Miksi minun ei anneta rauhassa olla kotiäiti/-rouva?

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti kohtaa paljon arvostelua. Mullekin naapurit tulivat valittamaan kotiäitiydestä, vaikka itselläni nuorin lapsi oli silloin 2v ja vanhinkin alle kouluikäinen. Siis tyyliin, että jään jälkeen kehityksestä, enkä saa enää koskaan töitä. No, olivat hiljaa, kun palasin töihin.

Mies ei ole koskaan valittanut, koska hoidin kodin ja lapset, elin säästöilläni, eikä miehelle tullut sairaspoissaoloja työstä lasten vuoksi lainkaan. Ei myöskään joka aamuisia päiväkotiin kuskaamisia miehellä, eikä 500 euron päiväkotimaksuja. Ei lasten kiusaamisen selvittelyjä, täitä, kihomatoja, noroa, enterorokkoja ym.

Sitten mua ärsyttää, että kotiäitejä pidetään jotenkin laiskoina ja aivottomina. Alle 3-vuotiaan hoito on täyttä työtä, varsinkin kun lapsia on vielä useampia. Ja se aivottomuus... Esim. mulla on maisterikoulutus ja työkokemusta omalta alalta jo useamman vuoden ajalta. Äitiysvapailla olen opiskellut avoimessa ja hankkinut koko ajan osaamista myös työelämä silmällä pitäen. Mulla on vielä yli 30 vuotta työelämää edessä pikkulasten kotihoidon jälkeenkin. Näin varmasti monella muullakin pienten lasten äidillä. Ja työnä arvostan sitä kotiäitiyttä vähintään yhtä korkealle kuin muitakin töitä tässä yhteiskunnassa.

Työnsit miehen ulos lastensa arjesta. Mies oli vain sivukulkija, joka eli samassa talossa lastensa kanssa osallistumatta näiden elämään. Kun kerran äiti hoitaa.

1. PIdä huoli, että teillä ei ole avioehtoa, mikäli sattuisi tulemaan ero.

2. Eläkkeesi on minimi-takuueläke, olet sitten naimisissa tai eronnut.

Ihmettelijöiden pointti on varmaan siinä, että maksetaanko sinulle työttömyystukea tai muuta yhteiskunnan tukea, kun lorvit kotona. Tai vaihtoehtoisesti ihmetellään sitä, että olet totaalisesti miehesi vallassa, koska hän on ainoa tulonlähteesi. Kuka aikuinen haluaa luovuttaa määräysvallan elämästään toiselle aikuiselle?

Miksi miehet saavat a) pakottaa naisen nimenvaihtoon b) syrjiä jopa syntymättömiä tyttöjä koska he vaihtavat nimeä, jonka jälkeen c) kaikki puolustavat tapaa ja se saa vain olla.

==========

Miehet eivät pysty pakottamaan naisia nimenvaihtoon.

t. rouva, jolla tyttönimi + lapset omalla nimellä. Aviomiehellä oma nimi.

Tosin onhan tuo tyttönimeni isäni nimi, mutta voisin tietysi ottaa äitini entisen nimen. Tai sitten keksiä ihan uuden oman sukunimen.

Itse en uskaltaisi jättäytyä mieheni tulojen varaan. Huonostihan siinä käy, jos mies löytää uuden ja haluaakin erota.

Itselläni on tuttavapiirissä eräs tällainen kotirouva. Miehellä on isot tulot, joten hyvin pärjäävät ja rahaa riittää reissuihin ja vaikka mihin. Nyt lapset ovat jo lähempänä täysi-ikäisyyttä, mutta rouva edelleen kotona. Välillä on käynyt siivoojakin kotona ym., joten elämäntavasta taitaa olla kysymys.

Myönnän että olen vähän kateellinen. kivahan se olis kotona köllötellä, mutta toisaalta tunnen itseni tärkeäksi ja tarpeelliseksi kun teen töitä ja ansaitsen omat rahani. Lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Olin kotona 3 vuotta kun olivat pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en uskaltaisi jättäytyä mieheni tulojen varaan. Huonostihan siinä käy, jos mies löytää uuden ja haluaakin erota.

Itselläni on tuttavapiirissä eräs tällainen kotirouva. Miehellä on isot tulot, joten hyvin pärjäävät ja rahaa riittää reissuihin ja vaikka mihin. Nyt lapset ovat jo lähempänä täysi-ikäisyyttä, mutta rouva edelleen kotona. Välillä on käynyt siivoojakin kotona ym., joten elämäntavasta taitaa olla kysymys.

Myönnän että olen vähän kateellinen. kivahan se olis kotona köllötellä, mutta toisaalta tunnen itseni tärkeäksi ja tarpeelliseksi kun teen töitä ja ansaitsen omat rahani. Lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Olin kotona 3 vuotta kun olivat pieniä.

Sama. Eräs tuttavani tapasi puolisonsa jo yläasteella. Mitään koulutusta ei rouvalla ole, eikä päivääkään tehnyt palkkatyötä. Paitsi joo, miehensä yrityksessä on ”töissä” nimikkeellä ”johdon konsultti”, mikä taitaa tarkoittaa lähinnä sitä, että ehdottelee ravintoloita joissa voisivat käydä syömässä. Tokkopa tietää edes, missä firman päämaja sijaitsee. On kuulkaas isot talot, kesämökit, sisustussuunnittelijat ja siivoojat. Pihasuunnittelijakin käy välillä, tai mikä lie maisemakonsultti. Kolme lasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä, saavat porchekyydit ratsastustunneille.

Kyllä. Olen kateellisuudesta soikea. Vuokrakaksiossamme ei tosin paljon siivoojaa tarvita. Kahteenkymmeneen vuoteen olen ollut pois työelämästä 10 kk, kun sain lapsemme. Kelpais mulle mieluummin matkustella ja sisustella ja syödä edes kerran kuussa jonkun toisen tekemää ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelijöiden pointti on varmaan siinä, että maksetaanko sinulle työttömyystukea tai muuta yhteiskunnan tukea, kun lorvit kotona. Tai vaihtoehtoisesti ihmetellään sitä, että olet totaalisesti miehesi vallassa, koska hän on ainoa tulonlähteesi. Kuka aikuinen haluaa luovuttaa määräysvallan elämästään toiselle aikuiselle?

Suomalaiselle on ilmeisesti täysin käsittämätöntä, että kahden täysi-ikäisen suhde voi olla tasa-arvoinen, vaikka toinen on kotona ja toinen töissä. Minä olen ollut aina kotirouva eikä meillä kumpikaan määräile toista.

Elämme onnellisessa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa kaikki on yhteistä arvoista lähtien. Ei minun ole koskaan tarvinnut lupia kysellä isoihinkaan hankintoihin. Lisäksi mieheni on pitänyt itsestään selvänä, että hän on koko ajan maksanut minulle yksityiseen eläkerahastoon aika mittavan summan. Meillä on ollut selvä työnjako, siviilipuolen asiat ja lasten- sekä kodinhoito on ollut minun harteillani. Ihan itse olen päättänyt palkata meille siivoojan, ikkunanpesijän jne.

Avioehtoa ei ole ja kaikki varallisuus on molempien nimissä. Meillä on jo niin pitkä avioliitto, etten usko minkään saavan meitä eroamaan, mutta jos niin kävisi, ei minulla taloudellisesti olisi hätäpäivää.

Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, tämä on sopinut meille. Ja vaikka lapset ovat jo aikapäiviä sitten kasvaneet aikuisiksi, ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia saada aikaani kulumaan, päinvastoin. Olen nauttinut suuresti siitä, että olen itse voinut päättää, mitä milloinkin teen, olen voinut matkustella vapaasti ja käyttää sekä aikaa että rahaa harrastuksiini. Ei ole tarvinnut työnantajan kanssa sovitella lomia jne.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy arvostella eläkeläisiä, jotka on hoitaneet lapsia kotona eli makoilleet sohvalla.

Et ole tainnut olla historian tunnilla ihan hereillä? Kysyhän niiltä sodan jälkeen tätä maailmaa rakentaneilta, miten nälkä olisi tämän päivän ”hoidan lapseni itse kotona”-tyylillä ollut. Se oli pikkuisen erilaista elämää.

En arvostelisi. Me ollaan kuule aina kermaperseitä siihen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoida eläkeasiat kuntoon niin, ettet sitten eläkeiässä ole vinkumassa takuueläkkeellä rahapulasta ja vaatimassa asumiseen ym. tukea, ilmaista sairaanhoitoa jne.

Katsos kun tämä Suomen systeemi perustuu siihen, että kukin vuorollaan maksaa toistemme hyvinvointia. Jos et työelämässä ole, niin et missään vaiheessa myöskään osallistu näihin talkoisiin. Silloin nyppii maksaa sun kuluja.

Maksakaa tuloistanne myös sinulle vaikka vapaaehtoista eläkettä, niin asia kunnossa. Siinäpä olet - vaikka ison riskin otat. Näitä pentulauman kanssa hylätyksi tulleita, kouluttamattomana työelämään pyrkiviä 45-50v naisia riittää.

Tai mieti jos… jos mies oikeasti rakastaa naista ja he elävät elämänsä onnellisena loppuun saakka? Mies on saanut koko elämänsä tehdä sitä mitä rakastaa ja samoin nainen, lapset on kasvatettu tasapainoisiksi ja kaikki ovat onnellisia. Sehän olisi SINULLE IHAN KAMALAA. Kun kierit kateudessa eikä heille käynytkään huonosti??

Mikä tae se on, että vain kotiäiti kasvattaa lapset tasapainoisiksi? Aika paljon näiltä ”hoidan lapseni kotona” äideiltä niitä lapsia kaikenlaisiin tukipeheisiin ja sijoituksiin joudutaan laittamaan. Joskus vähän liiankin hitaasti päästään puuttumaan siihen ”laadukkaaseen kotikasvatukseen”.

Tuo oli sitten ihan naulan kantaan: ”Jos mies rakastaa naista” jne. Nimenomaan se, että valta tässä on miehellä rakastaa tai olla rakastamatta. Nainen on riippuvainen miehestä. Jostain syystä tuota tilannetta kutsutaan myös kultaiseksi häkiksi. Jos elintaso riippuu toisesta osapuolesta, niin aika moneen asiaan ihminen alistuu jos vaihtoehtona keskiluokkaiseen elämään on leipäjono. Joten en kadehtisi. Kannattaa olla realisti ja unohtaa ne harlekiinit.

Ero ei ole ainoa asia, joka voi suistaa elämän raiteiltaan. Entä ainoan palkansaajan pitkäaikainen sairastuminen, vammautuminen tai työttömäksi joutuminen? Ei kannata laittaa munia samaan koriin..

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt elättänyt perhettä 20+ vuotta ja eläkeikään olisi noin 15 jäljellä. Voisin vuorostani jäädä kotiin makoilemaan, jos vaimo menisi töihin. Utopiaa?

Pystyisikö vaimo elättämään? Jos ei pysty, niin vaihda vaimoon, joka pystyy.

Et varmaan ap nosta työttömyyskorvausta, koska sehän olisi petos.

Loisia saa, kunhan ette loisi yhteiskunnan rahalla. Mutta niinhän te teette oitis jos tulee ero tai puolisolta loppuvat rahat.

Ei työtä, ei ammattitaitoa, ei tuloja, ei verotuloja, ei eläkevakuutusmaksuja, ei eläkekertymää----> minimieläke + toimeentulotuki.

Ja jos jäätte yksin ennen eläkeikää, niin työmarkkinatuki ja työnhakuvelvoite karensseineen.

Tämä on se ansa, johon te hyväuskoisuuttanne putoatte. Köyhyysansa, joka laukeaa jos mies katoaa kuvioista.

Melko tyhmää hommata itselleen alle 800 euron bruttotulot.

Muutama vuosi niin saamme lukea kuinka mies kusetti hänet tähän, jätti toisen naisen takia ja nyt hän ei saa töitä koska miesvaltaiset työnantajat syrjivät häntä.

Samassa ketjussa hän tajuaa kuinka eläkkeet kertyvät.

Minulla ei ole koskaan tullut aika pitkäksi, vaikka olen koti-ihminen, eikä lapsia ole. Täytyy olla ulkoapäin ohjattu, jos ei keksi itselleen tekemistä, vaan jonkun toisen pitää se tehdä. Itse olen aina tehnyt mitä olen halunnut, mutta velvollisuuteni olen myös aina hoitanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelijöiden pointti on varmaan siinä, että maksetaanko sinulle työttömyystukea tai muuta yhteiskunnan tukea, kun lorvit kotona. Tai vaihtoehtoisesti ihmetellään sitä, että olet totaalisesti miehesi vallassa, koska hän on ainoa tulonlähteesi. Kuka aikuinen haluaa luovuttaa määräysvallan elämästään toiselle aikuiselle?

Suomalaiselle on ilmeisesti täysin käsittämätöntä, että kahden täysi-ikäisen suhde voi olla tasa-arvoinen, vaikka toinen on kotona ja toinen töissä. Minä olen ollut aina kotirouva eikä meillä kumpikaan määräile toista.

Elämme onnellisessa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa kaikki on yhteistä arvoista lähtien. Ei minun ole koskaan tarvinnut lupia kysellä isoihinkaan hankintoihin. Lisäksi mieheni on pitänyt itsestään selvänä, että hän on koko ajan maksanut minulle yksityiseen eläkerahastoon aika mittavan summan. Meillä on ollut selvä työnjako, siviilipuolen asiat ja lasten- sekä kodinhoito on ollut minun harteillani. Ihan itse olen päättänyt palkata meille siivoojan, ikkunanpesijän jne.

Avioehtoa ei ole ja kaikki varallisuus on molempien nimissä. Meillä on jo niin pitkä avioliitto, etten usko minkään saavan meitä eroamaan, mutta jos niin kävisi, ei minulla taloudellisesti olisi hätäpäivää.

Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, tämä on sopinut meille. Ja vaikka lapset ovat jo aikapäiviä sitten kasvaneet aikuisiksi, ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia saada aikaani kulumaan, päinvastoin. Olen nauttinut suuresti siitä, että olen itse voinut päättää, mitä milloinkin teen, olen voinut matkustella vapaasti ja käyttää sekä aikaa että rahaa harrastuksiini. Ei ole tarvinnut työnantajan kanssa sovitella lomia jne.

Miltä sinusta tuntuu matkustella miehesi ansaitsemilla rahoilla? Itse en vain kerta kaikkiaan kykenisi siihen, että toinen tekee töitä ja minä käytän ne rahat omiin matkoihini.

Mites aiot pärjätä kun/jos eroatte?

Ehkä se on juuri sitä kateutta, kun itse pitää käydä töissä. Itsekin ajattelin näin aiemmin, kunnes olin itse vuosia kotona pienten lasten kanssa. Ei ole minusta kotiäidiksi, jos sen homman tekee vielä ns. kunnolla, niin työtä riittää ihan loputtomasti.

Myönnän siis olevani ehkä joidenkin mielestä laiska ja itsekäs, mutta haluan oman uran kodin ulkopuolella, viedä lapset hoitoon ja ostaa kotiin siivoojan palvelut ja ruuatkin usein puolivalmiina/ ravintolasta. Kotiäideille (ja -isille) nostan hattua, ei ole jokaisesta siihen hommaan.

Minusta on ihan eri asia olla kotona lasten ollessa pieniä. Jos se jatkuu vielä murrosikäisten kanssa, on motiivi kyllä vain se, että haluaa köllötellä kotona ja yhteiskunnan ulkopuolella