Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu, että auttaminen on ihan turhaa
25.10.2021 |
En ole mikään kauhean kova auttamaan, mutta sitten kun näen vaivaa, niin se tuntuu turhalta. Olen siivonnut sottaiselle, ja seuraavalla kerralla ihan yhtä sottaista. Olen auttanut rahallisesti, mutta henkilön raha-asiat ovat kohta taas solmussa. Olen hoitanut lapsia sellaiselle, joka ei heidän kanssaan oikein pärjää, ja näin 10 vuotta myöhemmin ei edelleenkään pärjää.
Nämä kaikki avustetut ovat siis uupuneita tai masentuneita tai muuten vain saamattomia. Ainut, jonka avustamisesta on tullut oikeasti fiilis, että tästä on hyötyä, on ollut vanhus. Joka ei oikeasti osaa maksaa itse laskuja tai pääse yksin johonkin.
Miten ihmeessä masentuneita ja uupuneita tulisi sitten auttaa? Mitä teen väärin?
Kommentit (207)
Väärin autettu! 😄
Mä olen kans auttanut ystävääni milloin mitenkin.
1. Olen lainannut paljon rahaa, vaikka hänellä on isoja haasteita suunnitella talouttaan, paljon velkoja ulosotossa, kaksi kasvavaa lasta, liian kallis asunto, epäterveelliset elämäntavat jne.jne.
2. Olen myös siivonnut ja järjestellyt hänen kanssaan yhdessä.
3. Tarjonnut talous- ja paperiasioiden kuntoon saamiseen suunnitteluapua ja tuonut ihan kansion laskuille ja tärkeille papereille.
Apuani on siinä tilanteessa aina arvostettu, mutta se ei ole tietenkään korjannut ongelmien juurisyitä, helpotti hetken vain tilannetta.
Lopetin rahan lainaamisen ja avun pyytämättä tarjoamisen. Kysyn mitä kuuluu, olen tukena jos siltä vaikuttaa, mutta halukkuuttani olla avuksi en enää tuo tarjottimella esille.
Avun tarvitsijan (tässä minun esimerkissäni) olisi itse tiedostettava ongelmansa ja haluttava itse siihen jokin ratkaisu, jotta tilanne voisi muuttua.
Minun apuni ei yksin sitä valitettavasti saa aikaan.
Sama asia, jos sairautta hoidettaisiin vain oireita lääkitsemällä 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei vanhus osaa maksaa laskuja tai tilata taksia?
Mikset sä osaa ajatella aivoilla?
Nimenomaan ap ei hoida kuin oireita ja kuvittelee muuttavansa maailman. Heh.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ap ei hoida kuin oireita ja kuvittelee muuttavansa maailman. Heh.
Ei kuvittele muuttavansa maailmaa vaan muuttavansa toisen elämää paremmaksi. Mutta siinä olet oikeassa, ettei se muutu paremmaksi tällä tavalla auttamalla. Syyt ongelmiin ovat syvemmällä ja ongelmat vain oireita eli seurausta syistä. Yksityishenkilönä ei yleensä pysty vaikuttamaan toisen ihmisen syihin. Neuvoja voi antaa (esimerkiksi opastaa budjetin tekemisessä), mutta ongelmaisen tehtäväksi jää hoitaa tavalla tai toisella ongelmiensa syyt pois (esimerkiksi noudattaa budjettiaan). Masennus ja uupumus taas ovat asioita, joihin yleensä tarvitaankin jo ammattiapua.
Vanha viisaus pätee kaikkialla maailmassa:
Kun annat ihmiselle kalan, hänellä on ruokaa päiväksi.
Kun opetat hänet onkimaan, hänellä on kalaa joka päiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmisiä pidäkään auttaa kuin poikkeustapauksessa. Auta kodittomia eläimiä, saat takaisin aitoa kiitollisuutta ja iloa, pelastat elämän.
Ihmisen auttaja on mahdollistaja, lisäapu ei edelleenkään mene niihin lapsen kenkiin, vaan vanhemman sisustusharrastukseen.
Neuvoja ne ei halua eikä ota vastaan, ne haluaa että joku tekee puolesta kaiken ikävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisiä pidäkään auttaa kuin poikkeustapauksessa. Auta kodittomia eläimiä, saat takaisin aitoa kiitollisuutta ja iloa, pelastat elämän.
Ihmisen auttaja on mahdollistaja, lisäapu ei edelleenkään mene niihin lapsen kenkiin, vaan vanhemman sisustusharrastukseen.
Neuvoja ne ei halua eikä ota vastaan, ne haluaa että joku tekee puolesta kaiken ikävän.
Tämän olen myös pannut merkille..
Usein vähät rahat käytetään lapsiensa pumppaamiseen täyteen sokeria ja väriaineita, omaan tupakoimiseen tai tarjoudutaan maksamaan kaverin ostoksia kaupassa..
Ei mitään pitkänäköisyyyttä! Tuijotetaan vain sitä, miten rahat riittää TÄNÄÄN tai pikemminkin miten tehokkaasti (lainatut) rahat on tuhlattu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Tämä. Hyvän tekeminen muille on ihmisen tarve. Monilta tuppaa unohtuaan se, ettei annettu apu aina vastaa tarvetta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Auttaminen pelkän auttamisen ilosta/tarpeesta on usein vain haitaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Tämä. Hyvän tekeminen muille on ihmisen tarve. Monilta tuppaa unohtuaan se, ettei annettu apu aina vastaa tarvetta..
Tästä syystä autankin pääasiassa eläimiä. Ihmisiä vain silloin, kun pystyn auttamaan siten, että sillä on sekä mulle että avun tarvitsijalle merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisiä pidäkään auttaa kuin poikkeustapauksessa. Auta kodittomia eläimiä, saat takaisin aitoa kiitollisuutta ja iloa, pelastat elämän.
Ihmisen auttaja on mahdollistaja, lisäapu ei edelleenkään mene niihin lapsen kenkiin, vaan vanhemman sisustusharrastukseen.
Neuvoja ne ei halua eikä ota vastaan, ne haluaa että joku tekee puolesta kaiken ikävän.
Tämän olen myös pannut merkille..
Usein vähät rahat käytetään lapsiensa pumppaamiseen täyteen sokeria ja väriaineita, omaan tupakoimiseen tai tarjoudutaan maksamaan kaverin ostoksia kaupassa..
Ei mitään pitkänäköisyyyttä! Tuijotetaan vain sitä, miten rahat riittää TÄNÄÄN tai pikemminkin miten tehokkaasti (lainatut) rahat on tuhlattu!
Tätä olen aina ihmetellyt. Millainen tahvana ei yhtään tajua että rahaa pitäisi olla myös parin viikon päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Sitten ei autettavan kannata marista ettei ole rahaa ruokaan kun laittaa rahat pikavippeihin ja peliautomaatteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Sitten ei autettavan kannata marista ettei ole rahaa ruokaan kun laittaa rahat pikavippeihin ja peliautomaatteihin.
"Autettava" saa marista ihan niin paljon kuin haluaa. Ei se "auttaja" sitä voi määrätä millään tasolla tai sen varjolla tunkea omia tarpeitaan tyydyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Eli sinä tyydytät omia tarpeitasi. Et auta, etkä edes välitä siitä toisesta. Haet itsellesi tyydytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli juuri kuten sanoin.
T;lainaamasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli juuri kuten sanoin.
T;lainaamasi
Auttamisesta siinä ei ole kyse, joten väärä ketju kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua.
Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.
Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.
Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.
Sairas ajattelumalli sinulla.
Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan.
Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.
Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.
Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.
Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.
Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.
Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.
AUTTAMISESSA EI OLE MITÄÄN AUTTAJAN NÄKÖKULMAA.
Jos on "auttajan näkökulma", ei kyse ole auttamisesta, vaan OMIEN TARPEIDEN tyydyttämisestä.
Mä voin rehellisesti myöntääkin, että mulla auttajana on kyse juuri siitä, että ei huvita jatkuvasti kuunnella valitusta. Eli kyse on mun omista tarpeista, mulla on nk oma lehmä ojassa. En auta sellaista, joka avustani huolimatta jatkaa edelleen valittamista. En ole mikään Äiti Teresa.
Eli sinä tyydytät omia tarpeitasi. Et auta, etkä edes välitä siitä toisesta. Haet itsellesi tyydytystä.
Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, mä en auta sellaisia ihmisiä, joiden tilannetta auttamiseni ei muuta miksikään. Siis niitä, joiden kohdalla valittaminen vain jatkuu. Mä voin heitä kuunnella ja tsempata jaksamaan (silloin, kun mulle itselleni sattuu sopimaan...en joka kerta, kun haluavat valittaa), mutta en auta taloudellisesti enkä muutenkaan. Sen sijaan autan taloudellisesti ja muilla tavoin sellaisia ihmisiä, joiden vaikea tilanne on vain väliaikainen ja/tai joilla on halua sekä mahdollisuuksia itsekin muuttaa omaa elämäänsä sellaiseksi, ettei mun apuani enää tarvitse. Mulla on tuttavapiirissänikin ihmisiä, jotka tarvitsisivat multa taloudellista apua joka kuukausi vuosikausia, kenties koko mun lopun elämäni ajan. En kuitenkaan ala elättämään ketään.
Alue: Aihe vapaa
Selvästi me puhutaan nyt eri asiasta. Mä puhun auttajan näkökulmasta. Siis sen, joka joutuu kuuntelemaan valitusta, miten ei ole rahaa ruokaan, miten ei jaksa siivota, vauva valvottaa yöt jne jne. Auttajan näkökulmasta merkityksellistä auttamista on sellainen, että autettavan tilanne paranee ja - tattadaa - myös valittaminen loppuu. Sun äitisi ja kälysi eivät auttaneet sua eivätkä edes tarjonneet apuaan sulle. Eli tuo on ihan eri asia kuin se, että tarjoutuu auttamaan ihmistä, joka jatkuvasti valittaa jostain asiasta.