Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Tietysti se saa näkyä. Lapset (ryhmässä 12 - 21 kpl) eivät kuitenkaan ole mitään perunasäkkejä, joiden siirtelyyn ja liikuttamiseen riittää yksi käsipari.
Jos aidosti halutaan eriyttää koulutustason mukaan (ryhmän 2 kpl opettajaa eivät hoida lapsia ja osallistu arkeen), ryhmä ei toimi yhdellä lastenhoitajalla.
Ei se yksi opettajakaan pysty pyörittämään ryhmää yksinään, vaikka on koulutetumpi. Hänelläkin on vain kaksi kättä ja yksi syli.
Se ei toimi niin, että yksi tekee perustyön, johon kaksi ei osallistu kuin parin tuokion verran. Se on mahdotonta, koska kyse on elävistä lapsista. He tarvitsevat läsnä olevia aikuisia ja heidän apuaan, hoitoa ja huomiota.
Kasvatus ja opetus tapahtuu arjessa. Se on lastenhoitajan työtä (perushoidon lisäksi). Se on työ, johon lastenhoitaja on koulutettu. Miksi se ei saisi näkyä työssä? Miksi lastenhoitajan pitäisi tehdä pelkästään ryhmän siirtelyä paikasta toiseen ja samaan aikaan avustajan tehtävät (vaatehuolto, pöytien pyyhkimiset etc)?
Lastenhoitajaa ei ole koulutettu opetustyöhön. Tässä näkyy selvästi se, että lastenhoitajan koulutuksella et voi tietää, mitä varhaiskasvatuksen opettajan koulutus pitää sisällään. Et siis edes tiedä, mitä kaikkea et tiedäkään kasvatuksesta ja opetuksesta :) En myöskään allekirjoita väitettä, että vaka-opet olisivat lasten kanssa vain tuokioiden ajan. Kyllä opettaja on lasten kanssa valtaosan työpäivästään, vaikka siihen sisältyy myös SAK-aika sekä satunnaisia palavereita. Kenelläkään ei kuitenkaan ole monen tunnin edestä palavereita joka päivä, vaikka toki syksyisin ja keväisin vasukeskustelujen aikaan siltä voi tuntua.
Siitä olen samaa mieltä, että lastenhoitajan työhön ei myöskään pitäisi kuulua avustajan tehtävät, vaan niihin pitäisi olla ihan selkeästi avustajan/päiväkotiapulaisen tittelillä ja työnkuvalla työskentelevä henkilö. Olisi ihan valtava helpotus arkeen, kun ryhmässä olisi työntekijä, jonka vastuulla olisi juuri vaatehuolto, paikkojen siistiminen, lakanoiden vaihto yms., että kasvatusvastuulliset voisivat keskittyä lapsiin. Toki apulainen voisi osallistua myös helppoihin perushoitotehtäviin, kuten vessatukset, pukemiset, syöttämiset yms., niihinhän ei ole koulutusta vaka-opettajillakaan.
Missä näkyy, etten tiedä mitä opettajan työ pitää sisällään? Siinäkö, että opettaja ei pysty pyörittämään lapsiryhmää yksin sen paremmin kuin lastenhoitaja?
Varmasti en tiedä kaikkea, mitä kasvatus ja opetus pitää sisällään, tosin et tiedä sinäkään. Me kaikki opimme koulutuksen lisäksi työtä tekemällä ja lisätietoa hankkimalla, ainakin meidän pitäisi. Lastenhoitajan koulutukseen sisältyy, ja lastenhoitajalta myös odotetaanvahvaa arjen pedagogiikkaa. Lähinnä tästä puhuin.
Open salatieteiden osaamisesta minulla ei ole mitään tietoa. Vastavalmistuneilla se on ilmeisen hyvin pipossa, he tietävät kaiken kaikesta. Kokeneemmat tekevät mieluusti tiimityötä, ja jakavat osaamistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Tietysti se saa näkyä. Lapset (ryhmässä 12 - 21 kpl) eivät kuitenkaan ole mitään perunasäkkejä, joiden siirtelyyn ja liikuttamiseen riittää yksi käsipari.
Jos aidosti halutaan eriyttää koulutustason mukaan (ryhmän 2 kpl opettajaa eivät hoida lapsia ja osallistu arkeen), ryhmä ei toimi yhdellä lastenhoitajalla.
Ei se yksi opettajakaan pysty pyörittämään ryhmää yksinään, vaikka on koulutetumpi. Hänelläkin on vain kaksi kättä ja yksi syli.
Se ei toimi niin, että yksi tekee perustyön, johon kaksi ei osallistu kuin parin tuokion verran. Se on mahdotonta, koska kyse on elävistä lapsista. He tarvitsevat läsnä olevia aikuisia ja heidän apuaan, hoitoa ja huomiota.
Kasvatus ja opetus tapahtuu arjessa. Se on lastenhoitajan työtä (perushoidon lisäksi). Se on työ, johon lastenhoitaja on koulutettu. Miksi se ei saisi näkyä työssä? Miksi lastenhoitajan pitäisi tehdä pelkästään ryhmän siirtelyä paikasta toiseen ja samaan aikaan avustajan tehtävät (vaatehuolto, pöytien pyyhkimiset etc)?
Lastenhoitajaa ei ole koulutettu opetustyöhön. Tässä näkyy selvästi se, että lastenhoitajan koulutuksella et voi tietää, mitä varhaiskasvatuksen opettajan koulutus pitää sisällään. Et siis edes tiedä, mitä kaikkea et tiedäkään kasvatuksesta ja opetuksesta :) En myöskään allekirjoita väitettä, että vaka-opet olisivat lasten kanssa vain tuokioiden ajan. Kyllä opettaja on lasten kanssa valtaosan työpäivästään, vaikka siihen sisältyy myös SAK-aika sekä satunnaisia palavereita. Kenelläkään ei kuitenkaan ole monen tunnin edestä palavereita joka päivä, vaikka toki syksyisin ja keväisin vasukeskustelujen aikaan siltä voi tuntua.
Siitä olen samaa mieltä, että lastenhoitajan työhön ei myöskään pitäisi kuulua avustajan tehtävät, vaan niihin pitäisi olla ihan selkeästi avustajan/päiväkotiapulaisen tittelillä ja työnkuvalla työskentelevä henkilö. Olisi ihan valtava helpotus arkeen, kun ryhmässä olisi työntekijä, jonka vastuulla olisi juuri vaatehuolto, paikkojen siistiminen, lakanoiden vaihto yms., että kasvatusvastuulliset voisivat keskittyä lapsiin. Toki apulainen voisi osallistua myös helppoihin perushoitotehtäviin, kuten vessatukset, pukemiset, syöttämiset yms., niihinhän ei ole koulutusta vaka-opettajillakaan.
Missä näkyy, etten tiedä mitä opettajan työ pitää sisällään? Siinäkö, että opettaja ei pysty pyörittämään lapsiryhmää yksin sen paremmin kuin lastenhoitaja?
Varmasti en tiedä kaikkea, mitä kasvatus ja opetus pitää sisällään, tosin et tiedä sinäkään. Me kaikki opimme koulutuksen lisäksi työtä tekemällä ja lisätietoa hankkimalla, ainakin meidän pitäisi. Lastenhoitajan koulutukseen sisältyy, ja lastenhoitajalta myös odotetaanvahvaa arjen pedagogiikkaa. Lähinnä tästä puhuin.
Open salatieteiden osaamisesta minulla ei ole mitään tietoa. Vastavalmistuneilla se on ilmeisen hyvin pipossa, he tietävät kaiken kaikesta. Kokeneemmat tekevät mieluusti tiimityötä, ja jakavat osaamistaan.
Näinpä juuri!
Pelkkä koulutus ei riitä. Se on vasta ensimmäinen porras ammattitaidon ja osaamisen hankkimiseen. Tarvitaan vuosien intensiivinen työ ja työssä oppiminen (kollegoilta, lapsilta, yhteistyötahoilta, koulutuksista...), jotta voidaan puhua ammattilaisesta.
Näitä ammattilaisia varhaiskasvatus tarvitsee, eikä sillä ensimmäisellä portaalla tutkinnollaan päteviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten käy laadukkaan varhaiskasvatuksen ja hienojen pedagogisten suunnitelmien,
mikäli tilanne on ajautumassa siihen että lapsia hoitavat (ilman mitään kokemusta ohjaus- saati kasvatusalan työstä, saati edes loppuun suorittettuja opintoja yhtään miltään alalta)
lähinnä ne osapäiväiset, sijaiset tai määräaikaiset joita onnistutaan jostain haalimaan ja jotka suostuvat hommaan ?
Koska ketään ei kohta yksinkertaisesti saada sitoutumaan ja pysymään , koska vähänkään pätevät ovat ottaneet loparit, syystä että eivät halua ottaa enää stressaavaa riskiä siitä että ennen pitkää jotain tapahtuu henkilökunnaltaan alimitoitetussa lapsiryhmässä, minkä lapsien hyvinvoinnista he ovat päivästä toiseen henkilökohtaisesti vastuussa.
Työttömiä, päteviä hoitamaan on aivan takuulla kortistossa. Miksei sieltä rekrytä tarpeeksi henkilökuntaa? Panostetaan vain työhönotto haastatteluun ja maksetaan asiallinen palkka sekä hoitajille että talousapulaisille niin että kannattaa tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Ja palkassa. On typerää resurssien haaskausta, että yliopiston käynyt ihminen pyyhkii pyllyjä.
Sitten kannattaa hakea jollekin muulle alalle kuin varhaiskasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Tietysti se saa näkyä. Lapset (ryhmässä 12 - 21 kpl) eivät kuitenkaan ole mitään perunasäkkejä, joiden siirtelyyn ja liikuttamiseen riittää yksi käsipari.
Jos aidosti halutaan eriyttää koulutustason mukaan (ryhmän 2 kpl opettajaa eivät hoida lapsia ja osallistu arkeen), ryhmä ei toimi yhdellä lastenhoitajalla.
Ei se yksi opettajakaan pysty pyörittämään ryhmää yksinään, vaikka on koulutetumpi. Hänelläkin on vain kaksi kättä ja yksi syli.
Se ei toimi niin, että yksi tekee perustyön, johon kaksi ei osallistu kuin parin tuokion verran. Se on mahdotonta, koska kyse on elävistä lapsista. He tarvitsevat läsnä olevia aikuisia ja heidän apuaan, hoitoa ja huomiota.
Kasvatus ja opetus tapahtuu arjessa. Se on lastenhoitajan työtä (perushoidon lisäksi). Se on työ, johon lastenhoitaja on koulutettu. Miksi se ei saisi näkyä työssä? Miksi lastenhoitajan pitäisi tehdä pelkästään ryhmän siirtelyä paikasta toiseen ja samaan aikaan avustajan tehtävät (vaatehuolto, pöytien pyyhkimiset etc)?
Kun se perustyö ei ole opettajan työtä. Ihan turhaa sinä kateellisena kyttäät "osallistuuko" se opettaja sinun työsi tekemiseen vai ei.
Kyllä se on. Jätätkö lapsen hoitamatta vain koska se ei muka kuulu työhösi? Tuollaisia ”ammattilaisia” päiväkodeissa sitten työskentelee…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Tietysti se saa näkyä. Lapset (ryhmässä 12 - 21 kpl) eivät kuitenkaan ole mitään perunasäkkejä, joiden siirtelyyn ja liikuttamiseen riittää yksi käsipari.
Jos aidosti halutaan eriyttää koulutustason mukaan (ryhmän 2 kpl opettajaa eivät hoida lapsia ja osallistu arkeen), ryhmä ei toimi yhdellä lastenhoitajalla.
Ei se yksi opettajakaan pysty pyörittämään ryhmää yksinään, vaikka on koulutetumpi. Hänelläkin on vain kaksi kättä ja yksi syli.
Se ei toimi niin, että yksi tekee perustyön, johon kaksi ei osallistu kuin parin tuokion verran. Se on mahdotonta, koska kyse on elävistä lapsista. He tarvitsevat läsnä olevia aikuisia ja heidän apuaan, hoitoa ja huomiota.
Kasvatus ja opetus tapahtuu arjessa. Se on lastenhoitajan työtä (perushoidon lisäksi). Se on työ, johon lastenhoitaja on koulutettu. Miksi se ei saisi näkyä työssä? Miksi lastenhoitajan pitäisi tehdä pelkästään ryhmän siirtelyä paikasta toiseen ja samaan aikaan avustajan tehtävät (vaatehuolto, pöytien pyyhkimiset etc)?
Lastenhoitajaa ei ole koulutettu opetustyöhön. Tässä näkyy selvästi se, että lastenhoitajan koulutuksella et voi tietää, mitä varhaiskasvatuksen opettajan koulutus pitää sisällään. Et siis edes tiedä, mitä kaikkea et tiedäkään kasvatuksesta ja opetuksesta :) En myöskään allekirjoita väitettä, että vaka-opet olisivat lasten kanssa vain tuokioiden ajan. Kyllä opettaja on lasten kanssa valtaosan työpäivästään, vaikka siihen sisältyy myös SAK-aika sekä satunnaisia palavereita. Kenelläkään ei kuitenkaan ole monen tunnin edestä palavereita joka päivä, vaikka toki syksyisin ja keväisin vasukeskustelujen aikaan siltä voi tuntua.
Siitä olen samaa mieltä, että lastenhoitajan työhön ei myöskään pitäisi kuulua avustajan tehtävät, vaan niihin pitäisi olla ihan selkeästi avustajan/päiväkotiapulaisen tittelillä ja työnkuvalla työskentelevä henkilö. Olisi ihan valtava helpotus arkeen, kun ryhmässä olisi työntekijä, jonka vastuulla olisi juuri vaatehuolto, paikkojen siistiminen, lakanoiden vaihto yms., että kasvatusvastuulliset voisivat keskittyä lapsiin. Toki apulainen voisi osallistua myös helppoihin perushoitotehtäviin, kuten vessatukset, pukemiset, syöttämiset yms., niihinhän ei ole koulutusta vaka-opettajillakaan.
Ne oppii harjoitteluissa. Eivät ne niin vaikeita asioita ole, etteivätkö opettajatkin niitä voisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenohjaaja on 99-prosenttisesti opiskellut jotain ihan muuta kuin pyllynpyyhintää, mutta lastentarhanopettajien mielestä hän ei kuitenkaan ole kelvollinen juuri muuhun kuin siihen.
Jos ajatuksena on, että vain lto suunnittelee ja pitää tuokioita, niin sitten on kyllä aikamoista tuhlausta opettaa niitä asioita muulle henkilökunnalle koulutuksessa. Hyvin riittäisi siinä tapauksessa jos lastenhoitajat kävisivät vaan jonkun tyyliin kuukauden kurssin, missä opetettaisiin ryhmänhallintaa, lasten kehitysvaiheita ja lapsipsykologiaa.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa sanotaan, että koko tiimi suunnittelee ja toteuttaa toimintaa yhdessä! Varhaiskasvatuksen opettaja on vastuussa siitä, että näin tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Juuri kaltaistesi tietämättömien tampioiden vuoksi asiat kusee.
T. Varhaiskasvatuksen lh joka käynyt lukion (eikä todellakaan harvinaista), opiskellut lähihoitajaksi lapset-ja nuoret suuntautumisella+mielenterveyshoitajaksi (jep, kys koulutus lukuisine psykologian tunteineen ollut/on erittäin tarpeen varhaiskasvatuksessa) eli minullahan on pidempi koulutus kuin sillä mainitsemallasi "älteeoolla".
Että näin.
Minkälainen ihminen nimittää toista tietämättömäksi tampioksi? Mahtaa olla työpaikalla hyvä ilmapiiri, jos suhtautuminen työkavereihin on tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Juuri kaltaistesi tietämättömien tampioiden vuoksi asiat kusee.
T. Varhaiskasvatuksen lh joka käynyt lukion (eikä todellakaan harvinaista), opiskellut lähihoitajaksi lapset-ja nuoret suuntautumisella+mielenterveyshoitajaksi (jep, kys koulutus lukuisine psykologian tunteineen ollut/on erittäin tarpeen varhaiskasvatuksessa) eli minullahan on pidempi koulutus kuin sillä mainitsemallasi "älteeoolla".
Että näin.
Minkälainen ihminen nimittää toista tietämättömäksi tampioksi? Mahtaa olla työpaikalla hyvä ilmapiiri, jos suhtautuminen työkavereihin on tuollaista.
Tässä ketjussa on aivan järkyttävä määrä ilkeyttä, kateutta ja suoranaista vihaa työkavereita kohtaan, että ei ihme ettei siellä päiväkodeissa viihdytä. Näiden lastenhoitajien käytös lienee ihan luokatonta ja samaan aikaan peruskäytöstaidot ja ymmärtämys omasta ja toisten työstä puuttuu täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Juuri kaltaistesi tietämättömien tampioiden vuoksi asiat kusee.
T. Varhaiskasvatuksen lh joka käynyt lukion (eikä todellakaan harvinaista), opiskellut lähihoitajaksi lapset-ja nuoret suuntautumisella+mielenterveyshoitajaksi (jep, kys koulutus lukuisine psykologian tunteineen ollut/on erittäin tarpeen varhaiskasvatuksessa) eli minullahan on pidempi koulutus kuin sillä mainitsemallasi "älteeoolla".
Että näin.
Minkälainen ihminen nimittää toista tietämättömäksi tampioksi? Mahtaa olla työpaikalla hyvä ilmapiiri, jos suhtautuminen työkavereihin on tuollaista.
Tässä ketjussa on aivan järkyttävä määrä ilkeyttä, kateutta ja suoranaista vihaa työkavereita kohtaan, että ei ihme ettei siellä päiväkodeissa viihdytä. Näiden lastenhoitajien käytös lienee ihan luokatonta ja samaan aikaan peruskäytöstaidot ja ymmärtämys omasta ja toisten työstä puuttuu täysin.
Itse toimit ihan samoin kuin mistä viestisi ensimmäisessä virkkeessä kirjoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko yksityisellä ja julkisella eroja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten käy laadukkaan varhaiskasvatuksen ja hienojen pedagogisten suunnitelmien,
mikäli tilanne on ajautumassa siihen että lapsia hoitavat (ilman mitään kokemusta ohjaus- saati kasvatusalan työstä, saati edes loppuun suorittettuja opintoja yhtään miltään alalta)
lähinnä ne osapäiväiset, sijaiset tai määräaikaiset joita onnistutaan jostain haalimaan ja jotka suostuvat hommaan ?
Koska ketään ei kohta yksinkertaisesti saada sitoutumaan ja pysymään , koska vähänkään pätevät ovat ottaneet loparit, syystä että eivät halua ottaa enää stressaavaa riskiä siitä että ennen pitkää jotain tapahtuu henkilökunnaltaan alimitoitetussa lapsiryhmässä, minkä lapsien hyvinvoinnista he ovat päivästä toiseen henkilökohtaisesti vastuussa.
Työttömiä, päteviä hoitamaan on aivan takuulla kortistossa. Miksei sieltä rekrytä tarpeeksi henkilökuntaa? Panostetaan vain työhönotto haastatteluun ja maksetaan asiallinen palkka sekä hoitajille että talousapulaisille niin että kannattaa tulla.
Tajuatko että varhaiskasvatustyö on paljon muutakin kun perushoitoa?Itse vastavalmistuneena sain 21 lapsen ryhmän 3-5 vuotiaita lapsia ohjattavakseni, pedagogisesta suunnittelusta ja ryhmänohjaamisesta oli samantien otettava koppi ilman työkokemusta alalta. Itse ainakin uskon että opinnot ja pitkät pedagogiset harjottelut auttoivat tässä, tuskin olisin muuten selvinnyt. Myös lastenhoitajalla täytyy olla hyvin vanhat ryhmänohjaustaidot hallussa, tässä työssä ei todellakaan hoideta vain yhtä yksittäistä lasta vaan täytyy olla aukroriteettia ja taitoa ohjata isoa lapsiryhmää kerralla, ja toteuttaa erilaista vaihtelevaa toimintaa päivittäin (askartelu,liikunta, tunnetaidot, toimintatuokiot jne.)
Ja itse siis toiselle alalle suuntautumassa jatkuvan väsymyksen takia, koska ala todellakin on rankka tässä nykyisessä tilanteessa, mutta hyvillä resursseillakin on äärimmäisen raskas työ. Jatkuvat ihmiskontaktit rasittavat itseäni,raskaan työpäivän jälkeen on vielä puristettava itsestä parhaansa ja raportoitava jokaisen lapsen päivästä hyvinkin yksityiskohtaisesti ja vastattava vanhempien mitä kummallisimpiiin kysymyksiin ja vaatimuksiin, jotka tuntuvat vain kasvavan vuosi vuodelta. Tsemppiä teille jotka vielä jatkatte alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Ja palkassa. On typerää resurssien haaskausta, että yliopiston käynyt ihminen pyyhkii pyllyjä.
Ja koultuksen haaskausta jos täytyy käydä yliopisto osatakseen pyyhkiä niitä pyllyjä, mitä pienten puolella se työ arjessa on. Toki siihenkin voi joku komitea laatia pedagogiset ohjeet-kasvatustieteen kurssin , missä opetellaan sanoittamaan tai laulamaan hämä-hämä-häkkiä samalla kuin pyyhitään peppua kakasta. Opettaja voi sitten vieressä seuraten todeta toteutuuko tämä mullistava oppi käytännössä hoitajan suorittaessa vaativaa toimenpidettä annettujen ohjesääntöjen mukaisesti.
Todella turhauttavaa lukea tällaisia kommentteja. Oikeasti opiskelkaa itse kasvatustieteitä niin ei tarvitse suoltaa tällaista p a s k a a tänne. Sitten ymmärrätte, että meidän työ ei ole pelkkää pyllynpyyhkimistä, ja että on äärimmäisen tärkeää pienten ryhmässä, että opettaja on oikeasti pätevä.
Olen oikeasti opiskellut kasvatustieteitä ja en ollut vaikuttunut niiden sisältämästä sekoituksesta mutuilua, ideologiaa ja toiveajattelua. Esimerkiksi alalla vallitseva asenne(ongelma) kvantitatiivista tutkimusta kohtaan on käsittämätön. Sellaisista aiheista millä olisi oikeasti merkitystä opetuksessa (esim. lasten kehitystasojen vaikutus oppimiseen) tulee opintojen aikana hyvin vähän konkreettista pohjaa. Inkluusion käsittely muistutti oikeamielisyydessään jotain skientologien initiaatiomenoja ja kaikenlaisiin oppimisen ja käyttäytymisen ongelmiin tarjottiin ratkaisuna lähinnä asennemuutosta, siis opettajan puolelta.
t. biologian tohtori
Biologian tohtori, olen samaa mieltä, näin varmaankin on ollut. Kuitenkin esim Helsingin Yliopiston erityisopettajan opinnoissa nyt 2000- luvulla,josta oma kokemukseni on, tieto perustuu vankasti aivojen kehittymisbiologiaan ja karsastamani mutu-"tiede" kyseenalaistettiin vahvasti. Meitä kannustettiin tekemään lopputöitä kvantitatiivisin menetelmin.
Valitettavasti tiukassa ovat käsitykset varhaiskasvatuksesta heillä,joiden tieto perustuu muinaiseen kasvatustieteeseen viime vuosisadan puolelta. Samaahan pohjaa oli muinaisessa psykiatrian ja neurobiologian tiukasti erottelevassa paradigmassa.
Toivon varhaiskasvatuksen erityisopettajana, että käsitykset varhaiskasvatuksen sisällöstä ja merkityksestä muuttuvat valistuneimmiksi.
Omassa työssäni käytän mentelmiä,joilla on vankka nykyneurobiologiaan perustuva tiede.
Muuten työni olisi epäeettistä mambo-jamboa, eikä siihen pidä suostua,vaikka aina julkaistaan tieteen valoa kestämättömiä hutkimisia joihin tiedotusvälineetkin tarttuvat.
Olen saanut esim vanhemmilta joskus vinkkejä vaikkapa autismia parantavista pseudomenetelmistä tai ihmelääkkeistä. Opettajan on kyettävä suodattamaan nämä ja samalla suhtauduttava ymmärtävästi ja sensitiivisesti korjaten vanhempien toiveajatteluun.
Tämän vuoksi varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien täytyy hallita akateeminen substanssiosaaminen lapsen kehityksestä, ja myös kyvyn soveltaa tietoa käytäntöön - LISÄKSI ihmissuhdetaitoja, jolla kohdataan hyvin eri taustoista tulevia asiakkaita.
Esimerkkinä vanhempia, tai muuten muiden alojen ammattilaisia, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta vaihtelee välinpitämättömästä, tietämättömästä, kiinnostuneeseen ja valistuneeseen.
Päivähoidossa pyörivät aina tietyt muotijutut joilla on oma aikansa parrasvaloissa. Tällä hetkellä sellainen esimerkiksi on "tunnetaidot" joka on hetkessä pyrähtänyt täydestä tuntemattomuudesta suoranaisen ihmelääkkeen rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Ja palkassa. On typerää resurssien haaskausta, että yliopiston käynyt ihminen pyyhkii pyllyjä.
Sitten kannattaa hakea jollekin muulle alalle kuin varhaiskasvatukseen.
No niinhän moni tekeekin, siitä alan resurssipula juuri johtuu. Millä muulla yliopistotutkinnolla työnkuvaan kuuluu pyllyn pyyhkiminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Ja palkassa. On typerää resurssien haaskausta, että yliopiston käynyt ihminen pyyhkii pyllyjä.
Sitten kannattaa hakea jollekin muulle alalle kuin varhaiskasvatukseen.
No niinhän moni tekeekin, siitä alan resurssipula juuri johtuu. Millä muulla yliopistotutkinnolla työnkuvaan kuuluu pyllyn pyyhkiminen?
Ehkä fiksu ihminen tajuaisi sen itsekin, että jos aikoo mennä päiväkotiin töihin, on riski että sitä pyllynpyyhintääkin joutuu siellä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.
Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.
Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.
Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.
Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.
Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.
Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰
Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?
Ja palkassa. On typerää resurssien haaskausta, että yliopiston käynyt ihminen pyyhkii pyllyjä.
Ja koultuksen haaskausta jos täytyy käydä yliopisto osatakseen pyyhkiä niitä pyllyjä, mitä pienten puolella se työ arjessa on. Toki siihenkin voi joku komitea laatia pedagogiset ohjeet-kasvatustieteen kurssin , missä opetellaan sanoittamaan tai laulamaan hämä-hämä-häkkiä samalla kuin pyyhitään peppua kakasta. Opettaja voi sitten vieressä seuraten todeta toteutuuko tämä mullistava oppi käytännössä hoitajan suorittaessa vaativaa toimenpidettä annettujen ohjesääntöjen mukaisesti.
Todella turhauttavaa lukea tällaisia kommentteja. Oikeasti opiskelkaa itse kasvatustieteitä niin ei tarvitse suoltaa tällaista p a s k a a tänne. Sitten ymmärrätte, että meidän työ ei ole pelkkää pyllynpyyhkimistä, ja että on äärimmäisen tärkeää pienten ryhmässä, että opettaja on oikeasti pätevä.
Olen oikeasti opiskellut kasvatustieteitä ja en ollut vaikuttunut niiden sisältämästä sekoituksesta mutuilua, ideologiaa ja toiveajattelua. Esimerkiksi alalla vallitseva asenne(ongelma) kvantitatiivista tutkimusta kohtaan on käsittämätön. Sellaisista aiheista millä olisi oikeasti merkitystä opetuksessa (esim. lasten kehitystasojen vaikutus oppimiseen) tulee opintojen aikana hyvin vähän konkreettista pohjaa. Inkluusion käsittely muistutti oikeamielisyydessään jotain skientologien initiaatiomenoja ja kaikenlaisiin oppimisen ja käyttäytymisen ongelmiin tarjottiin ratkaisuna lähinnä asennemuutosta, siis opettajan puolelta.
t. biologian tohtori
Biologian tohtori, olen samaa mieltä, näin varmaankin on ollut. Kuitenkin esim Helsingin Yliopiston erityisopettajan opinnoissa nyt 2000- luvulla,josta oma kokemukseni on, tieto perustuu vankasti aivojen kehittymisbiologiaan ja karsastamani mutu-"tiede" kyseenalaistettiin vahvasti. Meitä kannustettiin tekemään lopputöitä kvantitatiivisin menetelmin.
Valitettavasti tiukassa ovat käsitykset varhaiskasvatuksesta heillä,joiden tieto perustuu muinaiseen kasvatustieteeseen viime vuosisadan puolelta. Samaahan pohjaa oli muinaisessa psykiatrian ja neurobiologian tiukasti erottelevassa paradigmassa.
Toivon varhaiskasvatuksen erityisopettajana, että käsitykset varhaiskasvatuksen sisällöstä ja merkityksestä muuttuvat valistuneimmiksi.
Omassa työssäni käytän mentelmiä,joilla on vankka nykyneurobiologiaan perustuva tiede.
Muuten työni olisi epäeettistä mambo-jamboa, eikä siihen pidä suostua,vaikka aina julkaistaan tieteen valoa kestämättömiä hutkimisia joihin tiedotusvälineetkin tarttuvat.Olen saanut esim vanhemmilta joskus vinkkejä vaikkapa autismia parantavista pseudomenetelmistä tai ihmelääkkeistä. Opettajan on kyettävä suodattamaan nämä ja samalla suhtauduttava ymmärtävästi ja sensitiivisesti korjaten vanhempien toiveajatteluun.
Tämän vuoksi varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien täytyy hallita akateeminen substanssiosaaminen lapsen kehityksestä, ja myös kyvyn soveltaa tietoa käytäntöön - LISÄKSI ihmissuhdetaitoja, jolla kohdataan hyvin eri taustoista tulevia asiakkaita.
Esimerkkinä vanhempia, tai muuten muiden alojen ammattilaisia, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta vaihtelee välinpitämättömästä, tietämättömästä, kiinnostuneeseen ja valistuneeseen.
Oma negatiivisempi kokemukseni on viimeisen viiden vuoden ajalta eikä "viime vuosisadan puolelta", kylläkin Jyväskylän yliopistosta. Ehkä tilanne on erityiskasvatustieteen puolella parempi, mutta käsitysten lisäksi soisi myös itse alan muuttuvan valistuneemmaksi ja omiin oletuksiinsa kriittisemmin suhtautuvaksi. t. edellinen
Hoitajat ja opettajat itse vaativat itseltään ihan liikaa. Ei lapsen hoitopäivän tarvitse olla mitään ihmeellistä spektaakkelia. Leikkiä, ulkoilua, vessakäyntejä, ruokailuja. Päiväunet ja satu. Tuossa on jo tekemistä, kun pitää ilmapiirin rauhallisena niin, että kaikilla on mukava ja turvallinen olla. Joskus joku spessu juttu, askartelu tai leikkipuisto.
Eskarit voi jo vähän opiskella.
Olkaa armollisia itsellenne, tahdin ei tarvitse olla hengästyttävä. Eihän se kotonakaan ole.
Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin tavoitteiden toteutuminen varhaiskasvatuksessa. Tavoite voisi olla rauhallinen ryhmä ja lasten hyvä käytös.
Alue: Aihe vapaa
Kasvatustiede on pohjimmiltaan ideologia ihan niin kuin kansantaloustiedekin. Tai pitäisikö sanoa ideologioiden taistelutanner, joista ideologioista aina yksi kerrallaan on niskan päällä ja pääsee kutsumaan itseään "tutkitusti paikkaansapitäväksi".