Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa puhutaan, että suunnitteluun menee paljon aikaa. Mitä tuo suunnittelu pitää sisällään ja miksi siihen menee niin valtavasti aikaa?
Se on ihan lakisääteistä. Kaikesta mitä lasten kanssa tehdään pitää olla suunnitelmat sekä erikseen arvioinnit. Jos lähdet aitojen ulkopuolelle pitää tehdä erikseen retkisuunnitelma. Jokaisella lapsella pitää olla oma vasu, jota päivitetään väh. kerran vuodessa. Monista asioista huomasin että tulee päällekkäinkirjauksia; siitä huolimatta ne oli tehtävä kun ylemmältä taholta määrätty. Neuvolaan täytetään omat kirjaukset.
Sit on liuta muita suunnitelmia ja papereita mitkä pitää tarkistaa ja päivittää aika-ajoin. Kuten päiväkodin oma vasu, pedagogiikan palaset, perehdytyskansiot, turvallisuussuunnitelmat. Sit ylemmältä taholta tulee näitä projekteja joka vuodelle, esim. pitää jokaisen ryhmän tehdä seurantaa, selvitystä ja arviointia tarkennettuna siitä miten vaikkapa tunnetaitoja on vuoden aikana ryhmässä toteutettu.
Ainakaan retkisuunnitelma ei ole lakisääteinen. Eikä moni muukaan mainitsemistasi paperitöistä.
Oikeasti? Miten niin ei ole, täsmennä ( kiitos ), haluamme tietoa.
Löydät itse lakitekstin Finlexistä. Eli eikun vaan tavaamaan.
Samalla vaivalla olisit kommenttiisi voinut täsmentää meille mitä tarkoitit, heittelit tuollaisen herneen ja nyt kehotat poimimaan loput sangollisesta itse?
Fiksu kommentointi on aina spesifi ja tarkka kun esitetään väittämä.
Pitäisikö siteerata koko laki, ja sitten laittaa perään kommentti, että ei tosiaan ole mainintaa retkisuunnitelmasta tässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme Virossa ja meillä on lapset täkäläisessä päiväkodissa. Kokemusta on myös suomalaisesta. Uskallan väittää, että Virossa rahaa on vähemmän, mutta homma toimii sata kertaa paremmin. Ryhmät on omissa osastoissaan, henkilökunta pysyy usein kuusi vuotta samana. Erona on myös se, että vanhemmille on yksi vanhempainilta syksyllä, sitten ope sanoo jos jotain muuta on. Muutoin päikky huolehtii lapsista ja hyvin huolehtiikin. Mutta vanhemmat ei häslää vaan viennit ja haut on nopeita. Mitään lippulappuja ei tule, poissaolot laitetaan sähköisesti. Vanhemmat voi ostaa harrastuksia päikkyyn, joita tulee vetään ulkopuoliset. Johtaminen tuntuu selkeältä eikä taudit ja kihomadot kierrä. Ihan oikeasti, tulkaa vaikka katsomaan!
Vierailija kirjoitti:
Asumme Virossa ja meillä on lapset täkäläisessä päiväkodissa. Kokemusta on myös suomalaisesta. Uskallan väittää, että Virossa rahaa on vähemmän, mutta homma toimii sata kertaa paremmin. Ryhmät on omissa osastoissaan, henkilökunta pysyy usein kuusi vuotta samana. Erona on myös se, että vanhemmille on yksi vanhempainilta syksyllä, sitten ope sanoo jos jotain muuta on. Muutoin päikky huolehtii lapsista ja hyvin huolehtiikin. Mutta vanhemmat ei häslää vaan viennit ja haut on nopeita. Mitään lippulappuja ei tule, poissaolot laitetaan sähköisesti. Vanhemmat voi ostaa harrastuksia päikkyyn, joita tulee vetään ulkopuoliset. Johtaminen tuntuu selkeältä eikä taudit ja kihomadot kierrä. Ihan oikeasti, tulkaa vaikka katsomaan!
Sielläkin taitaa olla monenlaista , ainakin mitä olen blogeja seurannut.
Ja esim. siinä päiväkodissa missä vierailin, lapset opettelivat kolme vuotiaana laskemista ja lukemista jotta pääsisivät hyvään kouluun . Niissäkin tuntui olevan eroja.
Aina voi vaihtaa alaa, siivoojien paikkoja on paljon vapaana, itsenäinen työ, voi kuunnella radiota vaikka työn lomassa.Palkkakin parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme Virossa ja meillä on lapset täkäläisessä päiväkodissa. Kokemusta on myös suomalaisesta. Uskallan väittää, että Virossa rahaa on vähemmän, mutta homma toimii sata kertaa paremmin. Ryhmät on omissa osastoissaan, henkilökunta pysyy usein kuusi vuotta samana. Erona on myös se, että vanhemmille on yksi vanhempainilta syksyllä, sitten ope sanoo jos jotain muuta on. Muutoin päikky huolehtii lapsista ja hyvin huolehtiikin. Mutta vanhemmat ei häslää vaan viennit ja haut on nopeita. Mitään lippulappuja ei tule, poissaolot laitetaan sähköisesti. Vanhemmat voi ostaa harrastuksia päikkyyn, joita tulee vetään ulkopuoliset. Johtaminen tuntuu selkeältä eikä taudit ja kihomadot kierrä. Ihan oikeasti, tulkaa vaikka katsomaan!
Sielläkin taitaa olla monenlaista , ainakin mitä olen blogeja seurannut.
Ja esim. siinä päiväkodissa missä vierailin, lapset opettelivat kolme vuotiaana laskemista ja lukemista jotta pääsisivät hyvään kouluun . Niissäkin tuntui olevan eroja.
Virossahan koodataankin jo ekalla luokalla. Tulevat pärjäämään paljon paremmin globaaleilla markkinoilla kuin meidän lapsemme, joita ei saisi ilmeisesti lainkaan opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.
Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...
Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.
Nimenomaan, ajallisesti mahdoton yhtälö. Mitä tekee vaka ope? Yrittää täyttää ylemmän tahon "toimistopedagogien" jokaisen vaatimuksen, vai priorisoi lapsen ja lapsiryhmän edun mukaisesti?
Voit löytää uusia ja luoviakin tapoja tehdä työtä.
Voi hyvänen aika. Me vaka opet (itse kohta entinen) emme ole mitään itsenäisiä ammatinharjoittajia jotka voimme päättää mitkä työtehtävät haluamme suorittaa ja mitkä enme. Palavereihin ja tapaamisiin on juostava ja kirjaamistöitä on paljon, emme voi jättää näitä tekemättä ja valita että olemme mielummin lapsiryhmässä vaikka se olisikin tärkeämpää. Eikö tämä mene sinne pieneen kaaliin Olemme pitäneet ääntä ongelmasta ja nyt on menossa joukkomarssi pois alalta. Eikö tämä jo kerro siitä että meillä ei ole valinnanvapautta toimia työssä kuten itse haluamme.
Ei aivan. Ellet sitten ole töissä liukuhihnapäiväkodissa, missä et voi työsi sisältöön ollenkaan vaikuttaa.
Ongelma on siinä, että opettajat ulkoistavat itsensä ryhmästä, luullen sen olevan työn ydintä ja jättävät lastenhoitajat selviytymään yksin. Ei kaikki palaverit ole oikeasti tärkeitä.
Jokainen ope priorisoi joka tapauksessa työtehtäviään, koska kaikkiin ei aika riitä. Niiden valintojen hedelmistä sitten nauttii omassa ryhmässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme Virossa ja meillä on lapset täkäläisessä päiväkodissa. Kokemusta on myös suomalaisesta. Uskallan väittää, että Virossa rahaa on vähemmän, mutta homma toimii sata kertaa paremmin. Ryhmät on omissa osastoissaan, henkilökunta pysyy usein kuusi vuotta samana. Erona on myös se, että vanhemmille on yksi vanhempainilta syksyllä, sitten ope sanoo jos jotain muuta on. Muutoin päikky huolehtii lapsista ja hyvin huolehtiikin. Mutta vanhemmat ei häslää vaan viennit ja haut on nopeita. Mitään lippulappuja ei tule, poissaolot laitetaan sähköisesti. Vanhemmat voi ostaa harrastuksia päikkyyn, joita tulee vetään ulkopuoliset. Johtaminen tuntuu selkeältä eikä taudit ja kihomadot kierrä. Ihan oikeasti, tulkaa vaikka katsomaan!
Sielläkin taitaa olla monenlaista , ainakin mitä olen blogeja seurannut.
Ja esim. siinä päiväkodissa missä vierailin, lapset opettelivat kolme vuotiaana laskemista ja lukemista jotta pääsisivät hyvään kouluun . Niissäkin tuntui olevan eroja.
Virossahan koodataankin jo ekalla luokalla. .
Kyllä se Suomessakin kuuluu varhaiskasvatussuunnitelmaan. Mutta en siis väitä tässä ettenkö uskoisi Virossa päivähoidon olevan laadukasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.
Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...
Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.
Nimenomaan, ajallisesti mahdoton yhtälö. Mitä tekee vaka ope? Yrittää täyttää ylemmän tahon "toimistopedagogien" jokaisen vaatimuksen, vai priorisoi lapsen ja lapsiryhmän edun mukaisesti?
Voit löytää uusia ja luoviakin tapoja tehdä työtä.
Voi hyvänen aika. Me vaka opet (itse kohta entinen) emme ole mitään itsenäisiä ammatinharjoittajia jotka voimme päättää mitkä työtehtävät haluamme suorittaa ja mitkä enme. Palavereihin ja tapaamisiin on juostava ja kirjaamistöitä on paljon, emme voi jättää näitä tekemättä ja valita että olemme mielummin lapsiryhmässä vaikka se olisikin tärkeämpää. Eikö tämä mene sinne pieneen kaaliin Olemme pitäneet ääntä ongelmasta ja nyt on menossa joukkomarssi pois alalta. Eikö tämä jo kerro siitä että meillä ei ole valinnanvapautta toimia työssä kuten itse haluamme.
Ei aivan. Ellet sitten ole töissä liukuhihnapäiväkodissa, missä et voi työsi sisältöön ollenkaan vaikuttaa.
Ongelma on siinä, että opettajat ulkoistavat itsensä ryhmästä, luullen sen olevan työn ydintä ja jättävät lastenhoitajat selviytymään yksin. Ei kaikki palaverit ole oikeasti tärkeitä.
Jokainen ope priorisoi joka tapauksessa työtehtäviään, koska kaikkiin ei aika riitä. Niiden valintojen hedelmistä sitten nauttii omassa ryhmässään.
Niinpä. Varhaiskasvatus on vuorovaikutusammatti, mutta opettajien vuorovaikutus suuntautuu entistä enemmän aikuisten väliseksi.
Vierailija kirjoitti:
"Olen miettinyt alalle hakeutumista. Olen aineenopettaja, mutta töitä olisi varmemmin varhaiskasvatuksessa, ainakin vielä muutaman vuoden. Olen niin kovissa liemissä keitetty, että tuskin stressaan enää mistään. En välitä hienoista tavoitteista ja kirjauksista, jos ei ole aikaa eikä työvoimaa toimia niiden mukaan. Pidän lapset hengissä ja
kieltäydyn ottamasta heitä vastaan, jos enimmäismäärä ylittyy,
eli muita työntekijöitä ei ole tarpeeksi. Vanhempi ottaa sitten lapsen vaikka mukaansa töihin.
Hyvin voisin tuolla omalla linjallani jatkaa kunnes mut siirrettäisiin muihin tehtäviin tai irtisanottaisiin jollain tekaistulla perusteella :-) En todellakaan ota vakavasti muiden päälleni lataamia paineita. Hommat hoidetaan niin kuin pystytään, eikä turhia riskejä oteta."
Okei, sä kieltäydyt ottamasta vastaan kun enimmäismäärä täyttyy. Hyvä.
Varaudu myös siihen saikaavievään soittelurumbaan kiukkuisille vanhemmille, kun kesken päivää enimmäismäärä voi ylittyä kun ryhmiä yhdistellään sairaustapauksissa eikä sijaista tulekaan. Tai vanhempi jättää kuumeisen lapsen eteiseen ja kiiruhtaa töihin. Sitten yrität saada häntä kiinni ja muut lapset huutaa jaloissa huomiotasi.
Mut tosiaan -- ei paineita. Rentoa menoahan tämä alimiehityksellä mennessä vaan on.
Toki soittelisin vanhemmille, jos henkilömitoitus ylittyisi. Täytyyhän heidän saada valita, ottavatko riskin lapsensa kanssa vai tulevatko hakemaan. Ei ne mitoitukset huvin vuoksi ole. Ja muutenkin hyvä vanhempien tietää, missä mennään. Saavat valittaa kunnan varhaiskasvatuksesta vastaaville tai viime kädessä valtuutetuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun oma lapseni oli tarhassa. Kyllä sieltä soiteltiin joskus, että voisitko tulla jo hakemaan, kun meillä ei riitä hoitajat. En sitä sen enempää kummastellut, yritin päästä heti lähtemään.
Tämä oli Tampereella ja aikaa on jo yli kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.
Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...
Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.
Nimenomaan, ajallisesti mahdoton yhtälö. Mitä tekee vaka ope? Yrittää täyttää ylemmän tahon "toimistopedagogien" jokaisen vaatimuksen, vai priorisoi lapsen ja lapsiryhmän edun mukaisesti?
Voit löytää uusia ja luoviakin tapoja tehdä työtä.
Voi hyvänen aika. Me vaka opet (itse kohta entinen) emme ole mitään itsenäisiä ammatinharjoittajia jotka voimme päättää mitkä työtehtävät haluamme suorittaa ja mitkä enme. Palavereihin ja tapaamisiin on juostava ja kirjaamistöitä on paljon, emme voi jättää näitä tekemättä ja valita että olemme mielummin lapsiryhmässä vaikka se olisikin tärkeämpää. Eikö tämä mene sinne pieneen kaaliin Olemme pitäneet ääntä ongelmasta ja nyt on menossa joukkomarssi pois alalta. Eikö tämä jo kerro siitä että meillä ei ole valinnanvapautta toimia työssä kuten itse haluamme.
Ei aivan. Ellet sitten ole töissä liukuhihnapäiväkodissa, missä et voi työsi sisältöön ollenkaan vaikuttaa.
Ongelma on siinä, että opettajat ulkoistavat itsensä ryhmästä, luullen sen olevan työn ydintä ja jättävät lastenhoitajat selviytymään yksin. Ei kaikki palaverit ole oikeasti tärkeitä.
Jokainen ope priorisoi joka tapauksessa työtehtäviään, koska kaikkiin ei aika riitä. Niiden valintojen hedelmistä sitten nauttii omassa ryhmässään.
En minä vaka-opettajana saa itse valita, mihin palaveriin osallistun ja mihin en. Kerran viikossa minun on oltava talon opettajien palaverissa edustamassa tiimiäni, kerran viikossa meillä on oman tiimin palaveri ja nyt viime viikkoina minulla on ollut paljon pakollisia vasukeskustelupalavereja lasten vanhempien kanssa. Ensi viikolla on myös yksi palaveri erityisopettajan kanssa, hänen pyynnöstään. En voi sanoa, etten osallistu. Jos ryhmään ei jäisi 1-2 kasvattajaa (riippuen kellonajasta: päiväunien aikaan riittää, että jää yksi, jonka naapuriryhmän työkaveri päästää tauolle), niin voin korkeintaan opettajien viikkopalaverista jäädä pois ja siirtää muut palaverit toiselle päivälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.
Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...
Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.
Nimenomaan, ajallisesti mahdoton yhtälö. Mitä tekee vaka ope? Yrittää täyttää ylemmän tahon "toimistopedagogien" jokaisen vaatimuksen, vai priorisoi lapsen ja lapsiryhmän edun mukaisesti?
Voit löytää uusia ja luoviakin tapoja tehdä työtä.
Voi hyvänen aika. Me vaka opet (itse kohta entinen) emme ole mitään itsenäisiä ammatinharjoittajia jotka voimme päättää mitkä työtehtävät haluamme suorittaa ja mitkä enme. Palavereihin ja tapaamisiin on juostava ja kirjaamistöitä on paljon, emme voi jättää näitä tekemättä ja valita että olemme mielummin lapsiryhmässä vaikka se olisikin tärkeämpää. Eikö tämä mene sinne pieneen kaaliin Olemme pitäneet ääntä ongelmasta ja nyt on menossa joukkomarssi pois alalta. Eikö tämä jo kerro siitä että meillä ei ole valinnanvapautta toimia työssä kuten itse haluamme.
Ei aivan. Ellet sitten ole töissä liukuhihnapäiväkodissa, missä et voi työsi sisältöön ollenkaan vaikuttaa.
Ongelma on siinä, että opettajat ulkoistavat itsensä ryhmästä, luullen sen olevan työn ydintä ja jättävät lastenhoitajat selviytymään yksin. Ei kaikki palaverit ole oikeasti tärkeitä.
Jokainen ope priorisoi joka tapauksessa työtehtäviään, koska kaikkiin ei aika riitä. Niiden valintojen hedelmistä sitten nauttii omassa ryhmässään.
En minä vaka-opettajana saa itse valita, mihin palaveriin osallistun ja mihin en. Kerran viikossa minun on oltava talon opettajien palaverissa edustamassa tiimiäni, kerran viikossa meillä on oman tiimin palaveri ja nyt viime viikkoina minulla on ollut paljon pakollisia vasukeskustelupalavereja lasten vanhempien kanssa. Ensi viikolla on myös yksi palaveri erityisopettajan kanssa, hänen pyynnöstään. En voi sanoa, etten osallistu. Jos ryhmään ei jäisi 1-2 kasvattajaa (riippuen kellonajasta: päiväunien aikaan riittää, että jää yksi, jonka naapuriryhmän työkaveri päästää tauolle), niin voin korkeintaan opettajien viikkopalaverista jäädä pois ja siirtää muut palaverit toiselle päivälle.
Kaksi palaveria viikossa ja vasukeskustelut ehkä kerran kaksi vuodessa per lapsi. Ei mikään iso määrä työajasta. Sitä en ymmärrä miten tästäkin viitsitään alkaa opettajaa haukkumaan ja syyllistämään. Kehdataan vielä puhua jostain kissanristiäisistä. Näin ulkopuolisena näkisin, että päiväkodeissa on kaksi ongelmaa. Toinen on huono ilmapiiri, joka pääosin johtuu epäselvistä toimenkuvista, joita pitäisi terävöittää ja rakentaa opettajan rooli selvästi erilaiseksi kuin hoitajan rooli. Lisäksi sosionominrooli pitää vakiinnuttaa Helsingin ulkopuolellekin. Toinen ongelma on, että aputyövoimassa on säästetty. Sieltä kurahoususulkeisista puuttuu väkeä. Tätä avustavaa työvoimaa puuttuu kunnallisella sektorilla kaikkialta. Tiettävästi jossain on terveyskeskuksia, joissa lääkäritkin moppaavat auloja, mutta kaikkialla on akateemisia tekemässä yksinkertaisia konttorihommia, postittelemassa, kopioimassa, arkistoimassa tai pyyhkimässä pyllyjä. Tällaisessa toiminnassa ei ole järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Nyt et tiedä mistä puhut. Varhaiskasvatussunnitelmaa on toteutettava ja opettaja on vastuussa ryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelusta ja toteutumisesta. Jos nämä eivät toteudu niin aika pian tulee varmasti palautetta johtajalta/vanhemmilta. Tuo äsken kuvailemasi voisi olla hyvin tyypillinen päivä esim. perhepäivähoidossa mutta se ei ole sama asia kun varhaiskasvatus. Olen itse kyllä myös samaa mieltä siinä mielessä että alle 3-vuotiailta voitaisiin pedagoginen suunnittelu poistaa kokonaan ja keskittyä siihen perushoitoon.
Opettajat pelkäävät arvostuksen laskevan, jos keskittyvät suunnittelusta ihan vaan hoivaan ja yhdessä oloon lasten kanssa ja spontaaniin tekemiseen lasten kiinnostuksen mukaan? On selvää että lapset voivat huonosti tässä nykyisessä systeemissä, jos aikuiset ovat kireitä ja kiireisiä...
Ne vaatimukset toteuttaa pedagogista toimintaa tulevat ylempää eivätkä varmastikaan opettajien omasta toiveesta. Vasuun on kirjattava nämä pedagogiset tavoitteet jokaisen lapsen kohdalle ja sitten on myös ryhmän yhteinen pedagoginen suunnitelma jota toteutettava. Työ on jatkuvaa arviointia ja suunnittelua ja siihen päälle se perushoito. Ei kukaan opettaja varmasti tällaista toivo ja ajallisesti tuo on ihan mahdoton haaste.
Nimenomaan, ajallisesti mahdoton yhtälö. Mitä tekee vaka ope? Yrittää täyttää ylemmän tahon "toimistopedagogien" jokaisen vaatimuksen, vai priorisoi lapsen ja lapsiryhmän edun mukaisesti?
Voit löytää uusia ja luoviakin tapoja tehdä työtä.
Voi hyvänen aika. Me vaka opet (itse kohta entinen) emme ole mitään itsenäisiä ammatinharjoittajia jotka voimme päättää mitkä työtehtävät haluamme suorittaa ja mitkä enme. Palavereihin ja tapaamisiin on juostava ja kirjaamistöitä on paljon, emme voi jättää näitä tekemättä ja valita että olemme mielummin lapsiryhmässä vaikka se olisikin tärkeämpää. Eikö tämä mene sinne pieneen kaaliin Olemme pitäneet ääntä ongelmasta ja nyt on menossa joukkomarssi pois alalta. Eikö tämä jo kerro siitä että meillä ei ole valinnanvapautta toimia työssä kuten itse haluamme.
Ei aivan. Ellet sitten ole töissä liukuhihnapäiväkodissa, missä et voi työsi sisältöön ollenkaan vaikuttaa.
Ongelma on siinä, että opettajat ulkoistavat itsensä ryhmästä, luullen sen olevan työn ydintä ja jättävät lastenhoitajat selviytymään yksin. Ei kaikki palaverit ole oikeasti tärkeitä.
Jokainen ope priorisoi joka tapauksessa työtehtäviään, koska kaikkiin ei aika riitä. Niiden valintojen hedelmistä sitten nauttii omassa ryhmässään.
En minä vaka-opettajana saa itse valita, mihin palaveriin osallistun ja mihin en. Kerran viikossa minun on oltava talon opettajien palaverissa edustamassa tiimiäni, kerran viikossa meillä on oman tiimin palaveri ja nyt viime viikkoina minulla on ollut paljon pakollisia vasukeskustelupalavereja lasten vanhempien kanssa. Ensi viikolla on myös yksi palaveri erityisopettajan kanssa, hänen pyynnöstään. En voi sanoa, etten osallistu. Jos ryhmään ei jäisi 1-2 kasvattajaa (riippuen kellonajasta: päiväunien aikaan riittää, että jää yksi, jonka naapuriryhmän työkaveri päästää tauolle), niin voin korkeintaan opettajien viikkopalaverista jäädä pois ja siirtää muut palaverit toiselle päivälle.
Noi palaverit on peruskauraa, tuskin niistä tarvii tinkiä. Varsinkaan oman tiimin palavereista ei kannata tinkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26 vuotta 60 eri paikassa? Siis käytännössä 5 kuukautta per paikka? Miksi moinen vaihtuvuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme Virossa ja meillä on lapset täkäläisessä päiväkodissa. Kokemusta on myös suomalaisesta. Uskallan väittää, että Virossa rahaa on vähemmän, mutta homma toimii sata kertaa paremmin. Ryhmät on omissa osastoissaan, henkilökunta pysyy usein kuusi vuotta samana. Erona on myös se, että vanhemmille on yksi vanhempainilta syksyllä, sitten ope sanoo jos jotain muuta on. Muutoin päikky huolehtii lapsista ja hyvin huolehtiikin. Mutta vanhemmat ei häslää vaan viennit ja haut on nopeita. Mitään lippulappuja ei tule, poissaolot laitetaan sähköisesti. Vanhemmat voi ostaa harrastuksia päikkyyn, joita tulee vetään ulkopuoliset. Johtaminen tuntuu selkeältä eikä taudit ja kihomadot kierrä. Ihan oikeasti, tulkaa vaikka katsomaan!
Sielläkin taitaa olla monenlaista , ainakin mitä olen blogeja seurannut.
Ja esim. siinä päiväkodissa missä vierailin, lapset opettelivat kolme vuotiaana laskemista ja lukemista jotta pääsisivät hyvään kouluun . Niissäkin tuntui olevan eroja.
Virossahan koodataankin jo ekalla luokalla. Tulevat pärjäämään paljon paremmin globaaleilla markkinoilla kuin meidän lapsemme, joita ei saisi ilmeisesti lainkaan opettaa.
Virossa ei myöskään sikailla päiväkodista löhtien ja koulussa juosta pitkin seiniä, koska joki kirjainyhdistelmä..
Huomenna alkavalla työviikolla meiltä puuttuu ryhmästä kasvattaja eikä ainakaan perjantaina kukaan ollut ilmoittautunut keikkaa ottamaan, on siis hyvin epätodennäköistä, että sijaista ryhmäämme saadaan. Ja kyseessä 21 lapsen ryhmä.
Tervetuloa siis uusi työviikko jonka loppuessa perjantaina on hyvin katkipoikkinaatti.
Vierailija kirjoitti:
Huomenna alkavalla työviikolla meiltä puuttuu ryhmästä kasvattaja eikä ainakaan perjantaina kukaan ollut ilmoittautunut keikkaa ottamaan, on siis hyvin epätodennäköistä, että sijaista ryhmäämme saadaan. Ja kyseessä 21 lapsen ryhmä.
Tervetuloa siis uusi työviikko jonka loppuessa perjantaina on hyvin katkipoikkinaatti.
Ai teillä on siellä vain viisipäiväinen työviikko? Kelpais kyllä.
Mä olen lastenhoitajana eikä meillä ole onneksi todellakaan niin että hoitaja tekee kaikki ”paskahommat” Meidän talossa opet tekevät kaikkea. Tottakai heillä on suunnittelua mutta ei meillä lapset tai hoitajat siitä kärsi. Meillä opet haluavat olla lasten kanssa, olla ulkona, ovat nukkarissa. Meillä henkilökunta on pysyvää ja talon henki hyvää (myös sijaiset huomaavat tämän) Jos ei ole aikaa, suunnitteluajasta karsitaan. Meillä on rento, mutta hyvä ote työhön. Ei tarvitse nipottaa pienistä eikä pomo höhki niskaan. Tämä Vantaalla.
Kun suunnitteluajasta karsitaan niin siinä rikotaan työaikalakia.
"Olen miettinyt alalle hakeutumista. Olen aineenopettaja, mutta töitä olisi varmemmin varhaiskasvatuksessa, ainakin vielä muutaman vuoden. Olen niin kovissa liemissä keitetty, että tuskin stressaan enää mistään. En välitä hienoista tavoitteista ja kirjauksista, jos ei ole aikaa eikä työvoimaa toimia niiden mukaan. Pidän lapset hengissä ja
kieltäydyn ottamasta heitä vastaan, jos enimmäismäärä ylittyy,
eli muita työntekijöitä ei ole tarpeeksi. Vanhempi ottaa sitten lapsen vaikka mukaansa töihin.
Hyvin voisin tuolla omalla linjallani jatkaa kunnes mut siirrettäisiin muihin tehtäviin tai irtisanottaisiin jollain tekaistulla perusteella :-) En todellakaan ota vakavasti muiden päälleni lataamia paineita. Hommat hoidetaan niin kuin pystytään, eikä turhia riskejä oteta."
Okei, sä kieltäydyt ottamasta vastaan kun enimmäismäärä täyttyy. Hyvä.
Varaudu myös siihen saikaavievään soittelurumbaan kiukkuisille vanhemmille, kun kesken päivää enimmäismäärä voi ylittyä kun ryhmiä yhdistellään sairaustapauksissa eikä sijaista tulekaan. Tai vanhempi jättää kuumeisen lapsen eteiseen ja kiiruhtaa töihin. Sitten yrität saada häntä kiinni ja muut lapset huutaa jaloissa huomiotasi.
Mut tosiaan -- ei paineita. Rentoa menoahan tämä alimiehityksellä mennessä vaan on.