Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsettomille pariskunnille väitetään ettei lapsi muuta elämää mitenkään?
26.10.2021 |
Koska se muuttaa, aivan kaiken ihan totaalisesti. En keksi elämässä mitään mikä muuttaisi yksilön enempää enempää kuin äitiys/isyys, silti olen kuullut lukuisia kertoja jopa vanhemmuuteen aivan väsyneen sisarukseni suusta ettei elämä oikeastaan muutu juuri lainkaan lapsien myötä - ikään kuin rohkaisuna että minunkin pitäisi.
Kuitenkin sivusta seuraajana huomaan, ettei esimerkiksi siskoni tai tuttavani enää tee mitään heille ennen mieluisia asioita (vaikka haluaisivat), sen lisäksi he ovat menettäneet kaiken vapaa-ajan ja yöunet - usein myös parisuhteen. ”Lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan” , paitsi että sitten kuitenkaan ei voi tehdä ilmeisesti juuri mitään.
Eikö aikuiset ihmiset jo voisi lopettaa tämän väitteen viljeleminen, siinä ei ole mitään häpeällistä että elämä muuttuu omien päätösten myötä.
Kommentit (405)
Toivottavasti kukaan ei oikeasti ole niin idiootti, että raahaa lapsensa mukaan johonkin joogaan tai jumppaan. Ei se mikään päiväkoti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minusta se EI muuttanut mitään isoa kielteisellä tavalla tai tavalla, jota en olisi osannut odottaa. Totta kai ei enää samalla lailla tule rampattua baareissa tai lähdettyä miehen kanssa ex tempore ravintolaan.
Mutta jos niitä on ehtinyt harrastaa jo ihan riittämiin, on vain hauska panna vaavi unille ja käpertyä sohvalle miehen kanssa.
Keskityit ap sitä paitsi pelkkiin kielteisiin muutoksiin. Lapsen myötä muuttuu myös moni asia positiivisesti:
- perhetunne ja yhteenkuuluvuus lisääntyy
- seksistä tuli paljon parempaa. Kyllä, näinkin VOI käydä! Ok, pikkuvauvavaiheessa oltiin aika väsyneitä yöheräilyistä, mutt pian vauva oppii nukkumaan paremmin. Ainakin minulla synnytysten myötä alapään tuntoherkyys parani tosi paljon ja saab nykyään orgasmin melkein joka kerta, aiemmin aika harvoin.
-lapsen kanssa voi ja saa ottaa rennommin. Olla joulut kotona, jättää turhaksi kokemansa touhut vähemmälle. Jos jonnekin haluaa mennä, lapsenvahteja saa rahalla ja puolisokin voi hoitaa lasta vuorollaan.
- ulkomaanmatkailustakin tuli kummasti kivempaa, kun ei lapsen kanssa jaksa rampata itseään rättiväsyneeksi nähtävyyksissä. Sen sijaan poimittiin paremmalla harkinnalla ne kiinnostavimmat ja pidettiin runsaasti kahvilataukoja. Rennompaa ja kivempaa.
- lapsen kanssa opp8 kummasti katselemaan maailmaa taas uusin silmin. Voi että osaakin pienessä purossa olla paljon mielenkiintosta! Mäenlasku on mahtavaa! Tuttu puisto on pimeällä taskulampun valossa taianomainen paikka.
- ja paras asia kaikesta: omaa lastaan rakastaa syvemmin ja ehdottomammin kuin ketään muuta ihmistä maailmassa. Edes parastakaan puolisoa. Tuntuu aika absurdilta edes verrata tätä siihen, että vauva ja taapero sitoo kotiin, eikä pääse enää baarikierroksille tai jumal.uta johonkin typerään harrastekerhoon ihan joka kerta...Mutta tietenkin, kenenkään ei kannata hankkia lapsia vastentahtoisesti tai siinä luulossa, että lapsista ei ole mitään vaivaa.
Kaiken todella arvokkaan asian takia maailmassa joutuu vähän näkemään vaivaa ja tekemään kompromisseja. Ystävien, parisuhteen, lapsien. Kaikkien.
Luettelit aika pitkän listan muutoksia. Muutoksia ne ovat, vaikka eivät olekaan kielteisiä.
Totta kai, niinhän minä tuossa sanoin. En väittänyt, etteivätkö lapset lainkaan muuttaisi elämää, vaan sanoin, että ne eivät muuta mitään isoa KIELTEISELLÄ tavalla. Ja että ap ei lainkaan huomioi positiivisia muutoksia.
Koko debatti on yhtä outo kuin jos rakastuneelle sanoisi, että ei kannata, mies muuttaa elämää!
No totta kai se muuttaa, sehän se on homman pointtikin! Ainoa oikeasti olennainen asia on, ovatko positiiviset muutokset suurempia kuin negatiiviset. Ja ainakin minusta ne lapsen kohdalla ehdottomasti ovat. Jokainen toki miettii omalla kohdallaan, omien prioriteettiensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siihen biletykseen ja
issa notkumiseen tulee, niin nykyään neljääkymmentä lähestyessä kaikkein innokkaimpia lähtijöitä ovat lapsivapaata iltaa viettävät äidit.
Niinpä. Myötähäpeä tulee kun näiden toilailuja joutuu katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan ei oikeasti ole niin idiootti, että raahaa lapsensa mukaan johonkin joogaan tai jumppaan. Ei se mikään päiväkoti ole.
Jos salilla on lastenhoito, niin miksi sitä ei käyttäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näissä lapsettomuusketjuissa muutamat lapsia hankkineet kuvaavat lapsetonta elämää aina ilmaisulla "oman navan ympärillä pyöriminen"?
Siks kun ne oli kusipäisiä akkoja jo ennen lastentekoa, ja ovat sitä edelleen lasten jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan ei oikeasti ole niin idiootti, että raahaa lapsensa mukaan johonkin joogaan tai jumppaan. Ei se mikään päiväkoti ole.
Jos salilla on lastenhoito, niin miksi sitä ei käyttäisi?
Eiköhän tässä tarkoitettu ihan sinne tunnille. Ja joo älkää raahatko mukaan harrastuksiin kiitos. Harrastukset on sellaista ihanaa omaa aikaa, josta vielä maksaa niin siitä haluaisi nauttia rauhassa ja ilman häiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan ei oikeasti ole niin idiootti, että raahaa lapsensa mukaan johonkin joogaan tai jumppaan. Ei se mikään päiväkoti ole.
Jos salilla on lastenhoito, niin miksi sitä ei käyttäisi?
No tämä juuri! Ihmiset keksii vaikka mitä tekosyitä jotta he voisivat uhriutua ja jäädä kotiin valittamaan miten ankeaa on kun edes jumppaan pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minusta se EI muuttanut mitään isoa kielteisellä tavalla tai tavalla, jota en olisi osannut odottaa. Totta kai ei enää samalla lailla tule rampattua baareissa tai lähdettyä miehen kanssa ex tempore ravintolaan.
Mutta jos niitä on ehtinyt harrastaa jo ihan riittämiin, on vain hauska panna vaavi unille ja käpertyä sohvalle miehen kanssa.
Keskityit ap sitä paitsi pelkkiin kielteisiin muutoksiin. Lapsen myötä muuttuu myös moni asia positiivisesti:
- perhetunne ja yhteenkuuluvuus lisääntyy
- seksistä tuli paljon parempaa. Kyllä, näinkin VOI käydä! Ok, pikkuvauvavaiheessa oltiin aika väsyneitä yöheräilyistä, mutt pian vauva oppii nukkumaan paremmin. Ainakin minulla synnytysten myötä alapään tuntoherkyys parani tosi paljon ja saab nykyään orgasmin melkein joka kerta, aiemmin aika harvoin.
-lapsen kanssa voi ja saa ottaa rennommin. Olla joulut kotona, jättää turhaksi kokemansa touhut vähemmälle. Jos jonnekin haluaa mennä, lapsenvahteja saa rahalla ja puolisokin voi hoitaa lasta vuorollaan.
- ulkomaanmatkailustakin tuli kummasti kivempaa, kun ei lapsen kanssa jaksa rampata itseään rättiväsyneeksi nähtävyyksissä. Sen sijaan poimittiin paremmalla harkinnalla ne kiinnostavimmat ja pidettiin runsaasti kahvilataukoja. Rennompaa ja kivempaa.
- lapsen kanssa opp8 kummasti katselemaan maailmaa taas uusin silmin. Voi että osaakin pienessä purossa olla paljon mielenkiintosta! Mäenlasku on mahtavaa! Tuttu puisto on pimeällä taskulampun valossa taianomainen paikka.
- ja paras asia kaikesta: omaa lastaan rakastaa syvemmin ja ehdottomammin kuin ketään muuta ihmistä maailmassa. Edes parastakaan puolisoa. Tuntuu aika absurdilta edes verrata tätä siihen, että vauva ja taapero sitoo kotiin, eikä pääse enää baarikierroksille tai jumal.uta johonkin typerään harrastekerhoon ihan joka kerta...Mutta tietenkin, kenenkään ei kannata hankkia lapsia vastentahtoisesti tai siinä luulossa, että lapsista ei ole mitään vaivaa.
Kaiken todella arvokkaan asian takia maailmassa joutuu vähän näkemään vaivaa ja tekemään kompromisseja. Ystävien, parisuhteen, lapsien. Kaikkien.
Noiden asioiden sanoittaminen on vissiin liian vaikeata monelle, ei jotenkin kehdata sanoa kavereille, että saan tuhat kertaa enemmän iloa lapsen kanssa kotona olosta kuin baarissa notkumisesta.
Lapsi muuttaa useimmiten kaiken ja niin pitääkin. Se on toisaalta aika karu juttu ja varmasti aika pelottava monelle itsenäiseen ja vapaaseen elämään tottuneelle, ehkä monet ei kehtaa myöntää et tämä muutti enemmän kuin luulin.
Olipa yllättävää, että TAAS se iänikuinen "baarissa notkuminen" tuli sieltä. Mitään muuta sisältöähän ei lapsettomalla voi elämässä olla.
Totta kai voi olla. Mutta se on niitä asioita, joita heikoimmin voi yhdistää vanhemmuuteen. Mitään muuta ei minulle ole eteen vielä tullut, olen siis kasvattanut kaksi lasta pienellä ikäerolla samalla kuin olen tehnyt vaativaa vuorotyötä erikoistoimittajana, opiskellut kieliä, hoitanut kahta luottamustehtävää ja pitänyt hyvän parisuhteen mieheeni.
Ja loma-aikoina ollaan aina myös matkusteltu. Ilman mummoloita apuna.
Väitän, että asioiden hanskaaminen on yksilöllistä. Joillekin se sujuu mainiosti lasten kanssakin, toisille ei ilman lapsiakaan.
Ohiksena tuo eka kommentin kirjoittaja, jonka mielestä lapsi totta kai muuttaa elämää, niin kuuluukin - mutta ehdottomasti enemmän positiivisesti kuin negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan ei oikeasti ole niin idiootti, että raahaa lapsensa mukaan johonkin joogaan tai jumppaan. Ei se mikään päiväkoti ole.
Jos salilla on lastenhoito, niin miksi sitä ei käyttäisi?
Eiköhän tässä tarkoitettu ihan sinne tunnille. Ja joo älkää raahatko mukaan harrastuksiin kiitos. Harrastukset on sellaista ihanaa omaa aikaa, josta vielä maksaa niin siitä haluaisi nauttia rauhassa ja ilman häiriöitä.
No varmaan tarkoitettiin niin, mutta todella outo kommentti tässä ketjussa. Juu, ei kukaan vie lastaan tunnille, joka ei ole vanhemmille ja lapsille, älä kuule huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Minusta asiassa melkeinpä pelottavinta on se, kuinka hyvällä maalaisjärjellä varustetut fiksut ihmiset muuttuvat lapsia saatuaan helposti hermostuviksi kontrollifriikeiksi, jotka alkavat suurinpiirtein hyperventiloimaan jos Vilja-Jussiina saa välipalansa 5 min. myöhässä ja jos imettäessä syö vahingossa palan juustoa jonka päiväys meni eilen.
Samalla kytätään raivokkaasti toisten äitien tekemisiä ja tuomitaan kaikki ne jotka tekevät toisin kuin itse, vaikka ei tiedettäisi toisen taustasta ja tilanteesta yhtään mitään
Lähipiirissäni on paljon näitä, ja oma äitinikin on huokaillut, ettei onneksi ollut yhtä paljon pingottamista silloin kun minä ja veljeni synnyimme 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu ihan minkälaista elämää on elänyt ennen lasta, muuttuko mikään vai ei. Jos on ollut kotona viihtyvä, ihmisten seurassa viihtyvä, ruuanlaitosta nauttiva kodinhengetär, ei niin paljoa muutu. Jos on yksinäisyydestä voimansa saava, ulkoilmaihminen, ei kotona tehtäviä harrastuksia harrastava tyyppi, joka tottunut kulkemaan milloin ja miten tahtoo, kaikki muuttuu.
No kyllä vain aika paljon muuttuu myös tuossa ensimmäisessä esimerkissä. Kotihommat ennen lapsen syntymää on monelle mukavaa puuhastelua omaan tahtiin ja ihmisten tapaaminen rentoa seurustelua mutta lapsen syntymän jälkeen käytännössä kaikki tapahtuu lapsen ehdoilla ja tulee jatkuvia keskeytyksiä. Joskus toki sanotaan että lapsen pitäisi sopeutua perheen elämänmenoon mutta suurimmalla osalla vanhemmista on aika korkea kynnys jättää lapsensa tarpeet huomioimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Näille ulisijoille varmaan aiheutan sydänkohtauksen kun kerron, että meidän vauva on nukkunut aurinkotuolilla ja viltillä rannalla päikyt. Pari kertaa ihan kuulkaa jopa hierojalla viereisellä tuolilla. Kauheeta, ihan hirveetä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Näille ulisijoille varmaan aiheutan sydänkohtauksen kun kerron, että meidän vauva on nukkunut aurinkotuolilla ja viltillä rannalla päikyt. Pari kertaa ihan kuulkaa jopa hierojalla viereisellä tuolilla. Kauheeta, ihan hirveetä
Mitäs kauheaa siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Näille ulisijoille varmaan aiheutan sydänkohtauksen kun kerron, että meidän vauva on nukkunut aurinkotuolilla ja viltillä rannalla päikyt. Pari kertaa ihan kuulkaa jopa hierojalla viereisellä tuolilla. Kauheeta, ihan hirveetä
Mitäs kauheaa siinä on?
No ei mitään, sepä se. Tälle yhdelle mahdoton ajatus vaan tuntuu olevan.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sä selität? Me puhutaan siitä voiko lapset ottaa mukaan harrastuksiin ja sä nussit pilkkua sanomalla, että ei ne lapset siellä salilaitteiden seassa ole 😂 Miten yksinkertaisia ihmiset oikein on?