Lue keskustelun säännöt.
En aio hoitaa ikääntyneiden vanhempieni asioita - muita?
27.12.2022 |
Otsikko on hieman provosoiva, mutta kuvaava. Havahduin tähän asiaan vastikään, kun useammalla itseäni vähän vanhemmalla tuttavalla on nyt ollut huolta vanhempiensa asumisjärjestelyistä ja terveydentilasta. Vanhempien haurastuminen ja kuolema ovat monelle heistä suuri surun aihe. Itselläni on se tilanne, että olen ottanut tietoisesti etäisyyttä vanhempiini. Isäni on erittäin rajaton ja raskas ihminen. Hänen jäljiltään olen saanut tehdä hartiavoimin töitä, jotta olen ylipäätään päässyt kiinni ns. normaaliin työ- ja perhe-elämään. Yksi konkreettinen esimerkki on, että hän yrittää edelleen painostaa minua kouluttautumaan ammatteihin, joista hänelle olisi hyötyä, vaikka olen liki nelikymppinen ja vakituisessa työssä. Jos hänen oikkuihinsa ei suostu, hän syytää kamalia loukkauksia, jotka kätevästi unohtaa hetken päästä. Äitini on normaalimpi, mutta hän säälii isää tämän vaikean lapsuuden vuoksi, eikä näe miten isä on oikeasti läpeensä itsekäs ja manipuloiva tunnesyöppö. Koska vanhempani ovat yhdessä, minun on pitänyt etäännyttää välejäni myös äitiin ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Vanhempani ovat kohta 75-vuotiaita ja monisairaita, ja olen aistivinani että he alkavat kohta ripustautua minuun, jos vain annan sen tapahtua. Tämä on poissuljettu vaihtoehto, sillä siitä kärsisivät minun itseni lisäksi oma perheeni.
Onko jollain palstalaisella ollut samanlaista tilannetta? Kerroitko ratkaisustasi esim. omille tuttavillesi, joilla itsellään on hyvä suhde vanhempiinsa? Oletko kohdannut ulkopuolisilta tai esim. terveydenhuollosta ihmettelyä? Oletko pitänyt ratkaisuasi oikeana myös vanhemman kuoleman jälkeen? Suritko vanhempaasi vai oliko hänen kuolemansa vapauttavaa? Miten olet pärjäillyt sen asian kanssa, ettei sinulla tule koskaan olemaan tervettä suhdetta ainoisiin vanhempiisi? Tällaisia mietin tänään.
Kommentit (233)
En jaksanut lukea ihan tarkkaan.
Itse aion auttaa omia vanhempiani. Autan jo nyt.
Ja miten paljon sitten apua haluavat ja tarvitsevat. Kyllä
Mä autan. Koen sen oikeudekseni ja valvollisuudekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkin oon äitini luona lähinnä seurana, siivooja käy jne
Vierailija kirjoitti:
Hankit heille edunvalvojan joka hoitaa heidän asiansa. Minullakin on se kokemus että ne ihmiset, jotka eivät ole ottaneet riesaakseen ikääntyviä vanhempiaan, ovat paljon onnellisempia kuin ne, jotka ovat onnettomuudekseen ottaneet.
Äläkä murehdi testamenttia, lakiosuuden heidän perinnöstään saat joka tapauksessa, sitä eivät vanhempasi voi sinulta viedä. Kuolemanjälkeisiä asioita voit palkata juristin tms, hoitamaan, jos et itse halua.
Kiitos! Näin ajattelinkin tehdä. Ainoa sisarukseni on vanhempien suhteen samalla linjalla ja me kummatkin asumme satojen kilometrien päässä lapsuudenkodistamm, joten tämä on ainoa käytännöllinen vaihtoehto.
Minä Aion olla auttamassa ainakin kun se päivä tulee.
Joo elämäni pilasivat ja minun pitäisi kohta vielä alkaa stressamaan heidän dementoitumisestaan yms. vaivoista. Aivan mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea ihan tarkkaan.
Itse aion auttaa omia vanhempiani. Autan jo nyt.
Ja miten paljon sitten apua haluavat ja tarvitsevat. Kyllä
Mä autan. Koen sen oikeudekseni ja valvollisuudekseni.
Hienoa, että sinulla on tahtoa ja mahdollisuus näin tehdä! Itse koen, että olen joutunut käyttämään jo niin paljon aikaa puutteelisten kotiolojeni paikkaamiseen (käytännössä ikävuodet 20-30) että loput annan omalle perheelleni ja säästän itsellenikin vähän.
T. Ap
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En auta. Koin turvattoman ja väkivaltaisen lapsuuden ja nuoruuden ja väkivalta jatkui myös minun ollessa aikuinen. Jouduin lapsuuden traumojen takia työkyvyttömyyseläkkeelle ja en koe olevani vanhemmilleni mitään velkaa.
Sinne ne menee hoitoon kuin kaikki edellisetkin isovanhemmat ja vanhempani tietää sen. Sama paikka on ollut kaikkien heidän tuttujen, ystävien ja naapureidenkin loppusijoituspaikka eikä trendistä tulla poikkeamaan. Sitä ne ei tiedä, että mitään hautoja ei aleta hoitaa heidän poistumisen jälkeen. Sinne jää koko paikkakunta unohduksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä autan niin kauan kun mutsi asuu mun (isän)syntymäkodissa. Jos sen myy ja muuttaa muualle niin saa hoitaa asiansa ihan ite.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Mitä puppua tämäkin taas. Ihan ihmisistä riippuu. Omat lapseni on poikia ja he ei jaksa aikuisena edes hoivata itseään saatika kiinnostuisi kenestäkään muusta. Myös ajatus lapsestani ronkkimassa paikkojani, hyi helv... oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankit heille edunvalvojan joka hoitaa heidän asiansa. Minullakin on se kokemus että ne ihmiset, jotka eivät ole ottaneet riesaakseen ikääntyviä vanhempiaan, ovat paljon onnellisempia kuin ne, jotka ovat onnettomuudekseen ottaneet.
Äläkä murehdi testamenttia, lakiosuuden heidän perinnöstään saat joka tapauksessa, sitä eivät vanhempasi voi sinulta viedä. Kuolemanjälkeisiä asioita voit palkata juristin tms, hoitamaan, jos et itse halua.
Voihan koko perinnönkin evätä, ja tuollainen julistus hylätä käy hyvinkin juridisena perusteena.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Itse koen, että velvollisuuteni on ensisijaisesti olla hyvä vanhempi omille lapsilleni, jotta he pääsevät elämään nuoresta asti mahdollisimman onnellista ja omannäköistä elämää. Minun vanhuuteni on siihen verrattun sivuseikka, mutta toki toivon, että suhteemme säilyy hyvänä loppuun saakka.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Ai, vanhemmillako ei ole mitään velvollisuuksia lapsiaan kohtaan! Luitko aloituksen? Kunnioitus on ansaittava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Mitä puppua tämäkin taas. Ihan ihmisistä riippuu. Omat lapseni on poikia ja he ei jaksa aikuisena edes hoivata itseään saatika kiinnostuisi kenestäkään muusta. Myös ajatus lapsestani ronkkimassa paikkojani, hyi helv... oikeasti.
Miksi olet kasvattanut noin avuttomia poikia? Enkä tarkoita sinun ronkkimista vaan itsestään huolehtimista? Jos sinulla olisi tyttöjä, suhtautuisitko asiaan eri tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankit heille edunvalvojan joka hoitaa heidän asiansa. Minullakin on se kokemus että ne ihmiset, jotka eivät ole ottaneet riesaakseen ikääntyviä vanhempiaan, ovat paljon onnellisempia kuin ne, jotka ovat onnettomuudekseen ottaneet.
Äläkä murehdi testamenttia, lakiosuuden heidän perinnöstään saat joka tapauksessa, sitä eivät vanhempasi voi sinulta viedä. Kuolemanjälkeisiä asioita voit palkata juristin tms, hoitamaan, jos et itse halua.Voihan koko perinnönkin evätä, ja tuollainen julistus hylätä käy hyvinkin juridisena perusteena.
En ole julistanut vanhemmilleni mitään, vaan pidän harvakseltaan pintapuolisesti yhteyttä ja tapaan heitä 1-2 kertaa vuodessa. Omaisuudellaan saavat puolestani tehdä mitä lystäävät. Minulla on heikoista eväistä riippumatta vakituinen työpaikka, jonka turvin voin elättää perheeni.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Kaikki eivät tee lapsia joten yksinäinen vanhuus on silloin aika lailla taattu.
Isäni suhteen, kyllä. Vanhempani ovat n 75-vuotiaita, eronneet onneksi jo kauan sitten. Isääni en ole pitänyt mitään yhteyttä 8 vuoteen ja sitä ennenkin vain vähimmän välttämättömän. Syyt ovat painavat. Äitiäni sen sijaan valmistaudun auttamaan parhaani mukaan. Hän tosin on tehnyt selväksi, että hän ei halua rajoittaa elämääni ja viedä voimiani. Tietää, mitä vanheneminen on, kun on työskennellyt lähihoitajana.
Tällä hetkellä huolehdimme appiksien asioista. He ovat jo lähes 90-vuotiaita, kotona asuvia. On raskasta. Mutta yritetään jaksaa.
Minulla oli ihan hyvä lapsuus, mutta en silti aio auttaa vanhempiani yhtään, vaikka säännöllisesti näemmekin. Minulla on useampikin krooninen sairaus, joten voimavarat eivät riitä.
Yritän kyllä kannustaa niitä käyttämään rahojaan avun hankkimiseen, jos ovat en tarpeessa. Rahasta kun ei ole pulaa.
Onneksi asunkin sen verran kaukana, ettei jatkuva auttaminen kävisikään päinsä.
Hankit heille edunvalvojan joka hoitaa heidän asiansa. Minullakin on se kokemus että ne ihmiset, jotka eivät ole ottaneet riesaakseen ikääntyviä vanhempiaan, ovat paljon onnellisempia kuin ne, jotka ovat onnettomuudekseen ottaneet.
Äläkä murehdi testamenttia, lakiosuuden heidän perinnöstään saat joka tapauksessa, sitä eivät vanhempasi voi sinulta viedä. Kuolemanjälkeisiä asioita voit palkata juristin tms, hoitamaan, jos et itse halua.