Näin päälle 4-kymppisenä naurattaa omalla tutkinnollaan

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:03"]Ei sillä kyllä tavalliselle tallaajalle ole minkäänlaista merkitystä. Loppupeleissä kyse on omasta lahjakkuudesta ja kyvykkyydestä valitsemallaan alalla, paperit eivät ole taanneet mitään. 
[/quote]

Ei muuten tasan ole näin. Jotkut työpaikat avautuvat vain jos on todistus työn vaatimasta tutkinnosta, eikä haittaa vaikka henkilö osoittautuisi työssään täydeksi tumpeloksi. Hankalaa erottaa kun on kuitenkin muodollisesti pätevä. Kutsutaan suojatyöpaikoiksi. Ja sitten keksitään tehdä niitä sisäisiä siirtoja..

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:21"]

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[/quote]

Toisaalta suosituilla aloilla on myös aloituspaikkoja lähes aina suhteessa enemmän. T. maisteri x 2

[/quote]

Tarkoitin tuolla ainetta, johon haki ja hakee yhä hirveästi sakkia, mutta pääsee vain muutama prossa sisään. Joka tapauksessa sivuseikka asiassa, enkä sanonut tuota elvistelläkseni suhteessa muihin ihmisiin, koska kuten sanon, ihminen saa ja hänen pitääkin olla omista saavutuksistaan ja vaivannäöstään iloinen itsekseen. Jos saavutuksistaan ei iloitse ja niistä ole tyytyväinen, ei mitään myöskään tavoittele elämässä. Se on tärkeää motivaation ylläpitämiseksi.

35

[/quote]

Muutama prosentti? Suomessa ei ole sellaista yliopiston pääainetta, johon hakee paljon ja pääsee muutama prosentti. Kauppikseen, lääkikseen ja oikkikseen pääsee kaikkiin yli 10%, jopa 30%. 

[/quote]

No näinpä vaan on. Mieti, niin keksit kyllä ;-) ja ny siis ei ole tiedekunnasta (lääketieteellinen, oikeustieteellinen jne.) kyse, vaan pääaineesta. Edelleen silti sivuseikka, johon takerrut ihan turhaan.

35

[/quote]

Eipä kiinnosta miettiä tämän tarkemmin. Totesin vain, että esim. Helsingin lääkikseen pääsee noin 13% hakijoista ja kokeessa olleista ehkä puolet on lukenut kunnolla, joten oikeasti sisäänpääsyprosentti kunnolla valmistuneiden kesken on varmaan n. 25%. Eli ei todellakaan mikään vaikea päästä sisään.

Ja joo, olen itse opiskellut tällaisessa muka "vaikean sisäänpääsyn" tiedekunnassa. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:09"]

Tutkinnolla ei ole mitään merkitystä tänäpäivänä. Ainakaan jos menestyä haluaa.

Itse tuntemiani menestyneitä 40-vuotiaita naisia:

Parturi-kampaaja, jolla 4 liikettä, tulot lähes 100 000€ vuosittain.

Merkonomi, omistaa ison tilitoimiston ja työllistää n.20 henkeä.

Peruskoulun käynyt vaatekaupan omistaja, 2 liikettä, 8 työntekijää. Tulot huikeat.

Ne jotka koulutuksillaan nuoruudessa kehuskelivat, ovat suurimmaksi osaksi julkisen sektorin pikku pomoja tai suorittavia portaita joita kukaan ei pidä "minään", ja joiden palkat ovat 2000-3000€ kuukaudessa.

Koulutus ei ole mikään tae rahallisesta menestymisestä.

[/quote]

Ei välttämättä olekaan, mutta mistä olet päätynyt luuloon, että palkka on ainoa tärkeä asia työssä? Tärkeintä on, että tekee työtä, joka on omasta mielestä mielenkiintoista ja sopii taitoihin ja elämäntilanteeseen. Mainitsemasi yksityisyrittäjät tekevät todella paljon töitä, enkä minä ainakaan perheenäitinä haluaisi sellaista elämää, että työviikko olisi 80-tuntinen. Ihan sama, mitä saisi ansiona, se olisi vaan liian sitovaa. Lisäksi kaikki eivät tahdo liikealalle tai kampaajaksi.

35

[/quote]

Olipas katkeraa tilistystä. Eivät he tee enää tee töitä kuin omasta ilostaan. Rahaa jokaisella on varmasti riittävästi. Kun vielä myyvät yrityksensä, saavat kunnolliset eläkepotitkin.

Alussa ovat voineet tehdä pitkää päivää, mutta nykyään kyllä palkalliset niissä eniten rehkivät. 

[/quote]

katkeraa? Miten ihmeessä muka? Kyllä yksityisyrittäminen on todella kovaa työtä, ja varsinkin noin isojen yritysten, ei siinä tuossakaan vaiheessa kukaan laakereillaan lepää, varsinkaan näin laman aikana. En ole ollenkaan katkera, suon mielihyvin sen rahallisen tuoton yrittäjille, itse en vaan ole noista aloista kiinnostunut, enkä valmis uhraamaan niin paljon aikaa ja vaivaa. Yli puolet yrityksistä kaatuu jo ekan puolen vuoden aikana, joten se on aina iso riskikin taloudellisesti - onnea vaan niille, jotka onnistuvat.

35

Mulle on ollut ratkaiseva merkitys työuralla etenemiseen.

t. kolmekymppinen

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:18"]

Todellakin sillä on merkitystä. On todella harvassa esim. insinöörien duunien tekijät, joilla ei ole ko. koulutusta. Kuka haluaisi sairaanhoitajakseen "hyvän tyypin", joka ei ole käynyt vaadittavaa koulutusta? Entä lapsensa opettajaksi ihmisen, jonka ainoa koulutus peruskoulun jälkeen on laitoshuoltajan tai kampaajan tutkinto? Ainoa, missä ei tutkinnolla ole merkitystä, on yrittäjyys. Siinä pärjää ne, joilla on tekemisen taitoa ja ahkeruutta.

[/quote]

Mitenkään tutkintoja vähättelemättä on sanottava, että omilla lapsillani on paras opettaja ollut juuri tutkinnoton, samoin kuin päiväkodissa paras hoitaja oli muodollisesti epäpätevä. Luki myöhemmin lähäriksi, mutta eipä se hänen lastenhoitotaitoihinsa mitenkään vaikuttanut. Samoin sairaanhoitajana empaattinen normaaliälyinen ihminen voisi hyvin suoriutua paremmin kuin moni ns. pätevä.

[/quote]

Pahinta hoitotyön aliarvioimista koskaan. Hoitotyö on 70% muuta kuin empatiaa tai potilastyöskentelyä, eikä kukaan ole luonnostaan hyvä hoitaja. Hoitotyö ammattina, toistan ammattina eli työnä, ei voi perustua ihmisen luontaiseen empatikykyyn, koska tunteet itsessään eivät kuulu töihin. Suurinta ammattitaitoa onkin hoitaja, joka osaa näytellä empaatiaa, saada potilas kokemaan, että hoitaja myötäelää vaikka työ on aina työtä. 

[/quote]

Voi kamala. Onko sinulle työ jotain jossa muutut tunteettomaksi robotiksi ja unohdat itsesi. Hoitotyössä empatia on tärkeää ja sellainen onkin lahjakas joka voi sitä tuntea työn raskaudesta huolimatta. Sitä paitsi ihmiset, erityisesti lapset, aistivat "näyttelyn" ja tällainen teeskentelevä hoitaja voi saada enemmän pahaa kuin hyvää aikaiseksi huonolla esimerkillään.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:12"]

Kyllä it-alallakin useissa paikoissa vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Esimerkiksi konsultiksi ei pääse muuten. Tietysti jos jotain tukihommia tekee jossain kellarissa siten ettei joudu cv:tä esittelemään asiakkaille, tutkinnolla ei ehkä niin väliä.

[/quote]

No ei kyllä vaadita it-konsultiksi mitään ylempää korkeakoulututkintoa. Enpä ole törmännyt yhteenkään asiakkaaseen, jotka olisivat vaatineet ylempää tutkintoa. Joissakin resurssikilpailutuksissa näistä on saattanut saada lisäpisteitä, mutta niitä on ollut tosi harvassa. Työkokemus asiakkaan alalta on se joka merkitsee viime kädessä. Itsellä on konsultointikokemusta yli 20 vuoden ajalta ja jos nyt hakisin jonnekin niin kyllä mun CV on se jolla itseni myyn enkä todistuksilla.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:21"]

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[/quote]

Toisaalta suosituilla aloilla on myös aloituspaikkoja lähes aina suhteessa enemmän. T. maisteri x 2

[/quote]

Tarkoitin tuolla ainetta, johon haki ja hakee yhä hirveästi sakkia, mutta pääsee vain muutama prossa sisään. Joka tapauksessa sivuseikka asiassa, enkä sanonut tuota elvistelläkseni suhteessa muihin ihmisiin, koska kuten sanon, ihminen saa ja hänen pitääkin olla omista saavutuksistaan ja vaivannäöstään iloinen itsekseen. Jos saavutuksistaan ei iloitse ja niistä ole tyytyväinen, ei mitään myöskään tavoittele elämässä. Se on tärkeää motivaation ylläpitämiseksi.

35

[/quote]

Muutama prosentti? Suomessa ei ole sellaista yliopiston pääainetta, johon hakee paljon ja pääsee muutama prosentti. Kauppikseen, lääkikseen ja oikkikseen pääsee kaikkiin yli 10%, jopa 30%. 

[/quote]

No näinpä vaan on. Mieti, niin keksit kyllä ;-) ja ny siis ei ole tiedekunnasta (lääketieteellinen, oikeustieteellinen jne.) kyse, vaan pääaineesta. Edelleen silti sivuseikka, johon takerrut ihan turhaan.

35

[/quote]

Jos muutama % olisi totta, kertoisivat varmasti pääaineesi. Se vaan on omaa unelmaasi, tarkastapa faktat. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:21"]

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[/quote]

Toisaalta suosituilla aloilla on myös aloituspaikkoja lähes aina suhteessa enemmän. T. maisteri x 2

[/quote]

Tarkoitin tuolla ainetta, johon haki ja hakee yhä hirveästi sakkia, mutta pääsee vain muutama prossa sisään. Joka tapauksessa sivuseikka asiassa, enkä sanonut tuota elvistelläkseni suhteessa muihin ihmisiin, koska kuten sanon, ihminen saa ja hänen pitääkin olla omista saavutuksistaan ja vaivannäöstään iloinen itsekseen. Jos saavutuksistaan ei iloitse ja niistä ole tyytyväinen, ei mitään myöskään tavoittele elämässä. Se on tärkeää motivaation ylläpitämiseksi.

35

[/quote]

Muutama prosentti? Suomessa ei ole sellaista yliopiston pääainetta, johon hakee paljon ja pääsee muutama prosentti. Kauppikseen, lääkikseen ja oikkikseen pääsee kaikkiin yli 10%, jopa 30%. 

[/quote]

No näinpä vaan on. Mieti, niin keksit kyllä ;-) ja ny siis ei ole tiedekunnasta (lääketieteellinen, oikeustieteellinen jne.) kyse, vaan pääaineesta. Edelleen silti sivuseikka, johon takerrut ihan turhaan.

35

[/quote]

Eipä kiinnosta miettiä tämän tarkemmin. Totesin vain, että esim. Helsingin lääkikseen pääsee noin 13% hakijoista ja kokeessa olleista ehkä puolet on lukenut kunnolla, joten oikeasti sisäänpääsyprosentti kunnolla valmistuneiden kesken on varmaan n. 25%. Eli ei todellakaan mikään vaikea päästä sisään.

Ja joo, olen itse opiskellut tällaisessa muka "vaikean sisäänpääsyn" tiedekunnassa. 

[/quote]

No, ikävää sinulle, ettet siitäkään saa mitään iloa. Mistä sitten saat, jos et tekemästäsi työstä ja näkemästäsi vaivasta? Minä pidän tuollaista aika masentavana elämänasenteena.

35

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:31"]

hitsaajan, lvi-asentajan, rakennusmiehen tai autonkorjaajan? Tutkintopapereille nauraminen saattaa kyllä iskeä ihan pilkkaajan omaan nilkkaan.

[/quote]

Oletko kuullut hitsaajan luokista tai lvi-asentajan kvv/iv-pätevyyksistä tai sähkärin sähköpätevyyksistä? Niitä ET saa koulusta, vaan raa'asti työssä oppimalla ja sen jälkeen näyttökokeella (hitsaajan luokat) tai vähintään kirjallisella teoriakokeella.

Sähköarskaksi pääset kuuden vuoden työkokemuksella ja sen päälle sähköturvallisuus-2 kirjallinen koe, ja vot, päivääkään ilman koulun penkkiä olet täysin pätevöitetty alle kilovoltin kiinteistösähköarska.

Tällaisen minä mieluummin palkkaan kuin kolme vuotta koulun penkillä olleen arskan joka on kolme vuotta sen päälle ollut töissä...

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:21"]

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[/quote]

Toisaalta suosituilla aloilla on myös aloituspaikkoja lähes aina suhteessa enemmän. T. maisteri x 2

[/quote]

Tarkoitin tuolla ainetta, johon haki ja hakee yhä hirveästi sakkia, mutta pääsee vain muutama prossa sisään. Joka tapauksessa sivuseikka asiassa, enkä sanonut tuota elvistelläkseni suhteessa muihin ihmisiin, koska kuten sanon, ihminen saa ja hänen pitääkin olla omista saavutuksistaan ja vaivannäöstään iloinen itsekseen. Jos saavutuksistaan ei iloitse ja niistä ole tyytyväinen, ei mitään myöskään tavoittele elämässä. Se on tärkeää motivaation ylläpitämiseksi.

35

[/quote]

Muutama prosentti? Suomessa ei ole sellaista yliopiston pääainetta, johon hakee paljon ja pääsee muutama prosentti. Kauppikseen, lääkikseen ja oikkikseen pääsee kaikkiin yli 10%, jopa 30%. 

[/quote]

No näinpä vaan on. Mieti, niin keksit kyllä ;-) ja ny siis ei ole tiedekunnasta (lääketieteellinen, oikeustieteellinen jne.) kyse, vaan pääaineesta. Edelleen silti sivuseikka, johon takerrut ihan turhaan.

35

[/quote]

Jos muutama % olisi totta, kertoisivat varmasti pääaineesi. Se vaan on omaa unelmaasi, tarkastapa faktat. 

[/quote]

;-) minun ei tarvitse todistella sinulle yhtään mitään, koska pointtini oli koko ajan, että minä itse pääni sisällä tiedän, mitä olen tehnyt ja henkisesti taputan itseäni olalle hyvistä saavutuksista. En vertaa itseäni muihin, eikä minun niin ollen tarvitse tehdä kehenkään muuhun vaikutusta kuin itseeni.

35

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:18"]

Todellakin sillä on merkitystä. On todella harvassa esim. insinöörien duunien tekijät, joilla ei ole ko. koulutusta. Kuka haluaisi sairaanhoitajakseen "hyvän tyypin", joka ei ole käynyt vaadittavaa koulutusta? Entä lapsensa opettajaksi ihmisen, jonka ainoa koulutus peruskoulun jälkeen on laitoshuoltajan tai kampaajan tutkinto? Ainoa, missä ei tutkinnolla ole merkitystä, on yrittäjyys. Siinä pärjää ne, joilla on tekemisen taitoa ja ahkeruutta.

[/quote]

Mitenkään tutkintoja vähättelemättä on sanottava, että omilla lapsillani on paras opettaja ollut juuri tutkinnoton, samoin kuin päiväkodissa paras hoitaja oli muodollisesti epäpätevä. Luki myöhemmin lähäriksi, mutta eipä se hänen lastenhoitotaitoihinsa mitenkään vaikuttanut. Samoin sairaanhoitajana empaattinen normaaliälyinen ihminen voisi hyvin suoriutua paremmin kuin moni ns. pätevä.

[/quote]

Pahinta hoitotyön aliarvioimista koskaan. Hoitotyö on 70% muuta kuin empatiaa tai potilastyöskentelyä, eikä kukaan ole luonnostaan hyvä hoitaja. Hoitotyö ammattina, toistan ammattina eli työnä, ei voi perustua ihmisen luontaiseen empatikykyyn, koska tunteet itsessään eivät kuulu töihin. Suurinta ammattitaitoa onkin hoitaja, joka osaa näytellä empaatiaa, saada potilas kokemaan, että hoitaja myötäelää vaikka työ on aina työtä. 

[/quote]

Voi kamala. Onko sinulle työ jotain jossa muutut tunteettomaksi robotiksi ja unohdat itsesi. Hoitotyössä empatia on tärkeää ja sellainen onkin lahjakas joka voi sitä tuntea työn raskaudesta huolimatta. Sitä paitsi ihmiset, erityisesti lapset, aistivat "näyttelyn" ja tällainen teeskentelevä hoitaja voi saada enemmän pahaa kuin hyvää aikaiseksi huonolla esimerkillään.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa, jos olet yhtään perillä hoitotyön tutkimuksesta. Nimenomaan työssä omat tunteet ovat taakka ja suurin riski työuupumiselle. Tunteettomuus työssä ei tarkoita sitä, ettei omassa elämässään olisi hyvinkin tunteva ja empatiakykyinen. Ei finanssialallakaan voi toimia, jos itsee kotona jokaista raha-asiansa sössinyttä. Se vaan ei kuulu työhön ja rasittaa tekijäänsä kohtuuttomasti, sitähän saisi pahoittelemassa koko ajan. Nimenomaan ammattitaitoisin hoitaja on hoitaja, joka tekee työtä ammattitaidolla ja osaa osoittaa myötäelämistä potilaalle ilman, että potilaan ongelmista tai suruista tulee oikeasti hoitajan suruja tai ongelmia. Näin säilyy tällaisessa työssä hyvinvoivana ja jaksavana. 

Tottakai tutkinto pitää olla, mutta kyllä sen lisäksi keskeistä on se, mitä siinä CV:ssa seisoo. Myös monet henkilökohtaiset ominaisuudet merkkaavat, kuten se, miten hyvä verkostoituja on ja millaisia persoonallisuuden piirteitä omaa, kuten esim. vuorovaikutustaidot.Tottahan nämä persoonallisuuden piirteet ovat alakohtaisia, mutta niillä on paljon merkitystä henkilön soveltuvuutta arvioitaessa. Koulutus, uskokaa tai älkää, on Suomessa kokenut inflaation. Pelkkä tutkinto ei enää takaa mitään. Pärjätäkseen työelämässä kannattaa sen kokonaispaketin, johon tutkintokin luonnollisesti kuuluu, sisältöön satsata!

Ok, ehkä vähän ohi aiheen, mutta tuo tutkintokeskeisyys on vaan niin vanhanaikaista. Kenenkään ei myöskään kannata pelkän tutkinnon mahdollisesti tuoman statuksen takia opiskella, sillä siitä voi jäädä luu käteen, työttömiä akateemisia on monilla aloilla pilvin pimein.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:09"]

Tutkinnolla ei ole mitään merkitystä tänäpäivänä. Ainakaan jos menestyä haluaa.

Itse tuntemiani menestyneitä 40-vuotiaita naisia:

Parturi-kampaaja, jolla 4 liikettä, tulot lähes 100 000€ vuosittain.

Merkonomi, omistaa ison tilitoimiston ja työllistää n.20 henkeä.

Peruskoulun käynyt vaatekaupan omistaja, 2 liikettä, 8 työntekijää. Tulot huikeat.

Ne jotka koulutuksillaan nuoruudessa kehuskelivat, ovat suurimmaksi osaksi julkisen sektorin pikku pomoja tai suorittavia portaita joita kukaan ei pidä "minään", ja joiden palkat ovat 2000-3000€ kuukaudessa.

Koulutus ei ole mikään tae rahallisesta menestymisestä.

[/quote]

Ei välttämättä olekaan, mutta mistä olet päätynyt luuloon, että palkka on ainoa tärkeä asia työssä? Tärkeintä on, että tekee työtä, joka on omasta mielestä mielenkiintoista ja sopii taitoihin ja elämäntilanteeseen. Mainitsemasi yksityisyrittäjät tekevät todella paljon töitä, enkä minä ainakaan perheenäitinä haluaisi sellaista elämää, että työviikko olisi 80-tuntinen. Ihan sama, mitä saisi ansiona, se olisi vaan liian sitovaa. Lisäksi kaikki eivät tahdo liikealalle tai kampaajaksi.

35

[/quote]

Olipas katkeraa tilistystä. Eivät he tee enää tee töitä kuin omasta ilostaan. Rahaa jokaisella on varmasti riittävästi. Kun vielä myyvät yrityksensä, saavat kunnolliset eläkepotitkin.

Alussa ovat voineet tehdä pitkää päivää, mutta nykyään kyllä palkalliset niissä eniten rehkivät. 

[/quote]

katkeraa? Miten ihmeessä muka? Kyllä yksityisyrittäminen on todella kovaa työtä, ja varsinkin noin isojen yritysten, ei siinä tuossakaan vaiheessa kukaan laakereillaan lepää, varsinkaan näin laman aikana. En ole ollenkaan katkera, suon mielihyvin sen rahallisen tuoton yrittäjille, itse en vaan ole noista aloista kiinnostunut, enkä valmis uhraamaan niin paljon aikaa ja vaivaa. Yli puolet yrityksistä kaatuu jo ekan puolen vuoden aikana, joten se on aina iso riskikin taloudellisesti - onnea vaan niille, jotka onnistuvat.

35

[/quote]

?Siten ihmeessä muka? Näyttää vaan aina tuollainen rahan tärkeyden mitätöinti katkeralta. Ja edelleenkään ei heillekään yrittäminen enää ole kovaa puuha, vaan palkalliset päälliköt vahtivat työntekijöitä. Eivät he enää pitkään aikaan ole tehneet ympäripyöreää päivää vaan nauttineet elämästä.

Kerro toki mikä ala sitten on sinun mieleesi, kun olet niin toitottanut, ettei mikään noista ole tarpeeksi kiinnostavaa? Olisi mukava kuulla mikä sitten mielestäsi on niin kiinnostava työ?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:21"]

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[/quote]

Toisaalta suosituilla aloilla on myös aloituspaikkoja lähes aina suhteessa enemmän. T. maisteri x 2

[/quote]

Tarkoitin tuolla ainetta, johon haki ja hakee yhä hirveästi sakkia, mutta pääsee vain muutama prossa sisään. Joka tapauksessa sivuseikka asiassa, enkä sanonut tuota elvistelläkseni suhteessa muihin ihmisiin, koska kuten sanon, ihminen saa ja hänen pitääkin olla omista saavutuksistaan ja vaivannäöstään iloinen itsekseen. Jos saavutuksistaan ei iloitse ja niistä ole tyytyväinen, ei mitään myöskään tavoittele elämässä. Se on tärkeää motivaation ylläpitämiseksi.

35

[/quote]

Muutama prosentti? Suomessa ei ole sellaista yliopiston pääainetta, johon hakee paljon ja pääsee muutama prosentti. Kauppikseen, lääkikseen ja oikkikseen pääsee kaikkiin yli 10%, jopa 30%. 

[/quote]

No näinpä vaan on. Mieti, niin keksit kyllä ;-) ja ny siis ei ole tiedekunnasta (lääketieteellinen, oikeustieteellinen jne.) kyse, vaan pääaineesta. Edelleen silti sivuseikka, johon takerrut ihan turhaan.

35

[/quote]

Eipä kiinnosta miettiä tämän tarkemmin. Totesin vain, että esim. Helsingin lääkikseen pääsee noin 13% hakijoista ja kokeessa olleista ehkä puolet on lukenut kunnolla, joten oikeasti sisäänpääsyprosentti kunnolla valmistuneiden kesken on varmaan n. 25%. Eli ei todellakaan mikään vaikea päästä sisään.

Ja joo, olen itse opiskellut tällaisessa muka "vaikean sisäänpääsyn" tiedekunnassa. 

[/quote]

No, ikävää sinulle, ettet siitäkään saa mitään iloa. Mistä sitten saat, jos et tekemästäsi työstä ja näkemästäsi vaivasta? Minä pidän tuollaista aika masentavana elämänasenteena.

35

[/quote]

Olet 35 kyllä aika katkera ihminen. T. Sivusta seuraaja

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:18"]

Todellakin sillä on merkitystä. On todella harvassa esim. insinöörien duunien tekijät, joilla ei ole ko. koulutusta. Kuka haluaisi sairaanhoitajakseen "hyvän tyypin", joka ei ole käynyt vaadittavaa koulutusta? Entä lapsensa opettajaksi ihmisen, jonka ainoa koulutus peruskoulun jälkeen on laitoshuoltajan tai kampaajan tutkinto? Ainoa, missä ei tutkinnolla ole merkitystä, on yrittäjyys. Siinä pärjää ne, joilla on tekemisen taitoa ja ahkeruutta.

[/quote]

Mitenkään tutkintoja vähättelemättä on sanottava, että omilla lapsillani on paras opettaja ollut juuri tutkinnoton, samoin kuin päiväkodissa paras hoitaja oli muodollisesti epäpätevä. Luki myöhemmin lähäriksi, mutta eipä se hänen lastenhoitotaitoihinsa mitenkään vaikuttanut. Samoin sairaanhoitajana empaattinen normaaliälyinen ihminen voisi hyvin suoriutua paremmin kuin moni ns. pätevä.

[/quote]

Pahinta hoitotyön aliarvioimista koskaan. Hoitotyö on 70% muuta kuin empatiaa tai potilastyöskentelyä, eikä kukaan ole luonnostaan hyvä hoitaja. Hoitotyö ammattina, toistan ammattina eli työnä, ei voi perustua ihmisen luontaiseen empatikykyyn, koska tunteet itsessään eivät kuulu töihin. Suurinta ammattitaitoa onkin hoitaja, joka osaa näytellä empaatiaa, saada potilas kokemaan, että hoitaja myötäelää vaikka työ on aina työtä. 

[/quote]

Voi kamala. Onko sinulle työ jotain jossa muutut tunteettomaksi robotiksi ja unohdat itsesi. Hoitotyössä empatia on tärkeää ja sellainen onkin lahjakas joka voi sitä tuntea työn raskaudesta huolimatta. Sitä paitsi ihmiset, erityisesti lapset, aistivat "näyttelyn" ja tällainen teeskentelevä hoitaja voi saada enemmän pahaa kuin hyvää aikaiseksi huonolla esimerkillään.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa, jos olet yhtään perillä hoitotyön tutkimuksesta. Nimenomaan työssä omat tunteet ovat taakka ja suurin riski työuupumiselle. Tunteettomuus työssä ei tarkoita sitä, ettei omassa elämässään olisi hyvinkin tunteva ja empatiakykyinen. Ei finanssialallakaan voi toimia, jos itsee kotona jokaista raha-asiansa sössinyttä. Se vaan ei kuulu työhön ja rasittaa tekijäänsä kohtuuttomasti, sitähän saisi pahoittelemassa koko ajan. Nimenomaan ammattitaitoisin hoitaja on hoitaja, joka tekee työtä ammattitaidolla ja osaa osoittaa myötäelämistä potilaalle ilman, että potilaan ongelmista tai suruista tulee oikeasti hoitajan suruja tai ongelmia. Näin säilyy tällaisessa työssä hyvinvoivana ja jaksavana. 

[/quote]

Hmm. Ehkäpä tuntoni vain todistivat että minä en ainakaan sopisi siihen työhön - olisin liian tunteellinen. Onhan se totta että psykologeillakin olisi aika raskas taakka jos jokaisen potilaan tunnot ottaa sellaisenaan itseensä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:38"]

Voi kamala. Onko sinulle työ jotain jossa muutut tunteettomaksi robotiksi ja unohdat itsesi. Hoitotyössä empatia on tärkeää ja sellainen onkin lahjakas joka voi sitä tuntea työn raskaudesta huolimatta. Sitä paitsi ihmiset, erityisesti lapset, aistivat "näyttelyn" ja tällainen teeskentelevä hoitaja voi saada enemmän pahaa kuin hyvää aikaiseksi huonolla esimerkillään.

[/quote]

Sulla ei ilmeisesti ole mitään hajua hoitajan todellisesta työstä. Se, että toinen istuu pitämässä sua kädestä empaattisena ei riitä pitämään sua hengissä, jos olet esim. teholla. Tai leikkurissa. Se empatia ja "hyvä tyyppi" voi "parantaa" sut, jos sulla on pienesti paha mieli, mutta siihen on oikeasti syynsä (ja hyvät onkin) miksi hoitajien tutkintoja valvotaan niin tarkkaan. Oikeastiko antaisit kadulla tallaavan kouluttautumattoman, mutta erittäin empaattisen ihmisen hoitavan mm. sun synnytyksen ilman kätilöitä, hoitajia ja lääkäreitä? Tai jos lapsesi joutuu teholle niin häntä voi sielläkin hoitaa, pistellä ja lääkitä ihminen, jolla ei ole hajuakaan koko asiasta, kunhan vain on hyväsydäminen ja tahtoo hyvää? Toki empatia ja ystävällisyys kuuluu hoitajan ammattiin, mutta se on todellisuudessa pieni osa siitä hoidosta.

Ohiksena tuolle yhdelle jankkaajalle, että äkkiä keksin montakin ainetta, joita on vaikea päästä lukemaan. Esim. Teatterityön koulutusohjelmaan pääsee vaan pieni prosentti hakijoista, samoin taideteollisessa on aineita, joihin on tosi vaikea päästä. Lääkiksessä on erikoistumisaloja, joihin pääseminen on todella vaikeeta. Tiedotusoppi Tampereella on vaikea, tarkkaa prossaa en tiedä,mutta alle kymmenesosa kumminkin vuosittain. Nää nyt ihan ekana tuli mieleen. Tiedä sitten, mitä 35 on opiskellut, eikä se nyt oo edes tässä keskustelussa kai mikään olennainen juttu, mutta kun nyt niin intät, niin onhan noita.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:03"]Ei sillä kyllä tavalliselle tallaajalle ole minkäänlaista merkitystä. Loppupeleissä kyse on omasta lahjakkuudesta ja kyvykkyydestä valitsemallaan alalla, paperit eivät ole taanneet mitään.  [/quote] Ei muuten tasan ole näin. Jotkut työpaikat avautuvat vain jos on todistus työn vaatimasta tutkinnosta, eikä haittaa vaikka henkilö osoittautuisi työssään täydeksi tumpeloksi. Hankalaa erottaa kun on kuitenkin muodollisesti pätevä. Kutsutaan suojatyöpaikoiksi. Ja sitten keksitään tehdä niitä sisäisiä siirtoja..

[/quote]

Ja muut ihmettelee, miksi tuon työnkuva muuttuu aina. Milloin pääsee mainososastolle, milloin ostoon, milloin päälliköksi, vaikka kukaan ei ole vielä keksinyt mitä se oikeasti osaa...

Ja oikeesti pelottaa kun töissä on iso joukko mille aina arvotaan joka vuosi organisaatiossa uudet paikat. Onneksi oma työ vaatii koulutusta, osaamista ja sitoutumista, sitä ei kaavioissa heitelläkään kelle vaan.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:18"]

Todellakin sillä on merkitystä. On todella harvassa esim. insinöörien duunien tekijät, joilla ei ole ko. koulutusta. .

[/quote]

Voi tulla tutkintotitteliuskovaiselle AV-mammalle yllärinä, mutta ainakin sähkö/elektroniikka/tieto(liikenne)tekniikan alalla se omaehtoinen syvä harrastuneisuus hakkaa mennen tullen sen koulusta saadun "osaamisen", ns raaka nörtteily on se joka rulez. Vielä enemän tämä korostuu auto/konetekniikan inssien puolesta, siis niille aloille ei ihan heti lähdetä ellei oikeasti tykkää olla näpit rasvassa.

Ns leipäinsinööripapereilla ilman alan syvällistä harrastuneisuutta en palkkaa itse ketään, vaan takana pitää olla selvää intohimoa ja draivia alalle, ne tittelit sitten tulee hankittua vähän niin kuin leimaksi päälle että osaa.

Henkkoht tekuinssin (elektroniikka ja digitaalitekniikka) ja dippainssin paperit (sähkövoimatekniikka) eivät edusta todellakaan sitä syvällisintä osaamisen hankkimista. Periaatteessa menen duunissa sillä osaamisella, minkä harrastuspohjalta hankin 12-19 vuotiaana (radioamatööritouhua, elektroniikkakolvailua, ATK-säätämistä, "laittomia" 230V sähkövehkeitä/kokeilua jne) ja naureskelenkin pomolle että mitähän se joutuisi maksamaan jos olisin oikea ammattilainen oikealla asenteella. Nyt vain  tuplaten keskimääräisen miehen liksan...

Niin juu, ja elektroniikka/sähkö/tietoliikenne-tekniikan aloilla 18 vuotta työkokemusta, joten ihan empiiriseenkin havaintoon perustuen voi sanoa rehellisesti: "intohimoinen nörttitausta" = hyvää osaamista, koulututkinnon siihen päälle mukava lisä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:09"]

Tutkinnolla ei ole mitään merkitystä tänäpäivänä. Ainakaan jos menestyä haluaa.

Itse tuntemiani menestyneitä 40-vuotiaita naisia:

Parturi-kampaaja, jolla 4 liikettä, tulot lähes 100 000€ vuosittain.

Merkonomi, omistaa ison tilitoimiston ja työllistää n.20 henkeä.

Peruskoulun käynyt vaatekaupan omistaja, 2 liikettä, 8 työntekijää. Tulot huikeat.

Ne jotka koulutuksillaan nuoruudessa kehuskelivat, ovat suurimmaksi osaksi julkisen sektorin pikku pomoja tai suorittavia portaita joita kukaan ei pidä "minään", ja joiden palkat ovat 2000-3000€ kuukaudessa.

Koulutus ei ole mikään tae rahallisesta menestymisestä.

[/quote]

Ei välttämättä olekaan, mutta mistä olet päätynyt luuloon, että palkka on ainoa tärkeä asia työssä? Tärkeintä on, että tekee työtä, joka on omasta mielestä mielenkiintoista ja sopii taitoihin ja elämäntilanteeseen. Mainitsemasi yksityisyrittäjät tekevät todella paljon töitä, enkä minä ainakaan perheenäitinä haluaisi sellaista elämää, että työviikko olisi 80-tuntinen. Ihan sama, mitä saisi ansiona, se olisi vaan liian sitovaa. Lisäksi kaikki eivät tahdo liikealalle tai kampaajaksi.

35

[/quote]

Olipas katkeraa tilistystä. Eivät he tee enää tee töitä kuin omasta ilostaan. Rahaa jokaisella on varmasti riittävästi. Kun vielä myyvät yrityksensä, saavat kunnolliset eläkepotitkin.

Alussa ovat voineet tehdä pitkää päivää, mutta nykyään kyllä palkalliset niissä eniten rehkivät. 

[/quote]

katkeraa? Miten ihmeessä muka? Kyllä yksityisyrittäminen on todella kovaa työtä, ja varsinkin noin isojen yritysten, ei siinä tuossakaan vaiheessa kukaan laakereillaan lepää, varsinkaan näin laman aikana. En ole ollenkaan katkera, suon mielihyvin sen rahallisen tuoton yrittäjille, itse en vaan ole noista aloista kiinnostunut, enkä valmis uhraamaan niin paljon aikaa ja vaivaa. Yli puolet yrityksistä kaatuu jo ekan puolen vuoden aikana, joten se on aina iso riskikin taloudellisesti - onnea vaan niille, jotka onnistuvat.

35

[/quote]

?Siten ihmeessä muka? Näyttää vaan aina tuollainen rahan tärkeyden mitätöinti katkeralta. Ja edelleenkään ei heillekään yrittäminen enää ole kovaa puuha, vaan palkalliset päälliköt vahtivat työntekijöitä. Eivät he enää pitkään aikaan ole tehneet ympäripyöreää päivää vaan nauttineet elämästä.

Kerro toki mikä ala sitten on sinun mieleesi, kun olet niin toitottanut, ettei mikään noista ole tarpeeksi kiinnostavaa? Olisi mukava kuulla mikä sitten mielestäsi on niin kiinnostava työ?

[/quote]

Ei ole olemassa mitään kaikille kiinnostavaa. Sehän tuossa pointti oli, et vaan ymmärrä sitä. Raha ei motivoi yksistään, vaan työn pitää olla juuri itselle mieluista. Eikä ainakaan omalle alalleni enää pääse ilman opintoja. En edelleenkään kerro omaa alaani, mutta hyvin ansaitsen, ja kumminkin ihan 37 h viikkotyömäärällä, ja alalla, jota pidin unelma-ammattinani - ei tietenkään kaikkien unelma-ammattina, mutta omasta tyytyväisyydestähän tässä olikin kyse.

35