Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko oikeasti, syvästi rakastavaan ihmissuhteeseen se, että sinä tai se toinen on joskus (ei usein) ihan kauhea?
21.10.2021 |
Onko tämä yleistä ja luonteenomaista tärkeille ihmissuhteille? Onko hyväksyttävää että joskus ihminen on ihan täysi per5e mutta häntä kuitenkin rakastetaan ja suhde jatkuu ja jatkaa elämäänsä ja kaikki menee lopulta hyvin? Sukulaisuussuhteissa tämä voi varmaan tulla useammin vastaan koska niitä vain täytyy kestää, mutta miten esimerkiksi parisuhde? Onko teillä kokemuksia siitä että toinen on ollut ihan kakkakikkare (tai sinä itse olet ollut) jonain tiettynä aikana, mutta loppujen lopuksi sen sietäminen / kestäminen / toisen rakastaminen on ollut sen arvoista?
Kysyn totta kai koska olen itse tässä tilanteessa. Minulla on kumppani, jota moni ihminen menneisyydessä on kohdellut tosi huonosti, ja nyt hän purkaa sen minuun ja käyttäytyy kuin täysi ääliö. Hyvä ihminen, ala-arvoinen käytös (tällä hetkellä).
Kommentit (182)
41/182
|
21.10.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava.
Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Eli teillä on henkistä väkivaltaa ja paljon. Niinhän se ei kuulu mennä. Ei ole millään muotoa normaalia olla kauhea ihmisille, joista välittää. Normaali ihminen pystyy olemaan vähintään neutraali ihan kaikille.
Sori mutta ihan tavallisilla ihmisillä on haavoja jotka muuttaa omaa käytöstä. Jos etsit jotain täysin ehjää hajutonta mautonta ihmistä niin onnea mutta en usko että löydät. Rakkaudessa ja kumppanuudessa on kyse juuri tästä että auttaa toista parantumaan. Ei tarkoita että tarvii olla kynnysmattona 20 vuotta, mutta jos jonkin aikaa kestää toisen kipuja ja tilanne etenee, se on hyvä asia.
Sori, mutta minkäänlaiset haavat ei oikeuta haukkumaan toista ja syyttelemään perättömästi tai muutenkaan kaatamaan lokaa toisen niskaan. Rakkaudessa on kyse luottamuksesta ja toisen kunnioittamisesta. Se ei ole kunnioittavaa eikä varsinkaan osoita luottamusta, jos syyttelet toista aiheetta. Parisuhde ei ole terapiasessio.
Rakkautta on antaa toisen mennä. Narsistit ja muut sosiopaatit elävät tyylinsä mukaisesti ja kuppaavat muut tyhjiin.
Kaltaisesi yliymmärtelijä on hyväksikäyttäjän herkkupala.
Harmi, että et ole mitenkään spessu. Koukussa vain.
Katsohan joku video jossa kissa kiusaa hiirulaista.
Miten hän syyttää päihteittenkäytöstä muita? Itse hän pulloonpiikkiinpilveen tarttuu.
Itse antaisin mennä.
Abusive people abuse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.[/quote
Kiitos kommentistasi. - En alapeukuttanut, jos sillä on mitään merkitystä mutta huomautan kuitenkin, että ns. henkinen väkivalta (kuten toistuva toisen syyttely tai epäluuloisuus ja tai vaikka pitkät mykkäkoulut) on varmasti hyvin loukkaavaa ja satuttavaa käytöstä, vaikka niistä ei jäisi samanlaisia vaurioita ja jälkiä kuin fyysisestä väkivallasta.
Kysymys kuuluu myös, että miten hän ottaa vastaan ne sinun osoittamasi tunteet ja toimet, jotka eivät ole hänelle mieluisia.
Suhde ei ole terve jos toinen on sylkykuppi ja toine sylkijä (Ymmärtänet mitä tarkoitan)
Ymmärrän tosi hyvin mitä tarkoitat ja painotan tosiaan sitä että suhde on hyvin tuore enkä ajatellut katsoa mitään kipuilua loputtomiin. Kokemukseni perusteella on selvää, että kyseinen mies ei ole ollut kovin kypsien ihmisten kanssa tekemisissä aiemmin, ainakaan läheisissä suhteissa. Me opitaan siihen mitä meidän ympärillä on. Kiistäjä heittäköön ensimmäisen kiven. Tässä kohtaa annan vähän leeway että voi yrjötä tunteensa ulos ensin. Olen kuitenkin huomannut että aika usein tosi ikävien riitojen jälkeen hän kuitenkin tekee jotain uutta mikä huomioi minun toiveitani aiempaa paremmin, vaikka se menisi aika paljonkin hänen omia mieltymyksiään vastaan. En halua olla dille vaan haluan panna merkille jos hän oikeasti yrittää jotain minun vuokseni.
Kaikki on suhteellista. Kun suhde on merkityksellinen, asiat jotka eivät tunnu miltään, kun vasta puolena on joku merkityksetön osapuoli, muuttuvat joskus jopa kauheiksi, kun vastapuoleen liittyy vahva tunneside.
Kun naapurin Pera käy vieraissa, sitä helposti vain naureskellaan, mutta kun se onkin oma ukko, joka käy vieraissa, tilanne on täysin toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Eli teillä on henkistä väkivaltaa ja paljon. Niinhän se ei kuulu mennä. Ei ole millään muotoa normaalia olla kauhea ihmisille, joista välittää. Normaali ihminen pystyy olemaan vähintään neutraali ihan kaikille.
Sori mutta ihan tavallisilla ihmisillä on haavoja jotka muuttaa omaa käytöstä. Jos etsit jotain täysin ehjää hajutonta mautonta ihmistä niin onnea mutta en usko että löydät. Rakkaudessa ja kumppanuudessa on kyse juuri tästä että auttaa toista parantumaan. Ei tarkoita että tarvii olla kynnysmattona 20 vuotta, mutta jos jonkin aikaa kestää toisen kipuja ja tilanne etenee, se on hyvä asia.
Sori, mutta minkäänlaiset haavat ei oikeuta haukkumaan toista ja syyttelemään perättömästi tai muutenkaan kaatamaan lokaa toisen niskaan. Rakkaudessa on kyse luottamuksesta ja toisen kunnioittamisesta. Se ei ole kunnioittavaa eikä varsinkaan osoita luottamusta, jos syyttelet toista aiheetta. Parisuhde ei ole terapiasessio.
Ei olekaan, mutta aika hyvin olet säästynyt elämän kolhuilta jos et itse koskaan ole ollut kelju toisille. Hyvä huudella sieltä aurinkoiselta kokemattomien paikalta. Suuret sydämet antaa tilaa muillekin kuin sinunlaisillesi tietäjille.
Moni hyvä ihminen tarvitsee anteeksiantoa jossain vaiheessa elämää. Ei ole paljon eletty jos näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava.
Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.
Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole oppinut lapsuudessa tunnesäätelyä. Tämä on vähän kinkkisempi juttu sillä lapsuudessa opitut asenteet ja toimintatavat istuvat meissä tiukasti. En ihan 100% uskoisi kaikkea mitä mies sanoo menneisyydessä tapahtuneista vääryyksistä. Niitä ei välttämättä ole tapahtunut tai hänellä voi olla vinoutunut käsitys tapahtuneista asioista. Aikuisuudessa tapahtuneet vääryydet eivät aiheuta kyvyttömyyttä tunnistaa omia ja muiden tunteita vaan tämä on jo lapsuudessa alkanut ja saattaa olla patologista. Miettisin tarkkaan jaksaisinko tuota rumbaa. Huonossa lykyssä olet haksahtanut uhriutuja-marttyyrinarsistiin ja siinä ei auta muuta kuin lähteä karkuun ja vikkelään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua myös huonosta itsetunnosta ja niistä huonoista kokemuksista, että vaikea luottaa. Kyllä uskoisin sen loppuvan kun osoitat olevasi luottamuksen arvoinen.
Olen pitkässä parisuhteessa (nykyään naimisissa) oppinut, että toinen ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on. Aina ei ole hyviä päiviä ja nekin pitää tarpoa läpi. Jääminen suhteeseen on aina valinta. Yrittäisin nähdä tässä miehessä ne hyvät puolet ja jos niitä on riittävästi, yrittäisin sietää myös huonoja. Aika helposti ihmiset tuntuvat luovuttavan parisuhteissa kun toinen ihminen ei olekaan täydellinen kaikkine heikkouksineen.Miksi tehdä elämästään helvettiä kun on mahdollista elää myös onnellisena? Kaikkea ei todellakaan tarvitse sietää edes pitkässä parisuhteessa. Näitä "kestän kaiken" ihmisiä makaa haudassa lukuisia. Ennenaikaisessa haudassa.
Siis en nyt todellakaan meinannut mitään väkivallan sietämistä, vaan minun kokemuksen mukaan ihmisillä on vaikea kestää ihan vaan perusarkea, mikä ei ole aina helppoa ja kuin sadusta. Mulla on maailman kiltein mies itsellä, mutta kaikissa on myös huonoja puolia. Tottakai voi lähteä jos se tekee onnelliseksi. Toisen kanssa pysyminen voi tehdä myös onnelliseksi kun pääsee vaikeiden aikojen yli. On kokemusta.
Aplle sanoisin, että kannattaa puhua tässä vaiheessa miehellesi. Voi olla, ettei hän näe samaa (ongelmaa) kuin sinä.Tuo sinun neuvosi voi sopia tilanteisiin, joissa oma puoliso alkaa tuntua ärsyttävältä tai tylsältä ilman sen kummempaa syytä. Ei sovi tilanteeseen, jossa puoliso syyttää, haukkuu, epäilee jne.
Juu, voi olla näinkin. Vaikea kuvitella oman puolison käyttäytyvän noin enkä tiedä katselisinko sellaista edes. Ajattelin asian niin, että jos tilanne olisi väliaikainen, voi siitä päästä yli. Ei puhumisesta varmaan haittaakaan olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Eli teillä on henkistä väkivaltaa ja paljon. Niinhän se ei kuulu mennä. Ei ole millään muotoa normaalia olla kauhea ihmisille, joista välittää. Normaali ihminen pystyy olemaan vähintään neutraali ihan kaikille.
Sori mutta ihan tavallisilla ihmisillä on haavoja jotka muuttaa omaa käytöstä. Jos etsit jotain täysin ehjää hajutonta mautonta ihmistä niin onnea mutta en usko että löydät. Rakkaudessa ja kumppanuudessa on kyse juuri tästä että auttaa toista parantumaan. Ei tarkoita että tarvii olla kynnysmattona 20 vuotta, mutta jos jonkin aikaa kestää toisen kipuja ja tilanne etenee, se on hyvä asia.
Sori, mutta minkäänlaiset haavat ei oikeuta haukkumaan toista ja syyttelemään perättömästi tai muutenkaan kaatamaan lokaa toisen niskaan. Rakkaudessa on kyse luottamuksesta ja toisen kunnioittamisesta. Se ei ole kunnioittavaa eikä varsinkaan osoita luottamusta, jos syyttelet toista aiheetta. Parisuhde ei ole terapiasessio.
Ei olekaan, mutta aika hyvin olet säästynyt elämän kolhuilta jos et itse koskaan ole ollut kelju toisille. Hyvä huudella sieltä aurinkoiselta kokemattomien paikalta. Suuret sydämet antaa tilaa muillekin kuin sinunlaisillesi tietäjille.
Moni hyvä ihminen tarvitsee anteeksiantoa jossain vaiheessa elämää. Ei ole paljon eletty jos näin ei ole.
Kelju on eri asia kuin säännönmukaisesti kamala ja ilkeä ja perusteettomia syytöksiä laukova. Miksi haluat puolustella henkistä väkivaltaa käyttävää ihmistä vähättelemällä hänen tekojaan? Oletko itse koulukiusaaja tai muuten vaan kiusaaja, jonka mielestä on ok kiusata, jos on kokenut ikäviä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole oppinut lapsuudessa tunnesäätelyä. Tämä on vähän kinkkisempi juttu sillä lapsuudessa opitut asenteet ja toimintatavat istuvat meissä tiukasti. En ihan 100% uskoisi kaikkea mitä mies sanoo menneisyydessä tapahtuneista vääryyksistä. Niitä ei välttämättä ole tapahtunut tai hänellä voi olla vinoutunut käsitys tapahtuneista asioista. Aikuisuudessa tapahtuneet vääryydet eivät aiheuta kyvyttömyyttä tunnistaa omia ja muiden tunteita vaan tämä on jo lapsuudessa alkanut ja saattaa olla patologista. Miettisin tarkkaan jaksaisinko tuota rumbaa. Huonossa lykyssä olet haksahtanut uhriutuja-marttyyrinarsistiin ja siinä ei auta muuta kuin lähteä karkuun ja vikkelään.
Mies ei itse asiassa paljon paisuttele lapsuuttaan vaan melkein vähättelee sitä. Häntä siis hakattiin lapsena tosi paljon, äiti hakkasi. Voi totta kai olla että olen haksahtanut johonkin hulluun, mutta tosiaan suhde tuore ja katson ensin. Meillä on ollut kipeitä riitoja mutta mies aina "päivittänyt" käytöstään erilaiseksi niiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava.
Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.
Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy.
Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?
Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava.
Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.
Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy.
Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?
Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.
Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Eli teillä on henkistä väkivaltaa ja paljon. Niinhän se ei kuulu mennä. Ei ole millään muotoa normaalia olla kauhea ihmisille, joista välittää. Normaali ihminen pystyy olemaan vähintään neutraali ihan kaikille.
Sori mutta ihan tavallisilla ihmisillä on haavoja jotka muuttaa omaa käytöstä. Jos etsit jotain täysin ehjää hajutonta mautonta ihmistä niin onnea mutta en usko että löydät. Rakkaudessa ja kumppanuudessa on kyse juuri tästä että auttaa toista parantumaan. Ei tarkoita että tarvii olla kynnysmattona 20 vuotta, mutta jos jonkin aikaa kestää toisen kipuja ja tilanne etenee, se on hyvä asia.
Sori, mutta minkäänlaiset haavat ei oikeuta haukkumaan toista ja syyttelemään perättömästi tai muutenkaan kaatamaan lokaa toisen niskaan. Rakkaudessa on kyse luottamuksesta ja toisen kunnioittamisesta. Se ei ole kunnioittavaa eikä varsinkaan osoita luottamusta, jos syyttelet toista aiheetta. Parisuhde ei ole terapiasessio.
Ei olekaan, mutta aika hyvin olet säästynyt elämän kolhuilta jos et itse koskaan ole ollut kelju toisille. Hyvä huudella sieltä aurinkoiselta kokemattomien paikalta. Suuret sydämet antaa tilaa muillekin kuin sinunlaisillesi tietäjille.
Moni hyvä ihminen tarvitsee anteeksiantoa jossain vaiheessa elämää. Ei ole paljon eletty jos näin ei ole.
Kelju on eri asia kuin säännönmukaisesti kamala ja ilkeä ja perusteettomia syytöksiä laukova. Miksi haluat puolustella henkistä väkivaltaa käyttävää ihmistä vähättelemällä hänen tekojaan? Oletko itse koulukiusaaja tai muuten vaan kiusaaja, jonka mielestä on ok kiusata, jos on kokenut ikäviä asioita?
Siis edelleen: katson tilannetta ja jos jatkuu pitkään, lopetan suhteen. On eri asia hetkellisesti sietää jonkun tuskia kuin alistua vuosien ajaksi epäterveeseen suhteeseen. Nämä ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta jotenkin ilmeisesti sinun ja palstan kaaliin tämä ei millään mahdu kun pitää selittää moneen kertaan.
Tosi alhainen heitto tuo koulukiusaajajuttu kun olin monta vuotta koulukiusattu. Olit itse varmaan joku tosi hieno siellä koulussa kun jeesustelet noin paljon. Häpeäisit. Empaattiset ihmiset pystyy ajattelemaan kaikkia asianosaisia, itse vain trippailet sinua ilman loppua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua myös huonosta itsetunnosta ja niistä huonoista kokemuksista, että vaikea luottaa. Kyllä uskoisin sen loppuvan kun osoitat olevasi luottamuksen arvoinen.
Olen pitkässä parisuhteessa (nykyään naimisissa) oppinut, että toinen ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on. Aina ei ole hyviä päiviä ja nekin pitää tarpoa läpi. Jääminen suhteeseen on aina valinta. Yrittäisin nähdä tässä miehessä ne hyvät puolet ja jos niitä on riittävästi, yrittäisin sietää myös huonoja. Aika helposti ihmiset tuntuvat luovuttavan parisuhteissa kun toinen ihminen ei olekaan täydellinen kaikkine heikkouksineen.Miksi tehdä elämästään helvettiä kun on mahdollista elää myös onnellisena? Kaikkea ei todellakaan tarvitse sietää edes pitkässä parisuhteessa. Näitä "kestän kaiken" ihmisiä makaa haudassa lukuisia. Ennenaikaisessa haudassa.
Siis en nyt todellakaan meinannut mitään väkivallan sietämistä, vaan minun kokemuksen mukaan ihmisillä on vaikea kestää ihan vaan perusarkea, mikä ei ole aina helppoa ja kuin sadusta. Mulla on maailman kiltein mies itsellä, mutta kaikissa on myös huonoja puolia. Tottakai voi lähteä jos se tekee onnelliseksi. Toisen kanssa pysyminen voi tehdä myös onnelliseksi kun pääsee vaikeiden aikojen yli. On kokemusta.
Aplle sanoisin, että kannattaa puhua tässä vaiheessa miehellesi. Voi olla, ettei hän näe samaa (ongelmaa) kuin sinä.Tuo sinun neuvosi voi sopia tilanteisiin, joissa oma puoliso alkaa tuntua ärsyttävältä tai tylsältä ilman sen kummempaa syytä. Ei sovi tilanteeseen, jossa puoliso syyttää, haukkuu, epäilee jne.
Juu, voi olla näinkin. Vaikea kuvitella oman puolison käyttäytyvän noin enkä tiedä katselisinko sellaista edes. Ajattelin asian niin, että jos tilanne olisi väliaikainen, voi siitä päästä yli. Ei puhumisesta varmaan haittaakaan olisi?
Kyllä, ollaan puhuttu asioista rauhalliseen tahtiin. Siksi odotan tuloksia vähitellen.
Minä olin tuollainen APn kuvailema "kakkakikkare" nykyisen suhteeni alussa, koska aiempi petti = pelkäsin saman tapahtuvan taas. Se meni minulla kuitenkin ohi, kun opin luottamaan nykyiseen mieheeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Eli teillä on henkistä väkivaltaa ja paljon. Niinhän se ei kuulu mennä. Ei ole millään muotoa normaalia olla kauhea ihmisille, joista välittää. Normaali ihminen pystyy olemaan vähintään neutraali ihan kaikille.
Sori mutta ihan tavallisilla ihmisillä on haavoja jotka muuttaa omaa käytöstä. Jos etsit jotain täysin ehjää hajutonta mautonta ihmistä niin onnea mutta en usko että löydät. Rakkaudessa ja kumppanuudessa on kyse juuri tästä että auttaa toista parantumaan. Ei tarkoita että tarvii olla kynnysmattona 20 vuotta, mutta jos jonkin aikaa kestää toisen kipuja ja tilanne etenee, se on hyvä asia.
Sori, mutta minkäänlaiset haavat ei oikeuta haukkumaan toista ja syyttelemään perättömästi tai muutenkaan kaatamaan lokaa toisen niskaan. Rakkaudessa on kyse luottamuksesta ja toisen kunnioittamisesta. Se ei ole kunnioittavaa eikä varsinkaan osoita luottamusta, jos syyttelet toista aiheetta. Parisuhde ei ole terapiasessio.
Ei olekaan, mutta aika hyvin olet säästynyt elämän kolhuilta jos et itse koskaan ole ollut kelju toisille. Hyvä huudella sieltä aurinkoiselta kokemattomien paikalta. Suuret sydämet antaa tilaa muillekin kuin sinunlaisillesi tietäjille.
Moni hyvä ihminen tarvitsee anteeksiantoa jossain vaiheessa elämää. Ei ole paljon eletty jos näin ei ole.
Kelju on eri asia kuin säännönmukaisesti kamala ja ilkeä ja perusteettomia syytöksiä laukova. Miksi haluat puolustella henkistä väkivaltaa käyttävää ihmistä vähättelemällä hänen tekojaan? Oletko itse koulukiusaaja tai muuten vaan kiusaaja, jonka mielestä on ok kiusata, jos on kokenut ikäviä asioita?
Siis edelleen: katson tilannetta ja jos jatkuu pitkään, lopetan suhteen. On eri asia hetkellisesti sietää jonkun tuskia kuin alistua vuosien ajaksi epäterveeseen suhteeseen. Nämä ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta jotenkin ilmeisesti sinun ja palstan kaaliin tämä ei millään mahdu kun pitää selittää moneen kertaan.
Tosi alhainen heitto tuo koulukiusaajajuttu kun olin monta vuotta koulukiusattu. Olit itse varmaan joku tosi hieno siellä koulussa kun jeesustelet noin paljon. Häpeäisit. Empaattiset ihmiset pystyy ajattelemaan kaikkia asianosaisia, itse vain trippailet sinua ilman loppua.
Katso vaan. Mutta älä sitten tule tänne itkemään, kun et saanutkaan pelastettua tätä eksynyttä sielua niin kuin satukirjamaisessa ajatusmallissasi luulet voivasi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Mitä hittoa sinä sekoilet? Eihän tuo ole ollenkaan tervettä saati mikään olan kohautuksella kuitattava "näinhän se menee"-asia. Niille, joista oikeasti välittää, ei olla kauheita. Kumppanisi ei välitä sinusta oikeasti, jos ei ole sinulle ystävällinen ja rakastava.
Sori mutta elämä ei ole näin mustavalkoista. Ihan varmasti täällä on tälläkin hetkellä läsnä ihmisiä jotka ovat joko olleet kauheita tai sietäneet kauheaa ja kaikki on sen jälkeen järjestynyt. Eivät uskalla sanoa mitään kun sinä räyhäät että pitää olla täydellistä tai ei saa olla kenenkään kanssa. Ihmiset ovat haavoittuvaisia olentoja eikä heitä voi potkia pois vain siksi että sattuu. Jos ongelma ei ratkea niin sitten heitä täytyy vastuuttaa mutta ei ennen kuin antaa mahdollisuuden.
Sori, mutta elämä on juurikin niin mustavalkoista, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä sietää hetkeäkään. Jos sille antaa pikkusormen, on äkkiä niin alitettu, ettei uskalla hengittääkään kysymättä toiselta lupaa. Toki, jos sellaisesta elämästä nautit, niin anna palaa vaan. Kyllä ne silmät ehkä viimeistään sairaalavuoteella aukeavat. Jos hyvin käy.
Siis edelleenkään ei ole fyysistä väkivaltaa ollut hetkeäkään, eli mitä on nämä puheet sairaalavuoteesta?
Kuulostat tosi tuomitsevalta ihmiseltä, varmaan omalla tunnollasi on paljonkin asioita joita et myönnä. Tasapainoiset ihmiset pystyvät empatiaan puolin ja toisin.
Ikävä pilata ruusuiset kuvitelmasi, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, jos puolisosi aikansa syytelyään jne. huitaisisi nyrkilläkin. Väkivallalla on tapana pahentua, jos sitä alkujaankin ilmenee. Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja väylä fyysiseen väkivaltaa.
Siis varmaan tunnetkin läpikohtaisin minun ja muiden tuntemattomien palstalaisten elämät ja niiden ihmiset. Tai ehkä et. Olemme joskus puhuneet miehen kanssa fyysisestä väkivallasta, ja hän on nimenomaan sanonut että ei halua ylittää sitä rajaa kenenkään kanssa. En ole erityistapaus vaan tämä on hänelle kaikkia koskeva linja. Ne kuukaudet jotka olen hänet tuntenut, ei mitään lyömiseen päinkään ole tapahtunut kenenkään kanssa. Sinulla ilmeisesti vain on tarve saada maalitaulu kun torstai-iltana jokin muu asia ottaa päähän. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä. Enemmän pelottaisi olla samassa huoneessa sinun kanssa kuin hänen, sori vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole virheetön ja tuskin aina vain iloa ja nautintoa tuottavaa mutta tästä on pitkä matka siihen, että toinen olisi välillä aivan kauhea. - Itselleni olisi hyvin vaikeaa antaa anteeksi, jos mahd. kumppanini pahoinpitelisi väkivaltaisesti minut tai, ehkä vieläkin pahempaa jos pahoinpitelisi jonkun läheiseni ja tai tämän omaisuutta. (Jännää sinänsä, koska hänellä itsellään on vastuu omista teoistaan ja päätöksistään, eikä minulla)
Joskus on ollut haastavaa kun tiedän parin, jossa toinen on pahoinpidellyt kumppaninsa pahasti, joitain kertoja. Mutta yleisesti käyttäytyy ja toimii hyvin mallikelpoisesti. -
En voi tai en ole voinut ottaa oikeutta omiin käsiini; jos näin olisin tehnyt niin todennäköisesti olisin saanut vain pahasti kuonooni.
Mutta myönnän, että mielessäni, vaikka olen vain pahoinpidellyn uhrin kaveri on käynyt kaiken näköistä, että pahoinpitelijä saisi ansionsa mukaan.
Minua jaksaa alati ihmetyttää, että miksi pahoinpitelyjen uhri ja kaverini ei ole ottanut eroa, vaan edelleen jatkavat yhdessä vaikka esimerkiksi Joulun aika on ollut perinteisesti hänelle hyvin rankkaa.
Meillä ei mitään väkivaltaista ole esiintynyt, fyysisesti. Tarkoittamani kauhea käytös on aivan asiatonta syyttelyä ilman faktoja ja "eroilemista" sen pohjalta. Nimittelyä. Oikeastaan ongelman keskellä on se että hän syyttää minua asioista joita toiset ovat hänelle aiemmin tehneet. Pettäminen, päihteet, hyväksikäyttö (raha). En ole mitään näistä tehnyt, mutta koska olen lempeä ihminen hän totta kai purkaa asiat minuun. Näinhän se menee. Olemme ystävällisiä ikäville ihmisille ja kauheita niille jotka oikeasti välittävät.
Eli teillä on henkistä väkivaltaa ja paljon. Niinhän se ei kuulu mennä. Ei ole millään muotoa normaalia olla kauhea ihmisille, joista välittää. Normaali ihminen pystyy olemaan vähintään neutraali ihan kaikille.
Sori mutta ihan tavallisilla ihmisillä on haavoja jotka muuttaa omaa käytöstä. Jos etsit jotain täysin ehjää hajutonta mautonta ihmistä niin onnea mutta en usko että löydät. Rakkaudessa ja kumppanuudessa on kyse juuri tästä että auttaa toista parantumaan. Ei tarkoita että tarvii olla kynnysmattona 20 vuotta, mutta jos jonkin aikaa kestää toisen kipuja ja tilanne etenee, se on hyvä asia.
Sori, mutta minkäänlaiset haavat ei oikeuta haukkumaan toista ja syyttelemään perättömästi tai muutenkaan kaatamaan lokaa toisen niskaan. Rakkaudessa on kyse luottamuksesta ja toisen kunnioittamisesta. Se ei ole kunnioittavaa eikä varsinkaan osoita luottamusta, jos syyttelet toista aiheetta. Parisuhde ei ole terapiasessio.
Ei olekaan, mutta aika hyvin olet säästynyt elämän kolhuilta jos et itse koskaan ole ollut kelju toisille. Hyvä huudella sieltä aurinkoiselta kokemattomien paikalta. Suuret sydämet antaa tilaa muillekin kuin sinunlaisillesi tietäjille.
Moni hyvä ihminen tarvitsee anteeksiantoa jossain vaiheessa elämää. Ei ole paljon eletty jos näin ei ole.
Kelju on eri asia kuin säännönmukaisesti kamala ja ilkeä ja perusteettomia syytöksiä laukova. Miksi haluat puolustella henkistä väkivaltaa käyttävää ihmistä vähättelemällä hänen tekojaan? Oletko itse koulukiusaaja tai muuten vaan kiusaaja, jonka mielestä on ok kiusata, jos on kokenut ikäviä asioita?
Siis edelleen: katson tilannetta ja jos jatkuu pitkään, lopetan suhteen. On eri asia hetkellisesti sietää jonkun tuskia kuin alistua vuosien ajaksi epäterveeseen suhteeseen. Nämä ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta jotenkin ilmeisesti sinun ja palstan kaaliin tämä ei millään mahdu kun pitää selittää moneen kertaan.
Tosi alhainen heitto tuo koulukiusaajajuttu kun olin monta vuotta koulukiusattu. Olit itse varmaan joku tosi hieno siellä koulussa kun jeesustelet noin paljon. Häpeäisit. Empaattiset ihmiset pystyy ajattelemaan kaikkia asianosaisia, itse vain trippailet sinua ilman loppua.
Katso vaan. Mutta älä sitten tule tänne itkemään, kun et saanutkaan pelastettua tätä eksynyttä sielua niin kuin satukirjamaisessa ajatusmallissasi luulet voivasi tehdä.
Olen suht inhorealistinen ihminen, joten en odota mitenkään 100-prosenttisesti että onnistun. Kuten sanoin, katson tilanteen. Monille vaikeaa katsoa tilannetta kun pitää tehdä jotain just nyt eikä kohta. Se on sitä ajattelun pikaruokamentaliteettia. Kaikki heti nyt.
Enkä todellakaan tule tänne itkemään yhtään mitään. Jos joku koskee minuun, menen poliisin luo. Jos minulle sattuu fyysisesti jotain, menen sairaalaan. Kuka helvetti kuvittelet olevasi? Parannat ihmisiä sieltä paskaviisautesi laarista?