Koetko olevasi parisuhteessa väärän ihmisen kanssa?

Motiivini on se, että meillä on 

1) yhteinen lapsi

2) pelkään, etten osaa enää olla yksin

3) hänellä paremmat tulot, auto on hänen

4) en haluaisi, että lapsesta tulisi "erolapsi", kun on hyvä isä

Tai no, naimisissa emme ole, mutta yhtä pidetty viitisen vuotta. Ollaan ihan erilaisia, enkä juuri nauti hänen jutuistaan enää. olen satavarma, et tuolla olis vapaalla miehiä, jotka olis mulle parempia ja samankaltaisempia, ja kohtelisi mua paremmin, mutta tässä oon enkä muuta voi. pettänyt en koskaan ole, enkä petä.

T

Olen ollut väärän miehen kanssa nyt jo 15 vuotta. Lapsia on kolme. Tyydyin aikoinani "ihan kivaan" mieheen, joka on rakastanut minua aina. Ajattelin, että rakkaus on tahdon asia, jota pystyn kyllä itse säätelemään. Ajattelin rakkauden syntyvän yhteisen elämän kautta, arjessa ja perhe-elämässä.

Olin väärässä. Niin väärässä.

Nyt elän seksittömässä liitossa, jossa mies edelleen rakastaa ja haluaa olla yhdessä, mutta minä en kertakaikkiaan pysty seksiin väärän miehen kanssa. Mies tietää tämän kaiken, koska olen puhunut erosta useasti, mutta mies ei missään tapauksessa halua hajottaa perhettä. Tässä ollaan nyt sitten kavereina ja arki sujuu kyllä kuin tanssi. Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia. Mies pitää kiinni siitä toivon rippeistä, että jään tähän loppuelämäkseni, oli seksiä tai ei.

En voi mitenkään katua juuri mitään, sillä nämä kolme lasta olisivat muuten jääneet syntymättä. Rakastan heitä joka solullani, ehkä haluaisi siinä mielessä muuttaa menneisyyttä mihinkään suuntaan.

Elän päivä ja viikko kerrallaan ja nautin elämästä parhaani mukaan. En ole oikeastaan erityisen onneton.

2

K

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 17:42"]koen olevani. Minusta tuntuu, että emme puhu edes "samaa kieltä" .Mies ei ymmärrä minua , enkä minä miestä.Tiedän että on olemassa ihmisiä joita ymmärtää puolesta sanasta, mieheni ei kuulu niihin. Joskus tuntuu, että pitäisi erota. Pilaamme näin molempien elämän. Kumpikin voisi varmasti saada paremman puolison tai sanotaan että ymmärtäväisemmän.Nykyään en enää juuri miehelle puhu riitaa välttääkseni.Nimittäin vaikka olisin samaa mieltä , mies saa sen jotenkin käännettyä (ymmärtää väärin) ja suuttuu. Sanoimpa mitä tahansa aina tulee sanomista. En tiedä tunteeko mies samoin.
[/quote]

Niin tuttua! Voi helkutti. Ei hyvin mee, harmi :/

2

2

2

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 18:12"]

Tiedän kuka oikea on, enkä voi olla hänen kanssaan. Hänkin on sanonut minulle, että olen se oikea, mutta on kuitenkin naimisissa toisen - itsensä ikäisen kanssa. Meillä on ikäeroa 18 vuotta. Miehet eivät ole jaksaneet tämän pattitilanteen jälkeen oikeasti kiinnostaa minua enää. Arvostelijoille tiedoksi, ettemme edes koskaan tehneet muuta kuin kätelleet. Itse olen lähinnä masentunut kolmen vuoden ihmeen toivomisen jälkeen ja yritän uskotella itselleni että sielunkumppaneita voi olla useitakin. Mies taas on muuttunut ironikoksi (ei minulle vaan muille) ja keskittyy intensiivisesti kirjailijan uraansa. On julkkis kotikaupungissaan ja kolmen lapsen isä. Itse olen lapseton. Miehiä on kyllä ollut tarjolla, mutta on uskomatonta kun joku tuntuu lukevan ajatuksesi ja on kiinnostunut täysin samoista asioista kuin minä. Välillä hän tutkii täysin samoja asioita kuin minä tietämättä siitä. En enää voi pitää millään tavalla yhteyttä, koska hänen vaimonsa hermostuu siitä. Emme ole edes Facebook-kavereita. Mutta en pysty unohtamaan häntä, koska uskon häneen enemmän kuin kehenkään toiseen ihmiseen ja maailma näyttää niin kauniilta hänen taiteensa ja filosofiansa läpi nähtynä. Olen välillä alitajuisesti toivonut vaimon joutuvan liikenneonnettomuuteen tms., mutta tiedän että olen paha ihminen toimiessani näin ja minun on vain hyväksyttävä tilanne ja keskityttävä omaan elämääni. Kyllähän he käytännön tasolla tulevat ihan sujuvasti toimeen, mutta rakkaus puuttuu. On vain hyvä diili. Maailma on vaan niin epätäydellinen paikka...

[/quote]

Koin suurta myötätuntoa puolestasi lukiessani tätä. Kamala tilanne.

[/quote]

Oho, tuhannet kiitokset. Odotin lähinnä haukkuja :) ja hävetti postauksen jälkeen. Tunsin itseni lapselliseksi, kun haaveilen vielä. 
[/quote]

Pystyn samaistumaan :( raastavaa kun toinen pyörii koko ajan mielessä ja kukaan muu ei tunnu miltään. hirveä tilanne.. toivon todella että voit vielä elää hänen kanssaan.

Samanlaisia ajatuksia minulla. En kadu sitä, että olen aloittanut parisuhteen mieheni kanssa, koska muutenhan en olisi saanut lapsiani. Myöhemmin tapasin kuitenkin toisen, kuka olisi minulle vielä oikeampi.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 18:31"]

Kaksipiippuinen juttu. Siinä mielessä en ole oikean miehen kanssa, että olen tavannut miehen, joka on minulle täydellinen. Mutta siinä mielessä nykyinen mieheni on minulle täydellinen, että vain hänen kanssaan pystyin saamaan ihanan perheen ja lapsia. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, niin en ehkä edelleenkään osaisi valita toisin. Vaakakupissa on nimittäin toisrlla puolella sielunkumppani ja toisella puolella lasten saaminen. Ehkä seuraavassa elämässä saan paremman tilaisuuden tuon sielunkumppanin kanssa. Murheellinen olen tästä kaikesta, mutta elämähän on laiffii!

[/quote]