Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19748)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menetin varhaiskasvatuksen opettajana työkyvyn viimevuonna. En pysty tekemään enää kuin satunnaista keikkaa. Yritän hakea toisella vanhemmalla koulutuksellani töitä (muu kuin varhaiskasvatus) mutta ei ole ollenkaan työkokemusta sen alan töistä niin en pääse edes haastatteluihin. Joten sovitellulla päivärahalla ja satunnaisella keikkailulla mennään yrittäen edelleen hakea niitä muita töitä.
Kaikki pääsee jonnekin töihin. Onhan sulla työkokemusta siitä varhaiskasvatuksesta!!
Ei pääse. Vakan kokemuksella pääset vakaan töihin. Ei se muualla auta.
Se ammattitaito millä tulee vakasta pitää valjastaa "yleispäteväksi" Osaamiseksi.
TVT taidot, asiakaspalvelu, sosiaaliset taidot
Silti muihin töihin pitää yleensä olla sen alan koulutus. Sotealan ihmisillä on ihme kuvitelma, että sillä koulutuksella pääsee vaikka mihin töihin ilman lisäkoulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menetin varhaiskasvatuksen opettajana työkyvyn viimevuonna. En pysty tekemään enää kuin satunnaista keikkaa. Yritän hakea toisella vanhemmalla koulutuksellani töitä (muu kuin varhaiskasvatus) mutta ei ole ollenkaan työkokemusta sen alan töistä niin en pääse edes haastatteluihin. Joten sovitellulla päivärahalla ja satunnaisella keikkailulla mennään yrittäen edelleen hakea niitä muita töitä.
Kaikki pääsee jonnekin töihin. Onhan sulla työkokemusta siitä varhaiskasvatuksesta!!
Ei pääse. Vakan kokemuksella pääset vakaan töihin. Ei se muualla auta.
Se ammattitaito millä tulee vakasta pitää valjastaa "yleispäteväksi" Osaamiseksi.
Lastenhoitajan koulutuksella pääsee esimerkiksi tiettyihin ls sijaisuuksiin sekä kouluihin. Lähärin papereilla pääsee vielä paremmin/helpommin vammaispuolelle, vanhus puolelle, lapsiperheiden kotipalveluun ja osa vastaanottokeskuksista palkkaa myös lähäreitä. Työnantajien kunta, yksityinen ja järjestöt.
Vierailija kirjoitti:
No niin rattoisasti menee tämä lauantai kun saanut käydä ripulilla koko päivän ja illasta alkoi oksentelu... Johan tässä meni kaksi viikkoa välissä terveenä...
Et ole yksin. Influenssakierre piinaa hoitajia, syyhyä pelkää jokainen ja näköjään krooninen nuha on tullut jäädäkseen . Kukaan ei ehdi toipua kunnolla koska virukset pyörähtävät tilassa käyntiin joka kerta kun aina jokin puolikuntoinen lapsi päätgetään palauttaa liian aikaisin päiväkotiin potemaan. Kierre on siksi loputon. Kunnes jokaikinen henkilökunnasta makaa sairaana kotona ja lapsia ( ei terveitä eikä sairaita) voi tuoda tyhjään taloon. Sekö vasta herättää?
Koronarajoitusten aikaan sairauspoissaolot romahtivat ja henkilökunta pysyi terveenä koska puolikuntoisiin lapsiin oli nollatoleranssi ja vanhemmat ottivat asian vakavasti.
Lastenhoitajan koulutuksella pääsee esimerkiksi tiettyihin ls sijaisuuksiin sekä kouluihin. Lähärin papereilla pääsee vielä paremmin/helpommin vammaispuolelle, vanhus puolelle, lapsiperheiden kotipalveluun ja osa vastaanottokeskuksista palkkaa myös lähäreitä. Työnantajien kunta, yksityinen ja järjestöt.
Samanlaista helvettiä se on nuissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon taas saanut taudin töistä. Tällä kertaa vatsatauti. Mulla on nyt kolmen kuukauden sisällä jo toinen vatsatauti ja näiden lisäksi ollut kaksi flunssaa. Onko vastustuskyvyssä vikaa vai mitä tää on? Koskaan en oo näin paljon sairastellut. Vi tuttaa.
---on alkanut ennen joulua tautikierrre talossa joka vasta nyt alkaa laantua, toki joku uusi jo saapunut.
Vatsatautia, räkätauteja.
Sisaruksia tuodaan ihan surutta vaikka jopa koko muu perhe sairaana ja sisaruksista se umpiräkäinen hoitoon vaan toisen sairastaessa kotona kun ei kuumetta vielä ole...annetaan yöllä lääkettä ja aamulla hoitoon jne...Ihan käsittämättömän ajattelematonta.
Pöpöt leviävät etenkin pienillä talon systeemeistä huolimatta kun ei ole vielä mitään tajua hygieniajutuista. Itselläkin taas nuhaoireita kun töissä tarjoillaan pöpöt päin näköä ja siivotaan räkää urakalla. ...
Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin rattoisasti menee tämä lauantai kun saanut käydä ripulilla koko päivän ja illasta alkoi oksentelu... Johan tässä meni kaksi viikkoa välissä terveenä...
Et ole yksin. Influenssakierre piinaa hoitajia, syyhyä pelkää jokainen ja näköjään krooninen nuha on tullut jäädäkseen . Kukaan ei ehdi toipua kunnolla koska virukset pyörähtävät tilassa käyntiin joka kerta kun aina jokin puolikuntoinen lapsi päätgetään palauttaa liian aikaisin päiväkotiin potemaan. Kierre on siksi loputon. Kunnes jokaikinen henkilökunnasta makaa sairaana kotona ja lapsia ( ei terveitä eikä sairaita) voi tuoda tyhjään taloon. Sekö vasta herättää?
Koronarajoitusten aikaan sairauspoissaolot romahtivat ja henkilökunta pysyi terveenä koska puolikuntoisiin lapsiin oli nollatoleranssi ja vanhemmat ottivat asian vakavasti.
Edelleenkin, korona-aikana sairauslomatodistuksen sai helposti pienistä oireista. Nykyään ei. Koittakaa jo tajuta. Jokainen ottaisi asian vakavasti edelleen, mutta eivät saa todistusta eivätkä voi olla töistä pois luvattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä muita jotka eivät ole työterveydessä saaneet mitään apua tai saikkua uupumukseen? Lääkäri totesi mulle että uuvuun kuulemma ihan normaaleista asioista(huono työilmapiiri,monta rääkyvää lasta vieressä,kädet ei riitä jne). Irtisanoutuminen on toki mielessä. Onko näin ettei muiden alojen ammattilaiset oikein ymmärrä vakatyön kuormittavuutta? Mä en kestä sitä että mulla pitäisi olla käsiä kuin mustekalalla ja hoitaa pahimmillaan 11 rääkyvää lasta mun työkaverin kanssa... Lasten äänet on niin stressaavia kun niiden on pakko huutaa tullakseen kuulluksi.
Ihan kamalaa. 🙄
Itse sain viikon sairausloman, kun en saanut nukuttua öisin. (Ja tuon viikon jälkeen ryhmämme ope palasi, niin oma taakkani keveni.)
Ja psykologin kanssa olisin voinut mennä juttelemaan. En vain tajunnut hyödyntää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekavaa tekstiä. Henkilöstövajetta alalla liikaa. Päiväkoteihin yms. tarvitaan apuvoimia, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kaikilla ei ole turvaverkkoja apuna isovanhemmat, sukulaiset, ystävät. Lapsiryhmiä EI VOI kasvattaa turvallisuusriski. Talven lakkoaalto ei paranna tilannetta. Tilanne huono.
Vierailija kirjoitti:
Sekavaa tekstiä. Henkilöstövajetta alalla liikaa. Päiväkoteihin yms. tarvitaan apuvoimia, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kaikilla ei ole turvaverkkoja apuna isovanhemmat, sukulaiset, ystävät. Lapsiryhmiä EI VOI kasvattaa turvallisuusriski. Talven lakkoaalto ei paranna tilannetta. Tilanne huono.
Lisäresurssit maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityisellä palkkani huonompi ja kuuluu vielä enemmän töitä, mitä kunnallisessa. On siivousta, puuron keittoa, tiskausta...
Jätän yksityisen ja palaan kunnalliselle. Riittää kaikki älyttömyys ja rahansäästö . Lasten ja aikuisten kustannuksella.
Kunnallisella yleensä asiallisempaa toimintaa, paremmin seurattuja ja valvottuja päiväkoteja, eikä johtajat voi perseillä niissä miten lystää?
Kunnallisella ei ole se yksityinen firma sanelemassa ja nipistämässä säästöä kaikesta mistä suinkin pystyy. Pahimmillaan mennään vajaalla kun sijaiset maksaa...kaikessa puhuu raha. Ja hlökunta venyy paukkuu ja tekee . Kunnes katkeaa kamelin selkä kuten itsellänikin. Oma taloni sai huomautuksen siitä että sijaista ei pyydetty ja sen jälkeen on nähty vieläkin tiukempaa päivää ja menty tosi riskillä.
Onko vaka-ala nykyään joissain pahimmissa paikoissa näin = jos työkaverisi sairastuu, sijaista ei oteta ja teet kahden ihmisen hoitotyön isossa lapsiryhmässä, kaikilla riskeillä mitä lasten kanssa nyt voi sattua ? Pärjäilkää ????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdastyössä pakkaajana kaveri tienaa kevyesti enemmän . Ilman syyhyjä ja influenssoja ja ripuli- räkätauti-altistumisisa. Heillä kaikilla jopa suojat talon puolesta ja sairaspäiviä porukalla puhdas nolla.
Sinne ei vaan enää oteta uusia halukkaita.
Vierailija kirjoitti:
Onko vaka-ala nykyään joissain pahimmissa paikoissa näin = jos työkaverisi sairastuu, sijaista ei oteta ja teet kahden ihmisen hoitotyön isossa lapsiryhmässä, kaikilla riskeillä mitä lasten kanssa nyt voi sattua ? Pärjäilkää ????
No eikö tuo jo ole kaikkien ja yleisessä tiedossa?!!
Talon tasolla se tilanne katsotaan, lasketaan jokaisen ryhmän lapsimäärä+kasvattajat ja sitten jos sen mukaan liian vähän kasvattajia niin sitten johtaja tilaa sijaisen/ia ja sitten jännätään, että ottaako kukaan kys keikan eli tuleeko sijainen vai ei ja millainen tulee, usein ei tule. Ja siirrellään ryhmästä a. ryhmään b henkilöstöä, esim.se yleistä, että isompien lasten ryhmästä siirretään pienempien ryhmään ja ryhmästä jossa vaikkapa avustaja tai muu lisäkasvattaja tuen tarpeisten lasten vuoksi niin sitten sieltä siirretään 1 kasvattaja pois tai sinne ei ainakaan tilata sijaista vaikka joku puuttuisi.
Tätä on varhaiskasvatus ollut jo vuosikausia, itse irtisanouduin viime toukokuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä muita jotka eivät ole työterveydessä saaneet mitään apua tai saikkua uupumukseen? Lääkäri totesi mulle että uuvuun kuulemma ihan normaaleista asioista(huono työilmapiiri,monta rääkyvää lasta vieressä,kädet ei riitä jne). Irtisanoutuminen on toki mielessä. Onko näin ettei muiden alojen ammattilaiset oikein ymmärrä vakatyön kuormittavuutta? Mä en kestä sitä että mulla pitäisi olla käsiä kuin mustekalalla ja hoitaa pahimmillaan 11 rääkyvää lasta mun työkaverin kanssa... Lasten äänet on niin stressaavia kun niiden on pakko huutaa tullakseen kuulluksi.
"Hoitaa pahimmillaan 11 rääkyvää lasta...lasten äänet on niin stressaavia, kun niiden on pakko huutaa tullakseen kuulluksi".
Sellaista hoitotyön laatua ja tulosta sitten sieltä. 11 rääkyvää lasta. Lasten pakko huutaa tullakseen kuulluksi.
En tiedä, onko meillä omassa kunnassa vaan parempi tilanne kuin suuremmissa kunnissa, mutta tällä hetkellä koen että omassa ryhmässäni asiat ovat hyvin!
Meillä on todella vahvaa tukea tarvitseva ryhmä, joten arki on suunniteltu muuttumattomaksi (ns. lukujärjestys pysyy aina samana, toiminnan sisältö vaan vaihtuu) ja koko syksy on sisäänajettu lapsia ryhmän sääntöihin ja toimintatapoihin. Nyt arki on niin turvallista ja ennakoitavaa, että jopa vahvaa tukea tarvitsevat nepsylapset ovat rauhoittuneet ja heidän arkensa on selkeytynyt. Osalle toki ollaan saatu lääkitys kohdalleen, sekin auttaa. Lasten tavoitteita ollaan pystytty edistämään, kun ollaan keskitytty ihan perusarkeen. Ystävänpäivää ja joulua toki juhlittiin ja lasten ideoiden mukaan muovataan myös toimintaa. Olen parjon opiskellut pedagogisen tuen toteuttamista ja siitä on ollut suurta hyötyä tiimissäni. Koitetaan jumpata ulkona tai sisällä päivittäin, se helpottaa lasten keskittymistä.
Meidän tiimissä on hyvä fiilis ja vedetään samaa köyttä. Sairauspoissaoloja ei juuri ole, toki aina jonkun lapsi sairastaa eikä sille voi mitään. Vahva struktuuri ryhmässä kuitenkin tukee myös poikkeustilanteita ja pystymme järjestämään päivän niin, että se sujuu hyvin. Pääsääntöisesti vanhemmat ovat kiitelleet tiimini työstä, toki joitakin vanhempia aina löytyy "joille ei kelpaa mikään". Sirkukseksi emme voi kuitenkaan sen takia muuttua.
Sen sijaan, naapuriryhmissä on selkeästi ns. tapasaikuttajia ja huono ilmapiiri. Lapset oireilee. Ei ole me-henkeä ja lapset aistii sen, miten aikuiset puhuu toisilleen - tai eivät puhu. Siellä varmasti on kurja olla. Ope on pois ryhmästä paljon. Lapset kokeilevat jokaisen aikuisen sääntöjä. Veo on koittanut auttaa tiimiä, mutta tilanne on jo niin tulehtunut että sitä on vaikea parantaa.Totta kai alalla on haastavia tilanteita ja aina et voi itse vaikuttaa, mutta moneen asiaan voit. Mielestäni alalla tarvitaan enemmän koulutusta siihen, kuinka pedagogisella suunnittelulla voidaan tukea koko ryhmän ja myös aikuisten hyvinvointia.
Yhden huonon talon tai tiimin takia ei kannata teilata koko alaa. On hyviäkin paikkoja ja itse voin rinta rottingilla sanoa, että olen tehnyt parhaani jotta minun tiimissäni on kiva olla - niin aikuisten kuin lasten!
t. Ope
Hienoa, että ketjussa on positiivisiakin kommentteja! Olen tosi iloinen tuon edellisen kirjoittajan puolesta, varmasti ryhmässä on hyvä olla niin aikuisten kuin etenkin lasten. Varmasti on vaatinut työtä, paneutumista, viitseliäisyyttä, ja rohkeuttakin. Hatun nosto koko ryhmälle!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko meillä omassa kunnassa vaan parempi tilanne kuin suuremmissa kunnissa, mutta tällä hetkellä koen että omassa ryhmässäni asiat ovat hyvin!
Meillä on todella vahvaa tukea tarvitseva ryhmä, joten arki on suunniteltu muuttumattomaksi (ns. lukujärjestys pysyy aina samana, toiminnan sisältö vaan vaihtuu) ja koko syksy on sisäänajettu lapsia ryhmän sääntöihin ja toimintatapoihin. Nyt arki on niin turvallista ja ennakoitavaa, että jopa vahvaa tukea tarvitsevat nepsylapset ovat rauhoittuneet ja heidän arkensa on selkeytynyt. Osalle toki ollaan saatu lääkitys kohdalleen, sekin auttaa. Lasten tavoitteita ollaan pystytty edistämään, kun ollaan keskitytty ihan perusarkeen. Ystävänpäivää ja joulua toki juhlittiin ja lasten ideoiden mukaan muovataan myös toimintaa. Olen parjon opiskellut pedagogisen tuen toteuttamista ja siitä on ollut suurta hyötyä tiimissäni. Koitetaan jumpata ulkona tai sisällä päivittäin, se helpottaa lasten kesk
Mielenkiintoista, siis se, että ryhmässänne lapsia joilla jo ns virallinen/lisia diagnooseja ja lääkityskin, kun alle kouluikäisille ei ihan helposti lääkkeitä aloiteta ja diagnoosit "kiven alla" alle kouluikäisillä.
Saako kysyä mitkä on diagnoosit? ADHD? Löytyykö muuta?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko meillä omassa kunnassa vaan parempi tilanne kuin suuremmissa kunnissa, mutta tällä hetkellä koen että omassa ryhmässäni asiat ovat hyvin!
Meillä on todella vahvaa tukea tarvitseva ryhmä, joten arki on suunniteltu muuttumattomaksi (ns. lukujärjestys pysyy aina samana, toiminnan sisältö vaan vaihtuu) ja koko syksy on sisäänajettu lapsia ryhmän sääntöihin ja toimintatapoihin. Nyt arki on niin turvallista ja ennakoitavaa, että jopa vahvaa tukea tarvitsevat nepsylapset ovat rauhoittuneet ja heidän arkensa on selkeytynyt. Osalle toki ollaan saatu lääkitys kohdalleen, sekin auttaa. Lasten tavoitteita ollaan pystytty edistämään, kun ollaan keskitytty ihan perusarkeen. Ystävänpäivää ja joulua toki juhlittiin ja lasten ideoiden mukaan muovataan myös toimintaa. Olen parjon opiskellut pedagogisen tuen toteuttamista ja siitä on ollut suurta hyötyä tiimissäni. Koitetaan jumpata ulkona tai sisällä päivittäin, se helpottaa lasten kesk
Kuulostaa todella järkevälle tuo, että arki on suunniteltu muuttumattomaksi. Lapset kaipaavat ( ja varsinkin nepsylapset) turvallista ja aivan tavallista arkea selkeine rutiineineen.
Miten jaksatte kettuilevia lapsia, jotka eivät ymmärrä suullisia ohjeita ja juoksevat zombeina edes takaisin? Millä alueella ns. Tavallisia lapsia pk-seudulla? Onko maakunnissa tilanne parempi, onko siellä lapsiluvut kohdallaan?
Ei päivää ilman syyhyuutisointia.
Itselläni on aikalailla paniikinomainen ja hysteerinen olotila asian vuoksi, pelkkä ajatus tartunnasta, sen hoitamisen yrittämisestä, rahan menosta ja siitä tehoaako se edes, kodin hinkkaamisesta ja kaiken mahdollisen pesemisestä ym saa aikaan 🤮 refleksin.
En uskalla enää koskea lapsiin töissä kuin hyvin lyhyesti ja pikaisesti, syliinkään en heitä enää ota, ulkovaatteisiinkin kosken mahd pikaisesti jne.
Pitääkö tässä irtisanoutua?