Kuuluuko oikeasti, syvästi rakastavaan ihmissuhteeseen se, että sinä tai se toinen on joskus (ei usein) ihan kauhea?

Kyllä voi parantua, jos myöntää ongelman ja katuu.

Kaikki tekee virheitä joskus.

Jos on jatkuvasti kaunainen, eikä loppua näy, kannattaa unohtaa tyyppi.

Ei kuulu. Tyyliin yhden kerran saa mokata, mutta sitten pitää pyytää tosissaan anteeksi ja olla möhlimättä enää.

No ei se kyllä kuulu. Menköön terapeutille jos pitää paha olonsa johonkin purkaa.

Kuuluu

Riippuu millä tavalla kauhea. Esimerkiksi väkivalta ei missään olosuhteissa kuulu minkäänlaiseen ihmissuhteeseen.

Ei.

Onko ap 3-vuotias, kun määrittelee ihmistä kakkakikkareeksi jne.?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millä tavalla kauhea. Esimerkiksi väkivalta ei missään olosuhteissa kuulu minkäänlaiseen ihmissuhteeseen.

Minun tapauksessa fyysistä väkivaltaa ei ole ikinä esiintynyt eikä vaikuta tulevaisuudessakaan todennäköiseltä. Meillä ongelma on pähkinänkuoressa se, että toisella on paljon matkalaukkua huonosta kohtelusta + emme ole olleet yhdessä vielä kovin pitkään joten en tunne kaikkia hänen asioitaan tai haavojaan mutta häneltä puuttuu tunneäly täysin ja siksi hän lataa vanhoja kipujaan päin minua ihan aiheetta. Noin esimerkiksi, hänen entinen kumppaninsa petti häntä -> siispä kaikki mitä teen viittaa ihan satavarmasti pettämiseen. Olen itse asiassa hyvin uskollinen puoliso, ja tämä vain lisää hänen epävarmuuttaan. En halua olla terapeutti, mutta jos on jotain kohtuullisia keinoja auttaa tässä, autan mielelläni. Mielestäni kaikki haavat ei kuulu terapiaan vaan rakastaville läheisille myös. Johonkin se raja totta kai täytyy vetää, mutta haluaisin tehdä sen mikä jää rajan kohtuulliselle puolen.

ei tietenkään kuulu, suhde on ruusuilla tanssimista koko ajan! Koskaan ei ole vastoinkäymisiä, toinen on aina ihanan huomaavainen ja kantaa lahjoja kotiin. Toinen huomioi minut aina…

Ai niin, entäs muuten minä? No, ei sillä väliä, kunhan toinen on super-ihana!

Vierailija kirjoitti:

Onko ap 3-vuotias, kun määrittelee ihmistä kakkakikkareeksi jne.?

Heh. Löysää pipoa ja tutustu maailmaan. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millä tavalla kauhea. Esimerkiksi väkivalta ei missään olosuhteissa kuulu minkäänlaiseen ihmissuhteeseen.

Minun tapauksessa fyysistä väkivaltaa ei ole ikinä esiintynyt eikä vaikuta tulevaisuudessakaan todennäköiseltä. Meillä ongelma on pähkinänkuoressa se, että toisella on paljon matkalaukkua huonosta kohtelusta + emme ole olleet yhdessä vielä kovin pitkään joten en tunne kaikkia hänen asioitaan tai haavojaan mutta häneltä puuttuu tunneäly täysin ja siksi hän lataa vanhoja kipujaan päin minua ihan aiheetta. Noin esimerkiksi, hänen entinen kumppaninsa petti häntä -> siispä kaikki mitä teen viittaa ihan satavarmasti pettämiseen. Olen itse asiassa hyvin uskollinen puoliso, ja tämä vain lisää hänen epävarmuuttaan. En halua olla terapeutti, mutta jos on jotain kohtuullisia keinoja auttaa tässä, autan mielelläni. Mielestäni kaikki haavat ei kuulu terapiaan vaan rakastaville läheisille myös. Johonkin se raja totta kai täytyy vetää, mutta haluaisin tehdä sen mikä jää rajan kohtuulliselle puolen.

Kumppanisi käytös on periaatteessa ymmärrettävää, mutta ei se pidemmän päälle toimi, että jatkuvasti syytellään aiheetta. Luottamuksen rakentaminen vie toki aikansa, mutta loputtomiin ei tarvitse sietää aiheetonta syytelyä. Se on kuitenkin vain ja ainoastaan sen kumppanisi asia tehdä tuolle tilanteelle jotain. Sinä toki omalta osaltasi voit auttaa osoittamalla olevasi luottamuksen arvoinen. 

Ei sinun kuulu toimia kenenkään oksennusämpärinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millä tavalla kauhea. Esimerkiksi väkivalta ei missään olosuhteissa kuulu minkäänlaiseen ihmissuhteeseen.

Minun tapauksessa fyysistä väkivaltaa ei ole ikinä esiintynyt eikä vaikuta tulevaisuudessakaan todennäköiseltä. Meillä ongelma on pähkinänkuoressa se, että toisella on paljon matkalaukkua huonosta kohtelusta + emme ole olleet yhdessä vielä kovin pitkään joten en tunne kaikkia hänen asioitaan tai haavojaan mutta häneltä puuttuu tunneäly täysin ja siksi hän lataa vanhoja kipujaan päin minua ihan aiheetta. Noin esimerkiksi, hänen entinen kumppaninsa petti häntä -> siispä kaikki mitä teen viittaa ihan satavarmasti pettämiseen. Olen itse asiassa hyvin uskollinen puoliso, ja tämä vain lisää hänen epävarmuuttaan. En halua olla terapeutti, mutta jos on jotain kohtuullisia keinoja auttaa tässä, autan mielelläni. Mielestäni kaikki haavat ei kuulu terapiaan vaan rakastaville läheisille myös. Johonkin se raja totta kai täytyy vetää, mutta haluaisin tehdä sen mikä jää rajan kohtuulliselle puolen.

Tuo on asia, joka todellakin tarvitsee terapiaa. Voi juontaa juurensa muustakin kuin siitä, että on tullut petetyksi. Esimerkiksi sairaalloisen mustasukkaiset tai kontrolloivat ihmiset näkevät kaikessa merkkejä pettämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millä tavalla kauhea. Esimerkiksi väkivalta ei missään olosuhteissa kuulu minkäänlaiseen ihmissuhteeseen.

Minun tapauksessa fyysistä väkivaltaa ei ole ikinä esiintynyt eikä vaikuta tulevaisuudessakaan todennäköiseltä. Meillä ongelma on pähkinänkuoressa se, että toisella on paljon matkalaukkua huonosta kohtelusta + emme ole olleet yhdessä vielä kovin pitkään joten en tunne kaikkia hänen asioitaan tai haavojaan mutta häneltä puuttuu tunneäly täysin ja siksi hän lataa vanhoja kipujaan päin minua ihan aiheetta. Noin esimerkiksi, hänen entinen kumppaninsa petti häntä -> siispä kaikki mitä teen viittaa ihan satavarmasti pettämiseen. Olen itse asiassa hyvin uskollinen puoliso, ja tämä vain lisää hänen epävarmuuttaan. En halua olla terapeutti, mutta jos on jotain kohtuullisia keinoja auttaa tässä, autan mielelläni. Mielestäni kaikki haavat ei kuulu terapiaan vaan rakastaville läheisille myös. Johonkin se raja totta kai täytyy vetää, mutta haluaisin tehdä sen mikä jää rajan kohtuulliselle puolen.

Kannattaa olla kriittinen, hiljaa päänsä sisällä pohtien ja tarkkaillen. Aika moni persoonallisuushäiriöinen (narsistinen, osa epävakaista) myös prseilee parisuhteissaan perustellen että no kun mulla oli niin kauhee lapsuus/ parisuhde. Aina se ei ole totta. Ja vaikka olisikin totta, se ei todellakaan oikeuta käyttäytymään törkeästi. Henkinen väkivalta voi olla ihan yhtä vaurioittavaa kuin fyysinenkin. Yleensä törkykäytös vain pahenee ajan oloon, vaikka mitä tekisit, äärettömän harvoin paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millä tavalla kauhea. Esimerkiksi väkivalta ei missään olosuhteissa kuulu minkäänlaiseen ihmissuhteeseen.

Minun tapauksessa fyysistä väkivaltaa ei ole ikinä esiintynyt eikä vaikuta tulevaisuudessakaan todennäköiseltä. Meillä ongelma on pähkinänkuoressa se, että toisella on paljon matkalaukkua huonosta kohtelusta + emme ole olleet yhdessä vielä kovin pitkään joten en tunne kaikkia hänen asioitaan tai haavojaan mutta häneltä puuttuu tunneäly täysin ja siksi hän lataa vanhoja kipujaan päin minua ihan aiheetta. Noin esimerkiksi, hänen entinen kumppaninsa petti häntä -> siispä kaikki mitä teen viittaa ihan satavarmasti pettämiseen. Olen itse asiassa hyvin uskollinen puoliso, ja tämä vain lisää hänen epävarmuuttaan. En halua olla terapeutti, mutta jos on jotain kohtuullisia keinoja auttaa tässä, autan mielelläni. Mielestäni kaikki haavat ei kuulu terapiaan vaan rakastaville läheisille myös. Johonkin se raja totta kai täytyy vetää, mutta haluaisin tehdä sen mikä jää rajan kohtuulliselle puolen.

Kumppanisi käytös on periaatteessa ymmärrettävää, mutta ei se pidemmän päälle toimi, että jatkuvasti syytellään aiheetta. Luottamuksen rakentaminen vie toki aikansa, mutta loputtomiin ei tarvitse sietää aiheetonta syytelyä. Se on kuitenkin vain ja ainoastaan sen kumppanisi asia tehdä tuolle tilanteelle jotain. Sinä toki omalta osaltasi voit auttaa osoittamalla olevasi luottamuksen arvoinen. 

Kiitos tästä kommentistasi, se kuulostaa harkitsevalta ja fiksulta. Näen tilanteen tällä hetkellä juuri noin, eli tietyn (?) ajan tätä voi katsoa, mutta jos asia ei koskaan mene eteenpäin vaan aina on nyrkkeilysäkkinä, suhdetta ei voi jatkaa koska oma terveys ja hyvinvointi.

Rakastan miestä hyvin paljon ja hän on hyvä mies, mutta hänen käytöksensä on välillä ihan katastrofaalista. Ei mene sitten mihinkään sellaiseen luukkuun joka minulle on kohtuullisena opetettu aikanaan. Siksi kyselen täällä tarinoita että jos jollain olisi kokemusta ja ehkä relaksimpaa elämänasennetta kuin itselläni, elikkäs että asiat voi järjestyä silti ihan hyvin ajan ja kärsivällisyyden kanssa.

No meillä mies on melko säännöllisesti pahalla tuulella koska on kipuja sairauden vuoksi ja purkaa muhun pahaa oloaan. Yleensä sen jaksaa kun tietää mistä se johtuu, mutta joskus se menee niin kauheaksi että tuntuu siltä että ei enää jaksa.

Tähän asti olen sinnitellyt.

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Ei kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millä tavalla kauhea. Esimerkiksi väkivalta ei missään olosuhteissa kuulu minkäänlaiseen ihmissuhteeseen.

Minun tapauksessa fyysistä väkivaltaa ei ole ikinä esiintynyt eikä vaikuta tulevaisuudessakaan todennäköiseltä. Meillä ongelma on pähkinänkuoressa se, että toisella on paljon matkalaukkua huonosta kohtelusta + emme ole olleet yhdessä vielä kovin pitkään joten en tunne kaikkia hänen asioitaan tai haavojaan mutta häneltä puuttuu tunneäly täysin ja siksi hän lataa vanhoja kipujaan päin minua ihan aiheetta. Noin esimerkiksi, hänen entinen kumppaninsa petti häntä -> siispä kaikki mitä teen viittaa ihan satavarmasti pettämiseen. Olen itse asiassa hyvin uskollinen puoliso, ja tämä vain lisää hänen epävarmuuttaan. En halua olla terapeutti, mutta jos on jotain kohtuullisia keinoja auttaa tässä, autan mielelläni. Mielestäni kaikki haavat ei kuulu terapiaan vaan rakastaville läheisille myös. Johonkin se raja totta kai täytyy vetää, mutta haluaisin tehdä sen mikä jää rajan kohtuulliselle puolen.

Kumppanisi käytös on periaatteessa ymmärrettävää, mutta ei se pidemmän päälle toimi, että jatkuvasti syytellään aiheetta. Luottamuksen rakentaminen vie toki aikansa, mutta loputtomiin ei tarvitse sietää aiheetonta syytelyä. Se on kuitenkin vain ja ainoastaan sen kumppanisi asia tehdä tuolle tilanteelle jotain. Sinä toki omalta osaltasi voit auttaa osoittamalla olevasi luottamuksen arvoinen. 

Kiitos tästä kommentistasi, se kuulostaa harkitsevalta ja fiksulta. Näen tilanteen tällä hetkellä juuri noin, eli tietyn (?) ajan tätä voi katsoa, mutta jos asia ei koskaan mene eteenpäin vaan aina on nyrkkeilysäkkinä, suhdetta ei voi jatkaa koska oma terveys ja hyvinvointi.

Rakastan miestä hyvin paljon ja hän on hyvä mies, mutta hänen käytöksensä on välillä ihan katastrofaalista. Ei mene sitten mihinkään sellaiseen luukkuun joka minulle on kohtuullisena opetettu aikanaan. Siksi kyselen täällä tarinoita että jos jollain olisi kokemusta ja ehkä relaksimpaa elämänasennetta kuin itselläni, elikkäs että asiat voi järjestyä silti ihan hyvin ajan ja kärsivällisyyden kanssa.

Sinun pitää ensisijaisesti muistaa ajatella itseäsi. Jos sinusta tuntuu, että et jaksa, sinun ei tarvitse jaksaa. Eikä sinun tarvitse suostua asioihin, jotka sinun mielestäsi eivät ole kohtuullista käytöstä. Muista aina kertoa puolisollesi, miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu ja milloin se ei sinusta ole ok. Jos toiveita tilanteen muuttumisesta on, puoliso ottaa sinun näkemyksistä onkeensa. Jos homma jatkuu samanlaisena, vaikka kerrot, ettei tunnu hyvältä/sopivalta, lähde ja tee se liukkaasti ennen kuin olet niin koukussa, ettet pysty lähtemään. 

Kauanko suurin piirtein on "emme ole olleet yhdessä kovin pitkään"? Kysyn siksi, että voin kertoa näkemykseni, onko tilanne jatkunut jo liian kauan tuollaisena.