Morsian jolla ei yhtään ystävää

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Tää oli varmaan tsempiksi tarkoitettu, mutta sai mulla ainakin kyyneleet silmiin. Ei tarvitse kääntää veistä haavassa.

[/quote]

Anteeksi, en todellakaan tajunnut miltä kirjotukseni kuulosti, varmasti aika tökerölle. Ajattelen vain niin että te olette kaikki vamasti tutustumisen arvoisia ystäviä ja yritin saada teitä miettimään olisiko teidän suhtautumisessa vikaa muita ihmisiä kohtaan. Uskon ainakin että moni olisi halunnut tutustua teihin työelämässä, vapaa-ajalla tai muissa tilaisuuksissa mutta olette sitten itse näyttäneet punaista valoa? Itse ainakin vilpittömästi haluan tutustua kaikkiin ihmisiin joita tapaan ja muutamat ovatkin sitten torjuneet minun tutustumis yrityksen, esim. mieheni sisko.  Mieheni siskolla on myös masennus, mikä vaikeuttaa hänen halua olla ihmisten kanssa. Toisella tutullani taas on persoonallisuushäiriä minkä takia hän lopetti sosaalisen elämän ja eristäytyi täysin. Eli sairaudet myös syynä, en nyt tarkoita sitä että sinulla joku sairaus olisi, mutta ainahan on mahdollisuus. Suomalaisiin on myös vaikea saada rakennettua luottamusta, mutta olemalla itse avoin, hymyileväinen ja aidosti kiinnostunut muista saa hyvinkin nopeasti kavereita. Ihmiset oikein tulevat sinua kohti. Tosin siskoni taas kaipaa rauhaa ja valikoi hyvin tarkkaan missä seurassa aikansa viettää, hänellä onkin vain yksi ystävä. Pari kertaa siskoni on tullut käymään omissa bileissäni, mutta onkin sitten arvostellut kaikki ystäväni ja arvostellut heidän vikansa läpi miksi ei enää halua heitä nähdä. Eli asenne ongelma voi olla myös syynä ystävien vähyyteen. Erilaisuutta pitäisi oppia hyväksymään enemmän ja lopettaa muiden arvostelu.

Asutko ap missä päin? Nimittäin jos tuppukylässä niin sitten homma tietysti vaikeampi. Ja sitten vielä tärkein kysymys: haluatko oikeasti ystäviä?

Minä kyllä voisin mieluusti tutusta sinuun :)

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Tää oli varmaan tsempiksi tarkoitettu, mutta sai mulla ainakin kyyneleet silmiin. Ei tarvitse kääntää veistä haavassa.

[/quote]

Anteeksi, en todellakaan tajunnut miltä kirjotukseni kuulosti, varmasti aika tökerölle. Ajattelen vain niin että te olette kaikki vamasti tutustumisen arvoisia ystäviä ja yritin saada teitä miettimään olisiko teidän suhtautumisessa vikaa muita ihmisiä kohtaan. Uskon ainakin että moni olisi halunnut tutustua teihin työelämässä, vapaa-ajalla tai muissa tilaisuuksissa mutta olette sitten itse näyttäneet punaista valoa? Itse ainakin vilpittömästi haluan tutustua kaikkiin ihmisiin joita tapaan ja muutamat ovatkin sitten torjuneet minun tutustumis yrityksen, esim. mieheni sisko.  Mieheni siskolla on myös masennus, mikä vaikeuttaa hänen halua olla ihmisten kanssa. Toisella tutullani taas on persoonallisuushäiriä minkä takia hän lopetti sosaalisen elämän ja eristäytyi täysin. Eli sairaudet myös syynä, en nyt tarkoita sitä että sinulla joku sairaus olisi, mutta ainahan on mahdollisuus. Suomalaisiin on myös vaikea saada rakennettua luottamusta, mutta olemalla itse avoin, hymyileväinen ja aidosti kiinnostunut muista saa hyvinkin nopeasti kavereita. Ihmiset oikein tulevat sinua kohti. Tosin siskoni taas kaipaa rauhaa ja valikoi hyvin tarkkaan missä seurassa aikansa viettää, hänellä onkin vain yksi ystävä. Pari kertaa siskoni on tullut käymään omissa bileissäni, mutta onkin sitten arvostellut kaikki ystäväni ja arvostellut heidän vikansa läpi miksi ei enää halua heitä nähdä. Eli asenne ongelma voi olla myös syynä ystävien vähyyteen. Erilaisuutta pitäisi oppia hyväksymään enemmän ja lopettaa muiden arvostelu.

Asutko ap missä päin? Nimittäin jos tuppukylässä niin sitten homma tietysti vaikeampi. Ja sitten vielä tärkein kysymys: haluatko oikeasti ystäviä?

Minä kyllä voisin mieluusti tutusta sinuun :)

[/quote]

Hyvittelyviestistäsi huolimatta et vaikuta kovin ystävälliseltä ihmiseltä. Olet silti ilmeisesti helposti löytänyt kaltaistasi seuraa?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Voi toki olla, että olet ihan aidosti välittävä ja lämmin ihminen ystävinesi, mutta hieman saa sellaisen kuvan että ystävät ovat sulle lähinnä nopeasti hankittavaa rekvisiittaa. Että lykkää häitä vuodella ja pyytää sitten jonkun suhteellísen uuden tuttavuuden kaasoksi. Huh-huh. Eiköhän loppupeleissä ole tärkeämpää se, että saa hyvän puolison. Häät sitten millä kaavalla vaan.

Jos pitäisi valita (koska kaikkea ei aina voi saada) niin ottaisin pienet häät ja hyvän miehen ennemmin kuin isot häät kaikkine temppuineen ja miehen joka ei ole mulle oikea.  Ja totta kai nyt ilmoittautuu kaikki, joilla on tietty molemmat, mutta pointti olikin erottaa se mikä lopulta on oikeasti tärkeintä.

[/quote]

Minä vain aidosti viihdyn ihmisten kanssa ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin. Jokainen uusi tuttava/ystävä rikastuttaa elämääni, antaa uusia näkökulmia ja kehittää minua myös ihmisenä. Harvoin tapaankaan toista minun tyylistä ihmistä, mutta kyllä meitä on oikeasti olemassa. En todellakaan pidä ystäviäni rekvisiittana! Enhän muutoin tuhlaisi omaa vapaa-aikaani heihin jos en oikeasti seurasta nauttisi. Olen myös saanut pettyä muutaman kerran sillä sinisilmäsyyteni vuoksi olen tutustunut vääriin ihmisiin. Monesti on käynyt mielessä että muuttaisin pois Suomesta sillä täällä ei ihmissuhteita arvosteta sillä tapaa mitä toivoisin. Sopisinkin enemmän toisenlaiseen kulttuuriin.

Itselle vain ystävät ja tutut ovat niin tärkeitä etten voisi omalle kohdalle kuvitella häitä ilman heitä. Oikeastaan kun mietin niin koko elämäni on rakentunut ystävien ja tuttujen varassa. Ehkä minulta puuttuukin joku identiteetti koska en osaa olla yksin. Aina kaikki pitää jakaa jonkun kanssa.

Mutta tottakai pääasia on rakkaus ja sen sinetöinti. Uskon että AP saa upeat häät!

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Tää oli varmaan tsempiksi tarkoitettu, mutta sai mulla ainakin kyyneleet silmiin. Ei tarvitse kääntää veistä haavassa.

[/quote]

Anteeksi, en todellakaan tajunnut miltä kirjotukseni kuulosti, varmasti aika tökerölle. Ajattelen vain niin että te olette kaikki vamasti tutustumisen arvoisia ystäviä ja yritin saada teitä miettimään olisiko teidän suhtautumisessa vikaa muita ihmisiä kohtaan. Uskon ainakin että moni olisi halunnut tutustua teihin työelämässä, vapaa-ajalla tai muissa tilaisuuksissa mutta olette sitten itse näyttäneet punaista valoa? Itse ainakin vilpittömästi haluan tutustua kaikkiin ihmisiin joita tapaan ja muutamat ovatkin sitten torjuneet minun tutustumis yrityksen, esim. mieheni sisko.  Mieheni siskolla on myös masennus, mikä vaikeuttaa hänen halua olla ihmisten kanssa. Toisella tutullani taas on persoonallisuushäiriä minkä takia hän lopetti sosaalisen elämän ja eristäytyi täysin. Eli sairaudet myös syynä, en nyt tarkoita sitä että sinulla joku sairaus olisi, mutta ainahan on mahdollisuus. Suomalaisiin on myös vaikea saada rakennettua luottamusta, mutta olemalla itse avoin, hymyileväinen ja aidosti kiinnostunut muista saa hyvinkin nopeasti kavereita. Ihmiset oikein tulevat sinua kohti. Tosin siskoni taas kaipaa rauhaa ja valikoi hyvin tarkkaan missä seurassa aikansa viettää, hänellä onkin vain yksi ystävä. Pari kertaa siskoni on tullut käymään omissa bileissäni, mutta onkin sitten arvostellut kaikki ystäväni ja arvostellut heidän vikansa läpi miksi ei enää halua heitä nähdä. Eli asenne ongelma voi olla myös syynä ystävien vähyyteen. Erilaisuutta pitäisi oppia hyväksymään enemmän ja lopettaa muiden arvostelu.

Asutko ap missä päin? Nimittäin jos tuppukylässä niin sitten homma tietysti vaikeampi. Ja sitten vielä tärkein kysymys: haluatko oikeasti ystäviä?

Minä kyllä voisin mieluusti tutusta sinuun :)

[/quote]

Hyvittelyviestistäsi huolimatta et vaikuta kovin ystävälliseltä ihmiseltä. Olet silti ilmeisesti helposti löytänyt kaltaistasi seuraa?

[/quote]

Mitä tarkoittaa kaltaistani? Minulla on paljon erilaisia ystäviä; muutamia lääkäräreitä, monta sairaanhoitajaa (olen myös itse), lähihoitajia iso liuta, sitten vanhat ylä-aste kaverini (heistä kyllä osa ihan vähäosaisia ja yh-äitejä, ei mitään koulutusta), samoin amis, amk, salikaverit, teatteri kaverit ja sitten tuohon päälle kaverien kaverit joihin tutustuu melkein aina kun lähtee ulokona käymään. Ja tietty erikseen sukulais tyttöset ja siskoni. Jos äkkiseltään laskin niin ainakin 40 ihmistä tästä porukasta saisi kutsun häihini. Kaasoiksi näistä valitsisin viisi tärkeintä naista.

Eniten ihmettelen miten sinä voit tuomita minua sillä että haluan auttaa muita? Ikävää kommentoida tuntematta ihmistä että vaikuttaa etten olisi ystävällinen. :(

Onko pakko järjestäät jotku mahtipontiset häät?

minulle passais aivan hyvin maistraatti, suomalaiset häät on niin junttimeininkiä.

kaveri meni maistraatiissa naimisiin, oisko ollu pari muuta syömässä raflassa ja meni laivalle hääytä viettämään.

ihan turha vouhottaa jostain häistä jas itten erotaan parin vuoden päästä.

Sitä se kateus vaan teettää jos jollain on ystäviä ja jollain ei. Hyvin ikävää.

Oletko AP tutustunut miehen sukulaisiin tai miehen kavereiden vaimoihin/tyttöystäviin? Olisiko heissä ketään, jonka kanssa voisit viettää polttarit ja suunnitella hääjuttuja?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:45"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Tää oli varmaan tsempiksi tarkoitettu, mutta sai mulla ainakin kyyneleet silmiin. Ei tarvitse kääntää veistä haavassa.

[/quote]

Anteeksi, en todellakaan tajunnut miltä kirjotukseni kuulosti, varmasti aika tökerölle. Ajattelen vain niin että te olette kaikki vamasti tutustumisen arvoisia ystäviä ja yritin saada teitä miettimään olisiko teidän suhtautumisessa vikaa muita ihmisiä kohtaan. Uskon ainakin että moni olisi halunnut tutustua teihin työelämässä, vapaa-ajalla tai muissa tilaisuuksissa mutta olette sitten itse näyttäneet punaista valoa? Itse ainakin vilpittömästi haluan tutustua kaikkiin ihmisiin joita tapaan ja muutamat ovatkin sitten torjuneet minun tutustumis yrityksen, esim. mieheni sisko.  Mieheni siskolla on myös masennus, mikä vaikeuttaa hänen halua olla ihmisten kanssa. Toisella tutullani taas on persoonallisuushäiriä minkä takia hän lopetti sosaalisen elämän ja eristäytyi täysin. Eli sairaudet myös syynä, en nyt tarkoita sitä että sinulla joku sairaus olisi, mutta ainahan on mahdollisuus. Suomalaisiin on myös vaikea saada rakennettua luottamusta, mutta olemalla itse avoin, hymyileväinen ja aidosti kiinnostunut muista saa hyvinkin nopeasti kavereita. Ihmiset oikein tulevat sinua kohti. Tosin siskoni taas kaipaa rauhaa ja valikoi hyvin tarkkaan missä seurassa aikansa viettää, hänellä onkin vain yksi ystävä. Pari kertaa siskoni on tullut käymään omissa bileissäni, mutta onkin sitten arvostellut kaikki ystäväni ja arvostellut heidän vikansa läpi miksi ei enää halua heitä nähdä. Eli asenne ongelma voi olla myös syynä ystävien vähyyteen. Erilaisuutta pitäisi oppia hyväksymään enemmän ja lopettaa muiden arvostelu.

Asutko ap missä päin? Nimittäin jos tuppukylässä niin sitten homma tietysti vaikeampi. Ja sitten vielä tärkein kysymys: haluatko oikeasti ystäviä?

Minä kyllä voisin mieluusti tutusta sinuun :)

[/quote]

Hyvittelyviestistäsi huolimatta et vaikuta kovin ystävälliseltä ihmiseltä. Olet silti ilmeisesti helposti löytänyt kaltaistasi seuraa?

[/quote]

Mitä tarkoittaa kaltaistani? Minulla on paljon erilaisia ystäviä; muutamia lääkäräreitä, monta sairaanhoitajaa (olen myös itse), lähihoitajia iso liuta, sitten vanhat ylä-aste kaverini (heistä kyllä osa ihan vähäosaisia ja yh-äitejä, ei mitään koulutusta), samoin amis, amk, salikaverit, teatteri kaverit ja sitten tuohon päälle kaverien kaverit joihin tutustuu melkein aina kun lähtee ulokona käymään. Ja tietty erikseen sukulais tyttöset ja siskoni. Jos äkkiseltään laskin niin ainakin 40 ihmistä tästä porukasta saisi kutsun häihini. Kaasoiksi näistä valitsisin viisi tärkeintä naista.

Eniten ihmettelen miten sinä voit tuomita minua sillä että haluan auttaa muita? Ikävää kommentoida tuntematta ihmistä että vaikuttaa etten olisi ystävällinen. :(

[/quote]

Aiemmissa viesteissäsi olet samaan aikaan todistanut kuinka tärkeitä kaikki ihmiset sinulle ovat ja miten opit heiltä ym. sitten kuitenkin "tuomitset" ihmiset, jotka reagoivat eri lailla. Siskosi ja ne jotka luokittelit sairaiksi...

Eli joo, en usko enää niinkään että halusit ilkkua ap:lle, minkä vaikutelman sai ekasta viestistäsi, mutta toisaalta jatkuva muiden seurassakaan oleminen ei ole sinua kuitenkaan kasvattanut aidosti ymmärtämään muita. Se ymmärtäminen onkin tietysti vaikeinta kaikille ihmisille, oli sitten yksin tai ei , mutta puhuit kyllä vähän turhan suurella suulla. Siksi sinulle on kommentoitu tässä ketjussa.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:38"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Voi toki olla, että olet ihan aidosti välittävä ja lämmin ihminen ystävinesi, mutta hieman saa sellaisen kuvan että ystävät ovat sulle lähinnä nopeasti hankittavaa rekvisiittaa. Että lykkää häitä vuodella ja pyytää sitten jonkun suhteellísen uuden tuttavuuden kaasoksi. Huh-huh. Eiköhän loppupeleissä ole tärkeämpää se, että saa hyvän puolison. Häät sitten millä kaavalla vaan.

Jos pitäisi valita (koska kaikkea ei aina voi saada) niin ottaisin pienet häät ja hyvän miehen ennemmin kuin isot häät kaikkine temppuineen ja miehen joka ei ole mulle oikea.  Ja totta kai nyt ilmoittautuu kaikki, joilla on tietty molemmat, mutta pointti olikin erottaa se mikä lopulta on oikeasti tärkeintä.

[/quote]

Minä vain aidosti viihdyn ihmisten kanssa ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin. Jokainen uusi tuttava/ystävä rikastuttaa elämääni, antaa uusia näkökulmia ja kehittää minua myös ihmisenä. Harvoin tapaankaan toista minun tyylistä ihmistä, mutta kyllä meitä on oikeasti olemassa. En todellakaan pidä ystäviäni rekvisiittana! Enhän muutoin tuhlaisi omaa vapaa-aikaani heihin jos en oikeasti seurasta nauttisi. Olen myös saanut pettyä muutaman kerran sillä sinisilmäsyyteni vuoksi olen tutustunut vääriin ihmisiin. Monesti on käynyt mielessä että muuttaisin pois Suomesta sillä täällä ei ihmissuhteita arvosteta sillä tapaa mitä toivoisin. Sopisinkin enemmän toisenlaiseen kulttuuriin.

Itselle vain ystävät ja tutut ovat niin tärkeitä etten voisi omalle kohdalle kuvitella häitä ilman heitä. Oikeastaan kun mietin niin koko elämäni on rakentunut ystävien ja tuttujen varassa. Ehkä minulta puuttuukin joku identiteetti koska en osaa olla yksin. Aina kaikki pitää jakaa jonkun kanssa.

Mutta tottakai pääasia on rakkaus ja sen sinetöinti. Uskon että AP saa upeat häät!
[/quote]

En voi sille mitään, mut mulla tuli tästä kirjotustyylistä mieleen tuksu. Anteeks :D

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:42"]Miten te hissukat olette löytäneet miehen jolla on kavereita? [/quote] Miten ystävättömyydestä voi päätellä että olen hissukka? Itselläni oli paljon ystäviä kun tapasimme miehen kanssa teininä, elämäntilanteet nyt vain sattuivat sekä itselläni että ystävillä muuttumaan niin paljon että nyt olen yksin. Aikuisena uusien ystävien hankkiminen on vaikeaa.

[/quote]

Sama täällä, näin kävi. Häät oli maistraatissa, eikä niistä kukaan etukäteen tiennytkään. Vihkimisen jälkeen mentiin syömään kahdestaan.

Minä olin morsian jolla ei ole yhtään ystävää, ei siskoa, ei äitiä elossa. Onneksi en ole juhlivaa tyyppiä enkä halajannut mitään "elämäni suurin päivä"-henkisiä juhlia, koska varmasti olisi ollut erityisen ankea ja surkea olo sellaisen esityksen keskellä. Joitakin vuosia sitten angstasin mielessäni, että minullapa ei ole ketään jota pyytää kaasoksi tai seuraksi kanssani hääpukua etsimään.

Kumpikaan meistä ei viettänyt mitään polttareita. Hääpäivän aamu meni niin, että mies kuskasi minut kampaajalle, sitten haettiin yhdessä kukat ja mentiin kotiin pukeutumaan. Sitten ajoimme valokuvaukseen ja siitä vihittäväksi. Todistajina oli joukko lähisukulaisia. Olo oli kyllä omituinen, olinhan tekemässä aika merkittävää sopimusta ja koin paineita siitä että olisi pitänyt näyttää mahdollisimman hyvältä ja olla innoissaan ja näkyvästi onnellinen. Hyvä ettei tarvinnut olla tuon enempää huomion keskipisteenä tai juhlittavana. Kun ei ollut miehenkään kavereita paikalla, tilanne oli "tasan".

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:45"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Tää oli varmaan tsempiksi tarkoitettu, mutta sai mulla ainakin kyyneleet silmiin. Ei tarvitse kääntää veistä haavassa.

[/quote]

Anteeksi, en todellakaan tajunnut miltä kirjotukseni kuulosti, varmasti aika tökerölle. Ajattelen vain niin että te olette kaikki vamasti tutustumisen arvoisia ystäviä ja yritin saada teitä miettimään olisiko teidän suhtautumisessa vikaa muita ihmisiä kohtaan. Uskon ainakin että moni olisi halunnut tutustua teihin työelämässä, vapaa-ajalla tai muissa tilaisuuksissa mutta olette sitten itse näyttäneet punaista valoa? Itse ainakin vilpittömästi haluan tutustua kaikkiin ihmisiin joita tapaan ja muutamat ovatkin sitten torjuneet minun tutustumis yrityksen, esim. mieheni sisko.  Mieheni siskolla on myös masennus, mikä vaikeuttaa hänen halua olla ihmisten kanssa. Toisella tutullani taas on persoonallisuushäiriä minkä takia hän lopetti sosaalisen elämän ja eristäytyi täysin. Eli sairaudet myös syynä, en nyt tarkoita sitä että sinulla joku sairaus olisi, mutta ainahan on mahdollisuus. Suomalaisiin on myös vaikea saada rakennettua luottamusta, mutta olemalla itse avoin, hymyileväinen ja aidosti kiinnostunut muista saa hyvinkin nopeasti kavereita. Ihmiset oikein tulevat sinua kohti. Tosin siskoni taas kaipaa rauhaa ja valikoi hyvin tarkkaan missä seurassa aikansa viettää, hänellä onkin vain yksi ystävä. Pari kertaa siskoni on tullut käymään omissa bileissäni, mutta onkin sitten arvostellut kaikki ystäväni ja arvostellut heidän vikansa läpi miksi ei enää halua heitä nähdä. Eli asenne ongelma voi olla myös syynä ystävien vähyyteen. Erilaisuutta pitäisi oppia hyväksymään enemmän ja lopettaa muiden arvostelu.

Asutko ap missä päin? Nimittäin jos tuppukylässä niin sitten homma tietysti vaikeampi. Ja sitten vielä tärkein kysymys: haluatko oikeasti ystäviä?

Minä kyllä voisin mieluusti tutusta sinuun :)

[/quote]

Hyvittelyviestistäsi huolimatta et vaikuta kovin ystävälliseltä ihmiseltä. Olet silti ilmeisesti helposti löytänyt kaltaistasi seuraa?

[/quote]

Mitä tarkoittaa kaltaistani? Minulla on paljon erilaisia ystäviä; muutamia lääkäräreitä, monta sairaanhoitajaa (olen myös itse), lähihoitajia iso liuta, sitten vanhat ylä-aste kaverini (heistä kyllä osa ihan vähäosaisia ja yh-äitejä, ei mitään koulutusta), samoin amis, amk, salikaverit, teatteri kaverit ja sitten tuohon päälle kaverien kaverit joihin tutustuu melkein aina kun lähtee ulokona käymään. Ja tietty erikseen sukulais tyttöset ja siskoni. Jos äkkiseltään laskin niin ainakin 40 ihmistä tästä porukasta saisi kutsun häihini. Kaasoiksi näistä valitsisin viisi tärkeintä naista.

Eniten ihmettelen miten sinä voit tuomita minua sillä että haluan auttaa muita? Ikävää kommentoida tuntematta ihmistä että vaikuttaa etten olisi ystävällinen. :(

[/quote]

Aiemmissa viesteissäsi olet samaan aikaan todistanut kuinka tärkeitä kaikki ihmiset sinulle ovat ja miten opit heiltä ym. sitten kuitenkin "tuomitset" ihmiset, jotka reagoivat eri lailla. Siskosi ja ne jotka luokittelit sairaiksi...

Eli joo, en usko enää niinkään että halusit ilkkua ap:lle, minkä vaikutelman sai ekasta viestistäsi, mutta toisaalta jatkuva muiden seurassakaan oleminen ei ole sinua kuitenkaan kasvattanut aidosti ymmärtämään muita. Se ymmärtäminen onkin tietysti vaikeinta kaikille ihmisille, oli sitten yksin tai ei , mutta puhuit kyllä vähän turhan suurella suulla. Siksi sinulle on kommentoitu tässä ketjussa.

[/quote]

Enhän minä heitä ole tuominnut sairaiksi turhaan? Ovat itse kertoneet minulle diagnoosinsa ja jopa apua kyselleet kun olen sairaanhoitaja. Olen jopa suositellut yhdelle hyvää terapeuttia jolla nyt käy. Ainako pitää kaunistella asioita eikä saa puhua niinkuin faktat ovat. Jos joku on sairas niin sitten on. Eihän se minua yhtään haittaa, silti ovat minulle tärkeitä.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Voi toki olla, että olet ihan aidosti välittävä ja lämmin ihminen ystävinesi, mutta hieman saa sellaisen kuvan että ystävät ovat sulle lähinnä nopeasti hankittavaa rekvisiittaa. Että lykkää häitä vuodella ja pyytää sitten jonkun suhteellísen uuden tuttavuuden kaasoksi. Huh-huh. Eiköhän loppupeleissä ole tärkeämpää se, että saa hyvän puolison. Häät sitten millä kaavalla vaan.

Jos pitäisi valita (koska kaikkea ei aina voi saada) niin ottaisin pienet häät ja hyvän miehen ennemmin kuin isot häät kaikkine temppuineen ja miehen joka ei ole mulle oikea.  Ja totta kai nyt ilmoittautuu kaikki, joilla on tietty molemmat, mutta pointti olikin erottaa se mikä lopulta on oikeasti tärkeintä.

[/quote]

Minä vain aidosti viihdyn ihmisten kanssa ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin. Jokainen uusi tuttava/ystävä rikastuttaa elämääni, antaa uusia näkökulmia ja kehittää minua myös ihmisenä. Harvoin tapaankaan toista minun tyylistä ihmistä, mutta kyllä meitä on oikeasti olemassa. En todellakaan pidä ystäviäni rekvisiittana! Enhän muutoin tuhlaisi omaa vapaa-aikaani heihin jos en oikeasti seurasta nauttisi. Olen myös saanut pettyä muutaman kerran sillä sinisilmäsyyteni vuoksi olen tutustunut vääriin ihmisiin. Monesti on käynyt mielessä että muuttaisin pois Suomesta sillä täällä ei ihmissuhteita arvosteta sillä tapaa mitä toivoisin. Sopisinkin enemmän toisenlaiseen kulttuuriin.

Itselle vain ystävät ja tutut ovat niin tärkeitä etten voisi omalle kohdalle kuvitella häitä ilman heitä. Oikeastaan kun mietin niin koko elämäni on rakentunut ystävien ja tuttujen varassa. Ehkä minulta puuttuukin joku identiteetti koska en osaa olla yksin. Aina kaikki pitää jakaa jonkun kanssa.

Mutta tottakai pääasia on rakkaus ja sen sinetöinti. Uskon että AP saa upeat häät!

[/quote]

Tämä nyt ei enää liity ap:n viestiin tai häihin ollenkaan, mutta koska olet ilmeisimmin sellainen "sosiaalisesti lahjakas" ihminen (ominaisuus, joka on nykyisin varsin (yli)arvostettu), niin haluaisin kysyä, selvittää muutaman asian. Lähinnä ehkä siitä syystä, että kaltaisiasi on tuttavapiirissäni varsin paljon ja muutama asia minua ihmetyttää...

Selitän nyt ensiksi, että minulla on kyllä jonkin verran kavereita, jotka toki ovat vuosien mittaan vähentyneet, koska olen muuttanut moneen kertaan (etäisyys vaikeuttaa suhteiden ylläpitoa) ja iän karttuessa kaverisuhteita on vaikeampi muodostaa. Lisäksi lasten hoito, kuljetukset ja harrastukset vievät sen verran aikaa, ettei ole ollut aikaa panostaa omiin sosiaalisiin suhteisiin. Työtäni teen ihmisten parissa ja selviydyn siitä ihan hyvin. Lisäksi olen luonteeltani sellainen, että tykkään kyllä olla ihmisten kanssa isommalla porukalla ja spontaaneissa tilanteissa, mutta kahdenkeskisistä tapaamisista tai esim. shoppailusta, kahvittelusta tms. en kerta kaikkiaan pidä, koen oloni vaivaantuneeksi enkä keksi puhumista. En jaksa jatkuvasti ja koko ajan puhua latteuksia ja kehua ja ihastella kaikkea - toisaalta en ole myöskään halukas jakamaan sisimpiä tuntojani kovinkaan monen ihmisen kanssa. Pystyn kyllä luomaan ja pitämään yllä keskustelua, mutta koen sen raskaaksi ja työlääksi, se ei siis ole minulle luontaista - niinpä useinkin hakeudun jossain vaiheessa omiin oloihini enkä mitenkään aktiivisesti hae kontaktia koko ajan.

Näissä ns. "sosiaalisesti lahjakkaissa" tuttavissani minua häiritsee muutama seikka, osaatko valottaa niitä minulle?

- Usein he alkututustumisen aikana ovat ystävällisiä ym. ja tutustuminen sujuu hyvin. Jossain vaiheessa (todennäköisesti silloin, kun minä alan olla sitä mieltä, että olisi aika sulkea sosiaalinen ikkuna siltä erää ja vetäydyn keskustelusta tms.) he kuitenkin tulkitsevat kaikki, että en ole halukas kontaktiin heidän kanssaan eivätkä enää tule juttelemään tai huomioi minua. Minulle tulee olo, että pitäisi antaa "kaikki tai ei mitään", eli jos en koko ajan, jatkuvasti ja aina heidän halutessaan ole innostunut tekemään kaikkea ja lähtemään joka paikkaan, niin he tulkitsevat etten halua olla heidän kanssaan tekemisissä koskaan enkä milloinkaan? Onko sinulla joku muu tulkinta tähän?

- Nämä suunnitellut kahdenkeskiset jutut, kahvittelut, kävelylle lähtö, kahdestaan shoppailu ym. tuntuvat olevan usein pahin ystävyyden este. En kerta kaikkiaan selviä sellaisesta. 1-2 kertaa voin yrittää, mutta ilmeisimminkin vaivautumiseni näkyy ja olen sellaisessa huonoa seuraa. Onko mielestäsi ystävyyden / kaveruuden / tuttavuuden edellytys aina se, että vietetään aikaa kahdestaan?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:27"]Tää on varmaan provo? :D Ei kai kukaan ole oikeasti niin yksinäinen ettei ole _ketään_ kavereita? 
[/quote]
Siinähän naurat ja ihmettelet. o.O

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Tää oli varmaan tsempiksi tarkoitettu, mutta sai mulla ainakin kyyneleet silmiin. Ei tarvitse kääntää veistä haavassa.

[/quote]

Anteeksi, en todellakaan tajunnut miltä kirjotukseni kuulosti, varmasti aika tökerölle. Ajattelen vain niin että te olette kaikki vamasti tutustumisen arvoisia ystäviä ja yritin saada teitä miettimään olisiko teidän suhtautumisessa vikaa muita ihmisiä kohtaan. Uskon ainakin että moni olisi halunnut tutustua teihin työelämässä, vapaa-ajalla tai muissa tilaisuuksissa mutta olette sitten itse näyttäneet punaista valoa? Itse ainakin vilpittömästi haluan tutustua kaikkiin ihmisiin joita tapaan ja muutamat ovatkin sitten torjuneet minun tutustumis yrityksen, esim. mieheni sisko.  Mieheni siskolla on myös masennus, mikä vaikeuttaa hänen halua olla ihmisten kanssa. Toisella tutullani taas on persoonallisuushäiriä minkä takia hän lopetti sosaalisen elämän ja eristäytyi täysin. Eli sairaudet myös syynä, en nyt tarkoita sitä että sinulla joku sairaus olisi, mutta ainahan on mahdollisuus. Suomalaisiin on myös vaikea saada rakennettua luottamusta, mutta olemalla itse avoin, hymyileväinen ja aidosti kiinnostunut muista saa hyvinkin nopeasti kavereita. Ihmiset oikein tulevat sinua kohti. Tosin siskoni taas kaipaa rauhaa ja valikoi hyvin tarkkaan missä seurassa aikansa viettää, hänellä onkin vain yksi ystävä. Pari kertaa siskoni on tullut käymään omissa bileissäni, mutta onkin sitten arvostellut kaikki ystäväni ja arvostellut heidän vikansa läpi miksi ei enää halua heitä nähdä. Eli asenne ongelma voi olla myös syynä ystävien vähyyteen. Erilaisuutta pitäisi oppia hyväksymään enemmän ja lopettaa muiden arvostelu.

Asutko ap missä päin? Nimittäin jos tuppukylässä niin sitten homma tietysti vaikeampi. Ja sitten vielä tärkein kysymys: haluatko oikeasti ystäviä?

Minä kyllä voisin mieluusti tutusta sinuun :)

[/quote]

Hyvittelyviestistäsi huolimatta et vaikuta kovin ystävälliseltä ihmiseltä. Olet silti ilmeisesti helposti löytänyt kaltaistasi seuraa?
[/quote]
Musta ^ tämä viesti on kalsea. Ja monet yksinäiset oikeasti vain hakee muista vikoja... minä mm.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:45"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:44"]

Näin sosiaalisena ja suuren ystävä/tuttava piirin omistavana tuntuisi todella kamalalle ettei olisi mitään polttari juhlia. Itse olen ymmärtänyt häiden merkityksen myös suurena rakkauden juhlana jonne kootaan ystävät ja lähimmäiset jakamaan elämän ikimuistoisin heti.

Jotenkin tuntuisi erikoiselta jos morsiammella ei olisi ketään ihmisiä elämässään, se kertoo kyllä jotenkin ihmisestäkin ettei mitään sosiaalisia taitoja ole. Olisiko ehkä syytä hakea apua? Suomessa kyllä tämä yksinäisyys on jopa melko yleistä. Ei kai kukaan halua viettää elämän suurinta päivää ilman ystäviä :O

Jos olisin AP niin alkaisin nyt aktiivisesti tutustumaan uusiin ihmisiin, ei se ole niin vaikeata kuin luulet! Eikö esim. miehesi kautta ole tutustunut keneekään? Onko miehelläsi sisko/serkkuja? Työpaikalla mukavia ihmisiä? Entä naapurit? Entiset luokkalaisesi? Lapsuudenystävät? Entä fbook? Itse olen jopa fbookin ryhmissä tutustunut pariin ihmiseen jonka kanssa kahvittelen aktiivisesti. Nyt vain rohkeasti ottamaan yhteyttä ja pyytämään kaffe seuraa :)

Häitä voisi siirtää vaikka vuoden päähän että ehdit solmimaan edes muutaman kestävän ihmissuhteen jotka voit sitten kutsua häihisi :) Ei ole mitään ihnampaa kuin omat ystävät kaasoina ja mukana tukemassa suurta päivää kanssasi!

Tsemppiä ap!

[/quote]

Tää oli varmaan tsempiksi tarkoitettu, mutta sai mulla ainakin kyyneleet silmiin. Ei tarvitse kääntää veistä haavassa.

[/quote]

Anteeksi, en todellakaan tajunnut miltä kirjotukseni kuulosti, varmasti aika tökerölle. Ajattelen vain niin että te olette kaikki vamasti tutustumisen arvoisia ystäviä ja yritin saada teitä miettimään olisiko teidän suhtautumisessa vikaa muita ihmisiä kohtaan. Uskon ainakin että moni olisi halunnut tutustua teihin työelämässä, vapaa-ajalla tai muissa tilaisuuksissa mutta olette sitten itse näyttäneet punaista valoa? Itse ainakin vilpittömästi haluan tutustua kaikkiin ihmisiin joita tapaan ja muutamat ovatkin sitten torjuneet minun tutustumis yrityksen, esim. mieheni sisko.  Mieheni siskolla on myös masennus, mikä vaikeuttaa hänen halua olla ihmisten kanssa. Toisella tutullani taas on persoonallisuushäiriä minkä takia hän lopetti sosaalisen elämän ja eristäytyi täysin. Eli sairaudet myös syynä, en nyt tarkoita sitä että sinulla joku sairaus olisi, mutta ainahan on mahdollisuus. Suomalaisiin on myös vaikea saada rakennettua luottamusta, mutta olemalla itse avoin, hymyileväinen ja aidosti kiinnostunut muista saa hyvinkin nopeasti kavereita. Ihmiset oikein tulevat sinua kohti. Tosin siskoni taas kaipaa rauhaa ja valikoi hyvin tarkkaan missä seurassa aikansa viettää, hänellä onkin vain yksi ystävä. Pari kertaa siskoni on tullut käymään omissa bileissäni, mutta onkin sitten arvostellut kaikki ystäväni ja arvostellut heidän vikansa läpi miksi ei enää halua heitä nähdä. Eli asenne ongelma voi olla myös syynä ystävien vähyyteen. Erilaisuutta pitäisi oppia hyväksymään enemmän ja lopettaa muiden arvostelu.

Asutko ap missä päin? Nimittäin jos tuppukylässä niin sitten homma tietysti vaikeampi. Ja sitten vielä tärkein kysymys: haluatko oikeasti ystäviä?

Minä kyllä voisin mieluusti tutusta sinuun :)

[/quote]

Hyvittelyviestistäsi huolimatta et vaikuta kovin ystävälliseltä ihmiseltä. Olet silti ilmeisesti helposti löytänyt kaltaistasi seuraa?

[/quote]

Mitä tarkoittaa kaltaistani? Minulla on paljon erilaisia ystäviä; muutamia lääkäräreitä, monta sairaanhoitajaa (olen myös itse), lähihoitajia iso liuta, sitten vanhat ylä-aste kaverini (heistä kyllä osa ihan vähäosaisia ja yh-äitejä, ei mitään koulutusta), samoin amis, amk, salikaverit, teatteri kaverit ja sitten tuohon päälle kaverien kaverit joihin tutustuu melkein aina kun lähtee ulokona käymään. Ja tietty erikseen sukulais tyttöset ja siskoni. Jos äkkiseltään laskin niin ainakin 40 ihmistä tästä porukasta saisi kutsun häihini. Kaasoiksi näistä valitsisin viisi tärkeintä naista.

Eniten ihmettelen miten sinä voit tuomita minua sillä että haluan auttaa muita? Ikävää kommentoida tuntematta ihmistä että vaikuttaa etten olisi ystävällinen. :(
[/quote]
Hassulta vaikuttaa tuo tapa kuvailla ihmisiä.

2

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:37"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:34"]

Varmaan kannattaa avata tilannetta miettimällä keitä kutsutte häihin ystävistä. Ei kaikkia ystäviä tarvitse kutsua. Eli tehkää vieraslista ja siitä sitten voi miettiä ketkä polttareille. Jos sinulla ei ole ystäviä tai montaa niin voisi kutsua vieraslistalta muutaman sukulaisen jonka kanssa polttareina jotain mukavaa ja rentouttavaa. Sen voi pyytää kaasolta; vaikka jokin hieronta/mutahoito serkuille. Minun häissä ei ollut kuin neljä ystävääni joista kaaso yksi. Ei sitä huomannut joukosta koska oli paljon lapsiperheitä ja kaikki sulautui porukkaan ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Kannattaa suunnitella hyvin, toteuttaa juuri mitä te tahdotte ja sitten hääpäivänä vaan nauttia olostaan. Mutta vieraslista voi selventää paljon minkälaisia vieraita tulee ja heitätte pirskeet heidän kanssaan. Ei kannata ottaa häihin kaikkia vaan rajata ja nauttia päivästä.

[/quote]

Ei ole tosiaan yhtään ystävää. Mulla ei ole myöskään sellaisia sukulaisia joita voisi kutsua. Pelkästään +50 sukulaistätejä ja alle 16v serkkuja. Ei siis oikein sellaista polttariseuraa eikä siis sitä kaasoakaan joka järjestäisi jotain. 
[/quote]

Miten niillä yli viisikymppisillä tädeillä voi kaikilla olla alle kuusitoistavuotiaita lapsia?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:05"]Niin, mun ongelma ehkä onkin se, että haaveilen isoista koko yön kestävistä häistä. Sellaisista joissa olisi hyvä meno ja kaikilla hauskaa. En haaveile mistään kymmenen hengen ravintolaillallisesta tai siitä että ruokailun jälkeen tanssitaan häävalssi ja lähdetään kotiin. Siksi harmittaakin se, että mulla ei ole resursseja sellaisiin häihin jotka haluaisin. Tuntuu niin pahalta katsoa ihmisten hääkuvia ja lukea esim. hääblogeja, joissa morsiamilla on paljon ystäviä ympärillään, pitämässä puheita, järjestämässä polttareita ja tsemppaamassa. Ehkä me vaan toistaiseksi unohdetaan koko häät. Etenkin jos kerta yksinäinen morsian herättää sellaisia ajatuksia että pitäisi hakea apua...
[/quote]

Olen se 4 kaverin omaava joka ehdotti ruokataflaa. Pidän neljää ystävää vähänä, miehellä on isompi kaveriporukka. Sori, mutta sekin vaikuttaa ketä pitää ystävänä? Tuttuni lapsen harkoista oli minulle ihminen jonka tahdoin kutsua häihin perheineen.
Se että sanoin että isosta kutsuvieraslistasta vedettiin yli pois turhat ei ole keljuilua. Meillä siis valittiin lapsiperheitä joiden kanssa oltiin tekemisissä. Sain kuvan ettei sinua kiinnosta ne +50 tädit tai teinit.
Jotenkin nuriset kaikesta!

Se pointtini LEMPIRAVINTOLASTANNE voi olla intialainen/kreikkalainen jonka varaatte kokonaan. Sinne mahtuu alle 100? Ja mukavasti 50? Siellä juhlitte sopimuksen mukaan.
Tai jos tykkäätte samoilla niin vuokraatte bussin ja vieraiden kanssa vaikka Leville!

Eli mun pointti on: tehkää vieraslista ensin siihen ihan kaikki ja sitten yliviivaatte pois osan.

Todella hyvät häät tulee pienessä kirkossa tai kappelissa kysy erikoisiakin paikkoja kuten ulkona leirikeskuksessa olevia kirkkoja. Siitä se tunnelma tulee että häät puhuu teidän kieltä.
sitten sillä alle 50 hengen väellä -en tarkenna: voi olla kymmenenkin: vanhemmat, miehen sisaruksia perheineen ja muutama 'ystävä' - miehellä oli ainakin jotain ja kumminne? Keihin nyt päädytekin ja nämä teille rakkaat ja teette jotain. On paljon pieniä tiloja joihin mahtuu reilusti alle 100 henkeä joten pienellä porukalla voi löytää jonkun torpan tai väentalon, ties minkä seuran rakennuksen.
Ilta voi koostua saunomisesta ja nuotiotulesta.

Häät voi alkaa aamulla ja kestää koko päivän ja siinä olla siirtymistä paikasta toiseen tai menette vuokraamaan tilan viikonlopuksi jossa olette jo häärivät aamuna ja teidät laitetaan siellä, vihitään siellä ja juhlitte ja nukutte siellä.

Hyvä lähtökohta tosin on toi sinun nurina niin ratkaisuja tehdään siltä pohjalta että tahdotte intiimin tilan, juhlia pitkään ja sitten sille väelleppitää vaan tehdä joku rajanveto. Ehkä se tippuu 50 -> 30 mutta se voi loihtia hyvän fiiliksen.

Jos vieraat näkee kun te nautitte päivästä niin se on suurin tunnelataus häille jasitten ihmisetkin nauttii. Oleellista ei siis ole se miten suuret häät on (tunteeko hääpari edes vieraitaan) vaan tunnelma, tila ja sen haltuunottaminen.
Takuuvarmasti häät lässähtää jos hääpari on ankeana ja ihmiset pönöttää.

Mitä jos karkaisitte ulkomaille naimisiin kahdestaan. Häiden hinnalla saisitte ihanan matkan teille kahdelle...