G: Miten te laihat syötte? Te sellaiset maratoonari kroppaiset, BMI alle 21 naiset. (bmi 38 kaipaa vinkkejä elämään)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki paastot ja muut on tosi epäterveellisiä pitkässä juoksussa. Toivottavasti kaikki tajuavat tämän. Kohtuullisuus on se tärkein ruokatottumuksissa!

Kerro tarkemmin tuosta sinun "kohtuullisuudesta"

Toki! Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi. Voin hyvin syödä vaikka pullan kahvitauolla kerran viikossa, kakkua ja keksejä synttäreill ja vaikkansuklaakonvehdin illalla. Tärkeintä on ett syö monipuolisesti ja pieniä annoksia viisi kertaa päivässä ja jättää turhat napostelut pois. Mutta ei myöskään ruoski itseään siitä jos välillä tulee naposteltua. Armollisuus itselle kuuluu myös kohtuulliseen ruokavalioon, koska kukaan ei voi hyvin siitä että koko ajan syyllistää itseään "virheistä".

Pähkinänkuoressa: pieniä annoksia, mutta kaikkea saa syödä kunhan pyrkii ensisijaisesti aina syömään terveellisesti, monipuolisesti ja rytmitettynä.

Pullat ja kakut listalla ensimmäisinä :D:D

Eihän. Ekana että kaikkea saa syödä, siten pullat ja kakut esimerkkinä siitä että kohtuudella voi syödä myös niitä. Yllättävän moni tässä ketjussa ei ymmärrä mitä kohtuus tarkoittaa.

Eri

Kohtuutta ei tarvitse erikseen edes miettiä, jos syö ravinteikasta ruokaa. Elimistö itse huolehtii kohtuudesta kun saa oikeaa ravintoa.

Jotain vikaa on ravinnossa, jos ekana on mielessä "herkut"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Tämä minullekin tuli mieleen. Miksi tavoitella juuri maratoonarin kroppaa, eikö kannattaisi asettaa jokin muu tavoite?

No juuri sellaiset naiset saa minut ajattelemaan laihdutusta!

Eli "Vau, kuinka laiha, näyttäisimpä itse tuolta!"

Ja sitten sitä alkaa laskemaan kaloreita /jutta dieettä /elämäntapamuutosta/kaalisoppadieettiä

. Sitten se pläsähtää pari viikon päästä.

Kunnes taas tulee vastan joku todella alipainoinen nainen "Vau, onpa upea" jne jne pyörä pyörii

Ap

Ehkä sun pitää työstää tätä tavoitetta? Jos et ole laiha, laihaksi päätyminen vaatii sulta aivan hemmetisti tahdonvoimaa. Siihen ei ehkä riitä motiiviksi ulkokohtainen "vau, näyttäisinpä itse tuolta!". Sun pitää kaivella syvemmälle, MIKSI haluat olla laiha? Mitä ajattelet, että se muuttaa elämässäsi?

Jos olisin laiha, kehtaisin mennä kuntosalille, lenkille, hakea opiskelemaan, sanoa mielipiteeni vieraissa tilanteissa (kyllä, lihavien mielipiteitä väheksytään)

Mennä kauppaan mihin aikaan tahansa, ilman reittienkään suunnittelua, kehtaisin mennä tinderiin (:D) TAI lähestyä mun ihastusta jne

Aukeaisi uusi elämä. Mutta onhan tätä uutta elämää yritetty jo vuosia saada

Mihin se aina kaatuu? Mitä tarkalleen ottaen tapahtuu?

Suruun? Elämän tuskaan? Miksi kärvistellä tämä ainutkertainen elämä, vaikka voisin nauttia, ja ottaa jotain ihanaa syötävää? Kuolen lopulta kuitenkin, olin laiha tai en. Siinäpä ne syyt.

Mutta sitten iskee taas se kroppakateus/elämänilo, että "tämähän voi onnistuakin! Onnistuuhan muutkin"

Ja taas pari viikkoa, ja sitten iskee taas elämänrealiteetit päälle

Ap

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Ystävistä, perheestä, mielekkäästä tekemisestä.

Esim itsellä pitkät kylvyt on parasta lohtua.

Vierailija kirjoitti:

Hiilarit alle 20-30g/vrk ja voi syödä mitä tahansa. Rasva ja proteiini pitää nälän poissa joten ei tarvitse napostella.

-bmi 26 -19

Mulla ei toiminut. Tuli kauhea himo syödä etenkin lihaa. Paino ei pudonnut minnekään, ei tosiin noussutkaan. Kun nostin hiilarimäärää 50 gramman korville, alkoi tapahtua. Sopiva määrä lienee siis yksilöllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Tämä minullekin tuli mieleen. Miksi tavoitella juuri maratoonarin kroppaa, eikö kannattaisi asettaa jokin muu tavoite?

No juuri sellaiset naiset saa minut ajattelemaan laihdutusta!

Eli "Vau, kuinka laiha, näyttäisimpä itse tuolta!"

Ja sitten sitä alkaa laskemaan kaloreita /jutta dieettä /elämäntapamuutosta/kaalisoppadieettiä

. Sitten se pläsähtää pari viikon päästä.

Kunnes taas tulee vastan joku todella alipainoinen nainen "Vau, onpa upea" jne jne pyörä pyörii

Ap

Ehkä sun pitää työstää tätä tavoitetta? Jos et ole laiha, laihaksi päätyminen vaatii sulta aivan hemmetisti tahdonvoimaa. Siihen ei ehkä riitä motiiviksi ulkokohtainen "vau, näyttäisinpä itse tuolta!". Sun pitää kaivella syvemmälle, MIKSI haluat olla laiha? Mitä ajattelet, että se muuttaa elämässäsi?

Jos olisin laiha, kehtaisin mennä kuntosalille, lenkille, hakea opiskelemaan, sanoa mielipiteeni vieraissa tilanteissa (kyllä, lihavien mielipiteitä väheksytään)

Mennä kauppaan mihin aikaan tahansa, ilman reittienkään suunnittelua, kehtaisin mennä tinderiin (:D) TAI lähestyä mun ihastusta jne

Aukeaisi uusi elämä. Mutta onhan tätä uutta elämää yritetty jo vuosia saada

Mihin se aina kaatuu? Mitä tarkalleen ottaen tapahtuu?

Suruun? Elämän tuskaan? Miksi kärvistellä tämä ainutkertainen elämä, vaikka voisin nauttia, ja ottaa jotain ihanaa syötävää? Kuolen lopulta kuitenkin, olin laiha tai en. Siinäpä ne syyt.

Mutta sitten iskee taas se kroppakateus/elämänilo, että "tämähän voi onnistuakin! Onnistuuhan muutkin"

Ja taas pari viikkoa, ja sitten iskee taas elämänrealiteetit päälle

Ap

Siinähän se perimmäinen syy tuli. Ruoka on sinulle lohtu, turvariepu. Vastoin huhuja kyllä me hoikatkin ruoasta nautitaan ja jopa herkutellaan mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä. 

Sehän se varmaan on...

En ole näiden vuosien aikana löytänyt mitään parempaa lohduttajaa tilalle. Mikään ei tuo parempaa oloa, esim kuin iso kasa lämmintä lasagnea ja jotain yltiömakeaa päälle. Autuus. Antaa syyn elää.

Mistä laihat saa lohdutuksen? Ap

Kumppaniltani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki paastot ja muut on tosi epäterveellisiä pitkässä juoksussa. Toivottavasti kaikki tajuavat tämän. Kohtuullisuus on se tärkein ruokatottumuksissa!

Kerro tarkemmin tuosta sinun "kohtuullisuudesta"

Toki! Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi. Voin hyvin syödä vaikka pullan kahvitauolla kerran viikossa, kakkua ja keksejä synttäreill ja vaikkansuklaakonvehdin illalla. Tärkeintä on ett syö monipuolisesti ja pieniä annoksia viisi kertaa päivässä ja jättää turhat napostelut pois. Mutta ei myöskään ruoski itseään siitä jos välillä tulee naposteltua. Armollisuus itselle kuuluu myös kohtuulliseen ruokavalioon, koska kukaan ei voi hyvin siitä että koko ajan syyllistää itseään "virheistä".

Pähkinänkuoressa: pieniä annoksia, mutta kaikkea saa syödä kunhan pyrkii ensisijaisesti aina syömään terveellisesti, monipuolisesti ja rytmitettynä.

Pullat ja kakut listalla ensimmäisinä :D:D

Eihän. Ekana että kaikkea saa syödä, siten pullat ja kakut esimerkkinä siitä että kohtuudella voi syödä myös niitä. Yllättävän moni tässä ketjussa ei ymmärrä mitä kohtuus tarkoittaa.

Eri

Kohtuutta ei tarvitse erikseen edes miettiä, jos syö ravinteikasta ruokaa. Elimistö itse huolehtii kohtuudesta kun saa oikeaa ravintoa.

Jotain vikaa on ravinnossa, jos ekana on mielessä "herkut"

Tuohan oli vastaus siihen kun joku kysyi tuolta kommentoijalta että kerro enemmän kohtuudella syömisestä. Niin mielestäni aika olennaista kommentoida "laihdutusketjussa" että kohtuus tarkoittaa että voit syödä kaikkea, myös niitä herkkuja, mutta vähän ja panosta terveellisyyteen aina muuten. Miten itse selittäisit mikä on kohtuudella syömistä jos ei jostain syystä saa mainita herkkuja? Listaisitko oikeasti kaikki maailman ruoat? Kun koko pointti on juuri se että IHAN KAIKKEA saa syödä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 43-vuotias, pituus 165, paino 56, ollut aina samaa luokkaa. Arkiaamuisin syön puuroa, viikonloppuaamuina leipää ja jogurttia. Lounaalla ja päivällisellä tavallista kotiruokaa, huomioiden että proteiinia tulee tarpeeksi. Iltapalalla leipää, jogurttia tai rahkaa.

Mielestäni oman painoni tasaisena pysymisen avain on säännöllinen, perusterveellinen syöminen. Nälkä ei saa päästä liian suureksi. Oma paheeni on makea, ja minulla ei makeasta kieltäytyminen toimi. Joustavuus ja sallivuus on tässäkin tärkeää. Syön joka päivä pienen jälkkärin, esim. jäätelön tai keksejä. Perjantaisin on karkkipäivä, jolloin syön esim. irtokarkkeja.

Kohtuus kaikessa :) Tsemppiä painonpudotukseen ja -hallintaan!

Aika hyvin olet saanut painon pidettyä

. Itse painoin 13 vuotiaana 61kg, 14 vuotiaana 84kg ja 15 vuotiaana 58kg.

Nyt ikä tosiaan 33v ja paino huitelee melkein sadassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki paastot ja muut on tosi epäterveellisiä pitkässä juoksussa. Toivottavasti kaikki tajuavat tämän. Kohtuullisuus on se tärkein ruokatottumuksissa!

Kerro tarkemmin tuosta sinun "kohtuullisuudesta"

Toki! Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi. Voin hyvin syödä vaikka pullan kahvitauolla kerran viikossa, kakkua ja keksejä synttäreill ja vaikkansuklaakonvehdin illalla. Tärkeintä on ett syö monipuolisesti ja pieniä annoksia viisi kertaa päivässä ja jättää turhat napostelut pois. Mutta ei myöskään ruoski itseään siitä jos välillä tulee naposteltua. Armollisuus itselle kuuluu myös kohtuulliseen ruokavalioon, koska kukaan ei voi hyvin siitä että koko ajan syyllistää itseään "virheistä".

Pähkinänkuoressa: pieniä annoksia, mutta kaikkea saa syödä kunhan pyrkii ensisijaisesti aina syömään terveellisesti, monipuolisesti ja rytmitettynä.

Pullat ja kakut listalla ensimmäisinä :D:D

Eihän. Ekana että kaikkea saa syödä, siten pullat ja kakut esimerkkinä siitä että kohtuudella voi syödä myös niitä. Yllättävän moni tässä ketjussa ei ymmärrä mitä kohtuus tarkoittaa.

Eri

Kohtuutta ei tarvitse erikseen edes miettiä, jos syö ravinteikasta ruokaa. Elimistö itse huolehtii kohtuudesta kun saa oikeaa ravintoa.

Jotain vikaa on ravinnossa, jos ekana on mielessä "herkut"

Tuohan oli vastaus siihen kun joku kysyi tuolta kommentoijalta että kerro enemmän kohtuudella syömisestä. Niin mielestäni aika olennaista kommentoida "laihdutusketjussa" että kohtuus tarkoittaa että voit syödä kaikkea, myös niitä herkkuja, mutta vähän ja panosta terveellisyyteen aina muuten. Miten itse selittäisit mikä on kohtuudella syömistä jos ei jostain syystä saa mainita herkkuja? Listaisitko oikeasti kaikki maailman ruoat? Kun koko pointti on juuri se että IHAN KAIKKEA saa syödä.

IHAN KAIKKEA ei todellakaan KANNATA syödä. Laihduttaa tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki paastot ja muut on tosi epäterveellisiä pitkässä juoksussa. Toivottavasti kaikki tajuavat tämän. Kohtuullisuus on se tärkein ruokatottumuksissa!

Kerro tarkemmin tuosta sinun "kohtuullisuudesta"

Toki! Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi. Voin hyvin syödä vaikka pullan kahvitauolla kerran viikossa, kakkua ja keksejä synttäreill ja vaikkansuklaakonvehdin illalla. Tärkeintä on ett syö monipuolisesti ja pieniä annoksia viisi kertaa päivässä ja jättää turhat napostelut pois. Mutta ei myöskään ruoski itseään siitä jos välillä tulee naposteltua. Armollisuus itselle kuuluu myös kohtuulliseen ruokavalioon, koska kukaan ei voi hyvin siitä että koko ajan syyllistää itseään "virheistä".

Pähkinänkuoressa: pieniä annoksia, mutta kaikkea saa syödä kunhan pyrkii ensisijaisesti aina syömään terveellisesti, monipuolisesti ja rytmitettynä.

Pullat ja kakut listalla ensimmäisinä :D:D

Eihän. Ekana että kaikkea saa syödä, siten pullat ja kakut esimerkkinä siitä että kohtuudella voi syödä myös niitä. Yllättävän moni tässä ketjussa ei ymmärrä mitä kohtuus tarkoittaa.

Eri

Kohtuutta ei tarvitse erikseen edes miettiä, jos syö ravinteikasta ruokaa. Elimistö itse huolehtii kohtuudesta kun saa oikeaa ravintoa.

Jotain vikaa on ravinnossa, jos ekana on mielessä "herkut"

Tuolla aiemmin kysyttiin että kerro tarkemmin "kohtuullisuudesta". Miten itse sen selittäisit? Mielestäni tuo alkuperäinen vastaus "Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi. [...] Pähkinänkuoressa: pieniä annoksia, mutta kaikkea saa syödä kunhan pyrkii ensisijaisesti aina syömään terveellisesti, monipuolisesti ja rytmitettynä." on hyvä vastaus. Ei siitä mitenkään saa kuvaa että herkut olisi ekana mielessä ja jotenkin ravinnossa vikaa😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Kaikkea kokeiltu jo viimeiset 5 vuotta.

Tää vinkkien haku on mun viimeinen yritys. Jos tämä ei auta, niin ollaan sitten ikuisesti läskejä.

Ap 33v

Käy tk-lääkärillä ja kysy, josko kirjoittaisi reseptillä lääkettä ( Ozempic ). Sen avulla onnistuu uuden ruokavalion hallintaan ottaminen ja pienemmät annoskoot. Ei tule nälkää ja paino tippuu vauhdilla.

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=26620&d=32994611&i=NOVO+NORDISK_OZ…

Tuon Ozempicin on maininnut tässä ketjussa nyt useampikin. Mutta eihän se näköjään ole varsinaisesti laihdutuslääke? Haittavaikutuksissa mainitaan mahdollinen painon lasku.

Tuo siis laskee verensokeria, jos se on liian korkea. Mutta ei se varmaan meitä laihduta, joilla ei ole erityisen korkea verensokeri? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki paastot ja muut on tosi epäterveellisiä pitkässä juoksussa. Toivottavasti kaikki tajuavat tämän. Kohtuullisuus on se tärkein ruokatottumuksissa!

Kerro tarkemmin tuosta sinun "kohtuullisuudesta"

Toki! Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi. Voin hyvin syödä vaikka pullan kahvitauolla kerran viikossa, kakkua ja keksejä synttäreill ja vaikkansuklaakonvehdin illalla. Tärkeintä on ett syö monipuolisesti ja pieniä annoksia viisi kertaa päivässä ja jättää turhat napostelut pois. Mutta ei myöskään ruoski itseään siitä jos välillä tulee naposteltua. Armollisuus itselle kuuluu myös kohtuulliseen ruokavalioon, koska kukaan ei voi hyvin siitä että koko ajan syyllistää itseään "virheistä".

Pähkinänkuoressa: pieniä annoksia, mutta kaikkea saa syödä kunhan pyrkii ensisijaisesti aina syömään terveellisesti, monipuolisesti ja rytmitettynä.

Pullat ja kakut listalla ensimmäisinä :D:D

Eihän. Ekana että kaikkea saa syödä, siten pullat ja kakut esimerkkinä siitä että kohtuudella voi syödä myös niitä. Yllättävän moni tässä ketjussa ei ymmärrä mitä kohtuus tarkoittaa.

Eri

Kohtuutta ei tarvitse erikseen edes miettiä, jos syö ravinteikasta ruokaa. Elimistö itse huolehtii kohtuudesta kun saa oikeaa ravintoa.

Jotain vikaa on ravinnossa, jos ekana on mielessä "herkut"

Tuolla aiemmin kysyttiin että kerro tarkemmin "kohtuullisuudesta". Miten itse sen selittäisit? Mielestäni tuo alkuperäinen vastaus "Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi. [...] Pähkinänkuoressa: pieniä annoksia, mutta kaikkea saa syödä kunhan pyrkii ensisijaisesti aina syömään terveellisesti, monipuolisesti ja rytmitettynä." on hyvä vastaus. Ei siitä mitenkään saa kuvaa että herkut olisi ekana mielessä ja jotenkin ravinnossa vikaa😅

Tuo mainitsemasi oli vasta viestin lopussa. Viestin alussa oli ekana "herkut"

En tiedä bmi:äni, mutta minulla on näkyvät vatsalihakset. Rasvan määrä on hyvin maltillinen. 

Aamupala: puuroa, proteiinilisä, itse tehtyä mysliä ruokalusikallinen ja puolikas banaani

Lounas:  Esimerkiksi pannujuureksia ja kanafile tai neljä valkuaista. Aika usein myös avokadoa ja tonnikalaa vehnäleivällä tai tortillalla. 

Välipala: proteiinirahka tai -patukka sekä leipä/tortilla/banaani/pähkinöitä/myslipatukka

Päivällinen ja iltapala: Kotiruokaa yhdessä perheen kanssa. Panostan siihen, että kasvikset olisivat aina lisukkeena eli ne eivät suoraan sisältyisi ruokaan. Tällöin niiden määrää voi säädellä ja täyttää sillä oikeasti sitä lautasta. Muuten käy niin, että vetelisin vain pastaa lautasellisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki paastot ja muut on tosi epäterveellisiä pitkässä juoksussa. Toivottavasti kaikki tajuavat tämän. Kohtuullisuus on se tärkein ruokatottumuksissa!

Kerro tarkemmin tuosta sinun "kohtuullisuudesta"

Toki! Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi. Voin hyvin syödä vaikka pullan kahvitauolla kerran viikossa, kakkua ja keksejä synttäreill ja vaikkansuklaakonvehdin illalla. Tärkeintä on ett syö monipuolisesti ja pieniä annoksia viisi kertaa päivässä ja jättää turhat napostelut pois. Mutta ei myöskään ruoski itseään siitä jos välillä tulee naposteltua. Armollisuus itselle kuuluu myös kohtuulliseen ruokavalioon, koska kukaan ei voi hyvin siitä että koko ajan syyllistää itseään "virheistä".

Pähkinänkuoressa: pieniä annoksia, mutta kaikkea saa syödä kunhan pyrkii ensisijaisesti aina syömään terveellisesti, monipuolisesti ja rytmitettynä.

Pullat ja kakut listalla ensimmäisinä :D:D

Eihän. Ekana että kaikkea saa syödä, siten pullat ja kakut esimerkkinä siitä että kohtuudella voi syödä myös niitä. Yllättävän moni tässä ketjussa ei ymmärrä mitä kohtuus tarkoittaa.

Eri

Kohtuutta ei tarvitse erikseen edes miettiä, jos syö ravinteikasta ruokaa. Elimistö itse huolehtii kohtuudesta kun saa oikeaa ravintoa.

Jotain vikaa on ravinnossa, jos ekana on mielessä "herkut"

Tuolla aiemmin kysyttiin että kerro tarkemmin "kohtuullisuudesta". Miten itse sen selittäisit? Mielestäni tuo alkuperäinen vastaus "Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi. [...] Pähkinänkuoressa: pieniä annoksia, mutta kaikkea saa syödä kunhan pyrkii ensisijaisesti aina syömään terveellisesti, monipuolisesti ja rytmitettynä." on hyvä vastaus. Ei siitä mitenkään saa kuvaa että herkut olisi ekana mielessä ja jotenkin ravinnossa vikaa😅

Tuo mainitsemasi oli vasta viestin lopussa. Viestin alussa oli ekana "herkut"

Lueppa vielä kerran. Viesti alkaa tuolla lainauksen ekalla osalla: "Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi." Eli herkutKIN. En edelleenkään ole saanut sinulta vastausta siitä, miksi herkkuja ei saisi mainita kun on kyse kohtuullisuudesta? Täällä moni kommentoi että ei voi herkutella ja pitää syödä askeettisesti, jos joku siihen kommentoi että jos syö kohtuudella niin herkutkin on sallittua, niin miten tämä kielii epäterveellisestä suhtautumisesta ruokaan? Itse olen ainakin täysin samaa mieltä, että mitä vähemmän rajoituksia, sen terveellisempi suhtautuminen, jos syö perusterveellisesti kohtuudella.

Aamulla sämpylä tai ruispala margariinilla, vegejuustolla ja kasviksilla. Lounaalla banaani. Päivällisellä pari desiä vegaanista ruokaa (esim. tänään nakkikeitto, eilen riisiä ja soijasuikaleista tehtyä kastiketta, kaurakermaa kastikkeessa). Illalla soijajogurttia, jos on nälkä. Liikuntaa kävelyä pari tuntia päivässä joko sauvojen kanssa tai ilman, pari kertaa viikossa tunti joogaa ja 2-3 kertaa kuntosalitreeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki paastot ja muut on tosi epäterveellisiä pitkässä juoksussa. Toivottavasti kaikki tajuavat tämän. Kohtuullisuus on se tärkein ruokatottumuksissa!

Kerro tarkemmin tuosta sinun "kohtuullisuudesta"

Toki! Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi. Voin hyvin syödä vaikka pullan kahvitauolla kerran viikossa, kakkua ja keksejä synttäreill ja vaikkansuklaakonvehdin illalla. Tärkeintä on ett syö monipuolisesti ja pieniä annoksia viisi kertaa päivässä ja jättää turhat napostelut pois. Mutta ei myöskään ruoski itseään siitä jos välillä tulee naposteltua. Armollisuus itselle kuuluu myös kohtuulliseen ruokavalioon, koska kukaan ei voi hyvin siitä että koko ajan syyllistää itseään "virheistä".

Pähkinänkuoressa: pieniä annoksia, mutta kaikkea saa syödä kunhan pyrkii ensisijaisesti aina syömään terveellisesti, monipuolisesti ja rytmitettynä.

Pullat ja kakut listalla ensimmäisinä :D:D

Eihän. Ekana että kaikkea saa syödä, siten pullat ja kakut esimerkkinä siitä että kohtuudella voi syödä myös niitä. Yllättävän moni tässä ketjussa ei ymmärrä mitä kohtuus tarkoittaa.

Eri

Kohtuutta ei tarvitse erikseen edes miettiä, jos syö ravinteikasta ruokaa. Elimistö itse huolehtii kohtuudesta kun saa oikeaa ravintoa.

Jotain vikaa on ravinnossa, jos ekana on mielessä "herkut"

Tuolla aiemmin kysyttiin että kerro tarkemmin "kohtuullisuudesta". Miten itse sen selittäisit? Mielestäni tuo alkuperäinen vastaus "Mitään ruokaa en ole itseltäni kieltänyt kokonaan, herkuttelukin on sallittua, kunhan ei mene överiksi. [...] Pähkinänkuoressa: pieniä annoksia, mutta kaikkea saa syödä kunhan pyrkii ensisijaisesti aina syömään terveellisesti, monipuolisesti ja rytmitettynä." on hyvä vastaus. Ei siitä mitenkään saa kuvaa että herkut olisi ekana mielessä ja jotenkin ravinnossa vikaa😅

Tuo mainitsemasi oli vasta viestin lopussa. Viestin alussa oli ekana "herkut"

Ihme jankkaamista. Ihan sama missä se herkut mainitaan, jos pointti on että hei herkkujakin voi syödä kun ruokavalio on kaikin puolin kohtuullinen. Miksi näin ei saisi sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamupuuroa, rahkaa, ruisleipää, salaatteja, lounaspaikan peruslounaita ja joka päivä vähän herkkuja. Nälkää ei saa nähdä, eli syön vähän väliä. 175cm, 62 kiloa.

Miksi alapeukut? Pari tuntia sauvakävelyä neljä kertaa viikossa, niin hoikka varsi taattu.

Mä alapeukutin siksi, että kävelen viikossa vähintään 20km, teen kehonpainotreenejä kotona 4xvko. Syön aamupuuroon, louaanksi salaattia, päivälliseksi kasvisruokaa kuten linssilasagnea, linssikeitto tms., iltapalaksi maustamaton jugurtti marjoilla ja pähkinöillä. Hiukan herkkuja lähes päivittäin. Paino 80km, pituus 172cm. Näin olen liikkunut ja syönyt jo vuosia eli alapeukku siitä että hoikkia ei ole taattu, yksilöllistä👍🏼

Eihän tuo 20 km viikossa kävelyä ole paljon mitään. Lyhyenhö työmatka mennen tullen. Jos se olisi päivässä, niin voisi ollakin.

Sen lisäksi lasagnea, jogurttia, pähkinöitä, ja ns. herkkuja. En ihmettele painoasi. Et ole siis suoranaisen lihava, mutta ihan vankassa kunnossa - juuri sitä, mitä noilla syömisillä ja liikkumisilla voisi olettaa.

Herkkujen täydellinen kieltäminen ei ole mielestäni hyvä edellytys pysyvälle painonlaskulle. Ainakin itselleni, vaikka en koskaan ole ollut ylipainoinen, nimenomaan ajatus kokonaan herkuista kieltäytymisestä tuntui ahdistavalta ja lisäsi ahmimista. 

Jossain vaiheessa liikunnan tultua mukaan elämääni, päätin, että saan syödä, mitä haluan, mutta että se päätös on tietoinen valinta. Tarkoitan tällä, että sipsiosastolla kaupassa pysähdyn harkitsemaan ja miettimään, mikä olisi terveellisyyden kannalta paras valinta. Onko se 300g sipsipussi vai esimerkiksi 100g linssisipsit. Tai ostanko irtokarkkia, jossa määrä lähtee helposti käsistä vai ostanko pienemmän 120g pussin. Tai kesällä pohdin jäätelöaltaalla, että kumpi olisi terveyteni kannalta järkevää, kokonainen paketti vai puikko. 

En enää osta kiireellä ja ohimennen, vaan ihan todella mietin kaupassa, mikä valinta olisi kohtuullinen. 

Aamupalaksi yleensä omeletti (3 kananmunaa), jossa kasviksia. Oliiviöljyyn tehty (1 tl) ei juustoa. Vähän mausteita päälle. Yleensä hedelmä kaveriksi. Kahvia kauramaidolla.

Lounaaksi kanasalaatti, joskus pastalla ja joskus ilman. Syön niin paljon kun on nälkä. Ei leipää. Vähän vinegretteä tai etikkaa sekaan. Ei majoneesejä. Vähän fetaa tai mozzarellaa.

Päivällinen samanlainen kuin lounas, mutta proteiiniksi esim tonnikalaa.

Ei yleensä iltapalaa.

Yksi suklaapatukka päivässä. Ja kahvia muutama kuppi aamulla-aamupäivällä. Tärkeintä on se että maha toimii! Tonnikalaa purkillinen. Kanaa menee paljon. Vettä juon 2,5 l päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin ja ala liikkumaan, kyllä se paino putoaa.

Minä lihoin kun menin töihin. Työpaikkaruokalan lounaat ovat petollisia! Samalla rahalla kun sai syödä niin paljon kuin jaksoi, tuli mätettyä ihan liikaa. Erityinen heikkouteni ovat leipien kantapalat. Moni tuntuu niitä vieroksuvan, kun taas minulle ne ovat herkkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin olla kauppatieteiden maisteri. Olen aina välillä avannut kauppatieteiden kirjoja ja lukenut pari sivua, mutta laittanut takaisin hyllyyn sen jälkeen.

Miten te muut opuskelette kauppatieteiden maistereiksi? Laittakaa tähän vinkkejä siitä miten opiskella, vaikka päiväkirjoja tai mitä vain. Käyn täällä sitten kommentoimassa teidän neuvojanne ja hylkään ne, mutta haluaisin olla kuitenkin kauppatieteiden maisteri.

Olen kateellinen aina kun kuulen, että joku on kauppatieteiden maisteri ja haluaisin itsekin olla sellainen.

Heh heh. Lukeminen ja opiskelu helppoa ja mukavaa, kuka vaan pystyy siihen.

Laihdutus on hiton vaikeaa, siksi maapallolla on niin paljon ylipainoisia. Ap

Laihduttaminen on helppoa.

Laihdutettujen kilojen poissa pitäminen se vaikea juttu on.

Kyllä se ruoan käyttäminen lohtuna ja mielen asiat ovat yleensä asian ydin. Tietysti ympäristölläkin on vaikutusta, eli jo on vaikka työpaikalla tapana aina pullakahvit, niin kyllä sellainen huomaamatta lihottaa. Tai jos nurkan takana on hampurilaisravintola ja on tullut tavaksi hakea sieltä harva se päivä.

Mutta itse kun olen ollut laihempi ja lihavampi (noin 58–78 kg), niin kyllä silloin lihavampina kausina ruoka ja illan herkut on ollut se lohtu, jota odottaa. Siitä tulee helposti tapa, josta on tosi vaikea päästä irti. Mahakin tottuu isompiin määriin, siis mahalaukku kasvaa, jolloin kylläisyyden tunne ei tule kovin vähästä. Sitten alkaa just kuvitella, että hoikempana ei saisi syödä mitään, ja se hirvittää, kun ne herkut on ainoa oikea nautinto elämässä.

Joillekin sopii vähittäinen muutos, joillekin taas tehokuuri heti alkuun. Luulen, että vähittäinen muutos on parempi, koska siinä on se mieli mukana eli pitää löytää niitä muita ilon lähteitä. Ja niiden ei tarvitse olla henkisiä. Seksi on hyvä vaihtoehto, jos se on mahdollista, tai vaikka itsetyydytys. Ja kyllä se liikuntakin niitä endorfiineja antaa, kun pääsee alkuun. Jos hävettää liikkua ihmisten ilmoilla, voi tehdä kotona. Muita aistillisia nautintoja ovat esim. miellyttävät tuoksut, vaatteet ja lakanat, jotka tuntuvat hyvältä iholla, jne. Ja tietysti musiikki ja muut kauniit asiat, mutta siinä mennään jo henkisemmälle puolelle. Pitää olla niin kaunista, että se liikuttaa ja ”tuntuu”.