Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsettomille pariskunnille väitetään ettei lapsi muuta elämää mitenkään?
26.10.2021 |
Koska se muuttaa, aivan kaiken ihan totaalisesti. En keksi elämässä mitään mikä muuttaisi yksilön enempää enempää kuin äitiys/isyys, silti olen kuullut lukuisia kertoja jopa vanhemmuuteen aivan väsyneen sisarukseni suusta ettei elämä oikeastaan muutu juuri lainkaan lapsien myötä - ikään kuin rohkaisuna että minunkin pitäisi.
Kuitenkin sivusta seuraajana huomaan, ettei esimerkiksi siskoni tai tuttavani enää tee mitään heille ennen mieluisia asioita (vaikka haluaisivat), sen lisäksi he ovat menettäneet kaiken vapaa-ajan ja yöunet - usein myös parisuhteen. ”Lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan” , paitsi että sitten kuitenkaan ei voi tehdä ilmeisesti juuri mitään.
Eikö aikuiset ihmiset jo voisi lopettaa tämän väitteen viljeleminen, siinä ei ole mitään häpeällistä että elämä muuttuu omien päätösten myötä.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kans ymmärrä tätä jatkuvaa vastakkainasettelua siitä, miten elämä muka vasta oikeasti alkaa lasten jälkeen eikä elämä ole "jotkut baarit ja kännäys". Miksi hitossa kukaan olettaa, että lapsettomien elämänsisältö on baarit ja kännäys?
Luulisin tuota asennetta huonoksi trollaukseksi, ellei siihen törmäisi ihan arkielämässäkin.
Omassa lähipiirissä huomaan että ne lapsia saaneet luulee että lapsettomien elämä on sellaista mitä heidän elämänsä oli ennen lapsia, eikä hahmotuskyky riitä ymmärtämään että ihminen muuttuu, kasvaa ja kehittyy ihan ilman niitä lapsiakin.
Olen 33, hoidan viikottain sekä sairasta isääni että vanhaa isoäitiäni. Minulla on luottamustehtävä, ja remontoimme mieheni kanssa vapaa-ajan asuntoamme. Siltikin eräs lapsiperhe on sitä mieltä että meidän pitäisi hypätä heidän luonaan arki-iltaisin kun ”meillä on aikaa” ja viikonloppuisin emme varmasti pääse kun meillähän on tietty krapula. Huoh. Fun fact: tuon perheen isä kun tulee tupaantuliaisiin tms. niin taksiin saa taluttaa tai sohvalle nukuttaa. Tosiaan käyttää alkoholia kuin parikymppinen eikä edes tajua että muut ei enää vedä itseään tuohon kuntoon, suurin osa koskaan vetänytkään.
Lähinnä tuntui että oma aikuiseksi kasvaminen jää joillain vanhemmilla kesken ja siihen pääsee sitten taas kiinni kun lapset alkaa olla kouluiässä. Sitten jankutetaan asioita mitä itse kelannut ja saanut loppuunkelattua jo vuosia sitten. Ja kun ei jaksa jauhaa enää niitä niin perheellinen luulee (jälleen) olevansa jotenkin valaistuneempi. Noh, kukin tavallaan. Itsensä nostamisen lomassa pieni itsekritiikki ei vasn tekisi monellekaan pahaa.
Olen tuo jota lainasit ja täysin samaa mieltä kanssasi. Omaan elämääni ei ole koskaan kuulunut minkäänlainen sekoilu, ei päihteiden kanssa eikä ilman ja melko vähän olen viihtynyt ns. bilettämässäkään. Opin vastuuntuntoa jo pienenä ja olen aina huolehtinut toisista ihmisistä ja nykyään huolehdin onneksi hyvin myös omasta hyvinvoinnistani. Minulla on arvokas elämä jossa on sisältöä. Naurattaa ja ihmetyttää kun jostain tulee isi/äiti-ihminen tavalla tai toisella kertomaan, kuinka minä en tiedä elämästä, rakkaudesta, vastuusta ja kasvamisesta.
Vai niin.
Olen sinua pari vuotta vanhempi ja elänyt sen ns. perinteisemmän biletysnuoruuden. Lopetin alkoholinkäytön käytännössä kokonaan, joskus saatan juhlissa ottaa alkumaljan mutta en aina sitäkään. Olen kokenut loppuunpalamisen ja vaikean masennuksen, ja terapian myötä olen löytänyt elämääni paljon positiivista sisältöä ja opetellut nauttimaan tavallisista asioista. Jotenkin absurdia, että joku sukuaan jatkanut kuvittelee elämäni sisällön olevan pelkkää juhlimista ja Tinderiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väitän, että käyn kahvakuulatunnilla, vaikka olen siinä seinän takana kahvilassa syömässä pullaa.
No, jos sulla olisi lapsi mukana, etkö sanoisi sen lapsen olevan mukana? Mistä tulee tarve kääntää asia heti nurin, jos joku ihan oikeasti käy siellä kahvakuulatunnilla niin, että lapsi on seinän takana?
Olen eri, mutta edellä puhuttiin paikoista jonne lasta ei ole suotavaa tai edes sallittua viedä mukaan, ja eräs keskustelija antoi ymmärtää ettei sellaisia olekaan. Kyllä se on minusta silloin oleellista, onko hän oikeasti vienyt lapsen sinne mukaan vai järjestänyt lapselle hoitajan - riippumatta siitä, onko se hoitaja seinän takana vai kotona. Kaikilla kun ei niitä hoitomahdollisuuksia ole samalla tavalla kuin toisilla. Esimerkiksi jotkut asuvat pienellä paikkakunnalla jonka kuntosalilla ei ole lapsiparkkia.
Toiseksi, minusta on osa noista on sellaisia paikkoja, jonne lapsen vieminen ei ehkä ole kiellettyä mutta kyllä se on muita kohtaan hyvin ajattelematonta. Uhmaikäinen ei kuulu esimerkiksi kampaajalle, se on huonoa käytöstä sekä kampaajaa että muita asiakkaita kohtaan.
No ei ole huonoa käytöstä. Uhmaikäinenkään ei koko aikaa kiukkua. Jos sit kiukkuaa ”väärässä paikassa”, kukaan ei mene rikki.
Minä, kampaaja, menen. Vaikka ollaan aika pienellä paikkakunnalla, tai oikeastaan juuri siksi, kun hoitopaikkoja ei ole noin vaan, monet otti lapsen mukaan. Kun kuudes "eihän tämä kiukku nyt ketään haittaa" äippä istui tuolissa, jouduin kieltämään lapset. Kamalaa yrittää tehdä työtään sen huudon keskellä.
Kunpa äidit muistaisitte, että jos noin kaikki ajattelee, niin se on aika rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei se kaikilla muuta elämää, siis sellaisilla joilla on isovanhemmat, kummit ja tädit ja koko suku hyysää ja auttaa. Tuolloin voi aikalailla jatkaa elämää kuin ennenkin.
Sen sijaan täysin tukiverkottomilla - kuten itse - se muuttaa kaiken. Missään ei ole oltu hetkeäkään kaksin yli 10vuoteen miehen kanssa kun ei ole ketään kuka hoitaisi lapsia.
Ona valinta toki, itse tähän aloin, mutta todellakin KAIKKI MUUTTUI.
Onko kukaan kysynyt sukulaisilta haluaako he olla lapsenvahteja vai onko heillä omakin elämä....? Kummalliselta tuntuu oletus että jonkun pitää olla ilmaistyöntekijä vain siksi että on sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kans ymmärrä tätä jatkuvaa vastakkainasettelua siitä, miten elämä muka vasta oikeasti alkaa lasten jälkeen eikä elämä ole "jotkut baarit ja kännäys". Miksi hitossa kukaan olettaa, että lapsettomien elämänsisältö on baarit ja kännäys?
Luulisin tuota asennetta huonoksi trollaukseksi, ellei siihen törmäisi ihan arkielämässäkin.
Ihmiset projisoi omat pelot muihin ihmisiin. Siitä se vain kertoo. Kateus/katkeruus DINK:jä kohtaan.
Alue: Aihe vapaa
Minä taas olen henkilökohtaisesti erittäin iloinen siitä, että sain lapseni 22-vuotiaana. Tuolloin minulla oli opinnot vielä hieman kesken ja sain vietyä kivuttomasti ne äitiyslomalla loppuun, perhevapaat siis eivät ole missään vaiheessa katkoneet työuraa. Lisäksi nyt 40-vuotiaana voin katsoa taaksepäin ja vain ihmetellä miten tuolloin jaksoin valvoa öitä ja päivisin viedä vauvaa muskareihin ja uintiin ym muihin touhuihin. Nykypäivänä minulla ei olisi virtaa tällaisiin asioihin. Jo yli klo 22 valvominen on täyttä tuskaa. Toki minulla on nyt paljon vaativampi työ myöskin kuin tuolloin parikymppisenä ja on erittäin miellyttävää, että voin tehdä työt omaan tahtiini eikä tarvitse vahtia kellosta milloin päiväkoti suljetaan. Minulla on useita kollegoita, jotka ovat vasta tässä iässä siinä päiväkotikarusellissa.