Lopetin tapailun ja olen niiiiin surullinen :(

222

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa?
[/quote]

Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi.

Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu.
En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan.

2

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa?
[/quote]

Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi.

Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu.
En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan.
[/quote]

Ikään kuin olisi itsestäänsrlvyys että uusi tyyppi tukee surun keskellä. Varmasti moni lähtee kävelemään koska ei jaksa terapioida surevaa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa? [/quote] Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi. Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu. En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan.

[/quote]

Ok, nyt ymmärrän paremmin. Jos todella välitit miehestä, olisit voinut antaa hänelle aikaa. Vai oletko kaikki mulle heti -tyyppinen ihminen?

Minä olisin jaksanut auttaa ja kuunnella mutta kyllä minä jotain arvostusta asiasta odotin myös.

2

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"]

Minä olisin jaksanut auttaa ja kuunnella mutta kyllä minä jotain arvostusta asiasta odotin myös.

[/quote]

Minkähänlaista arvostusta? Jos hänen tapansa surra ei ole se, että joku auttaa ja kuuntelee, niin miksi et voinut hyväksyä sitä? Miksi tuo sinun tapasi on ainoa oikea?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa? [/quote] Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi. Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu. En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan.

[/quote]

Ok, nyt ymmärrän paremmin. Jos todella välitit miehestä, olisit voinut antaa hänelle aikaa. Vai oletko kaikki mulle heti -tyyppinen ihminen?
[/quote]

Koin että minun täytyy antaa kaikkeni uudelle ihmiselle mutta hän pitää asuaa itsestäänselvyytenä. Että viesteihin vastaillaan sitten joskus, koska nyt on suru päällä. Ja nähdään sitten joskus, en tiedä milloin, koska on tämä suru päällä eikä oikein jaksa mitään. Sanoin monta kertaa, että minä kyllä kuuntelen, puhu vaan. Ei oiken mitöön kommenttia asiaan. Hän oli muutenkin vähän sellainen, että aina jäi joku kysymys välistä ja sain sitten moneen kertaan huomautella että unohdit taas vastata..
Kaikesta huolimatta ikävöin. :( niin paljon.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:57"]

Lopetin tapailun ja olen niiiiin surullinen :(

[/quote]

Olen pahoillani :( Anna kestävän Rakkauden lohduttaa sinua

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa? [/quote] Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi. Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu. En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan. [/quote] Ok, nyt ymmärrän paremmin. Jos todella välitit miehestä, olisit voinut antaa hänelle aikaa. Vai oletko kaikki mulle heti -tyyppinen ihminen? [/quote] Koin että minun täytyy antaa kaikkeni uudelle ihmiselle mutta hän pitää asuaa itsestäänselvyytenä. Että viesteihin vastaillaan sitten joskus, koska nyt on suru päällä. Ja nähdään sitten joskus, en tiedä milloin, koska on tämä suru päällä eikä oikein jaksa mitään. Sanoin monta kertaa, että minä kyllä kuuntelen, puhu vaan. Ei oiken mitöön kommenttia asiaan. Hän oli muutenkin vähän sellainen, että aina jäi joku kysymys välistä ja sain sitten moneen kertaan huomautella että unohdit taas vastata.. Kaikesta huolimatta ikävöin. :( niin paljon.

[/quote]

Eli sinä et voinut uskoa, että suru on aitoa, vaan mies feikkaa jollain tavalla? Uskomatonta. Miksi ette voineet sopia, että palaisitte sitten asiaan, kun mies on taas kunnossa? Miksi täytyy polttaa sillat tuolla tavalla takanaan?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:22"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"]

Minä olisin jaksanut auttaa ja kuunnella mutta kyllä minä jotain arvostusta asiasta odotin myös.

[/quote]

Minkähänlaista arvostusta? Jos hänen tapansa surra ei ole se, että joku auttaa ja kuuntelee, niin miksi et voinut hyväksyä sitä? Miksi tuo sinun tapasi on ainoa oikea?
[/quote]

Koska jos minua tapailee, niin kyllä minulle täytyy näyttää arvostusta. Ei riitä että vastataan viestiin sitten joskus, koska "olisinhan mä voinut olla kokonaan vastaamattakin." Tuo EI sitten ole hänen sanomansa asia vaan esimerkki että ymmärrätte. Surra saa ja pitää, mutta en minä suostu olemaan täysin näkymätön toiselle.

SILLOIN KUN RAKASTUU JOUTUU OTTAMAAN RISKIN ETTÄ JOUTUU POHJALLE JA PETTYMÄÄN, sinä et uskaltanut ottaa riskiä vaan päätit lopettaa suhteen ennenkuin on vakavampaako?

Miten mies prosessoi kuolemaa joka alentaa sinua? Ryyppäämällä? Unohtelemalla? Johtuuko se mitä hän ikinä tekeekin tosiaan surusta? ei ihminen toisen kuoleman johdosta prosessoi toisia alentamalla.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa? [/quote] Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi. Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu. En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan. [/quote] Ok, nyt ymmärrän paremmin. Jos todella välitit miehestä, olisit voinut antaa hänelle aikaa. Vai oletko kaikki mulle heti -tyyppinen ihminen? [/quote] Koin että minun täytyy antaa kaikkeni uudelle ihmiselle mutta hän pitää asuaa itsestäänselvyytenä. Että viesteihin vastaillaan sitten joskus, koska nyt on suru päällä. Ja nähdään sitten joskus, en tiedä milloin, koska on tämä suru päällä eikä oikein jaksa mitään. Sanoin monta kertaa, että minä kyllä kuuntelen, puhu vaan. Ei oiken mitöön kommenttia asiaan. Hän oli muutenkin vähän sellainen, että aina jäi joku kysymys välistä ja sain sitten moneen kertaan huomautella että unohdit taas vastata.. Kaikesta huolimatta ikävöin. :( niin paljon.

[/quote]

Eli sinä et voinut uskoa, että suru on aitoa, vaan mies feikkaa jollain tavalla? Uskomatonta. Miksi ette voineet sopia, että palaisitte sitten asiaan, kun mies on taas kunnossa? Miksi täytyy polttaa sillat tuolla tavalla takanaan?
[/quote]

Koska en voi tietää, meneekö siihen kuukausi, kaksi, kolme... vai 2 vuotta. En voi elää tuollsisessa epätietoisuudessa. Surevallakin on joku vastuu. Hän olisi voinut sanoa esim. että "eiköhän tämä tästä parissa kuukaudessa. Kiitos että olet tukena ja ymmärrät. Toivottavasti voimme jatkaa samalla tavalla kuin tähän asti." Sen sijaan hän sanoi ettei tiedä tulevasta mitään eli minun olisi pitänyt vain pelata uhkapeliä tunteillani. Sori virheet, en jaksa korjata puhelimella.

Meiltä kun lapsi kuoli niin seksin läheisyys oli tärkeää viikon kuluttua kuolemasta.
En usko että ongelma on se että mies harrasti seksiä. Seksillä ei voi mitata surua ja mies seksiä harrasti. Osa ihmisistä keskustelisi asian läpi eikä syyttelisi miestä ettei tahdo seksiä tai tahtoo.

Jos ap.lla on tunne että mies käyttää hyväkseen niin asia on eri kuin tukea surevaa kumppania. Minä en ymmärrä mitä miehen tarvitsee erikseen miettiä ja ap kaipaa.

Vaikka olet nainen niin ei se ole miehen paikka päättää onko kanssasi. Tyhmää tuollainen parisuhteella leikkiminen on. Entä jos tapaisit jonkun toisen miehen ja tämä tahtookin jotain myöhemmin?

Sitä joko ollaan yhdessä tai ei olla.
Käsittämätön tossukka olet jos sinä et tee omia rajoja ja jäät odottelemaan mitä mies "päättää".
En olisi tuollaisen tyypin kanssa joka sanelee ehdot. Sinä olet NYT tässä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"]SILLOIN KUN RAKASTUU JOUTUU OTTAMAAN RISKIN ETTÄ JOUTUU POHJALLE JA PETTYMÄÄN, sinä et uskaltanut ottaa riskiä vaan päätit lopettaa suhteen ennenkuin on vakavampaako?

Miten mies prosessoi kuolemaa joka alentaa sinua? Ryyppäämällä? Unohtelemalla? Johtuuko se mitä hän ikinä tekeekin tosiaan surusta? ei ihminen toisen kuoleman johdosta prosessoi toisia alentamalla.

 
[/quote]

Ei mitään ryyppäämistä. Minä jouduin jatkuvasti muistutella että minulle saa vastata ja saa vastata vähän nopeamminkin. Jos soitin niin ei soittanut takaisin kuin hyvin harvoin. Kun ehdotin tapaamista niin sain vastaukseksi että katsotaan silloin ja silloin.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:23"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa? [/quote] Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi. Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu. En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan. [/quote] Ok, nyt ymmärrän paremmin. Jos todella välitit miehestä, olisit voinut antaa hänelle aikaa. Vai oletko kaikki mulle heti -tyyppinen ihminen? [/quote] Koin että minun täytyy antaa kaikkeni uudelle ihmiselle mutta hän pitää asuaa itsestäänselvyytenä. Että viesteihin vastaillaan sitten joskus, koska nyt on suru päällä. Ja nähdään sitten joskus, en tiedä milloin, koska on tämä suru päällä eikä oikein jaksa mitään. Sanoin monta kertaa, että minä kyllä kuuntelen, puhu vaan. Ei oiken mitöön kommenttia asiaan. Hän oli muutenkin vähän sellainen, että aina jäi joku kysymys välistä ja sain sitten moneen kertaan huomautella että unohdit taas vastata.. Kaikesta huolimatta ikävöin. :( niin paljon. [/quote] Eli sinä et voinut uskoa, että suru on aitoa, vaan mies feikkaa jollain tavalla? Uskomatonta. Miksi ette voineet sopia, että palaisitte sitten asiaan, kun mies on taas kunnossa? Miksi täytyy polttaa sillat tuolla tavalla takanaan? [/quote] Koska en voi tietää, meneekö siihen kuukausi, kaksi, kolme... vai 2 vuotta. En voi elää tuollsisessa epätietoisuudessa. Surevallakin on joku vastuu. Hän olisi voinut sanoa esim. että "eiköhän tämä tästä parissa kuukaudessa. Kiitos että olet tukena ja ymmärrät. Toivottavasti voimme jatkaa samalla tavalla kuin tähän asti." Sen sijaan hän sanoi ettei tiedä tulevasta mitään eli minun olisi pitänyt vain pelata uhkapeliä tunteillani. Sori virheet, en jaksa korjata puhelimella.

[/quote]

Ei vaan olisit voinut jatkaa ihan rauhassa omaa elämääsi ja olisitte voineet palata sitten taas joskus, jos siltä vielä tuntuu. Et voi sanella toiselle, millä sanoilla hänen pitäisi sinulle puhua ja miten läpikäydä suru.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:31"]Meiltä kun lapsi kuoli niin seksin läheisyys oli tärkeää viikon kuluttua kuolemasta.
En usko että ongelma on se että mies harrasti seksiä. Seksillä ei voi mitata surua ja mies seksiä harrasti. Osa ihmisistä keskustelisi asian läpi eikä syyttelisi miestä ettei tahdo seksiä tai tahtoo.

Jos ap.lla on tunne että mies käyttää hyväkseen niin asia on eri kuin tukea surevaa kumppania. Minä en ymmärrä mitä miehen tarvitsee erikseen miettiä ja ap kaipaa.

Vaikka olet nainen niin ei se ole miehen paikka päättää onko kanssasi. Tyhmää tuollainen parisuhteella leikkiminen on. Entä jos tapaisit jonkun toisen miehen ja tämä tahtookin jotain myöhemmin?

Sitä joko ollaan yhdessä tai ei olla.
Käsittämätön tossukka olet jos sinä et tee omia rajoja ja jäät odottelemaan mitä mies "päättää".
En olisi tuollaisen tyypin kanssa joka sanelee ehdot. Sinä olet NYT tässä.
[/quote]

Mitä sinä selität? Juurihan sanoin, etten alennu tuollaiseen ja laitoin tapailun poikki.En sure paneskelua vaan sitä, että luulin tyyppiä täysin erilaiseksi. Ei minulle miehet latele ehtoja.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"]SILLOIN KUN RAKASTUU JOUTUU OTTAMAAN RISKIN ETTÄ JOUTUU POHJALLE JA PETTYMÄÄN, sinä et uskaltanut ottaa riskiä vaan päätit lopettaa suhteen ennenkuin on vakavampaako?

Miten mies prosessoi kuolemaa joka alentaa sinua? Ryyppäämällä? Unohtelemalla? Johtuuko se mitä hän ikinä tekeekin tosiaan surusta? ei ihminen toisen kuoleman johdosta prosessoi toisia alentamalla.

 
[/quote]

Ei mitään ryyppäämistä. Minä jouduin jatkuvasti muistutella että minulle saa vastata ja saa vastata vähän nopeamminkin. Jos soitin niin ei soittanut takaisin kuin hyvin harvoin. Kun ehdotin tapaamista niin sain vastaukseksi että katsotaan silloin ja silloin.
[/quote]

Mutta voisitteko kiitos lopettaa tuon sanan RAKKAUS raiskaamisen? Ei kukaan RAKASTU heti. voi kiinnostua, ihastua, tykästyä, hullaantua. mutta EI RAKASTUA.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:23"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:16"] [quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:12"]No voihan olla, että mies on turruttanut suruaan sinun avullasi ja nyt kun on päässyt pahimman yli, ei enää tavallaan tarvitse sinua. Mistäs noista tietää, miehet on niin outoja. Kerroit muuten aloitusviestissäsi, että sinä lopetit tapailun, mutta miten se loppujen lopuksi meni? Mieskö kuitenkin halusi lopettaa? [/quote] Ei, vaan nimenomaan nyt se suru vasta iski tajuntaan kunnolla. Näin hän sanoi. Minä halusin lopettaa, tai en halunnut, mutta minua suututti se että minun olisi pitänyt odotella miehen surun hälvenemistä ja odottaa epätietoisuudessa siitä mitö tulevaisuudessa tapahtuu. En kokenut saavani tarpeeksi kiitosta siutä, että uutena ihmisenä olin valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Mies vain vetäytyi ja minua alkoi vituttamaan. [/quote] Ok, nyt ymmärrän paremmin. Jos todella välitit miehestä, olisit voinut antaa hänelle aikaa. Vai oletko kaikki mulle heti -tyyppinen ihminen? [/quote] Koin että minun täytyy antaa kaikkeni uudelle ihmiselle mutta hän pitää asuaa itsestäänselvyytenä. Että viesteihin vastaillaan sitten joskus, koska nyt on suru päällä. Ja nähdään sitten joskus, en tiedä milloin, koska on tämä suru päällä eikä oikein jaksa mitään. Sanoin monta kertaa, että minä kyllä kuuntelen, puhu vaan. Ei oiken mitöön kommenttia asiaan. Hän oli muutenkin vähän sellainen, että aina jäi joku kysymys välistä ja sain sitten moneen kertaan huomautella että unohdit taas vastata.. Kaikesta huolimatta ikävöin. :( niin paljon. [/quote] Eli sinä et voinut uskoa, että suru on aitoa, vaan mies feikkaa jollain tavalla? Uskomatonta. Miksi ette voineet sopia, että palaisitte sitten asiaan, kun mies on taas kunnossa? Miksi täytyy polttaa sillat tuolla tavalla takanaan? [/quote] Koska en voi tietää, meneekö siihen kuukausi, kaksi, kolme... vai 2 vuotta. En voi elää tuollsisessa epätietoisuudessa. Surevallakin on joku vastuu. Hän olisi voinut sanoa esim. että "eiköhän tämä tästä parissa kuukaudessa. Kiitos että olet tukena ja ymmärrät. Toivottavasti voimme jatkaa samalla tavalla kuin tähän asti." Sen sijaan hän sanoi ettei tiedä tulevasta mitään eli minun olisi pitänyt vain pelata uhkapeliä tunteillani. Sori virheet, en jaksa korjata puhelimella.

[/quote]

Ei vaan olisit voinut jatkaa ihan rauhassa omaa elämääsi ja olisitte voineet palata sitten taas joskus, jos siltä vielä tuntuu. Et voi sanella toiselle, millä sanoilla hänen pitäisi sinulle puhua ja miten läpikäydä suru.
[/quote]

Ei. Minä haluan lopettaa hommat selkeästi. Muuten elämäni on jatkuvaa kysymysten tulvaa "miksi? Miksi? Milloin? Entä jos?"
Enkä olisi halunnut enää palata entiseen, jos molemmilla olisi ollut muita siinä välissä.