Koetko olevasi parisuhteessa väärän ihmisen kanssa?

Väärä mies, väärä ammatti, väärä koulutus, väärä paikkakunta. Syyt tyytymättömyyteenne on syvemmällä omassa itsessänne: pyrkimys projisoida epäonnistumisen tunteita puolisoon toimii eroon asti - sen jälkeen teillä on kahta kamalampaa!

koen olevani. Minusta tuntuu, että emme puhu edes "samaa kieltä" .Mies ei ymmärrä minua , enkä minä miestä.Tiedän että on olemassa ihmisiä joita ymmärtää puolesta sanasta, mieheni ei kuulu niihin. Joskus tuntuu, että pitäisi erota. Pilaamme näin molempien elämän. Kumpikin voisi varmasti saada paremman puolison tai sanotaan että ymmärtäväisemmän.Nykyään en enää juuri miehelle puhu riitaa välttääkseni.Nimittäin vaikka olisin samaa mieltä , mies saa sen jotenkin käännettyä (ymmärtää väärin) ja suuttuu. Sanoimpa mitä tahansa aina tulee sanomista. En tiedä tunteeko mies samoin.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 17:06"]

Kyllä tirdän tunteen. Olen ollut saman miehen kanssa 18 vuotiaasta lähtien. Mies on ihana ja maailman paras mies. Intohimo on kadonnut suhteesta. Olen miehen takia koska hän rakastaa minua ja olemme kasvaneet yhteen. Talouskin on kunnossa hänen kanssaan.

[/quote]

Ja koska kukaan muu ei elätä sua? 

Juuri oikean kanssa olen! Tiedän, että olen hyvin onnekas, en tiedä kuinka olisin siitä selvinnyt, etten olisi häntä saanut. Vuosien myötä minustakin on tullut hänelle se oikea

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 17:45"][quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 17:06"]

Kyllä tirdän tunteen. Olen ollut saman miehen kanssa 18 vuotiaasta lähtien. Mies on ihana ja maailman paras mies. Intohimo on kadonnut suhteesta. Olen miehen takia koska hän rakastaa minua ja olemme kasvaneet yhteen. Talouskin on kunnossa hänen kanssaan.

[/quote]

Ja koska kukaan muu ei elätä sua? 
[/quote]
Tää oli tosi ilkeästi sanottu. Nainenkin voi olla parempituloinen. Esim. mun bruttotulot 2 tonnia paremmat kuin miehelläni. Ja toisaalta vaikka tulot ovat kuinka hyvät, talous voi olla sekaisin jos sitä ei osata hoitaa.

Olemme toisillemme väärät puolisot. Tutustuimme nuorena ja rakastuimme, perustimme pikaisesti perheen ja lasten myötä liitto muuttui tahdon asiaksi ja samalla tukahduttavaksi riippuvuudeksi toisesta. Olemme toisille tuttuja ja kuitenkin sisimmältämme vieraita. Joskus tuntuu, että lasteni isä on minulle vieraampi kuin moni muu. Tiedän, että olemme molemmat onnellisempia ilman parisuhdettamme.

Tiedän kuka oikea on, enkä voi olla hänen kanssaan. Hänkin on sanonut minulle, että olen se oikea, mutta on kuitenkin naimisissa toisen - itsensä ikäisen kanssa. Meillä on ikäeroa 18 vuotta. Miehet eivät ole jaksaneet tämän pattitilanteen jälkeen oikeasti kiinnostaa minua enää. Arvostelijoille tiedoksi, ettemme edes koskaan tehneet muuta kuin kätelleet. Itse olen lähinnä masentunut kolmen vuoden ihmeen toivomisen jälkeen ja yritän uskotella itselleni että sielunkumppaneita voi olla useitakin. Mies taas on muuttunut ironikoksi (ei minulle vaan muille) ja keskittyy intensiivisesti kirjailijan uraansa. On julkkis kotikaupungissaan ja kolmen lapsen isä. Itse olen lapseton. Miehiä on kyllä ollut tarjolla, mutta on uskomatonta kun joku tuntuu lukevan ajatuksesi ja on kiinnostunut täysin samoista asioista kuin minä. Välillä hän tutkii täysin samoja asioita kuin minä tietämättä siitä. En enää voi pitää millään tavalla yhteyttä, koska hänen vaimonsa hermostuu siitä. Emme ole edes Facebook-kavereita. Mutta en pysty unohtamaan häntä, koska uskon häneen enemmän kuin kehenkään toiseen ihmiseen ja maailma näyttää niin kauniilta hänen taiteensa ja filosofiansa läpi nähtynä. Olen välillä alitajuisesti toivonut vaimon joutuvan liikenneonnettomuuteen tms., mutta tiedän että olen paha ihminen toimiessani näin ja minun on vain hyväksyttävä tilanne ja keskityttävä omaan elämääni. Kyllähän he käytännön tasolla tulevat ihan sujuvasti toimeen, mutta rakkaus puuttuu. On vain hyvä diili. Maailma on vaan niin epätäydellinen paikka...

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 18:12"]

Tiedän kuka oikea on, enkä voi olla hänen kanssaan. Hänkin on sanonut minulle, että olen se oikea, mutta on kuitenkin naimisissa toisen - itsensä ikäisen kanssa. Meillä on ikäeroa 18 vuotta. Miehet eivät ole jaksaneet tämän pattitilanteen jälkeen oikeasti kiinnostaa minua enää. Arvostelijoille tiedoksi, ettemme edes koskaan tehneet muuta kuin kätelleet. Itse olen lähinnä masentunut kolmen vuoden ihmeen toivomisen jälkeen ja yritän uskotella itselleni että sielunkumppaneita voi olla useitakin. Mies taas on muuttunut ironikoksi (ei minulle vaan muille) ja keskittyy intensiivisesti kirjailijan uraansa. On julkkis kotikaupungissaan ja kolmen lapsen isä. Itse olen lapseton. Miehiä on kyllä ollut tarjolla, mutta on uskomatonta kun joku tuntuu lukevan ajatuksesi ja on kiinnostunut täysin samoista asioista kuin minä. Välillä hän tutkii täysin samoja asioita kuin minä tietämättä siitä. En enää voi pitää millään tavalla yhteyttä, koska hänen vaimonsa hermostuu siitä. Emme ole edes Facebook-kavereita. Mutta en pysty unohtamaan häntä, koska uskon häneen enemmän kuin kehenkään toiseen ihmiseen ja maailma näyttää niin kauniilta hänen taiteensa ja filosofiansa läpi nähtynä. Olen välillä alitajuisesti toivonut vaimon joutuvan liikenneonnettomuuteen tms., mutta tiedän että olen paha ihminen toimiessani näin ja minun on vain hyväksyttävä tilanne ja keskityttävä omaan elämääni. Kyllähän he käytännön tasolla tulevat ihan sujuvasti toimeen, mutta rakkaus puuttuu. On vain hyvä diili. Maailma on vaan niin epätäydellinen paikka...

[/quote]

Koin suurta myötätuntoa puolestasi lukiessani tätä. Kamala tilanne.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 18:12"]

Tiedän kuka oikea on, enkä voi olla hänen kanssaan. Hänkin on sanonut minulle, että olen se oikea, mutta on kuitenkin naimisissa toisen - itsensä ikäisen kanssa. Meillä on ikäeroa 18 vuotta. Miehet eivät ole jaksaneet tämän pattitilanteen jälkeen oikeasti kiinnostaa minua enää. Arvostelijoille tiedoksi, ettemme edes koskaan tehneet muuta kuin kätelleet. Itse olen lähinnä masentunut kolmen vuoden ihmeen toivomisen jälkeen ja yritän uskotella itselleni että sielunkumppaneita voi olla useitakin. Mies taas on muuttunut ironikoksi (ei minulle vaan muille) ja keskittyy intensiivisesti kirjailijan uraansa. On julkkis kotikaupungissaan ja kolmen lapsen isä. Itse olen lapseton. Miehiä on kyllä ollut tarjolla, mutta on uskomatonta kun joku tuntuu lukevan ajatuksesi ja on kiinnostunut täysin samoista asioista kuin minä. Välillä hän tutkii täysin samoja asioita kuin minä tietämättä siitä. En enää voi pitää millään tavalla yhteyttä, koska hänen vaimonsa hermostuu siitä. Emme ole edes Facebook-kavereita. Mutta en pysty unohtamaan häntä, koska uskon häneen enemmän kuin kehenkään toiseen ihmiseen ja maailma näyttää niin kauniilta hänen taiteensa ja filosofiansa läpi nähtynä. Olen välillä alitajuisesti toivonut vaimon joutuvan liikenneonnettomuuteen tms., mutta tiedän että olen paha ihminen toimiessani näin ja minun on vain hyväksyttävä tilanne ja keskityttävä omaan elämääni. Kyllähän he käytännön tasolla tulevat ihan sujuvasti toimeen, mutta rakkaus puuttuu. On vain hyvä diili. Maailma on vaan niin epätäydellinen paikka...

[/quote]

Koin suurta myötätuntoa puolestasi lukiessani tätä. Kamala tilanne.

[/quote]

Oho, tuhannet kiitokset. Odotin lähinnä haukkuja :) ja hävetti postauksen jälkeen. Tunsin itseni lapselliseksi, kun haaveilen vielä. 

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 18:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 18:12"]

Tiedän kuka oikea on, enkä voi olla hänen kanssaan. Hänkin on sanonut minulle, että olen se oikea, mutta on kuitenkin naimisissa toisen - itsensä ikäisen kanssa. Meillä on ikäeroa 18 vuotta. Miehet eivät ole jaksaneet tämän pattitilanteen jälkeen oikeasti kiinnostaa minua enää. Arvostelijoille tiedoksi, ettemme edes koskaan tehneet muuta kuin kätelleet. Itse olen lähinnä masentunut kolmen vuoden ihmeen toivomisen jälkeen ja yritän uskotella itselleni että sielunkumppaneita voi olla useitakin. Mies taas on muuttunut ironikoksi (ei minulle vaan muille) ja keskittyy intensiivisesti kirjailijan uraansa. On julkkis kotikaupungissaan ja kolmen lapsen isä. Itse olen lapseton. Miehiä on kyllä ollut tarjolla, mutta on uskomatonta kun joku tuntuu lukevan ajatuksesi ja on kiinnostunut täysin samoista asioista kuin minä. Välillä hän tutkii täysin samoja asioita kuin minä tietämättä siitä. En enää voi pitää millään tavalla yhteyttä, koska hänen vaimonsa hermostuu siitä. Emme ole edes Facebook-kavereita. Mutta en pysty unohtamaan häntä, koska uskon häneen enemmän kuin kehenkään toiseen ihmiseen ja maailma näyttää niin kauniilta hänen taiteensa ja filosofiansa läpi nähtynä. Olen välillä alitajuisesti toivonut vaimon joutuvan liikenneonnettomuuteen tms., mutta tiedän että olen paha ihminen toimiessani näin ja minun on vain hyväksyttävä tilanne ja keskityttävä omaan elämääni. Kyllähän he käytännön tasolla tulevat ihan sujuvasti toimeen, mutta rakkaus puuttuu. On vain hyvä diili. Maailma on vaan niin epätäydellinen paikka...

[/quote]

Koin suurta myötätuntoa puolestasi lukiessani tätä. Kamala tilanne.

[/quote]

Oho, tuhannet kiitokset. Odotin lähinnä haukkuja :) ja hävetti postauksen jälkeen. Tunsin itseni lapselliseksi, kun haaveilen vielä. 

[/quote]

Toivottavasti tulee aika, jolloin voit elää hänen rinnallaan. :)

Kaksipiippuinen juttu. Siinä mielessä en ole oikean miehen kanssa, että olen tavannut miehen, joka on minulle täydellinen. Mutta siinä mielessä nykyinen mieheni on minulle täydellinen, että vain hänen kanssaan pystyin saamaan ihanan perheen ja lapsia. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, niin en ehkä edelleenkään osaisi valita toisin. Vaakakupissa on nimittäin toisrlla puolella sielunkumppani ja toisella puolella lasten saaminen. Ehkä seuraavassa elämässä saan paremman tilaisuuden tuon sielunkumppanin kanssa. Murheellinen olen tästä kaikesta, mutta elämähän on laiffii!

Kyllä.. Olen viime kesästä asti tuntenut ettemme kuulu enää yhteen. Luulen että mieheni miettii myös samaa. Asunnossamme on vuokrasopimus vielä vuoden ja luulen että sen aikaa kärvistelemee ja sitten lähdemme kulkemaan eri teitä. Kyllähän tämä pelottaa kun jo monta vuotta yhteistä elämää takana ja upeita muistoja.

Mieheni on liian erilainen minulle, en ymmärrä häntä eikä hän minun tarpeitani.

Olen päättänyt että ensi vuonna on aika korjata kaikki palaset elämässä ja lopettaa itsensä huijaus laihduttamisesta ja huonoista ihmissuhteista lähtien. Ensi vuosi tulee olemaan muutosten vuosi! Tsemppiä meille kaikille ja koitetaahan elää niin mikä tekee itsestä onnellisen <3

Kyllä.

Olen, mutten ole uskaltanut erota, koska pelkään mitä sitten. Meillä on 2 lasta eikä voi vaan lähteä ja vaihtaa maisemaa, ottaa uutta vierelle.

2

2

Ihme kun ei parisuhteet toimi jos akat on tyytyväisiä kun sai muksut. Mies vain älättäjä ja siittäjä?

H

Olen täydellisen oikean kanssa. Tosin sen löytyminen kesti 23 vuotta aikuiselämää... onneksi en kuitenkaan tyytynyt toiseksi parhaaseen.

En koe.

koen olevani rakkaudesta ja välittämisestä ja uskollisuudesta ja jostain syvemmästä jutusta. Sellaisesta yhteenkuuluvuudesta. Ja kommunikoinnista ja luonteiden hyväksymisestä. Erilaisuuden hyväksymisestä. Tukemisesta.

sellaset arvot mitä itse arvostan ovat tärkeitä puolisolleni. Tajutaan juttuja, ja jos ei tajuta niin saadaan jotenkin juteltua.