Miksi seurustelemattomuutta pidetään huonona asiana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka elää pitkälle aikuisikään ilman seurustelua, vaikka parisuhteen haluaisivat, tuskin pystyvät koskaan sellaista enää saamaankaan. Syynä voi olla esim lievä asperger yms

Tai traumaattiset kokemukset.

Ja sekin on heidän omaa syytään, kun eivät ole hoidattaneet päätään kuntoon. Näin olen saanut kuulla.

Vaikka trauma ei ole sun syy, ei se ole potentiaalisen kumppaninkaan. Ja se vaikuttaa hoitamattomana suhteeseen, en minäkään yrittäisi terapoida kun en sen alan ammattilainen ole.

Että ikävä kyllä, oma pää ensin kuntoon, sitten yrittämään parisuhteita.

Ohiksena täytyy kommentoida, kun tuntuu että voisin olla minä josta keskustellaan. Halusin aikanaan parisuhdetta, mutta olen yhä edelleen ikisinkku ja neitsyt, keski-ikäisenä.

Terapiassa pari vuotta käyneenä, ja tätä keskusteluakin lukeneena, ei ole enää mitään halua parisuhteeseen, jos minunkaltaisiani pidetään niin taakkana ja viallisena mitä tästä ketjusta tulee ilmi. Sensijaan osaan olla empaattinen ja muita huomioiva ihan reaalielämässä, sinkkuna jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aiemmin ettei tuolla ole väliä mutta sitten aloin tapailla 30-vuotiasta miestä joka oli koko ikänsä ollut sinkku ja asunut yksin vuosikausia. Hän oli täysin jumittunut omiin tapoihinsa eikä osannut miettiä kompromisseja koska ei ollut joutunut aiemmin huomioomaan seurustelukumppania. Tämä näkyi kaikessa mutta otetaan nyt esimerkkinä vaikka elokuvan katselu. Jos itse pidin eniten genrestä x ja hän genrestä y niin yritin miettiä mikä elokuva voisi miellyttää meitä molempia. Hän taas mietti vain että koska hän pitää eniten genrestä y niin sillä totta kai mennään. Hän ei ollut valmis millään tavalla tekemään elämässään tilaa toiselle ihmiselle vaan ikään kuin oletti että joku vain mukautuu ja sujahtaa hänen elämäänsä ilman että hänen tarvitsee tehdä mitään.

Tuossa tapauksessa kärjistyivätkin ne suurimmat riskit joita kokemattomuus voi tuoda mukanaan. Ensinnäkin se voi indikoida että taustalla on jokin selkeä syy miksi pitkiä suhteita ei ole muodostunut (kuten tällä tyypillä yleinen joustamattomuus) ja lisäksi se voi indikoida että henkilö on niin tottunut olemaan yksin ja miettimään vain omia tarpeitaan että on hankala alkaa huomioida seurustelukumppania.

Tuon kokemuksen jälkeen olen ollut varautuneempi. En tietenkään tarkoita etteikö suhde voisi onnistua kokemattoman kanssa mutta näen nyt selvemmin mahdolliset riskit. Samanlaisia kokemuksia minulla ei ole ollut sellaisten ihmisten kanssa joilla on ollut edes yksi pidempi (vuoden tai enemmän) seurustelusuhde. Ja olen siis itse 29-vuotias joten mietin tässä kolmenkympin hujakoilla olevia miehiä.

Siis tuo mies ei ole riskitapaus ikänsä ja seurustelemattomuuden vuoksi vaan päinvastoin seurustelemattomuus johtuu tuosta hänen kyvyttömyydestään tehdä kompromisseja. Sinulla ei toki ole velvollisuutta opettaa häntä mutta toki olisit voinut pyytää miestä ajattelemaan miltä hänestä tuntuisi jos kaikki tehtäisiin aina sinun ehdoilla ja hänen toiveena viisveisattaisiin. Hän olisi saattanut jopa ymmärtää sen ja ehkä korjata toimintaansa.

Tuollainen kokematon tai pitkään seurustelematon henkilö saattaa jopa tiedostaa oman yksinäisyytensä sen verran hyvin että kun kerran sattuu löytämään suhteen niin hän tosissaan yrittää pitää siitä kiinni huomioimalla toisenkin osapuolen mahdollisimman hyvin. Toki tässäkin on riskinsä koska osa ihmisistä menettää taas oman mielenkiintonsa tuollaisessa tilanteessa.

Miksi luulet etten olisi yrittänyt saada suhdetta toimimaan? Päinvastoin. Erokin tuli lopulta hänen aloitteestaan koska hän jäi mieluummin odottamaan että vastaan tulisi joku "täydellinen" jonka kanssa kaikki mielenkiinnon kohteet, tavat, halut jne. menisivät heti täysin mutkattomasti yhteen. Omasta näkökulmasta olimme kuitenkin pääosin oikein hyvin yhteen sopivia ja eromme olivat niin pieniä että helposti olisimme saaneet jutun toimimaan jos hän vain olisi ollut valmis joustamaan edes millimetrin. Hänen käsityksensä seurustelusta vain vastasi kokemattoman nuoren ruusuista kuvitelmaa. Kokemus olisi tuonut tuohon kuvitelmaan edes hitusen realistisuutta.

Tästä on jo pari vuotta aikaa mutta edelleenkin hän on sinkkuna. No, toivon mukaan on itse tyytyväinen.

Eikö hän siis saanutkaan kokemusta siitä teidän suhteesta? Miksi hän ei sitten oppinut yhtään mitään?

Minä ainakin pidän vähän vajaina miehiä, jotka puhuvat seurustelun harjoittelemisesta. Itseäni ei kiinnosta, jos mies ei ole ollut suhteessa. Jollain tavalla jopa parempi, kun on oppinut tulemaan omillaan toimeen ja ei ehkä lado odotuksia ja velvollisuuksia minulle vain edellisen suhteen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku pelkää, että jos ei ole koskaan seurustellut niin on sen ensimmäisen seurustelukumppanin "työ" opettaa miten seurustellessa toimitaan.

Jos toinen on jo tottunut seurustelija ja toinen aloittaa vasta niin ovat ikäänkuin eri tasoilla.

On helpompi olla oman tyyppisen ihmisen kanssa. On helpompaa kun seurustelun lähtötilanne on suunnilleen sama.

huöra huöralle sopii, voivat sitten kilpaa itkeä kun toinen pettää ja jättää, ym. draamaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne

Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.

Taas yksi joka kuvittelee olevansa itse joku täydellinen kumppani. Näkyy kyllä tämä ylimielisyys teistä.

No mä kumminkin olen ollut onnellisesti naimisissa jo 15 v. Oletko sinä?

Onnellisesti ja onnellisesti. Saatat ehkä itsellesi selitellä noin vaikka vähän väliä riitelette ja yhdessä ollaan vaan lasten takia, se klassinen.

Ei meillä edes ole lapsia :D

Mutta ei sinua voi auttaa, jatka ihmeessä kuten ennenkin, ja ylläty kun jäät yksin, kuten ennenkin.

On muuten joskus puhuttu tästä mieheni kanssa, hän oli sitä mieltä että parisuhdetaitoja opitaan suhteessa, ja vanhana se ei enää oikein onnistu. On katseltu parin ikisinkkumiehen touhuja, surullista sähläämistä.

Naimisissa jo 15 vuotta eikä vieläkään osaa olla empaattinen ja muita huomioiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan tämä autoesimerkki.

Jos ihminen ei ole ikinä ajanut autoa ja lähtee ensimmäisrn kerran ajamaan niin onhan se kökkäriä. Pelkkä jarru ja kytkin sekä käsinvaihtaminen on opeteltava alusta saakka.

No oppiihan sen toki.

Mutta onhan se paljon helpompaa sitten kun lähtee ajamaan jollain toisenmerkkisellä autolla, ne perusasiat ovat jo tuttuja ja ei ole arkuutta istua auton rattiin.

Tottakai joka auto on erilainen, mutta kun olet ajanut autoja A, B, C ja D niin olet ihan eri tasolla kuin silloin kun et ollut ikinä ajanut mitään autoa. Vaikka täysinoppinut et olisikaan.

Voisiko ontuvampaa vertausta olla.

Vaikka olenkin henkilöautoa ajanut, niin aika pulassa olin kun käskettiin ykskaks kuorma-auton ja trukin rattiin.

Itse ajanut mm traktorilla, henkilöautolla ja trukilla, kyllähän ne alussa jännittivät, mutta en nyt erityisemmin ole pulassa ollut minkään kanssa.

Up.

Seurustelemattomuutta enemmistö pitää huonona asiana, koska evoluution automatiikka pitää huolen, että tähän suuntaan vaikuttavat geenialleelit runsastuvat ja vastakkaiset vähenevät. Koska enemmistö diggaa seurustelua, se ei poistu.  Kynis.mies