Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

"Mielestäni tämä positiivisen pedagogiikan kritiikki on väärin kohdennettua. Ei ehkä ymmärretä, että positiivinen pedagogiikka kyllä toimii, mutta hitaammin kuin autoritaarinen kasvatus. Ihminen oppii kahdella tavalla: toiston tai trauman kautta. Positiivinen kasvatus nojaa toistoon ja toistot vaativat aikaa, eivätkä toimi heti. Siitä voi tulla sellainen olo, että homma ei toimi yhtään kun se ei toimi kuukausiin. Trauman kautta opettaminen voisi toimia heti. Mutta siinä tosiaan aiheutetaan trauma (nolaaminen, pelko väkivallasta jne.. sitä "hyvää vanhaa kasvatusta"). Sitten sellainen asiakin, että ihminen ihan oikeasti toistaa kokemaansa. Jos lapsi saa tarpeeksi pitkään ystävällistä kohtelua, hänestä tulee kyllä ystävällinen. Ihmiset, joille vaikkapa huudetaan, oppivat vain huutamaan itsekin. En nyt puolustele inkluusiota, 1-vuotiaana aloitettua päiväkotiuraa tai suuria ryhmäkokoja, mutta noin lähtökohtaisesti, kritiikin pitäisi kohdentua näihin, eikä siihen positiiviseen pedagokiikkaan, koska kyllä se (oikeassa ympäristössä) toimii."

Voisitko koittaa esittää tuon asiasi positiivisen pedagogiikan keinoin, etkä vain koko ajan jankuttaa omaa näkemystäsi ja kieltää, vähätellä ja arvottaa negatiivisesti muiden näkemykset.

Kommenttisi ovat lisäksi niin pitkiä, että ne vievät kaiken tilan muilta keskustelijoilta.

Sanoo hän, joka lainaa kommentteihinsa aina toisten viestit kokonaisuudessaan, vaikka lainaa-toiminto on keksitty...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mielestäni tämä positiivisen pedagogiikan kritiikki on väärin kohdennettua. Ei ehkä ymmärretä, että positiivinen pedagogiikka kyllä toimii, mutta hitaammin kuin autoritaarinen kasvatus. Ihminen oppii kahdella tavalla: toiston tai trauman kautta. Positiivinen kasvatus nojaa toistoon ja toistot vaativat aikaa, eivätkä toimi heti. Siitä voi tulla sellainen olo, että homma ei toimi yhtään kun se ei toimi kuukausiin. Trauman kautta opettaminen voisi toimia heti. Mutta siinä tosiaan aiheutetaan trauma (nolaaminen, pelko väkivallasta jne.. sitä "hyvää vanhaa kasvatusta"). Sitten sellainen asiakin, että ihminen ihan oikeasti toistaa kokemaansa. Jos lapsi saa tarpeeksi pitkään ystävällistä kohtelua, hänestä tulee kyllä ystävällinen. Ihmiset, joille vaikkapa huudetaan, oppivat vain huutamaan itsekin. En nyt puolustele inkluusiota, 1-vuotiaana aloitettua päiväkotiuraa tai suuria ryhmäkokoja, mutta noin lähtökohtaisesti, kritiikin pitäisi kohdentua näihin, eikä siihen positiiviseen pedagokiikkaan, koska kyllä se (oikeassa ympäristössä) toimii."

Voisitko koittaa esittää tuon asiasi positiivisen pedagogiikan keinoin, etkä vain koko ajan jankuttaa omaa näkemystäsi ja kieltää, vähätellä ja arvottaa negatiivisesti muiden näkemykset.

Kommenttisi ovat lisäksi niin pitkiä, että ne vievät kaiken tilan muilta keskustelijoilta.

Se siitä "positiivisesta pedagogiikasta".

Homman ongelma on juuri se, kuten muissakin ideologioissa ja lahkoissa, että siinä on se yksi vallankäyttäjä, joka ei ole tasa-arvoinen muiden kanssa ja koko systeemi perustuu siihen, että joukossa on yksi (tai pieni ryhmä), jotka muka omaavat muita paremman tai ylivertaisemman "tiedon", jolla alistaa muita.

Tuollainen "positiivinen pedagogiikka" perustuu juuri siihen, että joku siellä määrittelee, mikä on tavoiteltavaa/hyväksyttyä ja mikä ei.

Demokratiassa se on yhdessä tehty päätös tai enemmistöpäätös. Koulutusideologioissa se on usein harvainvalta. Vaaralliseksi sen tekee ajatus, että kaikki kritiikki kielletään, koska "pitää olla positiivinen, et voi vastustaa mielipidettäni, koska olen ope ja ylintä valtaa täällä käyttävä, omaan teiltä muilta puuttuvaa salattua tietoa, taitoa ja asemaa".

Niitä jotka ovat kriittisiä positiivista pedagogiikkaa kohtaan syytetään siitä, että he eivät halua omaksua uutta tietoa. Mutta kuka se on joka on tehnyt päätöksen, että positiivinen pedagogiikka on totuus joka kaikkien tulee omaksua?

Olen sairaana ja jos nyt ei ihan pelota niin ainakin tunnen äärimmäisen suurta epämiellyttävyyttä ja vielä suurempaa vaikeutta ilmoittaa asiasta aamulla pomolle ja tiimille, siis se, että en ole työkunnossa, koska saanut töistä pöpön (niiltä puolikuntoisilta joita ryhmässä päivittäin useampia) joka vienyt puheääneni ja yskä ja yskänpuuskat niin kuivaa ja hakkaavaa (vaikka räkää ja limaakin irtoaa, mutta nenästä), että pistää lähes oksentamaan.

Siellä sitten menevät normaaliakin enemmän vajaalla, koska sijaista tuskin tulee, siinäkin asiassa kiristetty nyörejä entisestään tänä syksynä.

Eli 20 lasta/2 kasvattajaa, jos vain talon suhdeluvut näyttävät kuitenkin "normaalia".

Itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaana ja jos nyt ei ihan pelota niin ainakin tunnen äärimmäisen suurta epämiellyttävyyttä ja vielä suurempaa vaikeutta ilmoittaa asiasta aamulla pomolle ja tiimille, siis se, että en ole työkunnossa, koska saanut töistä pöpön (niiltä puolikuntoisilta joita ryhmässä päivittäin useampia) joka vienyt puheääneni ja yskä ja yskänpuuskat niin kuivaa ja hakkaavaa (vaikka räkää ja limaakin irtoaa, mutta nenästä), että pistää lähes oksentamaan.

Siellä sitten menevät normaaliakin enemmän vajaalla, koska sijaista tuskin tulee, siinäkin asiassa kiristetty nyörejä entisestään tänä syksynä.

Eli 20 lasta/2 kasvattajaa, jos vain talon suhdeluvut näyttävät kuitenkin "normaalia".

Itkettää.

Meillä pomo sanoi, että kyllä flunssassa voi tehdä "kevyitä työtehtäviä" ja että ei "tavallinen nuhayskä" ole mikään syy jäädä kotiin. Jos opettaja tai veo on sairaslomalla (oli sairaus mikä vain) niin oma työkone pitää olla kotona mukana ja esim. koulutuksiin ja kokouksiin voi ja pitää ihan hyvin osallistua, on määräys. Esim. jalka paketissa tai burn out saikulla idea kuulemma on, että lapsiryhmässä ei voi silloin olla, ettei vaarantaisi lasten maksimaalista oppimista, mutta niitä muita työtehtäviä voi aivan hyvin tehdä etänä kotoaan vaikka sängyssä. Lisäksi esim. materiaalien lukemista, raporttien laatimista ja suunnittelua voi tehdä sairaslomalla.

Tiedä sitten, mitä se sairaus"loma" siinä tarkoittaa. Siis onko työkykyinen vai eikö ole? Jos edellytetään oman kodin tai sängyn käyttöä työtilana, pitäisi maksaa työhuonekorvaus ja lisäksi korvaus käytetystä sähköstä, paperista ym. välineistä. Työnantajan pitäisi kyllä huolehtia, että käytännöt ovat myös kaikille samat. Jos joku lukee kuumeisena vaivatta 20 sivua tieteellistä tekstiä tunnissa ja toinen 40, mutta kolmas vain 5, niin miten on palkan kanssa? Entäs kun kirjoittaa kotona sairaana vasuja ja ne ovat täysin absurdeja ja virheitä täynnä, koska laatija oli sairas?

Tehokasta on. Palkkaa nettona vajaa 2k/kk. Hurraa.

Tuota korvaavaa työtä suositaan nykyään muillakin aloilla. Ja vaka-opehan on muutenkin oikeutettu työhuonekorvaukseen, jos SAK-aikaa tehdään kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.

Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa. 

Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn.  Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta"  ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä. 

Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.

Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.

Kuinka moni teillä kyseenalaistaa tunnemittarit tai positiivisen kasvatuksen? Tai vaikka sen, että opettajille sovitetaan ryhmänjohtajan roolia (ikäänkuin hoitajilla ei olisi vuosien koulutusta alalle heilläkin)?

Tai kuinka moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatuslain käyttöönotto oli virhe ja ettei päikky todellakaan ole "erottamaton osa lapsen oppimispolkua"?

Miksi pitäisi kyseenalaistaa tunnemittarit ja positiivinen pedagogiikka tai ajatella, että varhaiskasvatuslaki oli virhe? Itse en osaisi luontevasti käyttää tunnemittaria, mutta varmasti kuvakortit voisi olla käytössä tunteiden sanoittamisen lisäksi. Positiivisesta pedagogiikasta en keksi mitään huonoa sanottavaa ja olen siihen mielestäni aika hyvin perehtynyt. Positiivinen pedagogiikkahan perustuu positiiviseen psykologiaan, jonka tavoitteena on lyhyesti sanottuna keskittyä rikki menneen ihmisen korjaamisen sijasta hyvinvoinnin kasvattamiseen kaikilla ihmisillä. Positiivisen pedagogiikan teoria täytyy tuntea todella vahvasti, jotta sitä voi toteuttaa. Ei voi vain ottaa jotain menetelmiä tai tapoja, muuten sen on vain päälleliimattua.

Mä olen kouluttautunut lastenhoitajaksi ja vain yksi vuosi opinnoista oli lanua, josta sekään kaikki ei ollut varhaislapsuuteen liittyvää. Ero lastenhoitajan ja varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen välillä on valtava. Varhaiskasvatuksen opettaja on asiantuntija ja ehdottomasti tiimin pedagoginen johtaja, koska on koulutukseltaan ainut, jolla pedagogista osaamista on. Sama asia kun sanoisi, miksi luokanopettajan vastuulla on opettaminen vaikka koulunkäynninohjaaja olisi yhtä pätevä.

Varhaiskasvatus tuottaa tasa-arvoa, varhaiskasvatuksesta hyötyvät parhaiten heikossa sosioekonomisessa asemassa olevasta perheestä tulevat. Meillä monella on mielikuva, että lapsella on hyvä olla kotona ja pienen lapsen paras paikka on koti. Valitettavasti kaikilla ei ole näin. Perheissä voi olla monenlaista haastetta tai elämäntilannetta, jossa vanhemmat eivät pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin. Monet eivät myöskään jaksa kotona lasten kanssa olemista, koska se on nykyään hyvin yksinäistä. Monilla ei ole tukiverkkoa ja lapsille ei löydy sosiaalista vertaisverkostoa, ei välttämättä yhtäkään kaveria naapurustosta tai leikkipuistoista.

Omat lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 1,5-vuotiaina. Molemmat ovat aina rakastaneet päiväkotia ja siellä olemista, erityisesti toisia lapsia ja leikkimistä heidän kanssaan. Koen, että varhaiskasvatus on todellakin tukenut heidän kasvua ja kehitystä. Vaikka omilla lapsilla on hyvä ja rakastava koti, jossa äitinä on varhaiskasvatuksen ammattilainen, niin koen, että he olisivat jääneet paljosta paitsi ilman päiväkotia. Ainakin vertaissuhteista ja hyvistä leikeistä isolla porukalla sekä siten tärkeistä sosiaalisista taidoista.

Mielestäni varhaiskasvatukselle kuuluu ehdottoman tärkeä rooli osana oppimispolkua, sillä niin monet oppimisen kannalta tärkeät asiat opitaan ennen kouluikää ja kaikki eivät näitä taitoja kotona pysty harjoittamaan. Ja vertaissuhdetaitoja ei mielestäni voi olla painottamatta liikaa, lapselle on tärkeää jo pienestä saakka saada positiivisia kokemuksia vertaisten kanssa toimisesta sekä ryhmään kuulumisesta. Mielestäni se on haastavaa nykyaikana kotona oleville lapsille, sillä kuitenkin suurin osa muista lapsista on päiväkodissa päivät ja taloyhtiön leikkipaikalla tai leikkipuistoissa ei juuri ole ketään, kenen kanssa luoda vertaissuhteita.

Positiivinen kasvatus on oma todellisuutensa. Teoria edellä luotu kehitelmä joka ehkä on täydellinen sen teorian näkökulmasta, mutta käytännön elämässä sitten jotain ihan muuta.  Erittäin harvoilla on halua (tai mahdollisuuttakaan) lähteä syvällisesti tutustumaan positiivisen kasvatuksen teoriaan voidakseen toteuttaa sitä tarkoitetussa muodossa. Ja vaikka olisi, niin toteutukseen ei varsinkaan ammattikasvattajilla yleensä riitä aika. Kun vielä otetaan huomioon se, että tällä hetkellä varsinkin päiväkodeissa on työnjohdon taholta erittäin kova paine sille, että kaikki käyttäisivät positiivista kasvatusta, niin tästä ei voi oikein syntyä muuta kuin katastrofi. Levottomuus ja kurittomuus lasten keskuudessa lisääntyy rajusti, kun vanhoja keinoja millä kuria pidettiin ei saa enää käyttää, ja myöskään positiivisella kasvatuksella ei saada tuloksia aikaan.

Lastenhoitajien vertaaminen koulunkäynninohjaajiin ei ole relevantti. Päiväkoti ei ole mikään koulu eikä siellä ole sellaista roolien tai työtehtävien eroa kuin mitä esimerkiksi luokanopettajan ja koulunkäynninohjaajan välillä on. Kasvatusvastuullinen henkilökunta päiväkodissa tekee hyvin pitkälti samaa työtä vaikka nimikkeet ja koulutukset ovat erilaisia. Lastenhoitajienkin koulutuksia on monenlaisia. Esimerkiksi lastenohjaajan koulutus sisältää 2 vuotta nimenomaan pienten lasten kasvatuksen opettelua.

Päiväkodin toiminnan päätarkoitus on lasten hoitaminen sellaisina aikoina, kun lasten vanhemmilla ei itsellään ole siihen aikaa. Muut tarkoitukset ovat nykyisistä nimityksistä ("varhaiskasvatus") huolimatta toissijaisia, ja se, että näistä toissijaisista tarkoituksista yritetään väen väkisin tehdä toiminnan päätarkoitusta on suurin yksittäinen syy sille, että päiväkodit ovat kriisissä.

Normaali lapsi ei tarvitse päiväkotia tasapainoisen kehityksen tai varsinkaan koulumenestyksen varmistamiseen. Poikkeuksia tähän ovat lähinnä sellaiset perheet joiden kotioloissa on oikeasti jotain todella pahasti pielessä (esimerkiksi liittyen vanhempien terveys- tai päihdeongelmiin) ja toisaalta sellaiset perheet missä kotikieli on eri kuin lasten tuleva koulunkäyntikieli eikä lapsille ole muuta keinoa opettaa sitä koulunkäyntikieltä.

Voitko kertoa, mihin perustat nämä mielipiteesi? Minä tiedän monta varhaiskasvatuksen ja luokanopettajaa, ketkä toimivat onnistuneesti positiivisen pedagogiikan mukaisesti. Positiivinen pedagogiikka on koulutuksen eri asteilla käytössä monissa eri maissa, sen käytöstä ja vaikutuksista on paljon tutkimustietoa.

Päiväkotitoiminnan päätarkoitus ei koskaan ole ollut olla lasten hoitopaikka vanhempien työpäivän ajan. Suomalainen lastentarha perustuu Fröbelin ajatuksiin: "Fröbel vertasi kasvattajaa kasveistaan huolehtivaan puutarhuriin. Fröbelin mukaan kasvattajien tulisi hoitaa ja tukea lapsen kehitystä kohti itsenäistä, ajattelevaa, tuntevaa ja luovaa oppijaa. Aikuisen ja lapsen välisen suhteen tulisi olla lämmin, kunnioittava, interaktiivinen ja älyllisesti osallistava, ei alistava." Pedagogiikka on ollut mukana suomalaisessa varhaiskasvatuksessa aikojen alusta saakka. Lastentarhat olivat 1900-luvun alussa osa kouluhallintoa ja siirtyivät vasta 20-luvulla osaksi sosiaalihallintoa, silloinkin väännön kautta.

Voisitko antaa jotain tueksi väitteellesi, ettei "normaali" lapsi tarvitse päiväkotia? Ja mikä on tämä "normaali" lapsi? Väitätkö todella, että kaikki varhaiskasvatusta koskeva tiede, jota tutkitaan sekä täällä että maailmalla todella paljon, on väärässä varhaiskasvatuksen hyödyn suhteen ja sinä täällä vauvapalstalla oikeassa tämän analyysisi kanssa? Ja vain koska sinusta tuntuu siltä?

Yrität pukea mielipiteesi tieteellisyyden kaapuun, vaikka todellisuudessa se on vain yksi mielipide muiden joukossa. Eri maissa on olemassa hyvin erilaisia lastentarhajärjestelmiä ja Suomessakin on monenlaista mielipidettä ja käytäntöä alan työntekijöillä. Varmasti jossakin ja joidenkin lasten kohdalla positiivinen kasvatus toimii, mutta niissä paikoissa missä se on käytössä ja missä lapset silti eivät yleensä tottele tai hyppivät seinille, se ei selkeästi toimi. Toki moni positiivinen kasvattaja saattaa olla sitä mieltä, ettei lasten edes tarvitse oppia tottelemaan päiväkodin hoitajia vaan esimerkiksi "tunnetaidot" ovat se tärkeä asia...

Päiväkotien ja perhepäivähoidon päätarkoitus on toimia hoitopaikkoina. Ylivoimainen enemmistö ihmisistä vie lapsensa sinne nimenomaan hoitoon. Myös henkilökunta pääosin kokee, että esimerkiksi lasten hoitoaikojen minimointi on hyvä asia ja että esimerkiksi subjektiivinen oikeus päivähoitoon ei välttämättä ole toimiva järjestelmä. Eli että esimerkiksi kerho voisi olla lapselle parempi jos hoidon tarkoitus esimerkiksi on vain saada vanhemmille hiukan omaa aikaa ja tarjota lapselle leikkiseuraa tai sellaista järjestettyä ohjelmaa mitä ei itse järjestäisi. Myös niissä tilanteissa missä päiväkoti on kiinni, niin hoidostahan ihmiset huolehtivat eikä siitä, että heidän lastaan ei nyt varhaiskasvateta. Julkinen rahoituskin perustuu lähinnä tälle hoitofunktiolle.

Määritelmäni normaalille lapselle voit lukea ylläolevasta viestistä. Ja tosiaan käytännön kokemukset osoittavat, että normaalit kotihoidetut lapset pärjäävät hyvin koulussa. Päiväkodin voi siis turvallisesti jättää käymättä useimmissa tapauksissa. Sen sijaan esimerkiksi koulun alaluokkia ei voi turvallisesti jättää käymättä, vaan se lapsi joka aloittaisi koulunkäynnin vasta esimerkiksi 4. luokalta olisi isoissa vaikeuksissa. Ei ole olemassa mitään sellaista varhaiskasvatusta tutkivaa tiedettä joka olisi jotenkin osoittanut, että päiväkoti on välttämätön normaalin lapsen kehitykselle. Toki asiaa on tutkittu, ja tuloksia on monenlaisia niin kuin kasvatusalalla muutenkin. Sieltä sitten voi valita mieleisensä tutkimuksen jos haluaa.

Mielestäni tämä positiivisen pedagogiikan kritiikki on väärin kohdennettua. Ei ehkä ymmärretä, että positiivinen pedagogiikka kyllä toimii, mutta hitaammin kuin autoritaarinen kasvatus. Ihminen oppii kahdella tavalla: toiston tai trauman kautta. Positiivinen kasvatus nojaa toistoon ja toistot vaativat aikaa, eivätkä toimi heti. Siitä voi tulla sellainen olo, että homma ei toimi yhtään kun se ei toimi kuukausiin. Trauman kautta opettaminen voisi toimia heti. Mutta siinä tosiaan aiheutetaan trauma (nolaaminen, pelko väkivallasta jne.. sitä "hyvää vanhaa kasvatusta"). Sitten sellainen asiakin, että ihminen ihan oikeasti toistaa kokemaansa. Jos lapsi saa tarpeeksi pitkään ystävällistä kohtelua, hänestä tulee kyllä ystävällinen. Ihmiset, joille vaikkapa huudetaan, oppivat vain huutamaan itsekin. En nyt puolustele inkluusiota, 1-vuotiaana aloitettua päiväkotiuraa tai suuria ryhmäkokoja, mutta noin lähtökohtaisesti, kritiikin pitäisi kohdentua näihin, eikä siihen positiiviseen pedagokiikkaan, koska kyllä se (oikeassa ympäristössä) toimii.

Onko tuon yllä olevan lainauksen kirjoittanut joku, joka oikeasti on saanut tutkintopaperit ulos jostain suomalaisesta ammattikoulusta, ammattikorkeakoulusta tai opistosta, yliopisto mukaan lukien?

Joka ikinen virke on käsittämättömän epätieteellistä mutua. Lisäksi koko teksti on epäjohdonmukainen ja omien väitteidensä kanssa ristiriitainen. Onko tämä Suomen nykyinen koulutustaso? Siis kasvatuksen ja koulutuksen alan ammattilaisilla?

Mitä on tapahtunut yleissivistävälle lukiolle, jos edes siellä ei olla opittu perustason argumentoinnin ja kriittisen ajattelun alkeita? Tämä ketju on kauhistuttavaa luettavaa. Ehkä moni kirjoittajista on ala- tai yläasteikäinen oppilas itse?

No en olettanut että tarvitset vauva-palstalla lähdeviitteet 😂 ja kiitos huolenpidosta, kirjoitan työn ohella väitöskirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mielestäni tämä positiivisen pedagogiikan kritiikki on väärin kohdennettua. Ei ehkä ymmärretä, että positiivinen pedagogiikka kyllä toimii, mutta hitaammin kuin autoritaarinen kasvatus. Ihminen oppii kahdella tavalla: toiston tai trauman kautta. Positiivinen kasvatus nojaa toistoon ja toistot vaativat aikaa, eivätkä toimi heti. Siitä voi tulla sellainen olo, että homma ei toimi yhtään kun se ei toimi kuukausiin. Trauman kautta opettaminen voisi toimia heti. Mutta siinä tosiaan aiheutetaan trauma (nolaaminen, pelko väkivallasta jne.. sitä "hyvää vanhaa kasvatusta"). Sitten sellainen asiakin, että ihminen ihan oikeasti toistaa kokemaansa. Jos lapsi saa tarpeeksi pitkään ystävällistä kohtelua, hänestä tulee kyllä ystävällinen. Ihmiset, joille vaikkapa huudetaan, oppivat vain huutamaan itsekin. En nyt puolustele inkluusiota, 1-vuotiaana aloitettua päiväkotiuraa tai suuria ryhmäkokoja, mutta noin lähtökohtaisesti, kritiikin pitäisi kohdentua näihin, eikä siihen positiiviseen pedagokiikkaan, koska kyllä se (oikeassa ympäristössä) toimii."

Voisitko koittaa esittää tuon asiasi positiivisen pedagogiikan keinoin, etkä vain koko ajan jankuttaa omaa näkemystäsi ja kieltää, vähätellä ja arvottaa negatiivisesti muiden näkemykset.

Kommenttisi ovat lisäksi niin pitkiä, että ne vievät kaiken tilan muilta keskustelijoilta.

Se siitä "positiivisesta pedagogiikasta".

Homman ongelma on juuri se, kuten muissakin ideologioissa ja lahkoissa, että siinä on se yksi vallankäyttäjä, joka ei ole tasa-arvoinen muiden kanssa ja koko systeemi perustuu siihen, että joukossa on yksi (tai pieni ryhmä), jotka muka omaavat muita paremman tai ylivertaisemman "tiedon", jolla alistaa muita.

Tuollainen "positiivinen pedagogiikka" perustuu juuri siihen, että joku siellä määrittelee, mikä on tavoiteltavaa/hyväksyttyä ja mikä ei.

Demokratiassa se on yhdessä tehty päätös tai enemmistöpäätös. Koulutusideologioissa se on usein harvainvalta. Vaaralliseksi sen tekee ajatus, että kaikki kritiikki kielletään, koska "pitää olla positiivinen, et voi vastustaa mielipidettäni, koska olen ope ja ylintä valtaa täällä käyttävä, omaan teiltä muilta puuttuvaa salattua tietoa, taitoa ja asemaa".

Niitä jotka ovat kriittisiä positiivista pedagogiikkaa kohtaan syytetään siitä, että he eivät halua omaksua uutta tietoa. Mutta kuka se on joka on tehnyt päätöksen, että positiivinen pedagogiikka on totuus joka kaikkien tulee omaksua?

Siis oletko sä oikeasti tosissasi? Tuo on jo harhaista puhetta, että tässä olisi joku ideologia tai lahko taustalla. Sinä et selvästikään ole tutustunut varhaiskasvatukseen tieteenä, sitä tutkitaan kansainvälisesti vaikka systeemit eivät olekaan tismalleen samanlaisia.

Samanlainen "harvainvalta" päivähoidossa silloinkin on ollut, kun se on ollut sosiaalihallinnon alalla, institutionaalinen hoito ja kasvatus on aina ylhäältä päin ohjattua ja elää sekä muuttuu maailman ja kulloisenkin ajan ihanteiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.

Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa. 

Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn.  Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta"  ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä. 

Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.

Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.

Kuinka moni teillä kyseenalaistaa tunnemittarit tai positiivisen kasvatuksen? Tai vaikka sen, että opettajille sovitetaan ryhmänjohtajan roolia (ikäänkuin hoitajilla ei olisi vuosien koulutusta alalle heilläkin)?

Tai kuinka moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatuslain käyttöönotto oli virhe ja ettei päikky todellakaan ole "erottamaton osa lapsen oppimispolkua"?

Miksi pitäisi kyseenalaistaa tunnemittarit ja positiivinen pedagogiikka tai ajatella, että varhaiskasvatuslaki oli virhe? Itse en osaisi luontevasti käyttää tunnemittaria, mutta varmasti kuvakortit voisi olla käytössä tunteiden sanoittamisen lisäksi. Positiivisesta pedagogiikasta en keksi mitään huonoa sanottavaa ja olen siihen mielestäni aika hyvin perehtynyt. Positiivinen pedagogiikkahan perustuu positiiviseen psykologiaan, jonka tavoitteena on lyhyesti sanottuna keskittyä rikki menneen ihmisen korjaamisen sijasta hyvinvoinnin kasvattamiseen kaikilla ihmisillä. Positiivisen pedagogiikan teoria täytyy tuntea todella vahvasti, jotta sitä voi toteuttaa. Ei voi vain ottaa jotain menetelmiä tai tapoja, muuten sen on vain päälleliimattua.

Mä olen kouluttautunut lastenhoitajaksi ja vain yksi vuosi opinnoista oli lanua, josta sekään kaikki ei ollut varhaislapsuuteen liittyvää. Ero lastenhoitajan ja varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen välillä on valtava. Varhaiskasvatuksen opettaja on asiantuntija ja ehdottomasti tiimin pedagoginen johtaja, koska on koulutukseltaan ainut, jolla pedagogista osaamista on. Sama asia kun sanoisi, miksi luokanopettajan vastuulla on opettaminen vaikka koulunkäynninohjaaja olisi yhtä pätevä.

Varhaiskasvatus tuottaa tasa-arvoa, varhaiskasvatuksesta hyötyvät parhaiten heikossa sosioekonomisessa asemassa olevasta perheestä tulevat. Meillä monella on mielikuva, että lapsella on hyvä olla kotona ja pienen lapsen paras paikka on koti. Valitettavasti kaikilla ei ole näin. Perheissä voi olla monenlaista haastetta tai elämäntilannetta, jossa vanhemmat eivät pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin. Monet eivät myöskään jaksa kotona lasten kanssa olemista, koska se on nykyään hyvin yksinäistä. Monilla ei ole tukiverkkoa ja lapsille ei löydy sosiaalista vertaisverkostoa, ei välttämättä yhtäkään kaveria naapurustosta tai leikkipuistoista.

Omat lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 1,5-vuotiaina. Molemmat ovat aina rakastaneet päiväkotia ja siellä olemista, erityisesti toisia lapsia ja leikkimistä heidän kanssaan. Koen, että varhaiskasvatus on todellakin tukenut heidän kasvua ja kehitystä. Vaikka omilla lapsilla on hyvä ja rakastava koti, jossa äitinä on varhaiskasvatuksen ammattilainen, niin koen, että he olisivat jääneet paljosta paitsi ilman päiväkotia. Ainakin vertaissuhteista ja hyvistä leikeistä isolla porukalla sekä siten tärkeistä sosiaalisista taidoista.

Mielestäni varhaiskasvatukselle kuuluu ehdottoman tärkeä rooli osana oppimispolkua, sillä niin monet oppimisen kannalta tärkeät asiat opitaan ennen kouluikää ja kaikki eivät näitä taitoja kotona pysty harjoittamaan. Ja vertaissuhdetaitoja ei mielestäni voi olla painottamatta liikaa, lapselle on tärkeää jo pienestä saakka saada positiivisia kokemuksia vertaisten kanssa toimisesta sekä ryhmään kuulumisesta. Mielestäni se on haastavaa nykyaikana kotona oleville lapsille, sillä kuitenkin suurin osa muista lapsista on päiväkodissa päivät ja taloyhtiön leikkipaikalla tai leikkipuistoissa ei juuri ole ketään, kenen kanssa luoda vertaissuhteita.

Positiivinen kasvatus on oma todellisuutensa. Teoria edellä luotu kehitelmä joka ehkä on täydellinen sen teorian näkökulmasta, mutta käytännön elämässä sitten jotain ihan muuta.  Erittäin harvoilla on halua (tai mahdollisuuttakaan) lähteä syvällisesti tutustumaan positiivisen kasvatuksen teoriaan voidakseen toteuttaa sitä tarkoitetussa muodossa. Ja vaikka olisi, niin toteutukseen ei varsinkaan ammattikasvattajilla yleensä riitä aika. Kun vielä otetaan huomioon se, että tällä hetkellä varsinkin päiväkodeissa on työnjohdon taholta erittäin kova paine sille, että kaikki käyttäisivät positiivista kasvatusta, niin tästä ei voi oikein syntyä muuta kuin katastrofi. Levottomuus ja kurittomuus lasten keskuudessa lisääntyy rajusti, kun vanhoja keinoja millä kuria pidettiin ei saa enää käyttää, ja myöskään positiivisella kasvatuksella ei saada tuloksia aikaan.

Lastenhoitajien vertaaminen koulunkäynninohjaajiin ei ole relevantti. Päiväkoti ei ole mikään koulu eikä siellä ole sellaista roolien tai työtehtävien eroa kuin mitä esimerkiksi luokanopettajan ja koulunkäynninohjaajan välillä on. Kasvatusvastuullinen henkilökunta päiväkodissa tekee hyvin pitkälti samaa työtä vaikka nimikkeet ja koulutukset ovat erilaisia. Lastenhoitajienkin koulutuksia on monenlaisia. Esimerkiksi lastenohjaajan koulutus sisältää 2 vuotta nimenomaan pienten lasten kasvatuksen opettelua.

Päiväkodin toiminnan päätarkoitus on lasten hoitaminen sellaisina aikoina, kun lasten vanhemmilla ei itsellään ole siihen aikaa. Muut tarkoitukset ovat nykyisistä nimityksistä ("varhaiskasvatus") huolimatta toissijaisia, ja se, että näistä toissijaisista tarkoituksista yritetään väen väkisin tehdä toiminnan päätarkoitusta on suurin yksittäinen syy sille, että päiväkodit ovat kriisissä.

Normaali lapsi ei tarvitse päiväkotia tasapainoisen kehityksen tai varsinkaan koulumenestyksen varmistamiseen. Poikkeuksia tähän ovat lähinnä sellaiset perheet joiden kotioloissa on oikeasti jotain todella pahasti pielessä (esimerkiksi liittyen vanhempien terveys- tai päihdeongelmiin) ja toisaalta sellaiset perheet missä kotikieli on eri kuin lasten tuleva koulunkäyntikieli eikä lapsille ole muuta keinoa opettaa sitä koulunkäyntikieltä.

Voitko kertoa, mihin perustat nämä mielipiteesi? Minä tiedän monta varhaiskasvatuksen ja luokanopettajaa, ketkä toimivat onnistuneesti positiivisen pedagogiikan mukaisesti. Positiivinen pedagogiikka on koulutuksen eri asteilla käytössä monissa eri maissa, sen käytöstä ja vaikutuksista on paljon tutkimustietoa.

Päiväkotitoiminnan päätarkoitus ei koskaan ole ollut olla lasten hoitopaikka vanhempien työpäivän ajan. Suomalainen lastentarha perustuu Fröbelin ajatuksiin: "Fröbel vertasi kasvattajaa kasveistaan huolehtivaan puutarhuriin. Fröbelin mukaan kasvattajien tulisi hoitaa ja tukea lapsen kehitystä kohti itsenäistä, ajattelevaa, tuntevaa ja luovaa oppijaa. Aikuisen ja lapsen välisen suhteen tulisi olla lämmin, kunnioittava, interaktiivinen ja älyllisesti osallistava, ei alistava." Pedagogiikka on ollut mukana suomalaisessa varhaiskasvatuksessa aikojen alusta saakka. Lastentarhat olivat 1900-luvun alussa osa kouluhallintoa ja siirtyivät vasta 20-luvulla osaksi sosiaalihallintoa, silloinkin väännön kautta.

Voisitko antaa jotain tueksi väitteellesi, ettei "normaali" lapsi tarvitse päiväkotia? Ja mikä on tämä "normaali" lapsi? Väitätkö todella, että kaikki varhaiskasvatusta koskeva tiede, jota tutkitaan sekä täällä että maailmalla todella paljon, on väärässä varhaiskasvatuksen hyödyn suhteen ja sinä täällä vauvapalstalla oikeassa tämän analyysisi kanssa? Ja vain koska sinusta tuntuu siltä?

Yrität pukea mielipiteesi tieteellisyyden kaapuun, vaikka todellisuudessa se on vain yksi mielipide muiden joukossa. Eri maissa on olemassa hyvin erilaisia lastentarhajärjestelmiä ja Suomessakin on monenlaista mielipidettä ja käytäntöä alan työntekijöillä. Varmasti jossakin ja joidenkin lasten kohdalla positiivinen kasvatus toimii, mutta niissä paikoissa missä se on käytössä ja missä lapset silti eivät yleensä tottele tai hyppivät seinille, se ei selkeästi toimi. Toki moni positiivinen kasvattaja saattaa olla sitä mieltä, ettei lasten edes tarvitse oppia tottelemaan päiväkodin hoitajia vaan esimerkiksi "tunnetaidot" ovat se tärkeä asia...

Päiväkotien ja perhepäivähoidon päätarkoitus on toimia hoitopaikkoina. Ylivoimainen enemmistö ihmisistä vie lapsensa sinne nimenomaan hoitoon. Myös henkilökunta pääosin kokee, että esimerkiksi lasten hoitoaikojen minimointi on hyvä asia ja että esimerkiksi subjektiivinen oikeus päivähoitoon ei välttämättä ole toimiva järjestelmä. Eli että esimerkiksi kerho voisi olla lapselle parempi jos hoidon tarkoitus esimerkiksi on vain saada vanhemmille hiukan omaa aikaa ja tarjota lapselle leikkiseuraa tai sellaista järjestettyä ohjelmaa mitä ei itse järjestäisi. Myös niissä tilanteissa missä päiväkoti on kiinni, niin hoidostahan ihmiset huolehtivat eikä siitä, että heidän lastaan ei nyt varhaiskasvateta. Julkinen rahoituskin perustuu lähinnä tälle hoitofunktiolle.

Määritelmäni normaalille lapselle voit lukea ylläolevasta viestistä. Ja tosiaan käytännön kokemukset osoittavat, että normaalit kotihoidetut lapset pärjäävät hyvin koulussa. Päiväkodin voi siis turvallisesti jättää käymättä useimmissa tapauksissa. Sen sijaan esimerkiksi koulun alaluokkia ei voi turvallisesti jättää käymättä, vaan se lapsi joka aloittaisi koulunkäynnin vasta esimerkiksi 4. luokalta olisi isoissa vaikeuksissa. Ei ole olemassa mitään sellaista varhaiskasvatusta tutkivaa tiedettä joka olisi jotenkin osoittanut, että päiväkoti on välttämätön normaalin lapsen kehitykselle. Toki asiaa on tutkittu, ja tuloksia on monenlaisia niin kuin kasvatusalalla muutenkin. Sieltä sitten voi valita mieleisensä tutkimuksen jos haluaa.

Minä en pue mitään tieteellisyyden kaapuun, se on tieteeseen perustuvaa, mitä kirjoitan. Sinä kirjoitat käytännön kokemukseen ja omiin mielipiteisiin perustuen, se on sitä lahkolaisuutta ja ideologiaa, mikä perustuu sinun omiin ajatuksiin. Ei sun kanssa auta keskustella, koska nostat itsesi ja omat näkemyksesi muiden yläpuolelle vailla mitään todellisuutta. Sulla on täysin harhainen kuvitus siitä, miten varhaiskasvatuksen opettaja toimii. Opettaja etsii tietoa, kyseenalaistaa, tutkii itse ja ennen kaikkea, harjoittaa itsereflektiota toimissaan. Opettaja ei toimi vain toteuttaen jotakin ajatusta tai agendaa, toisin kuin sinä kuulostat tekevän. Näet maailman ja lapset vain tietyllä tavalla etkä ole valmis muuttumaan. Surullista.

Tämä ala ei kyllä suosta nouse moneen vuoteen! Itse juuri irtisanoin itseni kiusaajien takana. Valitettavasti en voi luottaa enää paikkan missä pomo on työntekijöiden kiusaaja vapaa-ajalla. Harmittaa kovasti sillä rakastan tehdä työtä lasten kanssa, ja tiedän myös miksi haluan tehdä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaana ja jos nyt ei ihan pelota niin ainakin tunnen äärimmäisen suurta epämiellyttävyyttä ja vielä suurempaa vaikeutta ilmoittaa asiasta aamulla pomolle ja tiimille, siis se, että en ole työkunnossa, koska saanut töistä pöpön (niiltä puolikuntoisilta joita ryhmässä päivittäin useampia) joka vienyt puheääneni ja yskä ja yskänpuuskat niin kuivaa ja hakkaavaa (vaikka räkää ja limaakin irtoaa, mutta nenästä), että pistää lähes oksentamaan.

Siellä sitten menevät normaaliakin enemmän vajaalla, koska sijaista tuskin tulee, siinäkin asiassa kiristetty nyörejä entisestään tänä syksynä.

Eli 20 lasta/2 kasvattajaa, jos vain talon suhdeluvut näyttävät kuitenkin "normaalia".

Itkettää.

Meillä pomo sanoi, että kyllä flunssassa voi tehdä "kevyitä työtehtäviä" ja että ei "tavallinen nuhayskä" ole mikään syy jäädä kotiin. Jos opettaja tai veo on sairaslomalla (oli sairaus mikä vain) niin oma työkone pitää olla kotona mukana ja esim. koulutuksiin ja kokouksiin voi ja pitää ihan hyvin osallistua, on määräys. Esim. jalka paketissa tai burn out saikulla idea kuulemma on, että lapsiryhmässä ei voi silloin olla, ettei vaarantaisi lasten maksimaalista oppimista, mutta niitä muita työtehtäviä voi aivan hyvin tehdä etänä kotoaan vaikka sängyssä. Lisäksi esim. materiaalien lukemista, raporttien laatimista ja suunnittelua voi tehdä sairaslomalla.

Tiedä sitten, mitä se sairaus"loma" siinä tarkoittaa. Siis onko työkykyinen vai eikö ole? Jos edellytetään oman kodin tai sängyn käyttöä työtilana, pitäisi maksaa työhuonekorvaus ja lisäksi korvaus käytetystä sähköstä, paperista ym. välineistä. Työnantajan pitäisi kyllä huolehtia, että käytännöt ovat myös kaikille samat. Jos joku lukee kuumeisena vaivatta 20 sivua tieteellistä tekstiä tunnissa ja toinen 40, mutta kolmas vain 5, niin miten on palkan kanssa? Entäs kun kirjoittaa kotona sairaana vasuja ja ne ovat täysin absurdeja ja virheitä täynnä, koska laatija oli sairas?

Tehokasta on. Palkkaa nettona vajaa 2k/kk. Hurraa.

Pomosi on väärässä!!!! Sinuna asioisin sitten vaikka lääkärissä joka voisi todeta sen ettet siinä "nuhayskässäsi" ole työhösi kykenevä.

Minä en ainakaan ole, ääni lähtisi aivan kokonaan ja ylipäätään, kun nyt puhun niin se on kähinää ja teen sentään koko työpäiväni puhetyötä, lähes tauotonta jauhamista isolle lapsiryhmälle, lisäksi äänen käyttöni stimuloi tällä hetkellä noita kuivahkoja yskänkohtauksia jotka pistää kakomaan ja lähes oksentamaan. Nenäliinoja kulunut tänäänkin aikalailla. Keuhkoja puristaa ja pistää.

Että tosiaanko olisin työkunnossa pomosi mielestä, ulkoilemaan tuntikaupalla, puhumaan tuntikaupalla ja ylipäätään olemaan koko päivän valppaana ja touhussa, hehheh.

Ihan varmasti tulisi myös vanhemmilta palautetta siitä kuinka kasvattaja on paikalla tartuttamassa lapsia.

Onko pomosi aivan idiootti? Ja tekö tottelette häntä asiassa? Tervetuloa jälkitaudit ja pitkittyneet flunssat.

Kyllä se on terveys nro1 eikä työ ole edes nro2.

Onkohan tuo naispomojen käytöstä, meillä miespuolinen pomo eikä hän ole kertomasi kaltainen k*sipää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äidin helmoissa kasvaneella tenavalla on paljon kiinniotettavaa verrattuna tarhan käyneisiin. Onkohan esimerkiksi tutkittu koulukiusatuksi tulemisen ja tarhankäynnin/-käymättömyyden yhteyttä? Aivan ehdottomasti tulisi lisätä paukkuja siihen että opettajia on tarhoissa riittävästi. Niitä saa rahalla eli paremmalla palkalla. Lapsia syntyy aina vain vähemmän. Ei ole varaa antaa yhdenkään syrjäytyä aikuisiällä, ei kansantalousmielessä eikä moraalisestikaan.

Aihe on aivan liian politisoitunut, järkevää keskustelua ei synny. Osalle ihanne on pullantuoksuinen koti viljapellon laidassa jossa lapset kirmailevat Eemelilippis päässä, osa haaveilee preussilaisesta kurista ja näkee kasvatustieteen (niinkuin monen muunkin tieteen) pseudotieteenä, hömppänä. Huokaus.

T:Insinööri, kolmen lapsen isä

Eläintarhoistako kirjoitat? No, sellaisiahan nuo päiväkodit aika lailla nykyään muistuttaa.

Ihanko insinööri, uskoisko tuota? No, insinööritkin saattavat olla sellaisia yhden asian miehiä (tai naisia), jotka luulevat kuitenkin olevansa asiantuntijoita vähän joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äidin helmoissa kasvaneella tenavalla on paljon kiinniotettavaa verrattuna tarhan käyneisiin. Onkohan esimerkiksi tutkittu koulukiusatuksi tulemisen ja tarhankäynnin/-käymättömyyden yhteyttä? Aivan ehdottomasti tulisi lisätä paukkuja siihen että opettajia on tarhoissa riittävästi. Niitä saa rahalla eli paremmalla palkalla. Lapsia syntyy aina vain vähemmän. Ei ole varaa antaa yhdenkään syrjäytyä aikuisiällä, ei kansantalousmielessä eikä moraalisestikaan.

Aihe on aivan liian politisoitunut, järkevää keskustelua ei synny. Osalle ihanne on pullantuoksuinen koti viljapellon laidassa jossa lapset kirmailevat Eemelilippis päässä, osa haaveilee preussilaisesta kurista ja näkee kasvatustieteen (niinkuin monen muunkin tieteen) pseudotieteenä, hömppänä. Huokaus.

T:Insinööri, kolmen lapsen isä

Se, että sinä et tai lastesi äiti pysty kasvattamaan lapsistaan täysipäisiä ilman jotain tarhausta, ei tarkoita sitä etteikö kukaan muu kykenisi.

Vierailija kirjoitti:

Aika yksinkertainen juttu: fiksut aikuiset ihmiset valitsevat itse, millaisen lapsuuden lapselleen haluavat. Jos olet niin typerä, että mielestäsi kunnallisen päiväkodin mitkä tahansa duunarit huonolla palkalla ja ylisuurissa taaperoryhmissä ovat se sinun lapsesi juttu, niin sinne vaan.

Jos haluat lapsellesi alle kouluikäisen kehitykseen ja tarpeisiin vastaavan ympäristön, ota selvää, mitä se on. Sitten pyri tarjoamaan se. Ihan voi jo alkajaisiksi kysyä siltä lapselta, onko hän mieluummin kotona vai päiväkotilaitoksessa. Jos lapsi ei vielä puhu, katso hänen käytöstään ja ilmeitään matkalla päiväkotiin tai kotiin/mummolaan/perhepäivähoitoon/kaverille/sukulaiselle ja kuinka hän missäkin käyttäytyy.

Lukkoon meneviä, nurkissa hiippailevia ja koko päivän yksinään apaattisena vaeltelevia, nyyhkiviä, puhumattomia, ilmeettömiä tai aikuisen määräämiin joukkoihin ja "varhaiskasvatustoimiin" alistuvia sivustaseuraajia on päiväkodeissa todella monia 1-5-vuotiaita. Niitä ei ehdi huomata juuri kukaan, kun sen laumaa paimentavan yhden tai kahden aikuisen huomio menee niihin väkivaltaisesti, huutamalla, riehumalla, karkaamalla ja rikkomalla protestoivien perässä juoksemiseen.

Siellä koitetaan pitää kaikki elossa. Hiljaiseen käpertymiseen ei kuole niin nopeasti kuin korkealta hyppäämiseen, lyödyksi tulemiseen, auton alle juoksemiseen tai kuristamiseen.

Näkyy myös aikuisten selviytymisstrategioissa nämä kriisikäytöksen muodot: pakene, taistele tai jähmety.

Varsinaiset mielenterveyden ongelmat ja kehityksen häiriöt itsetuhoisuuksineen näkyvät vasta myöhemmin, sitten koulussa ja nuoruudessa sekä aikuisuudessa. Silloin ovat nykyiset varhaiskasvattajat jo eläkkeellä, muissa töissä tai vähintäänkin uusien teorioiden ja kasvatusohjeiden pauloissa jälleen uusien taaperoiden kanssa.

Vastuuta ei kanna kukaan muu kuin se vanhempi, jolla on huoltajavastuu lapsestaan. Jos hänkään.

Näinhän se menee. Ja häkellyttävää on, kuinka monen lapsen oma vanhempi ei vaan välitä ottaa selvää tai miettiä vaihtoehtoja. Sinne päiväkotiin vaan alkaen hädintuskin 1v. Täyspäiväisesti. Ja tasan pidetään siellä kun uusi lapsi syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan että päiväkodissa järjestettävällä kasvatuksella on keskeinen merkitys lasten koulumenestykselle niin silloin kieltämättä herättää mielenkiintoa se fakta, että PISA-tulokset ovat heikentyneet selvästi 2000-luvun mittaan.

Menestyksen resepti taisikin olla se entisajan tarha preussilaisine kureineen jossa lapsia vain säilöttiin...?

Silloin myös huomattavan paljon useampi hoiti lapsensa kotona. Päiväkodeissa oli tasan yksi ryhmä, jossa oli pieniä 1-2-vuotiaita, suurin osa aloitti päiväkotiuransa paljon myöhemmin kuin nykyään. Jos perheeseen syntyi uusi vauva, niin esikoinen otettiin pois päivähoidosta, koska mihinkäs sitä olisi enää silloin tarvittu. Vanhemmat nauttivat ajastaan lastensa kanssa, yli 3-vuotiaat sisarukset kävivät kerhoissa 2-3 kertaa viikossa äidin hoitaessa vauvaa kotona. Silloin ihmeteltiin sitä, että joku olisi vienyt pientä 2-3-vuotiasta esikoista päiväkotiin hakemaan sieltä kaikki taudit jos perheessä vauva ja kun hoidon tarvetta ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan että päiväkodissa järjestettävällä kasvatuksella on keskeinen merkitys lasten koulumenestykselle niin silloin kieltämättä herättää mielenkiintoa se fakta, että PISA-tulokset ovat heikentyneet selvästi 2000-luvun mittaan.

Menestyksen resepti taisikin olla se entisajan tarha preussilaisine kureineen jossa lapsia vain säilöttiin...?

Silloin myös huomattavan paljon useampi hoiti lapsensa kotona. Päiväkodeissa oli tasan yksi ryhmä, jossa oli pieniä 1-2-vuotiaita, suurin osa aloitti päiväkotiuransa paljon myöhemmin kuin nykyään. Jos perheeseen syntyi uusi vauva, niin esikoinen otettiin pois päivähoidosta, koska mihinkäs sitä olisi enää silloin tarvittu. Vanhemmat nauttivat ajastaan lastensa kanssa, yli 3-vuotiaat sisarukset kävivät kerhoissa 2-3 kertaa viikossa äidin hoitaessa vauvaa kotona. Silloin ihmeteltiin sitä, että joku olisi vienyt pientä 2-3-vuotiasta esikoista päiväkotiin hakemaan sieltä kaikki taudit jos perheessä vauva ja kun hoidon tarvetta ei ollut.

Myös lasten hoitopäivät ja lomat olivat lyhyempiä. Nykyään tyyliin kaikki lapset ovat aina hoidossa tasan maksimiajat ja päivystykseenkin aina tunkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaana ja jos nyt ei ihan pelota niin ainakin tunnen äärimmäisen suurta epämiellyttävyyttä ja vielä suurempaa vaikeutta ilmoittaa asiasta aamulla pomolle ja tiimille, siis se, että en ole työkunnossa, koska saanut töistä pöpön (niiltä puolikuntoisilta joita ryhmässä päivittäin useampia) joka vienyt puheääneni ja yskä ja yskänpuuskat niin kuivaa ja hakkaavaa (vaikka räkää ja limaakin irtoaa, mutta nenästä), että pistää lähes oksentamaan.

Siellä sitten menevät normaaliakin enemmän vajaalla, koska sijaista tuskin tulee, siinäkin asiassa kiristetty nyörejä entisestään tänä syksynä.

Eli 20 lasta/2 kasvattajaa, jos vain talon suhdeluvut näyttävät kuitenkin "normaalia".

Itkettää.

Meillä pomo sanoi, että kyllä flunssassa voi tehdä "kevyitä työtehtäviä" ja että ei "tavallinen nuhayskä" ole mikään syy jäädä kotiin. Jos opettaja tai veo on sairaslomalla (oli sairaus mikä vain) niin oma työkone pitää olla kotona mukana ja esim. koulutuksiin ja kokouksiin voi ja pitää ihan hyvin osallistua, on määräys. Esim. jalka paketissa tai burn out saikulla idea kuulemma on, että lapsiryhmässä ei voi silloin olla, ettei vaarantaisi lasten maksimaalista oppimista, mutta niitä muita työtehtäviä voi aivan hyvin tehdä etänä kotoaan vaikka sängyssä. Lisäksi esim. materiaalien lukemista, raporttien laatimista ja suunnittelua voi tehdä sairaslomalla.

Tiedä sitten, mitä se sairaus"loma" siinä tarkoittaa. Siis onko työkykyinen vai eikö ole? Jos edellytetään oman kodin tai sängyn käyttöä työtilana, pitäisi maksaa työhuonekorvaus ja lisäksi korvaus käytetystä sähköstä, paperista ym. välineistä. Työnantajan pitäisi kyllä huolehtia, että käytännöt ovat myös kaikille samat. Jos joku lukee kuumeisena vaivatta 20 sivua tieteellistä tekstiä tunnissa ja toinen 40, mutta kolmas vain 5, niin miten on palkan kanssa? Entäs kun kirjoittaa kotona sairaana vasuja ja ne ovat täysin absurdeja ja virheitä täynnä, koska laatija oli sairas?

Tehokasta on. Palkkaa nettona vajaa 2k/kk. Hurraa.

Pomosi on väärässä!!!! Sinuna asioisin sitten vaikka lääkärissä joka voisi todeta sen ettet siinä "nuhayskässäsi" ole työhösi kykenevä.

Minä en ainakaan ole, ääni lähtisi aivan kokonaan ja ylipäätään, kun nyt puhun niin se on kähinää ja teen sentään koko työpäiväni puhetyötä, lähes tauotonta jauhamista isolle lapsiryhmälle, lisäksi äänen käyttöni stimuloi tällä hetkellä noita kuivahkoja yskänkohtauksia jotka pistää kakomaan ja lähes oksentamaan. Nenäliinoja kulunut tänäänkin aikalailla. Keuhkoja puristaa ja pistää.

Että tosiaanko olisin työkunnossa pomosi mielestä, ulkoilemaan tuntikaupalla, puhumaan tuntikaupalla ja ylipäätään olemaan koko päivän valppaana ja touhussa, hehheh.

Ihan varmasti tulisi myös vanhemmilta palautetta siitä kuinka kasvattaja on paikalla tartuttamassa lapsia.

Onko pomosi aivan idiootti? Ja tekö tottelette häntä asiassa? Tervetuloa jälkitaudit ja pitkittyneet flunssat.

Kyllä se on terveys nro1 eikä työ ole edes nro2.

Onkohan tuo naispomojen käytöstä, meillä miespuolinen pomo eikä hän ole kertomasi kaltainen k*sipää.

Meillä on naispomo. Koskaan hän ei ole syyllistänyt ketään tai ollut asiaton kun on sairauslomalle tarvinnut jonkun jäädä.

Kun seuraa tätä keskustelua ja ihmisten toimintaa ympärillä, ja mietin oikeasti ovatko ihmiset tyhmentyneet viime vuosina jotenkin radikaalisti? Miten kukaan ei ymmärrä enää edes maalaisjärkeä? Miten joku voisi ajatella, että on parempi 1-vuotiaan olla päiväkodissa nykytilanteessa, jos on muitakin vaihtoehtoja? Ymmärrän sen, että aina ei oikeasti ole. Mutta useammiten kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vakaope ei ole oikeutettu työhuonekorvaukseen. Kysy vaikka verottajalta.

Minä ainakin olen jo monta vuotta ilmoittanut sen verotuksessa ja saanut verovähennyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan että päiväkodissa järjestettävällä kasvatuksella on keskeinen merkitys lasten koulumenestykselle niin silloin kieltämättä herättää mielenkiintoa se fakta, että PISA-tulokset ovat heikentyneet selvästi 2000-luvun mittaan.

Menestyksen resepti taisikin olla se entisajan tarha preussilaisine kureineen jossa lapsia vain säilöttiin...?

Silloin myös huomattavan paljon useampi hoiti lapsensa kotona. Päiväkodeissa oli tasan yksi ryhmä, jossa oli pieniä 1-2-vuotiaita, suurin osa aloitti päiväkotiuransa paljon myöhemmin kuin nykyään. Jos perheeseen syntyi uusi vauva, niin esikoinen otettiin pois päivähoidosta, koska mihinkäs sitä olisi enää silloin tarvittu. Vanhemmat nauttivat ajastaan lastensa kanssa, yli 3-vuotiaat sisarukset kävivät kerhoissa 2-3 kertaa viikossa äidin hoitaessa vauvaa kotona. Silloin ihmeteltiin sitä, että joku olisi vienyt pientä 2-3-vuotiasta esikoista päiväkotiin hakemaan sieltä kaikki taudit jos perheessä vauva ja kun hoidon tarvetta ei ollut.

Just tämä. Nyt on lähes aina niin, että äiti ja isä molemmat ovat kotona vauvan kanssa. Esikoinen päiväkodissa. Ja sitten se 2-3v on siellä todella pitkää päivää 7.30-17. Ihan älytöntä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan että päiväkodissa järjestettävällä kasvatuksella on keskeinen merkitys lasten koulumenestykselle niin silloin kieltämättä herättää mielenkiintoa se fakta, että PISA-tulokset ovat heikentyneet selvästi 2000-luvun mittaan.

Menestyksen resepti taisikin olla se entisajan tarha preussilaisine kureineen jossa lapsia vain säilöttiin...?

Silloin myös huomattavan paljon useampi hoiti lapsensa kotona. Päiväkodeissa oli tasan yksi ryhmä, jossa oli pieniä 1-2-vuotiaita, suurin osa aloitti päiväkotiuransa paljon myöhemmin kuin nykyään. Jos perheeseen syntyi uusi vauva, niin esikoinen otettiin pois päivähoidosta, koska mihinkäs sitä olisi enää silloin tarvittu. Vanhemmat nauttivat ajastaan lastensa kanssa, yli 3-vuotiaat sisarukset kävivät kerhoissa 2-3 kertaa viikossa äidin hoitaessa vauvaa kotona. Silloin ihmeteltiin sitä, että joku olisi vienyt pientä 2-3-vuotiasta esikoista päiväkotiin hakemaan sieltä kaikki taudit jos perheessä vauva ja kun hoidon tarvetta ei ollut.

Just tämä. Nyt on lähes aina niin, että äiti ja isä molemmat ovat kotona vauvan kanssa. Esikoinen päiväkodissa. Ja sitten se 2-3v on siellä todella pitkää päivää 7.30-17. Ihan älytöntä

Joo kyllä, isyysloman ajan surutta tuodaan esikoinen hoitoon aivan täyspitkiksi päiviksi. 7.30-17 on liian pitkä päivä minkäikäiselle tahansa muutenkin. Miksi nykyään vanhemmat eivät pyri edes vähentämään lastensa hoitoaikoja? Ei, saatetaan työpäivän jälkeen hyvin käydä lenkillä tms ja vasta sen jälkeen haetaan lapsi klo17, koska päiväkoti menee kiinni vasta silloin. Koska hei, onhan se tärkeää saada omaa rauhoittumisaikaa pitkän työpäivän jälkeen. Ainoa vaan, että se pieni lapsi, jonka stressinsietokyky ei ole yhtä hyvä kuin aikuisen, ei tätä palautumisaikaa saa, vaan joutuu vanhemman itsekkyyden takia jatkamaan päiväänsä vielä vähän pidempään siellä hälyisässä, levottomassa ympäristössä väsyneiden, oireilevien lasten keskellä.

Lähtökohtaisesti ei kannata opiskella varhaiskasvatuksen kandidaatiksi, koska susta tulee hyvin itseriittoinen yliopisto-opintojen takia. Tämä on siis sosionomien ja lastenhoitajien ajatus asiasta. Mielestäni on aika itseriittoista heiltä alentaa sen takia missä opintosi alalle suoritat.