Näin päälle 4-kymppisenä naurattaa omalla tutkinnollaan

Nelikymppisellä on usein vielä enemmän työvuosia edessä kjin takana, jos oletetaan että työelämän aloittaa omalla alallaan n.25vuotiaana ja eläkkeelle jää 65vuotiaana...

Riippuu alasta. Joillain aloilla tutkinto on ihan pakollinen, toisilla(esim IT-ala) voi menestyä ihan itseoppineenakin.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:03"]Ei sillä kyllä tavalliselle tallaajalle ole minkäänlaista merkitystä. Loppupeleissä kyse on omasta lahjakkuudesta ja kyvykkyydestä valitsemallaan alalla, paperit eivät ole taanneet mitään. 
[/quote]

Jossain lande pöndellä näin onkin, mutta ainakin pk-seudulla kilpailu työpaikoista on niin kovaa että välttämättä korkea koulutus huippuarvosanoineen ei riitä alkuunkaan. Lisäksi pitää olla sosiaalista taitoa, kykyä myydä osaamistaan, muutenkin fiksu ja filmaattinen.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:04"]

Nelikymppisellä on usein vielä enemmän työvuosia edessä kjin takana, jos oletetaan että työelämän aloittaa omalla alallaan n.25vuotiaana ja eläkkeelle jää 65vuotiaana...

[/quote]

niinpä ja kyllä työnantajakin varmasti arvostaa enemmän hankittua työkokemusta ja sitä onko kyseessä hyvä tyyppi kuin sitä onko tyyppi amk vai yliopistotaustainen.

Riippuu varmaan minkä kokee elämässä tärkeäksi. Kyllä elämässä menestyy ilman tutkintoakin ja voi olla onnellinen. 

Aika vähän on käsittääkseni aloja, joilla tutkinto ei merkitse mitään. Nelikymppinen on vielä vahvasti työelämässä, joten tutkinnolla on siinä vaiheessa iso merkitys. Eläkkeellä voi sitten halutessaan sanoa tutkinnoista, että "ihan sama".

Kyllä it-alallakin useissa paikoissa vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Esimerkiksi konsultiksi ei pääse muuten. Tietysti jos jotain tukihommia tekee jossain kellarissa siten ettei joudu cv:tä esittelemään asiakkaille, tutkinnolla ei ehkä niin väliä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:03"]

Ei sillä kyllä tavalliselle tallaajalle ole minkäänlaista merkitystä. Loppupeleissä kyse on omasta lahjakkuudesta ja kyvykkyydestä valitsemallaan alalla, paperit eivät ole taanneet mitään. 

[/quote]

Mutta kun sitä lahjakkuuttaan ja kyvykkyyttään ei esimerkiksi minun alallani mitenkään pääse esittelemään yhdellekään työnantajalle ennen kuin näyttää tutkintotodistuksen. Vasta sen jälkeen on mahdollista saada se työpaikka ja SITTEN todistaa kykynsä. Suora kysymys: kuka työnantaja ottaa tänä päivänä töihin täysin kouluttamattoman ihmisen?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:10"]

Aika vähän on käsittääkseni aloja, joilla tutkinto ei merkitse mitään. Nelikymppinen on vielä vahvasti työelämässä, joten tutkinnolla on siinä vaiheessa iso merkitys. Eläkkeellä voi sitten halutessaan sanoa tutkinnoista, että "ihan sama".

[/quote]

nelikymppisenä on oltu jo niin pitkään työelämässä että se tutkinto ei merkkaa enää mitään. Se merkitsee mitä on tehnyt.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:03"]Ei sillä kyllä tavalliselle tallaajalle ole minkäänlaista merkitystä. Loppupeleissä kyse on omasta lahjakkuudesta ja kyvykkyydestä valitsemallaan alalla, paperit eivät ole taanneet mitään.  [/quote] Jossain lande pöndellä näin onkin, mutta ainakin pk-seudulla kilpailu työpaikoista on niin kovaa että välttämättä korkea koulutus huippuarvosanoineen ei riitä alkuunkaan. Lisäksi pitää olla sosiaalista taitoa, kykyä myydä osaamistaan, muutenkin fiksu ja filmaattinen.

[/quote]

Näin se on. Ns. duunariammateissa ja pöndellä voi olla eri meno. Täällä kisa on kova.

t. akateeminen

Sillä on merkitystä, että jäikö pysyvästi tekemään fyysisesti raskasta työtä vaiko jatko-opiskeli heti, kun huomasi koulutustaan vastaavan työn olevan KULUTTAVAA.

"Valitsemallaan alalla" tarkoittaa sitä, että on alan koulutus. Se että onko se suoritettu ammattikorkeakoulussa vaiko yliopistossa ei ole ratkaisevaa.

Itsestäni tuntuu, että nyt koulutuksella vasta merkitystä onkin. Töitä hakiessa nuoret, joilla on tuore tutkinto menevät ohitseni molemmilta puolilta. Aion itsekin jatkaa opintoja saadakseni tulevaisuudessa paremman työpaikan ja pärjätäkseni kilpailussa työpaikoista paremmin. AMK olen aiemmalta koulutukseltani, mutta se ei enää tunnu riittävän ja koulutusalanikin tuntuu olevan väärä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:10"]

Aika vähän on käsittääkseni aloja, joilla tutkinto ei merkitse mitään. Nelikymppinen on vielä vahvasti työelämässä, joten tutkinnolla on siinä vaiheessa iso merkitys. Eläkkeellä voi sitten halutessaan sanoa tutkinnoista, että "ihan sama".

[/quote]

nelikymppisenä on oltu jo niin pitkään työelämässä että se tutkinto ei merkkaa enää mitään. Se merkitsee mitä on tehnyt.

[/quote]

Että esimerkiksi valelääkäri saa sitten jostain seuraavankin työpaikan ihan ilman tutkintoa, jos on onnistunut jo pitkään olemaan työelämässä? Minä pääsin nykyiseen paikkaani, koska olin suorittanut tarvittavan tutkinnon. Jos haluan vaihtaa paikkaa, aivan ensimmäiseksi kysytään taas se tutkintopaperi. Ei yhtään auta selittää, että olen kuulkaa ollut työelämässä jo pitkään ja näyttänyt kynteni.

Kunnianhimoisimmat, ahkerimmat ja älykkäimmät noin keskimäärin opiskelevat tutkintonsa yliopistossa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:10"]

Aika vähän on käsittääkseni aloja, joilla tutkinto ei merkitse mitään. Nelikymppinen on vielä vahvasti työelämässä, joten tutkinnolla on siinä vaiheessa iso merkitys. Eläkkeellä voi sitten halutessaan sanoa tutkinnoista, että "ihan sama".

[/quote]

Tutkinto ja taito ovat vähän kaksi eri asiaa. Toki Suomi on tällainen tutkinto-maaninen maa, mutta jos on lahjakkuutta esim. kulttuuri alalta niin harvemmin tutkinto menestystä takaa. Ulkomailla, muistaakseni Amerikassa, on pariinkin otteeseen tullut ilmi nuoria hakkereita, jotka ovat saaneet pelkästään taidoillaan itselleen työpaikat IT-alalta. Sekin kannattaa pitää mielessä.

Mä koen että ap ehkä tarkoitti nelikymppisen Elämää kokonaisuutena. Elämä ei voi olla yhtä kuin tutkinto tai todistus. Kuolema koittaa rikkaalle ja köyhälle, siivoojalle ja ministerille. Työtä on tehtävä elantonsa ansaitakseen ja tutkinto ja todistus vaaditaan työhön pääsemiseksi nykyaikana.

Itse olen 43 v. Tutkinto löytyy ja toista viimeistelen. Työ on. Tärkeintä ovat kuitenkin perhe, ystävät ja terveys.

Hyvin monessa paikassa jo laki määrää, millainen tutkinto työntekijällä on oltava. Esimerkiksi opettajilla, lääkäreillä, asianajajilla tai papeilla on pakko olla yliopistotutkinto. Amkin papereilla niihin hommiin ei pääse vaikka sieltä olisi kuinka hyvä todistus. Sama koskee virkamiehiä, ja jos luet yksityisten yritysten työpaikkailmoituksia, hyvin usein niissäkin toistuu vaatimuksena ylempi akateeminen tutkinto.

Tämä on voimistuva trendi myös ns. duunarialoilla. Kuka ottaa töihin kouluttamattoman sairaanhoitajan, hitsaajan, lvi-asentajan, rakennusmiehen tai autonkorjaajan? Tutkintopapereille nauraminen saattaa kyllä iskeä ihan pilkkaajan omaan nilkkaan.

Ettekö ymmärrä? Ei me pilkata tutkintoperiaatetta! Ei vain ole tärkeää imagosyistä hankkia tiettyä tutkintoa! Riittää, että on jokin tutkinto, jonka jälkeen saa itselleen sopivia työtehtäviä.

Tutkinnolla ei ole mitään merkitystä tänäpäivänä. Ainakaan jos menestyä haluaa.

Itse tuntemiani menestyneitä 40-vuotiaita naisia:

Parturi-kampaaja, jolla 4 liikettä, tulot lähes 100 000€ vuosittain.

Merkonomi, omistaa ison tilitoimiston ja työllistää n.20 henkeä.

Peruskoulun käynyt vaatekaupan omistaja, 2 liikettä, 8 työntekijää. Tulot huikeat.

Ne jotka koulutuksillaan nuoruudessa kehuskelivat, ovat suurimmaksi osaksi julkisen sektorin pikku pomoja tai suorittavia portaita joita kukaan ei pidä "minään", ja joiden palkat ovat 2000-3000€ kuukaudessa.

Koulutus ei ole mikään tae rahallisesta menestymisestä.