Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
VaSu:lle ei VIELÄ ole hyviä edellytyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi syytä pohtia enemmän arvopohjaa, johin Suunnitelma perustuu.
Kun lapsi laitetaan päivähoitoon, sitoudutaan samalla ko. suunnitelmaan ja sen arvoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5h sak-aikaa ei ole paljon! Jos sen jakaa koko viikolle, se on tunnin päivässä. Useimmiten lepohetkellä riittää yksi aikuinen alun härdellin jälkeen eli klo 12.15-14 on hyvin aikaa suunnittelun lisäksi hoitajan kahvitauolle.
Mutta jos laskee siihen päälle kaikki muut palaverit ja tapaamiset ym. niin tunteja menee aika reippaasti lapsiryhmän ulkopuolella. Siksipä suunnitteluajat jäävätkin pitämät tai suunnittelua tehdään lähinnä omalla ajalla.
Mitkä kaikki muut palaverit ja tapaamiset? Vasukeskusteluja ei ole joka päivä tai edes joka viikko, opettajien palaveri on sak-aikaa, talon palaveriin voi osallistua kuka tahansa tiimistä. Tiimipalaveria ei kaiketi tähän lasketa, koska siihenhän osallistuu hoitajakin, joka - kauhistus sentään - on sen ajan pois lapsiryhmästä.
Meillä säännöllisesti myös yksikköjen yhteinen pedakokous, sitten on koulutuksia, opiskelijan ohjaamista ja arviointikeskusteluja aina kun on opiskelija ohjattavana,tapaamiset erityisopettajan, fysioterapeutin ym. kanssa, aloituskeskusteluja uusien perheiden kanssa, päiväkodin esittelyä tutustijille, vanhenpainiltoja..Riittäähän näitä ihan sen perus sak-ajan päälle josta tosin hyvä jos toteutuu 5h kuussa.
Vanhempainiltoja on max kaksi vertaa vuodessa. Ryhmässä on max 21 lasta, joista osa siirtyy ”vanhoina” pienten ryhmistä ja loput aloittavat pääosin elokuussa ja vuodenvaihteessa, ei siis osu joka viikolle tutustujaa eikä aloituskeslustelua, joka muuten tutustumiskäynnin lisäksi ei vie yli puolta tuntia. Opiskelijoita toki täytyy ohjata, mutta se ei saa haitata ryhmän toimintaa eli ei voi ottaa enempää kuin yhden tai kaksi opiskelijaa kauden aikana. Muiden yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävä yhteistyö on yleensä aika nopeaa, sillä harvalla puheterapeutilla tai psykologilla on aikaa rupatella edes tuntia, yleensä asia hoituu asiantuntijan lausunnolla ja/tai hänen osallistumisellaan vasu-keskusteluun. Fysioterapeuttia en ole nähnyt enkä kuullut vuosiin päiväkodissa, vanhemmat käyvät siellä lapsen kanssa ja tuovat ohjeet lapsen mukana päiväkotiin.
Jos haluaa paisutella ylimääräisten työtehtävien määrää, niin se onnistuu ihan helposti. Opettajan tehtävä on kuitenkin pääosin toimimista lasten kanssa, muut ovat tärkeitä sivuseikkoja, joiden ajallinen rajaus on tarpeen. Ne kannattaa tehdä suunnitelmallisesti ja tehokkaasti eikä niiden saa antaa haitata läsnäoloa. Joskus tekemättömät työt vievät kaiken energian koko tiimiltä.
Ota huomioon, että useassa ryhmässä puuttuu kokonaan toinen opettaja eli pelkästään jo vasujen pitäminen ja niiden kirjaaminen yhdelle opettajalle on silloin aikamoinen homma. Ryhmiä ja päiväkoteja on monenlaisia, ota se huomioon. Et voi vähätellä toisen kokemusta työtaakasta koska itselläsi on varmasti hyvin erilainen tilanne.
Tiedän kyllä työmäärän. Olen itsekin ollut se ainoa opettaja 20+ lapsen ryhmässä. Tänä vuonna on vain 14 lasta.
Varhaiskasvatuslaista tulee pakollisia tehtäviä ja ne on hyvin perusteltu ja kohtuullisia. Sieltä tulee myös rajauksia, eli tuo 21 lasta on maksimi yhdelle opettajalle. Vasut ovat erittäin hyödyllisiä työkaluja, kun ne pitää kohtuullisina. Yhteen keskusteluun varataan aikaa noin puoli tuntia, ennakkovalmistelut noin 10 min ja suunnilleen saman verran kirjaamiseen. Jos aika ei riitä, on vika joko lomakkeessa tai sen täyttäjässä. Vasussa pitää olla realistinen ja määritellä vain ne toimet, joita pystytään tarjoamaan eikä kaikkea mahdollista, mistä voisi olla hyötyä.
Jos keskustelussa on mukana tulkki tai jos on kyseessä tuen lapsen palaveri, aikaa varataan tuplasti.
Kaikki mikä on lain ulkopuolelta, on ylimääräistä sälää ja se jätetään tekemättä, jos ei ole voimia tai aikaa. Sama koskee esimiesten määräyksiä. Jos työaikana ehtii, se tehdään, jos ei ehdi, siitä kerrotaan esimiehelle ja jätetään tekemättä.
Toki paperityöpuoli ei ole täysin hyödytöntä. Mutta jos vertaa sen hyötyä siihen, että paperitöihin kuluva aika sen sijaan käytettäisiin paremman hoidon tarjoamiseen lapsille, niin aika merkityksetöntä se on, ja ennen kaikkea väärin suunnattua vaivannäköä.
Varhaiskasvatuslakia ei olisi pitänyt ikinä säätää, koska siinä on unohdettu se, että pienet lapset tarvitsevat ennen kaikkea hyvää hoitoa. Eivätkä siis kirjallisia suunnitelmia, tutkintoja ja titteleitä. Päivähoitolain lähtökohta oli tässä mielessä paljon järkevämpi.
Päiväkodissa on myös muita kuin niitä 1-2-vuotiaita, jotka hyötyvät ennen kaikkea hyvästä hoidosta. 3-6-vuotiailla lapsilla sen sijaan on useita eri herkkyyskausia asioiden oppimiselle ja aivojen kehittymiselle, joiden opettelu vasta kouluiässä on liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi syytä pohtia enemmän arvopohjaa, johin Suunnitelma perustuu.
Kun lapsi laitetaan päivähoitoon, sitoudutaan samalla ko. suunnitelmaan ja sen arvoihin.
Voi hyvää päivää. "Arvopohja", Sitoudutaan suunnitelmaan ja sen arvoihin"...
Tarhatädit eivät suunnittele tai määrittele yhdenkään lapsen "arvopohjaa" se tehdään kodeissa. Tämmöinen ajatusmalli johtuu suoraan siitä että "varhaiskasvattajat" ovat nostaneet itse itsensä jonkin näköisen virheellisen auktoriteetin asemaan sen takia että laki määrittelee tietyn koulutustason. Ja sitten ihmetellään kun pahoinvointi kasvaa ja Pisa tulokset laskee. Ennen oli paremmin.
Annan esimerkin, jonka myötä tarhatäti voi laskeutua alas itse rakentamaltaan jalustalta.
Päiväkotihenkilöt usein vertaavat palkkaerojaan insinööreihin tai paperikonemiehiin.
99,9% päiväkotihenkilökunnasta ei kykenisi tekemään insinöörien tai paperikonemiesten töitä ilman mittavaa vuosien koulutusta, osa ei oppisi koskaan.
99,9% äideistä pystyisi tekemään tarhatädin päivittäisen työn suoraan ensimmäisestä päivästä alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5h sak-aikaa ei ole paljon! Jos sen jakaa koko viikolle, se on tunnin päivässä. Useimmiten lepohetkellä riittää yksi aikuinen alun härdellin jälkeen eli klo 12.15-14 on hyvin aikaa suunnittelun lisäksi hoitajan kahvitauolle.
Mutta jos laskee siihen päälle kaikki muut palaverit ja tapaamiset ym. niin tunteja menee aika reippaasti lapsiryhmän ulkopuolella. Siksipä suunnitteluajat jäävätkin pitämät tai suunnittelua tehdään lähinnä omalla ajalla.
Mitkä kaikki muut palaverit ja tapaamiset? Vasukeskusteluja ei ole joka päivä tai edes joka viikko, opettajien palaveri on sak-aikaa, talon palaveriin voi osallistua kuka tahansa tiimistä. Tiimipalaveria ei kaiketi tähän lasketa, koska siihenhän osallistuu hoitajakin, joka - kauhistus sentään - on sen ajan pois lapsiryhmästä.
Meillä säännöllisesti myös yksikköjen yhteinen pedakokous, sitten on koulutuksia, opiskelijan ohjaamista ja arviointikeskusteluja aina kun on opiskelija ohjattavana,tapaamiset erityisopettajan, fysioterapeutin ym. kanssa, aloituskeskusteluja uusien perheiden kanssa, päiväkodin esittelyä tutustijille, vanhenpainiltoja..Riittäähän näitä ihan sen perus sak-ajan päälle josta tosin hyvä jos toteutuu 5h kuussa.
Vanhempainiltoja on max kaksi vertaa vuodessa. Ryhmässä on max 21 lasta, joista osa siirtyy ”vanhoina” pienten ryhmistä ja loput aloittavat pääosin elokuussa ja vuodenvaihteessa, ei siis osu joka viikolle tutustujaa eikä aloituskeslustelua, joka muuten tutustumiskäynnin lisäksi ei vie yli puolta tuntia. Opiskelijoita toki täytyy ohjata, mutta se ei saa haitata ryhmän toimintaa eli ei voi ottaa enempää kuin yhden tai kaksi opiskelijaa kauden aikana. Muiden yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävä yhteistyö on yleensä aika nopeaa, sillä harvalla puheterapeutilla tai psykologilla on aikaa rupatella edes tuntia, yleensä asia hoituu asiantuntijan lausunnolla ja/tai hänen osallistumisellaan vasu-keskusteluun. Fysioterapeuttia en ole nähnyt enkä kuullut vuosiin päiväkodissa, vanhemmat käyvät siellä lapsen kanssa ja tuovat ohjeet lapsen mukana päiväkotiin.
Jos haluaa paisutella ylimääräisten työtehtävien määrää, niin se onnistuu ihan helposti. Opettajan tehtävä on kuitenkin pääosin toimimista lasten kanssa, muut ovat tärkeitä sivuseikkoja, joiden ajallinen rajaus on tarpeen. Ne kannattaa tehdä suunnitelmallisesti ja tehokkaasti eikä niiden saa antaa haitata läsnäoloa. Joskus tekemättömät työt vievät kaiken energian koko tiimiltä.
Ota huomioon, että useassa ryhmässä puuttuu kokonaan toinen opettaja eli pelkästään jo vasujen pitäminen ja niiden kirjaaminen yhdelle opettajalle on silloin aikamoinen homma. Ryhmiä ja päiväkoteja on monenlaisia, ota se huomioon. Et voi vähätellä toisen kokemusta työtaakasta koska itselläsi on varmasti hyvin erilainen tilanne.
Tiedän kyllä työmäärän. Olen itsekin ollut se ainoa opettaja 20+ lapsen ryhmässä. Tänä vuonna on vain 14 lasta.
Varhaiskasvatuslaista tulee pakollisia tehtäviä ja ne on hyvin perusteltu ja kohtuullisia. Sieltä tulee myös rajauksia, eli tuo 21 lasta on maksimi yhdelle opettajalle. Vasut ovat erittäin hyödyllisiä työkaluja, kun ne pitää kohtuullisina. Yhteen keskusteluun varataan aikaa noin puoli tuntia, ennakkovalmistelut noin 10 min ja suunnilleen saman verran kirjaamiseen. Jos aika ei riitä, on vika joko lomakkeessa tai sen täyttäjässä. Vasussa pitää olla realistinen ja määritellä vain ne toimet, joita pystytään tarjoamaan eikä kaikkea mahdollista, mistä voisi olla hyötyä.
Jos keskustelussa on mukana tulkki tai jos on kyseessä tuen lapsen palaveri, aikaa varataan tuplasti.
Kaikki mikä on lain ulkopuolelta, on ylimääräistä sälää ja se jätetään tekemättä, jos ei ole voimia tai aikaa. Sama koskee esimiesten määräyksiä. Jos työaikana ehtii, se tehdään, jos ei ehdi, siitä kerrotaan esimiehelle ja jätetään tekemättä.
Toki paperityöpuoli ei ole täysin hyödytöntä. Mutta jos vertaa sen hyötyä siihen, että paperitöihin kuluva aika sen sijaan käytettäisiin paremman hoidon tarjoamiseen lapsille, niin aika merkityksetöntä se on, ja ennen kaikkea väärin suunnattua vaivannäköä.
Varhaiskasvatuslakia ei olisi pitänyt ikinä säätää, koska siinä on unohdettu se, että pienet lapset tarvitsevat ennen kaikkea hyvää hoitoa. Eivätkä siis kirjallisia suunnitelmia, tutkintoja ja titteleitä. Päivähoitolain lähtökohta oli tässä mielessä paljon järkevämpi.
Päiväkodissa on myös muita kuin niitä 1-2-vuotiaita, jotka hyötyvät ennen kaikkea hyvästä hoidosta. 3-6-vuotiailla lapsilla sen sijaan on useita eri herkkyyskausia asioiden oppimiselle ja aivojen kehittymiselle, joiden opettelu vasta kouluiässä on liian myöhäistä.
Myös 3–6-vuotiaille on merkittävää haittaa siitä, jos hyvä hoito laiminlyödään. Tämä kannattaa muistaa silloin, kun laitetaan resursseja monimutkaisten kasvatuksellisten ja opetuksellisten kuvioiden suunnitteluun.
Herkkyyskausia on myös alle 3-vuotiailla. Ne eivät ole mikään ihmeellinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommat lähti menemään persiilleen siinä vaiheessa kun tarhatädeistä leivottiin varhaiskasvattajia.
Vanhemmat kasvattaa, tarhatädit voivat keskittyä leikittämään ja laulattamaan sen aikaa kun vanhemmat on töissä.
Ilmeisesti et ole tutustunut varhaiskasvatuslakiin kovin syvällisesti. Laki nimenomaan takaa lapselle sen hoidon, kasvatuksen ja opetuksen, mitä hän tarvitsee. Myös lapsen oma varhaiskasvatussuunnitelma tukee juuri kyseisen lapsen kehitystä ja on työkaluna koko tiimille. Kun on nähty vaivaa se noin tunti kauden alkupuolella lapsen hyväksi, mitä vasun laatiminen yhteistyössä vanhempien kanssa vie, voidaan keskittyä niihin tavoitteisiin, mitä sinne on kirjattu.
Ennen jokainen tenava osallistui jokaiseen toimintaan, mitä oli tarjolla riippumatta siitä, oliko se hänelle tarpeellista vai ei. Nykyisin pitäisi tarjota vasun mukaista toimintaa ja jos lisäksi jää aikaa ja resurssia, niin voi tarjota enemmän. Esimerkiksi jos lapsi kotona ja päiväkodissa jatkuvasti mieluiten piirtelee ja askartelee, ei hänen tarvitse pistellä jokaista siili- ja lepakkoaskartelua, mitä ryhmässä tehdään.
Ilmeisesti varhaiskasvatuslaki on laajasti väärinymmärretty, kun homma ei toimi. Ja tietysti jos henkilökunnan vaihtuvuus on suurta, ei kukaan pysy perässä, mikä on kenenkin lapsen kohdalla oleellisinta. Sitten yritetään tarjota taas kaikille kaikkea eikä kukaan saa mitään.
Onneksi oman lapseni päiväkodissa osataan keskittyä oleelliseen eikä lapseni istu laajentamassa sanavarastoaan, kun siinä ei kaipaa tsemppaamista, mutta on saanut leikkiä pienryhmässä, sillä leikkitaidot eivät korona-aikana kotioloissa kehity, kun on ainoa lapsi.
Ei se lapsen vasu ole mikään "työkalu". Se on paperi joka pölyttyy mappiin siinä missä muutkin paperit, koska aikaa lähinnä on vain niiden paperien tekoon eikä siis niiden paperien sisällön toteuttamiseen. Suullinen sopiminen lapsen vanhemman kanssa on paljon vaivattomampi ja joustavampi tapa sopia lapsen asioista.
Ainoa mitä varhaiskasvatuslaki varsinaisesti takaa on se, että asioista laaditaan paperit joiden papereiden mukaan asiat ovat kunnossa, koska ne täyttävät viralliset vaatimukset. Toki varhaiskasvatus ideana voisi toimia, jos varhaiskasvatuslain käyttöönoton myötä henkilöstön määrää ryhmissä olisi kasvatettu huomattavasti eikä suinkaan vähennetty. Mutta koska 4 tai 5 työntekijän palkkaaminen 21 lasta hoitamaan ei ole realistista taloudellisesti, niin järkevintä olisi vaan kumota varhaiskasvatuslaki ja keskittyä siihen, että päiväkotien arki saadaan toimivaksi niillä resursseilla mitä on käytössä.
Suullinen sopiminen ehkä toimii, jos lapsia on max 3. Mutta kun niitä lapsia on ryhmässä 21, miten kukaan enää muistaa tarkalleen, mitä kenenkin vanhemman kanssa on suullisesti sovittu, jos niitä ei ole kirjoitettu mihinkään ylös? Hyvä jos muistaa seuraavana päivänä kertoa työkavereille että vanhempi ilmoitti iltapäivällä, että joku lapsi haetaan tänään aikaisemmin neuvolaan.
Entä miten nämä suulliset sopimukset välittyvät eteenpäin, kun ryhmään tulee uusi työntekijä tai lapsi vaihtaa toiseen ryhmään? Siinä vaiheessa viimeistään kun kuulet lasta hakiessasi, että tämä on nukkunut tosi pitkät päikkärit ja lokerossa odottaa kolme pyykkipussia, varmaan toivoisit, että joku olisi kirjoittanut ylös kun sovitte, että lapsi saa nukkua max 45 min ja ulos ja unilla lapsi tarvitsee vielä vaippaa, vaikka muuten opettelee olemaan ilman. Tai kun kuulet, että lapsi on syönyt koko päivän pelkkää leipää, vaikka olitte sopineet, että pitäisi syödä myös ruokaa. Tai kun talvella kysyt, miten lapsella nyt menee asia, josta olit syksyllä huolissasi ja työntekijä ei a) edes tiedä, että kyseiseen asiaan olisi pitänyt kiinnittää huomiota, b) muista yhtään, mikä oli lähtötilanne syksyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5h sak-aikaa ei ole paljon! Jos sen jakaa koko viikolle, se on tunnin päivässä. Useimmiten lepohetkellä riittää yksi aikuinen alun härdellin jälkeen eli klo 12.15-14 on hyvin aikaa suunnittelun lisäksi hoitajan kahvitauolle.
Mutta jos laskee siihen päälle kaikki muut palaverit ja tapaamiset ym. niin tunteja menee aika reippaasti lapsiryhmän ulkopuolella. Siksipä suunnitteluajat jäävätkin pitämät tai suunnittelua tehdään lähinnä omalla ajalla.
Mitkä kaikki muut palaverit ja tapaamiset? Vasukeskusteluja ei ole joka päivä tai edes joka viikko, opettajien palaveri on sak-aikaa, talon palaveriin voi osallistua kuka tahansa tiimistä. Tiimipalaveria ei kaiketi tähän lasketa, koska siihenhän osallistuu hoitajakin, joka - kauhistus sentään - on sen ajan pois lapsiryhmästä.
Meillä säännöllisesti myös yksikköjen yhteinen pedakokous, sitten on koulutuksia, opiskelijan ohjaamista ja arviointikeskusteluja aina kun on opiskelija ohjattavana,tapaamiset erityisopettajan, fysioterapeutin ym. kanssa, aloituskeskusteluja uusien perheiden kanssa, päiväkodin esittelyä tutustijille, vanhenpainiltoja..Riittäähän näitä ihan sen perus sak-ajan päälle josta tosin hyvä jos toteutuu 5h kuussa.
Vanhempainiltoja on max kaksi vertaa vuodessa. Ryhmässä on max 21 lasta, joista osa siirtyy ”vanhoina” pienten ryhmistä ja loput aloittavat pääosin elokuussa ja vuodenvaihteessa, ei siis osu joka viikolle tutustujaa eikä aloituskeslustelua, joka muuten tutustumiskäynnin lisäksi ei vie yli puolta tuntia. Opiskelijoita toki täytyy ohjata, mutta se ei saa haitata ryhmän toimintaa eli ei voi ottaa enempää kuin yhden tai kaksi opiskelijaa kauden aikana. Muiden yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävä yhteistyö on yleensä aika nopeaa, sillä harvalla puheterapeutilla tai psykologilla on aikaa rupatella edes tuntia, yleensä asia hoituu asiantuntijan lausunnolla ja/tai hänen osallistumisellaan vasu-keskusteluun. Fysioterapeuttia en ole nähnyt enkä kuullut vuosiin päiväkodissa, vanhemmat käyvät siellä lapsen kanssa ja tuovat ohjeet lapsen mukana päiväkotiin.
Jos haluaa paisutella ylimääräisten työtehtävien määrää, niin se onnistuu ihan helposti. Opettajan tehtävä on kuitenkin pääosin toimimista lasten kanssa, muut ovat tärkeitä sivuseikkoja, joiden ajallinen rajaus on tarpeen. Ne kannattaa tehdä suunnitelmallisesti ja tehokkaasti eikä niiden saa antaa haitata läsnäoloa. Joskus tekemättömät työt vievät kaiken energian koko tiimiltä.
Ota huomioon, että useassa ryhmässä puuttuu kokonaan toinen opettaja eli pelkästään jo vasujen pitäminen ja niiden kirjaaminen yhdelle opettajalle on silloin aikamoinen homma. Ryhmiä ja päiväkoteja on monenlaisia, ota se huomioon. Et voi vähätellä toisen kokemusta työtaakasta koska itselläsi on varmasti hyvin erilainen tilanne.
Tiedän kyllä työmäärän. Olen itsekin ollut se ainoa opettaja 20+ lapsen ryhmässä. Tänä vuonna on vain 14 lasta.
Varhaiskasvatuslaista tulee pakollisia tehtäviä ja ne on hyvin perusteltu ja kohtuullisia. Sieltä tulee myös rajauksia, eli tuo 21 lasta on maksimi yhdelle opettajalle. Vasut ovat erittäin hyödyllisiä työkaluja, kun ne pitää kohtuullisina. Yhteen keskusteluun varataan aikaa noin puoli tuntia, ennakkovalmistelut noin 10 min ja suunnilleen saman verran kirjaamiseen. Jos aika ei riitä, on vika joko lomakkeessa tai sen täyttäjässä. Vasussa pitää olla realistinen ja määritellä vain ne toimet, joita pystytään tarjoamaan eikä kaikkea mahdollista, mistä voisi olla hyötyä.
Jos keskustelussa on mukana tulkki tai jos on kyseessä tuen lapsen palaveri, aikaa varataan tuplasti.
Kaikki mikä on lain ulkopuolelta, on ylimääräistä sälää ja se jätetään tekemättä, jos ei ole voimia tai aikaa. Sama koskee esimiesten määräyksiä. Jos työaikana ehtii, se tehdään, jos ei ehdi, siitä kerrotaan esimiehelle ja jätetään tekemättä.
Toki paperityöpuoli ei ole täysin hyödytöntä. Mutta jos vertaa sen hyötyä siihen, että paperitöihin kuluva aika sen sijaan käytettäisiin paremman hoidon tarjoamiseen lapsille, niin aika merkityksetöntä se on, ja ennen kaikkea väärin suunnattua vaivannäköä.
Varhaiskasvatuslakia ei olisi pitänyt ikinä säätää, koska siinä on unohdettu se, että pienet lapset tarvitsevat ennen kaikkea hyvää hoitoa. Eivätkä siis kirjallisia suunnitelmia, tutkintoja ja titteleitä. Päivähoitolain lähtökohta oli tässä mielessä paljon järkevämpi.
Päiväkodissa on myös muita kuin niitä 1-2-vuotiaita, jotka hyötyvät ennen kaikkea hyvästä hoidosta. 3-6-vuotiailla lapsilla sen sijaan on useita eri herkkyyskausia asioiden oppimiselle ja aivojen kehittymiselle, joiden opettelu vasta kouluiässä on liian myöhäistä.
Myös 3–6-vuotiaille on merkittävää haittaa siitä, jos hyvä hoito laiminlyödään. Tämä kannattaa muistaa silloin, kun laitetaan resursseja monimutkaisten kasvatuksellisten ja opetuksellisten kuvioiden suunnitteluun.
Herkkyyskausia on myös alle 3-vuotiailla. Ne eivät ole mikään ihmeellinen asia.
Miksi koulussa järjestettävässä esiopetuksessa ei siis työskentele lastenhoitajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5h sak-aikaa ei ole paljon! Jos sen jakaa koko viikolle, se on tunnin päivässä. Useimmiten lepohetkellä riittää yksi aikuinen alun härdellin jälkeen eli klo 12.15-14 on hyvin aikaa suunnittelun lisäksi hoitajan kahvitauolle.
Mutta jos laskee siihen päälle kaikki muut palaverit ja tapaamiset ym. niin tunteja menee aika reippaasti lapsiryhmän ulkopuolella. Siksipä suunnitteluajat jäävätkin pitämät tai suunnittelua tehdään lähinnä omalla ajalla.
Mitkä kaikki muut palaverit ja tapaamiset? Vasukeskusteluja ei ole joka päivä tai edes joka viikko, opettajien palaveri on sak-aikaa, talon palaveriin voi osallistua kuka tahansa tiimistä. Tiimipalaveria ei kaiketi tähän lasketa, koska siihenhän osallistuu hoitajakin, joka - kauhistus sentään - on sen ajan pois lapsiryhmästä.
Meillä säännöllisesti myös yksikköjen yhteinen pedakokous, sitten on koulutuksia, opiskelijan ohjaamista ja arviointikeskusteluja aina kun on opiskelija ohjattavana,tapaamiset erityisopettajan, fysioterapeutin ym. kanssa, aloituskeskusteluja uusien perheiden kanssa, päiväkodin esittelyä tutustijille, vanhenpainiltoja..Riittäähän näitä ihan sen perus sak-ajan päälle josta tosin hyvä jos toteutuu 5h kuussa.
Vanhempainiltoja on max kaksi vertaa vuodessa. Ryhmässä on max 21 lasta, joista osa siirtyy ”vanhoina” pienten ryhmistä ja loput aloittavat pääosin elokuussa ja vuodenvaihteessa, ei siis osu joka viikolle tutustujaa eikä aloituskeslustelua, joka muuten tutustumiskäynnin lisäksi ei vie yli puolta tuntia. Opiskelijoita toki täytyy ohjata, mutta se ei saa haitata ryhmän toimintaa eli ei voi ottaa enempää kuin yhden tai kaksi opiskelijaa kauden aikana. Muiden yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävä yhteistyö on yleensä aika nopeaa, sillä harvalla puheterapeutilla tai psykologilla on aikaa rupatella edes tuntia, yleensä asia hoituu asiantuntijan lausunnolla ja/tai hänen osallistumisellaan vasu-keskusteluun. Fysioterapeuttia en ole nähnyt enkä kuullut vuosiin päiväkodissa, vanhemmat käyvät siellä lapsen kanssa ja tuovat ohjeet lapsen mukana päiväkotiin.
Jos haluaa paisutella ylimääräisten työtehtävien määrää, niin se onnistuu ihan helposti. Opettajan tehtävä on kuitenkin pääosin toimimista lasten kanssa, muut ovat tärkeitä sivuseikkoja, joiden ajallinen rajaus on tarpeen. Ne kannattaa tehdä suunnitelmallisesti ja tehokkaasti eikä niiden saa antaa haitata läsnäoloa. Joskus tekemättömät työt vievät kaiken energian koko tiimiltä.
Ota huomioon, että useassa ryhmässä puuttuu kokonaan toinen opettaja eli pelkästään jo vasujen pitäminen ja niiden kirjaaminen yhdelle opettajalle on silloin aikamoinen homma. Ryhmiä ja päiväkoteja on monenlaisia, ota se huomioon. Et voi vähätellä toisen kokemusta työtaakasta koska itselläsi on varmasti hyvin erilainen tilanne.
Tiedän kyllä työmäärän. Olen itsekin ollut se ainoa opettaja 20+ lapsen ryhmässä. Tänä vuonna on vain 14 lasta.
Varhaiskasvatuslaista tulee pakollisia tehtäviä ja ne on hyvin perusteltu ja kohtuullisia. Sieltä tulee myös rajauksia, eli tuo 21 lasta on maksimi yhdelle opettajalle. Vasut ovat erittäin hyödyllisiä työkaluja, kun ne pitää kohtuullisina. Yhteen keskusteluun varataan aikaa noin puoli tuntia, ennakkovalmistelut noin 10 min ja suunnilleen saman verran kirjaamiseen. Jos aika ei riitä, on vika joko lomakkeessa tai sen täyttäjässä. Vasussa pitää olla realistinen ja määritellä vain ne toimet, joita pystytään tarjoamaan eikä kaikkea mahdollista, mistä voisi olla hyötyä.
Jos keskustelussa on mukana tulkki tai jos on kyseessä tuen lapsen palaveri, aikaa varataan tuplasti.
Kaikki mikä on lain ulkopuolelta, on ylimääräistä sälää ja se jätetään tekemättä, jos ei ole voimia tai aikaa. Sama koskee esimiesten määräyksiä. Jos työaikana ehtii, se tehdään, jos ei ehdi, siitä kerrotaan esimiehelle ja jätetään tekemättä.
Toki paperityöpuoli ei ole täysin hyödytöntä. Mutta jos vertaa sen hyötyä siihen, että paperitöihin kuluva aika sen sijaan käytettäisiin paremman hoidon tarjoamiseen lapsille, niin aika merkityksetöntä se on, ja ennen kaikkea väärin suunnattua vaivannäköä.
Varhaiskasvatuslakia ei olisi pitänyt ikinä säätää, koska siinä on unohdettu se, että pienet lapset tarvitsevat ennen kaikkea hyvää hoitoa. Eivätkä siis kirjallisia suunnitelmia, tutkintoja ja titteleitä. Päivähoitolain lähtökohta oli tässä mielessä paljon järkevämpi.
Päiväkodissa on myös muita kuin niitä 1-2-vuotiaita, jotka hyötyvät ennen kaikkea hyvästä hoidosta. 3-6-vuotiailla lapsilla sen sijaan on useita eri herkkyyskausia asioiden oppimiselle ja aivojen kehittymiselle, joiden opettelu vasta kouluiässä on liian myöhäistä.
Myös 3–6-vuotiaille on merkittävää haittaa siitä, jos hyvä hoito laiminlyödään. Tämä kannattaa muistaa silloin, kun laitetaan resursseja monimutkaisten kasvatuksellisten ja opetuksellisten kuvioiden suunnitteluun.
Herkkyyskausia on myös alle 3-vuotiailla. Ne eivät ole mikään ihmeellinen asia.
Miksi koulussa järjestettävässä esiopetuksessa ei siis työskentele lastenhoitajia?
Siellä työskentelee varhaiskasvatuksen opettajia ihan niinkuin päiväkodissakin. Kuusivuotiaat eivät enää tarvitse apua syömiseen tai pukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Suullinen sopiminen ehkä toimii, jos lapsia on max 3. Mutta kun niitä lapsia on ryhmässä 21, miten kukaan enää muistaa tarkalleen, mitä kenenkin vanhemman kanssa on suullisesti sovittu, jos niitä ei ole kirjoitettu mihinkään ylös? Hyvä jos muistaa seuraavana päivänä kertoa työkavereille että vanhempi ilmoitti iltapäivällä, että joku lapsi haetaan tänään aikaisemmin neuvolaan.
Entä miten nämä suulliset sopimukset välittyvät eteenpäin, kun ryhmään tulee uusi työntekijä tai lapsi vaihtaa toiseen ryhmään? Siinä vaiheessa viimeistään kun kuulet lasta hakiessasi, että tämä on nukkunut tosi pitkät päikkärit ja lokerossa odottaa kolme pyykkipussia, varmaan toivoisit, että joku olisi kirjoittanut ylös kun sovitte, että lapsi saa nukkua max 45 min ja ulos ja unilla lapsi tarvitsee vielä vaippaa, vaikka muuten opettelee olemaan ilman. Tai kun kuulet, että lapsi on syönyt koko päivän pelkkää leipää, vaikka olitte sopineet, että pitäisi syödä myös ruokaa. Tai kun talvella kysyt, miten lapsella nyt menee asia, josta olit syksyllä huolissasi ja työntekijä ei a) edes tiedä, että kyseiseen asiaan olisi pitänyt kiinnittää huomiota, b) muista yhtään, mikä oli lähtötilanne syksyllä.
Ihan käytännössä se suullinen sopiminen on käytössä päiväkodeissa. Ja se oli käytössä jo aika monta vuosikymmentä ennen kuin vasuja edes oltiin keksitty. Se mitä vasu hyvin usein käytännössä on, on se, että lastentarhanop... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen opettaja tekee sen paperin syksyllä lasten vanhempien kanssa ja sitten siihen paperiin ei palata ennen kuin seuraavana syksynä. Sitä vasupaperia ei siis tämän tästä lueta eikä sitä varsinkaan uusita silloin, kun lapsi esimerkiksi oppii uusia asioita vuoden mittaan, koska sellaiselle ei ole sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.
Mitä esimerkkeihisi tulee, niin yökastelu päiväunilla on sellainen asia, ettei se aiheuttamansa vaivan ja muun huomion vuoksi taatusti unohdu ryhmän työntekijöiltä saati jää ilman toimenpiteitä. Vaikka kaikki ryhmän työntekijät olisivat vaihtuneet kerralla eikä lapsen vanhempikaan olisi tajunnut sanoa heille mitään, niin silti jo yksi patjankuivattelu ja (vuode)vaatteiden vaihto taatusti tuo toimenpiteet käyttöön, jotta vastaavalta vältyttäisiin jatkossa. Mitä taas syömisjuttuun tulee, niin jokainen hoitaja ymmärtää, ettei lapselle ole hyväksi syödä pelkkää leipää, ja siksi lapselle kyllä yritetään ihan automaattisesti tarjota kaikenlaista ruokaa monipuolisesti. Ei siinä tarvita mitään paperia jossa lukee, että "Nico-Petterille ei sitten anneta pelkkää leipää syötäväksi". Monessa päiväkodissa ei edes ole tuollaista käytäntöä että jos lapsi kieltäytyy ruuasta niin sitten annettaisiin täyttää maha näkkärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mitä vasu hyvin usein käytännössä on, on se, että lastentarhanop... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen opettaja tekee sen paperin syksyllä lasten vanhempien kanssa ja sitten siihen paperiin ei palata ennen kuin seuraavana syksynä. Sitä vasupaperia ei siis tämän tästä lueta eikä sitä varsinkaan uusita silloin, kun lapsi esimerkiksi oppii uusia asioita vuoden mittaan, koska sellaiselle ei ole sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.
Jos sinun ryhmässäsi toimitaan näin, niin se tarkoittaa vain, että ryhmänne työntekijät ovat ammattitaidottomia, ettekä ole sisäistäneet vasun tarkoitusta. Toimitte lisäksi vastoin lakia, sillä vasu pitäisi myös arvioida vähintään kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä vasu hyvin usein käytännössä on, on se, että lastentarhanop... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen opettaja tekee sen paperin syksyllä lasten vanhempien kanssa ja sitten siihen paperiin ei palata ennen kuin seuraavana syksynä. Sitä vasupaperia ei siis tämän tästä lueta eikä sitä varsinkaan uusita silloin, kun lapsi esimerkiksi oppii uusia asioita vuoden mittaan, koska sellaiselle ei ole sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.
Jos sinun ryhmässäsi toimitaan näin, niin se tarkoittaa vain, että ryhmänne työntekijät ovat ammattitaidottomia, ettekä ole sisäistäneet vasun tarkoitusta. Toimitte lisäksi vastoin lakia, sillä vasu pitäisi myös arvioida vähintään kerran vuodessa.
Ammattitaitoinen työntekijä osaa toimia tavalla joka toimii. Siitä, että suullinen sopiminen toimii on aika monen sukupolven kokemus.
Ja kyllä ne tämän vuoden syksyllä tehdyt vasut uusitaan taas seuraavana syksynä, ihan niin kuin kirjoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpöjuttua tuo, ettei muka ole enää tuokioita. Onhan niitä. On metsäretkipäiviä, jumppaa, askartelua. Ihan sovittuina päivinä milloin mitäkin. Ne toiminnat suunnitellaan, mutta jostain ihmeen syystä ei enää saisi sanoa tuokioiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5h sak-aikaa ei ole paljon! Jos sen jakaa koko viikolle, se on tunnin päivässä. Useimmiten lepohetkellä riittää yksi aikuinen alun härdellin jälkeen eli klo 12.15-14 on hyvin aikaa suunnittelun lisäksi hoitajan kahvitauolle.
Mutta jos laskee siihen päälle kaikki muut palaverit ja tapaamiset ym. niin tunteja menee aika reippaasti lapsiryhmän ulkopuolella. Siksipä suunnitteluajat jäävätkin pitämät tai suunnittelua tehdään lähinnä omalla ajalla.
Mitkä kaikki muut palaverit ja tapaamiset? Vasukeskusteluja ei ole joka päivä tai edes joka viikko, opettajien palaveri on sak-aikaa, talon palaveriin voi osallistua kuka tahansa tiimistä. Tiimipalaveria ei kaiketi tähän lasketa, koska siihenhän osallistuu hoitajakin, joka - kauhistus sentään - on sen ajan pois lapsiryhmästä.
Meillä säännöllisesti myös yksikköjen yhteinen pedakokous, sitten on koulutuksia, opiskelijan ohjaamista ja arviointikeskusteluja aina kun on opiskelija ohjattavana,tapaamiset erityisopettajan, fysioterapeutin ym. kanssa, aloituskeskusteluja uusien perheiden kanssa, päiväkodin esittelyä tutustijille, vanhenpainiltoja..Riittäähän näitä ihan sen perus sak-ajan päälle josta tosin hyvä jos toteutuu 5h kuussa.
Vanhempainiltoja on max kaksi vertaa vuodessa. Ryhmässä on max 21 lasta, joista osa siirtyy ”vanhoina” pienten ryhmistä ja loput aloittavat pääosin elokuussa ja vuodenvaihteessa, ei siis osu joka viikolle tutustujaa eikä aloituskeslustelua, joka muuten tutustumiskäynnin lisäksi ei vie yli puolta tuntia. Opiskelijoita toki täytyy ohjata, mutta se ei saa haitata ryhmän toimintaa eli ei voi ottaa enempää kuin yhden tai kaksi opiskelijaa kauden aikana. Muiden yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävä yhteistyö on yleensä aika nopeaa, sillä harvalla puheterapeutilla tai psykologilla on aikaa rupatella edes tuntia, yleensä asia hoituu asiantuntijan lausunnolla ja/tai hänen osallistumisellaan vasu-keskusteluun. Fysioterapeuttia en ole nähnyt enkä kuullut vuosiin päiväkodissa, vanhemmat käyvät siellä lapsen kanssa ja tuovat ohjeet lapsen mukana päiväkotiin.
Jos haluaa paisutella ylimääräisten työtehtävien määrää, niin se onnistuu ihan helposti. Opettajan tehtävä on kuitenkin pääosin toimimista lasten kanssa, muut ovat tärkeitä sivuseikkoja, joiden ajallinen rajaus on tarpeen. Ne kannattaa tehdä suunnitelmallisesti ja tehokkaasti eikä niiden saa antaa haitata läsnäoloa. Joskus tekemättömät työt vievät kaiken energian koko tiimiltä.
Ota huomioon, että useassa ryhmässä puuttuu kokonaan toinen opettaja eli pelkästään jo vasujen pitäminen ja niiden kirjaaminen yhdelle opettajalle on silloin aikamoinen homma. Ryhmiä ja päiväkoteja on monenlaisia, ota se huomioon. Et voi vähätellä toisen kokemusta työtaakasta koska itselläsi on varmasti hyvin erilainen tilanne.
Tiedän kyllä työmäärän. Olen itsekin ollut se ainoa opettaja 20+ lapsen ryhmässä. Tänä vuonna on vain 14 lasta.
Varhaiskasvatuslaista tulee pakollisia tehtäviä ja ne on hyvin perusteltu ja kohtuullisia. Sieltä tulee myös rajauksia, eli tuo 21 lasta on maksimi yhdelle opettajalle. Vasut ovat erittäin hyödyllisiä työkaluja, kun ne pitää kohtuullisina. Yhteen keskusteluun varataan aikaa noin puoli tuntia, ennakkovalmistelut noin 10 min ja suunnilleen saman verran kirjaamiseen. Jos aika ei riitä, on vika joko lomakkeessa tai sen täyttäjässä. Vasussa pitää olla realistinen ja määritellä vain ne toimet, joita pystytään tarjoamaan eikä kaikkea mahdollista, mistä voisi olla hyötyä.
Jos keskustelussa on mukana tulkki tai jos on kyseessä tuen lapsen palaveri, aikaa varataan tuplasti.
Kaikki mikä on lain ulkopuolelta, on ylimääräistä sälää ja se jätetään tekemättä, jos ei ole voimia tai aikaa. Sama koskee esimiesten määräyksiä. Jos työaikana ehtii, se tehdään, jos ei ehdi, siitä kerrotaan esimiehelle ja jätetään tekemättä.
Toki paperityöpuoli ei ole täysin hyödytöntä. Mutta jos vertaa sen hyötyä siihen, että paperitöihin kuluva aika sen sijaan käytettäisiin paremman hoidon tarjoamiseen lapsille, niin aika merkityksetöntä se on, ja ennen kaikkea väärin suunnattua vaivannäköä.
Varhaiskasvatuslakia ei olisi pitänyt ikinä säätää, koska siinä on unohdettu se, että pienet lapset tarvitsevat ennen kaikkea hyvää hoitoa. Eivätkä siis kirjallisia suunnitelmia, tutkintoja ja titteleitä. Päivähoitolain lähtökohta oli tässä mielessä paljon järkevämpi.
Päiväkodissa on myös muita kuin niitä 1-2-vuotiaita, jotka hyötyvät ennen kaikkea hyvästä hoidosta. 3-6-vuotiailla lapsilla sen sijaan on useita eri herkkyyskausia asioiden oppimiselle ja aivojen kehittymiselle, joiden opettelu vasta kouluiässä on liian myöhäistä.
Myös 3–6-vuotiaille on merkittävää haittaa siitä, jos hyvä hoito laiminlyödään. Tämä kannattaa muistaa silloin, kun laitetaan resursseja monimutkaisten kasvatuksellisten ja opetuksellisten kuvioiden suunnitteluun.
Herkkyyskausia on myös alle 3-vuotiailla. Ne eivät ole mikään ihmeellinen asia.
Miksi koulussa järjestettävässä esiopetuksessa ei siis työskentele lastenhoitajia?
Kyllä siellä lastenhoitajia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä vasu hyvin usein käytännössä on, on se, että lastentarhanop... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen opettaja tekee sen paperin syksyllä lasten vanhempien kanssa ja sitten siihen paperiin ei palata ennen kuin seuraavana syksynä. Sitä vasupaperia ei siis tämän tästä lueta eikä sitä varsinkaan uusita silloin, kun lapsi esimerkiksi oppii uusia asioita vuoden mittaan, koska sellaiselle ei ole sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.
Jos sinun ryhmässäsi toimitaan näin, niin se tarkoittaa vain, että ryhmänne työntekijät ovat ammattitaidottomia, ettekä ole sisäistäneet vasun tarkoitusta. Toimitte lisäksi vastoin lakia, sillä vasu pitäisi myös arvioida vähintään kerran vuodessa.
Ammattitaitoinen työntekijä osaa toimia tavalla joka toimii. Siitä, että suullinen sopiminen toimii on aika monen sukupolven kokemus.
Ja kyllä ne tämän vuoden syksyllä tehdyt vasut uusitaan taas seuraavana syksynä, ihan niin kuin kirjoitin.
Mutta vasun uusiminen syksyllä on uuden vasun laatimista. Sen lisäksi vasu pitäisi arvioida esim. keväällä.
Vierailija kirjoitti:
Höpöjuttua tuo, ettei muka ole enää tuokioita. Onhan niitä. On metsäretkipäiviä, jumppaa, askartelua. Ihan sovittuina päivinä milloin mitäkin. Ne toiminnat suunnitellaan, mutta jostain ihmeen syystä ei enää saisi sanoa tuokioiksi.
Onhan siinä nyt eroa, että sanotaanko "jumppatuokio" vaiko että "tänä päivänä keskitymme lasten karkeamotoristen taitojen kehittämiseen". Ensin mainittu on päivähoidon käsitteistöä ja jälkimmäinen taas varhaiskasvatuksen käsitteistöä.
Vierailija kirjoitti:
Höpöjuttua tuo, ettei muka ole enää tuokioita. Onhan niitä. On metsäretkipäiviä, jumppaa, askartelua. Ihan sovittuina päivinä milloin mitäkin. Ne toiminnat suunnitellaan, mutta jostain ihmeen syystä ei enää saisi sanoa tuokioiksi.
Meillä vain salivuoro on ennalta sovittuna päivänä, joka viikko sama päivä. Retket sovitaan yleensä edellisenä päivänä. Askartelut ehkä silleen, että "ensi viikolla" ja hommaan tartutaan sopivana hetkenä.
Kuinka paljon suunnittelette arkea yhdessä lasten kanssa?
Paperitöitä on hyvin vähän, vasut kirjoitetaan kussakin kunnassa käytössä olevaan ohjelmaan.
Varhaiskasvatus ei ole sosiaalihuoltoa.
Vasu ei ole asiakirja, joka haudataan keskustelun jälkeen, vaan siihen kirjataan myös, mitä on tehty lapsen hyväksi.
Sanavaraston laajentaminen on erityisen tärkeää lapsille, joilla se ei ole kehittynyt keskitason mukaisesti. Jos ei ymmärrä puhetta, ei voi tietää, miten toimia eli ei opi samoja asioita kuin muut. Oman lapseni päiväkodissa puolella ryhmästä äidinkieli on joku muu kuin suomi ja sen lisäksi suomenkielisissäkin lapsissa on sellaisia, joilla on puutteita sanavasastossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä vasu hyvin usein käytännössä on, on se, että lastentarhanop... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen opettaja tekee sen paperin syksyllä lasten vanhempien kanssa ja sitten siihen paperiin ei palata ennen kuin seuraavana syksynä. Sitä vasupaperia ei siis tämän tästä lueta eikä sitä varsinkaan uusita silloin, kun lapsi esimerkiksi oppii uusia asioita vuoden mittaan, koska sellaiselle ei ole sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.
Jos sinun ryhmässäsi toimitaan näin, niin se tarkoittaa vain, että ryhmänne työntekijät ovat ammattitaidottomia, ettekä ole sisäistäneet vasun tarkoitusta. Toimitte lisäksi vastoin lakia, sillä vasu pitäisi myös arvioida vähintään kerran vuodessa.
Ammattitaitoinen työntekijä osaa toimia tavalla joka toimii. Siitä, että suullinen sopiminen toimii on aika monen sukupolven kokemus.
Ja kyllä ne tämän vuoden syksyllä tehdyt vasut uusitaan taas seuraavana syksynä, ihan niin kuin kirjoitin.
Mutta vasun uusiminen syksyllä on uuden vasun laatimista. Sen lisäksi vasu pitäisi arvioida esim. keväällä.
Myös minä vanhempana edellytän keväällä syksyllä tehdyn suunnitelman arviointia, kyllä minua kiinnostaa miten lapseni on oppinut vuoden aikana ja miten kehittynyt. Haluan myös tietää mitä taitoja voimme erityisesti kotona esim. harjoitella.
(Olen eri kirjoittaja, kuin se jolle vastasit.)
VaSu on standardisto. Samalla se on profilointia, jota hyödynnetään kouluun siirtymisessä; tarvittaessa VaSu tarkoittaa myös sosiaaliviranomaisten puuttumista siihen, että standardit täyttyvät. Tulevaisuudessa tämä tapahtuu olennaisilta osin digitaalisesti.
Olen samaa mieltä siitä, että VaSu olisi kumottava, ainakin toistaiseksi.
Lainauksessa mainittiin sanavaraston laajentaminen. En pidä ajatuksesta, sillä käytännössä se tarkoittaa oudoun ajattelutavan tyrkyttämistä: erikoisimmat ilmaisut perustuvat monesti kummalliseen ajatteluun.