Morsian jolla ei yhtään ystävää

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Voi toki olla, että olet ihan aidosti välittävä ja lämmin ihminen ystävinesi, mutta hieman saa sellaisen kuvan että ystävät ovat sulle lähinnä nopeasti hankittavaa rekvisiittaa. Että lykkää häitä vuodella ja pyytää sitten jonkun suhteellísen uuden tuttavuuden kaasoksi. Huh-huh. Eiköhän loppupeleissä ole tärkeämpää se, että saa hyvän puolison. Häät sitten millä kaavalla vaan.

Jos pitäisi valita (koska kaikkea ei aina voi saada) niin ottaisin pienet häät ja hyvän miehen ennemmin kuin isot häät kaikkine temppuineen ja miehen joka ei ole mulle oikea.  Ja totta kai nyt ilmoittautuu kaikki, joilla on tietty molemmat, mutta pointti olikin erottaa se mikä lopulta on oikeasti tärkeintä.

[/quote]

Minä vain aidosti viihdyn ihmisten kanssa ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin. Jokainen uusi tuttava/ystävä rikastuttaa elämääni, antaa uusia näkökulmia ja kehittää minua myös ihmisenä. Harvoin tapaankaan toista minun tyylistä ihmistä, mutta kyllä meitä on oikeasti olemassa. En todellakaan pidä ystäviäni rekvisiittana! Enhän muutoin tuhlaisi omaa vapaa-aikaani heihin jos en oikeasti seurasta nauttisi. Olen myös saanut pettyä muutaman kerran sillä sinisilmäsyyteni vuoksi olen tutustunut vääriin ihmisiin. Monesti on käynyt mielessä että muuttaisin pois Suomesta sillä täällä ei ihmissuhteita arvosteta sillä tapaa mitä toivoisin. Sopisinkin enemmän toisenlaiseen kulttuuriin.

Itselle vain ystävät ja tutut ovat niin tärkeitä etten voisi omalle kohdalle kuvitella häitä ilman heitä. Oikeastaan kun mietin niin koko elämäni on rakentunut ystävien ja tuttujen varassa. Ehkä minulta puuttuukin joku identiteetti koska en osaa olla yksin. Aina kaikki pitää jakaa jonkun kanssa.

Mutta tottakai pääasia on rakkaus ja sen sinetöinti. Uskon että AP saa upeat häät!

[/quote]

Tämä nyt ei enää liity ap:n viestiin tai häihin ollenkaan, mutta koska olet ilmeisimmin sellainen "sosiaalisesti lahjakas" ihminen (ominaisuus, joka on nykyisin varsin (yli)arvostettu), niin haluaisin kysyä, selvittää muutaman asian. Lähinnä ehkä siitä syystä, että kaltaisiasi on tuttavapiirissäni varsin paljon ja muutama asia minua ihmetyttää...

Selitän nyt ensiksi, että minulla on kyllä jonkin verran kavereita, jotka toki ovat vuosien mittaan vähentyneet, koska olen muuttanut moneen kertaan (etäisyys vaikeuttaa suhteiden ylläpitoa) ja iän karttuessa kaverisuhteita on vaikeampi muodostaa. Lisäksi lasten hoito, kuljetukset ja harrastukset vievät sen verran aikaa, ettei ole ollut aikaa panostaa omiin sosiaalisiin suhteisiin. Työtäni teen ihmisten parissa ja selviydyn siitä ihan hyvin. Lisäksi olen luonteeltani sellainen, että tykkään kyllä olla ihmisten kanssa isommalla porukalla ja spontaaneissa tilanteissa, mutta kahdenkeskisistä tapaamisista tai esim. shoppailusta, kahvittelusta tms. en kerta kaikkiaan pidä, koen oloni vaivaantuneeksi enkä keksi puhumista. En jaksa jatkuvasti ja koko ajan puhua latteuksia ja kehua ja ihastella kaikkea - toisaalta en ole myöskään halukas jakamaan sisimpiä tuntojani kovinkaan monen ihmisen kanssa. Pystyn kyllä luomaan ja pitämään yllä keskustelua, mutta koen sen raskaaksi ja työlääksi, se ei siis ole minulle luontaista - niinpä useinkin hakeudun jossain vaiheessa omiin oloihini enkä mitenkään aktiivisesti hae kontaktia koko ajan.

Näissä ns. "sosiaalisesti lahjakkaissa" tuttavissani minua häiritsee muutama seikka, osaatko valottaa niitä minulle?

- Usein he alkututustumisen aikana ovat ystävällisiä ym. ja tutustuminen sujuu hyvin. Jossain vaiheessa (todennäköisesti silloin, kun minä alan olla sitä mieltä, että olisi aika sulkea sosiaalinen ikkuna siltä erää ja vetäydyn keskustelusta tms.) he kuitenkin tulkitsevat kaikki, että en ole halukas kontaktiin heidän kanssaan eivätkä enää tule juttelemään tai huomioi minua. Minulle tulee olo, että pitäisi antaa "kaikki tai ei mitään", eli jos en koko ajan, jatkuvasti ja aina heidän halutessaan ole innostunut tekemään kaikkea ja lähtemään joka paikkaan, niin he tulkitsevat etten halua olla heidän kanssaan tekemisissä koskaan enkä milloinkaan? Onko sinulla joku muu tulkinta tähän?

- Nämä suunnitellut kahdenkeskiset jutut, kahvittelut, kävelylle lähtö, kahdestaan shoppailu ym. tuntuvat olevan usein pahin ystävyyden este. En kerta kaikkiaan selviä sellaisesta. 1-2 kertaa voin yrittää, mutta ilmeisimminkin vaivautumiseni näkyy ja olen sellaisessa huonoa seuraa. Onko mielestäsi ystävyyden / kaveruuden / tuttavuuden edellytys aina se, että vietetään aikaa kahdestaan?

[/quote]

Mulla on myös muutamia ystäviä jotka näen vain isommalla porukalla, eivät halua juurikaan kahville tulla. Sen yleensä aistii jo tutustumis vaiheessa että onko enemmän kahvittelu vaiko pelkkää tapahtuma seuraa isolla porukalla. Jotkuthan ihmiset vaativat ystävyydeltä kaiken, toisille riittää vähempi koska ihmisillä on niin erilaiset tarpeet. Ite oon oppinut sen etten ala vaatimaan muilta mitään vaan annan ystävyyden edetä omaa polkuaan. Sitä yllättyy aina positiivisesti jos jostain ei ole kuulunut vaikka puoleen vuoteen ja sitte yhtäkkiä haluaakin treffata. Ennemmin riippuu ystävyys suhteen laadusta, joidenkin kanssa riittää oikeasti vain se pari kertaa vuodessa kunnon bailuissa tai matkalla ja sitten toisen kanssa oikeastaan kaipaisi vain sitä kahvittelua ja maailman parantamista.

Tuli muuten mieleen muutama vuosi takaperin eräs tilanne jossa juurikin ihmeteltiin parin muun sosiaalisen mimmin kanssa miksi eräs ei halua nähdä meitä muuta kuin bileissä. Me kaikki automaattisesti tulkitsimme ettei meidän seura vain kiinnosta. Rohkeana tyttönä sitten päätin ottaa selvää ja kysyin suoraa häneltä miksei halua osallistua brunsseille tai elokuviin niin sanoikin ettei ole sellainen ihminen että haluaa olla yksin. Tämä oli oikeastaan virhe sillä tuon kysymykseni jälkeen hän perääntyi eikä sen koommin ole enää ollut kanssamme :( Mutta pakko sanoa että olen myös itse syyllistynyt juurikin tuohon että ihmettelen miksei olla useemmin tekemisissä, mutta toisaalta toisenkin osapuolen olisi hyvä sanoa suoraan että hakee eri asioita ystävyydeltä. Välillä myös monet selittelevät omituisia tekosyitä mikseivät voisi nähdä vaikka hölmökin tajuaa ettei ihmistä vain kiinnosta.

Suhteet on kyllä niin erilaisia jokaisen kanssa. En tiedä auttoko tää mun sekava sepustus mitään :D

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:45"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Tää oli varmaan tsempiksi tarkoitettu, mutta sai mulla ainakin kyyneleet silmiin. Ei tarvitse kääntää veistä haavassa.

[/quote]

Anteeksi, en todellakaan tajunnut miltä kirjotukseni kuulosti, varmasti aika tökerölle. Ajattelen vain niin että te olette kaikki vamasti tutustumisen arvoisia ystäviä ja yritin saada teitä miettimään olisiko teidän suhtautumisessa vikaa muita ihmisiä kohtaan. Uskon ainakin että moni olisi halunnut tutustua teihin työelämässä, vapaa-ajalla tai muissa tilaisuuksissa mutta olette sitten itse näyttäneet punaista valoa? Itse ainakin vilpittömästi haluan tutustua kaikkiin ihmisiin joita tapaan ja muutamat ovatkin sitten torjuneet minun tutustumis yrityksen, esim. mieheni sisko.  Mieheni siskolla on myös masennus, mikä vaikeuttaa hänen halua olla ihmisten kanssa. Toisella tutullani taas on persoonallisuushäiriä minkä takia hän lopetti sosaalisen elämän ja eristäytyi täysin. Eli sairaudet myös syynä, en nyt tarkoita sitä että sinulla joku sairaus olisi, mutta ainahan on mahdollisuus. Suomalaisiin on myös vaikea saada rakennettua luottamusta, mutta olemalla itse avoin, hymyileväinen ja aidosti kiinnostunut muista saa hyvinkin nopeasti kavereita. Ihmiset oikein tulevat sinua kohti. Tosin siskoni taas kaipaa rauhaa ja valikoi hyvin tarkkaan missä seurassa aikansa viettää, hänellä onkin vain yksi ystävä. Pari kertaa siskoni on tullut käymään omissa bileissäni, mutta onkin sitten arvostellut kaikki ystäväni ja arvostellut heidän vikansa läpi miksi ei enää halua heitä nähdä. Eli asenne ongelma voi olla myös syynä ystävien vähyyteen. Erilaisuutta pitäisi oppia hyväksymään enemmän ja lopettaa muiden arvostelu.

Asutko ap missä päin? Nimittäin jos tuppukylässä niin sitten homma tietysti vaikeampi. Ja sitten vielä tärkein kysymys: haluatko oikeasti ystäviä?

Minä kyllä voisin mieluusti tutusta sinuun :)

[/quote]

Hyvittelyviestistäsi huolimatta et vaikuta kovin ystävälliseltä ihmiseltä. Olet silti ilmeisesti helposti löytänyt kaltaistasi seuraa?

[/quote]

Mitä tarkoittaa kaltaistani? Minulla on paljon erilaisia ystäviä; muutamia lääkäräreitä, monta sairaanhoitajaa (olen myös itse), lähihoitajia iso liuta, sitten vanhat ylä-aste kaverini (heistä kyllä osa ihan vähäosaisia ja yh-äitejä, ei mitään koulutusta), samoin amis, amk, salikaverit, teatteri kaverit ja sitten tuohon päälle kaverien kaverit joihin tutustuu melkein aina kun lähtee ulokona käymään. Ja tietty erikseen sukulais tyttöset ja siskoni. Jos äkkiseltään laskin niin ainakin 40 ihmistä tästä porukasta saisi kutsun häihini. Kaasoiksi näistä valitsisin viisi tärkeintä naista.

Eniten ihmettelen miten sinä voit tuomita minua sillä että haluan auttaa muita? Ikävää kommentoida tuntematta ihmistä että vaikuttaa etten olisi ystävällinen. :(
[/quote]

Nyt ihan sivullisen on pakko sanoa, että jos et ole provoilija, niin sitten olet kyllä sellainen ihminen että en minä ainakin kiertäisin sinut kaukaa.

Minulla on paljon kavereita, mutta ei yhtään semmoista "parasta kaveria" niin kuin ala-asteella. En siis voi jakaa kenenkään kanssa syvempiä tuntojani, eikä tehnyt mieli pyytää ketään kaasoksi. Häät onnistuivat ilman kaasoakin, enkä olisi edes halunnut polttareita. Onneksi miehen valinta onnistui nappiin, koska muuten olisin aika yksinäinen. Kadehdin sellaisia aikuisia, joilla on vielä hyviä ystäviä, joiden kanssa voi matkustella, puhua vaikka joka päivä puhelimessa ja kertoa murheitaan.

Voi luoja, ette te tekstin perusteella voi oikeasti tietää millainen ihminen kirjoittaja on. Just se tuppaa rajoittamaan ystävystymistä, kun ihmiset pitää heti arvottaa ja lokeroida ennen kuin on edes kunnolla tutustuttu.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:38"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:56"] [quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"] Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti. Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :) Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi! Tsemppiä ap! [/quote]   Voi toki olla, että olet ihan aidosti välittävä ja lämmin ihminen ystävinesi, mutta hieman saa sellaisen kuvan että ystävät ovat sulle lähinnä nopeasti hankittavaa rekvisiittaa. Että lykkää häitä vuodella ja pyytää sitten jonkun suhteellísen uuden tuttavuuden kaasoksi. Huh-huh. Eiköhän loppupeleissä ole tärkeämpää se, että saa hyvän puolison. Häät sitten millä kaavalla vaan.   Jos pitäisi valita (koska kaikkea ei aina voi saada) niin ottaisin pienet häät ja hyvän miehen ennemmin kuin isot häät kaikkine temppuineen ja miehen joka ei ole mulle oikea.  Ja totta kai nyt ilmoittautuu kaikki, joilla on tietty molemmat, mutta pointti olikin erottaa se mikä lopulta on oikeasti tärkeintä. [/quote] Minä vain aidosti viihdyn ihmisten kanssa ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin. Jokainen uusi tuttava/ystävä rikastuttaa elämääni, antaa uusia näkökulmia ja kehittää minua myös ihmisenä. Harvoin tapaankaan toista minun tyylistä ihmistä, mutta kyllä meitä on oikeasti olemassa. En todellakaan pidä ystäviäni rekvisiittana! Enhän muutoin tuhlaisi omaa vapaa-aikaani heihin jos en oikeasti seurasta nauttisi. Olen myös saanut pettyä muutaman kerran sillä sinisilmäsyyteni vuoksi olen tutustunut vääriin ihmisiin. Monesti on käynyt mielessä että muuttaisin pois Suomesta sillä täällä ei ihmissuhteita arvosteta sillä tapaa mitä toivoisin. Sopisinkin enemmän toisenlaiseen kulttuuriin. Itselle vain ystävät ja tutut ovat niin tärkeitä etten voisi omalle kohdalle kuvitella häitä ilman heitä. Oikeastaan kun mietin niin koko elämäni on rakentunut ystävien ja tuttujen varassa. Ehkä minulta puuttuukin joku identiteetti koska en osaa olla yksin. Aina kaikki pitää jakaa jonkun kanssa. Mutta tottakai pääasia on rakkaus ja sen sinetöinti. Uskon että AP saa upeat häät! [/quote] En voi sille mitään, mut mulla tuli tästä kirjotustyylistä mieleen tuksu. Anteeks :D

[/quote]

Voihan se Tuksu olla. Eihän ole eka kerta kuin Tuksu kirjoittelee mielikuvitus tarinoita... ;)

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:33"]

Voi luoja, ette te tekstin perusteella voi oikeasti tietää millainen ihminen kirjoittaja on. Just se tuppaa rajoittamaan ystävystymistä, kun ihmiset pitää heti arvottaa ja lokeroida ennen kuin on edes kunnolla tutustuttu.

[/quote]

Ehkä kirjoittaja voisi sitten ennemmin kertoa ja kuvailla itseään niin voisimme lähteä pohtimaan ongelman ydintä, mikäli ap nyt itse edes niitä ystäviä haluaa. Sitten ei tarvitse arvuutella :)

Osaako joku muuten "analysoida" :D mistä se ystävien pitämisen / hankkimisen vaikeutuminen johtuu? Lapsena oli niin helppoa kaveerata melkein vahingossa ja aina oli paras-kaveri kainalossa.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:39"]

Osaako joku muuten "analysoida" :D mistä se ystävien pitämisen / hankkimisen vaikeutuminen johtuu? Lapsena oli niin helppoa kaveerata melkein vahingossa ja aina oli paras-kaveri kainalossa.

[/quote]

Samaa olen miettinyt! Jotenkin tuntuu että ihmisistä tulee kauheen vakavia, välinpitämättömiä ja sitten tietty nää perus "kiireet" kuten lapset ja miehet... :(

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:36"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:33"]

Voi luoja, ette te tekstin perusteella voi oikeasti tietää millainen ihminen kirjoittaja on. Just se tuppaa rajoittamaan ystävystymistä, kun ihmiset pitää heti arvottaa ja lokeroida ennen kuin on edes kunnolla tutustuttu.

[/quote]

Ehkä kirjoittaja voisi sitten ennemmin kertoa ja kuvailla itseään niin voisimme lähteä pohtimaan ongelman ydintä, mikäli ap nyt itse edes niitä ystäviä haluaa. Sitten ei tarvitse arvuutella :)
[/quote]
Sori, tarkoitin siis kirjoittajalla tuota sosiaalista mammaa jonka tekstit on kilometrin mittaisia.

Minä menin aikoinaan naimisiin niin, että vieraina olivat vain sekä minun että mieheni perheet, koska mulla ei ollut eikä ole nytkään ystäviä. Miehelläni on jotain kavereita, mutta hän ei kuitenkaan kokenut heitä niin läheisiksi, että olisi halunnut heidät häävieraiksi. Olisihan se ollut mukava järjestää sadan ihmisen bakkanaalit, mutta minkäs teet kun en ole aikuisiällä tavannut ketään ihmistä, jonka kanssa olisi tullut molemminpuoleinen tunne siitä että hei, ton kanssa haluan viettää aikaa enemmänkin.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:23"]Mitä jos karkaisitte ulkomaille naimisiin kahdestaan. Häiden hinnalla saisitte ihanan matkan teille kahdelle...
[/quote]

Loistoidea! Meillä on tämä suunnitelmissa, koska minulla on rasittava suku, enkä halua äitipuoltani häihini, minkä lisäksi minulla ei ole ainoatakaan ystävää(=kaveria), jonka haluaisin kaasokseni. Ulkomailla avioituminen on meidän tapamme luoda stressitön, vain meille tarkoitettu päivä. :)

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:40"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:39"]

Osaako joku muuten "analysoida" :D mistä se ystävien pitämisen / hankkimisen vaikeutuminen johtuu? Lapsena oli niin helppoa kaveerata melkein vahingossa ja aina oli paras-kaveri kainalossa.

[/quote]

Samaa olen miettinyt! Jotenkin tuntuu että ihmisistä tulee kauheen vakavia, välinpitämättömiä ja sitten tietty nää perus "kiireet" kuten lapset ja miehet... :(
[/quote]
Mulla muutos kaverisuhteissa näkyi jo teini-iässä, eli kauan ennen mies ja lapsikuvioita. Tuntui että yhtäkkiä tytöt ei osanneet muuta tehdä kuin piikitellä ja kilpailla keskenään, vaikka näennäisesti muka oltiinkin ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:36"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:33"] Voi luoja, ette te tekstin perusteella voi oikeasti tietää millainen ihminen kirjoittaja on. Just se tuppaa rajoittamaan ystävystymistä, kun ihmiset pitää heti arvottaa ja lokeroida ennen kuin on edes kunnolla tutustuttu. [/quote] Ehkä kirjoittaja voisi sitten ennemmin kertoa ja kuvailla itseään niin voisimme lähteä pohtimaan ongelman ydintä, mikäli ap nyt itse edes niitä ystäviä haluaa. Sitten ei tarvitse arvuutella :) [/quote] Sori, tarkoitin siis kirjoittajalla tuota sosiaalista mammaa jonka tekstit on kilometrin mittaisia.

[/quote]

HAHAHAHA repesin sun kuvaukselle xD hahhaha sosiaalista mammaa ja kilsan mittaset tekstit. Mun mielestä kans vaikuttaa mielenkiintoisen värikkäältä persoonalta. Kuinpa itekin uskaltaisin olla jotain muuta kuin harmaa varpunen joka on aina hiljaa eikä kukaan halua tutustua :(

Mulla oli Tälläinen tilanne. Paras ystäväni meni naimisiin ja olen hänen ainoa ystävänsä. Olin siis automaattisesti kaaso, ja sulhanen sai vain yhden bestmanin vaikka olisi halunnut parhaan ystävän ja molemmat veljet, mutta olisi ollut tyhmää jos toisella yksi ja toisella kolme. Tehtiin kahdestaan kaikki suunnittelut, koristeet, käytiin ostamassa mekko yms. Missään vaiheessa ei kaivattu lisää morsiusneitoja.

Sulhasella oli isot polttarit, joten samana viikonloppuna järjestin kaverilleni ja minulle kahdestaan pienen viikonloppureissun. Käytiin shoppailemassa, syömässä, ja laitettiin kynnet ja muuta kivaa pientä. Oli todella rento ja ihana viikonloppu näinkin! Ei olla kumpikaan mitään baareissa riekkujia muutenkaan, sulhanen ja hänen kaverinsa kyllä on. 

Häissä suurinosa vieraista oli sulhasen perhettä ja ystäviä, loput sitten morsiamen sukua, ja lisäksi minä. Silti oli todella ihanat juhlat ja kaikilla vaikutti kyllä olevan todella hauskaa!

Hääaamuna käytiin nelisteen syömässä aamupalaa, minä, morsian, sulhanen ja bestman, jonka jälkeen kahdestaan käytiin laittamassa hiukset ja meikit ja pukeuduttiin. Se oli jotenkin ihanan intiimiä ja merkkasi mulle tosi paljon, että olin ainoa ihminen kehen ystäväni luotti tälläisissä asioissa. Ymmärrän että on todella vaikeaa jos ei ole edes yhtä ystävää, mutta ei niitä tarvitse monta jos on edes yksi hyvä ystävä:)

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:43"]

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:23"]Mitä jos karkaisitte ulkomaille naimisiin kahdestaan. Häiden hinnalla saisitte ihanan matkan teille kahdelle... [/quote] Loistoidea! Meillä on tämä suunnitelmissa, koska minulla on rasittava suku, enkä halua äitipuoltani häihini, minkä lisäksi minulla ei ole ainoatakaan ystävää(=kaveria), jonka haluaisin kaasokseni. Ulkomailla avioituminen on meidän tapamme luoda stressitön, vain meille tarkoitettu päivä. :)

[/quote]

Miten olisi häät Vegasissa perinteiseen tapaan? Olisi aika makee idea! Ei tarttisi ketään muita kuin vain sinä ja hän. Sitten voisitte pitää erikseen vain jotkut juhlat pienimuotoisesti kuin kotiudutte :)

.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:48"]

Miten olisi häät Vegasissa perinteiseen tapaan? Olisi aika makee idea! Ei tarttisi ketään muita kuin vain sinä ja hän. Sitten voisitte pitää erikseen vain jotkut juhlat pienimuotoisesti kuin kotiudutte :)
[/quote]

No miksei joillekin Vegas voisi toimiakin, mutta meillä oli suunnitelmissa Kreikan saaristo (Esim. Santorini) tai muu vastaavan tyyppinen kohde. :D
Jo

-
Jos ap:ta alkaa kiinnostaa, niin netistä löytyy listoja maista/paikoista, joissa vihkiminen on Suomessakin virallinen. :)

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:42"]

Miten te hissukat olette löytäneet miehen jolla on kavereita?

[/quote]

En tiedä. Tapasin mieheni töiden kautta ja hän on samalla myös ensimmäinen poikaystäväni ikinä. Kai mussa vetosi joku sellainen viattomuus ja kokemattomuus alunperin. Tai niin mies on ainakin sanonut. En minä haluaisi olla yksinäinen, mutta olen tosi ujo ja itsetunto ihan olematon. En vaan osaa tutustua ihmisiin, pelkään olevani vaivaksi ja rasitteeksi muille enkä halua häiritä.
[/quote]
Oletko alkoholistin lapsi?

Meillä ei kummallakaan ole paljoa ystäviä. Järjestimme häät siten, että häihin osallistui kummankin vanhemmat ja sisarukset perheineen sekä sedät, enot ja tädit perheinen. Hääseurue oli yhteensä alle 20 henkilöä. Kummallakaan ei ollut kaasoa tai bestmania ja se oli ok. Häiden järjestely oli meidän yhteinen juttumme. Hienot, lämminhenkiset ja meille tärkeät häät niistä tuli.

Kun on pieni seurue voi panostaa luksukseen. Valitsimme erikoisen paikan, jossa koko hääseurue yöpyi. Osittain tämän vuoksi kukaan ei edes ihmetellyt vieraiden pientä määrää. Neuvona siis se, että jos haluat, että ystävien puute ei korostu, järjestäkää häät sellaisessa paikassa, johon ei edes voisi kutsua isoa seuruetta.

Itselläni oli kolme kaasoa mutta vietin silti aamun miehen kanssa. Kävimme valokuvauksessa ja jännitimme yhdessä ennen vihkimistä pikkuhuoneessa. Kävelimme yhdessä alttarille. Halusin jakaa jännityksen rakkaan kanssa. En myöskään ole mikään omaisuus, joka luovutetaan perheeltä miehelle.