Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun ei anneta rauhassa olla kotiäiti/-rouva?
24.10.2021 |
Elämme mieheni palkalla, ja pärjäämme, vaikkei mies tienaakaan hirmuisia summia. Tämä on meidän perheelle kaikin puolin paras tapa elää ja olla, monelta eri kantilta. Olen tämän myös muille sanonut, kun on kyselty "miten menee" ja "kauanko aion olla vielä kotona".
Kysymykset ovat vähän outoja, mutta eniten hämmästyttää töiden tuputus. Vinkkaillaan eri työpaikoista, lähetetään linkkejä te-toimiston työpaikkoihin, ehdotetaan perustamaan yritys tai ryhtymään vaikka edes kevytyrittäjäksi.
Miksi? En ole kenellekään sanonut etsiväni, haluavani enkä tarvitsevani töitä.
Onko naisen kotiinjääminen nykyään jo näin erikoista, että pääsääntöisesti ajatellaan sen olevan vastentahtoista?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijöiden pointti on varmaan siinä, että maksetaanko sinulle työttömyystukea tai muuta yhteiskunnan tukea, kun lorvit kotona. Tai vaihtoehtoisesti ihmetellään sitä, että olet totaalisesti miehesi vallassa, koska hän on ainoa tulonlähteesi. Kuka aikuinen haluaa luovuttaa määräysvallan elämästään toiselle aikuiselle?
Suomalaiselle on ilmeisesti täysin käsittämätöntä, että kahden täysi-ikäisen suhde voi olla tasa-arvoinen, vaikka toinen on kotona ja toinen töissä. Minä olen ollut aina kotirouva eikä meillä kumpikaan määräile toista.
Elämme onnellisessa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa kaikki on yhteistä arvoista lähtien. Ei minun ole koskaan tarvinnut lupia kysellä isoihinkaan hankintoihin. Lisäksi mieheni on pitänyt itsestään selvänä, että hän on koko ajan maksanut minulle yksityiseen eläkerahastoon aika mittavan summan. Meillä on ollut selvä työnjako, siviilipuolen asiat ja lasten- sekä kodinhoito on ollut minun harteillani. Ihan itse olen päättänyt palkata meille siivoojan, ikkunanpesijän jne.
Avioehtoa ei ole ja kaikki varallisuus on molempien nimissä. Meillä on jo niin pitkä avioliitto, etten usko minkään saavan meitä eroamaan, mutta jos niin kävisi, ei minulla taloudellisesti olisi hätäpäivää.Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, tämä on sopinut meille. Ja vaikka lapset ovat jo aikapäiviä sitten kasvaneet aikuisiksi, ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia saada aikaani kulumaan, päinvastoin. Olen nauttinut suuresti siitä, että olen itse voinut päättää, mitä milloinkin teen, olen voinut matkustella vapaasti ja käyttää sekä aikaa että rahaa harrastuksiini. Ei ole tarvinnut työnantajan kanssa sovitella lomia jne.
Miltä sinusta tuntuu matkustella miehesi ansaitsemilla rahoilla? Itse en vain kerta kaikkiaan kykenisi siihen, että toinen tekee töitä ja minä käytän ne rahat omiin matkoihini.
En ole hän, jolle vastasit, mutta mieheni on aina maksanut minulle myös lomamatkat, ja kaiken muunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen korkeasti koulutettu uraihminen enkä voisi missään tapauksessa kuvitella jääväni loppuelämäkseni kotiin, mutta kyllä minullakin käy vähän kateeksi sitä vapautta joka hyvätuloisten miesten kotivaimoilla on. Olisi ihana ajatus jäädä muutamaksi vuodeksi lasten kanssa kotiin ja tehdä kouluikään asti lyhyempää päivää. Vrt nykyisessä tilanteessa parempituloisena osapuolena on pakko tehdä pitkää päivää jos meinaa saada asuntolainat maksettua. Toisaalta minusta ei pidemmän päälle olisi perinteiseen työnjakoon jossa nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies käy töissä. Veikkaan, että iso osa niistä miehistä jotka on valmiita mukisematta elättämään kotirouvaa useampia vuosia ei olisi valmiita enää kotityövastuun uusjakoon siinä vaiheessa kun rouvalla alkaakin taas herätä kaipuu työelämän haasteisiin.
Sinänsä muiden elämäntapaan ei minulla ole mitään isompaa sanottavaa. Tehköön kukin mitä tykkää ja kiva jos löytyy kumppani jolle se sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loisia saa, kunhan ette loisi yhteiskunnan rahalla. Mutta niinhän te teette oitis jos tulee ero tai puolisolta loppuvat rahat.
Ei työtä, ei ammattitaitoa, ei tuloja, ei verotuloja, ei eläkevakuutusmaksuja, ei eläkekertymää----> minimieläke + toimeentulotuki.
Ja jos jäätte yksin ennen eläkeikää, niin työmarkkinatuki ja työnhakuvelvoite karensseineen.
Tämä on se ansa, johon te hyväuskoisuuttanne putoatte. Köyhyysansa, joka laukeaa jos mies katoaa kuvioista.
Vaikka ap ei nyt mitään tukia nostaisikaan, käyttää hän silti yhteiskunnan palveluita maksamatta niistä. Käyttää teitä, uimahalleja, varmaan käy välillä lääkärissäkin, käyttää julkista liikennettä, osallistuu kansalaisopiston kursseille jne. Tuskin miehensä tienaa kahden edestä, kun ap sanoi, ettei miehen palkka ole mitenkään kummoinen.
Mä käytän teitä, myös maksullisia, uima-allas on oma, lääkärin maksaa vakuutus, en käytä julkista liikennettä, en osallistu yhteiskunnan maksamille kursseille. Maksan veroja, vaikka en käy työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loisia saa, kunhan ette loisi yhteiskunnan rahalla. Mutta niinhän te teette oitis jos tulee ero tai puolisolta loppuvat rahat.
Ei työtä, ei ammattitaitoa, ei tuloja, ei verotuloja, ei eläkevakuutusmaksuja, ei eläkekertymää----> minimieläke + toimeentulotuki.
Ja jos jäätte yksin ennen eläkeikää, niin työmarkkinatuki ja työnhakuvelvoite karensseineen.
Tämä on se ansa, johon te hyväuskoisuuttanne putoatte. Köyhyysansa, joka laukeaa jos mies katoaa kuvioista.
Vaikka ap ei nyt mitään tukia nostaisikaan, käyttää hän silti yhteiskunnan palveluita maksamatta niistä. Käyttää teitä, uimahalleja, varmaan käy välillä lääkärissäkin, käyttää julkista liikennettä, osallistuu kansalaisopiston kursseille jne. Tuskin miehensä tienaa kahden edestä, kun ap sanoi, ettei miehen palkka ole mitenkään kummoinen.
Mä käytän teitä, myös maksullisia, uima-allas on oma, lääkärin maksaa vakuutus, en käytä julkista liikennettä, en osallistu yhteiskunnan maksamille kursseille. Maksan veroja, vaikka en käy työssä.
Et ilmeisesti ole ap, kun hän käy uimahallissa.
(Osan siitä yksityisenkin lääkärikäynnistä maksaa yhteiskunta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä suosittelisin sellaista mallia, että kun jälkikasvua tulee niin nainen voisi jäädä niin tahtoessaan hoitamaan lasta/lapsia uskon, että se on lapsillekin se paras vaihtoehto. Nainen saisi tästä palkkaa, josta kertyisi sitä eläkettäkin. Miehet kävisivät töissä. Avautuisi muuten paljon työpaikkoja ja jakautuisi paremmin raha perheille. Ja äidit oppisivat tuntemaan paremmin jälkikasvunsa, luonteensa, tarpeensa ja koti olisi se turvapaikka kun tietäisi, että joku on aina vastassa kun tulee koulusta. Sinkut ja lapsettomat ja ne keille koti äitiys ei käy voisivat olla ihan normaalisti työelämässä.
Ja ne palkkarahat ottaisit mistä? Verotusta kiristämällä?
Tuohan on nykyisin mahdollista, kun palkan sijaan se lasten isä, puoliso, maksaa sen "palkan" + vapaaehtoisen eläkevakuutuksen. Ei ole meidän veronmaksajien tehtävä maksaa niitä.
Päiväkoditkaan eivät ilmaisia ole ja tarhan tädeillekin maksetaan julkisista varoista palkkaa, joten luonnollisesti päiväkoteja olisi vähemmän ja sillä samalla rahalla maksettaisiin palkka äideille eikä tarhantädeille. Ja päiväkotien korjaus ja rakennuttaminenkaan ei ole ilmaista, joten tässäkin säästettäisiin:)
Päiväkodin mitoitus on 7 lasta per aikuinen. Palkkarahoja kotiäideille tarvittaisiin seitsenkertainen määrä hoitajiin verrattuna.
Unohditko, päiväkodit pitää rakentaa ja huoltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vakuutuksen maksaa työnantaja ja me itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]Mä käytän teitä, myös maksullisia, uima-allas on oma, lääkärin maksaa vakuutus, en käytä julkista liikennettä, en osallistu yhteiskunnan maksamille kursseille. Maksan veroja, vaikka en käy työssä.[/quote]
Käytkö puistoissa, käyskenteletkö tai ajeletko katuvalojen valaisemilla alueilla? Käytkö koskaan missään taajamassa? Entäpä uimarannalla? Metsissäkään? Syötkö kotimaista, verorahoilla tuettua ruokaa?
Onko sinulla lapsia? Syntyivätkö he sairaalassa? Käyvätkö lapsesi koulua?
Äänestätkö? Pääsikö edustajasi eduskuntaan? Kuka hänen palkkansa maksaa?
Näitä ja paljon muita asioita maksetaan nimenomaan tuloveroista.
Vierailija kirjoitti:
Loisia saa, kunhan ette loisi yhteiskunnan rahalla. Mutta niinhän te teette oitis jos tulee ero tai puolisolta loppuvat rahat.
Ei työtä, ei ammattitaitoa, ei tuloja, ei verotuloja, ei eläkevakuutusmaksuja, ei eläkekertymää----> minimieläke + toimeentulotuki.
Ja jos jäätte yksin ennen eläkeikää, niin työmarkkinatuki ja työnhakuvelvoite karensseineen.
Tämä on se ansa, johon te hyväuskoisuuttanne putoatte. Köyhyysansa, joka laukeaa jos mies katoaa kuvioista.
Kylläpä on tullut kommentteja, ja huomaan, ettei vastauksiani ole luettu, ja on tehty oletuksia omien mielikuvien perusteella. Mielikuvien, jotka ovat vääriä ja kertovat suoraan kirjoittajansa päänsisäistä, ei niin mairittelevista sisällöistä.
Minulla ensinnäkin ON ammatti, ja työkokemusta. Alalta, johon pääsee takaisin vaikka olisi jo eläkeikäinen ja viimeinen työkokemus 20 vuoden takaa. Kyllä, olen lähihoitaja ja hoitanut 10 vuotta vanhuksia.
Jos joskus ero tulisikin, saisin töitä aivan samantien. Lapsetkin alkavat olla sen ikäisiä, 5 vuoden sisään täysi-ikäisiä molemmat, ettei edes paikkakunta pidättele, voisin muuttaa töiden perässä. Tosin sitä ei tarvitse tehdä, paikkakunnallamme on hirveä hoitajapula, kuten joka puolella Suomea.
En suostu (enää) elämään jossitellen, elämää peläten. Parisuhteemme voi hyvin, kaksi stressitöntä toistaan arvostavaa ihmistä. Joo, ero voi silti tulla, tai jompi kumpi kuolla, mutten todellakaan mene töihin vaan sen vuoksi. Rahat riittävät nytkin, vapaa-aikaa molemmilla on, ja kumpikin viihtyy osassaan. Ei voisi olla tämän paremmin. "Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki."
Vihaajat vihatkoon ihan rauhassa, mutta toivon että tutkiskelevat mistä tällainen tunne aiheutuu, mihin kipeään kohtaan se toisen erilainen valinta itsessä osuu. Kateus, viha ja katkeruus kun koituu lopulta lähinnä vain itselle vahingoksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loisia saa, kunhan ette loisi yhteiskunnan rahalla. Mutta niinhän te teette oitis jos tulee ero tai puolisolta loppuvat rahat.
Ei työtä, ei ammattitaitoa, ei tuloja, ei verotuloja, ei eläkevakuutusmaksuja, ei eläkekertymää----> minimieläke + toimeentulotuki.
Ja jos jäätte yksin ennen eläkeikää, niin työmarkkinatuki ja työnhakuvelvoite karensseineen.
Tämä on se ansa, johon te hyväuskoisuuttanne putoatte. Köyhyysansa, joka laukeaa jos mies katoaa kuvioista.
Kylläpä on tullut kommentteja, ja huomaan, ettei vastauksiani ole luettu, ja on tehty oletuksia omien mielikuvien perusteella. Mielikuvien, jotka ovat vääriä ja kertovat suoraan kirjoittajansa päänsisäistä, ei niin mairittelevista sisällöistä.
Minulla ensinnäkin ON ammatti, ja työkokemusta. Alalta, johon pääsee takaisin vaikka olisi jo eläkeikäinen ja viimeinen työkokemus 20 vuoden takaa. Kyllä, olen lähihoitaja ja hoitanut 10 vuotta vanhuksia.
Jos joskus ero tulisikin, saisin töitä aivan samantien. Lapsetkin alkavat olla sen ikäisiä, 5 vuoden sisään täysi-ikäisiä molemmat, ettei edes paikkakunta pidättele, voisin muuttaa töiden perässä. Tosin sitä ei tarvitse tehdä, paikkakunnallamme on hirveä hoitajapula, kuten joka puolella Suomea.
En suostu (enää) elämään jossitellen, elämää peläten. Parisuhteemme voi hyvin, kaksi stressitöntä toistaan arvostavaa ihmistä. Joo, ero voi silti tulla, tai jompi kumpi kuolla, mutten todellakaan mene töihin vaan sen vuoksi. Rahat riittävät nytkin, vapaa-aikaa molemmilla on, ja kumpikin viihtyy osassaan. Ei voisi olla tämän paremmin. "Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki."
Vihaajat vihatkoon ihan rauhassa, mutta toivon että tutkiskelevat mistä tällainen tunne aiheutuu, mihin kipeään kohtaan se toisen erilainen valinta itsessä osuu. Kateus, viha ja katkeruus kun koituu lopulta lähinnä vain itselle vahingoksi.
Ap
Eiköhän se osu siihen että naiset ovat joutuneet TAISTELEMAAN päästäkseen tasavertaisiksi tässä maailmassa (äänioikeus, oikeus omaan kehoon, oikeus tehdä työtä ja avata oma pankkitili, oikeus perintöön, sama palkka samasta työstä, päivähoito jne) ja sinä otat valinnallasi askeleen taaksepäin. Toki se on oikeutesi mutta tiedäthän sinä että naisten asema on aina horjuva (Afganistanista voit sen nähdä esimerkkinä), emän halua että naiset itse horjuuttavat sitä kaikkien puolesta. Siinäpä syy kiteytettynä. Et ole hyvä esimerkki tasa-arvoisesta tasavertoisesta naisesta ainakaan minun silmissäni. Samoin ajattelevat kotirouvista kaikki ystäväni, vanhempani, kollegat jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loisia saa, kunhan ette loisi yhteiskunnan rahalla. Mutta niinhän te teette oitis jos tulee ero tai puolisolta loppuvat rahat.
Ei työtä, ei ammattitaitoa, ei tuloja, ei verotuloja, ei eläkevakuutusmaksuja, ei eläkekertymää----> minimieläke + toimeentulotuki.
Ja jos jäätte yksin ennen eläkeikää, niin työmarkkinatuki ja työnhakuvelvoite karensseineen.
Tämä on se ansa, johon te hyväuskoisuuttanne putoatte. Köyhyysansa, joka laukeaa jos mies katoaa kuvioista.
Kylläpä on tullut kommentteja, ja huomaan, ettei vastauksiani ole luettu, ja on tehty oletuksia omien mielikuvien perusteella. Mielikuvien, jotka ovat vääriä ja kertovat suoraan kirjoittajansa päänsisäistä, ei niin mairittelevista sisällöistä.
Minulla ensinnäkin ON ammatti, ja työkokemusta. Alalta, johon pääsee takaisin vaikka olisi jo eläkeikäinen ja viimeinen työkokemus 20 vuoden takaa. Kyllä, olen lähihoitaja ja hoitanut 10 vuotta vanhuksia.
Jos joskus ero tulisikin, saisin töitä aivan samantien. Lapsetkin alkavat olla sen ikäisiä, 5 vuoden sisään täysi-ikäisiä molemmat, ettei edes paikkakunta pidättele, voisin muuttaa töiden perässä. Tosin sitä ei tarvitse tehdä, paikkakunnallamme on hirveä hoitajapula, kuten joka puolella Suomea.
En suostu (enää) elämään jossitellen, elämää peläten. Parisuhteemme voi hyvin, kaksi stressitöntä toistaan arvostavaa ihmistä. Joo, ero voi silti tulla, tai jompi kumpi kuolla, mutten todellakaan mene töihin vaan sen vuoksi. Rahat riittävät nytkin, vapaa-aikaa molemmilla on, ja kumpikin viihtyy osassaan. Ei voisi olla tämän paremmin. "Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki."
Vihaajat vihatkoon ihan rauhassa, mutta toivon että tutkiskelevat mistä tällainen tunne aiheutuu, mihin kipeään kohtaan se toisen erilainen valinta itsessä osuu. Kateus, viha ja katkeruus kun koituu lopulta lähinnä vain itselle vahingoksi.
Ap
Eiköhän se osu siihen että naiset ovat joutuneet TAISTELEMAAN päästäkseen tasavertaisiksi tässä maailmassa (äänioikeus, oikeus omaan kehoon, oikeus tehdä työtä ja avata oma pankkitili, oikeus perintöön, sama palkka samasta työstä, päivähoito jne) ja sinä otat valinnallasi askeleen taaksepäin. Toki se on oikeutesi mutta tiedäthän sinä että naisten asema on aina horjuva (Afganistanista voit sen nähdä esimerkkinä), emän halua että naiset itse horjuuttavat sitä kaikkien puolesta. Siinäpä syy kiteytettynä. Et ole hyvä esimerkki tasa-arvoisesta tasavertoisesta naisesta ainakaan minun silmissäni. Samoin ajattelevat kotirouvista kaikki ystäväni, vanhempani, kollegat jne.
Teetkö sinä kaikki valintasi ja tekosi, omaa arvomaailmaasi vastaan olevatkin, ajatellen vain "yhteistä hyvää"?
Pelastatko maailmaa ja taisteletko ilmastonmuutosta vastaan? Olet kulutusvastainen, ostat vaatteesi vain kirpputoreilta, et uusi sisustusta trendien vuoksi, et aja autoa vaan kävelet tai kuljet pyörällä, myös sateella ja 20 asteen pakkasella? Elät Zero Waste - elämäntapaa?
Annatko ylimääräiset rahasi hyväntekeväisyyteen?
Koronarokotteet on tietenkin otettuna muita suojataksesi, luovutat verta vaikka oma vointisi ei sitä sallisi, sekä luuydintä, munasoluja tietenkin?
Otat lähimmäisesi huomioon, tuet mielenterveystyötä, varsinkin olemalla joviaali ja ystävällinen kanssaihmisiä kohtaan esimerkiksi nettikeskusteluissa?
Hyvä. Niin pitääkin. Silloin sinulla onkin varaa tuomita muita "jarruttelemisesta maailmanparantamista" vastaan. 👍
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa muuten mitään, kunhan on kotirouvan tulot&eläke varmistettu suorilla rahansiirroilla esim rahastoihin ja säästötileille siten, että kotirouva omistaa ne vaikka mitä tapahtuisi ja että ne riittävät rouvan loppu elämän.
Jos mies kuolee tai katoaa timbuktuun, olet melko hankalassa taloudellisessa tilanteessa ellei rahasta ole sovittu avioehdolla, testamentilla ym.
Entäs mitä teet jos/ kun miehesi kyllästyy ja alkaa kyykyttää sua ihan huvikseen? Rahaa et saa yhtään etkä mihinkään. Lähteminen ja töiden löytäminen on sen jälkeen melko vaikeaa. Vai miksi luulet, että niin monet kotirouvat sietää väki val taa.
Tämä on syy, miksi naiset yleensä haluaa tienata omat rahat kaikissa tilanteissa. Itse en enää luopuisi itsenäisyydestäni, raha on yhtä kuin itsenäisyys.
Been there done that kirjoitti:
Eihän tuossa muuten mitään, kunhan on kotirouvan tulot&eläke varmistettu suorilla rahansiirroilla esim rahastoihin ja säästötileille siten, että kotirouva omistaa ne vaikka mitä tapahtuisi ja että ne riittävät rouvan loppu elämän.
Jos mies kuolee tai katoaa timbuktuun, olet melko hankalassa taloudellisessa tilanteessa ellei rahasta ole sovittu avioehdolla, testamentilla ym.
Entäs mitä teet jos/ kun miehesi kyllästyy ja alkaa kyykyttää sua ihan huvikseen? Rahaa et saa yhtään etkä mihinkään. Lähteminen ja töiden löytäminen on sen jälkeen melko vaikeaa. Vai miksi luulet, että niin monet kotirouvat sietää väki val taa.
Tämä on syy, miksi naiset yleensä haluaa tienata omat rahat kaikissa tilanteissa. Itse en enää luopuisi itsenäisyydestäni, raha on yhtä kuin itsenäisyys.
Luepas vastaukseni noin 3 kommenttia taaksepäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loisia saa, kunhan ette loisi yhteiskunnan rahalla. Mutta niinhän te teette oitis jos tulee ero tai puolisolta loppuvat rahat.
Ei työtä, ei ammattitaitoa, ei tuloja, ei verotuloja, ei eläkevakuutusmaksuja, ei eläkekertymää----> minimieläke + toimeentulotuki.
Ja jos jäätte yksin ennen eläkeikää, niin työmarkkinatuki ja työnhakuvelvoite karensseineen.
Tämä on se ansa, johon te hyväuskoisuuttanne putoatte. Köyhyysansa, joka laukeaa jos mies katoaa kuvioista.
Kylläpä on tullut kommentteja, ja huomaan, ettei vastauksiani ole luettu, ja on tehty oletuksia omien mielikuvien perusteella. Mielikuvien, jotka ovat vääriä ja kertovat suoraan kirjoittajansa päänsisäistä, ei niin mairittelevista sisällöistä.
Minulla ensinnäkin ON ammatti, ja työkokemusta. Alalta, johon pääsee takaisin vaikka olisi jo eläkeikäinen ja viimeinen työkokemus 20 vuoden takaa. Kyllä, olen lähihoitaja ja hoitanut 10 vuotta vanhuksia.
Jos joskus ero tulisikin, saisin töitä aivan samantien. Lapsetkin alkavat olla sen ikäisiä, 5 vuoden sisään täysi-ikäisiä molemmat, ettei edes paikkakunta pidättele, voisin muuttaa töiden perässä. Tosin sitä ei tarvitse tehdä, paikkakunnallamme on hirveä hoitajapula, kuten joka puolella Suomea.
En suostu (enää) elämään jossitellen, elämää peläten. Parisuhteemme voi hyvin, kaksi stressitöntä toistaan arvostavaa ihmistä. Joo, ero voi silti tulla, tai jompi kumpi kuolla, mutten todellakaan mene töihin vaan sen vuoksi. Rahat riittävät nytkin, vapaa-aikaa molemmilla on, ja kumpikin viihtyy osassaan. Ei voisi olla tämän paremmin. "Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki."
Vihaajat vihatkoon ihan rauhassa, mutta toivon että tutkiskelevat mistä tällainen tunne aiheutuu, mihin kipeään kohtaan se toisen erilainen valinta itsessä osuu. Kateus, viha ja katkeruus kun koituu lopulta lähinnä vain itselle vahingoksi.
Ap
Eiköhän se osu siihen että naiset ovat joutuneet TAISTELEMAAN päästäkseen tasavertaisiksi tässä maailmassa (äänioikeus, oikeus omaan kehoon, oikeus tehdä työtä ja avata oma pankkitili, oikeus perintöön, sama palkka samasta työstä, päivähoito jne) ja sinä otat valinnallasi askeleen taaksepäin. Toki se on oikeutesi mutta tiedäthän sinä että naisten asema on aina horjuva (Afganistanista voit sen nähdä esimerkkinä), emän halua että naiset itse horjuuttavat sitä kaikkien puolesta. Siinäpä syy kiteytettynä. Et ole hyvä esimerkki tasa-arvoisesta tasavertoisesta naisesta ainakaan minun silmissäni. Samoin ajattelevat kotirouvista kaikki ystäväni, vanhempani, kollegat jne.
Teetkö sinä kaikki valintasi ja tekosi, omaa arvomaailmaasi vastaan olevatkin, ajatellen vain "yhteistä hyvää"?
Pelastatko maailmaa ja taisteletko ilmastonmuutosta vastaan? Olet kulutusvastainen, ostat vaatteesi vain kirpputoreilta, et uusi sisustusta trendien vuoksi, et aja autoa vaan kävelet tai kuljet pyörällä, myös sateella ja 20 asteen pakkasella? Elät Zero Waste - elämäntapaa?
Annatko ylimääräiset rahasi hyväntekeväisyyteen?
Koronarokotteet on tietenkin otettuna muita suojataksesi, luovutat verta vaikka oma vointisi ei sitä sallisi, sekä luuydintä, munasoluja tietenkin?
Otat lähimmäisesi huomioon, tuet mielenterveystyötä, varsinkin olemalla joviaali ja ystävällinen kanssaihmisiä kohtaan esimerkiksi nettikeskusteluissa?
Hyvä. Niin pitääkin. Silloin sinulla onkin varaa tuomita muita "jarruttelemisesta maailmanparantamista" vastaan. 👍
Ap
Ihmisoikeudet (ml. naisten oikeudet) eivät ole maailmanparantamista vaan perusoikeutesi ihmisenä, yksilönä. Ihmisoikeudet ovat täysin eri mittaluokan asia kuin vaikkapa vaatteiden kierrättäminen (vrt. sähköautoilun suosiminen ja lapsikauppa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijöiden pointti on varmaan siinä, että maksetaanko sinulle työttömyystukea tai muuta yhteiskunnan tukea, kun lorvit kotona. Tai vaihtoehtoisesti ihmetellään sitä, että olet totaalisesti miehesi vallassa, koska hän on ainoa tulonlähteesi. Kuka aikuinen haluaa luovuttaa määräysvallan elämästään toiselle aikuiselle?
Suomalaiselle on ilmeisesti täysin käsittämätöntä, että kahden täysi-ikäisen suhde voi olla tasa-arvoinen, vaikka toinen on kotona ja toinen töissä. Minä olen ollut aina kotirouva eikä meillä kumpikaan määräile toista.
Elämme onnellisessa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa kaikki on yhteistä arvoista lähtien. Ei minun ole koskaan tarvinnut lupia kysellä isoihinkaan hankintoihin. Lisäksi mieheni on pitänyt itsestään selvänä, että hän on koko ajan maksanut minulle yksityiseen eläkerahastoon aika mittavan summan. Meillä on ollut selvä työnjako, siviilipuolen asiat ja lasten- sekä kodinhoito on ollut minun harteillani. Ihan itse olen päättänyt palkata meille siivoojan, ikkunanpesijän jne.
Avioehtoa ei ole ja kaikki varallisuus on molempien nimissä. Meillä on jo niin pitkä avioliitto, etten usko minkään saavan meitä eroamaan, mutta jos niin kävisi, ei minulla taloudellisesti olisi hätäpäivää.Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, tämä on sopinut meille. Ja vaikka lapset ovat jo aikapäiviä sitten kasvaneet aikuisiksi, ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia saada aikaani kulumaan, päinvastoin. Olen nauttinut suuresti siitä, että olen itse voinut päättää, mitä milloinkin teen, olen voinut matkustella vapaasti ja käyttää sekä aikaa että rahaa harrastuksiini. Ei ole tarvinnut työnantajan kanssa sovitella lomia jne.
Miltä sinusta tuntuu matkustella miehesi ansaitsemilla rahoilla? Itse en vain kerta kaikkiaan kykenisi siihen, että toinen tekee töitä ja minä käytän ne rahat omiin matkoihini.
En ole hän, jolle vastasit, mutta mieheni on aina maksanut minulle myös lomamatkat, ja kaiken muunkin.
Voit sanoa hänelle, että haluat lähteä kahdeksi viikoksi kohteeseen X yksin tai ystäväsi kanssa, ja se on hänelle täysin ok (taloudellisesti, lastenhoito on sitten oma lukunsa)?
En jaksa lukea pitkää ketjua, mutta tuliko tästä selväksi ketä nämä pakottajat on ? Eikö heidän mielipiteitään voi jättää omaan arvoonsa ja keskittyä siihen mikä omalle perheelle on hyväksi ?
Vierailija kirjoitti:
Been there done that kirjoitti:
Eihän tuossa muuten mitään, kunhan on kotirouvan tulot&eläke varmistettu suorilla rahansiirroilla esim rahastoihin ja säästötileille siten, että kotirouva omistaa ne vaikka mitä tapahtuisi ja että ne riittävät rouvan loppu elämän.
Jos mies kuolee tai katoaa timbuktuun, olet melko hankalassa taloudellisessa tilanteessa ellei rahasta ole sovittu avioehdolla, testamentilla ym.
Entäs mitä teet jos/ kun miehesi kyllästyy ja alkaa kyykyttää sua ihan huvikseen? Rahaa et saa yhtään etkä mihinkään. Lähteminen ja töiden löytäminen on sen jälkeen melko vaikeaa. Vai miksi luulet, että niin monet kotirouvat sietää väki val taa.
Tämä on syy, miksi naiset yleensä haluaa tienata omat rahat kaikissa tilanteissa. Itse en enää luopuisi itsenäisyydestäni, raha on yhtä kuin itsenäisyys.
Luepas vastaukseni noin 3 kommenttia taaksepäin.
Ap
Luin, mutta ei se mulle kyllä riittäisi että nyt on asiat hyvin ja joku vanha hoitajan paperi taskussa. Mulle ainakin kävi niin, että ukko tuli yhtäkkiä hul luksi ja aloitti väki val lan. Kun se tapahtui, varat oli jäädytetty ja mikään ei ollut omaa. Olin silloin opiskelija, mutta miehen rahoilla elettiin. Olisin tosiaan tarvinnut rahaa ihan siihen, että pääsen pakoon ja ensin johonkin hotelliin siksi aikaa, että saa asunnon järjestymään. Entiseen asuntoon ei ollut menemistä kun sieltä piti paeta henkensä edestä yhtäkkiä. Hiukan ärsyttävää sekin on ver issä päin raahautua ystävän ovelle ilman omaa rahaa tai edes kenkiä.
Mutta luota ihan vapaasti elämään. Mäkin luotan, mutta varaudun silti.
Toivoisin että meidän kaltaisille pitkän linjan kotiäideille/rouville olisi oma Facebook-ryhmä. Toivottavasti joku perustaisi ja laittaisi ryhmän nimen tähän ketjuun. Olisi kiva jakaa elämää samanhenkisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että meidän kaltaisille pitkän linjan kotiäideille/rouville olisi oma Facebook-ryhmä. Toivottavasti joku perustaisi ja laittaisi ryhmän nimen tähän ketjuun. Olisi kiva jakaa elämää samanhenkisten kanssa.
Se kuuluisa "joku". Miksi et itse perusta?
Vaikka ap ei nyt mitään tukia nostaisikaan, käyttää hän silti yhteiskunnan palveluita maksamatta niistä. Käyttää teitä, uimahalleja, varmaan käy välillä lääkärissäkin, käyttää julkista liikennettä, osallistuu kansalaisopiston kursseille jne. Tuskin miehensä tienaa kahden edestä, kun ap sanoi, ettei miehen palkka ole mitenkään kummoinen.