Lue keskustelun säännöt.
Te joilla kummallakin oma tili mihin palkka tulee?!
27.12.2014 |
Miten te jaatte ns yhteiset kulut eli asumisen, ruoan, laskut, lasten vaatteet jne? Entäpä silloin kun nettopalkoissa eroa tyyliin ~1500e vs 2500e?
Kommentit (133)
Rahat ovat yhteisiä myös meillä omista palkkatileistä huolimatta. Minä olen se joka käyn yleensä kaupassa joten maksan siis ruokaostokset sekä lapsen vaatteet ja muut kulut. Mies maksaa sähkölaskun ja aikoinaan lainanlyhennyksen. Lainaa ei enää ole meillä. Mies maksaa myös autojen huollot, koska hän ne viekin sinne. Meillä on yhteinen säästö/sijoitustili jonne laitamme rahaa. Mieheltä jää sinne laitettavaa enemmän. Yhdessä sitten mietimme mitä rahoilla tehdään. Ostetaan osakkeita, joskus menee rahaa homman kumman auton vaihtoon. Matkat maksan usein minä. Mies sitten maksaa kaiken matkan aikana. Emme koskaan laske näitä sentin päälle. Yhteisiä rahoja kun ovat. Oma tili on siitä kiva, että voi tehdä vaikka hömppäostoksia eikä toiselle tarvitse tilittää joka ostosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 15:10"]Nyt tienaan enemmän kuin mies, ennen mies tienasi enempi. Miehen tililtä lähtee laina, mä maksan laskut. Yleensä maksan omalta, mut jos siellä ei oo niin sit miehen tililtä. Kauppa yms ostokset tekee se kumpi käy kaupassa tai jos käydään yhdessä niin se maksaa jonka tilillä enemmän rahaa tai kumpi nyt ekana ehtii.
Meillä siis omat tilit, yhteiset rahat. Ikinä ei oo rahasta riidelty, monesta muusta senkin edestä ;)
[/quote]olette kai naimisissa? Ettei käy niin että miehen nimillä laina ja koti.
Menot jaetaan tulojen suhteessa. Jos toisen tulot on 60% toisen tuloista niin toinen laittaa yhteiselle tilille (esim) 1000e ja toinen 600e. Niistä sitten maksetaan asuminen, kauppalaskut, lasten menot ja raha on mitoitettu niin että sinne yhteiselle tilille jää koko ajan puskuria ylättäviä menoja varten. Omalle tilille jäävät rahat voi kumpikin sitten sääst tai tuhlata omiin juttuihinsa(esim vaatteet, työpaikkaruokailu, puhelin jne)
Toki tarkkaan ottaen jos asunto omistetaan 50-50 niin asuntolainan lyhennys pitäisi myös olla 50-50 ja muuta asumiskulut yms jakaa sitten tulojen suhteessa mutta meillä tuo lyhennys on sikäli pieni ettei olla viitsitty sitä erikdeen laskea. Kuitenkin se kummalla on suuremmat tulot käyttää omiakin säästöjä isompiin juttuihin esim lomamatkoihin, aiton ostoon jne.(jod aina mennään sen mukaan mihin pienempituloisella on varaa niin ei koskaan päästä mihinkään reissuun)
Jos haluaisin poikaystäväni osallistuvan kuluihin antaisin sille palkankorotuksen. Se maksaa kaikki laskut mun tililtä, mä en niistä jaksa stressata. Muutenkin se hoitaa kaikki asiat kun ei mulla ole aikaa, mä vaan maksan ne sitten.
Mielestäni täysin yhteiset rahat toimiikin vain silloin, kun kaikki menee pakollisiin (ts. kumpikaan ei kuitenkaan voi ostella mitään "turhaa"), tai kun rahaa on niin hemmetisti, että molemmilla on varaa ihan mihin tahansa (ts. ei tarvitse miettiä että tuhlaako nyt puolison osuutta rahoista kun ostaa 500 euron laukun, tai tonnin polkupyörän).
[/quote]
emme kuulu kumpaankaan ryhmään. Meillä jää säästöön, mutta emme ole mitään isotuloisiakaan. Kai meillä on niin samanlaiset kulutustottumukset, isommat ostokset keskustellaan mutta kumpikin on saanut ostaa yhteisillä rahoilla mitä on halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni niin että opiskelin ja lapsi. Mies maksoi. Ei ollut avioehtoa ja erotessa hyödyin että sain lähes ostettua velattoman kaksion.
Vuorotellen kaikki, kaikki siis puoliksi. Mieheni tienaa kevyemmällä työllä paljon enemmän kuin minä pätkätyöläisenä matalapalkkalaisena. Ei silti tulisi mieleenkään vaatia häntä maksamaan enempää yhteisistä kuluistamme. En kokisi sitä kannustavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen maksettiin suurinpiirtein puoliksi kaikki.
Nyt olen itse hoitovapaalla ja mies töissä, joten käytännössä eletään miehen tuloilla. En koe kuitenkaan syyllisyyttä, koska kyllä tässä itselläkin on "täysi työ" lasta ja kotia yksin hoitaessa (mies. n. 80h/viikko töissä).
Ja miksi vain minun elintason pitäisi romahtaa, kun kuitenkin meidän molempien lapsi kyseessä.
Ja eipä tuo kotihoidontuki riittäisi edes osuuteeni vuokrasta.
Meillä on erilliset tilit. Mulla on 1200e/kk suuremmat nettotulot, mutta vaimo perii seksistä markkinahinnan 50e käsihoito, 100e suuhoito, 150e pano eli käytänössä vaimolla on enemmän käyttörahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 15:10"]Nyt tienaan enemmän kuin mies, ennen mies tienasi enempi. Miehen tililtä lähtee laina, mä maksan laskut. Yleensä maksan omalta, mut jos siellä ei oo niin sit miehen tililtä. Kauppa yms ostokset tekee se kumpi käy kaupassa tai jos käydään yhdessä niin se maksaa jonka tilillä enemmän rahaa tai kumpi nyt ekana ehtii.
Meillä siis omat tilit, yhteiset rahat. Ikinä ei oo rahasta riidelty, monesta muusta senkin edestä ;)
[/quote]olette kai naimisissa? Ettei käy niin että miehen nimillä laina ja koti.
[/quote]
Eihän tuo sitä tarkoita että laina ja koti ovat miehen nimissä. Hän vain maksaa lainan.
Omat palkat omille tileille. Mies tienaa enemmän joten maksaa esim. lainan lyhennyksen (vaikka asunto on molempien nimissä, mutta mitäs järkeä olisi maksaa osa summasta hänen tililtä ja osa minun?) ja minä sitten vastaavasti muita laskuja. Maksut on siis suhteutettu palkkojen kokoon ja sen mukaan jaoteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä tienaan enemmän vaikka nainen olenkin. Asuntolaina maksetaan puoliksi, laina on 50/50. Mun tilille tulee lapsilisä joten maksan päivähoitolaskun ja joitain laskuja hitusen enemmän kuin mies. Ruokakulut suurinpiirtein puoliksi, mutta ei lasketa sentilleen vaan suurinpiirtein vuorotellaan. Oman autonsa kulut maksaa kumpikin itse. Lomamatkoille säästetään yhdessä, ei lasketa säästikö toinen satasen enemmän kuin toinen. Perheyksikkö ollaan, joten yhteiseen pottiin pelataan vaikka omat tilit ja omat rahat onkin. Pääsääntönä että perhe ja perheen etu tulee ensin ennen omia hankintoja, siksi ei pääse riitoja syntymään. Nyt taidan ostaa miehelle kengät, kun sain itse bonuksia tässä kuussa ja miehellä on tiukempaa. Joku toinen kuukausi sitten toisinpäin. Lapsen kuluissa ei lasketa, se maksaa kellä on rahaa.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 17:43"]
Ennen maksettiin suurinpiirtein puoliksi kaikki. Nyt olen itse hoitovapaalla ja mies töissä, joten käytännössä eletään miehen tuloilla. En koe kuitenkaan syyllisyyttä, koska kyllä tässä itselläkin on "täysi työ" lasta ja kotia yksin hoitaessa (mies. n. 80h/viikko töissä). Ja miksi vain minun elintason pitäisi romahtaa, kun kuitenkin meidän molempien lapsi kyseessä. Ja eipä tuo kotihoidontuki riittäisi edes osuuteeni vuokrasta.
[/quote]tätä ei moni näytä käsittävän,kuitenkin yhteistä lasta kuitenkin hoidetaan kotona,en tunne syyllisyyttä minäkään,koska on ollut myös aikoja jolloin itse tienasin enemmän . En kuitenkaan kuluta kauheasti itseeni,en käy kampaajalla,en meikkaa,en ostele kalliita vaatteita enkä merkki laukkuja.Lapsiin rahat yleensä menee pakollisten kulujen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eukot ovat h¨öveliä...se maksaa, jolla on rahaa... Joopa joo! Johtunee siitä, että tienaavat kautta linjan miehiä vähemmän. Käyttävät muita härskisti hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 17:40"]
Mielestäni täysin yhteiset rahat toimiikin vain silloin, kun kaikki menee pakollisiin (ts. kumpikaan ei kuitenkaan voi ostella mitään "turhaa"), tai kun rahaa on niin hemmetisti, että molemmilla on varaa ihan mihin tahansa (ts. ei tarvitse miettiä että tuhlaako nyt puolison osuutta rahoista kun ostaa 500 euron laukun, tai tonnin polkupyörän).
[/quote]
emme kuulu kumpaankaan ryhmään. Meillä jää säästöön, mutta emme ole mitään isotuloisiakaan. Kai meillä on niin samanlaiset kulutustottumukset, isommat ostokset keskustellaan mutta kumpikin on saanut ostaa yhteisillä rahoilla mitä on halunnut.
[/quote]
Miten te päätätte paljonko sinne säästöön laitetaan? Jos toinen haluaa laittaa x euroa, mutta toinen haluaisikin käyttää sen saman rahan vaikka siihen uuteen polkupyörään? Tai jos toinen onkin jo ehtinyt käyttää z, y ja q määrän euroja johonkin muuhun, niin saako toinen päättää sitten lopuista ilman neuvottelua? Tai jos toinen haluaisi säästää kolmen tonnin laukkuun, mutta toinen pitää sitä ihan haihatteluna tai haluaisi sen sijaan käyttää rahat osakkeisiin? Tai jos toinen haluaa laittaa säästöön sen x euroa ja pihistellä loppukuun, mutta toisen mielestä riittää z euroa säästöön ja lopuilla ostellaan jotain mikä sattuu huvittamaan? Toinen haluaa lyhentää asuntolainaansa ja toinen uusia vaatekaappinsa?
Joudutteko pitämään kirjaa "kumpi sai päättää viimeksi", että päätökset menee reilusti? Mitenkään muuten jako ei voi mennä pidemmän päälle reilusti, koska ihmisillä on aina jonkin verran erilaiset kulutustottumukset. Kokisin tuon kyllä todella hankalana. Mitä hyötyä tuosta on siihen verrattuna, että ne "ylimääräiset" rahat olisivat suoraan omilla tileillänne? Ei tarvitsisi neuvotella niistä isommistakaan hankinnoista, kun olisi selvää, että siinä käyttää vain omia rahojaan.
Jos minä haluan ostaa vaikka sen 300 euron käsilaukun, niin minä katson omalle tilille ja tiedän onko siihen rahaa. Jos meillä olisi vain yhteinen tili, niin joutuisin miettimään että paljonkos olen niitä rahoja tässä kuussa jo käyttänyt että joko "mennään miehen puolelle", tai että paljonkos käytin viime kuussa, ja onko nyt reilua jos ostan tuon laukun kun mies osti viime kesänä kahden tonnin polkupyörän jne. Huh, ahdistaa jo ajatuskin moisesta säätämisestä!
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 15:03"]
Miten te jaatte ns yhteiset kulut eli asumisen, ruoan, laskut, lasten vaatteet jne? Entäpä silloin kun nettopalkoissa eroa tyyliin ~1500e vs 2500e?
[/quote]
Mun netto n. 1300e + lapsilisät, miehen n. 2600e. Palkat menee omille tileille. Miehen tililtä siirrän (joo minä!) lainojen lyhennysten ja korkojen määrän yhteiselle tilille, mun tililtä menee muut laskut, mies maksaa bensat, minä ruokakaupassa. Säästöön jäi viime vuonna 1000e. Periaatteessa kaikki mikä tulee on yhteistä.
Molemmat laittaa 40% palkasta yhteiselle tilille. Siitä maksetaan vuorat, ruoat ja laskut. Omilta tileiltä maksetaan omat menot.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 17:40"]
Mielestäni täysin yhteiset rahat toimiikin vain silloin, kun kaikki menee pakollisiin (ts. kumpikaan ei kuitenkaan voi ostella mitään "turhaa"), tai kun rahaa on niin hemmetisti, että molemmilla on varaa ihan mihin tahansa (ts. ei tarvitse miettiä että tuhlaako nyt puolison osuutta rahoista kun ostaa 500 euron laukun, tai tonnin polkupyörän).
[/quote]
emme kuulu kumpaankaan ryhmään. Meillä jää säästöön, mutta emme ole mitään isotuloisiakaan. Kai meillä on niin samanlaiset kulutustottumukset, isommat ostokset keskustellaan mutta kumpikin on saanut ostaa yhteisillä rahoilla mitä on halunnut.
[/quote]
Miten te päätätte paljonko sinne säästöön laitetaan? Jos toinen haluaa laittaa x euroa, mutta toinen haluaisikin käyttää sen saman rahan vaikka siihen uuteen polkupyörään? Tai jos toinen onkin jo ehtinyt käyttää z, y ja q määrän euroja johonkin muuhun, niin saako toinen päättää sitten lopuista ilman neuvottelua? Tai jos toinen haluaisi säästää kolmen tonnin laukkuun, mutta toinen pitää sitä ihan haihatteluna tai haluaisi sen sijaan käyttää rahat osakkeisiin? Tai jos toinen haluaa laittaa säästöön sen x euroa ja pihistellä loppukuun, mutta toisen mielestä riittää z euroa säästöön ja lopuilla ostellaan jotain mikä sattuu huvittamaan? Toinen haluaa lyhentää asuntolainaansa ja toinen uusia vaatekaappinsa?
Joudutteko pitämään kirjaa "kumpi sai päättää viimeksi", että päätökset menee reilusti? Mitenkään muuten jako ei voi mennä pidemmän päälle reilusti, koska ihmisillä on aina jonkin verran erilaiset kulutustottumukset. Kokisin tuon kyllä todella hankalana. Mitä hyötyä tuosta on siihen verrattuna, että ne "ylimääräiset" rahat olisivat suoraan omilla tileillänne? Ei tarvitsisi neuvotella niistä isommistakaan hankinnoista, kun olisi selvää, että siinä käyttää vain omia rahojaan.
Jos minä haluan ostaa vaikka sen 300 euron käsilaukun, niin minä katson omalle tilille ja tiedän onko siihen rahaa. Jos meillä olisi vain yhteinen tili, niin joutuisin miettimään että paljonkos olen niitä rahoja tässä kuussa jo käyttänyt että joko "mennään miehen puolelle", tai että paljonkos käytin viime kuussa, ja onko nyt reilua jos ostan tuon laukun kun mies osti viime kesänä kahden tonnin polkupyörän jne. Huh, ahdistaa jo ajatuskin moisesta säätämisestä!
[/quote]
Aamen. Minä haluan oman tilin, jossa on omat rahat, joilla voi ostaa omia juttuja. Niin rikkaita emme ole, että esimerkiksi 3000 euron harrastusmatka jäisi yhteiseltä tililtä täysin huomaamatta. Täytyisihän minun ottaa mieheni kanssa puheeksi moinen "tuhlailu". Mutta emme myöskään ole niin köyhiä, ettei siihen olisi varaa noita rahoja laittaa.
Lapsia ei ole. Maksetaan asuminen, sähkölaskut ym. puoliksi. On yhteinen tili, jonne laitetaan ruokarahat.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 17:32"][quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 17:22"]Kuinkas sitten kun lapsia tulee ja toinen jää vanhempainvapaalle ja pienemmille tuloille. Puoletko silloinkin? [/quote] Mulla oli ainakin vanhempainvapaalla mielestäni ihan riittävät tulot joten en muista että tässä olisi ollut mitään ongelmaa.
[/quote]hoitovapaalla vasta tulot tippuu 272e/kk sillä kyl ei eletä jollei toinen elätä nää on tietty parien omia valintoja jos halutaan hoitaa lasta kotona 3v asti.
[/quote]
Minulla oli tuossa vaiheessa säästynyt vanhempainvapaan aikaisia rahoja useita tonneja joten ei tuo nyt pahalta tuntunut. Menin töihin kun lapsi oli 2 v.