Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun ei anneta rauhassa olla kotiäiti/-rouva?
24.10.2021 |
Elämme mieheni palkalla, ja pärjäämme, vaikkei mies tienaakaan hirmuisia summia. Tämä on meidän perheelle kaikin puolin paras tapa elää ja olla, monelta eri kantilta. Olen tämän myös muille sanonut, kun on kyselty "miten menee" ja "kauanko aion olla vielä kotona".
Kysymykset ovat vähän outoja, mutta eniten hämmästyttää töiden tuputus. Vinkkaillaan eri työpaikoista, lähetetään linkkejä te-toimiston työpaikkoihin, ehdotetaan perustamaan yritys tai ryhtymään vaikka edes kevytyrittäjäksi.
Miksi? En ole kenellekään sanonut etsiväni, haluavani enkä tarvitsevani töitä.
Onko naisen kotiinjääminen nykyään jo näin erikoista, että pääsääntöisesti ajatellaan sen olevan vastentahtoista?
Kommentit (175)
Jos on kotiäiti tai isä tai mikä vaan ja se toisen palkka riittää siihen ilman tukia niin sittenhän se on jokaisen ihan oman asia miten elelee, lapsistakin tulee kunnollisempia jos äidillä on varaa olla kotiäitinä.
Nää koti"sossu"äidit on sitten toinen juttu mutta ne onkin usein yksinhuoltajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein oikeasti kohtaat jonkun, ketä kiinnostaa kotirouvuutesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijöiden pointti on varmaan siinä, että maksetaanko sinulle työttömyystukea tai muuta yhteiskunnan tukea, kun lorvit kotona. Tai vaihtoehtoisesti ihmetellään sitä, että olet totaalisesti miehesi vallassa, koska hän on ainoa tulonlähteesi. Kuka aikuinen haluaa luovuttaa määräysvallan elämästään toiselle aikuiselle?
Suomalaiselle on ilmeisesti täysin käsittämätöntä, että kahden täysi-ikäisen suhde voi olla tasa-arvoinen, vaikka toinen on kotona ja toinen töissä. Minä olen ollut aina kotirouva eikä meillä kumpikaan määräile toista.
Elämme onnellisessa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa kaikki on yhteistä arvoista lähtien. Ei minun ole koskaan tarvinnut lupia kysellä isoihinkaan hankintoihin. Lisäksi mieheni on pitänyt itsestään selvänä, että hän on koko ajan maksanut minulle yksityiseen eläkerahastoon aika mittavan summan. Meillä on ollut selvä työnjako, siviilipuolen asiat ja lasten- sekä kodinhoito on ollut minun harteillani. Ihan itse olen päättänyt palkata meille siivoojan, ikkunanpesijän jne.
Avioehtoa ei ole ja kaikki varallisuus on molempien nimissä. Meillä on jo niin pitkä avioliitto, etten usko minkään saavan meitä eroamaan, mutta jos niin kävisi, ei minulla taloudellisesti olisi hätäpäivää.Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, tämä on sopinut meille. Ja vaikka lapset ovat jo aikapäiviä sitten kasvaneet aikuisiksi, ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia saada aikaani kulumaan, päinvastoin. Olen nauttinut suuresti siitä, että olen itse voinut päättää, mitä milloinkin teen, olen voinut matkustella vapaasti ja käyttää sekä aikaa että rahaa harrastuksiini. Ei ole tarvinnut työnantajan kanssa sovitella lomia jne.
Miltä sinusta tuntuu matkustella miehesi ansaitsemilla rahoilla? Itse en vain kerta kaikkiaan kykenisi siihen, että toinen tekee töitä ja minä käytän ne rahat omiin matkoihini.
No kuule, en ehdi elinaikanani niin paljon matkustaa, että ne rahat siihen häviäisivät. Ja tottahan me matkustetaan paljon yhdessä. Ja hän mieluusti pyytää minut myös työmatkoilleen mukaan, olenhan aina vapaa lähtemään, kun oma työ ei rajoita. Maailmaa on tullut nähtyä puolelta jos toiseltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijöiden pointti on varmaan siinä, että maksetaanko sinulle työttömyystukea tai muuta yhteiskunnan tukea, kun lorvit kotona. Tai vaihtoehtoisesti ihmetellään sitä, että olet totaalisesti miehesi vallassa, koska hän on ainoa tulonlähteesi. Kuka aikuinen haluaa luovuttaa määräysvallan elämästään toiselle aikuiselle?
Suomalaiselle on ilmeisesti täysin käsittämätöntä, että kahden täysi-ikäisen suhde voi olla tasa-arvoinen, vaikka toinen on kotona ja toinen töissä. Minä olen ollut aina kotirouva eikä meillä kumpikaan määräile toista.
Elämme onnellisessa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa kaikki on yhteistä arvoista lähtien. Ei minun ole koskaan tarvinnut lupia kysellä isoihinkaan hankintoihin. Lisäksi mieheni on pitänyt itsestään selvänä, että hän on koko ajan maksanut minulle yksityiseen eläkerahastoon aika mittavan summan. Meillä on ollut selvä työnjako, siviilipuolen asiat ja lasten- sekä kodinhoito on ollut minun harteillani. Ihan itse olen päättänyt palkata meille siivoojan, ikkunanpesijän jne.
Avioehtoa ei ole ja kaikki varallisuus on molempien nimissä. Meillä on jo niin pitkä avioliitto, etten usko minkään saavan meitä eroamaan, mutta jos niin kävisi, ei minulla taloudellisesti olisi hätäpäivää.Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, tämä on sopinut meille. Ja vaikka lapset ovat jo aikapäiviä sitten kasvaneet aikuisiksi, ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia saada aikaani kulumaan, päinvastoin. Olen nauttinut suuresti siitä, että olen itse voinut päättää, mitä milloinkin teen, olen voinut matkustella vapaasti ja käyttää sekä aikaa että rahaa harrastuksiini. Ei ole tarvinnut työnantajan kanssa sovitella lomia jne.
Miltä sinusta tuntuu matkustella miehesi ansaitsemilla rahoilla? Itse en vain kerta kaikkiaan kykenisi siihen, että toinen tekee töitä ja minä käytän ne rahat omiin matkoihini.
En ole hän, jolle vastasit, mutta mieheni on aina maksanut minulle myös lomamatkat, ja kaiken muunkin.
Voit sanoa hänelle, että haluat lähteä kahdeksi viikoksi kohteeseen X yksin tai ystäväsi kanssa, ja se on hänelle täysin ok (taloudellisesti, lastenhoito on sitten oma lukunsa)?
Miksi en voisi? Olen moneen otteeseen lomaillut ystävieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites aiot pärjätä kun/jos eroatte?
Kaikki pariskunnat eivät eroa. Taidat olla vain kateellinen, sillä jollakin toisella on hyvä suhde :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loisia saa, kunhan ette loisi yhteiskunnan rahalla. Mutta niinhän te teette oitis jos tulee ero tai puolisolta loppuvat rahat.
Ei työtä, ei ammattitaitoa, ei tuloja, ei verotuloja, ei eläkevakuutusmaksuja, ei eläkekertymää----> minimieläke + toimeentulotuki.
Ja jos jäätte yksin ennen eläkeikää, niin työmarkkinatuki ja työnhakuvelvoite karensseineen.
Tämä on se ansa, johon te hyväuskoisuuttanne putoatte. Köyhyysansa, joka laukeaa jos mies katoaa kuvioista.
Kylläpä on tullut kommentteja, ja huomaan, ettei vastauksiani ole luettu, ja on tehty oletuksia omien mielikuvien perusteella. Mielikuvien, jotka ovat vääriä ja kertovat suoraan kirjoittajansa päänsisäistä, ei niin mairittelevista sisällöistä.
Minulla ensinnäkin ON ammatti, ja työkokemusta. Alalta, johon pääsee takaisin vaikka olisi jo eläkeikäinen ja viimeinen työkokemus 20 vuoden takaa. Kyllä, olen lähihoitaja ja hoitanut 10 vuotta vanhuksia.
Jos joskus ero tulisikin, saisin töitä aivan samantien. Lapsetkin alkavat olla sen ikäisiä, 5 vuoden sisään täysi-ikäisiä molemmat, ettei edes paikkakunta pidättele, voisin muuttaa töiden perässä. Tosin sitä ei tarvitse tehdä, paikkakunnallamme on hirveä hoitajapula, kuten joka puolella Suomea.
En suostu (enää) elämään jossitellen, elämää peläten. Parisuhteemme voi hyvin, kaksi stressitöntä toistaan arvostavaa ihmistä. Joo, ero voi silti tulla, tai jompi kumpi kuolla, mutten todellakaan mene töihin vaan sen vuoksi. Rahat riittävät nytkin, vapaa-aikaa molemmilla on, ja kumpikin viihtyy osassaan. Ei voisi olla tämän paremmin. "Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki."
Vihaajat vihatkoon ihan rauhassa, mutta toivon että tutkiskelevat mistä tällainen tunne aiheutuu, mihin kipeään kohtaan se toisen erilainen valinta itsessä osuu. Kateus, viha ja katkeruus kun koituu lopulta lähinnä vain itselle vahingoksi.
Ap
Eiköhän se osu siihen että naiset ovat joutuneet TAISTELEMAAN päästäkseen tasavertaisiksi tässä maailmassa (äänioikeus, oikeus omaan kehoon, oikeus tehdä työtä ja avata oma pankkitili, oikeus perintöön, sama palkka samasta työstä, päivähoito jne) ja sinä otat valinnallasi askeleen taaksepäin. Toki se on oikeutesi mutta tiedäthän sinä että naisten asema on aina horjuva (Afganistanista voit sen nähdä esimerkkinä), emän halua että naiset itse horjuuttavat sitä kaikkien puolesta. Siinäpä syy kiteytettynä. Et ole hyvä esimerkki tasa-arvoisesta tasavertoisesta naisesta ainakaan minun silmissäni. Samoin ajattelevat kotirouvista kaikki ystäväni, vanhempani, kollegat jne.
Kyllä naisen asemaa tässä maassa heikentää ihan joku muu taho, kuin kantasuomalaiset vapaaehtoiset kotiäidit 😁.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään ei kiinnosta statuksesi. Taidat olla vain kateellinen uranaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet päivisin? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
No tuossa jo vähän vastailinkin aiemmin, mutta:
Aamulla patistelen teinit kouluun, ja kun ovat lähteneet siivoilen kotia, teen ruokaa, käyn kaupassa, kierrän kirpputoreja, tapaan ystäviäni tai käyn eläkkeellä olevilla vanhemmillani, teen käsitöitä, valokuvaan, luen, maalaan, askartelen, käyn uimahallissa, lenkillä, katson elokuvia, käyn mökillä tai käydään miehen kanssa yhdessä (hänellä on vuorotyöstään johtuen välillä vapaapäiviä arkiviikolla.)
Teinien tultua kotiin kyselen koulukuulumiset, ja autan tarvittaessa läksyissä tai kokeisiinluvuissa.2 kertaa viikossa mulla on myös siis harrastukset kodin ulkopuolella, joissa käyn.
Tällaista.
Ap
Teinit ovat oikeita rahareikiä. Ette varmaankaan juuri matkustele ulkomailla koko perheen voimin. Yhden tuloilla ei Suomessa perhe voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha lanka, mutta ehkä ihmisiä huolettaa kotirouvien suvereniteetti ja pärjääminen. Kuolema ja avioerot on osa elämän realiteetteja, siksi olisi hyvä idea osata elättää itsensä ja lapsensa.
Kiva kun otit asian esille. Kotonaan lapsia hoitavia pitäisi tukea rahallisesti enemmän. Ihmisillä ei ole tarpeeksi aikaa lapsille ja jäljet näkyvät kyllä yhteiskunnassa. Lisäksi se saattaisi innostaa siihen, että lapsia hankittaisiin enemmän. Väestö ikääntyy ja lapsia tarvitaan. Jokainen saa itse päättää. Se on sitä monimuotoisuutta, joka tosin tällä hetkellä on niin tarkkaan määriteltyä, ettei se ole monimuotoisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä saat sisältöä elämääsi ap? Ihan mielenkiinnosta.
Minäkään en pystyisi vain olemaan ilman mitään päämäärää.Öh..? Sisältöä elämään pienten lasten kanssa? Ilman päämäärää..? Lasten kasvattaminen..?
Lapset on tylsiä joten minuakin kiinnostaisi mistä se elämänsisältö tulee, koska ei kenenkään pää voi kestää sitä meteliä ja kun pitää esittää että lapsen jutut kiinnostaa tai joku töherrys on hieno. Pelkästään se esittäminen ja valehtelu on raskasta.
En ole ehkä niin paljon "kotiäitiaktivisti". Ryhmän ylläpidossa on aina omat velvollisuutensa. En halua olla "johtavassa asemassa" tuollaisessa yhteydessä. Ties vaikka toimittajatkin ottaisivat yhteyttä...