Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Kuin minun elämästäni. En käsitä, miksi tiimissä on aina joku, joka ei ole sisäistänyt, että työtä tehdään yhdessä ja yhteisen hyvän eteen. Keskitytään hyvään ja sallitaan vahinkoja ja virhearvioita! Rakennetaan kaikille turvallista ilmapiiriä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Juuri kaltaistesi tietämättömien tampioiden vuoksi asiat kusee.

T. Varhaiskasvatuksen lh joka käynyt lukion (eikä todellakaan harvinaista), opiskellut lähihoitajaksi lapset-ja nuoret suuntautumisella+mielenterveyshoitajaksi (jep, kys koulutus lukuisine psykologian tunteineen ollut/on erittäin tarpeen varhaiskasvatuksessa) eli minullahan on pidempi koulutus kuin sillä mainitsemallasi "älteeoolla".

Että näin.

Kokemuksesta voi sanoa: missä hoitajia (mitä erilaisimpia), siellä aina arvostelua ja kovaa kritiikkiä keskenään ja muita kohtaan. Kukaan muu ei osaa mitään, ja heidän ns. korkeakoulutus (ei kylläkään akateeminen) kelpuuttaa lähes mihin vain. Ei tietysti koske kaikkia, mutta melko yleistä nykyhoitajien keskuudessa tuntuu olevan tuo kova arvostelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Ja palkassa. On typerää resurssien haaskausta, että yliopiston käynyt ihminen pyyhkii pyllyjä.

Pyyhkii se sitä persettä päivittäin muutenkin, mutta toki se oma perse on tärkeämpi kuin jonkun "randomlapsen". Ja pyyhkinee omankin lapsensa persettä jossain vaiheessa elämää.

Mutta hei, MUISTAKAA ETTÄ ETTE VEDÄ HERNETTÄ NENÄÄN, JOS SIELLÄ PÄIVÄKODISSA JÄÄ OMAN PILTTINNE PERSE PYYHKIMÄTTÄ HÄNEN KAKKOSELLA KÄYTYÄÄN, RYHMÄN VAKALH EI NIMITTÄIN AINA OLE SAATAVILLA, eikä edes sitä sijaista, JOTEN SITTEN JÄÄ TORTUT POSKIIN JA ALUSHOUSUIHIN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Kuin minun elämästäni. En käsitä, miksi tiimissä on aina joku, joka ei ole sisäistänyt, että työtä tehdään yhdessä ja yhteisen hyvän eteen. Keskitytään hyvään ja sallitaan vahinkoja ja virhearvioita! Rakennetaan kaikille turvallista ilmapiiriä!

Kannatan tätä. Kaikille lapsille ja aikuisille fyysisesti ja psyykkisesti turvallinen ilmapiiri.

Aloitetaan laittamalla ne resurssit kuntoon, ettei kenenkään tarvitse uupua. Selkeä työnjako, jos sitä halutaan entisestään eriyttää, mutta oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Viime kädessä on kyse lapsista, joihin kuntapoliittiset säästötoimet iskevät pahiten.

Turvallisesta ja vakaasta työpaikasta hyötyvät työntekijät myös. Ei tarvitse olla olevinaan positiivinen, kun miettii kauhulla miten päivästä selviytyy ilman isoja vahinkoja ja toivoo että romahtaa vasta kotona.

Milloin aloitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Tietysti se saa näkyä. Lapset (ryhmässä 12 - 21 kpl) eivät kuitenkaan ole mitään perunasäkkejä, joiden siirtelyyn ja liikuttamiseen riittää yksi käsipari.

Jos aidosti halutaan eriyttää koulutustason mukaan (ryhmän 2 kpl opettajaa eivät hoida lapsia ja osallistu arkeen), ryhmä ei toimi yhdellä lastenhoitajalla.

Ei se yksi opettajakaan pysty pyörittämään ryhmää yksinään, vaikka on koulutetumpi. Hänelläkin on vain kaksi kättä ja yksi syli.

Se ei toimi niin, että yksi tekee perustyön, johon kaksi ei osallistu kuin parin tuokion verran. Se on mahdotonta, koska kyse on elävistä lapsista. He tarvitsevat läsnä olevia aikuisia ja heidän apuaan, hoitoa ja huomiota.

Kasvatus ja opetus tapahtuu arjessa. Se on lastenhoitajan työtä (perushoidon lisäksi). Se on työ, johon lastenhoitaja on koulutettu. Miksi se ei saisi näkyä työssä? Miksi lastenhoitajan pitäisi tehdä pelkästään ryhmän siirtelyä paikasta toiseen ja samaan aikaan avustajan tehtävät (vaatehuolto, pöytien pyyhkimiset etc)?

Missä vaiheessa näistä lastentarhanopettajista sitten tehtiin palaveri/suunnittelu/sihteereitä?

Vanhemmat olettavat lton olevan vahvasti mukana lastensa arjen tohinoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Tietysti se saa näkyä. Lapset (ryhmässä 12 - 21 kpl) eivät kuitenkaan ole mitään perunasäkkejä, joiden siirtelyyn ja liikuttamiseen riittää yksi käsipari.

Jos aidosti halutaan eriyttää koulutustason mukaan (ryhmän 2 kpl opettajaa eivät hoida lapsia ja osallistu arkeen), ryhmä ei toimi yhdellä lastenhoitajalla.

Ei se yksi opettajakaan pysty pyörittämään ryhmää yksinään, vaikka on koulutetumpi. Hänelläkin on vain kaksi kättä ja yksi syli.

Se ei toimi niin, että yksi tekee perustyön, johon kaksi ei osallistu kuin parin tuokion verran. Se on mahdotonta, koska kyse on elävistä lapsista. He tarvitsevat läsnä olevia aikuisia ja heidän apuaan, hoitoa ja huomiota.

Kasvatus ja opetus tapahtuu arjessa. Se on lastenhoitajan työtä (perushoidon lisäksi). Se on työ, johon lastenhoitaja on koulutettu. Miksi se ei saisi näkyä työssä? Miksi lastenhoitajan pitäisi tehdä pelkästään ryhmän siirtelyä paikasta toiseen ja samaan aikaan avustajan tehtävät (vaatehuolto, pöytien pyyhkimiset etc)?

Missä vaiheessa näistä lastentarhanopettajista sitten tehtiin palaveri/suunnittelu/sihteereitä?

Vanhemmat olettavat lton olevan vahvasti mukana lastensa arjen tohinoissa.

Vuonna 2015?

Kuntapäättäjät taisi jossain vaiheessa tehdä opintomatkoja kehitysmaihin nähdäkseen miten siellä hoidettiin hommat kustannustehokkaasti. Muistaako kukaan vai olenko nähnyt pahaa unta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Tietysti se saa näkyä. Lapset (ryhmässä 12 - 21 kpl) eivät kuitenkaan ole mitään perunasäkkejä, joiden siirtelyyn ja liikuttamiseen riittää yksi käsipari.

Jos aidosti halutaan eriyttää koulutustason mukaan (ryhmän 2 kpl opettajaa eivät hoida lapsia ja osallistu arkeen), ryhmä ei toimi yhdellä lastenhoitajalla.

Ei se yksi opettajakaan pysty pyörittämään ryhmää yksinään, vaikka on koulutetumpi. Hänelläkin on vain kaksi kättä ja yksi syli.

Se ei toimi niin, että yksi tekee perustyön, johon kaksi ei osallistu kuin parin tuokion verran. Se on mahdotonta, koska kyse on elävistä lapsista. He tarvitsevat läsnä olevia aikuisia ja heidän apuaan, hoitoa ja huomiota.

Kasvatus ja opetus tapahtuu arjessa. Se on lastenhoitajan työtä (perushoidon lisäksi). Se on työ, johon lastenhoitaja on koulutettu. Miksi se ei saisi näkyä työssä? Miksi lastenhoitajan pitäisi tehdä pelkästään ryhmän siirtelyä paikasta toiseen ja samaan aikaan avustajan tehtävät (vaatehuolto, pöytien pyyhkimiset etc)?

Kun se perustyö ei ole opettajan työtä. Ihan turhaa sinä kateellisena kyttäät "osallistuuko" se opettaja sinun työsi tekemiseen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Tietysti se saa näkyä. Lapset (ryhmässä 12 - 21 kpl) eivät kuitenkaan ole mitään perunasäkkejä, joiden siirtelyyn ja liikuttamiseen riittää yksi käsipari.

Jos aidosti halutaan eriyttää koulutustason mukaan (ryhmän 2 kpl opettajaa eivät hoida lapsia ja osallistu arkeen), ryhmä ei toimi yhdellä lastenhoitajalla.

Ei se yksi opettajakaan pysty pyörittämään ryhmää yksinään, vaikka on koulutetumpi. Hänelläkin on vain kaksi kättä ja yksi syli.

Se ei toimi niin, että yksi tekee perustyön, johon kaksi ei osallistu kuin parin tuokion verran. Se on mahdotonta, koska kyse on elävistä lapsista. He tarvitsevat läsnä olevia aikuisia ja heidän apuaan, hoitoa ja huomiota.

Kasvatus ja opetus tapahtuu arjessa. Se on lastenhoitajan työtä (perushoidon lisäksi). Se on työ, johon lastenhoitaja on koulutettu. Miksi se ei saisi näkyä työssä? Miksi lastenhoitajan pitäisi tehdä pelkästään ryhmän siirtelyä paikasta toiseen ja samaan aikaan avustajan tehtävät (vaatehuolto, pöytien pyyhkimiset etc)?

Lastenhoitajaa ei ole koulutettu opetustyöhön. Tässä näkyy selvästi se, että lastenhoitajan koulutuksella et voi tietää, mitä varhaiskasvatuksen opettajan koulutus pitää sisällään. Et siis edes tiedä, mitä kaikkea et tiedäkään kasvatuksesta ja opetuksesta :) En myöskään allekirjoita väitettä, että vaka-opet olisivat lasten kanssa vain tuokioiden ajan. Kyllä opettaja on lasten kanssa valtaosan työpäivästään, vaikka siihen sisältyy myös SAK-aika sekä satunnaisia palavereita. Kenelläkään ei kuitenkaan ole monen tunnin edestä palavereita joka päivä, vaikka toki syksyisin ja keväisin vasukeskustelujen aikaan siltä voi tuntua.

Siitä olen samaa mieltä, että lastenhoitajan työhön ei myöskään pitäisi kuulua avustajan tehtävät, vaan niihin pitäisi olla ihan selkeästi avustajan/päiväkotiapulaisen tittelillä ja työnkuvalla työskentelevä henkilö. Olisi ihan valtava helpotus arkeen, kun ryhmässä olisi työntekijä, jonka vastuulla olisi juuri vaatehuolto, paikkojen siistiminen, lakanoiden vaihto yms., että kasvatusvastuulliset voisivat keskittyä lapsiin. Toki apulainen voisi osallistua myös helppoihin perushoitotehtäviin, kuten vessatukset, pukemiset, syöttämiset yms., niihinhän ei ole koulutusta vaka-opettajillakaan.

Olen opiskellut 3v+3v+2v=8v ja ryhmän vakaope 3v+3v=6v, eikös minulla sitten pitäisi ketjulogiilan mukaan olla parempi palkka jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Tietysti se saa näkyä. Lapset (ryhmässä 12 - 21 kpl) eivät kuitenkaan ole mitään perunasäkkejä, joiden siirtelyyn ja liikuttamiseen riittää yksi käsipari.

Jos aidosti halutaan eriyttää koulutustason mukaan (ryhmän 2 kpl opettajaa eivät hoida lapsia ja osallistu arkeen), ryhmä ei toimi yhdellä lastenhoitajalla.

Ei se yksi opettajakaan pysty pyörittämään ryhmää yksinään, vaikka on koulutetumpi. Hänelläkin on vain kaksi kättä ja yksi syli.

Se ei toimi niin, että yksi tekee perustyön, johon kaksi ei osallistu kuin parin tuokion verran. Se on mahdotonta, koska kyse on elävistä lapsista. He tarvitsevat läsnä olevia aikuisia ja heidän apuaan, hoitoa ja huomiota.

Kasvatus ja opetus tapahtuu arjessa. Se on lastenhoitajan työtä (perushoidon lisäksi). Se on työ, johon lastenhoitaja on koulutettu. Miksi se ei saisi näkyä työssä? Miksi lastenhoitajan pitäisi tehdä pelkästään ryhmän siirtelyä paikasta toiseen ja samaan aikaan avustajan tehtävät (vaatehuolto, pöytien pyyhkimiset etc)?

Lastenhoitajaa ei ole koulutettu opetustyöhön. Tässä näkyy selvästi se, että lastenhoitajan koulutuksella et voi tietää, mitä varhaiskasvatuksen opettajan koulutus pitää sisällään. Et siis edes tiedä, mitä kaikkea et tiedäkään kasvatuksesta ja opetuksesta :) En myöskään allekirjoita väitettä, että vaka-opet olisivat lasten kanssa vain tuokioiden ajan. Kyllä opettaja on lasten kanssa valtaosan työpäivästään, vaikka siihen sisältyy myös SAK-aika sekä satunnaisia palavereita. Kenelläkään ei kuitenkaan ole monen tunnin edestä palavereita joka päivä, vaikka toki syksyisin ja keväisin vasukeskustelujen aikaan siltä voi tuntua.

Siitä olen samaa mieltä, että lastenhoitajan työhön ei myöskään pitäisi kuulua avustajan tehtävät, vaan niihin pitäisi olla ihan selkeästi avustajan/päiväkotiapulaisen tittelillä ja työnkuvalla työskentelevä henkilö. Olisi ihan valtava helpotus arkeen, kun ryhmässä olisi työntekijä, jonka vastuulla olisi juuri vaatehuolto, paikkojen siistiminen, lakanoiden vaihto yms., että kasvatusvastuulliset voisivat keskittyä lapsiin. Toki apulainen voisi osallistua myös helppoihin perushoitotehtäviin, kuten vessatukset, pukemiset, syöttämiset yms., niihinhän ei ole koulutusta vaka-opettajillakaan.

Noin se ennen muinoin olikin, siis että ryhmässä auttoi avustaja ja/tai laitoshuoltaja joka hoiti ja auttoi mm vaaterumbassa, huolsi kuravaatteet, pyyhki pöydät jne.

Olen ollut alalla 17v ja ihan alussa sitä taisi vielä olla ja ainakin 60v ope-kollegani kertoi, että niin oli "ennenvanhaan", 90-luvun jälkeen ei, koska raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää vanhemmat jotka tuovat liian pienen lapsen päiväkotiin. Pieni lapsi ei hyödy siitä mitään eikä yhdelle lapselle jää aikaa kun on muitakin lapsia. Liian tarvitseva lapsi ei vaan sovellu päiväkotiin. Pienten ryhmät on juuri tämän takia hirveän kaoottisia. Toki joskus isompikaan lapsi ei sovellu päiväkotiin.

Sen pienen lapsen tuo päiväkotiin perhe, jolla ei ole varaa olla vuosikausia kotona. Se on todennäköisesti perhe, jossa tarvitaan kahden suht pienituloisen aikuisen palkat eikä kotihoidontuki riitä elämiseen. Toivottavasti et työskentele päiväkodissa, jos et kykene lainkaan ymmärtämään niiden perheiden tilannetta, joille päiväkoti tuottaa palvelua.

Työskentelen ja olen monta vuotta työskennellyt. Pienten puolella on kaoottista ja uskon monen lapsen traumatisoituvan päiväkodissa. Päiväkotiin ei pidä tuoda liian pientä lasta. Liian pieni on esim alle 2 vuotias mutta tässä on yksilöllisiä eroja. Olen korkeasti koulutettu. On naiivia ajatella että lapsesta kasvaa tasapainoinen päiväkodissa. Olen mm nähnyt kun lto huutaa päin pienen lapsen naamaa ja lapsille huudetaan muutenkin koska resurssit ei ole kohdillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää vanhemmat jotka tuovat liian pienen lapsen päiväkotiin. Pieni lapsi ei hyödy siitä mitään eikä yhdelle lapselle jää aikaa kun on muitakin lapsia. Liian tarvitseva lapsi ei vaan sovellu päiväkotiin. Pienten ryhmät on juuri tämän takia hirveän kaoottisia. Toki joskus isompikaan lapsi ei sovellu päiväkotiin.

Sen pienen lapsen tuo päiväkotiin perhe, jolla ei ole varaa olla vuosikausia kotona. Se on todennäköisesti perhe, jossa tarvitaan kahden suht pienituloisen aikuisen palkat eikä kotihoidontuki riitä elämiseen. Toivottavasti et työskentele päiväkodissa, jos et kykene lainkaan ymmärtämään niiden perheiden tilannetta, joille päiväkoti tuottaa palvelua.

Työskentelen ja olen monta vuotta työskennellyt. Pienten puolella on kaoottista ja uskon monen lapsen traumatisoituvan päiväkodissa. Päiväkotiin ei pidä tuoda liian pientä lasta. Liian pieni on esim alle 2 vuotias mutta tässä on yksilöllisiä eroja. Olen korkeasti koulutettu. On naiivia ajatella että lapsesta kasvaa tasapainoinen päiväkodissa. Olen mm nähnyt kun lto huutaa päin pienen lapsen naamaa ja lapsille huudetaan muutenkin koska resurssit ei ole kohdillaan.

Edelleenkään, että te ette siellä päiväkodissa tee kunnollista työtä, ei anna sille perheelle yhtään enempää taloudellista vapautta kasvattaa lasta kotona hieman vanhemmaksi. On idioottimaista ajatella, että kaikilla vanhemmilla on VALINTA laittaako lapsen päiväkotiin vai ei. Sellainen mahdollisuus on lähinnä syrjäytyneillä, jotka ovat muutenkin aina kotona ja varakkaammilla, joilla on mahdollisuus jättää toinen vanhempi kotiin pidemmäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

 Siinpä se taitaakin olla, kun otettiin korkeasti koulutettuja muka parantamaan lasten eloa ja oloa, mentiin metsään. Toki kansainvälisyys vaatii kymmenen kielen ja niiden vivahteiden taidon,  mutta lapsi tarvitsee vain huolenpitoa. Jo vuonna 1989 lapseni tarhassa alkoi olla tätä ns. jakoa hoitajat ja hoitajien koitajat.  Lapseni parhain muisto on PÄIVÄKOTIAPULAINEN joka oli ihana Ihminen, jos päiväunilla pissatti hän päästi vessaan. Olenkin kiitellyt häntä tässä vuosien saatossa aika usein tavatessamme, hänen ansiostaan ruan kanssa nirso lapseni selvisi hengissä. Pakkosyötöstä tuli kyllä traumoja, "niskasta kiinni ja sinähän syöt" raakuusa selvisi tämän ihanan päiväkotiapulaisen ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää vanhemmat jotka tuovat liian pienen lapsen päiväkotiin. Pieni lapsi ei hyödy siitä mitään eikä yhdelle lapselle jää aikaa kun on muitakin lapsia. Liian tarvitseva lapsi ei vaan sovellu päiväkotiin. Pienten ryhmät on juuri tämän takia hirveän kaoottisia. Toki joskus isompikaan lapsi ei sovellu päiväkotiin.

Sen pienen lapsen tuo päiväkotiin perhe, jolla ei ole varaa olla vuosikausia kotona. Se on todennäköisesti perhe, jossa tarvitaan kahden suht pienituloisen aikuisen palkat eikä kotihoidontuki riitä elämiseen. Toivottavasti et työskentele päiväkodissa, jos et kykene lainkaan ymmärtämään niiden perheiden tilannetta, joille päiväkoti tuottaa palvelua.

Työskentelen ja olen monta vuotta työskennellyt. Pienten puolella on kaoottista ja uskon monen lapsen traumatisoituvan päiväkodissa. Päiväkotiin ei pidä tuoda liian pientä lasta. Liian pieni on esim alle 2 vuotias mutta tässä on yksilöllisiä eroja. Olen korkeasti koulutettu. On naiivia ajatella että lapsesta kasvaa tasapainoinen päiväkodissa. Olen mm nähnyt kun lto huutaa päin pienen lapsen naamaa ja lapsille huudetaan muutenkin koska resurssit ei ole kohdillaan.

Edelleenkään, että te ette siellä päiväkodissa tee kunnollista työtä, ei anna sille perheelle yhtään enempää taloudellista vapautta kasvattaa lasta kotona hieman vanhemmaksi. On idioottimaista ajatella, että kaikilla vanhemmilla on VALINTA laittaako lapsen päiväkotiin vai ei. Sellainen mahdollisuus on lähinnä syrjäytyneillä, jotka ovat muutenkin aina kotona ja varakkaammilla, joilla on mahdollisuus jättää toinen vanhempi kotiin pidemmäksi aikaa.

Ei pidä odottaa että päiväkoti kasvattaa lapsen yhtä hyvin kuin vanhempi. Minä olen itse kasvanut kotona ensimmäiset vuodet ja kaikki muutkin kotona kasvaneet ovat siitä erittäin kiitollisia. Varsinkin ne jotka tietävät mitä se arki pienten puolella on. Siinä ei oikein auta henkilökunnan koulutuksetkaan kuin tiettyyn pisteeseen asti. Osa lapsista myös sopeutuu hyvin päiväkotiin mutta sitten on se toinen ääripää..

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut 3v+3v+2v=8v ja ryhmän vakaope 3v+3v=6v, eikös minulla sitten pitäisi ketjulogiilan mukaan olla parempi palkka jne?

Kai ymmärrät, että palkkaukseen ei vaikuta se, kuinka monta vuotta yksi tietty työntekijä on opiskellut, vaan se, minkälaiset opinnot vaaditaan kyseisessä tehtävässä työskentelyyn? Kasvatustieteen tohtori saa samaa palkkaa lähihoitajan kanssa, jos työskentelee lastenhoitajan tehtävässä. Epäpätevänä palkka voi olla jopa huonompi, jos hän ei pysty kaikkia työhön kuuluvia tehtäviä suorittamaan, esim. lääkehoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää vanhemmat jotka tuovat liian pienen lapsen päiväkotiin. Pieni lapsi ei hyödy siitä mitään eikä yhdelle lapselle jää aikaa kun on muitakin lapsia. Liian tarvitseva lapsi ei vaan sovellu päiväkotiin. Pienten ryhmät on juuri tämän takia hirveän kaoottisia. Toki joskus isompikaan lapsi ei sovellu päiväkotiin.

Sen pienen lapsen tuo päiväkotiin perhe, jolla ei ole varaa olla vuosikausia kotona. Se on todennäköisesti perhe, jossa tarvitaan kahden suht pienituloisen aikuisen palkat eikä kotihoidontuki riitä elämiseen. Toivottavasti et työskentele päiväkodissa, jos et kykene lainkaan ymmärtämään niiden perheiden tilannetta, joille päiväkoti tuottaa palvelua.

Työskentelen ja olen monta vuotta työskennellyt. Pienten puolella on kaoottista ja uskon monen lapsen traumatisoituvan päiväkodissa. Päiväkotiin ei pidä tuoda liian pientä lasta. Liian pieni on esim alle 2 vuotias mutta tässä on yksilöllisiä eroja. Olen korkeasti koulutettu. On naiivia ajatella että lapsesta kasvaa tasapainoinen päiväkodissa. Olen mm nähnyt kun lto huutaa päin pienen lapsen naamaa ja lapsille huudetaan muutenkin koska resurssit ei ole kohdillaan.

Edelleenkään, että te ette siellä päiväkodissa tee kunnollista työtä, ei anna sille perheelle yhtään enempää taloudellista vapautta kasvattaa lasta kotona hieman vanhemmaksi. On idioottimaista ajatella, että kaikilla vanhemmilla on VALINTA laittaako lapsen päiväkotiin vai ei. Sellainen mahdollisuus on lähinnä syrjäytyneillä, jotka ovat muutenkin aina kotona ja varakkaammilla, joilla on mahdollisuus jättää toinen vanhempi kotiin pidemmäksi aikaa.

Ei pidä odottaa että päiväkoti kasvattaa lapsen yhtä hyvin kuin vanhempi. Minä olen itse kasvanut kotona ensimmäiset vuodet ja kaikki muutkin kotona kasvaneet ovat siitä erittäin kiitollisia. Varsinkin ne jotka tietävät mitä se arki pienten puolella on. Siinä ei oikein auta henkilökunnan koulutuksetkaan kuin tiettyyn pisteeseen asti. Osa lapsista myös sopeutuu hyvin päiväkotiin mutta sitten on se toinen ääripää..

Onko sulla joku aivovaurio, vai miksi se on sinulle niin vaikeaa ymmärtää, että osa perheistä joutuu vain luottamaan siihen, että päiväkoti hoitaa heidän lapsiaan hyvin, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Lastenohjaaja on 99-prosenttisesti opiskellut jotain ihan muuta kuin pyllynpyyhintää, mutta lastentarhanopettajien mielestä hän ei kuitenkaan ole kelvollinen juuri muuhun kuin siihen.

Jos ajatuksena on, että vain lto suunnittelee ja pitää tuokioita, niin sitten on kyllä aikamoista tuhlausta opettaa niitä asioita muulle henkilökunnalle koulutuksessa. Hyvin riittäisi siinä tapauksessa jos lastenhoitajat kävisivät vaan jonkun tyyliin kuukauden kurssin, missä opetettaisiin ryhmänhallintaa, lasten kehitysvaiheita ja lapsipsykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Tietysti se saa näkyä. Lapset (ryhmässä 12 - 21 kpl) eivät kuitenkaan ole mitään perunasäkkejä, joiden siirtelyyn ja liikuttamiseen riittää yksi käsipari.

Jos aidosti halutaan eriyttää koulutustason mukaan (ryhmän 2 kpl opettajaa eivät hoida lapsia ja osallistu arkeen), ryhmä ei toimi yhdellä lastenhoitajalla.

Ei se yksi opettajakaan pysty pyörittämään ryhmää yksinään, vaikka on koulutetumpi. Hänelläkin on vain kaksi kättä ja yksi syli.

Se ei toimi niin, että yksi tekee perustyön, johon kaksi ei osallistu kuin parin tuokion verran. Se on mahdotonta, koska kyse on elävistä lapsista. He tarvitsevat läsnä olevia aikuisia ja heidän apuaan, hoitoa ja huomiota.

Kasvatus ja opetus tapahtuu arjessa. Se on lastenhoitajan työtä (perushoidon lisäksi). Se on työ, johon lastenhoitaja on koulutettu. Miksi se ei saisi näkyä työssä? Miksi lastenhoitajan pitäisi tehdä pelkästään ryhmän siirtelyä paikasta toiseen ja samaan aikaan avustajan tehtävät (vaatehuolto, pöytien pyyhkimiset etc)?

Kun se perustyö ei ole opettajan työtä. Ihan turhaa sinä kateellisena kyttäät "osallistuuko" se opettaja sinun työsi tekemiseen vai ei.

Mitähän sinä selität? Missä väitin, että perustyö olisi opettajan työtä? Mistä sen kateellisuuden vedit?

Sanoin, että lh:n työtä on PERUSHOITO JA ARJESSA TAPAHTUVA KASVATUS JA OPETUS.

Sanoin, että lh TEKEE OMAN TYÖNSÄ OHELLA AVUSTAJAN TYÖT.

Sanoin, että YKSI IHMINEN EI PYSTY VETÄMÄÄN RYHMÄÄ, IHAN SAMA ONKO LH VAI OPETTAJA.

Eli, niin kauan kuin ryhmässä on vain YKSI PERUSTYÖN TEKIJÄ, opettajat osallistuvat myös arkeen. Jos ryhmässä on KOLME PERUSTYÖN TEKIJÄÄ, opettajat voivat keskittyä omaan työhönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Ja palkassa. On typerää resurssien haaskausta, että yliopiston käynyt ihminen pyyhkii pyllyjä.

Ja koultuksen haaskausta jos täytyy käydä yliopisto osatakseen pyyhkiä niitä pyllyjä, mitä pienten puolella se työ arjessa on. Toki siihenkin voi joku komitea laatia pedagogiset ohjeet-kasvatustieteen kurssin , missä opetellaan sanoittamaan tai laulamaan hämä-hämä-häkkiä samalla kuin pyyhitään peppua kakasta. Opettaja voi sitten vieressä seuraten todeta toteutuuko tämä mullistava oppi käytännössä hoitajan suorittaessa vaativaa toimenpidettä annettujen ohjesääntöjen mukaisesti.

Todella turhauttavaa lukea tällaisia kommentteja. Oikeasti opiskelkaa itse kasvatustieteitä niin ei tarvitse suoltaa tällaista p a s k a a tänne. Sitten ymmärrätte, että meidän työ ei ole pelkkää pyllynpyyhkimistä, ja että on äärimmäisen tärkeää pienten ryhmässä, että opettaja on oikeasti pätevä.

Olen oikeasti opiskellut kasvatustieteitä ja en ollut vaikuttunut niiden sisältämästä sekoituksesta mutuilua, ideologiaa ja toiveajattelua. Esimerkiksi alalla vallitseva asenne(ongelma) kvantitatiivista tutkimusta kohtaan on käsittämätön. Sellaisista aiheista millä olisi oikeasti merkitystä opetuksessa (esim. lasten kehitystasojen vaikutus oppimiseen) tulee opintojen aikana hyvin vähän konkreettista pohjaa. Inkluusion käsittely muistutti oikeamielisyydessään jotain skientologien initiaatiomenoja ja kaikenlaisiin oppimisen ja käyttäytymisen ongelmiin tarjottiin ratkaisuna lähinnä asennemuutosta, siis opettajan puolelta. 

t. biologian tohtori