Jätitkö aku ankasta lukematta jonkun tietyn hahmon seikkailut?

Karhukopla ärsytti.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla kuvituksen ja tarinoiden taso meni niin huonoksi, että lopetin koko lehden tilauksen.

Tästä voi olla montaa mieltä. Luin lapsena mummolassa isäni vanhoja Akuja 60- ja 70-luvuilta, ja vaikka tarinat olivat yleensä hyviä, niin ei se kuvitus aina niin päätä huimaavaa ollut. Hahmot piirrettiin oudon jäykästi ja taustat joko huolimattomasti tai olivat kokonaan tyhjiä. Oman aikani Akujen (90-luku ja 2000-luvun alku) kuvitus taas oli laadukasta ja elävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pentuna ohitin aina Mikki Hiiren seikkailut, mutta vähän vanhempana opin arvostamaan sitäkin. Tosin nämä kaikki sarjikset on nykyään sellaista pehmoilua ja ylikohteliasta, että luen vain ilmaiseksi ja silloinkin joskus. 90-luvun jälkeen näiden sarjiksien laatu on suorastaan romahtanut. Taskukirjoja voisi lukea ensimmäisestä alkaen ehkä parisataa numeroa ja lopettaa siihen. Nämäkin vain alkuperäisinä, koska sensuuri on iskenyt uusintapainoksiin.

Mitä tarkoitat? Miten uusintapainokset eroavat alkuperäisistä?

Ne 9n näytelty uudelleen. Joskus eri näyttelijät.

Täh? Näytelty? Sarjakuvat?

Pyramidit kirjoitti:

Minni on arabi . Mutta entä milla magia ?? Ludmilla. Egyptistä ????

Johan tuo kuuluu alkeellisimpaan yleissivistykseen tietää, että Milla on italialainen ja asuu mökissään Vesuviuksen rinteellä.

Eniten v*tutusta herättävät hahmot ovat kolme pientä perkelettä (tiedätte kyllä) ja Hiawatha. Niiden ****päiden pitäisi aina saada nenilleen. Minun Aku Ankassani Sepe Susi mukiloisi etenkin Viulun ja Huilun mitä brutaaleimmilla tavoilla ja söisi ne kaikki joka kerta, tilalle tulisi kolme sukulaissikaa odottamaan tuomiotaan. Hiawatha taas on niin helkkarin rasittava tapaus lapsellisuuksinensa. Enkä välitä, että on pieni, piiskaa ansaitsisi perseelleen. Kuriton nulkki.

Ja hävetkää te kaikki, jotka ette tykkää koiratarinoista. Pluto, Pulivari ja Pepi ovat hyviä aina! Sen sijaan Si ja Am, niitä pitäisi kurittaa oikein kunnolla, vaikka rakastankin kissoja oikeassa elämässä.

Ja sellaiset kivikasvonartut kuin Saara-täti (ainakin Kaunotar ja Kulkuri -tarinassa nähty), Tuhkimon sisarpuolet ja muutamat muut naispuoliset Disney-pahikset, kaikki jalkapuuhun ja piiskaa perseelle.

Vierailija kirjoitti:

Karhukopla ärsytti.

Iso EI! Se on väärin, että niillä kelmeillä on aina niin perhanan paljon epäonnea. Pitää niidenkin joskus päästä bailaamaan, oli rikollisia tai ei! Monesti suunnitelmat ovat todella hyviä, vaikka lopputuloksen tietääkin. Ja onhan ne joskus saaneet esim. Roopelta rosvottua valtavan summan rahaa ja eläneet hetken aikaa kuin kuninkaat. Esimerkkinä vaikka tarina "Huolta huoltamosta".

En näe siinä mitään huumoria, että esim. itämailta palatessaan Karhukoplalla oli salkku täynnä käteistä, kun olivat saaneet palkkion Jokarovo Nikihimon taltuttamisesta, vaikka se japsisumopainija tekikin likaisen työn tarinan lopussa. Ja kaikki setelit vyöryivät viemäriin, kun vesihana oli jätetty auki taloon. Täysin epärealistista, ei mikään mökki pidä vettä sillä tavalla pitkän reissun ajan.

Kuka muistaa sen Aku Ankka -tarinan (todennäköisesti vuodelta 1988), jossa Aku yritti olla niin nokkavaa roskakuskeille? Lopputulos oli se, että koko Akun pihalla ollut irtain päätyi kaatopaikalle, josta hän haki niitä takaisin yön hiljaisina tunteina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne joissa lukee tarinan pitäjänä Van Horn tai Korhonen. Kummankin piirrosjälki on laiskaa ja liian pyöreää. Nykyään tulee jätettyä lukematta myös Hiawatha ja muut intiaanitarinat. En halua syyllistyä rikokseen kulttuurisesta omimisesta lukemalla intiaaneista kertovia tarinoita.

Van Horn ehkä parhaimpia piirtäjiä Akkarissa. Korhonenkin ihan jees. Tietty jos ei ymmärrä piirtämisestä mitään niin voi olla tuota mieltä..

Carl Barks ja Marco Rota + Al Taliaferro.

Mä tykkäsin lapsena Rotan ja Vicarin tarinoista, niitä taisi siinä ysärillä ja 2000-luvun alussa tulla paljon. Korhosen tarinoista taas en tykkää. Jotkut täällä selittää miten 80-luvun jälkeen Aku ei ole ollut hyvä, mutta niitä vanhoja lehtiä kun selaa niin niissähän on vaikka kuinka paljon pelkkää kakkaa. Carl Barks ainoastaan on ikuinen ykkönen. Itse tykkään myös Don Rosasta, vaikka jakaa monella mielipiteitä...

Mä en koskaan skipannut mitään en niin niitä tylsiäkään tarinoita. Jos kuitenkin pitää mainita joku niin nämä Roopen nuoruudenseikkailut Klondikessa niin oli syystä tai toisesta tylsiä mulle, mutta kyllä nekin aina läpi luki. 

Hahmoista ärsytti suuresti aina Hannu Hanhi tuurinsa vuoksi ja kun hänestä tehtiin aina noissa tarinoissa se sankari vaikka periaatteessa oli tarinoiden konna. Joskus Akukin voitti hänet näissä tarinoissa, mitä oisi suonut nähdä enemmän. Aku kuitenkin oli noiden tarinoiden päähenkilö ja sankari. 

Parta-Jussi. Ei tosin tainnut olla päähenkilö, mutta ne jättiläisjalat inhottivat. Spurgu.

Oikeastaan luin vain ankka-tarinat. Mieluiten Aku-Ankka-pohjaiset, mutta muutkin ankat kiinnosti. Mutta lähes kaikki muut skippasin. 

Ja piirtäjistä tuo Don Rosa oli aivan paras! Niin mielenkiintoiset yksityiskohdat, ja aina piti etsiä se D.U.C.K ekasta ruudusta. Jonnet ei tiedä kuinka mukavaa oli 90-luvulla lukea sarjiksia oikein ajan kanssa, koska muuta ei koulun jälkeen juuri ollut. :D Muistan että Don Rosa oli omassa kaveripiirissä aivan muotia tuolloin. 

Myöskin koko Aku-Ankka oli kova muoti-ilmiö ysärin lapsille. Lehtien välistä pystyi lomakkeella tilaamaan kansioita, joihin sai ankat järjestettyä ärsyttävillä metalli-jengoilla. Tilattavissa oli myös t-paitoja ym. Myös kovakantiset Ankka-kirjat oli kova sana! Itse sain kerättyä vaivalla koko sarjan. En nyt muista tarkemmin minkä niminen kirjasarja oli, silläkin oli joku oma piirtäjä. Myös Don Rosan piirtämä kirja oli olemassa, sitä en saanut vaikka toivoin. Harmi. 

Parasta antia oli löytää mummolasta isäni vanhoja Aku-Ankkoja, ja seassa oli myös ihan eka Ankka-lehti! Saattoi olla uusintapainos, mutta 60-luvulta kuitenkin (muistaakseni). 

Ja ihan kysymykseen vastaus, luin aina Ankka-hahmot, mutten muita. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan luin vain ankka-tarinat. Mieluiten Aku-Ankka-pohjaiset, mutta muutkin ankat kiinnosti. Mutta lähes kaikki muut skippasin. 

Ja piirtäjistä tuo Don Rosa oli aivan paras! Niin mielenkiintoiset yksityiskohdat, ja aina piti etsiä se D.U.C.K ekasta ruudusta. Jonnet ei tiedä kuinka mukavaa oli 90-luvulla lukea sarjiksia oikein ajan kanssa, koska muuta ei koulun jälkeen juuri ollut. :D Muistan että Don Rosa oli omassa kaveripiirissä aivan muotia tuolloin. 

Myöskin koko Aku-Ankka oli kova muoti-ilmiö ysärin lapsille. Lehtien välistä pystyi lomakkeella tilaamaan kansioita, joihin sai ankat järjestettyä ärsyttävillä metalli-jengoilla. Tilattavissa oli myös t-paitoja ym. Myös kovakantiset Ankka-kirjat oli kova sana! Itse sain kerättyä vaivalla koko sarjan. En nyt muista tarkemmin minkä niminen kirjasarja oli, silläkin oli joku oma piirtäjä. Myös Don Rosan piirtämä kirja oli olemassa, sitä en saanut vaikka toivoin. Harmi. 

Jaan samoja muistoja kanssasi, oli ihan parasta tulla kotiin koulun jälkeen tiistaina (tai keskiviikkona?), tehdä välipalaa ja oikein rauhassa keskittyä Akun lukemiseen. Veljen kanssa aina kilpailtiin, kumpi pääsee lukemaan sen ekana. Kunnon jes!-reaktio tuli, jos kannessa oli maininta Don Rosan jatkiksesta :D -vm92

Mikin tarinoita luen harvoin vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Parasta antia oli löytää mummolasta isäni vanhoja Aku-Ankkoja, ja seassa oli myös ihan eka Ankka-lehti! Saattoi olla uusintapainos, mutta 60-luvulta kuitenkin (muistaakseni). 

Ja ihan kysymykseen vastaus, luin aina Ankka-hahmot, mutten muita. 

Aku Ankka ja kumppanit-lehden näytenumero taisi ilmestyä vuoden 1951 joulukuussa, joten 60-luvulta peräisin oleva on uusintapainos.

Vierailija kirjoitti:

Mä en koskaan skipannut mitään en niin niitä tylsiäkään tarinoita. Jos kuitenkin pitää mainita joku niin nämä Roopen nuoruudenseikkailut Klondikessa niin oli syystä tai toisesta tylsiä mulle, mutta kyllä nekin aina läpi luki. 

Hahmoista ärsytti suuresti aina Hannu Hanhi tuurinsa vuoksi ja kun hänestä tehtiin aina noissa tarinoissa se sankari vaikka periaatteessa oli tarinoiden konna. Joskus Akukin voitti hänet näissä tarinoissa, mitä oisi suonut nähdä enemmän. Aku kuitenkin oli noiden tarinoiden päähenkilö ja sankari. 

Vielä mitä, suuri osa näistä ovat kerrassaan loistavia. Etenkin ne, jotka liittyivät Kultu Kimallukseen.

Sen sijaan valtaosan pikku-Aku- ja pikku-Roope -tarinoista voi nakata tunkiolle.

Hannusta samaa mieltä, se tyyppihän on suorastaan kriminaali joskus. Esimerkkinä vaikka Vuoden Autoilija -tarina taskarissa, jossa Aku oli ehdolla voittajaksi 17 sakkolapulla (huh, mitä määriä, mitenköhän paljon muilla?).

Hannu kuitenkin johdatti Akun tahallaan liikennerikkeeseen ja Hannu oli sen myötä tasoissa Akun kanssa. Aku antoi Hannun maistaa omaa lääkettään, mutta ei voittanut, koska Autoilukerhon jäsenmaksu rästissä. Tuo oli siitäkin raivostuttavan katkera voitto Hannulle, sillä ensi kertaa näin (silloin joskus pienenä) Iineksen antavan Hannulle suukon, vieläpä ihan nokalle.

Korjaus edelliseen, eihän Roopesta ollutkaan "pikku-Roope"-tarinoita, vain nuoruudenseikkailuja.

Aku & kumppanit ensimmäinen näköisnumero tuli vasta jouluna 1981

En tykännyt Roope Ankasta.

Ei tule luettua mitään siitä lehdestä.