Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsettomille pariskunnille väitetään ettei lapsi muuta elämää mitenkään?
26.10.2021 |
Koska se muuttaa, aivan kaiken ihan totaalisesti. En keksi elämässä mitään mikä muuttaisi yksilön enempää enempää kuin äitiys/isyys, silti olen kuullut lukuisia kertoja jopa vanhemmuuteen aivan väsyneen sisarukseni suusta ettei elämä oikeastaan muutu juuri lainkaan lapsien myötä - ikään kuin rohkaisuna että minunkin pitäisi.
Kuitenkin sivusta seuraajana huomaan, ettei esimerkiksi siskoni tai tuttavani enää tee mitään heille ennen mieluisia asioita (vaikka haluaisivat), sen lisäksi he ovat menettäneet kaiken vapaa-ajan ja yöunet - usein myös parisuhteen. ”Lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan” , paitsi että sitten kuitenkaan ei voi tehdä ilmeisesti juuri mitään.
Eikö aikuiset ihmiset jo voisi lopettaa tämän väitteen viljeleminen, siinä ei ole mitään häpeällistä että elämä muuttuu omien päätösten myötä.
Kommentit (405)
Ei kai kukaan tuommoista väitä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minusta se EI muuttanut mitään isoa kielteisellä tavalla tai tavalla, jota en olisi osannut odottaa. Totta kai ei enää samalla lailla tule rampattua baareissa tai lähdettyä miehen kanssa ex tempore ravintolaan.
Mutta jos niitä on ehtinyt harrastaa jo ihan riittämiin, on vain hauska panna vaavi unille ja käpertyä sohvalle miehen kanssa.
Keskityit ap sitä paitsi pelkkiin kielteisiin muutoksiin. Lapsen myötä muuttuu myös moni asia positiivisesti:
- perhetunne ja yhteenkuuluvuus lisääntyy
- seksistä tuli paljon parempaa. Kyllä, näinkin VOI käydä! Ok, pikkuvauvavaiheessa oltiin aika väsyneitä yöheräilyistä, mutt pian vauva oppii nukkumaan paremmin. Ainakin minulla synnytysten myötä alapään tuntoherkyys parani tosi paljon ja saab nykyään orgasmin melkein joka kerta, aiemmin aika harvoin.
-lapsen kanssa voi ja saa ottaa rennommin. Olla joulut kotona, jättää turhaksi kokemansa touhut vähemmälle. Jos jonnekin haluaa mennä, lapsenvahteja saa rahalla ja puolisokin voi hoitaa lasta vuorollaan.
- ulkomaanmatkailustakin tuli kummasti kivempaa, kun ei lapsen kanssa jaksa rampata itseään rättiväsyneeksi nähtävyyksissä. Sen sijaan poimittiin paremmalla harkinnalla ne kiinnostavimmat ja pidettiin runsaasti kahvilataukoja. Rennompaa ja kivempaa.
- lapsen kanssa opp8 kummasti katselemaan maailmaa taas uusin silmin. Voi että osaakin pienessä purossa olla paljon mielenkiintosta! Mäenlasku on mahtavaa! Tuttu puisto on pimeällä taskulampun valossa taianomainen paikka.
- ja paras asia kaikesta: omaa lastaan rakastaa syvemmin ja ehdottomammin kuin ketään muuta ihmistä maailmassa. Edes parastakaan puolisoa. Tuntuu aika absurdilta edes verrata tätä siihen, että vauva ja taapero sitoo kotiin, eikä pääse enää baarikierroksille tai jumal.uta johonkin typerään harrastekerhoon ihan joka kerta...Mutta tietenkin, kenenkään ei kannata hankkia lapsia vastentahtoisesti tai siinä luulossa, että lapsista ei ole mitään vaivaa.
Kaiken todella arvokkaan asian takia maailmassa joutuu vähän näkemään vaivaa ja tekemään kompromisseja. Ystävien, parisuhteen, lapsien. Kaikkien.
Päätit oikein tehdä listan asioista, jotka muuttuu.
Totta kai,niinhän minä tuossa itsekin sanoin. Etkö edes lukenut kommenttiani?
Halusin vain ap:n kielteisiin muutoksiin keskittyvän listan ohella tuoda esille ne hurjan isot POSITIIVISET muutokset. Ne tekevät asiasta pienen vaivan arvoista.
En lukenut kommenttiasi, koska se ei liity aloitukseen. Lue se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Olet siis jo ennen lapsiasi kuljettanut jotain päivälliselle kantoliinassa? Ymmärrän, mikään ei muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Meinaatko että kaikki sedät ja tädit keitä mäessä ja kentillä näkee, on lapsettomia? Kaikki lenkkipoluilla, salilla ja työväenopistolla? Kaikki uutisissa olevat ihmiset, kaikki julkkikset, lapsettomia? Toimitusjohtajat, esimiehet? Kirjailijat, säveltäjät?
Kirjailija Jörn Donner sanoi että "lapset ovat kuin myllynkivi kaulassa, ne rajoittaa aivan kaikkea".
Enpä usko. Hänhän kumminkin hankki kuusi lasta.
Ohis
No mene typerys areenasta katsomaan Donner dokumentti ja ihan katsele ja kuuntele itse. Jestas näitä imbesillejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Olet siis jo ennen lapsiasi kuljettanut jotain päivälliselle kantoliinassa? Ymmärrän, mikään ei muuttunut.
En ole kuule, mutta se ei liity millään tavalla mun elämän perusasioiden muuttumattomuuteen. En ymmärrä miten joku määrittelee elämänsä sen mukaan, että miten ravintolaan mennään tai montako koneellista pyykkiä pesee per pvä.
Meidän elämä ei muuttunut lasten myötä vaikka arkiaskareet, matkajärjestelyt yms. tietenkin muuttuivat. Ne nyt olisi voinut muuttua vaikka mistä syystä.
Ehkä sunkin kannattaisi joskus pysähtyä miettimään miten sä elämäsi näet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Meinaatko että kaikki sedät ja tädit keitä mäessä ja kentillä näkee, on lapsettomia? Kaikki lenkkipoluilla, salilla ja työväenopistolla? Kaikki uutisissa olevat ihmiset, kaikki julkkikset, lapsettomia? Toimitusjohtajat, esimiehet? Kirjailijat, säveltäjät?
Kirjailija Jörn Donner sanoi että "lapset ovat kuin myllynkivi kaulassa, ne rajoittaa aivan kaikkea".
Enpä usko. Hänhän kumminkin hankki kuusi lasta.
Ohis
Jörn köytännössä hylkäsi ne ensimmäiset lapsensa, ainakin lasten omien sanojen mukaan, että hankkiko vai hankkiko se nainen.
Ei vaikuta siltä että olisi niitä halunnut, ainakin katumus oli kova.
Niinkun muuten puolella isäksi tulevilla ainakin tilastojen mukaan kun häipyvät sen "maailman onnellisimman äidin" ja sen elämän valon luota aika vikkelään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Olet siis jo ennen lapsiasi kuljettanut jotain päivälliselle kantoliinassa? Ymmärrän, mikään ei muuttunut.
En ole kuule, mutta se ei liity millään tavalla mun elämän perusasioiden muuttumattomuuteen. En ymmärrä miten joku määrittelee elämänsä sen mukaan, että miten ravintolaan mennään tai montako koneellista pyykkiä pesee per pvä.
Meidän elämä ei muuttunut lasten myötä vaikka arkiaskareet, matkajärjestelyt yms. tietenkin muuttuivat. Ne nyt olisi voinut muuttua vaikka mistä syystä.
Ehkä sunkin kannattaisi joskus pysähtyä miettimään miten sä elämäsi näet?
Itse näen asian niin, että jos joku asia muuttuu, niin sitten se muuttuu. En keksi mitään sivujuonteita, enkä selityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Olet siis jo ennen lapsiasi kuljettanut jotain päivälliselle kantoliinassa? Ymmärrän, mikään ei muuttunut.
En ole kuule, mutta se ei liity millään tavalla mun elämän perusasioiden muuttumattomuuteen. En ymmärrä miten joku määrittelee elämänsä sen mukaan, että miten ravintolaan mennään tai montako koneellista pyykkiä pesee per pvä.
Meidän elämä ei muuttunut lasten myötä vaikka arkiaskareet, matkajärjestelyt yms. tietenkin muuttuivat. Ne nyt olisi voinut muuttua vaikka mistä syystä.
Ehkä sunkin kannattaisi joskus pysähtyä miettimään miten sä elämäsi näet?
Eli olitko ennen lapsiakin jo kitkerä katkera, että se ei ainakaan muuttunut?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Olet siis jo ennen lapsiasi kuljettanut jotain päivälliselle kantoliinassa? Ymmärrän, mikään ei muuttunut.
Uskottava se on että tämän äitsykän elämä ei ole muuttunut piirun vertaa. Eli se on ennen omaa jälkikasvuaan kantanut ilmeisesti naapurin muksuja liinoissa ja kantokopissa ravintolareissuillaan, vuokrannut laskettelu- ja golfreissuille lapsia jostain lapsivuokraamosta, haalinut kotiinsa mukuloita huollettavaksi, ruokittavaksi, nukutettavaksi ja leikitettäväksi. Samaten on laittanut kellon herättämään öisin ja valvonut muutamia tunteja kuunnellen nauhurista itkua kantaen samalla jotain muutaman kilon möhkälettä sylissään. Muunmuassa näitä toimenpiteitä on suorittanut hän.
Joten mikään ei ole hänen elämässään muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan että kun molemmilta löytyy kattava tukiverkosto sukulaisista ja sitten vielä ihan hyvin läheisistä ystävistä, niin aika samalla tavalla on voitu harrastaa ja käydä ulkona ja tehdä myös omia juttuja kuin ennenkin. Täysin eri homma sitten jos apua ja tukea ei saa. En tiedä oltaisko edes alettu perustamaan perhettä jos ei ympärillä olisi niin paljon apukäsiä, esim. meidän harrastukset on sellaisia joiden vuoksi matkustetaan paljon kotimaassa ja (ainakin ennen koronaa) myös ulkomailla, mutta lapsi pärjää niissä mukana ja ihan pieni ollessaan toiset isovanhemmista lähti mielellään mukaan kaitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Olet siis jo ennen lapsiasi kuljettanut jotain päivälliselle kantoliinassa? Ymmärrän, mikään ei muuttunut.
En ole kuule, mutta se ei liity millään tavalla mun elämän perusasioiden muuttumattomuuteen. En ymmärrä miten joku määrittelee elämänsä sen mukaan, että miten ravintolaan mennään tai montako koneellista pyykkiä pesee per pvä.
Meidän elämä ei muuttunut lasten myötä vaikka arkiaskareet, matkajärjestelyt yms. tietenkin muuttuivat. Ne nyt olisi voinut muuttua vaikka mistä syystä.
Ehkä sunkin kannattaisi joskus pysähtyä miettimään miten sä elämäsi näet?
Eli arkiaskareet, matkajärjestelyt ym. ei ole sun elämää? Mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tunne yhtäkään ihmistä joka väittää noin. Joidenkin mielestä muutos on hyvä ja toisten mielestä ei niinkään, mutta kaikki on yhtä mieltä siitä että lapsi on mullistanut elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Olet siis jo ennen lapsiasi kuljettanut jotain päivälliselle kantoliinassa? Ymmärrän, mikään ei muuttunut.
En ole kuule, mutta se ei liity millään tavalla mun elämän perusasioiden muuttumattomuuteen. En ymmärrä miten joku määrittelee elämänsä sen mukaan, että miten ravintolaan mennään tai montako koneellista pyykkiä pesee per pvä.
Meidän elämä ei muuttunut lasten myötä vaikka arkiaskareet, matkajärjestelyt yms. tietenkin muuttuivat. Ne nyt olisi voinut muuttua vaikka mistä syystä.
Ehkä sunkin kannattaisi joskus pysähtyä miettimään miten sä elämäsi näet?
Eli arkiaskareet, matkajärjestelyt ym. ei ole sun elämää? Mielenkiintoista.
Tämä. Se arkihan on elämää ja ehdoton valtaosa elämästä on arkea. En käsitä tuota asennetta, että elämä ei muutu yhtään koska arjen muuttumista ei lasketa. Mikä sitten lasketaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se aika paljon määrittää sitä elämää, että pitääkö työpäivän jälkeen pestä kahden vai viiden hengen pyykit. Jotkut tietysti elää niin jotenkin henkevää ja boheemia elämää, että tämmöisillä asioilla ei ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Olet siis jo ennen lapsiasi kuljettanut jotain päivälliselle kantoliinassa? Ymmärrän, mikään ei muuttunut.
En ole kuule, mutta se ei liity millään tavalla mun elämän perusasioiden muuttumattomuuteen. En ymmärrä miten joku määrittelee elämänsä sen mukaan, että miten ravintolaan mennään tai montako koneellista pyykkiä pesee per pvä.
Meidän elämä ei muuttunut lasten myötä vaikka arkiaskareet, matkajärjestelyt yms. tietenkin muuttuivat. Ne nyt olisi voinut muuttua vaikka mistä syystä.
Ehkä sunkin kannattaisi joskus pysähtyä miettimään miten sä elämäsi näet?
Eli arkiaskareet, matkajärjestelyt ym. ei ole sun elämää? Mielenkiintoista.
Tämä. Se arkihan on elämää ja ehdoton valtaosa elämästä on arkea. En käsitä tuota asennetta, että elämä ei muutu yhtään koska arjen muuttumista ei lasketa. Mikä sitten lasketaan?
Tässä voi olla vähän kyse näkökulmasta. En todellakaan kahlannut noita kaikkia sivuja läpi mutta aloituksen lukiessa oma ensimmäinen ajatus oli että ei elämä ylen määrin ole muuttunut. Ja tietenkin se on muuttunut paljon, jos miettii arkiaskareita ja tekemisiä yksityiskohtaisesti. Itse ajattelin suuria viivoja, kuten sitä että koen persoonani yhä samaksi, samanlaiset asiat (nyt vain mukaan lukien lapsen mukanaan tuomat) tuovat iloa ja mielekkyyttä elämään kuin ennenkin, samat harrastukset ja ystäväpiiri on säilyneet, toki nyt täytyy vaan sumplia menemisiä ja tulemisia enemmän miehen ja lasta kaitsevien sukulaisten kanssa. Minä olen edelleen minä, miehen kanssa ollaan edelleen me, tuli vain yksi ihana lisäryhmä elämään eli meidän perhe.
Ei kai kukaan järjissään oleva väittäisi ettei lapsi muuttaisi elämää ~mitenkään~??
En ole kuullut kenenkään tuollaista väittävän, mutta ilmeisesti sellaistakin sitten tapahtuu. Onhan se selvä, että tottakai elämä muuttuu. Siihen tulee paljon hyvää uutta, jostain pitää luopua ja joitain asioita sumplia vähän toisenlaiseksi kuin ennen.
Luetaan niitä aloituksia, jooko.
Muuttuiko, kyllä [ ], ei [ ].
En ole koskaan kuullut moista väitettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Olet siis jo ennen lapsiasi kuljettanut jotain päivälliselle kantoliinassa? Ymmärrän, mikään ei muuttunut.
En ole kuule, mutta se ei liity millään tavalla mun elämän perusasioiden muuttumattomuuteen. En ymmärrä miten joku määrittelee elämänsä sen mukaan, että miten ravintolaan mennään tai montako koneellista pyykkiä pesee per pvä.
Meidän elämä ei muuttunut lasten myötä vaikka arkiaskareet, matkajärjestelyt yms. tietenkin muuttuivat. Ne nyt olisi voinut muuttua vaikka mistä syystä.
Ehkä sunkin kannattaisi joskus pysähtyä miettimään miten sä elämäsi näet?
Eli arkiaskareet, matkajärjestelyt ym. ei ole sun elämää? Mielenkiintoista.
Tämä. Se arkihan on elämää ja ehdoton valtaosa elämästä on arkea. En käsitä tuota asennetta, että elämä ei muutu yhtään koska arjen muuttumista ei lasketa. Mikä sitten lasketaan?
Tässä voi olla vähän kyse näkökulmasta. En todellakaan kahlannut noita kaikkia sivuja läpi mutta aloituksen lukiessa oma ensimmäinen ajatus oli että ei elämä ylen määrin ole muuttunut. Ja tietenkin se on muuttunut paljon, jos miettii arkiaskareita ja tekemisiä yksityiskohtaisesti. Itse ajattelin suuria viivoja, kuten sitä että koen persoonani yhä samaksi, samanlaiset asiat (nyt vain mukaan lukien lapsen mukanaan tuomat) tuovat iloa ja mielekkyyttä elämään kuin ennenkin, samat harrastukset ja ystäväpiiri on säilyneet, toki nyt täytyy vaan sumplia menemisiä ja tulemisia enemmän miehen ja lasta kaitsevien sukulaisten kanssa. Minä olen edelleen minä, miehen kanssa ollaan edelleen me, tuli vain yksi ihana lisäryhmä elämään eli meidän perhe.
Ei kai kukaan järjissään oleva väittäisi ettei lapsi muuttaisi elämää ~mitenkään~??
Kuten jo joku sanoi, juuri tästä on kyse. Jos joku sanoo ettei elämä muutu lasten myötä, hän ajattelee elämän arvojensa ja kokonaisuuden kautta. Jos taas elämän ajattelee arjen kautta, toki se muuttuu.
Surullista miten viimeksi mainittu eyhmä maalittaa ensin mainittua. Kyse kun ei ole mistään virallisesta määritelmästä tai siitä kuka on ”oikeassa”.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen samaa. Olen vela. Olen ollut baareissa ja vastaavissa alle viisi kertaa elämäni aikana. En koskaan ole ollut myöskään humalassa koska ei kiinnosta yhtään. Se, että haluaa olla lapseton tarkoittaa, että ei halua lapsia. Se ei tarkoita, että haluaa juosta baareissa tai mitään muutakaan. Vela voi haluta tai olla haluamatta niihin baareihin siinä missä lasten vanhempikin.