Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Tässä ketjussa puhutaan, että suunnitteluun menee paljon aikaa. Mitä tuo suunnittelu pitää sisällään ja miksi siihen menee niin valtavasti aikaa?

10 vuotta jaksoin. Sit lähdin.

Syitä:

-lastenhoitajana sain aina ns. huonoimmat vuorot, eli äärivuorot, ja tietenkin iltapainotteisesti.

- hoitajana joutuu olemaan paljon lapsiryhmässä yksin. Siinä voi oikeasti pyyhkiä pedagogiikalla pyllyä, kun tilanne vaihtuu taisteluun pitää kaikki vaan tallessa, ehjänä ja hengissä.

- vaatimukset noudattaa vasuja, pedagogista työotetta, luotsata omaa pienryhmää eivät ollees suhteessa siihen kuinka paljon meille hoitajille annettiin asioihin omaa perehtymis- tai suunnitteluaikaa (0 min viikossa).

- hoitajan siirtäminen ryhmästä ja jopa yksiköstä (talosta) toiseen kesken työpäivää, joskus jopa monta kertaa päivässä. Ei motivoi toimimaan oman ryhmän lasten kanssa parhaalla mahdollisella tavalla, saatikka niiden muiden puolivieraiden lasten kanssa, kun olet vaan joku heittosäkki ryhmien välillä. Tuntuu aika p*rseeltä se että olet se aikuinen joka on ryhmässä lähtökohtaisesti 8h/pvä, mut heti kun naapuriryhmästä puuttuu joku niin sinut viskataan siitä tutusta ryhmästä ulos ja ope saa jäädä omien kanssa. Aina.

- hoitajana menet aina ekana ulos ja vikana sisään kun on lasten ulkoiluttamisesta kysymys

- hoitajana olet myös se joka hoitaa aina nukkarin, jos omaan nukkariin tulee ope niin sit siirryt naapuriryhmän nukkariin

- hoitajana olet se joka usein on eniten yhteistyössä vanhempien kanssa, koska olet aina äärivuorossa (eli kun lapsia tuodaan ja haetaan). Kuitenkaan hoitajana et saanut pitää vasuja/ kasvatuskeskusteluja vanhemman kanssa, vaan ne hoiti aina opettaja (vaikka se ope olisi taas uusi ja tullut ryhmään kuukausi sitten, hän on "pätevämpi" pitämään vasukeskustelun kuin hoitaja joka on tuntenut lapsen ja perheen kolme vuotta.

- sit se jatkuva projektin projekti ja uusi kikkaskeppostelu. Tärkeintä olisi rauha keskittyä ihan siihen PERUSTYÖHÖN joka jo itsessään on vaativa. Eli olla lapsille läsnä, hoitaa ja vastata heidän tarpeisiinsa, opettaa heille tavallisia sosiaalisia taitoja ja tarjota heille mahdollisuuksia tutustua ympäristöön ja ilmiöihin ym ihan tavallisin arkisin keinoin (metsäretket, leipominen, askartelu, ulkoilu, jumppa, lukeminen jne).

- avustavien työntekijöiden puuttuminen. Avustajat, keittiötyöntekijät, laitsarit, talkkarit kuuluu kaikki oleellisesti päiväkodin arkeen. Heistä ei pidä pihistää, mutta heitä näkee päiväkodin arjessa yhä harvemmin.... siellä sit toimit yksin avustajana adhd-lapselle samalla kun olet vastuussa muusta ryhmästä, keität aamupuurot ja lataat tiskit koneeseen, peset kurahousut ja imuroit eteisen ja olet aamulla vastuussa pihan hiekotuksesta ettei kukaan lennä siellä perseelleen ja katkaise koipeaan... me ollaan kyllä melkoisia monitaitureita, mut rajansa kaikella.

PAAAALJON muitakin epäkohtia on, mutta tuossa nyt jotain mitä ekana tulee mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa puhutaan, että suunnitteluun menee paljon aikaa. Mitä tuo suunnittelu pitää sisällään ja miksi siihen menee niin valtavasti aikaa?

Se on ihan lakisääteistä. Kaikesta mitä lasten kanssa tehdään pitää olla suunnitelmat sekä erikseen arvioinnit. Jos lähdet aitojen ulkopuolelle pitää tehdä erikseen retkisuunnitelma. Jokaisella lapsella pitää olla oma vasu, jota päivitetään väh. kerran vuodessa. Monista asioista huomasin että tulee päällekkäinkirjauksia; siitä huolimatta ne oli tehtävä kun ylemmältä taholta määrätty. Neuvolaan täytetään omat kirjaukset.

Sit on liuta muita suunnitelmia ja papereita mitkä pitää tarkistaa ja päivittää aika-ajoin. Kuten päiväkodin oma vasu, pedagogiikan palaset, perehdytyskansiot, turvallisuussuunnitelmat. Sit ylemmältä taholta tulee näitä projekteja joka vuodelle, esim. pitää jokaisen ryhmän tehdä seurantaa, selvitystä ja arviointia tarkennettuna siitä miten vaikkapa tunnetaitoja on vuoden aikana ryhmässä toteutettu.

ent. lastenhoitaja kirjoitti:

10 vuotta jaksoin. Sit lähdin.

Syitä:

-lastenhoitajana sain aina ns. huonoimmat vuorot, eli äärivuorot, ja tietenkin iltapainotteisesti.

- hoitajana joutuu olemaan paljon lapsiryhmässä yksin. Siinä voi oikeasti pyyhkiä pedagogiikalla pyllyä, kun tilanne vaihtuu taisteluun pitää kaikki vaan tallessa, ehjänä ja hengissä.

- vaatimukset noudattaa vasuja, pedagogista työotetta, luotsata omaa pienryhmää eivät ollees suhteessa siihen kuinka paljon meille hoitajille annettiin asioihin omaa perehtymis- tai suunnitteluaikaa (0 min viikossa).

- hoitajan siirtäminen ryhmästä ja jopa yksiköstä (talosta) toiseen kesken työpäivää, joskus jopa monta kertaa päivässä. Ei motivoi toimimaan oman ryhmän lasten kanssa parhaalla mahdollisella tavalla, saatikka niiden muiden puolivieraiden lasten kanssa, kun olet vaan joku heittosäkki ryhmien välillä. Tuntuu aika p*rseeltä se että olet se aikuinen joka on ryhmässä lähtökohtaisesti 8h/pvä, mut heti kun naapuriryhmästä puuttuu joku niin sinut viskataan siitä tutusta ryhmästä ulos ja ope saa jäädä omien kanssa. Aina.

- hoitajana menet aina ekana ulos ja vikana sisään kun on lasten ulkoiluttamisesta kysymys

- hoitajana olet myös se joka hoitaa aina nukkarin, jos omaan nukkariin tulee ope niin sit siirryt naapuriryhmän nukkariin

- hoitajana olet se joka usein on eniten yhteistyössä vanhempien kanssa, koska olet aina äärivuorossa (eli kun lapsia tuodaan ja haetaan). Kuitenkaan hoitajana et saanut pitää vasuja/ kasvatuskeskusteluja vanhemman kanssa, vaan ne hoiti aina opettaja (vaikka se ope olisi taas uusi ja tullut ryhmään kuukausi sitten, hän on "pätevämpi" pitämään vasukeskustelun kuin hoitaja joka on tuntenut lapsen ja perheen kolme vuotta.

- sit se jatkuva projektin projekti ja uusi kikkaskeppostelu. Tärkeintä olisi rauha keskittyä ihan siihen PERUSTYÖHÖN joka jo itsessään on vaativa. Eli olla lapsille läsnä, hoitaa ja vastata heidän tarpeisiinsa, opettaa heille tavallisia sosiaalisia taitoja ja tarjota heille mahdollisuuksia tutustua ympäristöön ja ilmiöihin ym ihan tavallisin arkisin keinoin (metsäretket, leipominen, askartelu, ulkoilu, jumppa, lukeminen jne).

- avustavien työntekijöiden puuttuminen. Avustajat, keittiötyöntekijät, laitsarit, talkkarit kuuluu kaikki oleellisesti päiväkodin arkeen. Heistä ei pidä pihistää, mutta heitä näkee päiväkodin arjessa yhä harvemmin.... siellä sit toimit yksin avustajana adhd-lapselle samalla kun olet vastuussa muusta ryhmästä, keität aamupuurot ja lataat tiskit koneeseen, peset kurahousut ja imuroit eteisen ja olet aamulla vastuussa pihan hiekotuksesta ettei kukaan lennä siellä perseelleen ja katkaise koipeaan... me ollaan kyllä melkoisia monitaitureita, mut rajansa kaikella.

PAAAALJON muitakin epäkohtia on, mutta tuossa nyt jotain mitä ekana tulee mieleen.

Kuinka helvetin tuttua!!

Mihin sinä sitten lähdit? Vähän on paska paikka mihinkään lähteä, kun töitä on tehtävä ja palkkaa saatava.

Ja hankkeita hankkeiden perään, meidän päiväkoti on tällä hetkellä mukana kolmessa eri hankkeessa, koska päiväkodin johtaja haluaa näin ja se vaikuttaa ulospäin siltä että ollaan oikein kehittymishaluinen työyhteisö.. totuus tilanteesta on se, että näitä hankepalavereja yms. on koko syksyn ajan jouduttu perumaan ja siirtämään hamaan tulevaisuuteen resurssipulan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin tässä maassa ja alalla on akkoja jotka kinastelevat siitä sopiiko omalle arvolle auttaa lasta pepun pyyhkimisessä, ei varhaiskasvatuksella ole mitään toivoa.

OIKEASTI, MITÄ HELVETTIÄ??

Luulin, että siisteyskasvatus, kehollisuus yms on osa kaikkien koulutusta ja työtä, jotka esim.lasten kanssa työskentelee, mutta ilmeisesti näin ei ole.

Mahdatte olla kusessa v.2030-> jos ryhmissä 2 vakaopea kolisuttelemassa sapeleitaan eikä se vakalh todellakaan ole aina saatavilla sitä peppua pyyhkäisemään. Ja btw, ei vakalh:t ole mitään aivottomia, hyväksikäytettäviä heittosäkkejä jotka vain nielisivät moisen kuran, mutta siitä vain kokeilemaan mitä seuraa, jos arvon vakaope ei sitä peppua suostuisi pyyhkimään työpäivänsä aikana.

Epätodellista 🤔🥺☹️

Onko muuten jossain päin vakaopeja jotka ei suostuisi pyyhmimään lapsen peppua tai pukemaan kuravaatteita?Itse olen työskennellyt isoissa päiväkodeissa enkä ole koskaan tällaiseen törmännyt. Samaa hommaa siellä tehdään kaikki se aika mikä ollaan ryhmässä. Tämä taitaa olla joku ei alalla työskentelevien itse maalaama mielikuva joka ei vastaa ollenkaan todellisuuden kanssa..

Ihan kuule jo tässäkin ketjussa jauhetaan siitä kuinka se peräpään pyyhkimen ei kuulu sen niin korkeasti koulutetun vakaopen työnkuvaan, kun sitä vartenhan on ne vakahoitsut jotka opiskelleet ja pätevöityneet vain siihen, siis perseen pyyhkimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa puhutaan, että suunnitteluun menee paljon aikaa. Mitä tuo suunnittelu pitää sisällään ja miksi siihen menee niin valtavasti aikaa?

Se on ihan lakisääteistä. Kaikesta mitä lasten kanssa tehdään pitää olla suunnitelmat sekä erikseen arvioinnit. Jos lähdet aitojen ulkopuolelle pitää tehdä erikseen retkisuunnitelma. Jokaisella lapsella pitää olla oma vasu, jota päivitetään väh. kerran vuodessa. Monista asioista huomasin että tulee päällekkäinkirjauksia; siitä huolimatta ne oli tehtävä kun ylemmältä taholta määrätty. Neuvolaan täytetään omat kirjaukset.

Sit on liuta muita suunnitelmia ja papereita mitkä pitää tarkistaa ja päivittää aika-ajoin. Kuten päiväkodin oma vasu, pedagogiikan palaset, perehdytyskansiot, turvallisuussuunnitelmat. Sit ylemmältä taholta tulee näitä projekteja joka vuodelle, esim. pitää jokaisen ryhmän tehdä seurantaa, selvitystä ja arviointia tarkennettuna siitä miten vaikkapa tunnetaitoja on vuoden aikana ryhmässä toteutettu.

Näinhän niitä vaatimuksia tulee joo jatkuvasti.

Emme ole ehtineet pitämään edes ryhmän viikkotiimipalaveria muutamaan viikkoon.

En tiedä miten työkavereilla menee ja ryhmällä. Selvitään vain viikko kerrallaan ja opettaja yrittää parhaansa selvitäkseen niistä toimisto- ja puhelinsoitto-töistä.

Ehkä jaksan vielä kotrkeintaan pari vuotta sillä, että tykkään tästä työstä ja mahtavista lapsista, jotka ansaitsisivat opettajan joka on paikalla enemmän ja vähemmän väsyneemmät hoitajat jotka joutuvat jo kuuraamaan/imuroimaan lattioitakin kun siivouksissa säästetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin tässä maassa ja alalla on akkoja jotka kinastelevat siitä sopiiko omalle arvolle auttaa lasta pepun pyyhkimisessä, ei varhaiskasvatuksella ole mitään toivoa.

OIKEASTI, MITÄ HELVETTIÄ??

Luulin, että siisteyskasvatus, kehollisuus yms on osa kaikkien koulutusta ja työtä, jotka esim.lasten kanssa työskentelee, mutta ilmeisesti näin ei ole.

Mahdatte olla kusessa v.2030-> jos ryhmissä 2 vakaopea kolisuttelemassa sapeleitaan eikä se vakalh todellakaan ole aina saatavilla sitä peppua pyyhkäisemään. Ja btw, ei vakalh:t ole mitään aivottomia, hyväksikäytettäviä heittosäkkejä jotka vain nielisivät moisen kuran, mutta siitä vain kokeilemaan mitä seuraa, jos arvon vakaope ei sitä peppua suostuisi pyyhkimään työpäivänsä aikana.

Epätodellista 🤔🥺☹️

Onko muuten jossain päin vakaopeja jotka ei suostuisi pyyhmimään lapsen peppua tai pukemaan kuravaatteita?Itse olen työskennellyt isoissa päiväkodeissa enkä ole koskaan tällaiseen törmännyt. Samaa hommaa siellä tehdään kaikki se aika mikä ollaan ryhmässä. Tämä taitaa olla joku ei alalla työskentelevien itse maalaama mielikuva joka ei vastaa ollenkaan todellisuuden kanssa..

Ihan kuule jo tässäkin ketjussa jauhetaan siitä kuinka se peräpään pyyhkimen ei kuulu sen niin korkeasti koulutetun vakaopen työnkuvaan, kun sitä vartenhan on ne vakahoitsut jotka opiskelleet ja pätevöityneet vain siihen, siis perseen pyyhkimiseen.

Heitetään valmiiksi rasittuneelle ja sinnittelevälle hoitohenkilökunnalle niskaan suritta lisää seurantaa, selvitystä ja arviointeja. . . ja kiinnostaisko muuten lisäkoulutus, tietysti työn ohella jotain? Itseään toki kannattaa kehittää..

Hoitajat kaatuu melkein vaatteet päällä sänkyyn päästessään kotiin (myöhässä usein oman lapsensa hakemisesta sen oman lapsen päiväkodista ,koska vanhemmat hakevat kaaaaiiiikeeessa rauuuhasssa pienokaisensa ja haluavat kuulla miten päivä on mennyt, toiset jää oikeasti jaarittelemaan siihen keskelle pihaa tyyliin puoleksi tunniksi ).

Kiltit hoitajat ei kehtaa sanoa että tulkaa nyt edes ajoissa hakemaan lapsenne jooko ja sitten reipas korrekti poistuminen,  kun oman lapsen hoitajat katsovat jo pahasti kun saavun aina teidän jahkailunne takia myöhässä hakemaan omaa lastani päiväkodista --aina myöhässä ja viimeisenä. Niin sitte autossa ei joskus jaksa kuin hiljaa itkeä väsymystä kun pitkän päivän palkaksi saa vihaista mulkoilua läksiäisiksi kun ei toi tajua hakee omaa muksuansa ajoissa vaikka on ite hoitaja päiväkodissa. . . .

ent. lastenhoitaja kirjoitti:

10 vuotta jaksoin. Sit lähdin.

Syitä:

-lastenhoitajana sain aina ns. huonoimmat vuorot, eli äärivuorot, ja tietenkin iltapainotteisesti.

- hoitajana joutuu olemaan paljon lapsiryhmässä yksin. Siinä voi oikeasti pyyhkiä pedagogiikalla pyllyä, kun tilanne vaihtuu taisteluun pitää kaikki vaan tallessa, ehjänä ja hengissä.

- vaatimukset noudattaa vasuja, pedagogista työotetta, luotsata omaa pienryhmää eivät ollees suhteessa siihen kuinka paljon meille hoitajille annettiin asioihin omaa perehtymis- tai suunnitteluaikaa (0 min viikossa).

- hoitajan siirtäminen ryhmästä ja jopa yksiköstä (talosta) toiseen kesken työpäivää, joskus jopa monta kertaa päivässä. Ei motivoi toimimaan oman ryhmän lasten kanssa parhaalla mahdollisella tavalla, saatikka niiden muiden puolivieraiden lasten kanssa, kun olet vaan joku heittosäkki ryhmien välillä. Tuntuu aika p*rseeltä se että olet se aikuinen joka on ryhmässä lähtökohtaisesti 8h/pvä, mut heti kun naapuriryhmästä puuttuu joku niin sinut viskataan siitä tutusta ryhmästä ulos ja ope saa jäädä omien kanssa. Aina.

- hoitajana menet aina ekana ulos ja vikana sisään kun on lasten ulkoiluttamisesta kysymys

- hoitajana olet myös se joka hoitaa aina nukkarin, jos omaan nukkariin tulee ope niin sit siirryt naapuriryhmän nukkariin

- hoitajana olet se joka usein on eniten yhteistyössä vanhempien kanssa, koska olet aina äärivuorossa (eli kun lapsia tuodaan ja haetaan). Kuitenkaan hoitajana et saanut pitää vasuja/ kasvatuskeskusteluja vanhemman kanssa, vaan ne hoiti aina opettaja (vaikka se ope olisi taas uusi ja tullut ryhmään kuukausi sitten, hän on "pätevämpi" pitämään vasukeskustelun kuin hoitaja joka on tuntenut lapsen ja perheen kolme vuotta.

- sit se jatkuva projektin projekti ja uusi kikkaskeppostelu. Tärkeintä olisi rauha keskittyä ihan siihen PERUSTYÖHÖN joka jo itsessään on vaativa. Eli olla lapsille läsnä, hoitaa ja vastata heidän tarpeisiinsa, opettaa heille tavallisia sosiaalisia taitoja ja tarjota heille mahdollisuuksia tutustua ympäristöön ja ilmiöihin ym ihan tavallisin arkisin keinoin (metsäretket, leipominen, askartelu, ulkoilu, jumppa, lukeminen jne).

- avustavien työntekijöiden puuttuminen. Avustajat, keittiötyöntekijät, laitsarit, talkkarit kuuluu kaikki oleellisesti päiväkodin arkeen. Heistä ei pidä pihistää, mutta heitä näkee päiväkodin arjessa yhä harvemmin.... siellä sit toimit yksin avustajana adhd-lapselle samalla kun olet vastuussa muusta ryhmästä, keität aamupuurot ja lataat tiskit koneeseen, peset kurahousut ja imuroit eteisen ja olet aamulla vastuussa pihan hiekotuksesta ettei kukaan lennä siellä perseelleen ja katkaise koipeaan... me ollaan kyllä melkoisia monitaitureita, mut rajansa kaikella.

PAAAALJON muitakin epäkohtia on, mutta tuossa nyt jotain mitä ekana tulee mieleen.

Joka ikinen sana on täyttä asiaa mitä kirjoitit, kiitos rehellisyydestäsi ja suoruudestasi.

Eikä mikään ole muuttunut, päinvastoin kaikki imetään irti henkilökunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa puhutaan, että suunnitteluun menee paljon aikaa. Mitä tuo suunnittelu pitää sisällään ja miksi siihen menee niin valtavasti aikaa?

Se on ihan lakisääteistä. Kaikesta mitä lasten kanssa tehdään pitää olla suunnitelmat sekä erikseen arvioinnit. Jos lähdet aitojen ulkopuolelle pitää tehdä erikseen retkisuunnitelma. Jokaisella lapsella pitää olla oma vasu, jota päivitetään väh. kerran vuodessa. Monista asioista huomasin että tulee päällekkäinkirjauksia; siitä huolimatta ne oli tehtävä kun ylemmältä taholta määrätty. Neuvolaan täytetään omat kirjaukset.

Sit on liuta muita suunnitelmia ja papereita mitkä pitää tarkistaa ja päivittää aika-ajoin. Kuten päiväkodin oma vasu, pedagogiikan palaset, perehdytyskansiot, turvallisuussuunnitelmat. Sit ylemmältä taholta tulee näitä projekteja joka vuodelle, esim. pitää jokaisen ryhmän tehdä seurantaa, selvitystä ja arviointia tarkennettuna siitä miten vaikkapa tunnetaitoja on vuoden aikana ryhmässä toteutettu.

Ainakaan retkisuunnitelma ei ole lakisääteinen. Eikä moni muukaan mainitsemistasi paperitöistä.

Aika monta mahtavaa tyyppiä alalta tiedän, jotka poistuvat koko varhaiskasvatusalalta vuoden vaihteen jälkeen.  

Ja miten tuntuu että valitettavasti aina ne fiksuimmat lähtee ekana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa puhutaan, että suunnitteluun menee paljon aikaa. Mitä tuo suunnittelu pitää sisällään ja miksi siihen menee niin valtavasti aikaa?

Se on ihan lakisääteistä. Kaikesta mitä lasten kanssa tehdään pitää olla suunnitelmat sekä erikseen arvioinnit. Jos lähdet aitojen ulkopuolelle pitää tehdä erikseen retkisuunnitelma. Jokaisella lapsella pitää olla oma vasu, jota päivitetään väh. kerran vuodessa. Monista asioista huomasin että tulee päällekkäinkirjauksia; siitä huolimatta ne oli tehtävä kun ylemmältä taholta määrätty. Neuvolaan täytetään omat kirjaukset.

Sit on liuta muita suunnitelmia ja papereita mitkä pitää tarkistaa ja päivittää aika-ajoin. Kuten päiväkodin oma vasu, pedagogiikan palaset, perehdytyskansiot, turvallisuussuunnitelmat. Sit ylemmältä taholta tulee näitä projekteja joka vuodelle, esim. pitää jokaisen ryhmän tehdä seurantaa, selvitystä ja arviointia tarkennettuna siitä miten vaikkapa tunnetaitoja on vuoden aikana ryhmässä toteutettu.

Ainakaan retkisuunnitelma ei ole lakisääteinen. Eikä moni muukaan mainitsemistasi paperitöistä.

Retkisuunnitelman olisi mahdoton ollakaan lakisääteinen. Osassa päiväkodeista ei ole aitoja tai kaikki ulkoilut tapahtuvat jossain puistossa satojen metrien päässä päiväkodilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa puhutaan, että suunnitteluun menee paljon aikaa. Mitä tuo suunnittelu pitää sisällään ja miksi siihen menee niin valtavasti aikaa?

Se on ihan lakisääteistä. Kaikesta mitä lasten kanssa tehdään pitää olla suunnitelmat sekä erikseen arvioinnit. Jos lähdet aitojen ulkopuolelle pitää tehdä erikseen retkisuunnitelma. Jokaisella lapsella pitää olla oma vasu, jota päivitetään väh. kerran vuodessa. Monista asioista huomasin että tulee päällekkäinkirjauksia; siitä huolimatta ne oli tehtävä kun ylemmältä taholta määrätty. Neuvolaan täytetään omat kirjaukset.

Sit on liuta muita suunnitelmia ja papereita mitkä pitää tarkistaa ja päivittää aika-ajoin. Kuten päiväkodin oma vasu, pedagogiikan palaset, perehdytyskansiot, turvallisuussuunnitelmat. Sit ylemmältä taholta tulee näitä projekteja joka vuodelle, esim. pitää jokaisen ryhmän tehdä seurantaa, selvitystä ja arviointia tarkennettuna siitä miten vaikkapa tunnetaitoja on vuoden aikana ryhmässä toteutettu.

Ainakaan retkisuunnitelma ei ole lakisääteinen. Eikä moni muukaan mainitsemistasi paperitöistä.

Oikeasti? Miten niin ei ole, täsmennä ( kiitos ), haluamme tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin tässä maassa ja alalla on akkoja jotka kinastelevat siitä sopiiko omalle arvolle auttaa lasta pepun pyyhkimisessä, ei varhaiskasvatuksella ole mitään toivoa.

OIKEASTI, MITÄ HELVETTIÄ??

Luulin, että siisteyskasvatus, kehollisuus yms on osa kaikkien koulutusta ja työtä, jotka esim.lasten kanssa työskentelee, mutta ilmeisesti näin ei ole.

Mahdatte olla kusessa v.2030-> jos ryhmissä 2 vakaopea kolisuttelemassa sapeleitaan eikä se vakalh todellakaan ole aina saatavilla sitä peppua pyyhkäisemään. Ja btw, ei vakalh:t ole mitään aivottomia, hyväksikäytettäviä heittosäkkejä jotka vain nielisivät moisen kuran, mutta siitä vain kokeilemaan mitä seuraa, jos arvon vakaope ei sitä peppua suostuisi pyyhkimään työpäivänsä aikana.

Epätodellista 🤔🥺☹️

Ei tästä oikeasti ole niinkään kauan kun jaottelu oli jyrkkä. Opiskeluaikana päiväkodissa kuulin miten ryhmän opettaja kinasteli lounaspöytien pyyhkimisestä kun minä en ehtinyt tehdessäni muuta hommaa ja hoitajilla oli myös kädet täynnä. Hän opettaja ei mitenkään voinut ottaa sitä rättiä. Hoitajat tekivät kaiken perushoidollisen ja käytännön työt.

Meidän talossa pedagoginen vastuu on opettajalla,mutta kaikki tekevät käytännönhommia tarpeenmukaan. Kenenkään lapsen ei tarvi olla likavaipoissa yms siksi että lh ei ole paikalla/vapaana. Kasvatuksellista on sekin vessassakäynti ja vaikka pukemistilanteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa puhutaan, että suunnitteluun menee paljon aikaa. Mitä tuo suunnittelu pitää sisällään ja miksi siihen menee niin valtavasti aikaa?

Se on ihan lakisääteistä. Kaikesta mitä lasten kanssa tehdään pitää olla suunnitelmat sekä erikseen arvioinnit. Jos lähdet aitojen ulkopuolelle pitää tehdä erikseen retkisuunnitelma. Jokaisella lapsella pitää olla oma vasu, jota päivitetään väh. kerran vuodessa. Monista asioista huomasin että tulee päällekkäinkirjauksia; siitä huolimatta ne oli tehtävä kun ylemmältä taholta määrätty. Neuvolaan täytetään omat kirjaukset.

Sit on liuta muita suunnitelmia ja papereita mitkä pitää tarkistaa ja päivittää aika-ajoin. Kuten päiväkodin oma vasu, pedagogiikan palaset, perehdytyskansiot, turvallisuussuunnitelmat. Sit ylemmältä taholta tulee näitä projekteja joka vuodelle, esim. pitää jokaisen ryhmän tehdä seurantaa, selvitystä ja arviointia tarkennettuna siitä miten vaikkapa tunnetaitoja on vuoden aikana ryhmässä toteutettu.

Ainakaan retkisuunnitelma ei ole lakisääteinen. Eikä moni muukaan mainitsemistasi paperitöistä.

Oikeasti? Miten niin ei ole, täsmennä ( kiitos ), haluamme tietoa.

Löydät itse lakitekstin Finlexistä. Eli eikun vaan tavaamaan.

Paperityöt, kaiken maailman suunnitelmat ja arvioinnit ovat lisääntyneet vuosien saatossa hurjaa vauhtia. Meidän päiväkodissa ainakin on se tilanne, että me nuoremmat vakaopet joudutaan auttamaan ja neuvomaan vanhempia työntekijöitä papereiden täytössä, siis erityisesti koneiden käytössä (esim. tablettien käytössä, teams palaveri, miten muistitikku toimii, miksi ei kannata luonnostella vasuja ruutupaperille ensin vaan suoraan koneelle, skannaaminen, salatun sähköpostin lähetys ym ym.) Eikä siinä mitään, jos aika riittäisi niin mielelläni neuvoisin näissä asioissa työkavereita, toiset vaan ovat niin epävarmoja että kerta toisensa jälkeen tulevat kysymään tukea ja neuvoa samaan asiaan että menee varmasti oikein. Meidän johtaja on 80-luvulla valmistunut lastentarhanopettaja, häntä myös yhtälailla ohjeistetaan näissä teknologia asioissa..

Vierailija kirjoitti:

Paperityöt, kaiken maailman suunnitelmat ja arvioinnit ovat lisääntyneet vuosien saatossa hurjaa vauhtia. Meidän päiväkodissa ainakin on se tilanne, että me nuoremmat vakaopet joudutaan auttamaan ja neuvomaan vanhempia työntekijöitä papereiden täytössä, siis erityisesti koneiden käytössä (esim. tablettien käytössä, teams palaveri, miten muistitikku toimii, miksi ei kannata luonnostella vasuja ruutupaperille ensin vaan suoraan koneelle, skannaaminen, salatun sähköpostin lähetys ym ym.) Eikä siinä mitään, jos aika riittäisi niin mielelläni neuvoisin näissä asioissa työkavereita, toiset vaan ovat niin epävarmoja että kerta toisensa jälkeen tulevat kysymään tukea ja neuvoa samaan asiaan että menee varmasti oikein. Meidän johtaja on 80-luvulla valmistunut lastentarhanopettaja, häntä myös yhtälailla ohjeistetaan näissä teknologia asioissa..

Unohtamatta jokaviikottaisia kirjeitä ja tiedotteita vanhemmille, lomakyselyitä, viikkopalavereja, kuukausipalavereja,huoh.. lista on loputon.

En oikein käsitä tätä hoitajien ja opettajien vastakkainasettelua. Opettajilla on viikossa noin viisi tuntia suunnittelua ja kaiken muun ajan ovat ryhmän kanssa. Viikossa on kuitenkin työtunteja 37+, eli ei siellä toimistotöissä kauaa ehdi vanhentua. Ainakin omassa työpaikassani tästä viidestä tunnista yksi tunti on samaan aikaan oman tiimin lastenhoitajan kanssa, eli jäljelle jää neljä tuntia. Yleensä se neljä tuntia on yhtenä päivänä viikossa lounaan jälkeen, jolloin aina sama kiertävä sijainen tulee lastenhoitajan kanssa ryhmään. Ei ainakaan oma tiimikaverini ole tästä pahastunut.

Ja mitä peppujen pyyhkimiseen tulee, niin meillä on koko työurani ajan ollut periaatteena, että löytäjä saa pitää eli se, joka on kohdalla, kun apua tarvitaan, se auttaa. Jos suoraan sanon, niin mieluummin autan pepun pyyhkimisessä kuin kuravaatteiden pukemisessa. Peppu on huomattavasti ergonomisemmin saavutettavissa kuin kurahousun puntit. Toki molempia osuu kohdalle usein.

”Pakollisia” töitä on tietysti paljon ja usein tuntuu, että se viisi tuntia ei riitä kaikkeen, mutta koska minä en ole ollut laatimassa sääntöjä, niin minä teen sen, mitä viidessä tunnissa ehdin ja loput odottavat seuraavaa kertaa.

Meillä retkeillään joka viikko ja yksi retkisuunnitelma kauden aluksi riittää näihin kaikkiin perusretkiin ja jos jotain erikoisempaa on tulossa, niin ei ole kovin vaikeaa päivittää sitä perusversiota.

Työtä varhaiskasvatuksessa on varmasti enemmän, mitä työaikana ehtii tehdä, mutta työsopimuksessa on määritelty työaika ja se tehdään, mitä ehditään ja loput toisena päivänä.

Kiire on vain ajatus. Aikaa on vaikka kuinka paljon ja joka hetki on uusi mahdollisuus.

Olen miettinyt alalle hakeutumista. Olen aineenopettaja, mutta töitä olisi varmemmin varhaiskasvatuksessa, ainakin vielä muutaman vuoden. Olen niin kovissa liemissä keitetty, että tuskin stressaan enää mistään. En välitä hienoista tavoitteista ja kirjauksista, jos ei ole aikaa eikä työvoimaa toimia niiden mukaan. Pidän lapset hengissä ja kieltäydyn ottamasta heitä vastaan, jos enimmäismäärä ylittyy, eli muita työntekijöitä ei ole tarpeeksi. Vanhempi ottaa sitten lapsen vaikka mukaansa töihin.

Hyvin voisin tuolla omalla linjallani jatkaa kunnes mut siirrettäisiin muihin tehtäviin tai irtisanottaisiin jollain tekaistulla perusteella :-) En todellakaan ota vakavasti muiden päälleni lataamia paineita. Hommat hoidetaan niin kuin pystytään, eikä turhia riskejä oteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa puhutaan, että suunnitteluun menee paljon aikaa. Mitä tuo suunnittelu pitää sisällään ja miksi siihen menee niin valtavasti aikaa?

Se on ihan lakisääteistä. Kaikesta mitä lasten kanssa tehdään pitää olla suunnitelmat sekä erikseen arvioinnit. Jos lähdet aitojen ulkopuolelle pitää tehdä erikseen retkisuunnitelma. Jokaisella lapsella pitää olla oma vasu, jota päivitetään väh. kerran vuodessa. Monista asioista huomasin että tulee päällekkäinkirjauksia; siitä huolimatta ne oli tehtävä kun ylemmältä taholta määrätty. Neuvolaan täytetään omat kirjaukset.

Sit on liuta muita suunnitelmia ja papereita mitkä pitää tarkistaa ja päivittää aika-ajoin. Kuten päiväkodin oma vasu, pedagogiikan palaset, perehdytyskansiot, turvallisuussuunnitelmat. Sit ylemmältä taholta tulee näitä projekteja joka vuodelle, esim. pitää jokaisen ryhmän tehdä seurantaa, selvitystä ja arviointia tarkennettuna siitä miten vaikkapa tunnetaitoja on vuoden aikana ryhmässä toteutettu.

Ainakaan retkisuunnitelma ei ole lakisääteinen. Eikä moni muukaan mainitsemistasi paperitöistä.

Oikeasti? Miten niin ei ole, täsmennä ( kiitos ), haluamme tietoa.

Löydät itse lakitekstin Finlexistä. Eli eikun vaan tavaamaan.

Samalla vaivalla olisit kommenttiisi voinut täsmentää meille mitä tarkoitit, heittelit tuollaisen herneen ja nyt kehotat poimimaan loput sangollisesta itse?

Fiksu kommentointi on aina spesifi ja tarkka kun esitetään väittämä.