Kuuluuko oikeasti, syvästi rakastavaan ihmissuhteeseen se, että sinä tai se toinen on joskus (ei usein) ihan kauhea?

Vierailija kirjoitti:

Niin, sinä Ap saat ihan itse hyväksyä ja päättää miten sinua saa kohdella. Jos sinusta on ihan ok, että rakkaasi syyttelee sinua vainoharhaisesti milloin mistäkin, niin sitten se on ihan ok sulle.Hyväksy kuitenkin sekin asia, että joistakin sellainen ei ole ok, eivätkä missään nimessä jatkaisi sellaista suhdetta.

Onko sinulla omakohtaista jaettavaa?

Lukekaa se aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

1. Omasta kokemuksestaan voi kertoa ilman, että käyttää sana muotoa "minä olen kokenut" tms.

2. Se, että tuo esiin myös vaihtoehdon, joka ei miellytä sinua, ei ole hyökkäämistä tai lyttäämistä

3. Se, että keskustellaan asioista yleisellä tasolla tyyliin "henkinen väkivalta helposti kärjistyy myös fyysiselle puolelle" ei myöskään ole sinun tai miehesi lyttäämistä. Puhutaan asioista, ei ihmisistä

4. Olemme anonyymilla keskustelupalstalla. Täällä kukaan ei tunne toistaan. Et siis voi ruveta syyttelemään muita tai vaatimaan kommentointia vain niiltä, jotka teidät tuntevat. Niitä kun ei täällä todennäköisesti ole yhtään. Täällä voi keskustella vain tuntemattomien tai tuntemattomana pysyttelevien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mä pidän rakkautena sitä, että toista haluaa kohdella hyvin. Toki meistä monet ovat enemmän tai vähemmän haavoittuneita emmekä osaa käsitellä vaikeita asioita rakentavasti, mutta mielestäni jos rakastaa, sitoutuu kehittämään itseään parempaan suuntaan eikä oksenna pahaa oloaan sen niskaan, jota väittää rakastavansa.

Eikä sukulaisiakaan tarvitse vain sietää, todellakaan.

Mä näen asian aika samalla tavalla. Haluaa kohdella toista hyvin, mutta ei aina osaa. Voi olla omaa pahaa oloa, käsittelemättömiä traumoja, tunteiden hallinnan ongelmia. Se on jokaisen oma valinta, miten paljon huonoa käytöstä toiselta kestää, mutta kohtuullisen ajan sisällä sen toisen olisi syytä myös nähdä ja tunnustaa oman käytöksensä ongelmat JA pyrkiä etsimään siihen apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole oppinut lapsuudessa tunnesäätelyä. Tämä on vähän kinkkisempi juttu sillä lapsuudessa opitut asenteet ja toimintatavat istuvat meissä tiukasti. En ihan 100% uskoisi kaikkea mitä mies sanoo menneisyydessä tapahtuneista vääryyksistä. Niitä ei välttämättä ole tapahtunut tai hänellä voi olla vinoutunut käsitys tapahtuneista asioista. Aikuisuudessa tapahtuneet vääryydet eivät aiheuta kyvyttömyyttä tunnistaa omia ja muiden tunteita vaan tämä on jo lapsuudessa alkanut ja saattaa olla patologista. Miettisin tarkkaan jaksaisinko tuota rumbaa. Huonossa lykyssä olet haksahtanut uhriutuja-marttyyrinarsistiin ja siinä ei auta muuta kuin lähteä karkuun ja vikkelään.

Mies ei itse asiassa paljon paisuttele lapsuuttaan vaan melkein vähättelee sitä. Häntä siis hakattiin lapsena tosi paljon, äiti hakkasi. Voi totta kai olla että olen haksahtanut johonkin hulluun, mutta tosiaan suhde tuore ja katson ensin. Meillä on ollut kipeitä riitoja mutta mies aina "päivittänyt" käytöstään erilaiseksi niiden jälkeen.

En ymmärrä miksi katselet tuommoista? Jos suhde on tuore niin sittenhän on helppo lähteä. Jos esim oot ensitreffeillä ja mies käyttäytyy sikamaisesti ja haukkuu sinua, ajatteletko että koska nämä on vasta ekatreffit kattelenpa miten tämä tästä kehittyy ja muuttuu? Normaali nainen lähtisi samantien. Ennemmin ymmärrän jos ollaan oltu yhdessä 20v ja naimisissa ja lapsia niin voi ajatella että ehkä tää on joku vaihe, katsellaan hetki vielä jos tilanne muuttuu. Mutta tuoreessa suhteessa tuollaista käytöstä... itse ainakin lähtisin.

Minun on tosi vaikea uskoa että täällä palstalla olisi vain ihmisiä joilla ei ole mitään ongelmia läheisyyden ja toisten lähelle päästämisen kanssa. Haluaisin kuulla näistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

Sinun kannattaa harjoitella sisälukutaitoa. Eriävä mielipide ei ole sama asia kuin sinuun kiinni käyminen. Eikä realistisen, mutta sinulle epämieluisan vaihtoehdon esiintuominen ole sama asia kuin sinun sorsimisesi. 

"Sinun mies on ..." ei ole mikään mielipide. Se on sinun projisointi täysin kasvottomaan ihmiseen. Kerro omista kokemuksistasi, jaa ne, ja anna olla. En minäkään täällä huutele että se minun yksi kokemukseni pätee koko maapalloon. Jos minun mies on ihan ok vaikka traumatisoitunut, se ei tarkoita etteikö olisi paljon täysin hulluja miehiä ja naisia joiden kanssa ei kannata aloittaa yhtään mitään.

Alkaa kuulostaa siltä, että olet provo. Ei kukaan voi normaali kirjoittaja voi ottaa noin kirjaimellisesti kaikkea, mitä täällä sanotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millä tavalla kauhea. Esimerkiksi väkivalta ei missään olosuhteissa kuulu minkäänlaiseen ihmissuhteeseen.

Minun tapauksessa fyysistä väkivaltaa ei ole ikinä esiintynyt eikä vaikuta tulevaisuudessakaan todennäköiseltä. Meillä ongelma on pähkinänkuoressa se, että toisella on paljon matkalaukkua huonosta kohtelusta + emme ole olleet yhdessä vielä kovin pitkään joten en tunne kaikkia hänen asioitaan tai haavojaan mutta häneltä puuttuu tunneäly täysin ja siksi hän lataa vanhoja kipujaan päin minua ihan aiheetta. Noin esimerkiksi, hänen entinen kumppaninsa petti häntä -> siispä kaikki mitä teen viittaa ihan satavarmasti pettämiseen. Olen itse asiassa hyvin uskollinen puoliso, ja tämä vain lisää hänen epävarmuuttaan. En halua olla terapeutti, mutta jos on jotain kohtuullisia keinoja auttaa tässä, autan mielelläni. Mielestäni kaikki haavat ei kuulu terapiaan vaan rakastaville läheisille myös. Johonkin se raja totta kai täytyy vetää, mutta haluaisin tehdä sen mikä jää rajan kohtuulliselle puolen.

Ota se matkalaukku ja vie sekajätteeseen. Tai materiaaleista riippuen ongelmajätteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

Ei käynyt hyvin, valitsin vaikean tien ja kuljin sen loppuun, erosin.  Moni traumatisoitui myös. Huono käytös ei ole puolusteltavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

1. Omasta kokemuksestaan voi kertoa ilman, että käyttää sana muotoa "minä olen kokenut" tms.

2. Se, että tuo esiin myös vaihtoehdon, joka ei miellytä sinua, ei ole hyökkäämistä tai lyttäämistä

3. Se, että keskustellaan asioista yleisellä tasolla tyyliin "henkinen väkivalta helposti kärjistyy myös fyysiselle puolelle" ei myöskään ole sinun tai miehesi lyttäämistä. Puhutaan asioista, ei ihmisistä

4. Olemme anonyymilla keskustelupalstalla. Täällä kukaan ei tunne toistaan. Et siis voi ruveta syyttelemään muita tai vaatimaan kommentointia vain niiltä, jotka teidät tuntevat. Niitä kun ei täällä todennäköisesti ole yhtään. Täällä voi keskustella vain tuntemattomien tai tuntemattomana pysyttelevien kanssa. 

Pyysin vain omia kokemuksia. Se että minulle on sattunut jotain keljua ei tarkoita että tiedän toisten ihmisten elämästä kaiken. Jos joku on esimerkiksi huijannut minua, ei käänny päässäni muotoon "ihmiset usein huijaavat". Se vain tapahtui sinulle. En jaksa lukea kommentteja joissa yritetään muodostaa jotain universaalia viisautta. Haluan vain kuulla omakohtaisia kokemuksia. Se riittää. Ei tarvitse yrittää olla enempää kuin on. Te olette kaikki vain ihmisiä niin kuin minäkin. Ei meillä ole viisautta sanoa "ihmiset usein blaa blaa". Ei me tunneta niin paljon ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

Ei käynyt hyvin, valitsin vaikean tien ja kuljin sen loppuun, erosin.  Moni traumatisoitui myös. Huono käytös ei ole puolusteltavissa.

Kiitos kommentista ja ikävää että sinulle kävi noin. Minusta toisen huonoa käytöstä voi sietää jonkin aikaa, jos jotain kehitystä ja muutosta on havaittavista. Mielestä vaaralliset ihmissuhteet ovat niitä joissa mikään toisen toiminnassa tai omassakaan ei muutu vaan noidankehä jatkuu. Nämä ovat kaksi ihan eri asiaa, ja ne pitää pystyä erottamaan toisistaan. On tärkeää pystyä tunnistamaan, onko tilanne lukittunut vai etenee johonkin parempaan. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

Vakavissasiko oletat, että ANONYYMILLA palstalla joku voi kommentoida tuntien sinut ja miehesi :D:D:D

Täällä on oikeasti joku lukutaidottomien ryhmä paikalla... Voithan sinä anonyymillä palstalla kertoa omista kokemuksistasi. Omista kokemuksistasi. Ymmärrätkö lukemasi? Voit jakaa sitä mitä sinulle on tapahtunut. Et voi analysoida tuntemattomien ihmisten elämäntilanteet suit sait. Ymmärrätkö eron?

Miksi en voi analysoida? Sinähän nimenomaan pyysit näkemyksiä siitä, kuuluko syvästi rakastavaan suhteeseen se, että toinen on kamala. Sellaisessa keskustelussa on täysin ok kertoa myös OMA näkemyksensä sinun miehesi toiminnasta. Sinun pitää tietenkin tiedostaa se, että MINUN näkemykseni perustuu SINUN kuvailuusi. Jos sitä et käsitä, olet väärässä paikassa tarinoidesi kanssa. Keskustelupalsta kun ei ole paikka, jossa vain sinulle mieluisat kirjoitukset ovat sallittuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

1. Omasta kokemuksestaan voi kertoa ilman, että käyttää sana muotoa "minä olen kokenut" tms.

2. Se, että tuo esiin myös vaihtoehdon, joka ei miellytä sinua, ei ole hyökkäämistä tai lyttäämistä

3. Se, että keskustellaan asioista yleisellä tasolla tyyliin "henkinen väkivalta helposti kärjistyy myös fyysiselle puolelle" ei myöskään ole sinun tai miehesi lyttäämistä. Puhutaan asioista, ei ihmisistä

4. Olemme anonyymilla keskustelupalstalla. Täällä kukaan ei tunne toistaan. Et siis voi ruveta syyttelemään muita tai vaatimaan kommentointia vain niiltä, jotka teidät tuntevat. Niitä kun ei täällä todennäköisesti ole yhtään. Täällä voi keskustella vain tuntemattomien tai tuntemattomana pysyttelevien kanssa. 

Pyysin vain omia kokemuksia. Se että minulle on sattunut jotain keljua ei tarkoita että tiedän toisten ihmisten elämästä kaiken. Jos joku on esimerkiksi huijannut minua, ei käänny päässäni muotoon "ihmiset usein huijaavat". Se vain tapahtui sinulle. En jaksa lukea kommentteja joissa yritetään muodostaa jotain universaalia viisautta. Haluan vain kuulla omakohtaisia kokemuksia. Se riittää. Ei tarvitse yrittää olla enempää kuin on. Te olette kaikki vain ihmisiä niin kuin minäkin. Ei meillä ole viisautta sanoa "ihmiset usein blaa blaa". Ei me tunneta niin paljon ihmisiä.

Oma kokemukseni on, että sinä olet helvetin raskas akka, joka on ansainnut kaiken paskan, jota niskaansa saa. Ole hyvä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko herkkähipiäistä sakkia, jos toisen pitää aina olla ihana ja täydellinen.

Erikseen sitten parisuhdeväkivalta, pettäminen, jatkuva valehteleminen, yms. Kyllä jokaiseen parisuhteeseen kuuluu se "myötä- ja vastoinkäymisissä", koska ei kukaan jaksa olla jatkuvasti täydellinen. Riidat ja hankaluudet nyt vaan kuuluvat elämään, ja parisuhteessa pitäisi myös pystyä luottamaan siihen, että se toinen ei lähde heti kälppimään, jos hetken aikaa onkin vaikeaa.

Juuri tämä oli omakin pointtini, terveisin ap. En ihan oikeasti ymmärrä tätä ajattelumallia että mitään pienintäkään pierua ei saa tulla tai on joku psykopaatti. Mitä nämä kommentoijat itse oikein ovat? Tuskin mitään kovin mukavaa seuraa.

Kommentoijat ovat täydellsiä itse ja aina hyvällä tuulella tietenkin. Ei ole huonoja päiviä. On vaan ihania, täyydellsiä ja ongelmattomia päiviä.

Tai jos on ongelmia. Ne lakaistaan maton alle, eikä niistä hiiskuta sanallakaan. Koska elämä on IHANAAAAAA

On meillä miehen kanssa huonoja päiviä ja ongelmia, mutta ei KOSKAAN haukuta ja nimitellä toisiamme. Kyllä parisuhteessa pitää pystyä kunnioittamaan toistaan ja hillitsemään itsensä sen vertaa. Kritiikkiä voi toiselle antaa ilman solvaamista ja nimittelyä.

Ohutnahkainen ja paksunahkainen narsisti, match made in he…ll. Tehkää nyt ihmeessä vielä lapsia, ettei maailmasta katoa kokonaan kaikki harvinaiset ihmiset, jotka oikeasti ymmärtää mitä elämä on. Kärsimys vahvistaa nääs ja tekee viisaammaksi, ja rakkaus se kestää ihan kaiken, nih!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

1. Omasta kokemuksestaan voi kertoa ilman, että käyttää sana muotoa "minä olen kokenut" tms.

2. Se, että tuo esiin myös vaihtoehdon, joka ei miellytä sinua, ei ole hyökkäämistä tai lyttäämistä

3. Se, että keskustellaan asioista yleisellä tasolla tyyliin "henkinen väkivalta helposti kärjistyy myös fyysiselle puolelle" ei myöskään ole sinun tai miehesi lyttäämistä. Puhutaan asioista, ei ihmisistä

4. Olemme anonyymilla keskustelupalstalla. Täällä kukaan ei tunne toistaan. Et siis voi ruveta syyttelemään muita tai vaatimaan kommentointia vain niiltä, jotka teidät tuntevat. Niitä kun ei täällä todennäköisesti ole yhtään. Täällä voi keskustella vain tuntemattomien tai tuntemattomana pysyttelevien kanssa. 

Pyysin vain omia kokemuksia. Se että minulle on sattunut jotain keljua ei tarkoita että tiedän toisten ihmisten elämästä kaiken. Jos joku on esimerkiksi huijannut minua, ei käänny päässäni muotoon "ihmiset usein huijaavat". Se vain tapahtui sinulle. En jaksa lukea kommentteja joissa yritetään muodostaa jotain universaalia viisautta. Haluan vain kuulla omakohtaisia kokemuksia. Se riittää. Ei tarvitse yrittää olla enempää kuin on. Te olette kaikki vain ihmisiä niin kuin minäkin. Ei meillä ole viisautta sanoa "ihmiset usein blaa blaa". Ei me tunneta niin paljon ihmisiä.

Älä tee perusteettomia oletuksia. Ihan hyvin joku meistä voi kokea olevansa vaikka alien. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole oppinut lapsuudessa tunnesäätelyä. Tämä on vähän kinkkisempi juttu sillä lapsuudessa opitut asenteet ja toimintatavat istuvat meissä tiukasti. En ihan 100% uskoisi kaikkea mitä mies sanoo menneisyydessä tapahtuneista vääryyksistä. Niitä ei välttämättä ole tapahtunut tai hänellä voi olla vinoutunut käsitys tapahtuneista asioista. Aikuisuudessa tapahtuneet vääryydet eivät aiheuta kyvyttömyyttä tunnistaa omia ja muiden tunteita vaan tämä on jo lapsuudessa alkanut ja saattaa olla patologista. Miettisin tarkkaan jaksaisinko tuota rumbaa. Huonossa lykyssä olet haksahtanut uhriutuja-marttyyrinarsistiin ja siinä ei auta muuta kuin lähteä karkuun ja vikkelään.

Mies ei itse asiassa paljon paisuttele lapsuuttaan vaan melkein vähättelee sitä. Häntä siis hakattiin lapsena tosi paljon, äiti hakkasi. Voi totta kai olla että olen haksahtanut johonkin hulluun, mutta tosiaan suhde tuore ja katson ensin. Meillä on ollut kipeitä riitoja mutta mies aina "päivittänyt" käytöstään erilaiseksi niiden jälkeen.

En ymmärrä miksi katselet tuommoista? Jos suhde on tuore niin sittenhän on helppo lähteä. Jos esim oot ensitreffeillä ja mies käyttäytyy sikamaisesti ja haukkuu sinua, ajatteletko että koska nämä on vasta ekatreffit kattelenpa miten tämä tästä kehittyy ja muuttuu? Normaali nainen lähtisi samantien. Ennemmin ymmärrän jos ollaan oltu yhdessä 20v ja naimisissa ja lapsia niin voi ajatella että ehkä tää on joku vaihe, katsellaan hetki vielä jos tilanne muuttuu. Mutta tuoreessa suhteessa tuollaista käytöstä... itse ainakin lähtisin.

Ensitreffeillä mies käyttäytyi kuin unelma. En katsoisi ensisikaa. :) Hän on tehnyt tosi paljon minua varten mutta kun suhde syvenee omat haavat tulee pintaan. Hän on kyllä kertonut niistä aika avoimesti.

Katselen tuommoista koska moni asia mitä hän tekee on myös parempaa kuin mitä "tasaisemmat" ihmiset tekee. Hän suojelee minua ja välittää esimerkiksi terveydestäni hämmentävän paljon. Ymmärrän tavallaan palstan kommentit jos ainoa info on että on huonoa käytöstä. Mutta niin paljon mitä hän tekee on hyvää käytöstä. Hän auttaa minua, jakaa asioita kanssani etc. mutta sitten on ne epävarmuudet ja pahat kokemukset menneestä jotka laukaisee tiettyä ongelmakäyttäytymistä. Se on ihan luonnollista. Jos joku on pettänyt sinua tai käyttänyt hyväksi menneessä, ei ole helppoa olla täysin rento uuden kumppanin kanssa. Se ei vain ole realistista. Ehkä joku pystyy tähän ja tosiaan en itsekään saa yleistää kaikkiin ihmisiin kun en halua muiden yleistävän, mutta itseltäni ei ainakaan luottaminen suju tuosta vain sen jälkeen mitä joku on tehnyt minua kohtaan väärin.

Have a heart, tyypit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

1. Omasta kokemuksestaan voi kertoa ilman, että käyttää sana muotoa "minä olen kokenut" tms.

2. Se, että tuo esiin myös vaihtoehdon, joka ei miellytä sinua, ei ole hyökkäämistä tai lyttäämistä

3. Se, että keskustellaan asioista yleisellä tasolla tyyliin "henkinen väkivalta helposti kärjistyy myös fyysiselle puolelle" ei myöskään ole sinun tai miehesi lyttäämistä. Puhutaan asioista, ei ihmisistä

4. Olemme anonyymilla keskustelupalstalla. Täällä kukaan ei tunne toistaan. Et siis voi ruveta syyttelemään muita tai vaatimaan kommentointia vain niiltä, jotka teidät tuntevat. Niitä kun ei täällä todennäköisesti ole yhtään. Täällä voi keskustella vain tuntemattomien tai tuntemattomana pysyttelevien kanssa. 

Pyysin vain omia kokemuksia. Se että minulle on sattunut jotain keljua ei tarkoita että tiedän toisten ihmisten elämästä kaiken. Jos joku on esimerkiksi huijannut minua, ei käänny päässäni muotoon "ihmiset usein huijaavat". Se vain tapahtui sinulle. En jaksa lukea kommentteja joissa yritetään muodostaa jotain universaalia viisautta. Haluan vain kuulla omakohtaisia kokemuksia. Se riittää. Ei tarvitse yrittää olla enempää kuin on. Te olette kaikki vain ihmisiä niin kuin minäkin. Ei meillä ole viisautta sanoa "ihmiset usein blaa blaa". Ei me tunneta niin paljon ihmisiä.

Älä tee perusteettomia oletuksia. Ihan hyvin joku meistä voi kokea olevansa vaikka alien. 

Heh. Voit varmaan avata tuolle erillisen ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

1. Omasta kokemuksestaan voi kertoa ilman, että käyttää sana muotoa "minä olen kokenut" tms.

2. Se, että tuo esiin myös vaihtoehdon, joka ei miellytä sinua, ei ole hyökkäämistä tai lyttäämistä

3. Se, että keskustellaan asioista yleisellä tasolla tyyliin "henkinen väkivalta helposti kärjistyy myös fyysiselle puolelle" ei myöskään ole sinun tai miehesi lyttäämistä. Puhutaan asioista, ei ihmisistä

4. Olemme anonyymilla keskustelupalstalla. Täällä kukaan ei tunne toistaan. Et siis voi ruveta syyttelemään muita tai vaatimaan kommentointia vain niiltä, jotka teidät tuntevat. Niitä kun ei täällä todennäköisesti ole yhtään. Täällä voi keskustella vain tuntemattomien tai tuntemattomana pysyttelevien kanssa. 

Pyysin vain omia kokemuksia. Se että minulle on sattunut jotain keljua ei tarkoita että tiedän toisten ihmisten elämästä kaiken. Jos joku on esimerkiksi huijannut minua, ei käänny päässäni muotoon "ihmiset usein huijaavat". Se vain tapahtui sinulle. En jaksa lukea kommentteja joissa yritetään muodostaa jotain universaalia viisautta. Haluan vain kuulla omakohtaisia kokemuksia. Se riittää. Ei tarvitse yrittää olla enempää kuin on. Te olette kaikki vain ihmisiä niin kuin minäkin. Ei meillä ole viisautta sanoa "ihmiset usein blaa blaa". Ei me tunneta niin paljon ihmisiä.

Oma kokemukseni on, että sinä olet helvetin raskas akka, joka on ansainnut kaiken paskan, jota niskaansa saa. Ole hyvä :)

Lol :) Jätän väliin kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mä pidän rakkautena sitä, että toista haluaa kohdella hyvin. Toki meistä monet ovat enemmän tai vähemmän haavoittuneita emmekä osaa käsitellä vaikeita asioita rakentavasti, mutta mielestäni jos rakastaa, sitoutuu kehittämään itseään parempaan suuntaan eikä oksenna pahaa oloaan sen niskaan, jota väittää rakastavansa.

Eikä sukulaisiakaan tarvitse vain sietää, todellakaan.

Mä näen asian aika samalla tavalla. Haluaa kohdella toista hyvin, mutta ei aina osaa. Voi olla omaa pahaa oloa, käsittelemättömiä traumoja, tunteiden hallinnan ongelmia. Se on jokaisen oma valinta, miten paljon huonoa käytöstä toiselta kestää, mutta kohtuullisen ajan sisällä sen toisen olisi syytä myös nähdä ja tunnustaa oman käytöksensä ongelmat JA pyrkiä etsimään siihen apua.

Oon samaa mieltä. Kirjoitin tossa pari sivua takaperin miten mun puoliso vaikutti vähän samantyyppiseltä kuin ap:n kuvailema tapaus. Syy miksi ollaan yhä yhdessä, on nimenomaan se, että eteenpäin on menty todella paljon, mies haki aika alkuvaiheessa oma-aloitteisesti keskusteluapua, ymmärtää selkeästi miksi joku asia on musta loukkaavaa ja pyrkii kaikin tavoin muuttamaan käytöstään. Joka kerta ei mee ihan nappiin, mut eipä mee mullakaan. Synnitön heittäköön tosiaan sen ekan kiven.

Mut valehtelisin, jos väittäisin etten oo kipuillut välillä paljonkin tän asian kanssa. Etenkin suhteen alkupuolella. Ja voimia tämä on kysynyt, kärsivällisyyttä ja äärimmäistä turhautumisen sietokykyä. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa missä meidän elämä on melko seesteistä, mies ei halua tietää viesteistä että kelle lähetit tai konttorilla ollessani et kuka siellä tuli juttelemaan, ei ahdistu kun menen kaverini kanssa kahville tai syömään ja mun firman juhlatkin on sille ihan fine. Alussa nuo asiat oli sellaisia mitkä sai miehen ahdistumaan aivan järkyttävästi.

Eli kyllä, jos puoliso itse tiedostaa ongelmansa, hakee apua ja työstää asioita ja sinä pidät huolta ettet anna periksi miehen typerille epäluuloille ja syytöksille, niin tuosta voi tulla hyvä suhde.

Jos mies lähtökohtaisesti syyttelee aina vaan muita tai olosuhteita omasta käytöksestään, eikä aidosti myönnä et vastuu pitäis ottaa ja jotain olis asioiden eteen itsekin tehtävä, niin tuosta ei tule mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

1. Omasta kokemuksestaan voi kertoa ilman, että käyttää sana muotoa "minä olen kokenut" tms.

2. Se, että tuo esiin myös vaihtoehdon, joka ei miellytä sinua, ei ole hyökkäämistä tai lyttäämistä

3. Se, että keskustellaan asioista yleisellä tasolla tyyliin "henkinen väkivalta helposti kärjistyy myös fyysiselle puolelle" ei myöskään ole sinun tai miehesi lyttäämistä. Puhutaan asioista, ei ihmisistä

4. Olemme anonyymilla keskustelupalstalla. Täällä kukaan ei tunne toistaan. Et siis voi ruveta syyttelemään muita tai vaatimaan kommentointia vain niiltä, jotka teidät tuntevat. Niitä kun ei täällä todennäköisesti ole yhtään. Täällä voi keskustella vain tuntemattomien tai tuntemattomana pysyttelevien kanssa. 

Pyysin vain omia kokemuksia. Se että minulle on sattunut jotain keljua ei tarkoita että tiedän toisten ihmisten elämästä kaiken. Jos joku on esimerkiksi huijannut minua, ei käänny päässäni muotoon "ihmiset usein huijaavat". Se vain tapahtui sinulle. En jaksa lukea kommentteja joissa yritetään muodostaa jotain universaalia viisautta. Haluan vain kuulla omakohtaisia kokemuksia. Se riittää. Ei tarvitse yrittää olla enempää kuin on. Te olette kaikki vain ihmisiä niin kuin minäkin. Ei meillä ole viisautta sanoa "ihmiset usein blaa blaa". Ei me tunneta niin paljon ihmisiä.

Sinulla on siis oikeus sanoa, että me toiset kirjoittajat olemme psykopaatteja, empatiakyvyttömiä jeesustelijoita jne. Mutta kukaan ei saa edes etäisesti vihajata, että se traumatisoitunut ukkokultasi voisi olla jotain muuta kuin särkynyt ihmisraunio, jonka sinun pyhä rakkautesi pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Ohutnahkainen ja paksunahkainen narsisti, match made in he…ll. Tehkää nyt ihmeessä vielä lapsia, ettei maailmasta katoa kokonaan kaikki harvinaiset ihmiset, jotka oikeasti ymmärtää mitä elämä on. Kärsimys vahvistaa nääs ja tekee viisaammaksi, ja rakkaus se kestää ihan kaiken, nih!

Niin siis onko sinulla niitä omia kokemuksia, joita voisit jakaa meidän kanssa?