Kuuluuko oikeasti, syvästi rakastavaan ihmissuhteeseen se, että sinä tai se toinen on joskus (ei usein) ihan kauhea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eli elämän pitäis oll ayhtä auringonpaisetta ja tunteitaan ei saa näyttää? Jos joku asia ottaa pattinn tai harmitta, niin vaikka sydän märänis, niin pitää vaan hymyillä?

Tietenkään toista ei saa epäillä aiheetta tai syytellä mutta , kyllä jokaisella on oikeus olla myös huonolla tuulella. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen ole pidemmän päälle sopivaa eikä sitä pidä alkaa ymmärtämään. Suhteesta puuttuu arvostus ja kunnioitus nimenomaan. Varsinkin jos se riehumisen ja ääliömäosyyden tausta on oma huono olo, joka tahdotaan kaataa toisen niskaan. Itse olen käyttäytynyt kamalasti huonolla hetkellä, huutanut ja heittänyt tuolin kattoon... mutta olin kyllä aivan hel veti n vihainen miehelleni. Raivoreaktio oli kohtuuton ja kadutti tietysti vaikka vihaisuuteen minulla oli mielestäni oikeus (mies tunaroi sillälailla, että jouduttiin asumaan vuosi pidempään väärällä paikkakunnalla yms.). Suhde ei mielestäni ole kuitenkaan terve jos siinä tarkoituksella satutetaan ja loukataan toista minkään selityksen varjolla kun itsellä on paha olla. Jos henkisesti väkivaltainenkin suhde voi parantua jos satuttaminen ei ole juurtunut syvälle, mutta sekin vaatii todellista halua ja motivaatiota muuttaa asioita, vaikka sekään ei aina olisi helppoa. Useammin väkivaltaisessa suhteessa ei kuitenkaan ole tahtoa olla satuttamatta toista ja itseään. Ei se siitä paremmaksi muutu.

Tässä nyt sentään joku haluaa sanoa jotain rehellistä itsestään. Oletko sitä mieltä että olet käytöksesi takia huono ihminen? Kaduit kuitenkin ja pidät omaa käytöstäsi huonona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko herkkähipiäistä sakkia, jos toisen pitää aina olla ihana ja täydellinen.

Erikseen sitten parisuhdeväkivalta, pettäminen, jatkuva valehteleminen, yms. Kyllä jokaiseen parisuhteeseen kuuluu se "myötä- ja vastoinkäymisissä", koska ei kukaan jaksa olla jatkuvasti täydellinen. Riidat ja hankaluudet nyt vaan kuuluvat elämään, ja parisuhteessa pitäisi myös pystyä luottamaan siihen, että se toinen ei lähde heti kälppimään, jos hetken aikaa onkin vaikeaa.

Juuri tämä oli omakin pointtini, terveisin ap. En ihan oikeasti ymmärrä tätä ajattelumallia että mitään pienintäkään pierua ei saa tulla tai on joku psykopaatti. Mitä nämä kommentoijat itse oikein ovat? Tuskin mitään kovin mukavaa seuraa.

Kommentoijat ovat täydellsiä itse ja aina hyvällä tuulella tietenkin. Ei ole huonoja päiviä. On vaan ihania, täyydellsiä ja ongelmattomia päiviä.

Tai jos on ongelmia. Ne lakaistaan maton alle, eikä niistä hiiskuta sanallakaan. Koska elämä on IHANAAAAAA

Laita pois, jos ei osaa käyttäytyä. Normaali ihminen ei turhista asioista järjestä harmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Sairaat ihmiset nimenomaan järjestävät turhaa härdelliä.

Vierailija kirjoitti:

Eli elämän pitäis oll ayhtä auringonpaisetta ja tunteitaan ei saa näyttää? Jos joku asia ottaa pattinn tai harmitta, niin vaikka sydän märänis, niin pitää vaan hymyillä?

Tietenkään toista ei saa epäillä aiheetta tai syytellä mutta , kyllä jokaisella on oikeus olla myös huonolla tuulella. 

Normaaleilla ihmisillä on olemassa sellainen välimuoto, jossa kaikki ei ole aina aurinkoista ja ihanaa, mutta jossa ei myöskään kaadeta paskaa toisten niskaan ja syytellä aiheettomasti. Sellaista välimuotoa kutsutaan terveeksi tasapainoiseksi parisuhteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Sinulla on päällä defenssi nimeltä kieltäminen ja se ilmenee hyökkäämisenä. Heti, kun joku sanoo sinulle ei-mieluisan vaihtoehdon, sinä hyökkäät. Varma merkki siitä, että tunnistat itsekin, ettei suhteessasi ole kaikki ok, mutta et vain suostu edes itsellesi sitä myöntämään. Tämä on nähty niin monta kertaa, että helppo tunnistaa, mistä pohjimmiltaan on kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli elämän pitäis oll ayhtä auringonpaisetta ja tunteitaan ei saa näyttää? Jos joku asia ottaa pattinn tai harmitta, niin vaikka sydän märänis, niin pitää vaan hymyillä?

Tietenkään toista ei saa epäillä aiheetta tai syytellä mutta , kyllä jokaisella on oikeus olla myös huonolla tuulella. 

Normaaleilla ihmisillä on olemassa sellainen välimuoto, jossa kaikki ei ole aina aurinkoista ja ihanaa, mutta jossa ei myöskään kaadeta paskaa toisten niskaan ja syytellä aiheettomasti. Sellaista välimuotoa kutsutaan terveeksi tasapainoiseksi parisuhteeksi. 

Ihan hyvä pointti. Ehkä unohdin aloituksessa mainita, mutta ei meillä ole 24/7 mitään skeidaa vaan nämä ongelmat tulevat välillä esiin niin että ei voi sivuuttaa. Olemme viettäneet paljon kivaa aikaa yhdessä. En jaksaisi koko suhteen eteen tehdä yhtään mitään jos koko ajan olisi kamalaa. Teen töitä sen eteen koska niitä hyviä asioita on niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Sinulla on päällä defenssi nimeltä kieltäminen ja se ilmenee hyökkäämisenä. Heti, kun joku sanoo sinulle ei-mieluisan vaihtoehdon, sinä hyökkäät. Varma merkki siitä, että tunnistat itsekin, ettei suhteessasi ole kaikki ok, mutta et vain suostu edes itsellesi sitä myöntämään. Tämä on nähty niin monta kertaa, että helppo tunnistaa, mistä pohjimmiltaan on kyse. 

Voi facepalm ja jeesus maria. Itse aloituksessa jo otin pöydälle että kun kaikki ei ole ok.

Kenellä on kaikki koko ajan ok? Saako tänne palstalle tehdä aloituksia vain auringonpaisteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

Sinun kannattaa harjoitella sisälukutaitoa. Eriävä mielipide ei ole sama asia kuin sinuun kiinni käyminen. Eikä realistisen, mutta sinulle epämieluisan vaihtoehdon esiintuominen ole sama asia kuin sinun sorsimisesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

Vakavissasiko oletat, että ANONYYMILLA palstalla joku voi kommentoida tuntien sinut ja miehesi :D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

Siis eihän nuo kommentit tule kohti ollenkaan sillä asenteella että "tämä on vain minun kokemukseni". Täällä lauotaan että "ihan varmasti sinulle tulee itku ja mies ennen pitkää vetää silmän mustaksi". Opettele vähän lukutaitoa ennen kuin käyt minuun kiinni. Ketjuhan alun perin oli että onko kellään kokemuksia siitä että asiat voi työn kautta järjestyä, haluaisin kuulla niistä. Pienellä lukutaidolla tuonkin kysymyksen olisi voinut ymmärtää ihan oikein. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että täysin tuntematon ihminen on täysin valmis lyttäämään toisen täysin tuntemattoman ihmisen. Jos vastaajat kertoisivat asian muodossa "minulle kävi näin", olisin valmis kuuntelemaan. Saan kuitenkin vastauksia muodossa "kyllä se sinun miehesi on varmasti ihan kelvoton". En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

Sinun kannattaa harjoitella sisälukutaitoa. Eriävä mielipide ei ole sama asia kuin sinuun kiinni käyminen. Eikä realistisen, mutta sinulle epämieluisan vaihtoehdon esiintuominen ole sama asia kuin sinun sorsimisesi. 

"Sinun mies on ..." ei ole mikään mielipide. Se on sinun projisointi täysin kasvottomaan ihmiseen. Kerro omista kokemuksistasi, jaa ne, ja anna olla. En minäkään täällä huutele että se minun yksi kokemukseni pätee koko maapalloon. Jos minun mies on ihan ok vaikka traumatisoitunut, se ei tarkoita etteikö olisi paljon täysin hulluja miehiä ja naisia joiden kanssa ei kannata aloittaa yhtään mitään.

AP, te kaksi olette toisenne ansainneet, onnea jatkoon.

Niin, sinä Ap saat ihan itse hyväksyä ja päättää miten sinua saa kohdella. Jos sinusta on ihan ok, että rakkaasi syyttelee sinua vainoharhaisesti milloin mistäkin, niin sitten se on ihan ok sulle.Hyväksy kuitenkin sekin asia, että joistakin sellainen ei ole ok, eivätkä missään nimessä jatkaisi sellaista suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla) 

Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -

En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.

Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.

Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini  ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa. 

Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.

Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava. 

Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.

Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy. 

Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?

Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.

Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa. 

Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.

Voi herranjestat miten naiivi olet! Ei kai kukaan nyt ennakkoon kerro, että aionpa muuten tirvaista sinua :D Mutta niinpä vaan hyvinkin moni "en koskaan löisi ketään"-ihminen on lyönyt. Ja useaan kertaankin vielä. Siinä ei auta, vaikka kuinka hyvin toisen tuntisit, kun tilanne kärjistyy ja nyrkki heilahtaa. 

Siis jos ihminen ei ole moneen kuukauteen kertaakaan lyönyt minua tai ketään muutakaan, lähtökohtaisesti oletan että hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mielestäsi minun pitäisi nyt epäillä häntä väkivallasta joka tapahtuu ainoastaan sinun fantasioissasi tai toiveissasi? Hanki apua oikeasti.

Ei lähtökohtaisesti olettaa, mutta KUN henkistä väkivaltaa jo on, on realistista tiedostaa, että fyysistäkin voi tulla. Vaikka kuinka toivoisit, nyt ei ole kyse kenenkään fantasioista, vaan oikeasta elämästä, jossa tällaisia asioita tapahtuu. Minä en apua tarvitse, koska en ole niin naiivi, että pitäisin henkistä väkivaltaa normaalina ja kuvittelisin, että pari kuukautta ilman iskuja tarkoittaa automaattisesti loppuelämää ilman iskuja. 

Menee aika defensiiviseksi tämä ketju ja ilmeisesti monella on jotain käsittelemätöntä traumaa kun menee noin sydämelle, mutta jos se nyt pitää tähän vielä erikseen tavata niin: jos tulee isku, homma on loppu minun puolelta saman tien + ei ole tullut mitään viitettä siihen että olisi syytä odottaa mitään iskua. Fyysisesti mies on ollut tosi suojeleva minua kohtaan. Ongelmat ovat tunne-elämän puolella ja luottamisessa. En edelleen voi uskoa todeksi että tähän ketjuun pesiytyy vain tietäjiä eikä ihmisiä joilla on jakaa varsinaisia kokemuksia tällaisesta parisuhteesta, joissa näitä asioita on täytynyt työstää. En voi uskoa, että kaikki nämä ylemmyydentuntoiset kommentoijat nauttivat itse jostain unelmasuhteesta. Eihän kukaan voi oikeasti kokea mitään aitoa läheisyyttä tuollaisten ihmisten kanssa joiden mielestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei saa esiintyä mitään epätäydellistä. Mikä ihmeen psykopalsta tämä on??

Eikä käy mielen vieressäkään, että nämä tietäjiksi nimeämäsi voivat nimenomaan olla niitä, joilla on kokemusta tuollaisesta. Ei täällä kukaan varmasti sinua kiusatakseen varoittele ja kerro ikävistä kokemuksista. Sinulla vain nyt on sellainen asenne, että et suostu vastaanottamaan muuta kuin "kaikki muuttuu kyllä ruusuiseksi ja elätte elämänne onnellisina loppuun saakka"-kommentteja. Eli et oikeasti halua vertaistukea, vaan haluat vain jo valmiiksi muodostamaasi mielipidettä tukevia kommentteja. Toisin sanottuna: täysin turha keskusteluavaus, kun vain yksi näkökulma kelpaa ja vastakkaisista leimataan psykopaatiksi tms. 

En voi ottaa näitä juttuja tosissani kun eivät tunne minua eivätkä miestä. Varmaan on henkisesti epäkypsälle vaikeaa pysyä sen oman kokemuskentän nöyrässä piirissä eikä laajentaa sitä tuntemattomien elämään, mutta mielestäni se oli ihan kohtuullinen toive (jota ei kuitenkaan moni kunnioittanut).

Vakavissasiko oletat, että ANONYYMILLA palstalla joku voi kommentoida tuntien sinut ja miehesi :D:D:D

Täällä on oikeasti joku lukutaidottomien ryhmä paikalla... Voithan sinä anonyymillä palstalla kertoa omista kokemuksistasi. Omista kokemuksistasi. Ymmärrätkö lukemasi? Voit jakaa sitä mitä sinulle on tapahtunut. Et voi analysoida tuntemattomien ihmisten elämäntilanteet suit sait. Ymmärrätkö eron?

Vierailija kirjoitti:

AP, te kaksi olette toisenne ansainneet, onnea jatkoon.

Onko sinulla omakohtaista jaettavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole oppinut lapsuudessa tunnesäätelyä. Tämä on vähän kinkkisempi juttu sillä lapsuudessa opitut asenteet ja toimintatavat istuvat meissä tiukasti. En ihan 100% uskoisi kaikkea mitä mies sanoo menneisyydessä tapahtuneista vääryyksistä. Niitä ei välttämättä ole tapahtunut tai hänellä voi olla vinoutunut käsitys tapahtuneista asioista. Aikuisuudessa tapahtuneet vääryydet eivät aiheuta kyvyttömyyttä tunnistaa omia ja muiden tunteita vaan tämä on jo lapsuudessa alkanut ja saattaa olla patologista. Miettisin tarkkaan jaksaisinko tuota rumbaa. Huonossa lykyssä olet haksahtanut uhriutuja-marttyyrinarsistiin ja siinä ei auta muuta kuin lähteä karkuun ja vikkelään.

Mies ei itse asiassa paljon paisuttele lapsuuttaan vaan melkein vähättelee sitä. Häntä siis hakattiin lapsena tosi paljon, äiti hakkasi. Voi totta kai olla että olen haksahtanut johonkin hulluun, mutta tosiaan suhde tuore ja katson ensin. Meillä on ollut kipeitä riitoja mutta mies aina "päivittänyt" käytöstään erilaiseksi niiden jälkeen.

En ymmärrä miksi katselet tuommoista? Jos suhde on tuore niin sittenhän on helppo lähteä. Jos esim oot ensitreffeillä ja mies käyttäytyy sikamaisesti ja haukkuu sinua, ajatteletko että koska nämä on vasta ekatreffit kattelenpa miten tämä tästä kehittyy ja muuttuu? Normaali nainen lähtisi samantien. Ennemmin ymmärrän jos ollaan oltu yhdessä 20v ja naimisissa ja lapsia niin voi ajatella että ehkä tää on joku vaihe, katsellaan hetki vielä jos tilanne muuttuu. Mutta tuoreessa suhteessa tuollaista käytöstä... itse ainakin lähtisin.