Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Nykyisten määräysten mukaanhan lasten tulee määritellä ryhmän ohjelma omien kiinnostustensa mukaisesti. Jos lasten kiinnostus vaihtuu niin myös ohjelma vaihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöjuttua tuo, ettei muka ole enää tuokioita. Onhan niitä. On metsäretkipäiviä, jumppaa, askartelua. Ihan sovittuina päivinä milloin mitäkin. Ne toiminnat suunnitellaan, mutta jostain ihmeen syystä ei enää saisi sanoa tuokioiksi.

Meillä vain salivuoro on ennalta sovittuna päivänä, joka viikko sama päivä. Retket sovitaan yleensä edellisenä päivänä. Askartelut ehkä silleen, että "ensi viikolla" ja hommaan tartutaan sopivana hetkenä.

Ei ihme, että toimintanne on kaoottista ja homma leviää käsiin, kun joku onkin sairastunut.

Vierailija kirjoitti:

Höpöjuttua tuo, ettei muka ole enää tuokioita. Onhan niitä. On metsäretkipäiviä, jumppaa, askartelua. Ihan sovittuina päivinä milloin mitäkin. Ne toiminnat suunnitellaan, mutta jostain ihmeen syystä ei enää saisi sanoa tuokioiksi.

Tuolla tarkoitetaan sitä, että suunnitelman mukaista toimintaa voidaan toteuttaa muutoinkin kuin vain tuokiolla. Esim. jos on suunniteltu isänpäiväaskartelua, niin lapsi ei jää askartelusta paitsi sen vuoksi, ettei sattunut olemaan paikalla klo 9-9.30 tiistaina, kun olisi ollut askartelutuokio. Tai että palloa voidaan heitellä muulloinkin kuin torstaina klo 9-10 jumppatuokiolla, soittimilla soittaa ja laulaa muulloinkin kuin ma klo 8.30-9.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä vasu hyvin usein käytännössä on, on se, että lastentarhanop... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen opettaja tekee sen paperin syksyllä lasten vanhempien kanssa ja sitten siihen paperiin ei palata ennen kuin seuraavana syksynä. Sitä vasupaperia ei siis tämän tästä lueta eikä sitä varsinkaan uusita silloin, kun lapsi esimerkiksi oppii uusia asioita vuoden mittaan, koska sellaiselle ei ole sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Jos sinun ryhmässäsi toimitaan näin, niin se tarkoittaa vain, että ryhmänne työntekijät ovat ammattitaidottomia, ettekä ole sisäistäneet vasun tarkoitusta. Toimitte lisäksi vastoin lakia, sillä vasu pitäisi myös arvioida vähintään kerran vuodessa.

Ammattitaitoinen työntekijä osaa toimia tavalla joka toimii. Siitä, että suullinen sopiminen toimii on aika monen sukupolven kokemus.

Ja kyllä ne tämän vuoden syksyllä tehdyt vasut uusitaan taas seuraavana syksynä, ihan niin kuin kirjoitin.

Mutta vasun uusiminen syksyllä on uuden vasun laatimista. Sen lisäksi vasu pitäisi arvioida esim. keväällä.

Myös minä vanhempana edellytän keväällä syksyllä tehdyn suunnitelman arviointia, kyllä minua kiinnostaa miten lapseni on oppinut vuoden aikana ja miten kehittynyt. Haluan myös tietää mitä taitoja voimme erityisesti kotona esim. harjoitella.

Näin sen pitäisikin mennä ja lain mukaan sinulla (ja lapsellasi) on siihen myös oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä vasu hyvin usein käytännössä on, on se, että lastentarhanop... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen opettaja tekee sen paperin syksyllä lasten vanhempien kanssa ja sitten siihen paperiin ei palata ennen kuin seuraavana syksynä. Sitä vasupaperia ei siis tämän tästä lueta eikä sitä varsinkaan uusita silloin, kun lapsi esimerkiksi oppii uusia asioita vuoden mittaan, koska sellaiselle ei ole sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Jos sinun ryhmässäsi toimitaan näin, niin se tarkoittaa vain, että ryhmänne työntekijät ovat ammattitaidottomia, ettekä ole sisäistäneet vasun tarkoitusta. Toimitte lisäksi vastoin lakia, sillä vasu pitäisi myös arvioida vähintään kerran vuodessa.

Ammattitaitoinen työntekijä osaa toimia tavalla joka toimii. Siitä, että suullinen sopiminen toimii on aika monen sukupolven kokemus.

Ja kyllä ne tämän vuoden syksyllä tehdyt vasut uusitaan taas seuraavana syksynä, ihan niin kuin kirjoitin.

Mutta vasun uusiminen syksyllä on uuden vasun laatimista. Sen lisäksi vasu pitäisi arvioida esim. keväällä.

Myös minä vanhempana edellytän keväällä syksyllä tehdyn suunnitelman arviointia, kyllä minua kiinnostaa miten lapseni on oppinut vuoden aikana ja miten kehittynyt. Haluan myös tietää mitä taitoja voimme erityisesti kotona esim. harjoitella.

Näin sen pitäisikin mennä ja lain mukaan sinulla (ja lapsellasi) on siihen myös oikeus.

Oikeus on papereihin ja byrokratiaan. Se mitä käytännössä tapahtuu on toissijaista.

Vierailija kirjoitti:

Paperitöitä on hyvin vähän, vasut kirjoitetaan kussakin kunnassa käytössä olevaan ohjelmaan.

Varhaiskasvatus ei ole sosiaalihuoltoa.

Vasu ei ole asiakirja, joka haudataan keskustelun jälkeen, vaan siihen kirjataan myös, mitä on tehty lapsen hyväksi.

Sanavaraston laajentaminen on erityisen tärkeää lapsille, joilla se ei ole kehittynyt keskitason mukaisesti. Jos ei ymmärrä puhetta, ei voi tietää, miten toimia eli ei opi samoja asioita kuin muut. Oman lapseni päiväkodissa puolella ryhmästä äidinkieli on joku muu kuin suomi ja sen lisäksi suomenkielisissäkin lapsissa on sellaisia, joilla on puutteita sanavasastossa.

Varhaiskasvatus jos mikä on sosiaalihuoltoa. Sosiaalivirastoon tehtävien lastensuojeluilmoitusten määrää on tietoisesti kasvatettu ja yhä pienemmät "huolenaiheet" ohjeistetaan raportoimaan sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä vasu hyvin usein käytännössä on, on se, että lastentarhanop... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen opettaja tekee sen paperin syksyllä lasten vanhempien kanssa ja sitten siihen paperiin ei palata ennen kuin seuraavana syksynä. Sitä vasupaperia ei siis tämän tästä lueta eikä sitä varsinkaan uusita silloin, kun lapsi esimerkiksi oppii uusia asioita vuoden mittaan, koska sellaiselle ei ole sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Jos sinun ryhmässäsi toimitaan näin, niin se tarkoittaa vain, että ryhmänne työntekijät ovat ammattitaidottomia, ettekä ole sisäistäneet vasun tarkoitusta. Toimitte lisäksi vastoin lakia, sillä vasu pitäisi myös arvioida vähintään kerran vuodessa.

Ammattitaitoinen työntekijä osaa toimia tavalla joka toimii. Siitä, että suullinen sopiminen toimii on aika monen sukupolven kokemus.

Ja kyllä ne tämän vuoden syksyllä tehdyt vasut uusitaan taas seuraavana syksynä, ihan niin kuin kirjoitin.

Mutta vasun uusiminen syksyllä on uuden vasun laatimista. Sen lisäksi vasu pitäisi arvioida esim. keväällä.

Myös minä vanhempana edellytän keväällä syksyllä tehdyn suunnitelman arviointia, kyllä minua kiinnostaa miten lapseni on oppinut vuoden aikana ja miten kehittynyt. Haluan myös tietää mitä taitoja voimme erityisesti kotona esim. harjoitella.

Näin sen pitäisikin mennä ja lain mukaan sinulla (ja lapsellasi) on siihen myös oikeus.

Oikeus on papereihin ja byrokratiaan. Se mitä käytännössä tapahtuu on toissijaista.

Ei vaan lapsellani on oikeus suunnitelmalliseen opetukseen ja varhaiskasvatukseen, jossa huomioidaan hänen yksilölliset tarpeensa ja voimavaransa ja tämän opetuksen vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisesti yhdessä minun eli vanhemman kanssa. Oma lapseni tarvitsee tukea ryhmässä toimimiseen ja kaveritaitoihin, koska kasvaa ainoana lapsena. Lisäksi lapseni on s2 -lapsi, koska suomi on hänen toinen äidinkielensä. Hänen suomenkielen taitojaan tulee kehittää vastaavaksi kuin mitä yksikielisilläkin. Sinä näet paperia ja byrokratiaa, laki ja byrkokratia lähtee siitä, että lapsi ja hänen tarpeensa nähdään yksilöinä ja lapsi saa juuri hänelle kohdennettua opetusta ja tukea.

"99,9% äideistä pystyisi tekemään tarhatädin päivittäisen työn suoraan ensimmäisestä päivästä alkaen."

Kokeilkaa, äidit! On ratkaisevasti eri asia hallita ryhmää (7 - 21 lasta) kuin paria tai kolmea omaa mukulaa. Sitä luulee helpommaksi hommaksi kuin mitä se on. Ennen kuin kokeilette, opiskelkaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, jotta tiedätte, millaista toimintaa teiltä edellytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä vasu hyvin usein käytännössä on, on se, että lastentarhanop... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen opettaja tekee sen paperin syksyllä lasten vanhempien kanssa ja sitten siihen paperiin ei palata ennen kuin seuraavana syksynä. Sitä vasupaperia ei siis tämän tästä lueta eikä sitä varsinkaan uusita silloin, kun lapsi esimerkiksi oppii uusia asioita vuoden mittaan, koska sellaiselle ei ole sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Jos sinun ryhmässäsi toimitaan näin, niin se tarkoittaa vain, että ryhmänne työntekijät ovat ammattitaidottomia, ettekä ole sisäistäneet vasun tarkoitusta. Toimitte lisäksi vastoin lakia, sillä vasu pitäisi myös arvioida vähintään kerran vuodessa.

Ammattitaitoinen työntekijä osaa toimia tavalla joka toimii. Siitä, että suullinen sopiminen toimii on aika monen sukupolven kokemus.

Ja kyllä ne tämän vuoden syksyllä tehdyt vasut uusitaan taas seuraavana syksynä, ihan niin kuin kirjoitin.

Mutta vasun uusiminen syksyllä on uuden vasun laatimista. Sen lisäksi vasu pitäisi arvioida esim. keväällä.

Myös minä vanhempana edellytän keväällä syksyllä tehdyn suunnitelman arviointia, kyllä minua kiinnostaa miten lapseni on oppinut vuoden aikana ja miten kehittynyt. Haluan myös tietää mitä taitoja voimme erityisesti kotona esim. harjoitella.

Näin sen pitäisikin mennä ja lain mukaan sinulla (ja lapsellasi) on siihen myös oikeus.

Oikeus on papereihin ja byrokratiaan. Se mitä käytännössä tapahtuu on toissijaista.

Ei vaan lapsellani on oikeus suunnitelmalliseen opetukseen ja varhaiskasvatukseen, jossa huomioidaan hänen yksilölliset tarpeensa ja voimavaransa ja tämän opetuksen vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisesti yhdessä minun eli vanhemman kanssa. Oma lapseni tarvitsee tukea ryhmässä toimimiseen ja kaveritaitoihin, koska kasvaa ainoana lapsena. Lisäksi lapseni on s2 -lapsi, koska suomi on hänen toinen äidinkielensä. Hänen suomenkielen taitojaan tulee kehittää vastaavaksi kuin mitä yksikielisilläkin. Sinä näet paperia ja byrokratiaa, laki ja byrkokratia lähtee siitä, että lapsi ja hänen tarpeensa nähdään yksilöinä ja lapsi saa juuri hänelle kohdennettua opetusta ja tukea.

Kuinka monena kappaleena varhaiskasvatuksen erityisvaikuttavuusraportti on toimitettava jotta vaatimuksesi täyttyvät ja lapsesi saa riittävän yksilöllisen s2-kaveritaitotuentarvetoteuman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä vasu hyvin usein käytännössä on, on se, että lastentarhanop... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen opettaja tekee sen paperin syksyllä lasten vanhempien kanssa ja sitten siihen paperiin ei palata ennen kuin seuraavana syksynä. Sitä vasupaperia ei siis tämän tästä lueta eikä sitä varsinkaan uusita silloin, kun lapsi esimerkiksi oppii uusia asioita vuoden mittaan, koska sellaiselle ei ole sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Jos sinun ryhmässäsi toimitaan näin, niin se tarkoittaa vain, että ryhmänne työntekijät ovat ammattitaidottomia, ettekä ole sisäistäneet vasun tarkoitusta. Toimitte lisäksi vastoin lakia, sillä vasu pitäisi myös arvioida vähintään kerran vuodessa.

Ammattitaitoinen työntekijä osaa toimia tavalla joka toimii. Siitä, että suullinen sopiminen toimii on aika monen sukupolven kokemus.

Ja kyllä ne tämän vuoden syksyllä tehdyt vasut uusitaan taas seuraavana syksynä, ihan niin kuin kirjoitin.

Mutta vasun uusiminen syksyllä on uuden vasun laatimista. Sen lisäksi vasu pitäisi arvioida esim. keväällä.

Myös minä vanhempana edellytän keväällä syksyllä tehdyn suunnitelman arviointia, kyllä minua kiinnostaa miten lapseni on oppinut vuoden aikana ja miten kehittynyt. Haluan myös tietää mitä taitoja voimme erityisesti kotona esim. harjoitella.

Näin sen pitäisikin mennä ja lain mukaan sinulla (ja lapsellasi) on siihen myös oikeus.

Oikeus on papereihin ja byrokratiaan. Se mitä käytännössä tapahtuu on toissijaista.

Ei vaan lapsellani on oikeus suunnitelmalliseen opetukseen ja varhaiskasvatukseen, jossa huomioidaan hänen yksilölliset tarpeensa ja voimavaransa ja tämän opetuksen vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisesti yhdessä minun eli vanhemman kanssa. Oma lapseni tarvitsee tukea ryhmässä toimimiseen ja kaveritaitoihin, koska kasvaa ainoana lapsena. Lisäksi lapseni on s2 -lapsi, koska suomi on hänen toinen äidinkielensä. Hänen suomenkielen taitojaan tulee kehittää vastaavaksi kuin mitä yksikielisilläkin. Sinä näet paperia ja byrokratiaa, laki ja byrkokratia lähtee siitä, että lapsi ja hänen tarpeensa nähdään yksilöinä ja lapsi saa juuri hänelle kohdennettua opetusta ja tukea.

Kuinka monena kappaleena varhaiskasvatuksen erityisvaikuttavuusraportti on toimitettava jotta vaatimuksesi täyttyvät ja lapsesi saa riittävän yksilöllisen s2-kaveritaitotuentarvetoteuman?

Kysy siltä ryhmäsi vaka opettajalta millaiselle paperille niitä kirjataan. Hän varmasti tietää.

Vierailija kirjoitti:

"99,9% äideistä pystyisi tekemään tarhatädin päivittäisen työn suoraan ensimmäisestä päivästä alkaen."

Kokeilkaa, äidit! On ratkaisevasti eri asia hallita ryhmää (7 - 21 lasta) kuin paria tai kolmea omaa mukulaa. Sitä luulee helpommaksi hommaksi kuin mitä se on. Ennen kuin kokeilette, opiskelkaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, jotta tiedätte, millaista toimintaa teiltä edellytetään.

Juuri tästä syystä perhepäivähoitoa tulisi lisätä merkittävästi. Lapset saavat pienen ja rauhallisen hoitopaikan ja hoitajaksi kelpaa ryhmän pienuuden vuoksi aivan tavallinen täti, eikä siis tarvita kandidaattia tai maisteria.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon suunnittelette arkea yhdessä lasten kanssa?

Lasten kanssa voi suunnitella ihan niin, että lapsilta kysytään ja pidetään lastenkokouksia ja äänestyksiä. Tätä tehdään meidän ryhmässä ehkä kerran kuukaudessa. Lisäksi päivittäin kuunnellaan, mitä ideoita lapset tuottavat. Joskus ideat otetaan heti käyttöön, tartutaan hetkeen, mutta joskus se vaatii hiukan aikaa ja toteutus tulee seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla. Näitä ideoita tosiaan tulee jatkuvasti, eli lapset osallistuvat suunnitteluun. Lisäksi lapsi osallistuu vasukeskusteluun ennalta esimerkiksi haastattelun perusteella. Jos lapsi ei osaa vielä puhua tai sanavarasto ei riitä, käytetään kuvia.

Meillä suunnittelu ei todellakaan ole sitä, että päivittäin joudumme kesken kiireen tarttua toimeen niin kuin ilmeisesti jossakin vielä tehdään, kun retketkin suunnitellaan edellisenä päivänä. Meillä suunnittelu tehdään edellisellä viikolla ja siitä lähtee myös tiedotus kotiin, sillä jotkut toiminnat vaikuttavat siihen, mitä varusteita lapsella tulee olla mukana. Tämä suunnitelma on kirjattu niin, että kuka tahansa, joka on ryhmässä töissä, voi sen toteuttaa, jos vakityöntekijät ovat sairaana. Joskus voi joutua siirtämään suunnitelmia tai vaihtamaan päivää, ka joskus suunnitelma muuttuu matkan varrella lasten ehdotuksesta tai saadun palautteen perusteella, mutta ilman suunnittelua arki varmasti onkin selviämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi syytä pohtia enemmän arvopohjaa, johin Suunnitelma perustuu.

Kun lapsi laitetaan päivähoitoon, sitoudutaan samalla ko. suunnitelmaan ja sen arvoihin.

Voi hyvää päivää. "Arvopohja", Sitoudutaan suunnitelmaan ja sen arvoihin"...

Tarhatädit eivät suunnittele tai määrittele yhdenkään lapsen "arvopohjaa" se tehdään kodeissa. Tämmöinen ajatusmalli johtuu suoraan siitä että "varhaiskasvattajat" ovat nostaneet itse itsensä jonkin näköisen virheellisen auktoriteetin asemaan sen takia että laki määrittelee tietyn koulutustason. Ja sitten ihmetellään kun pahoinvointi kasvaa ja Pisa tulokset laskee. Ennen oli paremmin.

Annan esimerkin, jonka myötä tarhatäti voi laskeutua alas itse rakentamaltaan jalustalta.

Päiväkotihenkilöt usein vertaavat palkkaerojaan insinööreihin tai paperikonemiehiin.

99,9% päiväkotihenkilökunnasta ei kykenisi tekemään insinöörien tai paperikonemiesten töitä ilman mittavaa vuosien koulutusta, osa ei oppisi koskaan.

99,9% äideistä pystyisi tekemään tarhatädin päivittäisen työn suoraan ensimmäisestä päivästä alkaen.

Ei varmasti pystyisi. Työ ei ole yksittäisen/yksittäisten lasten ohjaamista kuten kotioloissa vaan isoja lapsiryhmiä on otettava haltuun, on oikeasti oltava vahvaa auktoriteettia että pystyy alalla työskentelemään. Sen takia alalta tippuukin niin paljon väkeä pois kun monet eivät pärjää etenkään näiden nykypäivän haastavien lapsiryhmien kanssa. Siellä täällä näkee todella hyvin toimivia ryhmiä (keikkalaisena työskennelleenä) ja melko pian huomaakin että tällöin työntekijät ovat poikkeuksellisen hyviä työssänsä ja pystyvät todella ottamaan lapsiryhmän haltuunsa. Ihan näitä samoja eroja näkee koululuokissa. 99,9%:sta kotiäideistä ei siis todellakaan ole tähän hommaan, vaikka kävisivät koulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"99,9% äideistä pystyisi tekemään tarhatädin päivittäisen työn suoraan ensimmäisestä päivästä alkaen."

Kokeilkaa, äidit! On ratkaisevasti eri asia hallita ryhmää (7 - 21 lasta) kuin paria tai kolmea omaa mukulaa. Sitä luulee helpommaksi hommaksi kuin mitä se on. Ennen kuin kokeilette, opiskelkaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, jotta tiedätte, millaista toimintaa teiltä edellytetään.

Juuri tästä syystä perhepäivähoitoa tulisi lisätä merkittävästi. Lapset saavat pienen ja rauhallisen hoitopaikan ja hoitajaksi kelpaa ryhmän pienuuden vuoksi aivan tavallinen täti, eikä siis tarvita kandidaattia tai maisteria.

Ikävästi sanottu, mutta monesti (ja myös tutkumusten mukaan todettu) se, että lastentarhanopettajat ovat usein sensitiivisempiä kasvattajina. Usein lastenhoitajat tai perhepäivähoitajat niitä jotka saattavat huutaa lapselle pää punaisena ja lastentarhanopettajat taas harvemmin toimivat näin. Ja näin ei ole toki aina sillä on myös todella hyviä lastenhoitajia, mutta voitte tutustua aiheeseen esimerkiksi lukemalla tutkimuksia joissa on havannoitu päiväkodin henkilökuntaa.

Joten tämä on myös asia joka kannattaa muistaa kun koulutusta painetaan alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöjuttua tuo, ettei muka ole enää tuokioita. Onhan niitä. On metsäretkipäiviä, jumppaa, askartelua. Ihan sovittuina päivinä milloin mitäkin. Ne toiminnat suunnitellaan, mutta jostain ihmeen syystä ei enää saisi sanoa tuokioiksi.

Tuolla tarkoitetaan sitä, että suunnitelman mukaista toimintaa voidaan toteuttaa muutoinkin kuin vain tuokiolla. Esim. jos on suunniteltu isänpäiväaskartelua, niin lapsi ei jää askartelusta paitsi sen vuoksi, ettei sattunut olemaan paikalla klo 9-9.30 tiistaina, kun olisi ollut askartelutuokio. Tai että palloa voidaan heitellä muulloinkin kuin torstaina klo 9-10 jumppatuokiolla, soittimilla soittaa ja laulaa muulloinkin kuin ma klo 8.30-9.

Näin on toimittu aina ja silti tuokioita on saanut sanoa tuokioiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"99,9% äideistä pystyisi tekemään tarhatädin päivittäisen työn suoraan ensimmäisestä päivästä alkaen."

Kokeilkaa, äidit! On ratkaisevasti eri asia hallita ryhmää (7 - 21 lasta) kuin paria tai kolmea omaa mukulaa. Sitä luulee helpommaksi hommaksi kuin mitä se on. Ennen kuin kokeilette, opiskelkaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, jotta tiedätte, millaista toimintaa teiltä edellytetään.

Juuri tästä syystä perhepäivähoitoa tulisi lisätä merkittävästi. Lapset saavat pienen ja rauhallisen hoitopaikan ja hoitajaksi kelpaa ryhmän pienuuden vuoksi aivan tavallinen täti, eikä siis tarvita kandidaattia tai maisteria.

Ikävästi sanottu, mutta monesti (ja myös tutkumusten mukaan todettu) se, että lastentarhanopettajat ovat usein sensitiivisempiä kasvattajina. Usein lastenhoitajat tai perhepäivähoitajat niitä jotka saattavat huutaa lapselle pää punaisena ja lastentarhanopettajat taas harvemmin toimivat näin. Ja näin ei ole toki aina sillä on myös todella hyviä lastenhoitajia, mutta voitte tutustua aiheeseen esimerkiksi lukemalla tutkimuksia joissa on havannoitu päiväkodin henkilökuntaa.

Joten tämä on myös asia joka kannattaa muistaa kun koulutusta painetaan alas.

En ole tuollaista huomannut, vaikka melko monta päiväkotia on työpaikkoina ollut. Aivan samalla tavalla on sensitiivisiä hoitajia kuin opettajiakin ja myös ikäviä tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi syytä pohtia enemmän arvopohjaa, johin Suunnitelma perustuu.

Kun lapsi laitetaan päivähoitoon, sitoudutaan samalla ko. suunnitelmaan ja sen arvoihin.

Voi hyvää päivää. "Arvopohja", Sitoudutaan suunnitelmaan ja sen arvoihin"...

Tarhatädit eivät suunnittele tai määrittele yhdenkään lapsen "arvopohjaa" se tehdään kodeissa. Tämmöinen ajatusmalli johtuu suoraan siitä että "varhaiskasvattajat" ovat nostaneet itse itsensä jonkin näköisen virheellisen auktoriteetin asemaan sen takia että laki määrittelee tietyn koulutustason. Ja sitten ihmetellään kun pahoinvointi kasvaa ja Pisa tulokset laskee. Ennen oli paremmin.

Annan esimerkin, jonka myötä tarhatäti voi laskeutua alas itse rakentamaltaan jalustalta.

Päiväkotihenkilöt usein vertaavat palkkaerojaan insinööreihin tai paperikonemiehiin.

99,9% päiväkotihenkilökunnasta ei kykenisi tekemään insinöörien tai paperikonemiesten töitä ilman mittavaa vuosien koulutusta, osa ei oppisi koskaan.

99,9% äideistä pystyisi tekemään tarhatädin päivittäisen työn suoraan ensimmäisestä päivästä alkaen.

Meillä päiväkodissa kahdestatoista työntekijästä kymmenen on äitejä itsekin. Opiskeltu myös ammatti tähän työhön 😁. Ja olen tavannut työni puolesta satoja äitejä lähes 30 vuotta urani aikana ja väitän, ettei ihan yllä tuollaiseen prosenttimäärän "pätevien äititarhantätien" soveltuvuus alalle, on nähty kaikenlaisia äitejä. Ja tunnen myös joitakin insinöörejä, eikä nekään nyt aina ihan maailman älykkäintä porukkaa ole. Koita nyt vain jaksaa sen faktan kanssa, että ihan kaikista ei ole insinööreiksi, mutta EI MYÖSKÄÄN varhaiskasvatuksen opeksi tai lastenhoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi syytä pohtia enemmän arvopohjaa, johin Suunnitelma perustuu.

Kun lapsi laitetaan päivähoitoon, sitoudutaan samalla ko. suunnitelmaan ja sen arvoihin.

Voi hyvää päivää. "Arvopohja", Sitoudutaan suunnitelmaan ja sen arvoihin"...

Tarhatädit eivät suunnittele tai määrittele yhdenkään lapsen "arvopohjaa" se tehdään kodeissa. Tämmöinen ajatusmalli johtuu suoraan siitä että "varhaiskasvattajat" ovat nostaneet itse itsensä jonkin näköisen virheellisen auktoriteetin asemaan sen takia että laki määrittelee tietyn koulutustason. Ja sitten ihmetellään kun pahoinvointi kasvaa ja Pisa tulokset laskee. Ennen oli paremmin.

Annan esimerkin, jonka myötä tarhatäti voi laskeutua alas itse rakentamaltaan jalustalta.

Päiväkotihenkilöt usein vertaavat palkkaerojaan insinööreihin tai paperikonemiehiin.

99,9% päiväkotihenkilökunnasta ei kykenisi tekemään insinöörien tai paperikonemiesten töitä ilman mittavaa vuosien koulutusta, osa ei oppisi koskaan.

99,9% äideistä pystyisi tekemään tarhatädin päivittäisen työn suoraan ensimmäisestä päivästä alkaen.

Itseasiassa , tämä saattaa tulla sinulle hkä yllätyksenä, mutta useimmat tarhatädeistä ovat itsekin äitejä. 

Meillä on toisaan useimmilla omiakin lapsia , vaikka työskentelemme varhaiskasvatuksen alalla eri toimenkuvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"99,9% äideistä pystyisi tekemään tarhatädin päivittäisen työn suoraan ensimmäisestä päivästä alkaen."

Kokeilkaa, äidit! On ratkaisevasti eri asia hallita ryhmää (7 - 21 lasta) kuin paria tai kolmea omaa mukulaa. Sitä luulee helpommaksi hommaksi kuin mitä se on. Ennen kuin kokeilette, opiskelkaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, jotta tiedätte, millaista toimintaa teiltä edellytetään.

Juuri tästä syystä perhepäivähoitoa tulisi lisätä merkittävästi. Lapset saavat pienen ja rauhallisen hoitopaikan ja hoitajaksi kelpaa ryhmän pienuuden vuoksi aivan tavallinen täti, eikä siis tarvita kandidaattia tai maisteria.

Ikävästi sanottu, mutta monesti (ja myös tutkumusten mukaan todettu) se, että lastentarhanopettajat ovat usein sensitiivisempiä kasvattajina. Usein lastenhoitajat tai perhepäivähoitajat niitä jotka saattavat huutaa lapselle pää punaisena ja lastentarhanopettajat taas harvemmin toimivat näin. Ja näin ei ole toki aina sillä on myös todella hyviä lastenhoitajia, mutta voitte tutustua aiheeseen esimerkiksi lukemalla tutkimuksia joissa on havannoitu päiväkodin henkilökuntaa.

Joten tämä on myös asia joka kannattaa muistaa kun koulutusta painetaan alas.

En ole tuollaista huomannut, vaikka melko monta päiväkotia on työpaikkoina ollut. Aivan samalla tavalla on sensitiivisiä hoitajia kuin opettajiakin ja myös ikäviä tyyppejä.

Eli tutkimustulokset eivät ole päteviä, koska sinä et ole tuollaista havainnut?

Vierailija kirjoitti:

99,9% äideistä pystyisi tekemään tarhatädin päivittäisen työn suoraan ensimmäisestä päivästä alkaen.

Ai nämä nykypäivän äiditkin, jotka laittavat isommat lapset (1-2kpl) päiväkotiin, koska eivät pysty hoitamaan heitä yhtä aikaa vauvan kanssa? Ne, jotka antavat lapselle ruokapöydässä puhelimen, koska eivät muuten saa lasta syömään? Ne, jotka itse selaavat puhelinta ollessaan lapsen kanssa puistossa, koska siellä on niin tylsää? Ne, jotka käyvät työpäivänsä jälkeen kuntosalilla ja kaupassa saadakseen omaa aikaa, että jaksavat olla omien lastensa kanssa edes muutaman tunnin vuorokaudesta?