Lopetin tapailun ja olen niiiiin surullinen :(

Mutta edelleen olen surullinen ja ikävöin. :(

Mun mies oli alkuun vähän tollanen, ei osannut sanoa noska nähdään, kun piti nähdä niin peruikin yms. Ei aina vastannut viesteihin... Meinasin myös laittaa tapailun seis, mutta jostain syystä päätinkin että paskat, tämän katson loppuun saakka, kun tapailu jatkui n. 3kk rupesi se menemään yhä enemmän niin päin että mies ei enään halunnut muuta kuin olla kanssani ja kaverit jäivät toiseksi. Ollaan nyt viidettä vuotta yhdessä, ja olen huomannut että heidän perheellään on tapana olla kommunikoimatta, esim. Kyläilyt sovitaan tuntia ennen, viesteihin ei vastata, mistään asioista ei puhuta ja tulee väärin käsityksiä.. no on vaatinut minulta jonkin verran että mies on tajunnut että minulle pitää ilmoittaa jos tulee myöhässä töistä, jos tulee vieraita, hän soittaa heti takaisin jos olen soittanut yms. Mutta kun olen selittänyt ja kertonut, ollaan juteltu asioista hän ymmärtää minua. Ärsyttää silti yhä sivusta seurata esim. Kuinka asiat menee mönkään ihan vain sen takia kun hän ei ole voinut etukäteen sopia asioita, ikäänkuin puhe kuluisi.

Tilanteessasi on selvää että mies on hajamielinen jos joku läheinen on kuollut, eikä ehkä kuule aina mitä puhut tai vastaa, mutta voihan se olla opittu tapakin.

Hyvä että pääsi sinusta.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:37"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:30"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:23"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa? [/quote] Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi. Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu. En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan. [/quote] Ok, nyt ymmärrän paremmin. Jos todella välitit miehestä, olisit voinut antaa hänelle aikaa. Vai oletko kaikki mulle heti -tyyppinen ihminen? [/quote] Koin että minun täytyy antaa kaikkeni uudelle ihmiselle mutta hän pitää asuaa itsestäänselvyytenä. Että viesteihin vastaillaan sitten joskus, koska nyt on suru päällä. Ja nähdään sitten joskus, en tiedä milloin, koska on tämä suru päällä eikä oikein jaksa mitään. Sanoin monta kertaa, että minä kyllä kuuntelen, puhu vaan. Ei oiken mitöön kommenttia asiaan. Hän oli muutenkin vähän sellainen, että aina jäi joku kysymys välistä ja sain sitten moneen kertaan huomautella että unohdit taas vastata.. Kaikesta huolimatta ikävöin. :( niin paljon. [/quote] Eli sinä et voinut uskoa, että suru on aitoa, vaan mies feikkaa jollain tavalla? Uskomatonta. Miksi ette voineet sopia, että palaisitte sitten asiaan, kun mies on taas kunnossa? Miksi täytyy polttaa sillat tuolla tavalla takanaan? [/quote] Koska en voi tietää, meneekö siihen kuukausi, kaksi, kolme... vai 2 vuotta. En voi elää tuollsisessa epätietoisuudessa. Surevallakin on joku vastuu. Hän olisi voinut sanoa esim. että "eiköhän tämä tästä parissa kuukaudessa. Kiitos että olet tukena ja ymmärrät. Toivottavasti voimme jatkaa samalla tavalla kuin tähän asti." Sen sijaan hän sanoi ettei tiedä tulevasta mitään eli minun olisi pitänyt vain pelata uhkapeliä tunteillani. Sori virheet, en jaksa korjata puhelimella. [/quote] Ei vaan olisit voinut jatkaa ihan rauhassa omaa elämääsi ja olisitte voineet palata sitten taas joskus, jos siltä vielä tuntuu. Et voi sanella toiselle, millä sanoilla hänen pitäisi sinulle puhua ja miten läpikäydä suru. [/quote] Ei. Minä haluan lopettaa hommat selkeästi. Muuten elämäni on jatkuvaa kysymysten tulvaa "miksi? Miksi? Milloin? Entä jos?" Enkä olisi halunnut enää palata entiseen, jos molemmilla olisi ollut muita siinä välissä.

[/quote]

Ihan hyvä pointti, mutta nythän sinä olet juuri siinä "miksi", "entä jos" tilanteessa. Joudut jossittelemaan, sillä et koskaan saa tietää millaista tämän miehen kanssa elämä olisi ollut.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:41"]Mun mies oli alkuun vähän tollanen, ei osannut sanoa noska nähdään, kun piti nähdä niin peruikin yms. Ei aina vastannut viesteihin... Meinasin myös laittaa tapailun seis, mutta jostain syystä päätinkin että paskat, tämän katson loppuun saakka, kun tapailu jatkui n. 3kk rupesi se menemään yhä enemmän niin päin että mies ei enään halunnut muuta kuin olla kanssani ja kaverit jäivät toiseksi. Ollaan nyt viidettä vuotta yhdessä, ja olen huomannut että heidän perheellään on tapana olla kommunikoimatta, esim. Kyläilyt sovitaan tuntia ennen, viesteihin ei vastata, mistään asioista ei puhuta ja tulee väärin käsityksiä.. no on vaatinut minulta jonkin verran että mies on tajunnut että minulle pitää ilmoittaa jos tulee myöhässä töistä, jos tulee vieraita, hän soittaa heti takaisin jos olen soittanut yms. Mutta kun olen selittänyt ja kertonut, ollaan juteltu asioista hän ymmärtää minua. Ärsyttää silti yhä sivusta seurata esim. Kuinka asiat menee mönkään ihan vain sen takia kun hän ei ole voinut etukäteen sopia asioita, ikäänkuin puhe kuluisi.

Tilanteessasi on selvää että mies on hajamielinen jos joku läheinen on kuollut, eikä ehkä kuule aina mitä puhut tai vastaa, mutta voihan se olla opittu tapakin.

 
[/quote]

Minäkin yritin jaksaa, mutta voimat siinä menevät kun yrittää pitää yksin koko jutun kasassa eikä toinen tule vastaan.en jaksa aina odottaa vastausta puolta vuorokautta, huomata ettei toinen taaskaan soittanut takaisin jne. Se on raastavan rasittavaa. Halusin tukea häntä, mutta tuntui, ettei tukeni ole tarpeen, kunhan olen siellä jossain.
Suru on musertavaa, mutta ei toinen voi heittäytyä tylyksi sen varjolla. Kaikesta huolimatta haluaisin takaisin kaiken :(

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:43"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:37"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:30"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:23"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa? [/quote] Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi. Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu. En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan. [/quote] Ok, nyt ymmärrän paremmin. Jos todella välitit miehestä, olisit voinut antaa hänelle aikaa. Vai oletko kaikki mulle heti -tyyppinen ihminen? [/quote] Koin että minun täytyy antaa kaikkeni uudelle ihmiselle mutta hän pitää asuaa itsestäänselvyytenä. Että viesteihin vastaillaan sitten joskus, koska nyt on suru päällä. Ja nähdään sitten joskus, en tiedä milloin, koska on tämä suru päällä eikä oikein jaksa mitään. Sanoin monta kertaa, että minä kyllä kuuntelen, puhu vaan. Ei oiken mitöön kommenttia asiaan. Hän oli muutenkin vähän sellainen, että aina jäi joku kysymys välistä ja sain sitten moneen kertaan huomautella että unohdit taas vastata.. Kaikesta huolimatta ikävöin. :( niin paljon. [/quote] Eli sinä et voinut uskoa, että suru on aitoa, vaan mies feikkaa jollain tavalla? Uskomatonta. Miksi ette voineet sopia, että palaisitte sitten asiaan, kun mies on taas kunnossa? Miksi täytyy polttaa sillat tuolla tavalla takanaan? [/quote] Koska en voi tietää, meneekö siihen kuukausi, kaksi, kolme... vai 2 vuotta. En voi elää tuollsisessa epätietoisuudessa. Surevallakin on joku vastuu. Hän olisi voinut sanoa esim. että "eiköhän tämä tästä parissa kuukaudessa. Kiitos että olet tukena ja ymmärrät. Toivottavasti voimme jatkaa samalla tavalla kuin tähän asti." Sen sijaan hän sanoi ettei tiedä tulevasta mitään eli minun olisi pitänyt vain pelata uhkapeliä tunteillani. Sori virheet, en jaksa korjata puhelimella. [/quote] Ei vaan olisit voinut jatkaa ihan rauhassa omaa elämääsi ja olisitte voineet palata sitten taas joskus, jos siltä vielä tuntuu. Et voi sanella toiselle, millä sanoilla hänen pitäisi sinulle puhua ja miten läpikäydä suru. [/quote] Ei. Minä haluan lopettaa hommat selkeästi. Muuten elämäni on jatkuvaa kysymysten tulvaa "miksi? Miksi? Milloin? Entä jos?" Enkä olisi halunnut enää palata entiseen, jos molemmilla olisi ollut muita siinä välissä.

[/quote]

Ihan hyvä pointti, mutta nythän sinä olet juuri siinä "miksi", "entä jos" tilanteessa. Joudut jossittelemaan, sillä et koskaan saa tietää millaista tämän miehen kanssa elämä olisi ollut.
[/quote]

Hän ottakoon yhteyttä jos joskus kokee tarvetta siihen.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:43"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:37"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:30"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:23"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa? [/quote] Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi. Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu. En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan. [/quote] Ok, nyt ymmärrän paremmin. Jos todella välitit miehestä, olisit voinut antaa hänelle aikaa. Vai oletko kaikki mulle heti -tyyppinen ihminen? [/quote] Koin että minun täytyy antaa kaikkeni uudelle ihmiselle mutta hän pitää asuaa itsestäänselvyytenä. Että viesteihin vastaillaan sitten joskus, koska nyt on suru päällä. Ja nähdään sitten joskus, en tiedä milloin, koska on tämä suru päällä eikä oikein jaksa mitään. Sanoin monta kertaa, että minä kyllä kuuntelen, puhu vaan. Ei oiken mitöön kommenttia asiaan. Hän oli muutenkin vähän sellainen, että aina jäi joku kysymys välistä ja sain sitten moneen kertaan huomautella että unohdit taas vastata.. Kaikesta huolimatta ikävöin. :( niin paljon. [/quote] Eli sinä et voinut uskoa, että suru on aitoa, vaan mies feikkaa jollain tavalla? Uskomatonta. Miksi ette voineet sopia, että palaisitte sitten asiaan, kun mies on taas kunnossa? Miksi täytyy polttaa sillat tuolla tavalla takanaan? [/quote] Koska en voi tietää, meneekö siihen kuukausi, kaksi, kolme... vai 2 vuotta. En voi elää tuollsisessa epätietoisuudessa. Surevallakin on joku vastuu. Hän olisi voinut sanoa esim. että "eiköhän tämä tästä parissa kuukaudessa. Kiitos että olet tukena ja ymmärrät. Toivottavasti voimme jatkaa samalla tavalla kuin tähän asti." Sen sijaan hän sanoi ettei tiedä tulevasta mitään eli minun olisi pitänyt vain pelata uhkapeliä tunteillani. Sori virheet, en jaksa korjata puhelimella. [/quote] Ei vaan olisit voinut jatkaa ihan rauhassa omaa elämääsi ja olisitte voineet palata sitten taas joskus, jos siltä vielä tuntuu. Et voi sanella toiselle, millä sanoilla hänen pitäisi sinulle puhua ja miten läpikäydä suru. [/quote] Ei. Minä haluan lopettaa hommat selkeästi. Muuten elämäni on jatkuvaa kysymysten tulvaa "miksi? Miksi? Milloin? Entä jos?" Enkä olisi halunnut enää palata entiseen, jos molemmilla olisi ollut muita siinä välissä. [/quote] Ihan hyvä pointti, mutta nythän sinä olet juuri siinä "miksi", "entä jos" tilanteessa. Joudut jossittelemaan, sillä et koskaan saa tietää millaista tämän miehen kanssa elämä olisi ollut. [/quote] Hän ottakoon yhteyttä jos joskus kokee tarvetta siihen.

[/quote]

Eihän hän tule ottamaan yhteyttä, kun sinä kerran laitoit poikki. Täytyy vielä sanoa, että olet ymmärtänyt surussa tukemisen väärin. Joskus se on juuri tuota taka-alalle vetäytymistä. Ja siinä ei itsekkäästi ajatella, miten paljon saa arvostusta, vaan keskitytään siihen, mitä tämä toinen ihminen sillä hetkellä tarvitsee. Tulet joskus oppimaan.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:43"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:37"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:30"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:23"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa? [/quote] Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi. Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu. En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan. [/quote] Ok, nyt ymmärrän paremmin. Jos todella välitit miehestä, olisit voinut antaa hänelle aikaa. Vai oletko kaikki mulle heti -tyyppinen ihminen? [/quote] Koin että minun täytyy antaa kaikkeni uudelle ihmiselle mutta hän pitää asuaa itsestäänselvyytenä. Että viesteihin vastaillaan sitten joskus, koska nyt on suru päällä. Ja nähdään sitten joskus, en tiedä milloin, koska on tämä suru päällä eikä oikein jaksa mitään. Sanoin monta kertaa, että minä kyllä kuuntelen, puhu vaan. Ei oiken mitöön kommenttia asiaan. Hän oli muutenkin vähän sellainen, että aina jäi joku kysymys välistä ja sain sitten moneen kertaan huomautella että unohdit taas vastata.. Kaikesta huolimatta ikävöin. :( niin paljon. [/quote] Eli sinä et voinut uskoa, että suru on aitoa, vaan mies feikkaa jollain tavalla? Uskomatonta. Miksi ette voineet sopia, että palaisitte sitten asiaan, kun mies on taas kunnossa? Miksi täytyy polttaa sillat tuolla tavalla takanaan? [/quote] Koska en voi tietää, meneekö siihen kuukausi, kaksi, kolme... vai 2 vuotta. En voi elää tuollsisessa epätietoisuudessa. Surevallakin on joku vastuu. Hän olisi voinut sanoa esim. että "eiköhän tämä tästä parissa kuukaudessa. Kiitos että olet tukena ja ymmärrät. Toivottavasti voimme jatkaa samalla tavalla kuin tähän asti." Sen sijaan hän sanoi ettei tiedä tulevasta mitään eli minun olisi pitänyt vain pelata uhkapeliä tunteillani. Sori virheet, en jaksa korjata puhelimella. [/quote] Ei vaan olisit voinut jatkaa ihan rauhassa omaa elämääsi ja olisitte voineet palata sitten taas joskus, jos siltä vielä tuntuu. Et voi sanella toiselle, millä sanoilla hänen pitäisi sinulle puhua ja miten läpikäydä suru. [/quote] Ei. Minä haluan lopettaa hommat selkeästi. Muuten elämäni on jatkuvaa kysymysten tulvaa "miksi? Miksi? Milloin? Entä jos?" Enkä olisi halunnut enää palata entiseen, jos molemmilla olisi ollut muita siinä välissä. [/quote] Ihan hyvä pointti, mutta nythän sinä olet juuri siinä "miksi", "entä jos" tilanteessa. Joudut jossittelemaan, sillä et koskaan saa tietää millaista tämän miehen kanssa elämä olisi ollut. [/quote] Hän ottakoon yhteyttä jos joskus kokee tarvetta siihen.

[/quote]

Eihän hän tule ottamaan yhteyttä, kun sinä kerran laitoit poikki. Täytyy vielä sanoa, että olet ymmärtänyt surussa tukemisen väärin. Joskus se on juuri tuota taka-alalle vetäytymistä. Ja siinä ei itsekkäästi ajatella, miten paljon saa arvostusta, vaan keskitytään siihen, mitä tämä toinen ihminen sillä hetkellä tarvitsee. Tulet joskus oppimaan.
[/quote]

Ei minun tarvitse sietää epävarmuutta. Minä lähdin juttuun täysin tietämättömänä tästä asiasta. Kun hän sitten viitsi valottaa asioita niim kaikki oli jo muuttunut.
Minä OLISIN OLLUT VALMIS tukemaan, mutta jos se on sellaista että kelpaan kaveriksin, ja ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, niin antaa olla. Kyllä minua voi arvostaa vaikka surisikin.

Kuka siltä sitten nyt on kuollut, ja miten kauan siitä on aikaa? Jos kyseessä on miehen ex, niin ihan hyvin voi tulla myös sellainen vaihe, jossa alkujärkytys on muuttunut menetetyn kaipuuksi ja tuntee vielä syyllisyyttä siitä, että on jo päätynyt toisen syliin lohduttamaan itseään. Ja siitäkin voi päästä yli.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:47"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:43"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:37"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:30"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:23"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa? [/quote] Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi. Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu. En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan. [/quote] Ok, nyt ymmärrän paremmin. Jos todella välitit miehestä, olisit voinut antaa hänelle aikaa. Vai oletko kaikki mulle heti -tyyppinen ihminen? [/quote] Koin että minun täytyy antaa kaikkeni uudelle ihmiselle mutta hän pitää asuaa itsestäänselvyytenä. Että viesteihin vastaillaan sitten joskus, koska nyt on suru päällä. Ja nähdään sitten joskus, en tiedä milloin, koska on tämä suru päällä eikä oikein jaksa mitään. Sanoin monta kertaa, että minä kyllä kuuntelen, puhu vaan. Ei oiken mitöön kommenttia asiaan. Hän oli muutenkin vähän sellainen, että aina jäi joku kysymys välistä ja sain sitten moneen kertaan huomautella että unohdit taas vastata.. Kaikesta huolimatta ikävöin. :( niin paljon. [/quote] Eli sinä et voinut uskoa, että suru on aitoa, vaan mies feikkaa jollain tavalla? Uskomatonta. Miksi ette voineet sopia, että palaisitte sitten asiaan, kun mies on taas kunnossa? Miksi täytyy polttaa sillat tuolla tavalla takanaan? [/quote] Koska en voi tietää, meneekö siihen kuukausi, kaksi, kolme... vai 2 vuotta. En voi elää tuollsisessa epätietoisuudessa. Surevallakin on joku vastuu. Hän olisi voinut sanoa esim. että "eiköhän tämä tästä parissa kuukaudessa. Kiitos että olet tukena ja ymmärrät. Toivottavasti voimme jatkaa samalla tavalla kuin tähän asti." Sen sijaan hän sanoi ettei tiedä tulevasta mitään eli minun olisi pitänyt vain pelata uhkapeliä tunteillani. Sori virheet, en jaksa korjata puhelimella. [/quote] Ei vaan olisit voinut jatkaa ihan rauhassa omaa elämääsi ja olisitte voineet palata sitten taas joskus, jos siltä vielä tuntuu. Et voi sanella toiselle, millä sanoilla hänen pitäisi sinulle puhua ja miten läpikäydä suru. [/quote] Ei. Minä haluan lopettaa hommat selkeästi. Muuten elämäni on jatkuvaa kysymysten tulvaa "miksi? Miksi? Milloin? Entä jos?" Enkä olisi halunnut enää palata entiseen, jos molemmilla olisi ollut muita siinä välissä. [/quote] Ihan hyvä pointti, mutta nythän sinä olet juuri siinä "miksi", "entä jos" tilanteessa. Joudut jossittelemaan, sillä et koskaan saa tietää millaista tämän miehen kanssa elämä olisi ollut. [/quote] Hän ottakoon yhteyttä jos joskus kokee tarvetta siihen. [/quote] Eihän hän tule ottamaan yhteyttä, kun sinä kerran laitoit poikki. Täytyy vielä sanoa, että olet ymmärtänyt surussa tukemisen väärin. Joskus se on juuri tuota taka-alalle vetäytymistä. Ja siinä ei itsekkäästi ajatella, miten paljon saa arvostusta, vaan keskitytään siihen, mitä tämä toinen ihminen sillä hetkellä tarvitsee. Tulet joskus oppimaan. [/quote] Ei minun tarvitse sietää epävarmuutta. Minä lähdin juttuun täysin tietämättömänä tästä asiasta. Kun hän sitten viitsi valottaa asioita niim kaikki oli jo muuttunut. Minä OLISIN OLLUT VALMIS tukemaan, mutta jos se on sellaista että kelpaan kaveriksin, ja ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, niin antaa olla. Kyllä minua voi arvostaa vaikka surisikin.

[/quote]

Kyllä sinun, minun ja meidän kaikkien täytyy sietää epävarmuutta eikä kukaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti olet kuitenkin sinut päätöksesi kanssa, minusta teit virheen. Hyvää jatkoa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:32"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"]SILLOIN KUN RAKASTUU JOUTUU OTTAMAAN RISKIN ETTÄ JOUTUU POHJALLE JA PETTYMÄÄN, sinä et uskaltanut ottaa riskiä vaan päätit lopettaa suhteen ennenkuin on vakavampaako? Miten mies prosessoi kuolemaa joka alentaa sinua? Ryyppäämällä? Unohtelemalla? Johtuuko se mitä hän ikinä tekeekin tosiaan surusta? ei ihminen toisen kuoleman johdosta prosessoi toisia alentamalla.   [/quote] Ei mitään ryyppäämistä. Minä jouduin jatkuvasti muistutella että minulle saa vastata ja saa vastata vähän nopeamminkin. Jos soitin niin ei soittanut takaisin kuin hyvin harvoin. Kun ehdotin tapaamista niin sain vastaukseksi että katsotaan silloin ja silloin.

[/quote]Noh, kun oma äiti kuoli niin kyllä parikin tyttöä samalla luokalla halusi ymmärtää ja lohduttaa. Koin sen jotenkin tungettelevana - eiväthän he edes tunteneet vainajaa tai siis eivät olleet palanneet koskaan. Tuli - ihan snadisti kyllä mutta kuitenki - sellainen tunne, että nainen saattaa käyttää suruani oman sosiaalipornon ja tunteissa vellomisen nälkänsä tyydyttämiseen. Että alkavat levitellä minun yksityisiä suruasioitani kavereidensa kesken. Eihän tuollaista olisi välttämättä tapahtunut, mutta jos "ystävä" on kertonut eteenpäin sellaista, mitä ei ole tarkoitettu kerrottavaksi, muuttuu uusien ihmisten kanssa varovaisemmaksi. Kerroit, että mies ei vastannut viesteihin ja puheluihin. En tiedä, paljonko viestejä ja puheluita oli, mutta mies saattoi kokea, että niitä oli tungettelevan paljon. Kirjoitettuna näyttää vähän rumalta mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. 

Ja kyllä Mies isolla M:llä uskaltaa ottaa yhteyttä vaikka nainen olisi laittanut välit poikki. Joku päivä hän saattaa ymmärtää miten töykeästi on kohdellut ihmistä joka lähti juttuun totaalisdn tietämättömänä siitä, että toinen ei haluakaan nyt vakavaa, koska suree. Ja olimme sopineet että ei ole muita tässä samalla. No jos olisin jatkanut tätä epävarmaa miehen ehdoilla etenevää tapailua en olisi saanut treffailla muita. Olisin saattanut menettää jotain ihanaa ja siihen päälle tapailu olisi saattanut loppua muutaman kuukauden kuluttua ja olisin idioottina skipannut hyvät miehet, antanut itsestäni paljon ja lopulta tullut vain jätetyksi. En alennu sellaiseen, en vain alennu.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:54"]Kuka siltä sitten nyt on kuollut, ja miten kauan siitä on aikaa? Jos kyseessä on miehen ex, niin ihan hyvin voi tulla myös sellainen vaihe, jossa alkujärkytys on muuttunut menetetyn kaipuuksi ja tuntee vielä syyllisyyttä siitä, että on jo päätynyt toisen syliin lohduttamaan itseään. Ja siitäkin voi päästä yli.
[/quote]

Ei ollut ex, edelleenkään. En kerro kuka.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:57"]

Ja kyllä Mies isolla M:llä uskaltaa ottaa yhteyttä vaikka nainen olisi laittanut välit poikki. Joku päivä hän saattaa ymmärtää miten töykeästi on kohdellut ihmistä joka lähti juttuun totaalisdn tietämättömänä siitä, että toinen ei haluakaan nyt vakavaa, koska suree. Ja olimme sopineet että ei ole muita tässä samalla. No jos olisin jatkanut tätä epävarmaa miehen ehdoilla etenevää tapailua en olisi saanut treffailla muita. Olisin saattanut menettää jotain ihanaa ja siihen päälle tapailu olisi saattanut loppua muutaman kuukauden kuluttua ja olisin idioottina skipannut hyvät miehet, antanut itsestäni paljon ja lopulta tullut vain jätetyksi. En alennu sellaiseen, en vain alennu.

[/quote]

Sä olet karmea ihminen :(

No jos yksi viesti klo 12.15 ja toinen viesti illalla 21.10 on tungettelevaa niin ihan miten vain. Esimerkkejä siis. Mutta välissä oli montakin tuntia. Soitin vain muutaman kerran koko tapailun aikana. Joskus "häläreitä", et saisin vastauksen viestiin. Harvoin soitin.

En missään nimessä halunnut tämän menevän näin, mutta kyllä on aika alebtavaa sanoa, että kelpaan kaveriksikin. Kaiken tämän jälkeen. Minä OLIN VALMIS JA HALUKAS tukemaan, mutta ei suhde synny sillä että ekat 3 kk eletään hiljaiseloa ja sen jälkeen pikku hiljaa aletaan katselemaan.
Edelleen surra saa ja pitää mutta kyllä on epäreilua kertoa tilanteesta vasta sitten, kun toinen jo huomaa käytöksen muuttuneen. Siinä vaiheessa, kun on jo tunteita pelissä. Haluaisin kaiken takaisin, mutta ei hän taida minua arvostaa.

Alan minäkin kallistumaan sille suunnalle, että ap:n ex-deitillä on paremmat oltavat ilman diiva-ap:ta. Ap:kin pääsee tapailemaan hyviä miehiä, kun ei ole esteenä sellaista inhottavan surevaa miestä, joka ei osaa kunnolla arvostaakaan. So many boys, so little time!

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:55"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:32"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"]SILLOIN KUN RAKASTUU JOUTUU OTTAMAAN RISKIN ETTÄ JOUTUU POHJALLE JA PETTYMÄÄN, sinä et uskaltanut ottaa riskiä vaan päätit lopettaa suhteen ennenkuin on vakavampaako? Miten mies prosessoi kuolemaa joka alentaa sinua? Ryyppäämällä? Unohtelemalla? Johtuuko se mitä hän ikinä tekeekin tosiaan surusta? ei ihminen toisen kuoleman johdosta prosessoi toisia alentamalla.   [/quote] Ei mitään ryyppäämistä. Minä jouduin jatkuvasti muistutella että minulle saa vastata ja saa vastata vähän nopeamminkin. Jos soitin niin ei soittanut takaisin kuin hyvin harvoin. Kun ehdotin tapaamista niin sain vastaukseksi että katsotaan silloin ja silloin.

[/quote]Noh, kun oma äiti kuoli niin kyllä parikin tyttöä samalla luokalla halusi ymmärtää ja lohduttaa. Koin sen jotenkin tungettelevana - eiväthän he edes tunteneet vainajaa tai siis eivät olleet palanneet koskaan. Tuli - ihan snadisti kyllä mutta kuitenki - sellainen tunne, että nainen saattaa käyttää suruani oman sosiaalipornon ja tunteissa vellomisen nälkänsä tyydyttämiseen. Että alkavat levitellä minun yksityisiä suruasioitani kavereidensa kesken. Eihän tuollaista olisi välttämättä tapahtunut, mutta jos "ystävä" on kertonut eteenpäin sellaista, mitä ei ole tarkoitettu kerrottavaksi, muuttuu uusien ihmisten kanssa varovaisemmaksi. Kerroit, että mies ei vastannut viesteihin ja puheluihin. En tiedä, paljonko viestejä ja puheluita oli, mutta mies saattoi kokea, että niitä oli tungettelevan paljon. Kirjoitettuna näyttää vähän rumalta mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. 
[/quote]

Minä en ollut "joku tyttö" vaan ihminen jota hän tapaili. Enkä koskaan sanonut että otan osaa tai puhunut LOHDUTTAMISESTA mitään. ilmaisin vain että olen tukena kyllä. mutya odotin kiitosta siitä enkä sitä että saan toistuvasti tuntea epävrmuutta ja turhuutta.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:57"]

Ja kyllä Mies isolla M:llä uskaltaa ottaa yhteyttä vaikka nainen olisi laittanut välit poikki.

[/quote]Näin se valitettavasti on, näitä miehenä olemisen "etuja". Sietää toistuvia pakkeja ja toipua niiden aiheuttamista pettymyksistä, koska miehen odotetaan olevan aloitteentekijä. Ja niellä oma ylpeytensä ja ottaa yhteyttä ihmiseen, joka on pistänyt välit poikki.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 21:05"]Alan minäkin kallistumaan sille suunnalle, että ap:n ex-deitillä on paremmat oltavat ilman diiva-ap:ta. Ap:kin pääsee tapailemaan hyviä miehiä, kun ei ole esteenä sellaista inhottavan surevaa miestä, joka ei osaa kunnolla arvostaakaan. So many boys, so little time!
[/quote]

Vittu että alkaa kiehumaan. KUTEN SANOIN, OLISIN OLLUT VALMIS TUKEMAAN TOISTA. MUTTA JOS LÄHDEN TAPAILEMAAN IHMISTÄ JA VASTA KÄYTÖKSEN MUUTUTTUA SAAN TIETÄÄ NOIN ISON ASIAN + MIES SANOO ETTEI KYKENE NYT MIHINKÄÄN VAKAVAAN, EI OSAA SANOA TULEVASTA MITÄÄN, HALUAA NÄHDÄ "JOKU PÄIVÄ", EI SOITA TAKAISIN, VASTAA HITAASTI TAI EI OLLENKAAN.. NIIN SIINÄ ON __LIIKAA__ KAIKKEA. MITEN JUTTU VOI EDETÄ JOS TOINEN EI TEE MITÄÄN EIKÄ VOI TIETÄÄ, ETTÄ HALUAAKO HÄN EDES TEHDÄ? MINUN OLISI PITÄNYT OTTAA RISKI, ETTÄ TAPAILEN "AINA SILLOIN TÄLLÖIN" HÄNTÄ VIELÄ PUOLEN VUODEN JÄLKEENKIN ENKÄ PÄÄDY IKINÄ TYTTÖYSTÄVÄKSI. SIINÄ SAMASSA OLISIN SKIPANNUT KAIKKI MUUT, KOSKA OLI SOPIMUS, ETTEI OLlA MUIDEN KANSSA.