Miksi seurustelemattomuutta pidetään huonona asiana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkut, onko teillä vilkas sosiaalinen elämä ja teillä on ystäviä, myös hyvin läheisiä?

Haha no ei ole. Olisikin tiivis ystäväporukkaa vaan kun ei ole vaan on muutama hyvä ystävä. Sosiaalista elämää ei juurikaan ole.

Mutta sosiaaliset taidot on.....hankittu mistä, ellei sosiaalista elämää ole?

Elämän varrelta etupäässä töistä.

Sen olen tätä ketjua lukiessa oppinut, että kaikki on sen kokemattoman syytä. Onhan se kätevä vierittää vastuu jollekin muulle, itsehän kun on niin täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku 40v ikänsä yksin elänyt on jo niin pinttynyt tapoihinsa, että tuskin pystyy kompromisseihin, mitä suhteessa tarvitaan.

Tässä on nyt yksi esimerkki "opettamisesta" jonka mainitsemista joku syvästi paheksui ja otti itseensä.

Jos minä olen noin 40-vuotias nainen, kokenut nyt yhtä ja toista ja oppinutkin jotain ihmissuhteista niin aikamoista olisi alkaa seurustella noin 40-vuotiaan seurustelemattoman miehen kanssa. Ihan tapojen, tottumusten ihmissuhteiden ym. kannalta.

En myöskään haluaisi olla kenenkään ensikertalaisen opettaja seksiasioissa.

Näin se vain on, suuttuu siitä joku sitten tai ei.

Onhan se seurustelukokematon oppinut itsekin elämästä. Ei parisuhde ole ainoa ihmissuhde josta voi oppia. Ja voihan seurustelukokemattomalla olla vieläkin opettavaisempia elämänkokemuksia kuin ihmisellä, joka on sarjaseurustellut. Ja miten ihmeessä tottumukset mihinkään vaikuttaa? Siis miten ne ovat erilaisia, oli seurustelua ollut tai ei? Mitä tulee seksiasioihin, niin naimaan oppii viikossa, ahkerat parissa päivässä.

Ei seksitaidot ole pelkästään sitä, että oppii naimaan. En minä ainakaan halua jotain singeriä päälleni tikkaamaan. Siihen pystyy miltei joka mies vaan. Siinähän jo tapahtuu virhearvio kokemattomille, että kuvittelee riittävän kun uskaltaa mennä sänkyyn naisen kanssa ja osaa panna.

Kun itse mietin omaa itseäni sen ensimmäisen seksisuhteeni ja sen jälkeisten kokemusten niin ei voi puhua edes samasta asiasta. Olisin siis aivan tumpelo. Myös o erilaisia miehiä, jotkut ovat tumpeloita koko ikänsä. Oppiihan siinä erottamaan tumpelon ajattelemattoman miehen ja osaavan ja tunneälykkään miehen eron.

Olin täysin tietämätön ja niinhän jokainen on. Niin on myös moni mies.

Ei tarvitse olla sarjaseurustelija, mutta kyllä seksitaitoja myös oppii siinä kun ihmissuhdetaitojakin.

Miltei jokainen sanoo, että ensimmäinen seksisuhde oli opettelua. Ja vasta myöhemmin alkioi tajuta mikä on asian ydin.

Minä olen kyllä nainen ja kyllä seksi on ollut aivan huippua minulle jo ensimmäisestä seksikumppanista lähtien. Ja tosiaan nuo seksitaidot oppii parissa päivässä viiva viikossa. Kukaan ei voi opetella seksitaitoja minua varten naimalla ja tyydyttämällä muita naisia.

Me eri ihmiset haluamme niin monenlaista seksiä, en siis tarkoita mitään erityisjuttuja.

Minulle on toisen ihmisen tunteminen ja henkinen yhteys tärkeää hyvään seksiin. Täytyy olla tunteita molemmin puolin. Siis pelkkä paneminen ei tosiankaan riitä. Tai, että mekaanisesti osaa homman oikein.

En osaa nautti parin päivän tai edes viikon tuttavuden jälkeen niin, että se olisi "huippua".

Mutta nykyään monet menevät sänkyyn ensitreffeillä jokaisen treffikumppanin kanssa ja väittävät, että seksi on aina ja jokaisen kanssa hyvää. Tähän en järjen mukaan osaa uskoa.

Jos mies on ihan kokematon ja ei ole yhtään naiskokemusta niin tuskin hän on mikään huippu seksissäkään heti. Tuskin parin päivänkään jälkeen.

Toki voi niin luulla ja uskotella ja riippuu mihin nainen tyytyy tai mihin on tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellä puhutaan että kokemattomalla on liian suuret odotukset. No jaa-a, mitenkä sen nyt ottaa jos se oli se kokeneempi joka aina nosti huutoäläkän jos en jotain tehnyt oikein. Minusta kyllä vaikutti siltä, että se kokenut oli se suurine odotuksineen ja minun olisi heti pitänyt olla se teeveestä tuttu täydellinen rakastaja. Toki itselläni kokemattomana saattoi olla hieman vaaleanpunaiset käsitykset asioista, mutta jos se todellinen parisuhde tosiaan on sitä niinkuin tällä realistisemmalla osapuolella, että alusta saakka irvistellen väännetään joka asiasta vähintään joka toinen päivä niin nou tänks. Ja itse olin vieläpä melkoisen joustava, koska halusinhan ihastuksissani miellyttää.

Klassinen: liian suuret odotukset lisättynä osaamattomuudella (liika miellyttäminen), lopputulos huono. Tuotakin pitää parisuhteessa oppia, että miten joustaa oikea määrä.

Eli suhteen alusta vaan heti sellanen "haista sinä paska eiiii käy"-asenne päälle vai eikö ihmiset muka ihastuessaan ole normaalia miellyttämishaluisempia?

Ei, vaan pitää tietää mistä kannattaa joustaa ja mistä ei, ei ylimiellyttää eikä haistatella.. Sinä et tiedä, koska kokemus puuttuu. Enemmistö on harjoitellut asiaa jo nuoresta, vanhana ei vaan opi enää samoin.

Todistat tässä koko ajan sen pointin, että parisuhdetta pitää harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon nyt vain oman mielipiteeni.

Statuksista, arvoista ja kaikesta riippumatta, ihmisenä oleminen on vaikeaa. Toisten huomioon ottaminen on vaikeaa. Jopa kuunteleminen on vaivalloista. Kuuntelemisen ymmärtäminen vaikeaa, ja sen huomioon ottaminen ja oman toimintansa kohtuullisissa raameissa siihen mukauttaminen on äärimmäisen haastavaa, ellei mahdotonta.

Näitä taitoja ei kenelläkään ole syntyessään. Lapsuudenkodissa niitä harjoitellan hitusen, mutta pelkkien vanhempiensa tai sisarustensa kanssa ei kukaan opi, miten maailman kanssa tullaan toimeen. Kavereita vasten hiotaan suurimmat särmät, parhaiden ja läheisempien kavereiden kanssa voidaan joutua niin tiukkoihin paikkoihin, että alkaa jo pintakin pehmetä.

Mutta vasta parisuhteessa ja jaetuissa vastuissa tapahtuu se koetteleminen, jossa nähdään mistä sinut on tehty SISÄLTÄ. Siinä joutuu sekä taipumaan että kasvattamaan selkärankaa, ja punnitsemaan että miten on eniten oikein. SE on koko elämän mittainen haaste, ja vasta siinä oppii tuntemaan itsensä oikeasti.

Jos on koko elämänsä saanut elää vailla mitään ulkopuolista haastetta ja hankausta, on hyvin todennäköistä että se prosessi käynnistyy juuri sillä hetkellä kuin parisuhdekin, mikä tarkoittaa monia erittäin vaikeita vuosia. Mitä enemmän tuota on jo harjoiteltu muiden kanssa, sitä helpompaa on uudessa suhteessa.

Kokisin esim. nyt 40-vuotiaana aika haastavaksi alkaa seurustella jonkun sellaisen kanssa, jolle on vielä ihan uusi asia toimia esim. oman mustasukkaisuutensa tai epävarmuutensa kanssa rakentavasti parisuhteessa.

Naurattaa kyllä tääkin vastaus. Tuota noin... elämässä on ihan oikeasti pahempiakin vastoinkäymisiä ja opetustarinoita kuin "hankaus parisuhteessa" tai "mustasukkaisuuden tunne". En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun lukee näitä juttuja. Että joidenkin oikein pitää opetella tulemaan toimeen normaalien tunteiden kanssa. Osalle meistä on tapahtunut aika epänormaalejakin asioita, joiden kanssa on pitänyt opetella toimeen. Joku "mustasukkaisuuden tunne" parisuhteessa ei nyt ole yhtään mitään siihen verrattuna, mitä moni joutuu käsittelemään. Eivät ikisinkut elä missään "onnellisesssa ja viattomassa tyhjiössä".

Ei näin ole väitettykään.

Mutta aika vaikea on tietää ikisinkun mitä ja minkälainen tunne on mustasukkaisuuden tunne kun on rakastunut, serurustelee tai 7n parisuhteessa.

Ja miten sen tunteen pystyy sitten käsittelemään.

Ei se niin mene, että kun on ilman minkäänlaista srurustelukokemusta joutunut käsittelemään muita tunnetiloja niin silloin pystyy ihan varmaan myös käsittämään ja käsittelemään sen mustasukkaisuedentunteet.

Esimerkiksi minä olen ollut ensimmäisessä avioliitossa liki parikymmentä vuotta. En koskaan ollut siitä miehestä mustasukkainen. Luulin tietäväni mitä mustasukkaisuus oli kun kuuntelin kaverieni juttuja. Pidin itseni ihmisenä, joka ei ole lainkaan mustasukkainen.

Erosin ja jonkin ajan kuluttua rakastuin todella tulisesti ja menimme avoliittoon. Mutta mitä kummaa, nythän minä olinkin mustasukkainen ja tunsin todella voimakkaita tunteita. Minun oli kova oppiminen, että osasin elää niiden tunteiden kanssa, ettei niistä tullut ongelmaa. Ei ollut helppoa.

Sanomani on, että kun elää tilanteessa jossa jotain siihen tilanteeseen kuulumatonta asiaa ei ole tai ilmene ei voi tietää etukäteen miten toimii tai käsittelee jotain asiaa sitten kun elää siinä tilanteessa jossa tämä uusi, itsellekin ennalta ennakoimaton asia tulee esiin.

Ikisinkkuna ei voi tietää miten reagoi, esimerkiksi mustasukkaisuuteen, kun on rakastunut toiseen ihmiseen jonka kanssa on suhteessa.

Samoin joku ikisinkkuna eletty tunne tai asia voi tuntua aivan erilaiselta kun sen elää olemalla suhteessa toisen ihmisen kanssa.

Näitä ei välttämättä pysty ohjelmoimaan etukäteen.

Noniin, kuten viestissäkin lukee niin seuruslukokemuksesi ei opettanut sinua käsittelemään mustasukkaisuutta uudessa suhteessa. Eli aivan se ja sama, onko kokemusta vai ei. Jokainen suhde on erilainen eikä uutta suhdetta voi opetella vanhalla. Tottakai tunteet voivat olla erilaisia eri tilanteissa, mutta ikisinkulla voi olla parempi itseuntemus kuin parisuhteessa olevalla. Ja tällä on sitä todellista merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Sen olen tätä ketjua lukiessa oppinut, että kaikki on sen kokemattoman syytä. Onhan se kätevä vierittää vastuu jollekin muulle, itsehän kun on niin täydellinen.

Joo, se toisen syyttely on varmaankin se "opittu parisuhdetaito". :D :D

Vierailija kirjoitti:

Sen olen tätä ketjua lukiessa oppinut, että kaikki on sen kokemattoman syytä. Onhan se kätevä vierittää vastuu jollekin muulle, itsehän kun on niin täydellinen.

No joulupukin vikako se on, ettei kokematon osaa? Ja opettajaksi ei kukaan täysipäinen tahdo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku 40v ikänsä yksin elänyt on jo niin pinttynyt tapoihinsa, että tuskin pystyy kompromisseihin, mitä suhteessa tarvitaan.

Tässä on nyt yksi esimerkki "opettamisesta" jonka mainitsemista joku syvästi paheksui ja otti itseensä.

Jos minä olen noin 40-vuotias nainen, kokenut nyt yhtä ja toista ja oppinutkin jotain ihmissuhteista niin aikamoista olisi alkaa seurustella noin 40-vuotiaan seurustelemattoman miehen kanssa. Ihan tapojen, tottumusten ihmissuhteiden ym. kannalta.

En myöskään haluaisi olla kenenkään ensikertalaisen opettaja seksiasioissa.

Näin se vain on, suuttuu siitä joku sitten tai ei.

Onhan se seurustelukokematon oppinut itsekin elämästä. Ei parisuhde ole ainoa ihmissuhde josta voi oppia. Ja voihan seurustelukokemattomalla olla vieläkin opettavaisempia elämänkokemuksia kuin ihmisellä, joka on sarjaseurustellut. Ja miten ihmeessä tottumukset mihinkään vaikuttaa? Siis miten ne ovat erilaisia, oli seurustelua ollut tai ei? Mitä tulee seksiasioihin, niin naimaan oppii viikossa, ahkerat parissa päivässä.

Ei seksitaidot ole pelkästään sitä, että oppii naimaan. En minä ainakaan halua jotain singeriä päälleni tikkaamaan. Siihen pystyy miltei joka mies vaan. Siinähän jo tapahtuu virhearvio kokemattomille, että kuvittelee riittävän kun uskaltaa mennä sänkyyn naisen kanssa ja osaa panna.

Kun itse mietin omaa itseäni sen ensimmäisen seksisuhteeni ja sen jälkeisten kokemusten niin ei voi puhua edes samasta asiasta. Olisin siis aivan tumpelo. Myös o erilaisia miehiä, jotkut ovat tumpeloita koko ikänsä. Oppiihan siinä erottamaan tumpelon ajattelemattoman miehen ja osaavan ja tunneälykkään miehen eron.

Olin täysin tietämätön ja niinhän jokainen on. Niin on myös moni mies.

Ei tarvitse olla sarjaseurustelija, mutta kyllä seksitaitoja myös oppii siinä kun ihmissuhdetaitojakin.

Miltei jokainen sanoo, että ensimmäinen seksisuhde oli opettelua. Ja vasta myöhemmin alkioi tajuta mikä on asian ydin.

Minä olen kyllä nainen ja kyllä seksi on ollut aivan huippua minulle jo ensimmäisestä seksikumppanista lähtien. Ja tosiaan nuo seksitaidot oppii parissa päivässä viiva viikossa. Kukaan ei voi opetella seksitaitoja minua varten naimalla ja tyydyttämällä muita naisia.

Me eri ihmiset haluamme niin monenlaista seksiä, en siis tarkoita mitään erityisjuttuja.

Minulle on toisen ihmisen tunteminen ja henkinen yhteys tärkeää hyvään seksiin. Täytyy olla tunteita molemmin puolin. Siis pelkkä paneminen ei tosiankaan riitä. Tai, että mekaanisesti osaa homman oikein.

En osaa nautti parin päivän tai edes viikon tuttavuden jälkeen niin, että se olisi "huippua".

Mutta nykyään monet menevät sänkyyn ensitreffeillä jokaisen treffikumppanin kanssa ja väittävät, että seksi on aina ja jokaisen kanssa hyvää. Tähän en järjen mukaan osaa uskoa.

Jos mies on ihan kokematon ja ei ole yhtään naiskokemusta niin tuskin hän on mikään huippu seksissäkään heti. Tuskin parin päivänkään jälkeen.

Toki voi niin luulla ja uskotella ja riippuu mihin nainen tyytyy tai mihin on tottunut.

Noin sinulla, minulla taas eri tavalla. Ja kyllä minä opetan jokaisesta kokemattomasta parin päivän viikon säteellä hyvän rakastajan ITSELLENI. En kenellekään toisella naiselle. Ja tottakai nainen itse tietää,  nauttiiko seksistä vai ei. Sinulla on aika mekaaninen suhtautuminen seksiin, esim "huippu seksissä". Kuulostaa järkyttävältä. Mutta niinhän se on, että tuntuu, että nämä sarjaseurustelijat ovat oppineet esineellistämään toisen ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkut, onko teillä vilkas sosiaalinen elämä ja teillä on ystäviä, myös hyvin läheisiä?

Haha no ei ole. Olisikin tiivis ystäväporukkaa vaan kun ei ole vaan on muutama hyvä ystävä. Sosiaalista elämää ei juurikaan ole.

Mutta sosiaaliset taidot on.....hankittu mistä, ellei sosiaalista elämää ole?

Elämän varrelta etupäässä töistä.

Töissä ei opi parisuhdetaitoja, siellä ollaan töissä. Parisuhde on ihan erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelematon ihminen hyvin todennäköisesti ei osaa ottaa toista huomioon, sopeutua, keskustella, pitää puoliaan ja sovitella. Miksi olisi, kun ei ole näitä taitoja tarvinut harjoitella.

Kyllä sille on aina joku syynsä, miksei ole seurustellut. Jos nuo yllämainitut taidot muka ilman seurustelukokemustakin löytyisivät, niin sittenhän se tarkoittaa sitä, ettei ihminen ole aiemmin sen verran halukas ollut itseään laittamaan likoon, että seurustelukin olisi onnistunut. Jossei aiemmin halunnut seurustella, niin miksi haluaisi nyt, ellei ole jotain omituista "agendaa" taustalla.

Kyllä niillä nirsommillakin ihmisillä alkaa kolmeen kymppiin mennessä olemaan jotain kokemusta, mikäli ylipäätään ovat seurustelukelpoisia jollain tavalla.

Tässä ei nyt oteta kantaa mihinkään sarjaseurustelijoihin tai siihen parantaako määrä laatua, vaan siihen, löytyykö sitä ensimmäistäkään seurustelukokemusta ylipäätään.

Eli ihmisen pitäisi ottaa ihan kuka tahansa ekaksi seukkukaveriksi, kunhan nyt vaan olisi seurustellut tiettyyn ikään mennessä.

Ei, mutta jos vuosikausien etsinnän jälkeenkään ei muka ole kerrassaan ketään kokeilemisenkaan arvoista tullut vastaan, niin sitten on jo jotain vikaa, yleensä omassa päässä. Ei fiksu ihminen lyö päätään jatkuvasti samaan seinään, vaan lähtee jossain vaiheessa kokeilemaan uusia toimintatapoja. Jossei ole valmis muuttamaan toiminnassaan mitään, niin mitä se taas kertoo ihmisestä? Jossei esim. ole valmis muuttamaan peräkylältä isommalle paikkakunnalle työn ja aktiivisemman seuraelämän perässä, niin tuskin sitten on valmis tekemään paljon muutakaan onnistuneen parisuhde-elämän eteen. 

Mulla ei ole mitään väliä mitä teen tai missä asun. Lopputulos on aina sama eli ettei miehet kiinnostu. Oon asunu pienessä kaupungissa ja nyt pk seudulla .

N25

Minulla sama. Olen opiskellut, muuttanut paikkakunnalta toiselle ympäri Suomea 5 kertaa, asunut maaseudulla ja Helsingissä, harrastanut, matkustellut Euroopassa ja Aasiassa ja kiinnostuneita miehiä on 0.

Toisaalta hyvän ja kestävän parisuhteen muodostamiseen tarvitaan muutakin kuin vain se, että mies kiinnostuu naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellä puhutaan että kokemattomalla on liian suuret odotukset. No jaa-a, mitenkä sen nyt ottaa jos se oli se kokeneempi joka aina nosti huutoäläkän jos en jotain tehnyt oikein. Minusta kyllä vaikutti siltä, että se kokenut oli se suurine odotuksineen ja minun olisi heti pitänyt olla se teeveestä tuttu täydellinen rakastaja. Toki itselläni kokemattomana saattoi olla hieman vaaleanpunaiset käsitykset asioista, mutta jos se todellinen parisuhde tosiaan on sitä niinkuin tällä realistisemmalla osapuolella, että alusta saakka irvistellen väännetään joka asiasta vähintään joka toinen päivä niin nou tänks. Ja itse olin vieläpä melkoisen joustava, koska halusinhan ihastuksissani miellyttää.

Klassinen: liian suuret odotukset lisättynä osaamattomuudella (liika miellyttäminen), lopputulos huono. Tuotakin pitää parisuhteessa oppia, että miten joustaa oikea määrä.

En minä nyt kaikessa myötäillyt, kyllä minä sanoin jos en jostain pitänyt jne. ja miellyttämisellä tarkoitin että olin kyllä valmis oppimaan ja olemaan avoimin mielin. Eli voitiin katsoa vaikka se naisen tykkäämä elokuva eikä aina sitä mistä itse pidän. Se ei vaan jostain syystä riittänyt. Enkä katso että itselläni oli sen suuremmat odotukset kuin sillä toisellakaan. Kokemattomana nyt vaan olin siinä syytetyn pallilla aivan kuin täälläkin nyt. Pitäisi miellyttämistä olla tasan 50% ja kaikki muukin justiinsa kuten kokeneet parisuhteilijat osaa.

Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne

Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkut, onko teillä vilkas sosiaalinen elämä ja teillä on ystäviä, myös hyvin läheisiä?

Haha no ei ole. Olisikin tiivis ystäväporukkaa vaan kun ei ole vaan on muutama hyvä ystävä. Sosiaalista elämää ei juurikaan ole.

Mutta sosiaaliset taidot on.....hankittu mistä, ellei sosiaalista elämää ole?

Elämän varrelta etupäässä töistä.

Töissä ei opi parisuhdetaitoja, siellä ollaan töissä. Parisuhde on ihan erilainen.

En niin väittänytkään, mutta siellä oppii sosiaalisia taitoja ja toimimaan ihmisten kanssa. En käy töissä oppimassa parisuhdetaitoja ja iskemässä miehiä vaan keskityn olennaiseen eli työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellä puhutaan että kokemattomalla on liian suuret odotukset. No jaa-a, mitenkä sen nyt ottaa jos se oli se kokeneempi joka aina nosti huutoäläkän jos en jotain tehnyt oikein. Minusta kyllä vaikutti siltä, että se kokenut oli se suurine odotuksineen ja minun olisi heti pitänyt olla se teeveestä tuttu täydellinen rakastaja. Toki itselläni kokemattomana saattoi olla hieman vaaleanpunaiset käsitykset asioista, mutta jos se todellinen parisuhde tosiaan on sitä niinkuin tällä realistisemmalla osapuolella, että alusta saakka irvistellen väännetään joka asiasta vähintään joka toinen päivä niin nou tänks. Ja itse olin vieläpä melkoisen joustava, koska halusinhan ihastuksissani miellyttää.

Klassinen: liian suuret odotukset lisättynä osaamattomuudella (liika miellyttäminen), lopputulos huono. Tuotakin pitää parisuhteessa oppia, että miten joustaa oikea määrä.

Eli suhteen alusta vaan heti sellanen "haista sinä paska eiiii käy"-asenne päälle vai eikö ihmiset muka ihastuessaan ole normaalia miellyttämishaluisempia?

Ei, vaan pitää tietää mistä kannattaa joustaa ja mistä ei, ei ylimiellyttää eikä haistatella.. Sinä et tiedä, koska kokemus puuttuu. Enemmistö on harjoitellut asiaa jo nuoresta, vanhana ei vaan opi enää samoin.

Todistat tässä koko ajan sen pointin, että parisuhdetta pitää harjoitella.

Ja sinä tietenkin tiedät, asia selvä. Montakos suhdetta takana?

Tässä kiertää kehää kärjistettynä tämä ajatus, että "Minä olen oppinut asian X parisuhteessa. Minulla ei ole kokemusta siitä, että asian X voisi kohdata, käsitellä ja opiskella muuallakin, joten silloin sitä ei voi oppia muualla kuin parisuhteessa."

Aivan sama kuin "Olen perheellinen. Lapset ovat tuoneet iloa elämääni, eli ei voi olla olemassa perheitä, joille lapset eivät tuo iloa elämään tai joissa lapsia kadutaan, koska sitä kokemusta ei ole tapahtunut minulle".

"Minulla oli kokematon kumppani, jota piti opettaa. Minulla ei ole kokemusta kokemattomasta kumppanista, jota ei tarvinnut opettaa, eli sellaisia ei minun maailmassani ole olemassa."

Kaikki peilautuu aina vain oman kokemuksen ja sitä kautta oman ymmärryksen kautta. Harvassa tuntuvat olevan ihmiset, jotka kykenevät laajentamaan ymmärrystään koskemaan myös skenaarioita, joita he itse eivät ole kokeneet ja näkemään ne aivan yhtä todellisina, valideina asioina.

Vierailija kirjoitti:

Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne

Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.

Taas yksi joka kuvittelee olevansa itse joku täydellinen kumppani. Näkyy kyllä tämä ylimielisyys teistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellä puhutaan että kokemattomalla on liian suuret odotukset. No jaa-a, mitenkä sen nyt ottaa jos se oli se kokeneempi joka aina nosti huutoäläkän jos en jotain tehnyt oikein. Minusta kyllä vaikutti siltä, että se kokenut oli se suurine odotuksineen ja minun olisi heti pitänyt olla se teeveestä tuttu täydellinen rakastaja. Toki itselläni kokemattomana saattoi olla hieman vaaleanpunaiset käsitykset asioista, mutta jos se todellinen parisuhde tosiaan on sitä niinkuin tällä realistisemmalla osapuolella, että alusta saakka irvistellen väännetään joka asiasta vähintään joka toinen päivä niin nou tänks. Ja itse olin vieläpä melkoisen joustava, koska halusinhan ihastuksissani miellyttää.

Klassinen: liian suuret odotukset lisättynä osaamattomuudella (liika miellyttäminen), lopputulos huono. Tuotakin pitää parisuhteessa oppia, että miten joustaa oikea määrä.

En minä nyt kaikessa myötäillyt, kyllä minä sanoin jos en jostain pitänyt jne. ja miellyttämisellä tarkoitin että olin kyllä valmis oppimaan ja olemaan avoimin mielin. Eli voitiin katsoa vaikka se naisen tykkäämä elokuva eikä aina sitä mistä itse pidän. Se ei vaan jostain syystä riittänyt. Enkä katso että itselläni oli sen suuremmat odotukset kuin sillä toisellakaan. Kokemattomana nyt vaan olin siinä syytetyn pallilla aivan kuin täälläkin nyt. Pitäisi miellyttämistä olla tasan 50% ja kaikki muukin justiinsa kuten kokeneet parisuhteilijat osaa.

Ei ole mitään 50%, et osaa vieläkään. Vain kokemus opettaa ne omat rajat (eikä kaikille sekään), ja ellei kokemusta ole, sitä ei ole.

Mun korvaan nää kuulostaa samalta kun kävelemään osaamaton väittäisi, että toki hän osaa juosta, jos vaan saa tossut. Ei osaa, ne kaatumiset pitää kokea jo nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne

Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.

Taas yksi joka kuvittelee olevansa itse joku täydellinen kumppani. Näkyy kyllä tämä ylimielisyys teistä.

No mä kumminkin olen ollut onnellisesti naimisissa jo 15 v. Oletko sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen olen tätä ketjua lukiessa oppinut, että kaikki on sen kokemattoman syytä. Onhan se kätevä vierittää vastuu jollekin muulle, itsehän kun on niin täydellinen.

No joulupukin vikako se on, ettei kokematon osaa? Ja opettajaksi ei kukaan täysipäinen tahdo.

Kuitenkin, jostain syystä kokeneenakin uuden kumppanin kanssa joutuu opetella uudet temput.... Minusta vaikuttaa vaan pelkältä asennevammalta kokemattomia kohtaan kaikki tämä. Kun se on KOKEMATON, siis hyi yäk niinku ajatelkaa ny, pthyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne

Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.

Taas yksi joka kuvittelee olevansa itse joku täydellinen kumppani. Näkyy kyllä tämä ylimielisyys teistä.

No mä kumminkin olen ollut onnellisesti naimisissa jo 15 v. Oletko sinä?

Onnellisesti ja onnellisesti. Saatat ehkä itsellesi selitellä noin vaikka vähän väliä riitelette ja yhdessä ollaan vaan lasten takia, se klassinen.