Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsettomille pariskunnille väitetään ettei lapsi muuta elämää mitenkään?
26.10.2021 |
Koska se muuttaa, aivan kaiken ihan totaalisesti. En keksi elämässä mitään mikä muuttaisi yksilön enempää enempää kuin äitiys/isyys, silti olen kuullut lukuisia kertoja jopa vanhemmuuteen aivan väsyneen sisarukseni suusta ettei elämä oikeastaan muutu juuri lainkaan lapsien myötä - ikään kuin rohkaisuna että minunkin pitäisi.
Kuitenkin sivusta seuraajana huomaan, ettei esimerkiksi siskoni tai tuttavani enää tee mitään heille ennen mieluisia asioita (vaikka haluaisivat), sen lisäksi he ovat menettäneet kaiken vapaa-ajan ja yöunet - usein myös parisuhteen. ”Lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan” , paitsi että sitten kuitenkaan ei voi tehdä ilmeisesti juuri mitään.
Eikö aikuiset ihmiset jo voisi lopettaa tämän väitteen viljeleminen, siinä ei ole mitään häpeällistä että elämä muuttuu omien päätösten myötä.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Näille ulisijoille varmaan aiheutan sydänkohtauksen kun kerron, että meidän vauva on nukkunut aurinkotuolilla ja viltillä rannalla päikyt. Pari kertaa ihan kuulkaa jopa hierojalla viereisellä tuolilla. Kauheeta, ihan hirveetä
Mitäs kauheaa siinä on?
Se on noloa ja ”suomituristin” sikailua 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän pitääkin muuttua lapsen tai lasten myötä. Silloin porukassa on enempi henkilöitä, joilla on omat tarpeet.
Miksi se mielletään huonoksi asiaksi? Jos haluaa lapsia niin silloin tämä muutos on hieno juttu. Kypsä aikuinen osaa joustaa kun pienillä on omat tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Näille ulisijoille varmaan aiheutan sydänkohtauksen kun kerron, että meidän vauva on nukkunut aurinkotuolilla ja viltillä rannalla päikyt. Pari kertaa ihan kuulkaa jopa hierojalla viereisellä tuolilla. Kauheeta, ihan hirveetä
Mitäs kauheaa siinä on?
No ei mitään, sepä se. Tälle yhdelle mahdoton ajatus vaan tuntuu olevan.
Kuka on sanonut, että siinä olisi jotain kauheaa jos lapsi nukkuu päiväunet viltillä?
Jos ravintolassa rattaissa nukkuva lapsi on kauheeta, tuo on jo anteeksiantamatonta.
No tottakai muuttaa, mutta kyllä mun persoona ja mielenkiinnon kohteet on silti pysyneet aikalailla samoina. Kun lapset on päivähoitoiässä niin aikalailla sama työntekijäkin olen ollut. Eli eu ne lapset nyt kaikkea muuta kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Näille ulisijoille varmaan aiheutan sydänkohtauksen kun kerron, että meidän vauva on nukkunut aurinkotuolilla ja viltillä rannalla päikyt. Pari kertaa ihan kuulkaa jopa hierojalla viereisellä tuolilla. Kauheeta, ihan hirveetä
Mitäs kauheaa siinä on?
No ei mitään, sepä se. Tälle yhdelle mahdoton ajatus vaan tuntuu olevan.
Kuka on sanonut, että siinä olisi jotain kauheaa jos lapsi nukkuu päiväunet viltillä?
Jos ravintolassa rattaissa nukkuva lapsi on kauheeta, tuo on jo anteeksiantamatonta.
Voi elämä... Siinä on kuule ihan pieni ero, nukkuuko lapsi päiväunet uimarannalla vai viedäänkö ravintolaan silloin kun pitäisi jo olla sängyssä. Noissa sinun vauvasi rantapäiväunissa ei ole niin mitään kauheaa tai hirveää, ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Näille ulisijoille varmaan aiheutan sydänkohtauksen kun kerron, että meidän vauva on nukkunut aurinkotuolilla ja viltillä rannalla päikyt. Pari kertaa ihan kuulkaa jopa hierojalla viereisellä tuolilla. Kauheeta, ihan hirveetä
Mitäs kauheaa siinä on?
No ei mitään, sepä se. Tälle yhdelle mahdoton ajatus vaan tuntuu olevan.
Kuka on sanonut, että siinä olisi jotain kauheaa jos lapsi nukkuu päiväunet viltillä?
Jos ravintolassa rattaissa nukkuva lapsi on kauheeta, tuo on jo anteeksiantamatonta.
Voi elämä... Siinä on kuule ihan pieni ero, nukkuuko lapsi päiväunet uimarannalla vai viedäänkö ravintolaan silloin kun pitäisi jo olla sängyssä. Noissa sinun vauvasi rantapäiväunissa ei ole niin mitään kauheaa tai hirveää, ei mitään.
Ja siinä ravintolassa rattaissa nukkumisessako on? Voi apua 😂
Vierailija kirjoitti:
No, minusta se EI muuttanut mitään isoa kielteisellä tavalla tai tavalla, jota en olisi osannut odottaa. Totta kai ei enää samalla lailla tule rampattua baareissa tai lähdettyä miehen kanssa ex tempore ravintolaan.
Mutta jos niitä on ehtinyt harrastaa jo ihan riittämiin, on vain hauska panna vaavi unille ja käpertyä sohvalle miehen kanssa.
Keskityit ap sitä paitsi pelkkiin kielteisiin muutoksiin. Lapsen myötä muuttuu myös moni asia positiivisesti:
- perhetunne ja yhteenkuuluvuus lisääntyy
- seksistä tuli paljon parempaa. Kyllä, näinkin VOI käydä! Ok, pikkuvauvavaiheessa oltiin aika väsyneitä yöheräilyistä, mutt pian vauva oppii nukkumaan paremmin. Ainakin minulla synnytysten myötä alapään tuntoherkyys parani tosi paljon ja saab nykyään orgasmin melkein joka kerta, aiemmin aika harvoin.
-lapsen kanssa voi ja saa ottaa rennommin. Olla joulut kotona, jättää turhaksi kokemansa touhut vähemmälle. Jos jonnekin haluaa mennä, lapsenvahteja saa rahalla ja puolisokin voi hoitaa lasta vuorollaan.
- ulkomaanmatkailustakin tuli kummasti kivempaa, kun ei lapsen kanssa jaksa rampata itseään rättiväsyneeksi nähtävyyksissä. Sen sijaan poimittiin paremmalla harkinnalla ne kiinnostavimmat ja pidettiin runsaasti kahvilataukoja. Rennompaa ja kivempaa.
- lapsen kanssa opp8 kummasti katselemaan maailmaa taas uusin silmin. Voi että osaakin pienessä purossa olla paljon mielenkiintosta! Mäenlasku on mahtavaa! Tuttu puisto on pimeällä taskulampun valossa taianomainen paikka.
- ja paras asia kaikesta: omaa lastaan rakastaa syvemmin ja ehdottomammin kuin ketään muuta ihmistä maailmassa. Edes parastakaan puolisoa. Tuntuu aika absurdilta edes verrata tätä siihen, että vauva ja taapero sitoo kotiin, eikä pääse enää baarikierroksille tai jumal.uta johonkin typerään harrastekerhoon ihan joka kerta...Mutta tietenkin, kenenkään ei kannata hankkia lapsia vastentahtoisesti tai siinä luulossa, että lapsista ei ole mitään vaivaa.
Kaiken todella arvokkaan asian takia maailmassa joutuu vähän näkemään vaivaa ja tekemään kompromisseja. Ystävien, parisuhteen, lapsien. Kaikkien.
Itse en kyllä tarvitse lasta siihen, että voin olla joulun kotona tai matkustaa ilman museoähkyä tai ylipäätään ottaa elämässä rennosti.. Aika paljon vaikuttaa se, mitä ylipäätään elämältään haluaa. Toistaiseksi meillä molemmilla sellaiset työt, joita ei kyllä pysty hoitamaan lasten kanssa, joten jos jompikumpi ei vaihda töitä, niin lapset jäävät haaveeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Näille ulisijoille varmaan aiheutan sydänkohtauksen kun kerron, että meidän vauva on nukkunut aurinkotuolilla ja viltillä rannalla päikyt. Pari kertaa ihan kuulkaa jopa hierojalla viereisellä tuolilla. Kauheeta, ihan hirveetä
Mitäs kauheaa siinä on?
No ei mitään, sepä se. Tälle yhdelle mahdoton ajatus vaan tuntuu olevan.
Kuka on sanonut, että siinä olisi jotain kauheaa jos lapsi nukkuu päiväunet viltillä?
Jos ravintolassa rattaissa nukkuva lapsi on kauheeta, tuo on jo anteeksiantamatonta.
Voi elämä... Siinä on kuule ihan pieni ero, nukkuuko lapsi päiväunet uimarannalla vai viedäänkö ravintolaan silloin kun pitäisi jo olla sängyssä. Noissa sinun vauvasi rantapäiväunissa ei ole niin mitään kauheaa tai hirveää, ei mitään.
Ja siinä ravintolassa rattaissa nukkumisessako on? Voi apua 😂
AV-mammojen ravintolaillallinen on kaksin käsin viinaa Suomi-baarissa, siksi sinne ei voi lapsia nukkuvana viedä. Toinen ryhmä on sit nää ”lapsi ei saa yöunia nukkua muualla kuin omassa sängyssään tai niistä tulee vammaisia” -vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Mikä aspergereiden kokoontuminen täällä on? Onko se elämä muuttunut oikeasti, jos reissuun tulee hommaa enemmän?
Tietysti on muuttunut.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.
Jos olet lasten kanssa reissussa, kaikki ei ole mahdollista ilman turhia riskejä. Et voi esimerkiksi jättää lapsia hotelliin nukkumaan ja lähteä itse ravintolaan illalliselle.
No en tietenkään, ne lapset tulee mukaan. Miksi ne huoneeseen jätettäisiin?
Ja siinä sinä nautit mukavasti illallista lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kun lapsesi kiukuttelevat ja kitisevät väsyneinä.
Ei ne nukkuessaan kiukkua.
Eli kun sinä syöt, lapsesi nukkuvat ravintolapöydässä tai pöydän alla kuin kunnon suomituristi. Hienoa.
Et ole koskaan kuullut rattaista, kantokopasta tai kantoliinasta? Ja sekö on ihan kauhistus, jos päivällistä syödään lasten kanssa tuntia aiemmin kuin ennen lapsia? Voi luoja miten neurettavaa taas.
Näille ulisijoille varmaan aiheutan sydänkohtauksen kun kerron, että meidän vauva on nukkunut aurinkotuolilla ja viltillä rannalla päikyt. Pari kertaa ihan kuulkaa jopa hierojalla viereisellä tuolilla. Kauheeta, ihan hirveetä
Mitäs kauheaa siinä on?
No ei mitään, sepä se. Tälle yhdelle mahdoton ajatus vaan tuntuu olevan.
Kuka on sanonut, että siinä olisi jotain kauheaa jos lapsi nukkuu päiväunet viltillä?
Jos ravintolassa rattaissa nukkuva lapsi on kauheeta, tuo on jo anteeksiantamatonta.
Voi elämä... Siinä on kuule ihan pieni ero, nukkuuko lapsi päiväunet uimarannalla vai viedäänkö ravintolaan silloin kun pitäisi jo olla sängyssä. Noissa sinun vauvasi rantapäiväunissa ei ole niin mitään kauheaa tai hirveää, ei mitään.
Eikös tässä puhuttu nukkuvista lapsista? 🧐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttui se ❤️. Onneks miljoonasti vielä parempaan. Nyt kun puolet on jo omillaan niin kaipaa niitä aikoja kun olivat pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Meinaatko että kaikki sedät ja tädit keitä mäessä ja kentillä näkee, on lapsettomia? Kaikki lenkkipoluilla, salilla ja työväenopistolla? Kaikki uutisissa olevat ihmiset, kaikki julkkikset, lapsettomia? Toimitusjohtajat, esimiehet? Kirjailijat, säveltäjät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana lähteä lapsen kanssa puistoon, otetaan kovat vauhdit keinussa ja leikitään kauppaa liukumäen alla. Kaikki muuttuu totaalisesti, tulee onni ja merkitys. Päivä päivältä on myös helpompaa, sillä tottakai on välillä uuvuttavaa. 2v ja M35.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Meinaatko että kaikki sedät ja tädit keitä mäessä ja kentillä näkee, on lapsettomia? Kaikki lenkkipoluilla, salilla ja työväenopistolla? Kaikki uutisissa olevat ihmiset, kaikki julkkikset, lapsettomia? Toimitusjohtajat, esimiehet? Kirjailijat, säveltäjät?
Kirjailija Jörn Donner sanoi että "lapset ovat kuin myllynkivi kaulassa, ne rajoittaa aivan kaikkea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minusta se EI muuttanut mitään isoa kielteisellä tavalla tai tavalla, jota en olisi osannut odottaa. Totta kai ei enää samalla lailla tule rampattua baareissa tai lähdettyä miehen kanssa ex tempore ravintolaan.
Mutta jos niitä on ehtinyt harrastaa jo ihan riittämiin, on vain hauska panna vaavi unille ja käpertyä sohvalle miehen kanssa.
Keskityit ap sitä paitsi pelkkiin kielteisiin muutoksiin. Lapsen myötä muuttuu myös moni asia positiivisesti:
- perhetunne ja yhteenkuuluvuus lisääntyy
- seksistä tuli paljon parempaa. Kyllä, näinkin VOI käydä! Ok, pikkuvauvavaiheessa oltiin aika väsyneitä yöheräilyistä, mutt pian vauva oppii nukkumaan paremmin. Ainakin minulla synnytysten myötä alapään tuntoherkyys parani tosi paljon ja saab nykyään orgasmin melkein joka kerta, aiemmin aika harvoin.
-lapsen kanssa voi ja saa ottaa rennommin. Olla joulut kotona, jättää turhaksi kokemansa touhut vähemmälle. Jos jonnekin haluaa mennä, lapsenvahteja saa rahalla ja puolisokin voi hoitaa lasta vuorollaan.
- ulkomaanmatkailustakin tuli kummasti kivempaa, kun ei lapsen kanssa jaksa rampata itseään rättiväsyneeksi nähtävyyksissä. Sen sijaan poimittiin paremmalla harkinnalla ne kiinnostavimmat ja pidettiin runsaasti kahvilataukoja. Rennompaa ja kivempaa.
- lapsen kanssa opp8 kummasti katselemaan maailmaa taas uusin silmin. Voi että osaakin pienessä purossa olla paljon mielenkiintosta! Mäenlasku on mahtavaa! Tuttu puisto on pimeällä taskulampun valossa taianomainen paikka.
- ja paras asia kaikesta: omaa lastaan rakastaa syvemmin ja ehdottomammin kuin ketään muuta ihmistä maailmassa. Edes parastakaan puolisoa. Tuntuu aika absurdilta edes verrata tätä siihen, että vauva ja taapero sitoo kotiin, eikä pääse enää baarikierroksille tai jumal.uta johonkin typerään harrastekerhoon ihan joka kerta...Mutta tietenkin, kenenkään ei kannata hankkia lapsia vastentahtoisesti tai siinä luulossa, että lapsista ei ole mitään vaivaa.
Kaiken todella arvokkaan asian takia maailmassa joutuu vähän näkemään vaivaa ja tekemään kompromisseja. Ystävien, parisuhteen, lapsien. Kaikkien.
Itse en kyllä tarvitse lasta siihen, että voin olla joulun kotona tai matkustaa ilman museoähkyä tai ylipäätään ottaa elämässä rennosti.. Aika paljon vaikuttaa se, mitä ylipäätään elämältään haluaa. Toistaiseksi meillä molemmilla sellaiset työt, joita ei kyllä pysty hoitamaan lasten kanssa, joten jos jompikumpi ei vaihda töitä, niin lapset jäävät haaveeksi.
Toki, moni on aika keski-ikäinen hissuttelija jo parikymppisenä. Sellaiselle lapsen tulo ei sitten toisaalta tuo ongelmia ja muutoksia siinä, että pitää vähentää menemistä ja tekemistä!
Meille elämä oli kolmekymppisenä todella vauhdikasta ja oli toisaalta kivaa sen kaiken kunnolla kokeneena opetella rauhallisempaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Meinaatko että kaikki sedät ja tädit keitä mäessä ja kentillä näkee, on lapsettomia? Kaikki lenkkipoluilla, salilla ja työväenopistolla? Kaikki uutisissa olevat ihmiset, kaikki julkkikset, lapsettomia? Toimitusjohtajat, esimiehet? Kirjailijat, säveltäjät?
Kirjailija Jörn Donner sanoi että "lapset ovat kuin myllynkivi kaulassa, ne rajoittaa aivan kaikkea".
Enpä usko. Hänhän kumminkin hankki kuusi lasta.
Ohis
Joo, kyllä se elämä lapsen myötä muuttuu paljon. Itselle on ehkä ollut vaikeinta se, ettei kaikille omille vanhoille harrastuksille ole enää aikaa. Osalle kuitenkin on, ja panostan sitten niihin.
Kuitenkaan tästä huolimatta en vaihtaisi taaperoamme entiseen vapaaseen elämään. Elämä muuttuu, jotain jää pois ja jotain tulee tilalle. Lapsi on herättänyt minussa suurempia rakkauden tunteita kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Sillä kestää sen, ettei enää pääse joka ilta omiin menoihin.
12 sivua "muuttaa kaiken" "muuttaa paljon" "monta asiaa se muuttaa" "elämään tulee lisää sisältöä" "kaikkea ei voi tehdä niinkuin ennen" "niin paljon se muuttaa elämää" "elämänmullistus" "mullistaa koko elämän" "aika paljon vähintään" "elämä muuttuu" ja vielä jaksaa, jaksaa jaksaa! Näyttäisi lapsettomille ja mammoilla olevan kaikilla ainakin aikaa vaikka mihin. "Muuttaa koko elämän" "niin on, iso elämänmuutos"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minusta se EI muuttanut mitään isoa kielteisellä tavalla tai tavalla, jota en olisi osannut odottaa. Totta kai ei enää samalla lailla tule rampattua baareissa tai lähdettyä miehen kanssa ex tempore ravintolaan.
Mutta jos niitä on ehtinyt harrastaa jo ihan riittämiin, on vain hauska panna vaavi unille ja käpertyä sohvalle miehen kanssa.
Keskityit ap sitä paitsi pelkkiin kielteisiin muutoksiin. Lapsen myötä muuttuu myös moni asia positiivisesti:
- perhetunne ja yhteenkuuluvuus lisääntyy
- seksistä tuli paljon parempaa. Kyllä, näinkin VOI käydä! Ok, pikkuvauvavaiheessa oltiin aika väsyneitä yöheräilyistä, mutt pian vauva oppii nukkumaan paremmin. Ainakin minulla synnytysten myötä alapään tuntoherkyys parani tosi paljon ja saab nykyään orgasmin melkein joka kerta, aiemmin aika harvoin.
-lapsen kanssa voi ja saa ottaa rennommin. Olla joulut kotona, jättää turhaksi kokemansa touhut vähemmälle. Jos jonnekin haluaa mennä, lapsenvahteja saa rahalla ja puolisokin voi hoitaa lasta vuorollaan.
- ulkomaanmatkailustakin tuli kummasti kivempaa, kun ei lapsen kanssa jaksa rampata itseään rättiväsyneeksi nähtävyyksissä. Sen sijaan poimittiin paremmalla harkinnalla ne kiinnostavimmat ja pidettiin runsaasti kahvilataukoja. Rennompaa ja kivempaa.
- lapsen kanssa opp8 kummasti katselemaan maailmaa taas uusin silmin. Voi että osaakin pienessä purossa olla paljon mielenkiintosta! Mäenlasku on mahtavaa! Tuttu puisto on pimeällä taskulampun valossa taianomainen paikka.
- ja paras asia kaikesta: omaa lastaan rakastaa syvemmin ja ehdottomammin kuin ketään muuta ihmistä maailmassa. Edes parastakaan puolisoa. Tuntuu aika absurdilta edes verrata tätä siihen, että vauva ja taapero sitoo kotiin, eikä pääse enää baarikierroksille tai jumal.uta johonkin typerään harrastekerhoon ihan joka kerta...Mutta tietenkin, kenenkään ei kannata hankkia lapsia vastentahtoisesti tai siinä luulossa, että lapsista ei ole mitään vaivaa.
Kaiken todella arvokkaan asian takia maailmassa joutuu vähän näkemään vaivaa ja tekemään kompromisseja. Ystävien, parisuhteen, lapsien. Kaikkien.
Itse en kyllä tarvitse lasta siihen, että voin olla joulun kotona tai matkustaa ilman museoähkyä tai ylipäätään ottaa elämässä rennosti.. Aika paljon vaikuttaa se, mitä ylipäätään elämältään haluaa. Toistaiseksi meillä molemmilla sellaiset työt, joita ei kyllä pysty hoitamaan lasten kanssa, joten jos jompikumpi ei vaihda töitä, niin lapset jäävät haaveeksi.
Toki, moni on aika keski-ikäinen hissuttelija jo parikymppisenä. Sellaiselle lapsen tulo ei sitten toisaalta tuo ongelmia ja muutoksia siinä, että pitää vähentää menemistä ja tekemistä!
Meille elämä oli kolmekymppisenä todella vauhdikasta ja oli toisaalta kivaa sen kaiken kunnolla kokeneena opetella rauhallisempaa elämää.
No en nyt menisi sanomaan elämää varsinkaan useamman lapsen kanssa mitenkään rauhalliseksi. Monihan ei lapsia halua senkään vuoksi, ettei saisi tarpeeksi omaa rauhaa. Et ollut parikymppisenä halukas olemaan lapsesta vastuussa. Vielä keski-ikäisenä pissiksenä dissaat niitä vastuuntuntoisempia nuoria tylsiksi hissuttelijoiksi. Lapsiparkasi jos menee nuorena tekemään lapsensa, ymmärtääkö äiti häntä. Tuskin.
Alue: Aihe vapaa
Kuka on sanonut, että siinä olisi jotain kauheaa jos lapsi nukkuu päiväunet viltillä?