Miksi seurustelemattomuutta pidetään huonona asiana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon nyt vain oman mielipiteeni.

Statuksista, arvoista ja kaikesta riippumatta, ihmisenä oleminen on vaikeaa. Toisten huomioon ottaminen on vaikeaa. Jopa kuunteleminen on vaivalloista. Kuuntelemisen ymmärtäminen vaikeaa, ja sen huomioon ottaminen ja oman toimintansa kohtuullisissa raameissa siihen mukauttaminen on äärimmäisen haastavaa, ellei mahdotonta.

Näitä taitoja ei kenelläkään ole syntyessään. Lapsuudenkodissa niitä harjoitellan hitusen, mutta pelkkien vanhempiensa tai sisarustensa kanssa ei kukaan opi, miten maailman kanssa tullaan toimeen. Kavereita vasten hiotaan suurimmat särmät, parhaiden ja läheisempien kavereiden kanssa voidaan joutua niin tiukkoihin paikkoihin, että alkaa jo pintakin pehmetä.

Mutta vasta parisuhteessa ja jaetuissa vastuissa tapahtuu se koetteleminen, jossa nähdään mistä sinut on tehty SISÄLTÄ. Siinä joutuu sekä taipumaan että kasvattamaan selkärankaa, ja punnitsemaan että miten on eniten oikein. SE on koko elämän mittainen haaste, ja vasta siinä oppii tuntemaan itsensä oikeasti.

Jos on koko elämänsä saanut elää vailla mitään ulkopuolista haastetta ja hankausta, on hyvin todennäköistä että se prosessi käynnistyy juuri sillä hetkellä kuin parisuhdekin, mikä tarkoittaa monia erittäin vaikeita vuosia. Mitä enemmän tuota on jo harjoiteltu muiden kanssa, sitä helpompaa on uudessa suhteessa.

Kokisin esim. nyt 40-vuotiaana aika haastavaksi alkaa seurustella jonkun sellaisen kanssa, jolle on vielä ihan uusi asia toimia esim. oman mustasukkaisuutensa tai epävarmuutensa kanssa rakentavasti parisuhteessa.

Naurattaa kyllä tääkin vastaus. Tuota noin... elämässä on ihan oikeasti pahempiakin vastoinkäymisiä ja opetustarinoita kuin "hankaus parisuhteessa" tai "mustasukkaisuuden tunne". En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun lukee näitä juttuja. Että joidenkin oikein pitää opetella tulemaan toimeen normaalien tunteiden kanssa. Osalle meistä on tapahtunut aika epänormaalejakin asioita, joiden kanssa on pitänyt opetella toimeen. Joku "mustasukkaisuuden tunne" parisuhteessa ei nyt ole yhtään mitään siihen verrattuna, mitä moni joutuu käsittelemään. Eivät ikisinkut elä missään "onnellisesssa ja viattomassa tyhjiössä".

Ei näin ole väitettykään.

Mutta aika vaikea on tietää ikisinkun mitä ja minkälainen tunne on mustasukkaisuuden tunne kun on rakastunut, serurustelee tai 7n parisuhteessa.

Ja miten sen tunteen pystyy sitten käsittelemään.

Ei se niin mene, että kun on ilman minkäänlaista srurustelukokemusta joutunut käsittelemään muita tunnetiloja niin silloin pystyy ihan varmaan myös käsittämään ja käsittelemään sen mustasukkaisuedentunteet.

Esimerkiksi minä olen ollut ensimmäisessä avioliitossa liki parikymmentä vuotta. En koskaan ollut siitä miehestä mustasukkainen. Luulin tietäväni mitä mustasukkaisuus oli kun kuuntelin kaverieni juttuja. Pidin itseni ihmisenä, joka ei ole lainkaan mustasukkainen.

Erosin ja jonkin ajan kuluttua rakastuin todella tulisesti ja menimme avoliittoon. Mutta mitä kummaa, nythän minä olinkin mustasukkainen ja tunsin todella voimakkaita tunteita. Minun oli kova oppiminen, että osasin elää niiden tunteiden kanssa, ettei niistä tullut ongelmaa. Ei ollut helppoa.

Sanomani on, että kun elää tilanteessa jossa jotain siihen tilanteeseen kuulumatonta asiaa ei ole tai ilmene ei voi tietää etukäteen miten toimii tai käsittelee jotain asiaa sitten kun elää siinä tilanteessa jossa tämä uusi, itsellekin ennalta ennakoimaton asia tulee esiin.

Ikisinkkuna ei voi tietää miten reagoi, esimerkiksi mustasukkaisuuteen, kun on rakastunut toiseen ihmiseen jonka kanssa on suhteessa.

Samoin joku ikisinkkuna eletty tunne tai asia voi tuntua aivan erilaiselta kun sen elää olemalla suhteessa toisen ihmisen kanssa.

Näitä ei välttämättä pysty ohjelmoimaan etukäteen.

Noniin, kuten viestissäkin lukee niin seuruslukokemuksesi ei opettanut sinua käsittelemään mustasukkaisuutta uudessa suhteessa. Eli aivan se ja sama, onko kokemusta vai ei. Jokainen suhde on erilainen eikä uutta suhdetta voi opetella vanhalla. Tottakai tunteet voivat olla erilaisia eri tilanteissa, mutta ikisinkulla voi olla parempi itseuntemus kuin parisuhteessa olevalla. Ja tällä on sitä todellista merkitystä.

Ei tietenkään voi niin olla ja ei ole, että jos on seurustellut niin sitten on oppinut ihan jokaisen eri vivahteen ja nyanssin mitä voi eteen tulla seuraavassa tai seuraavissa parisuhteissa. Sehän on ihan mahdoton skenaario, ei sellaista ihmistä olekaan. En ole sellaista sanonut.

Vastasin tällä esimerkillä jollekin ikisinkulle joka väitti, että kun on ikisinkkuelämässään kokenut monia asioita niin osaa toimia silloin myös seurustelusuhteessa näiden ikisinkkuaikaisten kokemustensa perusteella.
Ei osaa, enkä osannut minäkään, tunnustinhan sen. Mutta on kuitenkin helpomppaa kun on ollut seurustek0lusuhteessa, kun kaikki asiat eivät luultavasti aiheuta noin voimakkaita tunnereaktioita.

Osaa suhtautua huumorilla sukkiin väärässä paikassa, pystyy luultavasti menemään pissalle ja kakalle kumppanin aikana, on tottunut siihen, että on ylipäätään toinen ihminen huoneessa, makuuhuoneessa, elämässä sen sijaan kun on siihen saakka ollut koko ajan yksin. Tätäkään tunnetta ei voi teoriassa tuntea.

Nämä monet voimakkaat tunnepuolen asiat ovat sellaisia, että ne pitää miltei joka kumppanin kanssa opetella, niihin ei oikein voi loppuun saakka valmentautua kukaan, niin se vain on.

Mutta aika moneen asiaan voi elämällä muutaman erilaisen ihmisen kanssa.

Mutta palataan tuohon minun mustasukkaisuusjuttuuni.

Ensimmäisesssä suhteessa en niistä tunteista tiennyt, toisessa heräsin, että hei minähän tunnen mustasukkaisuutta.
No jos tämä suhde joskus loppuu niin olen nyt oppinut ja tietoinen: eri suhteissa minä reagoin asioihin eri lailla. Uudessa suhteessa jo tässä asiassa hiukan viisaampi.

Tai vaikka jäisin tähän niin nyt tiedän, että eri ihmisen kanssa reagoin samaan asiaan eri tavalla. Olen siis ainakin oppinut jotain näistä seurusteluista. Tätä tietoa ei minulla olisi jos en olisi koskaan seurustellut.

Olen myös oppinut siis itsetuntemusta ja siitä ei ole koskaan haittaa missään tilanteessa.

Tosiaan mitään kaikenkattavaa seurusteluniksikirjaa tuskin kukaan kykenee laatimaan.

Se, että sinä et ole osannut omien kokemustesi pohjalta toimia tietyllä tavalla ei tarkoita, etteikö ikisinkku olisi tätä jossakin vaiheessa oppinut. Elämät ovat ihan aidosti erilaisia. Puhut myös itsetuntemuksesta ja sitä todellakaan ei välttämättä opi missään parisuhteessa vaan nimenomaan yksin ollessa. Monella parisuhteessa olijalla loistaa kunnioituksen puute suhdetta ja kumppania kohtaan.

Tuo pissa - ja kakka asia nyt on aivan naurettava. Jos arkiset asiat ihan oikeasti ovat noin vaikeita joillekin ihmisille, niin en ihmettele, että miksi parisuhteessa oleminen tuntuu olevan opettelua. Ymmärrätkö, että osalla on ihan oikeasti ollut aika vaikeitakin asioita elämässä, eikä se ole mitään tuon tyylistä mietintää, että viitsinkö käydä kakalla kumppanin läsnäollessa? Voi hyvä Luoja, jos omat ongelmani olisivat olleet elämässä tuota tasoa. Voin ihan rehellisesti sanoa oppineeni yksin ollessa paljon enemmän kuin missään suhteessa voin itsestäni oppia.

Noita erilaisia reaktioita tosiaan tulee monissa muissakin paikoissa kuin parisuhteessa. Olisi tosiaan hienoa, jos kaikkien ongelmat olisivat tuota tasoa mitä kuvaat.

Tämä ketju on kyllä antanut aika yksinkertaisen kuvan parisuhteessa eläjistä :D Ilmeisesti kun on elämä on ollut niin helppoa, niin kakalla käynti ja normaalit ihmissuhdetaidot ovat olleet suuriakin ahaa-elämyksiä, joilla pitää sitten netissä päteä.

Ihmisiä on niin monenlaisia, miksi tästä pitää tehdä tappelu? Miksi seurustelemattoman pitää olla jokin aivoton käsi joka ei ymmärrä muka mistään mitään? Kokematon voi olla siitä miten parisuhteessa ollaan, missä menee omat ja toisen rajat niin intiimissä suhteessa kuin parisuhde, mutta eiköhän suurin osa omaa ihan riittävät ihmissuhdetaidot.

Itse en ole kokenut seurustelua tarpeelliseksi, vaikka kiinnostuneita on ollut. Ennen vanhaan sovittiin suhteet elämäksi ja olen ehkä sillä tavalla vanhanaikainen, että haluaisin jakaa elämäni, itseni ja kaiken muun mitä voin tarjota vain sellaiselle ihmiselle, jonka kanssa voin kuvitella (ja haluan) viettää lopunelämäni. Ei minulla ole tarvetta harjoitella parisuhdetta joidenkin ihan kivojen kanssa, jos ei siltä tunnu.

Tällaisen tunteen olen kokenut vain kerran yhden miehen kanssa. Suhteemme oli myrskyisä ja saimme lapsenkin, mutta lopulta mies totesi, etten olekaan hänen juttunsa ja ei niitä tunteita tainnutkaan koskaan olla. Kiva siis, että hän päätti harjoitella omia seurustelutaitojaan minun kanssani, niin on valmiimpi seuraavaa varten.

Itselläni ei ole tarvetta löytää uutta, tai etsiä uutta pikemminkin. Seksielämä minulla on aina ollut tarpeeksi vilkasta ja on ollut muutamia useamman vuoden kestäneitä seksisuhteita.

Ei minua haittaa kenenkään kokemattomuus tai kokemus, kunhan se toinen osapuoli osaa kommunikoida ja on valmis kommunikoimaan myös vaikeina hetkinä. Maailma ei ole niin mustavalkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan tämä autoesimerkki.

Jos ihminen ei ole ikinä ajanut autoa ja lähtee ensimmäisrn kerran ajamaan niin onhan se kökkäriä. Pelkkä jarru ja kytkin sekä käsinvaihtaminen on opeteltava alusta saakka.

No oppiihan sen toki.

Mutta onhan se paljon helpompaa sitten kun lähtee ajamaan jollain toisenmerkkisellä autolla, ne perusasiat ovat jo tuttuja ja ei ole arkuutta istua auton rattiin.

Tottakai joka auto on erilainen, mutta kun olet ajanut autoja A, B, C ja D niin olet ihan eri tasolla kuin silloin kun et ollut ikinä ajanut mitään autoa. Vaikka täysinoppinut et olisikaan.

Ja kuka haluaa istua ensikertalaiskuskin kyytiin, kun maa on täynnä osaavia ajajia?

Juoppokuskille on aina kysyntää. Milloin olet itse viimeksi lähtenyt? Onko edes kysytty?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on muutama eri näkökulma.

1) Seurustelematon, koska kukaan ei ole kelpuuttanut.

2) Seurustelematon, koska on vain pannut ympäriinsä.

3) Seurustelematon, koska kukaan ei ole kelvannut.

Joku noista on pahempi kuin toinen. Ja sitten riippuu minkä ikäinen seurustelematon ihminen on. 25-vuotias ilman seurustelukokemusta on aikalailla eri asia kuin 45-vuotias ilman seurustelukokemusta.

Seurusteluun tarvitaan kaksi. Ei riitä, että itselle kelpaa joku tai että itse kelpaa jollekin, vaan molempien on kelvattava toisilleen samanaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on muutama eri näkökulma.

1) Seurustelematon, koska kukaan ei ole kelpuuttanut.

2) Seurustelematon, koska on vain pannut ympäriinsä.

3) Seurustelematon, koska kukaan ei ole kelvannut.

Joku noista on pahempi kuin toinen. Ja sitten riippuu minkä ikäinen seurustelematon ihminen on. 25-vuotias ilman seurustelukokemusta on aikalailla eri asia kuin 45-vuotias ilman seurustelukokemusta.

Seurusteluun tarvitaan kaksi. Ei riitä, että itselle kelpaa joku tai että itse kelpaa jollekin, vaan molempien on kelvattava toisilleen samanaikaisesti.

Aivan, mutta yleisesti ihminen, joka ei ole löytänyt ketään, joka haluaisi kanssaan seurustella on luuseri ja ihminen, joka ei ole kelpuuttanut ketään on nirso. Näin ne asiat menee.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin omituista ajatella, että se seurustelematon ei ole oppinut ihmissuhdetaitoja jo kotonaan perheessä, myöhemmin koulussa, kavereiden kanssa, työpaikalla jne. Ei se ikisinkku missään kuplassa ole elänyt.

Ja jotenkin omituista on ajatella, että se seurustelematon ei millään usko, vaikka täällä on kerrottu, että ne muissa ihmissuhteissa koetut tunteet ja kokemukset eivät ole samoja välttämättä kuin ovat jossain seurustelusuhteessa.

Rakastuminen ja monet muutkin seikat seurustelusuhteessa muuttaa, että ne ovat usein paljon voimakkaampia, ennalta-aavistamattomia ja tunneperäisempiä. Myös minesti rakkaussuhde saattaa aktivoida jotain piilossa olevia kipukohtia.

Rakastuneena kokee asiat ja tunteet paljon voimakkaammin noin yleensä.

On siis elänyt sillätavoin ikäänkuin kuplassa.

Enpä ole koskaan seurustellut, mutta kukaan ei ole tullut ainakaan minulle sanomaan, että sitä pidettäisiin huonona asiana. Jotkut tutut kyllä luulevat, että olen seurustellut, koska minulla on miespuolisia ystäviä, ja heitä luullaan usein poikaystävikseni. Jos sitten sanon, että olemme vain ystäviä, niin sitä ei aina uskota todeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin omituista ajatella, että se seurustelematon ei ole oppinut ihmissuhdetaitoja jo kotonaan perheessä, myöhemmin koulussa, kavereiden kanssa, työpaikalla jne. Ei se ikisinkku missään kuplassa ole elänyt.

Ja jotenkin omituista on ajatella, että se seurustelematon ei millään usko, vaikka täällä on kerrottu, että ne muissa ihmissuhteissa koetut tunteet ja kokemukset eivät ole samoja välttämättä kuin ovat jossain seurustelusuhteessa.

Rakastuminen ja monet muutkin seikat seurustelusuhteessa muuttaa, että ne ovat usein paljon voimakkaampia, ennalta-aavistamattomia ja tunneperäisempiä. Myös minesti rakkaussuhde saattaa aktivoida jotain piilossa olevia kipukohtia.

Rakastuneena kokee asiat ja tunteet paljon voimakkaammin noin yleensä.

On siis elänyt sillätavoin ikäänkuin kuplassa.

Voihan ihminen rakastua, vaikka ei olisikaan seurustelusuhteessa.

Sitä paitsi elämä on sellaista, että kaikki eivät voi kokea kaikkia mahdollisia asioita tai tunteita. Elämä on siihen liian lyhyt ja muutenkin kaikin tavoin rajallinen.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin omituista ajatella, että se seurustelematon ei ole oppinut ihmissuhdetaitoja jo kotonaan perheessä, myöhemmin koulussa, kavereiden kanssa, työpaikalla jne. Ei se ikisinkku missään kuplassa ole elänyt.

Paitsi jos on jonkun sortin autisti. Toisaalta, miksi autistikaan haluaisi parisuhdetta ellei koe jotain ulkopuolisia paineita, viihtyväthän he usein parhaiten yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin omituista ajatella, että se seurustelematon ei ole oppinut ihmissuhdetaitoja jo kotonaan perheessä, myöhemmin koulussa, kavereiden kanssa, työpaikalla jne. Ei se ikisinkku missään kuplassa ole elänyt.

Ja jotenkin omituista on ajatella, että se seurustelematon ei millään usko, vaikka täällä on kerrottu, että ne muissa ihmissuhteissa koetut tunteet ja kokemukset eivät ole samoja välttämättä kuin ovat jossain seurustelusuhteessa.

Rakastuminen ja monet muutkin seikat seurustelusuhteessa muuttaa, että ne ovat usein paljon voimakkaampia, ennalta-aavistamattomia ja tunneperäisempiä. Myös minesti rakkaussuhde saattaa aktivoida jotain piilossa olevia kipukohtia.

Rakastuneena kokee asiat ja tunteet paljon voimakkaammin noin yleensä.

On siis elänyt sillätavoin ikäänkuin kuplassa.

Eivät kaikki, jotka ovat seurustelleet, ole olleet rakastuneita. Rakastuminen voi myös olla erilainen kokemus erilaisille ihmisille.

Täällä on ollut monta eri ketjua, joissa valitetaan kun ei kehdata mennä pissalle tai kakalle seurustelukumppanin aikana. En tiedä onko sitten keksittyjä. Siksi otin sen pissaamisen ja kakkaamisen, en nyt ummärtänyt, että joku sen noin haudanvakavasti otti.

Jos se ei ole jollekin ongelma, niin hyvä juttu.

Voi olla esimerkiksi ongelma olla alasti toisen aikana tms. Näitähän täällä on ollut. Mitä ihmeellisempiä.

Itsellä ei ole noissa missään ongelmaa. DDD

Mutta joillain ikisinkuilla saattaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on muutama eri näkökulma.

1) Seurustelematon, koska kukaan ei ole kelpuuttanut.

2) Seurustelematon, koska on vain pannut ympäriinsä.

3) Seurustelematon, koska kukaan ei ole kelvannut.

Joku noista on pahempi kuin toinen. Ja sitten riippuu minkä ikäinen seurustelematon ihminen on. 25-vuotias ilman seurustelukokemusta on aikalailla eri asia kuin 45-vuotias ilman seurustelukokemusta.

Seurusteluun tarvitaan kaksi. Ei riitä, että itselle kelpaa joku tai että itse kelpaa jollekin, vaan molempien on kelvattava toisilleen samanaikaisesti.

Aivan, mutta yleisesti ihminen, joka ei ole löytänyt ketään, joka haluaisi kanssaan seurustella on luuseri ja ihminen, joka ei ole kelpuuttanut ketään on nirso. Näin ne asiat menee.

Mitä sillä käytännössä on väliä? Ei sitä kukaan tule sinkulta kysymään, olisiko joku joskus halunnut seurustella kanssasi. Vielä vähemmän kysellään, olisitko joskus itse halunnut seurustella jonkun kanssa, jolle et kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imagokeskeiset kuvittelevat varmaan, että sellainen, joka ei ole ”kelvannut” muille, ei nosta heidän statusarvoaan riittävästi muiden silmissä. Ja yksinkertaiset ihmiset voivat kuvitella, että toisessa on jotakin vialla, jos ei ole ”kelvannut” kellekään.

Ja niin heissä usein onkin. Ei ole kyse mistään typerästä statuksesta, vaan jos on tietyn iän ylittänyt ihminen joka on halunnut ja yrittänyt seurustella, muttei ole kertaakaan vaikka kymmenessä vuodessa onnistunut, kuinka todennäköisesti siinä ihmisessä itsessään ei tosiaan ole mitään vikaa? Ehkä ei ole löytänyt sopivaa ja itsensä arvoista kumppania, se on mahdollista, mutta kuinka todennäköistä?

 

Vähintäänkin yhtä viallisena pidän sellaista, joka parisuhteet on epäilyttävän lyhyitä ja suhteita on vuosien varrelle mahtunut useita. Nämä on yleensä niitä, jotka ei opi parisuhteissaan mitään ja toistavat samat virheet.

Vierailija kirjoitti:

Otetaan tämä autoesimerkki.

Jos ihminen ei ole ikinä ajanut autoa ja lähtee ensimmäisrn kerran ajamaan niin onhan se kökkäriä. Pelkkä jarru ja kytkin sekä käsinvaihtaminen on opeteltava alusta saakka.

No oppiihan sen toki.

Mutta onhan se paljon helpompaa sitten kun lähtee ajamaan jollain toisenmerkkisellä autolla, ne perusasiat ovat jo tuttuja ja ei ole arkuutta istua auton rattiin.

Tottakai joka auto on erilainen, mutta kun olet ajanut autoja A, B, C ja D niin olet ihan eri tasolla kuin silloin kun et ollut ikinä ajanut mitään autoa. Vaikka täysinoppinut et olisikaan.

Voisiko ontuvampaa vertausta olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin omituista ajatella, että se seurustelematon ei ole oppinut ihmissuhdetaitoja jo kotonaan perheessä, myöhemmin koulussa, kavereiden kanssa, työpaikalla jne. Ei se ikisinkku missään kuplassa ole elänyt.

Ja jotenkin omituista on ajatella, että se seurustelematon ei millään usko, vaikka täällä on kerrottu, että ne muissa ihmissuhteissa koetut tunteet ja kokemukset eivät ole samoja välttämättä kuin ovat jossain seurustelusuhteessa.

Rakastuminen ja monet muutkin seikat seurustelusuhteessa muuttaa, että ne ovat usein paljon voimakkaampia, ennalta-aavistamattomia ja tunneperäisempiä. Myös minesti rakkaussuhde saattaa aktivoida jotain piilossa olevia kipukohtia.

Rakastuneena kokee asiat ja tunteet paljon voimakkaammin noin yleensä.

On siis elänyt sillätavoin ikäänkuin kuplassa.

Moni yksin elävä on jo moneen kertaan käynyt läpi nuo piilossa olevat kipukohdat.

Tuota noin... elämässä tosiaan on aika paljon voimakkaampiakin asioita kuin rakastuminen. Huomaat sen sitten joskus, kun saat lisää elämänkokemusta. Toivottavasti et opi yhtä rankan käden kautta kuin minä. Kupla tästä on ollut kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin omituista ajatella, että se seurustelematon ei ole oppinut ihmissuhdetaitoja jo kotonaan perheessä, myöhemmin koulussa, kavereiden kanssa, työpaikalla jne. Ei se ikisinkku missään kuplassa ole elänyt.

Ja jotenkin omituista on ajatella, että se seurustelematon ei millään usko, vaikka täällä on kerrottu, että ne muissa ihmissuhteissa koetut tunteet ja kokemukset eivät ole samoja välttämättä kuin ovat jossain seurustelusuhteessa.

Rakastuminen ja monet muutkin seikat seurustelusuhteessa muuttaa, että ne ovat usein paljon voimakkaampia, ennalta-aavistamattomia ja tunneperäisempiä. Myös minesti rakkaussuhde saattaa aktivoida jotain piilossa olevia kipukohtia.

Rakastuneena kokee asiat ja tunteet paljon voimakkaammin noin yleensä.

On siis elänyt sillätavoin ikäänkuin kuplassa.

Eivät kaikki, jotka ovat seurustelleet, ole olleet rakastuneita. Rakastuminen voi myös olla erilainen kokemus erilaisille ihmisille.

Mutta noin yleensä ollaan. Ei täällä voi saivarrella ja ottaa jokaista erityistapausta erikseen ruodittavaksi.

Kyllähän on tutkittu juttu, että rakastuminen, oli se sitten minkätasoista onkin, muuttaa ihmistä. Rakastuneena ja rakastettuun kemiat toimii eri tavalla kuin naapurin Kalleen tai Kaisaan.

Itse en ole ikinä seurustellut ja siksi seurustelemattomuus on kriteeri naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut monta eri ketjua, joissa valitetaan kun ei kehdata mennä pissalle tai kakalle seurustelukumppanin aikana. En tiedä onko sitten keksittyjä. Siksi otin sen pissaamisen ja kakkaamisen, en nyt ummärtänyt, että joku sen noin haudanvakavasti otti.

Jos se ei ole jollekin ongelma, niin hyvä juttu.

Voi olla esimerkiksi ongelma olla alasti toisen aikana tms. Näitähän täällä on ollut. Mitä ihmeellisempiä.

Itsellä ei ole noissa missään ongelmaa. DDD

Mutta joillain ikisinkuilla saattaa olla.

Olen ikisinkku. Ei ole ongelmaa olla alasti tai käydä kakalla tulevan kumppanin läsnäollessa. Minulla on ollut elämässä niitä oikeitakin ongelmia, joista olen oppinit enemmän kuin mitä suhteesta voi ikinä oppia. Kaikki eivät ole päässeet niin helpolla elämässä kuin nämä netissäpätijät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on muutama eri näkökulma.

1) Seurustelematon, koska kukaan ei ole kelpuuttanut.

2) Seurustelematon, koska on vain pannut ympäriinsä.

3) Seurustelematon, koska kukaan ei ole kelvannut.

Joku noista on pahempi kuin toinen. Ja sitten riippuu minkä ikäinen seurustelematon ihminen on. 25-vuotias ilman seurustelukokemusta on aikalailla eri asia kuin 45-vuotias ilman seurustelukokemusta.

Seurusteluun tarvitaan kaksi. Ei riitä, että itselle kelpaa joku tai että itse kelpaa jollekin, vaan molempien on kelvattava toisilleen samanaikaisesti.

Aivan, mutta yleisesti ihminen, joka ei ole löytänyt ketään, joka haluaisi kanssaan seurustella on luuseri ja ihminen, joka ei ole kelpuuttanut ketään on nirso. Näin ne asiat menee.

Mitä sillä käytännössä on väliä? Ei sitä kukaan tule sinkulta kysymään, olisiko joku joskus halunnut seurustella kanssasi. Vielä vähemmän kysellään, olisitko joskus itse halunnut seurustella jonkun kanssa, jolle et kelvannut.

Tietenkin näistä asioista kysellään. Millaisia olivat aiemmat seurustelusuhteesi? Mihin edellinen suhde kariutui? Tai sitten toiselta puolen: Miksi et ole seurustellut? Miksi et ole kelpuuttanut ketään?

Kyllä voi nykypäivänäkin vaikeata joidenkin ymmärtää, että seurusteleminen/ kumppanin löytäminen, ei vain ole kaikkien ihmisten elämän tärkein asia. On ihmisiä, jotka elävät täysin tyytyväisinä yksin koko elämänsä, ilman mitään halua etsiä kumppania. Miten vuonna 2021 tätä on niin vaikeata ymmärtää?