Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun ei anneta rauhassa olla kotiäiti/-rouva?
24.10.2021 |
Elämme mieheni palkalla, ja pärjäämme, vaikkei mies tienaakaan hirmuisia summia. Tämä on meidän perheelle kaikin puolin paras tapa elää ja olla, monelta eri kantilta. Olen tämän myös muille sanonut, kun on kyselty "miten menee" ja "kauanko aion olla vielä kotona".
Kysymykset ovat vähän outoja, mutta eniten hämmästyttää töiden tuputus. Vinkkaillaan eri työpaikoista, lähetetään linkkejä te-toimiston työpaikkoihin, ehdotetaan perustamaan yritys tai ryhtymään vaikka edes kevytyrittäjäksi.
Miksi? En ole kenellekään sanonut etsiväni, haluavani enkä tarvitsevani töitä.
Onko naisen kotiinjääminen nykyään jo näin erikoista, että pääsääntöisesti ajatellaan sen olevan vastentahtoista?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tarvitse käydä töissä, jos pärjää ilman yhteiskunnan tukia.
Huolehdithan kuitenkin itsellesi yksityisen eläkevakuutuksen vanhuuden turvaksi.
Vakuutukset ovat kalliita. Minin suunnitelmani on työskennellä työpajallani tosi vanhaksi, tehdä oman jaksamisen mukaan. Tarvittaessa myyn omaisuutta ja elän sillä. Työeläkkeeni on todella matala, jään luultavasti takuueläkkeelle. Tämä on oma valintani. Olen arvostanut sitä, että saan elämäni parhaina vuosina tehdä mitä haluan.
Niissä tapauksissa joissa naisen kotona oleminen hyödyttää miehen uraa ja asemaa niin on ihan kohtuullista, että mies maksaa vaimolleen eläkevakuutuksen.
Silloin se on eri asia, jos edustaminen on naisen työ. Minusta esim. Minttu Räikkösellä on ihan selkeästi työ hoitaa kotia, lapsia ja edustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin 10 vuotta kotiäitinä, kun tuli 4 lasta seitsemässä vuodessa. Oli hienoa aikaa, ja niin vapaata aikaa ei varmaan koitakaan ennen kuin eläkkeellä. Sai itse päättää päivien sisällön ja aikataulut, ei tarha. Talviaamuina nukuttiin pitkään jne.
Suomalaisille naisille jää tosi kurja vaikutelma kotiäitinä olosta kun ne ovat kotona ne raskaimmat pari vuotta lapsen ollessa hyvin pieni. Vähän vanhempien lasten kanssa elämä helpottuu, on iisimpää. Oli mukavaa olla lasten ulottuvilla arjessa.
Sitten palasin työelämään, ensin yliopistossa vähän täydennyskoulutettua itseäni. Tein sijaisuuksia ja muutaman vuoden kuluttua työelämään palaamisesta sain viran. Toimin toiveammatissani, mutta työvuosia on riittänyt ihan hyvin, olen jäämässä eläkkeelle palkkatyöstäni kylläksi saaneena. Ja kyllä nyt harmittaisi, jos en olisi jäänyt kotiin lasten ollessa pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet päivisin? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
No tuossa jo vähän vastailinkin aiemmin, mutta:
Aamulla patistelen teinit kouluun, ja kun ovat lähteneet siivoilen kotia, teen ruokaa, käyn kaupassa, kierrän kirpputoreja, tapaan ystäviäni tai käyn eläkkeellä olevilla vanhemmillani, teen käsitöitä, valokuvaan, luen, maalaan, askartelen, käyn uimahallissa, lenkillä, katson elokuvia, käyn mökillä tai käydään miehen kanssa yhdessä (hänellä on vuorotyöstään johtuen välillä vapaapäiviä arkiviikolla.)
Teinien tultua kotiin kyselen koulukuulumiset, ja autan tarvittaessa läksyissä tai kokeisiinluvuissa.2 kertaa viikossa mulla on myös siis harrastukset kodin ulkopuolella, joissa käyn.
Tällaista. Ap
Tuohan on vähän kuin eläkkeellä elelisi: tekisi mitä huvittaa. Ihmetyttää, että miehesi ei välillä haluaisi vaihtaa osia. Ilmeisesti rakastaa työtään? Odottelee omia eläkevuosia?
Joku mainitsi eläkevakuutuksesta, olet varmaan hoitanut sen kuntoon, koska takuueläke on vain jotain 800 e. Pystytkö pitämään kotisi, jos jäät leskeksi?
Mieheni todellakin pitää työstään. On lisäksi tyytyväinen, kun hänen ei tarvitse tehdä kotitöitä, ne olen luvannut tehdä ettei hänen tarvitse työpäivänsä jälkeen. Mies kyllä mielellään kokkailee vapaapäivinään, tykkää ruoanlaitosta.
Jos jään joskus leskeksi, tuskin pysyisin tässä kodissa, on liian iso yhdelle ihmiselle. Ostaisin pienemmän, tai muuttaisin kerrostalokaksioon. Mutta joo, pärjäisin, en juuri shoppaile, kun perustarpeet täyttyy, se riittää erinomaisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aloin oikein ihmetellä, että mikä siinä onkin. Pari läheistä on ollut pitkään kotiäiteinä, ja ärsytti mm. se kun valittivat minulle, työssäkäyvälle, olevansa kuormittuneita. Mutta ei sille ärsytykselle oikein järkiperusteita ollut. No itse lapsettomana en kauheasti kehtaa valittaa kuormittuneisuutta lapsellisille työkavereille, mutta se on vähän sellaista ylimääräistä nöyristelyä. Kyllä missä vain elämäntilanteessa pitää olla sallittua sanoa että on väsynyt.
Itse olen ollut aina vahvasti työorientoitunut, ja jos en olisi saanut hyvää työpaikkaa, se olisi tarkoittanut jokseenkin täydellistä itsetuntoni ja identiteettini romahdusta. Siksi en jotenkin millään pysty käsittelemään sitä, että jollain ei ole mitään pientäkään uraan liittyvää haavetta. Siis kuvittelen, että taustalla on masennusta, mt-ongelmia tms syy, joka pitäisi korjata.
Oikeasti olisi tietysti itsestäkin tietyllä tavalla kiva olla vain kotona. Välillä olen pitänytkin pitkiä palkattomia lomia. Mutta jos jäisin ihan pelkästään kotiin, niin varmaan jossain vaiheessa alkaisin yrittää kirjan kirjoittamista. Sehän on jälkikäteen ajateltuna sitten ansiotyötä jos sen saa julkaistua.
No se riippuu millainen lapsi on. Jos on koliikki, huonosti nukkuva tai refleksi niin sen hoitaminen voi olla rankkaa. Aika tapauskohtaista
Ei minua ainakaan haittaa, jos olet kotiäiti. Toivon vain ettet ole kovin läheinen minulle, sillä tuttavapiirissäni on jo useampikin nainen, jotka ovat olleet kotiäitinä ja sitten tulleet jätetyksi miestensä taholta. Aika surkeat kohtalot. Ei säästöjä, ei työkokemusta, ei työllistymistä, minimi eläke, alkoholismia, katkeruutta. En jaksaisi enää olla tukena. Taas. Mutta hei, peukku sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä saat sisältöä elämääsi ap? Ihan mielenkiinnosta.
Minäkään en pystyisi vain olemaan ilman mitään päämäärää.Ajatteletko myös varhaiskasvatuksen ammattilaisista eli ammatikseen lapsia kasvattavista henkilöistä, että heidän elämässään ei ole sisältöä eikä päämäärää? Kun niitä omia lapsiakin voi kotona kasvattaa ns. ammattimaisesti päämääränä tarjota samat tiedot ja taidot (helposti enemmänkin ja laadukkaammin) kuin varhaiskasvatuksen piirissä olevilla lapsilla. Usko tai älä, mutta on kotivanhempia, jotka haluavat tarjota lapsilleen muutakin kuin sitä pelkkää "siinä sivussa kasvamista".
Ja jos perheeseen kuuluu se toinenkin vanhempi, kotivanhemmalle on halutessaan mahdollisuus myös omiin harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen, ehkä jopa paremmat mahdollisuudet kuin työssä käyvillä vanhemmilla.
En ole tuo aiempi henkilö, mutta työ on kuitenkin aina erilaista kuin kotona omien lasten kasvatus eikä tuo kysymys ole mitenkään käsittämätön siinä mielessä. Monelta minun mielestäni tylsää työtä tekevältä voisi kysyä ihan samaa, mistä he saavat sisältöä elämäänsä? Ehkä he itse pitävät työstään tai eivät pidä työtä niin tärkeänä osana elämäänsä.
Totta puhuen päiväkodissa työharjoittelua tehneenä sanon, että koin senkin työn erittäin puuduttavana ja ikävystyttävänä hommana ja itselleni varmaan sopisi paljon paremmin kotiäitiys kuin muiden lapsista huolehtiminen. Haluan joko (oikealla tavalla) haasteellisen työn tai sitten sellaisen jonka mielekkyys on muualla, kuten katsoa omien lapsien kasvamista ja oppimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin se tuntuu kyllä olevan jostain syystä ihan henkilökohtainen loukkaus, jos ei joku halua luoda uraa, vaan olla kotiäitinä/-rouvana. Kaipa se ärsyttää, että kaikki ihmiset ei ole samanlaisia kuin itse.
Se ei ole oikeasti lapsen etu olla äidin kanssa kotona yli kolmevuotiaaksi. Tarhassa on kaverit. Aikuinen ei pysty leikkimään lapsen kanssa samoin kuin toinen lapsi.
Kyllähän kotihoidettava lapsikin voi käydä esim kerhoissa. On se kumma, kun yhteiskunta hoitaa aina kaikki paremmin kuin perhe itse ;)
Äitikin väsyy kokoajan lapsen kanssa oloon. Päiväkodissa on levänneet aikuiset. Ei se lapsen kanssa olo aina ole mitään herkkua. Uhmaikiä on monta. Joskus lapsi uskoo paremmin vierasta aikuista.
Olen itse ollut kotona äidin kanssa, kunnes menin eskariin viiden ikäisenä. Välillä oli tosi tylsää kotona. Minulla on ollut vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole rauhassa kotirouva. Täytyy vaan itsetunto kestää kysymykset: missä olet töissä? Ammattisi? Urasuunnitelmat? Ja myös varautua mahdolliseen avioeroon - mitä sen jälkeen? Mies voi tavata aktiivisia, eteenpäinpyrkiviä , fiksuja naisia työelämässään ja on vaara , että he ovat kiinnostavampia kuin telkkaria päivisin sohvalla katsova vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt elättänyt perhettä 20+ vuotta ja eläkeikään olisi noin 15 jäljellä. Voisin vuorostani jäädä kotiin makoilemaan, jos vaimo menisi töihin. Utopiaa?
Et sitten vaimoa arvosta yhtään. Ei edes keskustelu tuohon auttaisi.
Meillä mies jäi muutamaksi kuukaudeksi kotiin, kun mun työt kotivuosien jälkeen varmistuivat. Ei viihtynyt. Ei saanut tehtyä omaa osaansa kotitöistä, turhaantui ja olut alkoi maistumaan, kun ei ollut mitään tekemistä. Tajusi onneksi ajoissa, että hän tarvii enemmän.. Tekee nyt töitä taas lähes täyspäiväisesti, vaikka osa-aikaisuudesta oli aikanaan puhetta. Ei se kotona olo ja kotoilu kaikille sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen elänyt noin jo 16-vuotta ja en aio mennä koskaan töihin. Olen 40+ ja nuorin lapsista vauva tällä hetkellä. Sisältöä elämässä on lasten lisäksi mies😅Olen mukana parissa vapaaehtoistyössä, tapaan ystäviä ja minulla on pari harrastusta. Ei elämää voi elää niin, että mitäs jos mies jättää..pyritään siihen, että parisuhde pysyy kunnossa ja sitten jos tulee ero niin minkäs sille tekee. Rahallisesti tulevaisuus on turvattu kyllä. Itsekkin välillä ihmettelen miksi ihmiset ei saa elää tavallaan, tärkeintä että on onnellinen ja niin kauan kun ennkäy kun oman miehen lompakolla ei siihen luulis olevan kellään sanomista miten elän. Jotenkin on surullinen ajatus, että töissä pitäisi käydä saadakseen sisältöä elämään..itselle se sisältö on aina ollut muualla ja olen todella kiitollinen, että oon saanut elää omanlaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
mutsi kirjoitti:
Kuka sinua häiritsee? Asia ei kuulu meille ,eikä muille mitä teet ja miten elät?
Tämä.
Mutta turha sitten tulla itkemään tyhjän päälle putoamista ja huutaa yhteiskuntaa apuun kun mies jättää/lähtee toisen naisen matkaan. valintoja, valintoja.
Joo, älä siellä sure, osaan huolehtia itsestäni. Olen lisäksi kouluttautunut alalle, jolle pääsee takaisin, lähestulkoon revitään käsistä, vaikka ikää olisi 55 vuotta ja työkokemus 20 vuoden takaa. Arvaat varmaan mistä kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan heti, kun yhtä paljon miehiä nähdään koti-isinä. Minä ajattelen asiaa tasa-arvon kautta eikä tällaista mallia pitäisi enää tukea, että edelleen todennäköisemmin nainen jää kotiin. Annat lapsillesikin todella vääristyneen kuvan nykynaisen asemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä saat sisältöä elämääsi ap? Ihan mielenkiinnosta.
Minäkään en pystyisi vain olemaan ilman mitään päämäärää.Vaikka mistä, ikinä ei tule aika pitkäksi.
Tapaan usein ystäviäni, harrastan, aloitin mm uuden kielen opiskelun tänä syksynä.
Teen käsitöitä, ja aina minulla on jokin projekti meneillään, opintoja, remppaa, (tapetit vaihdoin kotiimme kesällä) jne.Toki olen myös rauhallinen luonne, enkä turhaudu vaikkei olisi koko ajan jotain tehtävää ja kiirettä. Tänäänkään en ole tehnyt oikein mitään, no pesin pyykit ja pikaimuroin, mutta muuten on ollut mukavaa vaan olla rennosti, katselin Downton Abbeytä Areenasta sohvalla istuskellen ja kahvia hörppien.
Ap
Kuulostaa ihanalta. Muualla maailmassa on ihan normaalia olla kotiäiti, meillä vain pitää tappaa itsensä työllä. Toki kannattaa huolehtia että talous on kunnossa jos jotain sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja. Varmasti moni haluaisi harrastaa päivät pitkät, jos siihen olisi varaa.
Eikö ole nöyryyttävää elää vuodesta toiseen puolison kustannuksella?
Arvostan kotiäitiyttä. Itse olen uraäiti ja koko elämä pelkkää suorittamista. Ei kukaan tätä arvosta eikä kiitä.
Vierailija kirjoitti:
mutsi kirjoitti:
Kuka sinua häiritsee? Asia ei kuulu meille ,eikä muille mitä teet ja miten elät?
Tämä.
Mutta turha sitten tulla itkemään tyhjän päälle putoamista ja huutaa yhteiskuntaa apuun kun mies jättää/lähtee toisen naisen matkaan. valintoja, valintoja.
Suuri osa eronneista työssäkäyvistä huutaa ihan yhtä lailla tyhjän päälle jäämistä kun mies lähtee, kun lukee keskustelupalstoja.
Mikset vaan jää?tärkeää oma elämä koti,lapset.Itsekkin tykkään olla kotona.Nyt pakosta 11v pian.Nyt ne koittaa pakottaa johki mitenkähän käy.No mietin käyköön miten tahaan,sanon tarvittaessa ei.Tuloja on sitten nolla,mutta eletään silti. Mies töissä kuitenkin.Tuhlataan tähän tyhmään yhteiskuntaan vähempi. Pelinappulana olo kyllästyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tarvitse käydä töissä, jos pärjää ilman yhteiskunnan tukia.
Huolehdithan kuitenkin itsellesi yksityisen eläkevakuutuksen vanhuuden turvaksi.
Miten sellaisen vakuutuksen saa ilman tuloja? Niissähän on tarkoitus maksaa itse itselleen ylimääräistä eläkettä?
Tämä.
Mutta turha sitten tulla itkemään tyhjän päälle putoamista ja huutaa yhteiskuntaa apuun kun mies jättää/lähtee toisen naisen matkaan. valintoja, valintoja.