Näin päälle 4-kymppisenä naurattaa omalla tutkinnollaan

Minä rekryän kokemuksen, en tutkinnon perusteella. Sillä että olet lukenut monta vuotta teoriaa ja vähän harjoitellut ei todellakaan korvaa kokemusta. Ja varsinkin jo 4-kymppisenä jos sulla on tutkinto mutta ei kokemusta siinä vaiheessa niin itku pääsee.

Onhan niitä NHL-pelaajia ja hakkereita, joille asialla ei ole niin väliä. Ehkä jotain markkinointityötäkin voi tehdä jos cv riittää muuten?

Omalla alallani ei voi työskennellä ilman maisterintutkintoa, joka on ehdoton minimivaatimus aloitukselle.

Todellakin sillä on merkitystä. On todella harvassa esim. insinöörien duunien tekijät, joilla ei ole ko. koulutusta. Kuka haluaisi sairaanhoitajakseen "hyvän tyypin", joka ei ole käynyt vaadittavaa koulutusta? Entä lapsensa opettajaksi ihmisen, jonka ainoa koulutus peruskoulun jälkeen on laitoshuoltajan tai kampaajan tutkinto? Ainoa, missä ei tutkinnolla ole merkitystä, on yrittäjyys. Siinä pärjää ne, joilla on tekemisen taitoa ja ahkeruutta.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:49"]

elvistelevät ihmiset. Tässä vaiheessa elämää ei todellakaan ole merkitystä oletko saanut paperit yliopistosta vai ammattikorkeakoulusta, ammattikoulusta vai opistosta. 

[/quote]

Ai jaa? Pikemminkin iän myötä sitä alkaa arvostamaan ilman hampaita toisten saavutuksia. Ei ole tarvetta enää brassailla omilla valinnoilla ja lytätä toisten vaan pystyy suhtautumaan asioihin asioina. Yliopiston käynyt on opiskellut enemmän ja tehnyt enemmän opintojensa eteen töitä, joten tottakai kaikki ahkeruus ja tehty työ on saavutus ja sinällään arvostettavaa.

Minä ainakin ymmärrän aloituksen pointin niin, että on naurettavaa brassailla vain sillä tutkinnolla - se kun ei itsessään anna tai takaa vielä mitään. Se antaa vain pohjan, josta ponnistaa. Voi olla, ettei hyvälläkään tutkinnolla koskaan menesty, ja päinvastoin vähäisemmälläkin koulutuksella voi menestyä hyvin. T. sairaanhoitaja ja TTM, 30v. 

Olisipa kiinnostava tietää, minkä tutkinnon ap on suorittanut (tai jättänyt suorittamatta).

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:19"]

Minä ainakin ymmärrän aloituksen pointin niin, että on naurettavaa brassailla vain sillä tutkinnolla - se kun ei itsessään anna tai takaa vielä mitään. Se antaa vain pohjan, josta ponnistaa. Voi olla, ettei hyvälläkään tutkinnolla koskaan menesty, ja päinvastoin vähäisemmälläkin koulutuksella voi menestyä hyvin. T. sairaanhoitaja ja TTM, 30v. 

[/quote]

Siis jos jollain haluaa brassailla, niin vaikka taekwandon mustalla vyöllä tai kymmenen vuoden esimieskokemuksella pörssiyhtiön johdossa. Esim. maisterin paperit eivät vielä itsessään ole mikään itseisarvo, jos niistä huolimatta ei pääse töihin tai etene uralla. Monet myös unohtavat, että finanssi- ja rahoituspuolella ihan oikeasti tutkinnolla ei ole samanlaista merkitystä, lukiopapereilla ponnistetaan huipulle ja ekonomit tekevät pitkää päivää max mediaanipalkalla. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:18"]

Todellakin sillä on merkitystä. On todella harvassa esim. insinöörien duunien tekijät, joilla ei ole ko. koulutusta. Kuka haluaisi sairaanhoitajakseen "hyvän tyypin", joka ei ole käynyt vaadittavaa koulutusta? Entä lapsensa opettajaksi ihmisen, jonka ainoa koulutus peruskoulun jälkeen on laitoshuoltajan tai kampaajan tutkinto? Ainoa, missä ei tutkinnolla ole merkitystä, on yrittäjyys. Siinä pärjää ne, joilla on tekemisen taitoa ja ahkeruutta.

[/quote]

Moni tekee insinöörin hommia ihan ilman tutkintoja itse opittuina. Sairaanhoitajina ja opettajina alkaa tänäpäivänä jo näkymään vaikka minkä näköistä sijaista, joiden "sijaisuutta" jatketaan loputtomiin.

Tietenkin ydinfyysikot ja aivokirurgit erikseen. Ei vaan melkein ketään kiinnosta sinun AMK tutkintosi tai arvosanasi työelämässä.

T. Vale-lääkärit

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:21"]

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[/quote]

Toisaalta suosituilla aloilla on myös aloituspaikkoja lähes aina suhteessa enemmän. T. maisteri x 2

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:09"]

Tutkinnolla ei ole mitään merkitystä tänäpäivänä. Ainakaan jos menestyä haluaa.

Itse tuntemiani menestyneitä 40-vuotiaita naisia:

Parturi-kampaaja, jolla 4 liikettä, tulot lähes 100 000€ vuosittain.

Merkonomi, omistaa ison tilitoimiston ja työllistää n.20 henkeä.

Peruskoulun käynyt vaatekaupan omistaja, 2 liikettä, 8 työntekijää. Tulot huikeat.

Ne jotka koulutuksillaan nuoruudessa kehuskelivat, ovat suurimmaksi osaksi julkisen sektorin pikku pomoja tai suorittavia portaita joita kukaan ei pidä "minään", ja joiden palkat ovat 2000-3000€ kuukaudessa.

Koulutus ei ole mikään tae rahallisesta menestymisestä.

[/quote]

Ei välttämättä olekaan, mutta mistä olet päätynyt luuloon, että palkka on ainoa tärkeä asia työssä? Tärkeintä on, että tekee työtä, joka on omasta mielestä mielenkiintoista ja sopii taitoihin ja elämäntilanteeseen. Mainitsemasi yksityisyrittäjät tekevät todella paljon töitä, enkä minä ainakaan perheenäitinä haluaisi sellaista elämää, että työviikko olisi 80-tuntinen. Ihan sama, mitä saisi ansiona, se olisi vaan liian sitovaa. Lisäksi kaikki eivät tahdo liikealalle tai kampaajaksi.

35

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:18"]

Todellakin sillä on merkitystä. On todella harvassa esim. insinöörien duunien tekijät, joilla ei ole ko. koulutusta. Kuka haluaisi sairaanhoitajakseen "hyvän tyypin", joka ei ole käynyt vaadittavaa koulutusta? Entä lapsensa opettajaksi ihmisen, jonka ainoa koulutus peruskoulun jälkeen on laitoshuoltajan tai kampaajan tutkinto? Ainoa, missä ei tutkinnolla ole merkitystä, on yrittäjyys. Siinä pärjää ne, joilla on tekemisen taitoa ja ahkeruutta.

[/quote]

Mitenkään tutkintoja vähättelemättä on sanottava, että omilla lapsillani on paras opettaja ollut juuri tutkinnoton, samoin kuin päiväkodissa paras hoitaja oli muodollisesti epäpätevä. Luki myöhemmin lähäriksi, mutta eipä se hänen lastenhoitotaitoihinsa mitenkään vaikuttanut. Samoin sairaanhoitajana empaattinen normaaliälyinen ihminen voisi hyvin suoriutua paremmin kuin moni ns. pätevä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:09"]

Tutkinnolla ei ole mitään merkitystä tänäpäivänä. Ainakaan jos menestyä haluaa.

Itse tuntemiani menestyneitä 40-vuotiaita naisia:

Parturi-kampaaja, jolla 4 liikettä, tulot lähes 100 000€ vuosittain.

Merkonomi, omistaa ison tilitoimiston ja työllistää n.20 henkeä.

Peruskoulun käynyt vaatekaupan omistaja, 2 liikettä, 8 työntekijää. Tulot huikeat.

Ne jotka koulutuksillaan nuoruudessa kehuskelivat, ovat suurimmaksi osaksi julkisen sektorin pikku pomoja tai suorittavia portaita joita kukaan ei pidä "minään", ja joiden palkat ovat 2000-3000€ kuukaudessa.

Koulutus ei ole mikään tae rahallisesta menestymisestä.

[/quote]

Itsekin voin lisätä tietämiäni menestyneitä:

- Peruskoulun käynyt 35-vuotias nainen jolla on suosittu lounasravintola ja pitopalvelu. Tulot varmasti lääkäritasoa.

- Ylioppilas joka on isänsä maahantuonti-yrityksen varatoimitusjohtaja. Tulot 150 000€ vuosittain.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:21"]

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[/quote]

Toisaalta suosituilla aloilla on myös aloituspaikkoja lähes aina suhteessa enemmän. T. maisteri x 2

[/quote]

Tarkoitin tuolla ainetta, johon haki ja hakee yhä hirveästi sakkia, mutta pääsee vain muutama prossa sisään. Joka tapauksessa sivuseikka asiassa, enkä sanonut tuota elvistelläkseni suhteessa muihin ihmisiin, koska kuten sanon, ihminen saa ja hänen pitääkin olla omista saavutuksistaan ja vaivannäöstään iloinen itsekseen. Jos saavutuksistaan ei iloitse ja niistä ole tyytyväinen, ei mitään myöskään tavoittele elämässä. Se on tärkeää motivaation ylläpitämiseksi.

35

Itse toisen tutkinnon nelikymppisenä suorittaneena olen ap:n kanssa samaa mieltä. 

Saman (ja ainoan) 20v nuorempi mainostaa joka välissä tutkintoaan, huvittavaa :) Mulla on kuitenkin 25v työkokemusta toisin kuin hänellä. Siltikin hän olettaa, että olisi jotenkin parempi ja pätevämpi.

Paljonhan se on esimiehestä kiinni ja mulla on hyvä sellainen. Teen enemmän töitä (ja vähintään samalla laadulla, meillä on laadunmittari käytössä) kuin hän.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:18"]

Todellakin sillä on merkitystä. On todella harvassa esim. insinöörien duunien tekijät, joilla ei ole ko. koulutusta. Kuka haluaisi sairaanhoitajakseen "hyvän tyypin", joka ei ole käynyt vaadittavaa koulutusta? Entä lapsensa opettajaksi ihmisen, jonka ainoa koulutus peruskoulun jälkeen on laitoshuoltajan tai kampaajan tutkinto? Ainoa, missä ei tutkinnolla ole merkitystä, on yrittäjyys. Siinä pärjää ne, joilla on tekemisen taitoa ja ahkeruutta.

[/quote]

Mitenkään tutkintoja vähättelemättä on sanottava, että omilla lapsillani on paras opettaja ollut juuri tutkinnoton, samoin kuin päiväkodissa paras hoitaja oli muodollisesti epäpätevä. Luki myöhemmin lähäriksi, mutta eipä se hänen lastenhoitotaitoihinsa mitenkään vaikuttanut. Samoin sairaanhoitajana empaattinen normaaliälyinen ihminen voisi hyvin suoriutua paremmin kuin moni ns. pätevä.

[/quote]

Pahinta hoitotyön aliarvioimista koskaan. Hoitotyö on 70% muuta kuin empatiaa tai potilastyöskentelyä, eikä kukaan ole luonnostaan hyvä hoitaja. Hoitotyö ammattina, toistan ammattina eli työnä, ei voi perustua ihmisen luontaiseen empatikykyyn, koska tunteet itsessään eivät kuulu töihin. Suurinta ammattitaitoa onkin hoitaja, joka osaa näytellä empaatiaa, saada potilas kokemaan, että hoitaja myötäelää vaikka työ on aina työtä. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:21"]

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[/quote]

Toisaalta suosituilla aloilla on myös aloituspaikkoja lähes aina suhteessa enemmän. T. maisteri x 2

[/quote]

Tarkoitin tuolla ainetta, johon haki ja hakee yhä hirveästi sakkia, mutta pääsee vain muutama prossa sisään. Joka tapauksessa sivuseikka asiassa, enkä sanonut tuota elvistelläkseni suhteessa muihin ihmisiin, koska kuten sanon, ihminen saa ja hänen pitääkin olla omista saavutuksistaan ja vaivannäöstään iloinen itsekseen. Jos saavutuksistaan ei iloitse ja niistä ole tyytyväinen, ei mitään myöskään tavoittele elämässä. Se on tärkeää motivaation ylläpitämiseksi.

35

[/quote]

Muutama prosentti? Suomessa ei ole sellaista yliopiston pääainetta, johon hakee paljon ja pääsee muutama prosentti. Kauppikseen, lääkikseen ja oikkikseen pääsee kaikkiin yli 10%, jopa 30%. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:09"]

Tutkinnolla ei ole mitään merkitystä tänäpäivänä. Ainakaan jos menestyä haluaa.

Itse tuntemiani menestyneitä 40-vuotiaita naisia:

Parturi-kampaaja, jolla 4 liikettä, tulot lähes 100 000€ vuosittain.

Merkonomi, omistaa ison tilitoimiston ja työllistää n.20 henkeä.

Peruskoulun käynyt vaatekaupan omistaja, 2 liikettä, 8 työntekijää. Tulot huikeat.

Ne jotka koulutuksillaan nuoruudessa kehuskelivat, ovat suurimmaksi osaksi julkisen sektorin pikku pomoja tai suorittavia portaita joita kukaan ei pidä "minään", ja joiden palkat ovat 2000-3000€ kuukaudessa.

Koulutus ei ole mikään tae rahallisesta menestymisestä.

[/quote]

Ei välttämättä olekaan, mutta mistä olet päätynyt luuloon, että palkka on ainoa tärkeä asia työssä? Tärkeintä on, että tekee työtä, joka on omasta mielestä mielenkiintoista ja sopii taitoihin ja elämäntilanteeseen. Mainitsemasi yksityisyrittäjät tekevät todella paljon töitä, enkä minä ainakaan perheenäitinä haluaisi sellaista elämää, että työviikko olisi 80-tuntinen. Ihan sama, mitä saisi ansiona, se olisi vaan liian sitovaa. Lisäksi kaikki eivät tahdo liikealalle tai kampaajaksi.

35

[/quote]

Olipas katkeraa tilistystä. Eivät he tee enää tee töitä kuin omasta ilostaan. Rahaa jokaisella on varmasti riittävästi. Kun vielä myyvät yrityksensä, saavat kunnolliset eläkepotitkin.

Alussa ovat voineet tehdä pitkää päivää, mutta nykyään kyllä palkalliset niissä eniten rehkivät. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:23"]

Kunnianhimoisimmat, ahkerimmat ja älykkäimmät noin keskimäärin opiskelevat tutkintonsa yliopistossa.

[/quote]

Millaisia he ovat työelämässä? Älä vain sano; että samanlaisia kuin opiskellessa. Valitettavan moni ajatelee, että nyt kun on tutkinto, niin voinkinkin tehdä mitä haluan. Työ se on, joka merkitsee. 

t. työnantaja

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:21"]

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[/quote]

Toisaalta suosituilla aloilla on myös aloituspaikkoja lähes aina suhteessa enemmän. T. maisteri x 2

[/quote]

Tarkoitin tuolla ainetta, johon haki ja hakee yhä hirveästi sakkia, mutta pääsee vain muutama prossa sisään. Joka tapauksessa sivuseikka asiassa, enkä sanonut tuota elvistelläkseni suhteessa muihin ihmisiin, koska kuten sanon, ihminen saa ja hänen pitääkin olla omista saavutuksistaan ja vaivannäöstään iloinen itsekseen. Jos saavutuksistaan ei iloitse ja niistä ole tyytyväinen, ei mitään myöskään tavoittele elämässä. Se on tärkeää motivaation ylläpitämiseksi.

35

[/quote]

Muutama prosentti? Suomessa ei ole sellaista yliopiston pääainetta, johon hakee paljon ja pääsee muutama prosentti. Kauppikseen, lääkikseen ja oikkikseen pääsee kaikkiin yli 10%, jopa 30%. 

[/quote]

No näinpä vaan on. Mieti, niin keksit kyllä ;-) ja ny siis ei ole tiedekunnasta (lääketieteellinen, oikeustieteellinen jne.) kyse, vaan pääaineesta. Edelleen silti sivuseikka, johon takerrut ihan turhaan.

35