Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun ei anneta rauhassa olla kotiäiti/-rouva?
24.10.2021 |
Elämme mieheni palkalla, ja pärjäämme, vaikkei mies tienaakaan hirmuisia summia. Tämä on meidän perheelle kaikin puolin paras tapa elää ja olla, monelta eri kantilta. Olen tämän myös muille sanonut, kun on kyselty "miten menee" ja "kauanko aion olla vielä kotona".
Kysymykset ovat vähän outoja, mutta eniten hämmästyttää töiden tuputus. Vinkkaillaan eri työpaikoista, lähetetään linkkejä te-toimiston työpaikkoihin, ehdotetaan perustamaan yritys tai ryhtymään vaikka edes kevytyrittäjäksi.
Miksi? En ole kenellekään sanonut etsiväni, haluavani enkä tarvitsevani töitä.
Onko naisen kotiinjääminen nykyään jo näin erikoista, että pääsääntöisesti ajatellaan sen olevan vastentahtoista?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tarvitse käydä töissä, jos pärjää ilman yhteiskunnan tukia.
Huolehdithan kuitenkin itsellesi yksityisen eläkevakuutuksen vanhuuden turvaksi.
Vakuutukset ovat kalliita. Minin suunnitelmani on työskennellä työpajallani tosi vanhaksi, tehdä oman jaksamisen mukaan. Tarvittaessa myyn omaisuutta ja elän sillä. Työeläkkeeni on todella matala, jään luultavasti takuueläkkeelle. Tämä on oma valintani. Olen arvostanut sitä, että saan elämäni parhaina vuosina tehdä mitä haluan.
Niissä tapauksissa joissa naisen kotona oleminen hyödyttää miehen uraa ja asemaa niin on ihan kohtuullista, että mies maksaa vaimolleen eläkevakuutuksen.
Entäs ne tapaukset, joissa mies on vain maksumies, eikä hyödy mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mutsi kirjoitti:
Kuka sinua häiritsee? Asia ei kuulu meille ,eikä muille mitä teet ja miten elät?
Tämä.
Mutta turha sitten tulla itkemään tyhjän päälle putoamista ja huutaa yhteiskuntaa apuun kun mies jättää/lähtee toisen naisen matkaan. valintoja, valintoja.
Tää on myös kummallinen lähestyminen asiaan. Miksi kotiäideille ollaan vihaisia, jos mies löytääkin uuden kumppanin? Ei niinkään työssäkäyville äideille?
Ero perheet joita mä tiedän ja tunnen, niin kyllä se nainen aika puille paljaille on jäänyt, vaikka työelämässä on ollutkin. Eikä kukaan silloin näpäyttelemässä, että valintoja, valintoja..
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole nöyryyttävää elää vuodesta toiseen puolison kustannuksella?
Kotiäitiys ei välttämättä tarkoita "toisen puolison kustannuksella" elämistä (maailman suurin rikos av-mammojen mielestä). Itse olen kotona ja elän pääomatuloilla. Teen omaa tutkimusta ja toimin järjestösektorilla. Välillä saan satunnaisia palkkioita. Mieheni ei maksa minun menoistani tai ylläpidostani penniäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mutsi kirjoitti:
Kuka sinua häiritsee? Asia ei kuulu meille ,eikä muille mitä teet ja miten elät?
Tämä.
Mutta turha sitten tulla itkemään tyhjän päälle putoamista ja huutaa yhteiskuntaa apuun kun mies jättää/lähtee toisen naisen matkaan. valintoja, valintoja.
Tää on myös kummallinen lähestyminen asiaan. Miksi kotiäideille ollaan vihaisia, jos mies löytääkin uuden kumppanin? Ei niinkään työssäkäyville äideille?
Ero perheet joita mä tiedän ja tunnen, niin kyllä se nainen aika puille paljaille on jäänyt, vaikka työelämässä on ollutkin. Eikä kukaan silloin näpäyttelemässä, että valintoja, valintoja..
No se työssäkäyvä sentään yrittää elättää itsensä. Jos on tieten tahtoen jäänyt miehen tulojen varaan niin on turha itkeä tyhjän päälle putoamista.
Vierailija kirjoitti:
Annan heti, kun yhtä paljon miehiä nähdään koti-isinä. Minä ajattelen asiaa tasa-arvon kautta eikä tällaista mallia pitäisi enää tukea, että edelleen todennäköisemmin nainen jää kotiin. Annat lapsillesikin todella vääristyneen kuvan nykynaisen asemasta.
Olet varsinainen kaksinaismoralisti. Haluat että miehet jäisivät koti-isiksi, muttet suo naisen jäävän kotiäidiksi, edes sellaisen naisen joka itse _haluaa_ jäädä kotiin, ja se on taloudellisesti mahdollista, ilman yhteiskunnan tukia.
Ja liputat sitten muka tasa-arvon puolesta? Mietipä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin se tuntuu kyllä olevan jostain syystä ihan henkilökohtainen loukkaus, jos ei joku halua luoda uraa, vaan olla kotiäitinä/-rouvana. Kaipa se ärsyttää, että kaikki ihmiset ei ole samanlaisia kuin itse.
Se ei ole oikeasti lapsen etu olla äidin kanssa kotona yli kolmevuotiaaksi. Tarhassa on kaverit. Aikuinen ei pysty leikkimään lapsen kanssa samoin kuin toinen lapsi.
Miten vieläkin joku voi esittää tällaisia kommentteja? Iät ja ajat on kotihoidetuille lapsille ollut kerhoja ja harrastuksia. Itse olen 80-luvulla käynyt seurakunnan päiväkerhoa ja leikkinyt sisarusten, serkkujen ja asuinalueen muiden lasten kanssa. Omat lapseni ovat käyneet seurakunnan, kaupungin ja mll:n kerhoissa, harrastaneet paikallisessa urheiluseurassa ja kansalaisopiston kursseilla (vauvamuskarista alkaen vaikka sun mitä!), ja kyseessä pieni alle 10 000 asukkaan kunta. Isommissa kaupungeissa on avoimet päiväkodit ja ties sun mitä.
Lisäksi meidän vanhempien omaa aktiivisuutta on touhuttu ja harrastettu monenmoista perheen kesken. Lapsilla on ollut aina kavereina naapuruston lapsia, harrastuskavereita, kerhokavereita, sukulaislapset ja meidän vanhempien ystävien lapset.
Oletko siis itse ollut kotiäiti, joka ei lapsensa kanssa poistunut kotoa, vai mistä tällaisen oletuksen vedät?
Vierailija kirjoitti:
Annan heti, kun yhtä paljon miehiä nähdään koti-isinä. Minä ajattelen asiaa tasa-arvon kautta eikä tällaista mallia pitäisi enää tukea, että edelleen todennäköisemmin nainen jää kotiin. Annat lapsillesikin todella vääristyneen kuvan nykynaisen asemasta.
Niin kauan kun naisvaltaiset alat ovat matalapalkkaisia ei tule tasa-arvo tässäkään asiassa toimimaan.
ps. ei lapset mitään typeryksiä yleensä ole. He näkevät ja kokevat elämää myös oman ydinperheen ulkopuoleltakin. Tekevät huomioita erilaisista perheistä ja ratkaisuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää yhteiskunta tarttee veronmaksajia. Sannan ottamilla veloilla ei kuule kotiin jäädä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mutsi kirjoitti:
Kuka sinua häiritsee? Asia ei kuulu meille ,eikä muille mitä teet ja miten elät?
Tämä.
Mutta turha sitten tulla itkemään tyhjän päälle putoamista ja huutaa yhteiskuntaa apuun kun mies jättää/lähtee toisen naisen matkaan. valintoja, valintoja.
Tää on myös kummallinen lähestyminen asiaan. Miksi kotiäideille ollaan vihaisia, jos mies löytääkin uuden kumppanin? Ei niinkään työssäkäyville äideille?
Ero perheet joita mä tiedän ja tunnen, niin kyllä se nainen aika puille paljaille on jäänyt, vaikka työelämässä on ollutkin. Eikä kukaan silloin näpäyttelemässä, että valintoja, valintoja..
No se työssäkäyvä sentään yrittää elättää itsensä. Jos on tieten tahtoen jäänyt miehen tulojen varaan niin on turha itkeä tyhjän päälle putoamista.
Ehkä pointti oli huonosti kirjoitettu, kun noin pahasti ohi meni. Pahoittelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos et ole yhteiskunnan elätti niin mikäpäs siinä. Itse arvostan taloudellista itsenäisyyttä (palkka, eläke) niin paljon etten halua elää miehen kukkarolla. Onhan eläkeasiat ym kunnossa jos mies kuolee/jättää? Ettet sitten ole yhteiskunnan kukkarolla jos jotain sattuu.
Tylsistyisin kotona, työ antaa kivasti haastetta, sosiaalisia ympyröitä ja kehittää monenlaisia taitoja. Kotirouvasta tulee mieleen kiltti, hieman yksinkertainen tossukka jonka lempipuuhia ovat pyykkien ripustaminen narulle ja miehen paitojen silittäminen. Nih. Mutta valintojahan jokaisen elämä on, onnea ja menestystä valitsemallesi tielle.
Välillä tuollainen houkuttelisi, vaikka meillä vain yksi kouluikäinen lapsi. Me eläisimme erittäin hyvin miehen tuloilla, nytkin voin käyttää oman palkkani omiin höpsötyksiini. Ei taitaisi kuitenkaan pelkkä harrasteleminen riittää...osa-aikatyö voisi olla sopiva kompromissi. 885
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tarvitse käydä töissä, jos pärjää ilman yhteiskunnan tukia.
Huolehdithan kuitenkin itsellesi yksityisen eläkevakuutuksen vanhuuden turvaksi.
Vakuutukset ovat kalliita. Minin suunnitelmani on työskennellä työpajallani tosi vanhaksi, tehdä oman jaksamisen mukaan. Tarvittaessa myyn omaisuutta ja elän sillä. Työeläkkeeni on todella matala, jään luultavasti takuueläkkeelle. Tämä on oma valintani. Olen arvostanut sitä, että saan elämäni parhaina vuosina tehdä mitä haluan.
Niissä tapauksissa joissa naisen kotona oleminen hyödyttää miehen uraa ja asemaa niin on ihan kohtuullista, että mies maksaa vaimolleen eläkevakuutuksen.
Entäs ne tapaukset, joissa mies on vain maksumies, eikä hyödy mitenkään?
Siis miten ei hyödy mitenkään? Kotona oleva laittaa vain ruoan itselleen? Aika harvinaista sanoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa kotiäitiys on epänormaalia.
Kaikkien naisten pitäisi uran ohella hoitaa kolmea lasta.
Sano ihmisille, että olet tyytyväinen elämääsi juuri noin.Vissiinkin noin.
Olen kyllä sanonut, etten etsi töitä ja nautin elämästäni näin, se mykistää töiden tuputtajan hetkeksi. Mutta vain hetkeksi.
Ap
Hienoa, että olet kotona. Sehän on parasta, mitä naisella voi olla. Naisten työssä käynti on johtanut siihen, että nainen useinmiten tekee työn lisäksi myös kotityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään normaali perhe on sellainen, että molemmat vanhemmat käy töissä, mutta nainen hoitaa silti ne lapset myös. Jos nainen "pelkästään" hoitaa lapset, hänet nähdään laiskana ja saamattomana.
Lapset kasvavat nopeasti. Mitä sitten? Tulee tyhjyys, kun äitiä ei enää tarvita.
Äitiä tarvitaan yllättävän kauan. Oletetaanko että ihmisillä on vain yksi tavoite elämässään, jota kohti sitten hampaat irvessä ja kyynärpäät sojossa pitää pinkoa? Elämä on tässä ja nyt - jos lapset ovat tärkeät niin niihin varmaan kannattaa panostaa. Myöhemmin, kun lapset ovat itsenäisempiä, voi elämän sisällön painotukset muuttua ja tulla tilaa uusille harrastuksille tai kursseille tai sille "tärkeälle" työlle.
Itse oli kauan kotiäitinä ja elämässä oli erilaisia vaiheita. Tilaa riitti harrastuksille, ystäville, opiskelulle ja mitä milloinkin halusin tehdä. Tärkeää oli kuitenkin se, että tapasin muitakin kotiäitejä - yksinään olisi varmasti ollut tylsempää. Mieheni kunnianhimoisempana halusi panostaa uraan (juu kyllä on ollut lasten kanssa kotonakin) ja minulle se tietysti sopi silloin ja edelleenkin hän nauttii työstään.
Itse olin työelämässä muutaman vuoden lasten ollessa kouluiässä eikä kyllä ole ollut ikävä sitä rumbaa.
Nykyään olen itse osa-aikaisesti töissä pari-kolme kertaa viikossa ja tapaan ystäviäni lounailla, käyn kuntoilemassa ja opiskelen. Nautin vapaudestani ja elämästäni. Mieskin on vierelläni pysynyt kaikki nämä vuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tarvitse käydä töissä, jos pärjää ilman yhteiskunnan tukia.
Huolehdithan kuitenkin itsellesi yksityisen eläkevakuutuksen vanhuuden turvaksi.
Vakuutukset ovat kalliita. Minin suunnitelmani on työskennellä työpajallani tosi vanhaksi, tehdä oman jaksamisen mukaan. Tarvittaessa myyn omaisuutta ja elän sillä. Työeläkkeeni on todella matala, jään luultavasti takuueläkkeelle. Tämä on oma valintani. Olen arvostanut sitä, että saan elämäni parhaina vuosina tehdä mitä haluan.
Niissä tapauksissa joissa naisen kotona oleminen hyödyttää miehen uraa ja asemaa niin on ihan kohtuullista, että mies maksaa vaimolleen eläkevakuutuksen.
Entäs ne tapaukset, joissa mies on vain maksumies, eikä hyödy mitenkään?
Siis miten ei hyödy mitenkään? Kotona oleva laittaa vain ruoan itselleen? Aika harvinaista sanoisin.
Ei nyt ollut kyse siitä, miten harvinaista se on, vaan miten siinä tilanteessa pitäisi menetellä. Pitääkö miehen maksaa myös se eläkevakuutus vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet päivisin? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
No sulla ei ainakaan ole lapsia. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa kotiäitiys on epänormaalia.
Kaikkien naisten pitäisi uran ohella hoitaa kolmea lasta.
Sano ihmisille, että olet tyytyväinen elämääsi juuri noin.Vissiinkin noin.
Olen kyllä sanonut, etten etsi töitä ja nautin elämästäni näin, se mykistää töiden tuputtajan hetkeksi. Mutta vain hetkeksi.
Ap
Hienoa, että olet kotona. Sehän on parasta, mitä naisella voi olla. Naisten työssä käynti on johtanut siihen, että nainen useinmiten tekee työn lisäksi myös kotityöt.
Taidan sitten olla mies, koska minusta parasta on taloudellinen riippumattomuus (töissä käynti). Enkä todellakaan hoida kotitöitä yksin. Mies olisi nopeasti ex jos noin kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa kotiäitiys on epänormaalia.
Kaikkien naisten pitäisi uran ohella hoitaa kolmea lasta.
Sano ihmisille, että olet tyytyväinen elämääsi juuri noin.Vissiinkin noin.
Olen kyllä sanonut, etten etsi töitä ja nautin elämästäni näin, se mykistää töiden tuputtajan hetkeksi. Mutta vain hetkeksi.
Ap
Hienoa, että olet kotona. Sehän on parasta, mitä naisella voi olla. Naisten työssä käynti on johtanut siihen, että nainen useinmiten tekee työn lisäksi myös kotityöt.
Taidan sitten olla mies, koska minusta parasta on taloudellinen riippumattomuus (töissä käynti). Enkä todellakaan hoida kotitöitä yksin. Mies olisi nopeasti ex jos noin kävisi.
Ei miehen jättäminen ole ratkaisu, koska sen jälkeen tekisit itse varmasti kaikki kotityöt.
Vierailija kirjoitti:
Välillä tuollainen houkuttelisi, vaikka meillä vain yksi kouluikäinen lapsi. Me eläisimme erittäin hyvin miehen tuloilla, nytkin voin käyttää oman palkkani omiin höpsötyksiini. Ei taitaisi kuitenkaan pelkkä harrasteleminen riittää...osa-aikatyö voisi olla sopiva kompromissi. 885
Naisen menot = höpsötyksiä 🤦
Pikkurouva 50-luvulta, ilmeisesti.
Päiväkodissa levänneet aikuiset? Juurihan on puhuttu siitä, miten päivähoitohenkilökunta on rasittunutta, kun ei saada kunnollisia sijaisia.
en ole kotiäiti, vaan juurikin töissä päiväkodissa, jossa on työvoimapulaa.