Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Ilman tavoitteita oltaisiin yhä vuoden 2015 tilanteessa eli meillä ei olisi varhaiskasvatusta vaan pelkästään päivähoito. Varhaiskasvatuksen käyttöönotto on ollut valtava edistysaskel sekä henkilökunnan työn arvostukselle että ei vähiten lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kasvatustiede on pohjimmiltaan ideologia ihan niin kuin kansantaloustiedekin. Tai pitäisikö sanoa ideologioiden taistelutanner, joista ideologioista aina yksi kerrallaan on niskan päällä ja pääsee kutsumaan itseään "tutkitusti paikkaansapitäväksi".
Kaikkea sitä joutuu täällä lukemaan. Tosin kokemus ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Voi sanoa, että täydellinen tietämättömyys usein suoltaa uskomattomia mielipiteitä ja väitteitä. Kansantaloustiede ei todellakaan ole ideologia. Kirjoittaja ei tiedä siitä mitään, ja taustalla heijastuu tuo tietämättömyys mutta myös katkeruus syystä, jota en voi tietenkään tietää.
Vierailija kirjoitti:
"Kasvatustiede on pohjimmiltaan ideologia ihan niin kuin kansantaloustiedekin. Tai pitäisikö sanoa ideologioiden taistelutanner, joista ideologioista aina yksi kerrallaan on niskan päällä ja pääsee kutsumaan itseään "tutkitusti paikkaansapitäväksi".
Kaikkea sitä joutuu täällä lukemaan. Tosin kokemus ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Voi sanoa, että täydellinen tietämättömyys usein suoltaa uskomattomia mielipiteitä ja väitteitä. Kansantaloustiede ei todellakaan ole ideologia. Kirjoittaja ei tiedä siitä mitään, ja taustalla heijastuu tuo tietämättömyys mutta myös katkeruus syystä, jota en voi tietenkään tietää.
Se kertoo aika paljon tieteenalasta, että siellä on erilaisia koulukuntia joiden mielipiteet poikkeavat rajusti toisistaan.
Hei boomerit relatkaa! Ei asioita kannata ottaa niin vakavasti.
Justhan Helsingissä kaikki on muutettu keskuksiksi, päiväkodit 100-250 lasta keskitettynä, terveyskeskukset (3-6kpl alueellista terveyskeskusta) yhdistettynä yhdeksi. Kun oli vielä paperilla ajatuksena, olisin voinut sanoa, että aivan älytöntä {kulkemiset, alueelliset ikäryhmät, osaamisen keskittäminen/vähentäminen, erityisryhmien hoitaminen (mt, päihde)} yhdistää näitä ryhmiä, ei tule missään nimessä toimimaan. Ja nytkö joku yllättyi :D kaikkea sontaa ne konsultit saakin todellisuudesta vieraantuneet päättäjät uskomaan 😄 vai virtsasi näistä taas rahat konsulttipalkkioina päättäjien taskuun 🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Ilman tavoitteita oltaisiin yhä vuoden 2015 tilanteessa eli meillä ei olisi varhaiskasvatusta vaan pelkästään päivähoito. Varhaiskasvatuksen käyttöönotto on ollut valtava edistysaskel sekä henkilökunnan työn arvostukselle että ei vähiten lapsille.
…kuten tästäkin viestiketjusta saamme lukea. Todella onnistunut käyttöönotto siis.
Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.
Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.
Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...
Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.
Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...
Kuinka alas voi arvostus enää laskea? Nyt jo pidetään itsestäänselvyytenä, että opettajan koulutuksella on tärkeämpää pyyhkiä pyllyjä kuin istua sihteerinä palavereissa ja muissa joutavissa kissanristiäisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivähoidossa pyörivät aina tietyt muotijutut joilla on oma aikansa parrasvaloissa. Tällä hetkellä sellainen esimerkiksi on "tunnetaidot" joka on hetkessä pyrähtänyt täydestä tuntemattomuudesta suoranaisen ihmelääkkeen rooliin.
Tunnetaidot on tullut muotiin lasten lisääntyneen itku-potku-raivari käyttäytymisen myötä.
Tunneilmapiiri sinällään on äärimmäisen tärkeä juttu, silloin sitä draamaa ja tunteiden vuoristorataa on lapsillakin paljon vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.
Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...
Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.
Niin kuin joku tuolla jo sanoikin, älkää ottako niin vakavasti. Ne on lapsia, oppivat leikkiessään ja imevät tietoja ja taitoja kuin sienet ihan vaan olemalla elossa. Vasuun hienoja lauseita kirjoittamalla lapset eivät opi mitään (kun niitä hienoja "lauseita" ei ole kuitenkaan mahdollista toteuttaa, koska Eerolla on kakka housussa, Riina-Liina repii Peppulia tukasta ja Vinski piirtää seinään. Ei ehdi.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.
Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...
Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.
Nimenomaan, ajallisesti mahdoton yhtälö. Mitä tekee vaka ope? Yrittää täyttää ylemmän tahon "toimistopedagogien" jokaisen vaatimuksen, vai priorisoi lapsen ja lapsiryhmän edun mukaisesti?
Voit löytää uusia ja luoviakin tapoja tehdä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.
Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...
Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.
Nimenomaan, ajallisesti mahdoton yhtälö. Mitä tekee vaka ope? Yrittää täyttää ylemmän tahon "toimistopedagogien" jokaisen vaatimuksen, vai priorisoi lapsen ja lapsiryhmän edun mukaisesti?
Voit löytää uusia ja luoviakin tapoja tehdä työtä.
Voi hyvänen aika. Me vaka opet (itse kohta entinen) emme ole mitään itsenäisiä ammatinharjoittajia jotka voimme päättää mitkä työtehtävät haluamme suorittaa ja mitkä enme. Palavereihin ja tapaamisiin on juostava ja kirjaamistöitä on paljon, emme voi jättää näitä tekemättä ja valita että olemme mielummin lapsiryhmässä vaikka se olisikin tärkeämpää. Eikö tämä mene sinne pieneen kaaliin Olemme pitäneet ääntä ongelmasta ja nyt on menossa joukkomarssi pois alalta. Eikö tämä jo kerro siitä että meillä ei ole valinnanvapautta toimia työssä kuten itse haluamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Ja palkassa. On typerää resurssien haaskausta, että yliopiston käynyt ihminen pyyhkii pyllyjä.
Pyyhkii se sitä persettä päivittäin muutenkin, mutta toki se oma perse on tärkeämpi kuin jonkun "randomlapsen". Ja pyyhkinee omankin lapsensa persettä jossain vaiheessa elämää.
Mutta hei, MUISTAKAA ETTÄ ETTE VEDÄ HERNETTÄ NENÄÄN, JOS SIELLÄ PÄIVÄKODISSA JÄÄ OMAN PILTTINNE PERSE PYYHKIMÄTTÄ HÄNEN KAKKOSELLA KÄYTYÄÄN, RYHMÄN VAKALH EI NIMITTÄIN AINA OLE SAATAVILLA, eikä edes sitä sijaista, JOTEN SITTEN JÄÄ TORTUT POSKIIN JA ALUSHOUSUIHIN!
Tuohtunut äiti: "Meidän juliakanervan peppu haisi kakalle+oli ruskeana ja pikkareissa oli rantuja, ettekö te auta lasta pyyhkimään kakalla käytyään"?!
Vakaope: "Hyvähän se olisi pikkuhiljaa ruveta itse pyyhkimään, kun ei meillä se Liisahoitsu aina ole paikalle ja ei me vakaOpet taivuta kakan pyyhkimiseen, kun ei se ole sitten yhtään meidän työtä eikä työnkuvaan sopivaa".
Tuohtunut äiti: "Aijaa joo ok no eipä siinä mitään, kakkaahan se vain on".
Eiku.....
Eipä ole ihme että mielisairaita lapsia ja nuoria riittää joka lähtöön.
Kunnon kotikasvatusta ei enää ilmeisesti ole kun lapsilla ei ole mitään rajoja mitä saa tehdä ja mitä ei.
Riehuminen alkaa lastenkodeissa ja jatkuu kouluissa.
Valitettavasti näitä kieroon kasvaneita ei saada oikaistua millään terapialla vaan heistä tulee alkoholisteja, narkomaaneija, rikollisia ja yhteiskunnan varassa eläviä spurguja.
Niin kauan kuin tässä maassa ja alalla on akkoja jotka kinastelevat siitä sopiiko omalle arvolle auttaa lasta pepun pyyhkimisessä, ei varhaiskasvatuksella ole mitään toivoa.
OIKEASTI, MITÄ HELVETTIÄ??
Luulin, että siisteyskasvatus, kehollisuus yms on osa kaikkien koulutusta ja työtä, jotka esim.lasten kanssa työskentelee, mutta ilmeisesti näin ei ole.
Mahdatte olla kusessa v.2030-> jos ryhmissä 2 vakaopea kolisuttelemassa sapeleitaan eikä se vakalh todellakaan ole aina saatavilla sitä peppua pyyhkäisemään. Ja btw, ei vakalh:t ole mitään aivottomia, hyväksikäytettäviä heittosäkkejä jotka vain nielisivät moisen kuran, mutta siitä vain kokeilemaan mitä seuraa, jos arvon vakaope ei sitä peppua suostuisi pyyhkimään työpäivänsä aikana.
Epätodellista 🤔🥺☹️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Ilman tavoitteita oltaisiin yhä vuoden 2015 tilanteessa eli meillä ei olisi varhaiskasvatusta vaan pelkästään päivähoito. Varhaiskasvatuksen käyttöönotto on ollut valtava edistysaskel sekä henkilökunnan työn arvostukselle että ei vähiten lapsille.
Jos mietitään alan palkkausta, niin kummalle on helpompaa perustella yhteisistä varoista tuleva palkankorotus muumilauluja lauleskelevalle kouluttamattomalle pitkäaikaistyöttrepäistyöttömistä rekrytylle Tiinalle vai akateemisesti koulutetulle opettajalle?
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Lasten herkkyyskaudet oppimiselle alkavat varhain ja tästä syystä useimmissa maissa myös koulunkäynti alkaa aikaisemmin. Myös käsitykset lapsen normaaleista taidoista kunkin ikäisinä ovat erilaisia eri maissa. Siinä missä Suomessa on ilmeisesti ok tulla kouluun oppimatta edes numeroita, osataan useimmissa maissa jo numerot pitkälti sataan ja vielä laskeakin niillä. Kouluun mennessä Suomessakin tulisi kuitenkin olla sellaisia taitoja, joilla koulussa pärjää. Näitä taitoja ovat mm. itsenäinen vessassakäynti, pukeminen, oppitunnilla jaksaminen häiritsemättä ja ryhmässä oleminen. Useimmat lapset nytkin osaavat lukea kouluun tullessaan ja moni helsinkiläislapsi on oppinut jo parikin kieltä jo tullessaan. Kodeissa on valtava hajonta. Toisessa kodissa on vain annettu olla lapsia ja kouluun tarjottaisiin lasta, joka ei osaa pyllyään pyyhkiä. Toisesta kodista tulee sujuvasti kaksikielinen, lukeva ja laskeva itsenäinen lapsi. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tasoittaa tätä ja valmistaa lapsia kouluun ja myös itsenäisesti kasvattaa ja opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin tässä maassa ja alalla on akkoja jotka kinastelevat siitä sopiiko omalle arvolle auttaa lasta pepun pyyhkimisessä, ei varhaiskasvatuksella ole mitään toivoa.
OIKEASTI, MITÄ HELVETTIÄ??
Luulin, että siisteyskasvatus, kehollisuus yms on osa kaikkien koulutusta ja työtä, jotka esim.lasten kanssa työskentelee, mutta ilmeisesti näin ei ole.
Mahdatte olla kusessa v.2030-> jos ryhmissä 2 vakaopea kolisuttelemassa sapeleitaan eikä se vakalh todellakaan ole aina saatavilla sitä peppua pyyhkäisemään. Ja btw, ei vakalh:t ole mitään aivottomia, hyväksikäytettäviä heittosäkkejä jotka vain nielisivät moisen kuran, mutta siitä vain kokeilemaan mitä seuraa, jos arvon vakaope ei sitä peppua suostuisi pyyhkimään työpäivänsä aikana.
Epätodellista 🤔🥺☹️
Onko muuten jossain päin vakaopeja jotka ei suostuisi pyyhmimään lapsen peppua tai pukemaan kuravaatteita?Itse olen työskennellyt isoissa päiväkodeissa enkä ole koskaan tällaiseen törmännyt. Samaa hommaa siellä tehdään kaikki se aika mikä ollaan ryhmässä. Tämä taitaa olla joku ei alalla työskentelevien itse maalaama mielikuva joka ei vastaa ollenkaan todellisuuden kanssa..
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.