Näin päälle 4-kymppisenä naurattaa omalla tutkinnollaan

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:22"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:37"]

Se onkin ihan sama asia "johtaa" omaa parturi-kampaamoa (joissa yleensä kaikki ovat yrittäjinä = vuokratuolilla) kuin johtaa vaikkapa suurta kansainvälistä yritystä. Oikeassa olet.

Kaikkein eniten johtajista ja muista titteleistä intoilevat muuten ne, joilla ei koulutusta liiemmin ole. On sitten vaikka nakkikioski niin toimitusjohtaja-titteli on tärkeä ja lehtiäkin myydään puhelimessa innolla euron tuntiliksalla jos saa sanoa olevansa jokupäällikkö.

[/quote]

aivan totta!

[/quote]

Juurikin. Mikä tahansa lehtimyynti on hienoa kun siinä saa olla markkinointtiassistentti ja kaupoissa esitteiden tyrkyttäminen on upea ura kun sitä tekee promoottorina. Jos kaupankassoista tehtäisiin talouspäälliköitä, jo olisi jonot kyseiseen hommaan kun kaikki titteleitä mukahalveksivat kouluttamattomat haluaisivat mukahienon tittelin, vaikka homma olisi samaa kamojen piippailua. Ja liksaa ei tarvitsisi nostaa yhtään kun titteli :-)

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:22"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:37"]

Se onkin ihan sama asia "johtaa" omaa parturi-kampaamoa (joissa yleensä kaikki ovat yrittäjinä = vuokratuolilla) kuin johtaa vaikkapa suurta kansainvälistä yritystä. Oikeassa olet.

Kaikkein eniten johtajista ja muista titteleistä intoilevat muuten ne, joilla ei koulutusta liiemmin ole. On sitten vaikka nakkikioski niin toimitusjohtaja-titteli on tärkeä ja lehtiäkin myydään puhelimessa innolla euron tuntiliksalla jos saa sanoa olevansa jokupäällikkö.

[/quote]

aivan totta!

[/quote]

Pitää muuten hyvin paikkansa. Puolitutut pyörittävät grillikioskia, siis ihan sellaista perusnakkikioskia. Kovasti korostavat aina, miten ovat ravintola-alan erikoisosaajia ja ravintola-alan yrittäjiä. Pariskunnan miehen titteli on toimitusjohtaja, vaimo ei taida tituleerata itseään sen enempää.

Ja vastaavia esimerkkejä on monia, lähinnä niissä tuntee suurta myötähäpeää.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:22"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:37"]

Se onkin ihan sama asia "johtaa" omaa parturi-kampaamoa (joissa yleensä kaikki ovat yrittäjinä = vuokratuolilla) kuin johtaa vaikkapa suurta kansainvälistä yritystä. Oikeassa olet.

Kaikkein eniten johtajista ja muista titteleistä intoilevat muuten ne, joilla ei koulutusta liiemmin ole. On sitten vaikka nakkikioski niin toimitusjohtaja-titteli on tärkeä ja lehtiäkin myydään puhelimessa innolla euron tuntiliksalla jos saa sanoa olevansa jokupäällikkö.

[/quote]

aivan totta!

[/quote]

Juurikin. Mikä tahansa lehtimyynti on hienoa kun siinä saa olla markkinointtiassistentti ja kaupoissa esitteiden tyrkyttäminen on upea ura kun sitä tekee promoottorina. Jos kaupankassoista tehtäisiin talouspäälliköitä, jo olisi jonot kyseiseen hommaan kun kaikki titteleitä mukahalveksivat kouluttamattomat haluaisivat mukahienon tittelin, vaikka homma olisi samaa kamojen piippailua. Ja liksaa ei tarvitsisi nostaa yhtään kun titteli :-)

[/quote]

On oikeasti hauskaa, kuinka konsulenttihomma on kamalaa kun siinä esitellään milloin mitäkin ja kailotetaan ihmisiä tulemaan tutustumaan, mutta kun samalle hommalle annetaan nimeksi promoottori tai menekinedistäjä, yhtäkkiä samasta tuotemaistatuksesta ja näytejakelusta tuleekin hienoa ja haluttua työtä. Aivan sama vaikka jollakin 10e/h liksalla tehdään molempia. Ja aivan yhtä ärsyttävää on kumpikin duuni asiakkaan kannalta. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:28"]

Mä koen että ap ehkä tarkoitti nelikymppisen Elämää kokonaisuutena. Elämä ei voi olla yhtä kuin tutkinto tai todistus. Kuolema koittaa rikkaalle ja köyhälle, siivoojalle ja ministerille. Työtä on tehtävä elantonsa ansaitakseen ja tutkinto ja todistus vaaditaan työhön pääsemiseksi nykyaikana. Itse olen 43 v. Tutkinto löytyy ja toista viimeistelen. Työ on. Tärkeintä ovat kuitenkin perhe, ystävät ja terveys.

[/quote]

Mä ymmärsin näin myös. Olen itsekin nelikymppinen ja kaveripiirissäni, sukulaisissani ja tuttavissani on niin amiksia, akateemisia, amk-koulutettuja kuin peruskoulun keskenjättäneitä. Jos jätetään työelämä ulos tästä aiheesta, niin koulutuksella ei ole yhtään tekemistä minkään kanssa.

Minä tai kukaan kenet tunne ei arvota ketään ihmistä koulutustason kautta. Eikä koulutustaso huomaa millään tavalla esim. harrastuksissa, älykkyydessä tai keskustelun tasossa. Tuntuu aina niin hassulta nämä av-palstan akateemiset vs amikset keskustelut, kun en huomaa mitään sellaista jakoa oikeassa elämässä.

Keskustelun juuri pitkään erään perhetuttuni kanssa, jonka olen aina luullut olevan korkeasti koulutettu. Kävikin ilmi, ettei hänellä ole edes peruskoulun päättötodistusta.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:18"]"Valitsemallaan alalla" tarkoittaa sitä, että on alan koulutus. Se että onko se suoritettu ammattikorkeakoulussa vaiko yliopistossa ei ole ratkaisevaa.
[/quot

Ai että ei ole eroa lääkärin.ja hoitsun.koulutuksilla?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:15"]

Huomaa ettei sinusta ainakaan ikinä yrittäjää tule.

Eiköhän suurinosa ihmisistä saa itse hankittua säästämisellä pienen pesämunan ja jos pienestä aloittaa niin keskustasta saa hyviä lounaspaikkoja jo 400€ kuukausivuokralla. (Täällä Vaasassa).

Ja harvemmin se pankki on sinun tutkinnostasi kiinnostunut paskan vertaa vaan vakuuksistasi.

[/quote]

Nyt tarvittaisiin käytännön esimerkkejä kohteista, joissa lounapaikaksi soveltuvan (=täyttää viranomaismääräykset) tilan saa tuolla vuokratasolla.

[/quote]

Täällä Vaasassa on lounaspaikkoja, joissa ei taida rasvanpoistot yms. olla määräysten osilta ihan kohdillaan...saa tehdä omia johtopäätöksiään. Ei mihin tahansa tilaan voi tehdä mitä tahansa lounaspaikkaa. 

Olen joskus ihmetellyt, kun jotkut sanovat hakeneensa kymmeniä työpaikkoja eivätlä ole hakemukseensa saaneet vastausta saati päässeet edes haastatteluun. Ne onkin varmaan näitä, jotka tosissaan kuvittelevat, että koulutuksella ei ole väliä kun vaan osaa hommansa ja hakevat tutkintoa vaativaa työtä ilman koulutusta. Ja sitten  ihmetellään, kun ei kukaan ota töihin. No ehkä se oma luuleminen osaamisesta ei ihan kuitenkaan riitä kun vastassa on kymmeniä tutkinnon hankkineita hakijoita.

Kyllä sillä on aika paljon merkitystä työn laatuun, onko kyseessä korkeakoulu- vai ammattikorkeatasoinen koulutus. Vaativampia tehtäviä ei pysty ammattikorkeapohjalta hoitamaan, vaikka kokemusta olisi enemmänkin. Ei vain soveltamiskyky riitä, jos ei ole riittävää teoreettista taustaa. Tämä kolmenkymmenen vuoden kokemuksella insinöörien ja diplomi-insinäärien kanssa työskentelystä. Arkkitehti olen itse, suunnitellut kaikkea kouluista asuntorakentamiseen. Ja vaativampiin kohteisiin aina DI rakennesuunnittelijaksi, muuten ei tule töistä mitään.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:21"]

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[/quote]

Toisaalta suosituilla aloilla on myös aloituspaikkoja lähes aina suhteessa enemmän. T. maisteri x 2

[/quote]

Tarkoitin tuolla ainetta, johon haki ja hakee yhä hirveästi sakkia, mutta pääsee vain muutama prossa sisään. Joka tapauksessa sivuseikka asiassa, enkä sanonut tuota elvistelläkseni suhteessa muihin ihmisiin, koska kuten sanon, ihminen saa ja hänen pitääkin olla omista saavutuksistaan ja vaivannäöstään iloinen itsekseen. Jos saavutuksistaan ei iloitse ja niistä ole tyytyväinen, ei mitään myöskään tavoittele elämässä. Se on tärkeää motivaation ylläpitämiseksi.

35

[/quote]

Muutama prosentti? Suomessa ei ole sellaista yliopiston pääainetta, johon hakee paljon ja pääsee muutama prosentti. Kauppikseen, lääkikseen ja oikkikseen pääsee kaikkiin yli 10%, jopa 30%. 

[/quote]

No näinpä vaan on. Mieti, niin keksit kyllä ;-) ja ny siis ei ole tiedekunnasta (lääketieteellinen, oikeustieteellinen jne.) kyse, vaan pääaineesta. Edelleen silti sivuseikka, johon takerrut ihan turhaan.

35

[/quote]

Eipä kiinnosta miettiä tämän tarkemmin. Totesin vain, että esim. Helsingin lääkikseen pääsee noin 13% hakijoista ja kokeessa olleista ehkä puolet on lukenut kunnolla, joten oikeasti sisäänpääsyprosentti kunnolla valmistuneiden kesken on varmaan n. 25%. Eli ei todellakaan mikään vaikea päästä sisään.

Ja joo, olen itse opiskellut tällaisessa muka "vaikean sisäänpääsyn" tiedekunnassa. 

[/quote]

No, ikävää sinulle, ettet siitäkään saa mitään iloa. Mistä sitten saat, jos et tekemästäsi työstä ja näkemästäsi vaivasta? Minä pidän tuollaista aika masentavana elämänasenteena.

35
[/quote]. lääkikseen täytyy todella lukea ellet oo sitten huippu.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:32"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:28"]

Mä koen että ap ehkä tarkoitti nelikymppisen Elämää kokonaisuutena. Elämä ei voi olla yhtä kuin tutkinto tai todistus. Kuolema koittaa rikkaalle ja köyhälle, siivoojalle ja ministerille. Työtä on tehtävä elantonsa ansaitakseen ja tutkinto ja todistus vaaditaan työhön pääsemiseksi nykyaikana. Itse olen 43 v. Tutkinto löytyy ja toista viimeistelen. Työ on. Tärkeintä ovat kuitenkin perhe, ystävät ja terveys.

[/quote]

Mä ymmärsin näin myös. Olen itsekin nelikymppinen ja kaveripiirissäni, sukulaisissani ja tuttavissani on niin amiksia, akateemisia, amk-koulutettuja kuin peruskoulun keskenjättäneitä. Jos jätetään työelämä ulos tästä aiheesta, niin koulutuksella ei ole yhtään tekemistä minkään kanssa.

Minä tai kukaan kenet tunne ei arvota ketään ihmistä koulutustason kautta. Eikä koulutustaso huomaa millään tavalla esim. harrastuksissa, älykkyydessä tai keskustelun tasossa. Tuntuu aina niin hassulta nämä av-palstan akateemiset vs amikset keskustelut, kun en huomaa mitään sellaista jakoa oikeassa elämässä.

Keskustelun juuri pitkään erään perhetuttuni kanssa, jonka olen aina luullut olevan korkeasti koulutettu. Kävikin ilmi, ettei hänellä ole edes peruskoulun päättötodistusta.

[/quote]

Oma koulutuksesi ei käynyt ilmi. Sitä arvioi asioita, ihmisiä ja ilmiöitä eri tavalla, riippuen koulutuksesta. Koulutus kun antaa ihmiselle muutakin kuin ammatillista osaamista. Aika helposti pystyy päättelemään henkilön koulutustason (ei toki välttämättä erikoisalaa) jos hänen kanssaan keskustelee yhtään "tärkeämmistä" asioista kuin mitä mies sanoi, lapset teki ja millainen oli sää.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:21"]

Elvisteleminen on AINA tyhmää, on elvistelyn syy mikä tahansa. Joku elvistelee tutkinnollaan, toinen palkallaan, kolmas ulkonäöllään, neljäs luomuvanhemmuudellaan, viides laihuudellaan, kuudes....

Mutta saavutuksistaan kannattaa aina iloita, siis itsekseen. Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin opiskelemaan erittäin suosittua pääainetta ja sain valmistuttua siitä. Monen vuoden urakasta sopii totta kai olla tyytyväinen. Ja tutkinnosta on aina ammatissa hyötyä.

Mutta edelleen, en luule sen ansiosta olevani ihmisenä parempi. Hiukan ehkä lukeneempi kuin vähemmän koulutettu.

t. Viisikymppinen

[/quote]

Toisaalta suosituilla aloilla on myös aloituspaikkoja lähes aina suhteessa enemmän. T. maisteri x 2

[/quote]

Tarkoitin tuolla ainetta, johon haki ja hakee yhä hirveästi sakkia, mutta pääsee vain muutama prossa sisään. Joka tapauksessa sivuseikka asiassa, enkä sanonut tuota elvistelläkseni suhteessa muihin ihmisiin, koska kuten sanon, ihminen saa ja hänen pitääkin olla omista saavutuksistaan ja vaivannäöstään iloinen itsekseen. Jos saavutuksistaan ei iloitse ja niistä ole tyytyväinen, ei mitään myöskään tavoittele elämässä. Se on tärkeää motivaation ylläpitämiseksi.

35

[/quote]

Muutama prosentti? Suomessa ei ole sellaista yliopiston pääainetta, johon hakee paljon ja pääsee muutama prosentti. Kauppikseen, lääkikseen ja oikkikseen pääsee kaikkiin yli 10%, jopa 30%. 

[/quote]

No näinpä vaan on. Mieti, niin keksit kyllä ;-) ja ny siis ei ole tiedekunnasta (lääketieteellinen, oikeustieteellinen jne.) kyse, vaan pääaineesta. Edelleen silti sivuseikka, johon takerrut ihan turhaan.

35

[/quote]

Eipä kiinnosta miettiä tämän tarkemmin. Totesin vain, että esim. Helsingin lääkikseen pääsee noin 13% hakijoista ja kokeessa olleista ehkä puolet on lukenut kunnolla, joten oikeasti sisäänpääsyprosentti kunnolla valmistuneiden kesken on varmaan n. 25%. Eli ei todellakaan mikään vaikea päästä sisään.

Ja joo, olen itse opiskellut tällaisessa muka "vaikean sisäänpääsyn" tiedekunnassa. 

[/quote]

No, ikävää sinulle, ettet siitäkään saa mitään iloa. Mistä sitten saat, jos et tekemästäsi työstä ja näkemästäsi vaivasta? Minä pidän tuollaista aika masentavana elämänasenteena.

35
[/quote]. lääkikseen täytyy todella lukea ellet oo sitten huippu.
[/quote]. Eikä riitä että lukee jos ei omaa tarpeeksi päätä mitä fysiikassa ja kemiassa caaditaan

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:32"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:28"]

Mä koen että ap ehkä tarkoitti nelikymppisen Elämää kokonaisuutena. Elämä ei voi olla yhtä kuin tutkinto tai todistus. Kuolema koittaa rikkaalle ja köyhälle, siivoojalle ja ministerille. Työtä on tehtävä elantonsa ansaitakseen ja tutkinto ja todistus vaaditaan työhön pääsemiseksi nykyaikana. Itse olen 43 v. Tutkinto löytyy ja toista viimeistelen. Työ on. Tärkeintä ovat kuitenkin perhe, ystävät ja terveys.

[/quote]

Mä ymmärsin näin myös. Olen itsekin nelikymppinen ja kaveripiirissäni, sukulaisissani ja tuttavissani on niin amiksia, akateemisia, amk-koulutettuja kuin peruskoulun keskenjättäneitä. Jos jätetään työelämä ulos tästä aiheesta, niin koulutuksella ei ole yhtään tekemistä minkään kanssa.

Minä tai kukaan kenet tunne ei arvota ketään ihmistä koulutustason kautta. Eikä koulutustaso huomaa millään tavalla esim. harrastuksissa, älykkyydessä tai keskustelun tasossa. Tuntuu aina niin hassulta nämä av-palstan akateemiset vs amikset keskustelut, kun en huomaa mitään sellaista jakoa oikeassa elämässä.

Keskustelun juuri pitkään erään perhetuttuni kanssa, jonka olen aina luullut olevan korkeasti koulutettu. Kävikin ilmi, ettei hänellä ole edes peruskoulun päättötodistusta.
[/quote]. Kyllä akateemisesti sivistyneen huomaa jo puheesta

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:32"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:28"] Mä koen että ap ehkä tarkoitti nelikymppisen Elämää kokonaisuutena. Elämä ei voi olla yhtä kuin tutkinto tai todistus. Kuolema koittaa rikkaalle ja köyhälle, siivoojalle ja ministerille. Työtä on tehtävä elantonsa ansaitakseen ja tutkinto ja todistus vaaditaan työhön pääsemiseksi nykyaikana. Itse olen 43 v. Tutkinto löytyy ja toista viimeistelen. Työ on. Tärkeintä ovat kuitenkin perhe, ystävät ja terveys. [/quote] Mä ymmärsin näin myös. Olen itsekin nelikymppinen ja kaveripiirissäni, sukulaisissani ja tuttavissani on niin amiksia, akateemisia, amk-koulutettuja kuin peruskoulun keskenjättäneitä. Jos jätetään työelämä ulos tästä aiheesta, niin koulutuksella ei ole yhtään tekemistä minkään kanssa. Minä tai kukaan kenet tunne ei arvota ketään ihmistä koulutustason kautta. Eikä koulutustaso huomaa millään tavalla esim. harrastuksissa, älykkyydessä tai keskustelun tasossa. Tuntuu aina niin hassulta nämä av-palstan akateemiset vs amikset keskustelut, kun en huomaa mitään sellaista jakoa oikeassa elämässä. Keskustelun juuri pitkään erään perhetuttuni kanssa, jonka olen aina luullut olevan korkeasti koulutettu. Kävikin ilmi, ettei hänellä ole edes peruskoulun päättötodistusta. [/quote]. Kyllä akateemisesti sivistyneen huomaa jo puheesta

[/quote]

Ei muuten huomaa, jos on muuten paljo lukeva ja sivistynyt ihminen.

Kyllä on väliä. Olen päälle 40 ja hakutumassa ulkomaaille töihin. Ensimmäisiä kysymyksiä viisumia ja työlupaa varten oli tutkintotodidtus. Älä ole ylimielinen. Ja jos olet, niin kyllä elämä opettaa vielä yli nelikymppistäkin.

Just joo. Taidat olla sitten elämäntapatyötön.

Samaa mieltä ap:n kanssa, mutta sillä on merkitystä, että onko opiskellut itseään kiinnostavaa alaa ja varmaan silläkin, että on kyvykäs valitsemallaan alalla eli että omat vahvuudet soveltuvat alalle.

Paitsi että esim. lääkäriksi tai lakimieheksi on aika vaikea päästä ilman vaadittavaa koulutusta, vaikka mikä kokemus olisi.

On sillä merkitystä ja työvuosia vielä mukavasti.

Itse kohta nelikymppisenä voin kertoa, että kyllä sillä tutkinnolla on väliä. Sehän määrittelee täysin työelämän, joka kuitenkin useammilla kestää vuosikymmeniä.

Ei sillä kyllä tavalliselle tallaajalle ole minkäänlaista merkitystä. Loppupeleissä kyse on omasta lahjakkuudesta ja kyvykkyydestä valitsemallaan alalla, paperit eivät ole taanneet mitään.