Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19692)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.
Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa.
Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn. Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta" ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä.
Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.
Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.
Kuinka moni teillä kyseenalaistaa tunnemittarit tai positiivisen kasvatuksen? Tai vaikka sen, että opettajille sovitetaan ryhmänjohtajan roolia (ikäänkuin hoitajilla ei olisi vuosien koulutusta alalle heilläkin)?
Tai kuinka moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatuslain käyttöönotto oli virhe ja ettei päikky todellakaan ole "erottamaton osa lapsen oppimispolkua"?
Meillä ainakin käsitellään ihan kaikkea kriittisesti. Tunnemittari on vain yksi pieni työkalu, jota voi käyttää tai sitten ei käytetä koskaan. Ei ole olennainen asia koulutuksessa. Joku lapsi ehkä siitä voi hyötyä ja joku toinen lapsi vihaa koko mittaria.
Positiivinen kasvatus... jos se tulkitaan löllö-hattarahötöksi, niin kiitos ei. Jos se nähdään myös työkaluna, joka ei peittele vaikeitakaan tunteita tai estä mitenkään kurinpitoa normaaliin tapaan, sitten kiitos kyllä. Puhun nyt vain omasta puolestani ja neljä lasta itse kotona kasvattaneena. Joku muu on varmasti täysin näistä eri mieltä, sillä ei meillä tosiaan ole mitään robottiarmeijaa sieltä yliopistolta tulossa.
Mutta varmasti jokin kokemus tässä on taustalla kirjoittajalla, sitä en epäile. Oma kokemukseni opiskelusta on vain aivan tyystin erilainen siinä mielessä, että opiskelijat olisivat jokin aivoton fasistiarmeija valmiina valloittamaan päiväkodit tunnemittarilla positiivisesti uhkaillen. Meillä on mielipiteitä aivan valtava kirjo.Esim. positiivisen pedagogiikan koulutuksissa kylläkin lähdetään siitä, että positiivinen pedagogiikka on vaihtoehto kurinpidolle. Rangaistuksia ei käytetä ja negatiivista vuorovaikutusta vältetään mahdollisimman pitkälle, ja sen sijaan vahvistetaan lapsen myönteistä käytöstä ja tuetaan positiivisen luottamussuhteen muodostumista lapsen ja aikuisen välille sekä parannetaan lapsen tunnetaitoja.
Kyse on perustavanlaatuisesta ajattelu- ja suhtautumistavan muutoksesta. Vanha behavioristinen kasvatusmalli lähti siitä, että lapsi painostettiin tottelemaan uhkailulla, kiristyksellä ja lahjonnalla. Positiivinen kasvatus taas keskittyy antamaan lapselle työkalut siihen, että lapsi voi omaehtoisesti toimia rakentavalla tavalla.
Minä olen sitten käynyt eri koulutuksessa, ei meillä ollut tuollaista. Tuo on sitä hattarahöttömeininkiä, jota en tiedä oikein kenenkään kannattavan.
Työskentelen jo lasten parissa opiskelun ohella ja ihan normaalisti meillä on kuri ja säännöt ja sen LISÄKSI harrastamme Huomaa hyvä -systeemiä ja vahvuusvariksia. Toimii kuin unelma! Tai no, henkilöstöpula vaivaa, mutta noin muuten homma toimii.Yliopistokoulutuksen tarkoituksena mielestäni onkin juuri se, että ihminen oppii kyseenalaistamaan asioita ja muodostamaan ITSE mielekkäitä ja perusteltuja kokonaisuuksia eri teorioista. Ja ymmärtää tietenkin syvällisesti lapsen kehitysvaiheet, kehityksen häiriöt,jne, ja ottaa tämän kaiken huomioon työssään.
Jatkan vielä, että yhden tai kahden lapsen kanssa voisi toteuttaa positiivista pedagogiikkaa aivan eri tavalla. On kuitenkin omasta mielestäni selviö, että ryhmämuotoisessa varhaiskasvatuksessa iso osa päivää koostuu ryhmän hallinnasta ja järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Aivan kuin kouluissakin. Missä ihmismassat, siellä säännöt.
Näen kurin siis yhteisten sääntöjen ylläpitämisenä ja aikuisen auktoriteetin kunnioittamisena sekä ihan kaikkien yhteisön jäsenten turvallisuuden ylläpitämisenä. Nämä on oltava siellä taustalla kunnossa, ennenkuin, omasta mielestäni, voidaan harrastaa mitään ekstraa siihen päälle. Säännöistä voidaan kuitenkin ilman muuta keskustella ja neuvotella ja niitä pitää pystyä perustella. Reilu peli olla pitää, jotta kaikki voivat sitoutua yhteisiin pelisääntöihin. Tässäkin tarvitaan tunneosaamista ja toisen näkökulman ymmärtämistä. Mutta ennenkaikkea aikuisen tulee olla turvallinen ja lämmin peruskallio, jonka läpi ei kävellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen jo lasten parissa opiskelun ohella ja ihan normaalisti meillä on kuri ja säännöt ja sen LISÄKSI harrastamme Huomaa hyvä -systeemiä ja vahvuusvariksia. Toimii kuin unelma! Tai no, henkilöstöpula vaivaa, mutta noin muuten homma toimii.
Hyvä jos teillä toimii kuin unelma. Usein kokemus on kuitenkin se, että ei tiedä, että onko töissä eläintarhan mölyapinaosastolla vaiko päiväkodissa. Jäähyjen ja muiden rangaistusten käyttö on kielletty ja lasta ei edes saa pidellä kädestä kiinni ilman, että siitä seuraa byrokratiapyöritys lomakkeineen ja tiedotuksineen vanhemmille ja virastoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette päiväkodeissa työskentelevistä ryhmäavustajista? Haluaisin tietää kokemuksia hyvät/huonot puolet?
Kuuluuko lapsista vastuu työtehtäviin?Vaka-avustaja ei ole kasvatusvastuullinen, mutta voi olla yksin lasten kanssa.
Avustaja voi olla yksin huoneessa lasten kanssa jos toisessa huoneessa on kasvattaja. Koko ryhmässä yksin ei voi olla.
Ei siihen ole mitään syytä miksei voisi olla yksin lasten kanssa joko sisällä tai ulkona. On aivan tavallista, että esimerkiksi henkilökohtainen avustaja on yksin sisällä hoidokkinsa kanssa tai ryhmäavustaja vaikka lähtee yksin leikkipuistoon tai pulkkamäkeen pienemmän lapsijoukon kanssa.
Henk-kohtainen/erityisavustaja voi ja saa tottakai olla kahdestaan avustettavansa kanssa ja onkin esimerkiksi opettelemassa monia asioita, mutta yksikään yhmäavustaja ei todellakaan suostu lähtemään vastuullisena aikuisena pienryhmän kanssa pulkkamäkeen tai retkelle, vaan siinä on oltava se vastuulliseksi nimetty hoitaja.
Vaikka se vastuullinen hoitaja olisi ihan ekaa päivää keliitaidottomana töissä ja se ryhmäavustaja olisi kokenut, niin kasvatusvastuulliseksi katsotaan aina se hoitaja, eli työnimike määrittelee sen vastuualudeen mihin kukakin on suostunut työsopimusta allekirjoittaesaan. Jos olet suostunut hoitajaksi, vastuu ja ryhmän ohjaavatyö kuuluu sinulle. Joskus joku vetelä hoitaja toki yrittää lykkää röyhkeästi omia töitään avustajalle mutta sellaisen paikan avustajat kiertää lopulta kaukaa. Hyvissä paikoissa ne vakkariavustajat viihtyy.
Ryhmäavustaja saa lähteä ja myös käytännössä lähtevät. Olen itsekin tehnyt tuota kun olin ryhmäavustajana, enkä todellakaan ollut ainoa joka teki/tekee niin. Ei ole mitään syytä miksei voisi lähteä, koska yksi aikuinen pärjää aivan hyvin vaikkapa 5 lapsen kanssa.
Kasvatusvastuulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, koska vastuu lasten ehjänä pysymisestä on eri asia kuin kasvatusvastuu. Kasvatusvastuu tarkoittaa sitä, että on vastuussa kasvatustavoitteista ja suunnitelusta.
En ole ollut töissä yhdessäkään päiväkodissa, jossa avustaja olisi saanut jäädä yksin lasten kanssa tai lähteä jonnekin lasten kanssa. Avustajaa ei edes lasketa vastuulliseksi. Ei näy esim. ryhmän prosenteissa, koska ei ole vastuussa lapsista.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei ole suhdeluvuissa mukana.
Avustaja- nimikkeellä työskentelevä ei ole kasvatusvastuullinen eikä saa olla yksin lasten kanssa.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei olekaan kasvatusvastuullinen.
Ei ole eikä saa olla yksin lasten kanssa."
Kirjoitatko tähän sen vakalain , pykälän ja toimenkuvan mihin tuo perustuu ettei saa.
Loppuu turha epämääräisyys vaustajien ympäriltä kun lyöt tietämäsi faktan pöytään lailla. Vai tiedätkö itsekään?
Varhaiskasvatuslaista löytyy vastuussa olevat henkilöt päiväkodissa. Avustajaa ei lasketa mukaan henkilöstöön vaan on ylimääräinen apu. Ei vastuuta eikä saa jäädä lasten kanssa yksin.
Kasvatusvastuu on edelleenkin eri asia kuin se, että saako jäädä lasten kanssa yksin. Varsinkin henkilökohtaisen avustajan työtä olisi hyvin vaikea tehdä jos ei saisi olla yksin lapsen kanssa.
Saa olla eri tilassa kunhan vastuuaikuinen on kuitenkin lähellä. Yksin ei saa olla ulkona lapsen kanssa. Aina se vastuu on vain niillä vastuuta kantavilla. Ei ole mikään mielipide vaan tosiasia. Johtaja on päävastuussa, mutta avustajalla täytyy olla tieto mitä saa tehdä. Ihan oman oikeusturvan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette päiväkodeissa työskentelevistä ryhmäavustajista? Haluaisin tietää kokemuksia hyvät/huonot puolet?
Kuuluuko lapsista vastuu työtehtäviin?Vaka-avustaja ei ole kasvatusvastuullinen, mutta voi olla yksin lasten kanssa.
Avustaja voi olla yksin huoneessa lasten kanssa jos toisessa huoneessa on kasvattaja. Koko ryhmässä yksin ei voi olla.
Ei siihen ole mitään syytä miksei voisi olla yksin lasten kanssa joko sisällä tai ulkona. On aivan tavallista, että esimerkiksi henkilökohtainen avustaja on yksin sisällä hoidokkinsa kanssa tai ryhmäavustaja vaikka lähtee yksin leikkipuistoon tai pulkkamäkeen pienemmän lapsijoukon kanssa.
Henk-kohtainen/erityisavustaja voi ja saa tottakai olla kahdestaan avustettavansa kanssa ja onkin esimerkiksi opettelemassa monia asioita, mutta yksikään yhmäavustaja ei todellakaan suostu lähtemään vastuullisena aikuisena pienryhmän kanssa pulkkamäkeen tai retkelle, vaan siinä on oltava se vastuulliseksi nimetty hoitaja.
Vaikka se vastuullinen hoitaja olisi ihan ekaa päivää keliitaidottomana töissä ja se ryhmäavustaja olisi kokenut, niin kasvatusvastuulliseksi katsotaan aina se hoitaja, eli työnimike määrittelee sen vastuualudeen mihin kukakin on suostunut työsopimusta allekirjoittaesaan. Jos olet suostunut hoitajaksi, vastuu ja ryhmän ohjaavatyö kuuluu sinulle. Joskus joku vetelä hoitaja toki yrittää lykkää röyhkeästi omia töitään avustajalle mutta sellaisen paikan avustajat kiertää lopulta kaukaa. Hyvissä paikoissa ne vakkariavustajat viihtyy.
Ryhmäavustaja saa lähteä ja myös käytännössä lähtevät. Olen itsekin tehnyt tuota kun olin ryhmäavustajana, enkä todellakaan ollut ainoa joka teki/tekee niin. Ei ole mitään syytä miksei voisi lähteä, koska yksi aikuinen pärjää aivan hyvin vaikkapa 5 lapsen kanssa.
Kasvatusvastuulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, koska vastuu lasten ehjänä pysymisestä on eri asia kuin kasvatusvastuu. Kasvatusvastuu tarkoittaa sitä, että on vastuussa kasvatustavoitteista ja suunnitelusta.
En ole ollut töissä yhdessäkään päiväkodissa, jossa avustaja olisi saanut jäädä yksin lasten kanssa tai lähteä jonnekin lasten kanssa. Avustajaa ei edes lasketa vastuulliseksi. Ei näy esim. ryhmän prosenteissa, koska ei ole vastuussa lapsista.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei ole suhdeluvuissa mukana.
Avustaja- nimikkeellä työskentelevä ei ole kasvatusvastuullinen eikä saa olla yksin lasten kanssa.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei olekaan kasvatusvastuullinen.
Ei ole eikä saa olla yksin lasten kanssa."
Kirjoitatko tähän sen vakalain , pykälän ja toimenkuvan mihin tuo perustuu ettei saa.
Loppuu turha epämääräisyys vaustajien ympäriltä kun lyöt tietämäsi faktan pöytään lailla. Vai tiedätkö itsekään?
Varhaiskasvatuslaista löytyy vastuussa olevat henkilöt päiväkodissa. Avustajaa ei lasketa mukaan henkilöstöön vaan on ylimääräinen apu. Ei vastuuta eikä saa jäädä lasten kanssa yksin.
Kasvatusvastuu on edelleenkin eri asia kuin se, että saako jäädä lasten kanssa yksin. Varsinkin henkilökohtaisen avustajan työtä olisi hyvin vaikea tehdä jos ei saisi olla yksin lapsen kanssa.
Saa olla eri tilassa kunhan vastuuaikuinen on kuitenkin lähellä. Yksin ei saa olla ulkona lapsen kanssa. Aina se vastuu on vain niillä vastuuta kantavilla. Ei ole mikään mielipide vaan tosiasia. Johtaja on päävastuussa, mutta avustajalla täytyy olla tieto mitä saa tehdä. Ihan oman oikeusturvan takia.
Nyt sinulla on mennyt sekaisin opiskelija/työkokeilija ja avustaja. Ensin mainituilla ei ole vastuuta lapsista kun taas jälkimmäisillä on. Tämä tarkoittaa sitä, että jos opiskelija tai työkokeilija vastoin ohjeita on yksin lasten kanssa ja lapsille sattuu jotain, niin hän ei ole siitä vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan kommenttiani alapeukuttaja ei selvästikään ole osannut vastata mihin vakailu perustuu. Täällä aiemmin joku väitti "Koko tämä järjetön kaaos on seurausta yliopistoväen kasvatustiellisen tiedekunnan (ent. Opettajankoulutuslaitos), heidän ammattiliittonsa oaj:n ja oph:n yhteisestä, 1980-luvulta lähteneestä tavoitteesta eliminoida sosiaalialan, sosiologian, kehityspsykologian ja terveysalan tekijät pois päiväkodeista." Varhaiskasvatuksen historia ulottuu jo 1800-luvun loppupuolelle, joten en ei ole millään tavalla mielekästä lähteä pohtimaan varhaiskasvatuksen nykyistä tilannetta 1980-luvulta alkaen. Toisekseen, asia kävi juuri päinvastoin - vielä 1970-luvulla lastentarhojen ryhmissä työskenteli kaksi lastentarhanopettajaa ja päiväkotiapulainen. Varhaiskasvatuksen historiassa Suomessa ja maailmalla lasten instutionaalinen hoito ja kasvatus on perustunut sivistyneiden ja kouluttautuneiden pedagogien työhön, pedagogiikkaan. Tämä pedagogiikka Suomessa rappautettiin sosiaalialan työntekijöiden vallatessa alan ja nyt näemme kasvatuksen hedelmät, pahoinvoivat lapset ja nuoret. 2010-luvulla enää vain 18% kaikista varhaiskasvatuksen työntekijöistä oli lastentarhankoulutuksen saaneita. Tällä hetkellä suunta varhaiskasvatuksessa on parempaan päin, varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää ja henkilöstörakenne on muuttumassa oikeaan suuntaan. Kunhan sosiaalialan työntekijöiden muutoksia vastaan hankaava ja ammattitaidoton henkilöstö saadaan kentältä pois, niin varhaiskasvatuksella on aidosti mahdollisuus muuttua laadukkaaksi ja lasten tasa-arvoa ajavaksi. Vaikka vauvapalstalla kuinka mutuiltaisiin ja väitettäisiin mitä, niin se ei poista tieteellistä tietoa. Sosiaalialan työntekijät eivät pysty toimimaan koulutuksen kentällä laadukkaasti, heidän ammattitaitonsa ei riitä siihen.
Erinomaista, tästä kuka vain osaa lukea, millaisia uusien tuulien armeijoita alalle koulutetaan.
Kommentoija, toisin kuin voisi toivoa, ei ole "joku ongelmainen", vaan näin nämä uudet vakaopet kommentoivat, ajattelevat ja toimivat. Kuin jonkun scifi sarjan pahisrobotit, jotka ottavat ihmiskunnan haltuunsa valtaamalla lastentarhat. Ohjeilmoivat koko valtakunnan nuorimmat oman dystopiansa toteuttajiksi.
Tietenkin ne pitää ottaa perheistään jo alle 1-vuotiaina näiden cyborgien hyppysiin, etteivät saisi kotona kokemusta rakkaudesta, vaan ainoa totuus olisi tuo kaiken ympärillään kuolettava itsevaltiius. Uusi uljas varhaiskasvatuksen opettaja!!! Eläköön! Eläköön!! Eläköön!!!
Tämä ei ole sarkasmia, vaan, hyvät ihmiset, tunnistakaa jo, miten meni kansallissosialismin aatteen ajaminen läpi - tämä on kuin kopio siitä.
Vo-opiskelija ja ohikulkija kommentoi vielä. Tämä on juuri se, mitä en nyt yhtään yliopistolta tunnista. Esimerkiksi tuo 1 -vuotiaiden tuominen päiväkotiin on meillä moneen kertaan kritisoitu asia, jota hyvin harva kannattaa nykyolosuhteissa. Tutkimuksiin on tässä perehdytty hyvin ja kattavasti.
Opiskelijat ovat meillä muutenkin hyvin äänekkäästi kritisoimassa sitä sun tätä, ei ole mitään robottiarmeijaa, vaan monien näkemysten kirjo. Luennoilla käy kuhina ja keskustelu, moni opettajan idea kyseenalaistetaan tai jos opettaja sen pystyy hyvin perustelemaan, sitä sulatellaan. Tai sitten ei, kukin tyylillään.
Mistä näitä natsiarmeijoita siis mielestäsi tulee? Onko sinulla kokemusta jostakin Suomen yliopistosta, jossa sellaista aivopesua olisi menossa? Itseänikin tämä kiinnostaa.
Ei näillä kriitikoilla ole varmasti kokemusta yhdestäkään yliopistosta. Terveisin lähihoitaja joka tunnistaa tuon rutinan opeja kohtaan. :) Osa vanhan linjan hoitajista ei kestä sitä että "esihenkilönä" eli ryhmän vetäjänä on itseä huomattavasti nuorempi ja uusia tuulia ajava ope. Kun on leipääntynyt työhönsä, ei siitä halua oppia enää yhtään mitään uutta.
On päätetty, missä on ongelmien syy (esim, vanhemmissa jotka "eivät kasvata") ja kieltäydytään näkemästä missä myös on syy (esim, halutaan pysyä orjallisesti omissa tutuissa struktuureissa vaikka ne eivät kaikille lapsille sovi)
Sitten paikalle pelmahtaa kirkasotsainen yliopiston tuotos, intoa täynnä puhaltamaan uusia tuulia sammuneeseen hiillokseen, niin ei ei ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan kommenttiani alapeukuttaja ei selvästikään ole osannut vastata mihin vakailu perustuu. Täällä aiemmin joku väitti "Koko tämä järjetön kaaos on seurausta yliopistoväen kasvatustiellisen tiedekunnan (ent. Opettajankoulutuslaitos), heidän ammattiliittonsa oaj:n ja oph:n yhteisestä, 1980-luvulta lähteneestä tavoitteesta eliminoida sosiaalialan, sosiologian, kehityspsykologian ja terveysalan tekijät pois päiväkodeista." Varhaiskasvatuksen historia ulottuu jo 1800-luvun loppupuolelle, joten en ei ole millään tavalla mielekästä lähteä pohtimaan varhaiskasvatuksen nykyistä tilannetta 1980-luvulta alkaen. Toisekseen, asia kävi juuri päinvastoin - vielä 1970-luvulla lastentarhojen ryhmissä työskenteli kaksi lastentarhanopettajaa ja päiväkotiapulainen. Varhaiskasvatuksen historiassa Suomessa ja maailmalla lasten instutionaalinen hoito ja kasvatus on perustunut sivistyneiden ja kouluttautuneiden pedagogien työhön, pedagogiikkaan. Tämä pedagogiikka Suomessa rappautettiin sosiaalialan työntekijöiden vallatessa alan ja nyt näemme kasvatuksen hedelmät, pahoinvoivat lapset ja nuoret. 2010-luvulla enää vain 18% kaikista varhaiskasvatuksen työntekijöistä oli lastentarhankoulutuksen saaneita. Tällä hetkellä suunta varhaiskasvatuksessa on parempaan päin, varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää ja henkilöstörakenne on muuttumassa oikeaan suuntaan. Kunhan sosiaalialan työntekijöiden muutoksia vastaan hankaava ja ammattitaidoton henkilöstö saadaan kentältä pois, niin varhaiskasvatuksella on aidosti mahdollisuus muuttua laadukkaaksi ja lasten tasa-arvoa ajavaksi. Vaikka vauvapalstalla kuinka mutuiltaisiin ja väitettäisiin mitä, niin se ei poista tieteellistä tietoa. Sosiaalialan työntekijät eivät pysty toimimaan koulutuksen kentällä laadukkaasti, heidän ammattitaitonsa ei riitä siihen.
Erinomaista, tästä kuka vain osaa lukea, millaisia uusien tuulien armeijoita alalle koulutetaan.
Kommentoija, toisin kuin voisi toivoa, ei ole "joku ongelmainen", vaan näin nämä uudet vakaopet kommentoivat, ajattelevat ja toimivat. Kuin jonkun scifi sarjan pahisrobotit, jotka ottavat ihmiskunnan haltuunsa valtaamalla lastentarhat. Ohjeilmoivat koko valtakunnan nuorimmat oman dystopiansa toteuttajiksi.
Tietenkin ne pitää ottaa perheistään jo alle 1-vuotiaina näiden cyborgien hyppysiin, etteivät saisi kotona kokemusta rakkaudesta, vaan ainoa totuus olisi tuo kaiken ympärillään kuolettava itsevaltiius. Uusi uljas varhaiskasvatuksen opettaja!!! Eläköön! Eläköön!! Eläköön!!!
Tämä ei ole sarkasmia, vaan, hyvät ihmiset, tunnistakaa jo, miten meni kansallissosialismin aatteen ajaminen läpi - tämä on kuin kopio siitä.
Vo-opiskelija ja ohikulkija kommentoi vielä. Tämä on juuri se, mitä en nyt yhtään yliopistolta tunnista. Esimerkiksi tuo 1 -vuotiaiden tuominen päiväkotiin on meillä moneen kertaan kritisoitu asia, jota hyvin harva kannattaa nykyolosuhteissa. Tutkimuksiin on tässä perehdytty hyvin ja kattavasti.
Opiskelijat ovat meillä muutenkin hyvin äänekkäästi kritisoimassa sitä sun tätä, ei ole mitään robottiarmeijaa, vaan monien näkemysten kirjo. Luennoilla käy kuhina ja keskustelu, moni opettajan idea kyseenalaistetaan tai jos opettaja sen pystyy hyvin perustelemaan, sitä sulatellaan. Tai sitten ei, kukin tyylillään.
Mistä näitä natsiarmeijoita siis mielestäsi tulee? Onko sinulla kokemusta jostakin Suomen yliopistosta, jossa sellaista aivopesua olisi menossa? Itseänikin tämä kiinnostaa.
Ei näillä kriitikoilla ole varmasti kokemusta yhdestäkään yliopistosta. Terveisin lähihoitaja joka tunnistaa tuon rutinan opeja kohtaan. :) Osa vanhan linjan hoitajista ei kestä sitä että "esihenkilönä" eli ryhmän vetäjänä on itseä huomattavasti nuorempi ja uusia tuulia ajava ope. Kun on leipääntynyt työhönsä, ei siitä halua oppia enää yhtään mitään uutta.
On päätetty, missä on ongelmien syy (esim, vanhemmissa jotka "eivät kasvata") ja kieltäydytään näkemästä missä myös on syy (esim, halutaan pysyä orjallisesti omissa tutuissa struktuureissa vaikka ne eivät kaikille lapsille sovi)
Sitten paikalle pelmahtaa kirkasotsainen yliopiston tuotos, intoa täynnä puhaltamaan uusia tuulia sammuneeseen hiillokseen, niin ei ei ei.
Ohis kommentoi: jouduin aivan järkyttävällä tavalla kiusatuksi ensimmäisessä työpaikassani. Jälkeenpäin tajusin, että tästähän se johtui: minä tulin täynnä ideoita ja energiaa ja kaksi muuta vihasivat työtään, eivätkä edes halunneet siihen ketään kolmatta aikuista.
Sain kuulla, että minua ennen savustettiin jo KAKSI opettajaa ulos, mutta minulle tätä ei kerrottu. Koko paikka oli siis varsinainen toksisuuden pesäke ja ole jo aieltä siirtynyt ihan muualle. Johtaminen oli tietenkin myös aivan retuperällä. Nyt olen ihan mukavassa paikassa, jossa on tilaa minunkin ideoilleni ja hyvä ilmapiiri.
Resurssipula toki vaivaa ja palkka on paska. Eli ne sitten karkottavat kyllä meidät lopulta muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, kun tuotte aivastelevat, räkivät, vihreä keltaista jojoa nenästä suuhun valuttavat ja selkeästi puolikuntoiset pentunne varhaiskasvatukseen! Kiitos, kun arvostatte ryhmän muiden lasten, ja kasvattajien, terveyttä niin paljon. Kiitos helvetisti!!
T. Olen nyt toista kierrosta tälle syksylle kunnon flunssassa ja tällä kertaa se on mennyt myös poskiin/korviin/otsaan/keuhkoihin.
Viimeksi sentään "vain" poskiin.Ja se on täysin varma, että seur kerran kun joku teistä vanhemmista kritisoi minulle sitä kuinka ryhmän omat aikuiset ovat poissa ja/tai on sijaisia (olisitte helvetti tyytyväisiä, JOS sellainen edes ryhmään saadaan) niin minä annan palaa, sanon aivan suoraan ja kaunistelematta, että "hra/rva on hyvä ja katsoo peiliin" asian suhteen, me teemme lähikontaktityötä niiden pentujenne kanssa emmekä ole koneita ja koska eri pöpöjä, viruksia ja bakteereja on satoja ja tuhansia niin kyllä, ne tarttuvat myös meihin aikuisiin.
Nyt ottamaan hevoskuuristani antibiootteja aamuannos. Ja ei, minä en tule yhtään puolikuntoisensa töihin niiden puolikuntoistenne sekaan saamaan vielä helpommin uutta pöpöä, koska puolikuntoinen, ei, minä parantelen itseni kunnolla, se kestää vähintään 1vkon ja sen jälkeen lääkärille, jos tarvis ja parantelen vielä lisää. Ja evvvk onko lastasi hoitamassa lain määräämä 3 kasvattajaa eli sijainen saatu (ellei sitten vieläkin kusisempi tilanne ja kasvattajista muitakin sairastunut joka hyvin todennäköistä ja toistuva asia viikottain) vaiko ei, sitä saatte mitä tilaatte!
Vanhemmat ei lopeta ennenkuin aletaan sakottaa. Sairas lapsi ei kuulu päivähoitoon IKINÄ.
Tämä.
Mutta toisaalta ymmärrän myös sen, miksi vanhemmat tuovat. Koska heitä puolestaan painostaa työnantaja; jos aamulla soitat ja ilmoitat olevasi pois töistä sairaan lapsesi takia, niin moni saa vastaansa rippisaarnat ja tivaamiset turvaverkoista ja niiden käyttämisistä ja töihin vain saapumisesta. Olen itse henk. koht. kuullut vanhemmilta, että he tuovat räkää valuvan lapsensa hoitoon siksi, että töistä on hyväksyttävämpää olla pois silloin, kun päiväkodista soitetaan vanhemman perään, että hakisitko lapsesi pois, kun hän on kipeä. Tällöin työnantaja ei oikein voi muuta kuin "päästää työntekijänsä menemään".
Sairaan/puolikuntoisena lapsen tuominen hoitoon ei todellakaan ole kenenkään etu. Siinä kärsii ei ainoastaan se lapsi vaan se koko lapsiryhmä aikuisineen. Mikä tartuntakaaviossa vain moninkertaistuu... Vähemmällä päästään kaikki, kun hoidetaan se sairas lapsi kotona kunnolla terveeksi.Tuovat vakka olisivat kotona.
Tämä. Ymmärrän vielä jotenkin tämän selityksen, että työnantaja painostaa tulemaan töihin ja itsekin tiedän kuinka ikävää on ilmoittaa pomolle, että lapsi on taas sairaana, mutta sitä en voi mitenkään ymmärtää että lapsi tuodaan sairaana hoitoon, kun vanhempi on itse kotona esim vauvan kanssa! Kun tätäkin tapahtuu jatkuvasti. Sinne tuodaan sairas lapsi tartuttamaan ne työssäkäyvien lapsetkin, ihan hävytöntä! 😡
Itse en ymmärrä sitäkään, että kun sitten sen sairaan lapsen kanssa joutuu jäämään kotiin, niin muut sisarukset kuitenkin viedään hoitoon! Yleensä on vain ajan kysymys, että ne sisaruksetkin sairastuvat, mutta silti ne on pakko raahata hoitoon tartuttamaan ensin kaikki muut. Miksi ei voi seurata sisarusten vointia kotona, kun siellä kerran joka tapauksessa joutuu olemaan sen ensimmäisenä sairastuneen lapsen kanssa? Joten kuten ymmärrän sen, että ensimmäisenä sairastunut viedään hoitoon sen jälkeen, kun on jo parantunut, vaikka kotona olisi vielä joku muu lapsi sairaana, mutta itse en raaskisi sitäkään. Monihan tuota perustelee sillä, että on niin rankkaa hoitaa useampaa lasta yhtä aikaa kotona, mutta itsehän niitä lapsia on tehty enemmän kuin yksi.
Ylipäänsä en ymmärrä sitä, että nykyään tuntuu asenne perhe-elämään olemaan se, että vanhemmat joutuvat olemaan omien lastensa kanssa. Miksi niitä lapsia pitää silloin edes tehdä ja vieläpä niin monta, ettei jaksa kerralla kaikkia hoitaa?
Lähes viikoittain toistuva tilanne:
Rva Virtanen: "KerttuAnselmiAnnastiina ei tule tänään päiväkotiin, kun illalla alkoi ripuloimaan/oksentelemaan, mutta JuusoUoleviMatias tulee, kun sillä olisi niin tylsää täällä".
No hei c' mon!!!!!!
Ja lisäksi MIKÄ mättää ajatuksenjuoksussa, kun ihmetellään miksi "meillä on taas pöpö ja ollaan sairaana", tai "miksi kasvattajia puuttuu taas ryhmästä" etc, kun sen lapsen EI ANNETA PARANTUA KUNNOLLA!!! vaan tullaan paikalle puolikuntoisena saamaan se UUSI PÖPÖ JA tartuttamaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoito on käytännön työtä jota ei opi kirjoja lukemalla. Teoriapainotteinen opetus yliopistoissa lähinnä johtaa harhaan ja luo opiskelijoille aivan epärealistisen kuvan siitä, että millaisia lapset ovat. Tästä syystä harva yliopistoihminen myöskään viihtyy alalla kovin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoito on käytännön työtä jota ei opi kirjoja lukemalla. Teoriapainotteinen opetus yliopistoissa lähinnä johtaa harhaan ja luo opiskelijoille aivan epärealistisen kuvan siitä, että millaisia lapset ovat. Tästä syystä harva yliopistoihminen myöskään viihtyy alalla kovin pitkään.
Aika harvassa ovat ne työt, joita oppii vain teoriaa lukemalla. Silti teoriaosaamisesta on hyvin paljon hyötyä monessa käytännön työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, kun tuotte aivastelevat, räkivät, vihreä keltaista jojoa nenästä suuhun valuttavat ja selkeästi puolikuntoiset pentunne varhaiskasvatukseen! Kiitos, kun arvostatte ryhmän muiden lasten, ja kasvattajien, terveyttä niin paljon. Kiitos helvetisti!!
T. Olen nyt toista kierrosta tälle syksylle kunnon flunssassa ja tällä kertaa se on mennyt myös poskiin/korviin/otsaan/keuhkoihin.
Viimeksi sentään "vain" poskiin.Ja se on täysin varma, että seur kerran kun joku teistä vanhemmista kritisoi minulle sitä kuinka ryhmän omat aikuiset ovat poissa ja/tai on sijaisia (olisitte helvetti tyytyväisiä, JOS sellainen edes ryhmään saadaan) niin minä annan palaa, sanon aivan suoraan ja kaunistelematta, että "hra/rva on hyvä ja katsoo peiliin" asian suhteen, me teemme lähikontaktityötä niiden pentujenne kanssa emmekä ole koneita ja koska eri pöpöjä, viruksia ja bakteereja on satoja ja tuhansia niin kyllä, ne tarttuvat myös meihin aikuisiin.
Nyt ottamaan hevoskuuristani antibiootteja aamuannos. Ja ei, minä en tule yhtään puolikuntoisensa töihin niiden puolikuntoistenne sekaan saamaan vielä helpommin uutta pöpöä, koska puolikuntoinen, ei, minä parantelen itseni kunnolla, se kestää vähintään 1vkon ja sen jälkeen lääkärille, jos tarvis ja parantelen vielä lisää. Ja evvvk onko lastasi hoitamassa lain määräämä 3 kasvattajaa eli sijainen saatu (ellei sitten vieläkin kusisempi tilanne ja kasvattajista muitakin sairastunut joka hyvin todennäköistä ja toistuva asia viikottain) vaiko ei, sitä saatte mitä tilaatte!
Vanhemmat ei lopeta ennenkuin aletaan sakottaa. Sairas lapsi ei kuulu päivähoitoon IKINÄ.
Tämä.
Mutta toisaalta ymmärrän myös sen, miksi vanhemmat tuovat. Koska heitä puolestaan painostaa työnantaja; jos aamulla soitat ja ilmoitat olevasi pois töistä sairaan lapsesi takia, niin moni saa vastaansa rippisaarnat ja tivaamiset turvaverkoista ja niiden käyttämisistä ja töihin vain saapumisesta. Olen itse henk. koht. kuullut vanhemmilta, että he tuovat räkää valuvan lapsensa hoitoon siksi, että töistä on hyväksyttävämpää olla pois silloin, kun päiväkodista soitetaan vanhemman perään, että hakisitko lapsesi pois, kun hän on kipeä. Tällöin työnantaja ei oikein voi muuta kuin "päästää työntekijänsä menemään".
Sairaan/puolikuntoisena lapsen tuominen hoitoon ei todellakaan ole kenenkään etu. Siinä kärsii ei ainoastaan se lapsi vaan se koko lapsiryhmä aikuisineen. Mikä tartuntakaaviossa vain moninkertaistuu... Vähemmällä päästään kaikki, kun hoidetaan se sairas lapsi kotona kunnolla terveeksi.Tuovat vakka olisivat kotona.
Tämä. Ymmärrän vielä jotenkin tämän selityksen, että työnantaja painostaa tulemaan töihin ja itsekin tiedän kuinka ikävää on ilmoittaa pomolle, että lapsi on taas sairaana, mutta sitä en voi mitenkään ymmärtää että lapsi tuodaan sairaana hoitoon, kun vanhempi on itse kotona esim vauvan kanssa! Kun tätäkin tapahtuu jatkuvasti. Sinne tuodaan sairas lapsi tartuttamaan ne työssäkäyvien lapsetkin, ihan hävytöntä! 😡
Itse en ymmärrä sitäkään, että kun sitten sen sairaan lapsen kanssa joutuu jäämään kotiin, niin muut sisarukset kuitenkin viedään hoitoon! Yleensä on vain ajan kysymys, että ne sisaruksetkin sairastuvat, mutta silti ne on pakko raahata hoitoon tartuttamaan ensin kaikki muut. Miksi ei voi seurata sisarusten vointia kotona, kun siellä kerran joka tapauksessa joutuu olemaan sen ensimmäisenä sairastuneen lapsen kanssa? Joten kuten ymmärrän sen, että ensimmäisenä sairastunut viedään hoitoon sen jälkeen, kun on jo parantunut, vaikka kotona olisi vielä joku muu lapsi sairaana, mutta itse en raaskisi sitäkään. Monihan tuota perustelee sillä, että on niin rankkaa hoitaa useampaa lasta yhtä aikaa kotona, mutta itsehän niitä lapsia on tehty enemmän kuin yksi.
Ylipäänsä en ymmärrä sitä, että nykyään tuntuu asenne perhe-elämään olemaan se, että vanhemmat joutuvat olemaan omien lastensa kanssa. Miksi niitä lapsia pitää silloin edes tehdä ja vieläpä niin monta, ettei jaksa kerralla kaikkia hoitaa?
Tämä ja niin tämä! Kun ei niitä lapsia ole pakko tehdä! Olen niin täynnä nykyvanhempia, vaikka olen itsekin sellainen. Mutta siis se asenne, että lähtökohtaisesti omien lasten kanssa oleminen on vaiva ja työtä ja että esim loma ei ole lomaa jos joutuu olemaan omien lasten kanssa?! Elämän tavoite on saada mahdollisimman paljon lapsivapaata aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette päiväkodeissa työskentelevistä ryhmäavustajista? Haluaisin tietää kokemuksia hyvät/huonot puolet?
Kuuluuko lapsista vastuu työtehtäviin?Vaka-avustaja ei ole kasvatusvastuullinen, mutta voi olla yksin lasten kanssa.
Avustaja voi olla yksin huoneessa lasten kanssa jos toisessa huoneessa on kasvattaja. Koko ryhmässä yksin ei voi olla.
Ei siihen ole mitään syytä miksei voisi olla yksin lasten kanssa joko sisällä tai ulkona. On aivan tavallista, että esimerkiksi henkilökohtainen avustaja on yksin sisällä hoidokkinsa kanssa tai ryhmäavustaja vaikka lähtee yksin leikkipuistoon tai pulkkamäkeen pienemmän lapsijoukon kanssa.
Henk-kohtainen/erityisavustaja voi ja saa tottakai olla kahdestaan avustettavansa kanssa ja onkin esimerkiksi opettelemassa monia asioita, mutta yksikään yhmäavustaja ei todellakaan suostu lähtemään vastuullisena aikuisena pienryhmän kanssa pulkkamäkeen tai retkelle, vaan siinä on oltava se vastuulliseksi nimetty hoitaja.
Vaikka se vastuullinen hoitaja olisi ihan ekaa päivää keliitaidottomana töissä ja se ryhmäavustaja olisi kokenut, niin kasvatusvastuulliseksi katsotaan aina se hoitaja, eli työnimike määrittelee sen vastuualudeen mihin kukakin on suostunut työsopimusta allekirjoittaesaan. Jos olet suostunut hoitajaksi, vastuu ja ryhmän ohjaavatyö kuuluu sinulle. Joskus joku vetelä hoitaja toki yrittää lykkää röyhkeästi omia töitään avustajalle mutta sellaisen paikan avustajat kiertää lopulta kaukaa. Hyvissä paikoissa ne vakkariavustajat viihtyy.
Ryhmäavustaja saa lähteä ja myös käytännössä lähtevät. Olen itsekin tehnyt tuota kun olin ryhmäavustajana, enkä todellakaan ollut ainoa joka teki/tekee niin. Ei ole mitään syytä miksei voisi lähteä, koska yksi aikuinen pärjää aivan hyvin vaikkapa 5 lapsen kanssa.
Kasvatusvastuulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, koska vastuu lasten ehjänä pysymisestä on eri asia kuin kasvatusvastuu. Kasvatusvastuu tarkoittaa sitä, että on vastuussa kasvatustavoitteista ja suunnitelusta.
En ole ollut töissä yhdessäkään päiväkodissa, jossa avustaja olisi saanut jäädä yksin lasten kanssa tai lähteä jonnekin lasten kanssa. Avustajaa ei edes lasketa vastuulliseksi. Ei näy esim. ryhmän prosenteissa, koska ei ole vastuussa lapsista.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei ole suhdeluvuissa mukana.
Avustaja- nimikkeellä työskentelevä ei ole kasvatusvastuullinen eikä saa olla yksin lasten kanssa.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei olekaan kasvatusvastuullinen.
Ei ole eikä saa olla yksin lasten kanssa."
Kirjoitatko tähän sen vakalain , pykälän ja toimenkuvan mihin tuo perustuu ettei saa.
Loppuu turha epämääräisyys vaustajien ympäriltä kun lyöt tietämäsi faktan pöytään lailla. Vai tiedätkö itsekään?
Varhaiskasvatuslaista löytyy vastuussa olevat henkilöt päiväkodissa. Avustajaa ei lasketa mukaan henkilöstöön vaan on ylimääräinen apu. Ei vastuuta eikä saa jäädä lasten kanssa yksin.
Kasvatusvastuu on edelleenkin eri asia kuin se, että saako jäädä lasten kanssa yksin. Varsinkin henkilökohtaisen avustajan työtä olisi hyvin vaikea tehdä jos ei saisi olla yksin lapsen kanssa.
Saa olla eri tilassa kunhan vastuuaikuinen on kuitenkin lähellä. Yksin ei saa olla ulkona lapsen kanssa. Aina se vastuu on vain niillä vastuuta kantavilla. Ei ole mikään mielipide vaan tosiasia. Johtaja on päävastuussa, mutta avustajalla täytyy olla tieto mitä saa tehdä. Ihan oman oikeusturvan takia.
Nyt sinulla on mennyt sekaisin opiskelija/työkokeilija ja avustaja. Ensin mainituilla ei ole vastuuta lapsista kun taas jälkimmäisillä on. Tämä tarkoittaa sitä, että jos opiskelija tai työkokeilija vastoin ohjeita on yksin lasten kanssa ja lapsille sattuu jotain, niin hän ei ole siitä vastuussa.
No ei ole mennyt sekaisin. Avustaja ei ole vastuussa oleva eikä saa olla yksin lasten kanssa. Kyllä tämän tiedän aivan varmasti kolmenkymmenen vuoden kokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihmettelin, kun naapurini sosionomi ei vienyt esikoista hoitoon, kun tuli uusi vauva taloon. Kävin sanomassa, että eihän sosionomin osaa lapsia kasvattaa
Kasvatustieteen kandi
Meidän 2,5 v aloitti tänä syksynä päiväkodin, me vanhemmat halusimme hoitaa häntä vuorotellen kotona mahdollisimman pitkään. Tätä ratkaisua kritisoitiin voimakkaasti niin neuvolasta kuin työpaikoiltammekin (yliopistotaustaiset ammatit molemmilla). Olisi kuulemma pitänyt laittaa lapsi vuoden iässä päiväkotiin. Meistä lapsi ei olisi saanut varhaiskasvatuksesta mitään sellaista vuosikkaana, mitä emme olisi kotona voineet antaa. 1-2,5 v iässä lapsi vietti aikaa toisen vanhemman kanssa kotona leikkien, leikkipuistoissa, ulkoillen ja avoimissa kerhoissa käyden, toinen vanhempi oli sillä aikaa töissä. Lapsi oli tyytyväinen ja nautti ajasta kotona.
Päiväkodin aloitus on ollut takkuisempaa. Muutamia työntekijöitä risoo todella paljon, kun lapsellamme ei suju päiväkodissa ruokailu ja päikkäreillekään ei aina nukahda. Aina kun käyn hakemassa lapsen, saan kuulla noilta muutamalta työntekijältä, miten työläs lapseni on ollut, kun ei ole kiltisti syönyt ja nukkunut ja on ollut heille ylimääräiseksi vaivaksi. Huokaillaan ja marmatetaan monta minuuttia siitä, kun Leo-Helmi ei tänäänkään suostunut syömään eikä suostunut nukahtamaan. Turhauttaa, kun emme tuolle asialle töistä käsin mitään voi. Yritän vältellä noita hakukertoja ja laittaa miehen hakemaan lapsen päiväkodista, kun hän ei saa samanlaista ryöpytystä osakseen.
Ymmärrän, että varmasti väsyttää "työläämmät" lapset, mutta oikeasti 2 v on vielä pieni eikä mielestäni voi olettaa, että tuon ikäinen käyttäytyy aina esimerkillisesti. Ymmärrän senkin, että työntekijöitä väsyttää työnsä, mutta mielestäni siitä ei pitäisi avautua vanhemmille, vaan omille esimiehille. En minäkään omassa työssäni valita joillekin asiakkaille, että te sitten olette niin työläitä ja teidän tilanteen hoitamisessa on paljon enemmän työtä kuin perusasiakkaiden kohdalla. Teen työni ja käyn nuo asiat läpi esimieheni kanssa.
Ja jotta tämä ei kuulostaisi vain valitukselta, niin monet työntekijät tekevät parhaansa, ovat oikein hyviä työssään ja suhtautuvat lapseen kannustavasti. Iso kiitos teille! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelin, kun naapurini sosionomi ei vienyt esikoista hoitoon, kun tuli uusi vauva taloon. Kävin sanomassa, että eihän sosionomin osaa lapsia kasvattaa
Kasvatustieteen kandi
Silti suurin osa päiväkotien korkeakoulutetuista on sosionomeja ja kandeja häviävän pieni määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette päiväkodeissa työskentelevistä ryhmäavustajista? Haluaisin tietää kokemuksia hyvät/huonot puolet?
Kuuluuko lapsista vastuu työtehtäviin?Vaka-avustaja ei ole kasvatusvastuullinen, mutta voi olla yksin lasten kanssa.
Avustaja voi olla yksin huoneessa lasten kanssa jos toisessa huoneessa on kasvattaja. Koko ryhmässä yksin ei voi olla.
Ei siihen ole mitään syytä miksei voisi olla yksin lasten kanssa joko sisällä tai ulkona. On aivan tavallista, että esimerkiksi henkilökohtainen avustaja on yksin sisällä hoidokkinsa kanssa tai ryhmäavustaja vaikka lähtee yksin leikkipuistoon tai pulkkamäkeen pienemmän lapsijoukon kanssa.
Henk-kohtainen/erityisavustaja voi ja saa tottakai olla kahdestaan avustettavansa kanssa ja onkin esimerkiksi opettelemassa monia asioita, mutta yksikään yhmäavustaja ei todellakaan suostu lähtemään vastuullisena aikuisena pienryhmän kanssa pulkkamäkeen tai retkelle, vaan siinä on oltava se vastuulliseksi nimetty hoitaja.
Vaikka se vastuullinen hoitaja olisi ihan ekaa päivää keliitaidottomana töissä ja se ryhmäavustaja olisi kokenut, niin kasvatusvastuulliseksi katsotaan aina se hoitaja, eli työnimike määrittelee sen vastuualudeen mihin kukakin on suostunut työsopimusta allekirjoittaesaan. Jos olet suostunut hoitajaksi, vastuu ja ryhmän ohjaavatyö kuuluu sinulle. Joskus joku vetelä hoitaja toki yrittää lykkää röyhkeästi omia töitään avustajalle mutta sellaisen paikan avustajat kiertää lopulta kaukaa. Hyvissä paikoissa ne vakkariavustajat viihtyy.
Ryhmäavustaja saa lähteä ja myös käytännössä lähtevät. Olen itsekin tehnyt tuota kun olin ryhmäavustajana, enkä todellakaan ollut ainoa joka teki/tekee niin. Ei ole mitään syytä miksei voisi lähteä, koska yksi aikuinen pärjää aivan hyvin vaikkapa 5 lapsen kanssa.
Kasvatusvastuulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, koska vastuu lasten ehjänä pysymisestä on eri asia kuin kasvatusvastuu. Kasvatusvastuu tarkoittaa sitä, että on vastuussa kasvatustavoitteista ja suunnitelusta.
En ole ollut töissä yhdessäkään päiväkodissa, jossa avustaja olisi saanut jäädä yksin lasten kanssa tai lähteä jonnekin lasten kanssa. Avustajaa ei edes lasketa vastuulliseksi. Ei näy esim. ryhmän prosenteissa, koska ei ole vastuussa lapsista.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei ole suhdeluvuissa mukana.
Avustaja- nimikkeellä työskentelevä ei ole kasvatusvastuullinen eikä saa olla yksin lasten kanssa.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei olekaan kasvatusvastuullinen.
Ei ole eikä saa olla yksin lasten kanssa."
Kirjoitatko tähän sen vakalain , pykälän ja toimenkuvan mihin tuo perustuu ettei saa.
Loppuu turha epämääräisyys vaustajien ympäriltä kun lyöt tietämäsi faktan pöytään lailla. Vai tiedätkö itsekään?
Varhaiskasvatuslaista löytyy vastuussa olevat henkilöt päiväkodissa. Avustajaa ei lasketa mukaan henkilöstöön vaan on ylimääräinen apu. Ei vastuuta eikä saa jäädä lasten kanssa yksin.
Kasvatusvastuu on edelleenkin eri asia kuin se, että saako jäädä lasten kanssa yksin. Varsinkin henkilökohtaisen avustajan työtä olisi hyvin vaikea tehdä jos ei saisi olla yksin lapsen kanssa.
Saa olla eri tilassa kunhan vastuuaikuinen on kuitenkin lähellä. Yksin ei saa olla ulkona lapsen kanssa. Aina se vastuu on vain niillä vastuuta kantavilla. Ei ole mikään mielipide vaan tosiasia. Johtaja on päävastuussa, mutta avustajalla täytyy olla tieto mitä saa tehdä. Ihan oman oikeusturvan takia.
Nyt sinulla on mennyt sekaisin opiskelija/työkokeilija ja avustaja. Ensin mainituilla ei ole vastuuta lapsista kun taas jälkimmäisillä on. Tämä tarkoittaa sitä, että jos opiskelija tai työkokeilija vastoin ohjeita on yksin lasten kanssa ja lapsille sattuu jotain, niin hän ei ole siitä vastuussa.
No ei ole mennyt sekaisin. Avustaja ei ole vastuussa oleva eikä saa olla yksin lasten kanssa. Kyllä tämän tiedän aivan varmasti kolmenkymmenen vuoden kokemuksella.
Taitaa olla joku teidän oma käytäntö. Valtakunnallisesti asia ei ole noin.
Todella jännä lukea näitä juttuja.
Teen kolmivuorotyötä,viikonloppuja ja mies pelkkää aamua.
Kun poikamme oli pieni,hän ei ikinä ollut yhtään vapaapäivääni päiväkodissa.Kun menin iltaan,vein hänet juuri ennen vuoron alkua hoitoon ja mies haki heti töistä päästyään.Eli päivät oli usein 2,5 tunnin pituisia.
Lomat pidimme aina eriaikaan,peräkkäin,ettei pojan tarvinnut tarvinnut olla päivystyksessä.
Koskaan en olisi vienyt häntä vajaakuntoisena hoitoon vaan ilolla jäin häntä hoitamaan.
Jokainen hetki hänen kanssaan oli ja on tärkeintä elämässämme.
Nyt kun hän juuri on muuttanut pois kotoa,tiedämme tehneemme oikein.Hänestä on kasvanut upea nuorimies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.
Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa.
Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn. Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta" ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä.
Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.
Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.
Kuinka moni teillä kyseenalaistaa tunnemittarit tai positiivisen kasvatuksen? Tai vaikka sen, että opettajille sovitetaan ryhmänjohtajan roolia (ikäänkuin hoitajilla ei olisi vuosien koulutusta alalle heilläkin)?
Tai kuinka moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatuslain käyttöönotto oli virhe ja ettei päikky todellakaan ole "erottamaton osa lapsen oppimispolkua"?
Miksi pitäisi kyseenalaistaa tunnemittarit ja positiivinen pedagogiikka tai ajatella, että varhaiskasvatuslaki oli virhe? Itse en osaisi luontevasti käyttää tunnemittaria, mutta varmasti kuvakortit voisi olla käytössä tunteiden sanoittamisen lisäksi. Positiivisesta pedagogiikasta en keksi mitään huonoa sanottavaa ja olen siihen mielestäni aika hyvin perehtynyt. Positiivinen pedagogiikkahan perustuu positiiviseen psykologiaan, jonka tavoitteena on lyhyesti sanottuna keskittyä rikki menneen ihmisen korjaamisen sijasta hyvinvoinnin kasvattamiseen kaikilla ihmisillä. Positiivisen pedagogiikan teoria täytyy tuntea todella vahvasti, jotta sitä voi toteuttaa. Ei voi vain ottaa jotain menetelmiä tai tapoja, muuten sen on vain päälleliimattua.
Mä olen kouluttautunut lastenhoitajaksi ja vain yksi vuosi opinnoista oli lanua, josta sekään kaikki ei ollut varhaislapsuuteen liittyvää. Ero lastenhoitajan ja varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen välillä on valtava. Varhaiskasvatuksen opettaja on asiantuntija ja ehdottomasti tiimin pedagoginen johtaja, koska on koulutukseltaan ainut, jolla pedagogista osaamista on. Sama asia kun sanoisi, miksi luokanopettajan vastuulla on opettaminen vaikka koulunkäynninohjaaja olisi yhtä pätevä.
Varhaiskasvatus tuottaa tasa-arvoa, varhaiskasvatuksesta hyötyvät parhaiten heikossa sosioekonomisessa asemassa olevasta perheestä tulevat. Meillä monella on mielikuva, että lapsella on hyvä olla kotona ja pienen lapsen paras paikka on koti. Valitettavasti kaikilla ei ole näin. Perheissä voi olla monenlaista haastetta tai elämäntilannetta, jossa vanhemmat eivät pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin. Monet eivät myöskään jaksa kotona lasten kanssa olemista, koska se on nykyään hyvin yksinäistä. Monilla ei ole tukiverkkoa ja lapsille ei löydy sosiaalista vertaisverkostoa, ei välttämättä yhtäkään kaveria naapurustosta tai leikkipuistoista.
Omat lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 1,5-vuotiaina. Molemmat ovat aina rakastaneet päiväkotia ja siellä olemista, erityisesti toisia lapsia ja leikkimistä heidän kanssaan. Koen, että varhaiskasvatus on todellakin tukenut heidän kasvua ja kehitystä. Vaikka omilla lapsilla on hyvä ja rakastava koti, jossa äitinä on varhaiskasvatuksen ammattilainen, niin koen, että he olisivat jääneet paljosta paitsi ilman päiväkotia. Ainakin vertaissuhteista ja hyvistä leikeistä isolla porukalla sekä siten tärkeistä sosiaalisista taidoista.
Mielestäni varhaiskasvatukselle kuuluu ehdottoman tärkeä rooli osana oppimispolkua, sillä niin monet oppimisen kannalta tärkeät asiat opitaan ennen kouluikää ja kaikki eivät näitä taitoja kotona pysty harjoittamaan. Ja vertaissuhdetaitoja ei mielestäni voi olla painottamatta liikaa, lapselle on tärkeää jo pienestä saakka saada positiivisia kokemuksia vertaisten kanssa toimisesta sekä ryhmään kuulumisesta. Mielestäni se on haastavaa nykyaikana kotona oleville lapsille, sillä kuitenkin suurin osa muista lapsista on päiväkodissa päivät ja taloyhtiön leikkipaikalla tai leikkipuistoissa ei juuri ole ketään, kenen kanssa luoda vertaissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen vaka-opiskelijoiden dissausketju tästä hyvästä keskustelusta on tullut?? Herranen aika. Kritiikille on toki aina paikkansa, mutta sen tulee olla todenmukaista ja asiallista sentään.
Voin omasta puolestani, yli 40 -vuotiaana vo -opiskelijana sanoa, etten tunnista yhtään mitään näistä jutuista todeksi. Ja olen kaikenlaisissa liemissä keitetty, en ole "kiltti kympin tyttö" (voiko v-mäisempää kiusaajasanontaa ollakaan!), en ole naivi ja työskentelen erityislasten parissa.
Ei meidän vuosikurssilta ole mitään cyborgiarmeijaa tulossa laminoidut tunnemittarit viuhuen ajamaan sosionomeja ulos kylmään ja pimeään syksyyn. Ihmiset keskustelevat meillä hyvinkin kriittisesti, haastavat luennoitsijoita, kyseenalaistavat, kyselevät. Myös moni opettajamme kyseenalaistaa sitä sun tätä "totuutta" ja luennoilla asiat puidaan monesta eri näkökulmasta. Esimerkkinä vaikka tuo opettajakeskeisyys: sitä meillä NIMENOMAAN juuri ihan viime viikon luennolla käsiteltiin kahdesta eri näkökulmasta: kriittisesti ja puolustavasti. Mitään yhtä oikeaa näkemystä ei syntynyt, ei sellaista usein noin vain siististi olekaan, tosielämässä.
Voisin kirjoittaa tästä pidempäänkin, mutta jään nyt kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tätä. Sillä jotakin siellä takana on oltava, jos se saa näin hurjan reaktion aikaan.
Terkkuja muille HY:n opiskelijoille.
Kuinka moni teillä kyseenalaistaa tunnemittarit tai positiivisen kasvatuksen? Tai vaikka sen, että opettajille sovitetaan ryhmänjohtajan roolia (ikäänkuin hoitajilla ei olisi vuosien koulutusta alalle heilläkin)?
Tai kuinka moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatuslain käyttöönotto oli virhe ja ettei päikky todellakaan ole "erottamaton osa lapsen oppimispolkua"?
Miksi pitäisi kyseenalaistaa tunnemittarit ja positiivinen pedagogiikka tai ajatella, että varhaiskasvatuslaki oli virhe? Itse en osaisi luontevasti käyttää tunnemittaria, mutta varmasti kuvakortit voisi olla käytössä tunteiden sanoittamisen lisäksi. Positiivisesta pedagogiikasta en keksi mitään huonoa sanottavaa ja olen siihen mielestäni aika hyvin perehtynyt. Positiivinen pedagogiikkahan perustuu positiiviseen psykologiaan, jonka tavoitteena on lyhyesti sanottuna keskittyä rikki menneen ihmisen korjaamisen sijasta hyvinvoinnin kasvattamiseen kaikilla ihmisillä. Positiivisen pedagogiikan teoria täytyy tuntea todella vahvasti, jotta sitä voi toteuttaa. Ei voi vain ottaa jotain menetelmiä tai tapoja, muuten sen on vain päälleliimattua.
Mä olen kouluttautunut lastenhoitajaksi ja vain yksi vuosi opinnoista oli lanua, josta sekään kaikki ei ollut varhaislapsuuteen liittyvää. Ero lastenhoitajan ja varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen välillä on valtava. Varhaiskasvatuksen opettaja on asiantuntija ja ehdottomasti tiimin pedagoginen johtaja, koska on koulutukseltaan ainut, jolla pedagogista osaamista on. Sama asia kun sanoisi, miksi luokanopettajan vastuulla on opettaminen vaikka koulunkäynninohjaaja olisi yhtä pätevä.
Varhaiskasvatus tuottaa tasa-arvoa, varhaiskasvatuksesta hyötyvät parhaiten heikossa sosioekonomisessa asemassa olevasta perheestä tulevat. Meillä monella on mielikuva, että lapsella on hyvä olla kotona ja pienen lapsen paras paikka on koti. Valitettavasti kaikilla ei ole näin. Perheissä voi olla monenlaista haastetta tai elämäntilannetta, jossa vanhemmat eivät pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin. Monet eivät myöskään jaksa kotona lasten kanssa olemista, koska se on nykyään hyvin yksinäistä. Monilla ei ole tukiverkkoa ja lapsille ei löydy sosiaalista vertaisverkostoa, ei välttämättä yhtäkään kaveria naapurustosta tai leikkipuistoista.
Omat lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 1,5-vuotiaina. Molemmat ovat aina rakastaneet päiväkotia ja siellä olemista, erityisesti toisia lapsia ja leikkimistä heidän kanssaan. Koen, että varhaiskasvatus on todellakin tukenut heidän kasvua ja kehitystä. Vaikka omilla lapsilla on hyvä ja rakastava koti, jossa äitinä on varhaiskasvatuksen ammattilainen, niin koen, että he olisivat jääneet paljosta paitsi ilman päiväkotia. Ainakin vertaissuhteista ja hyvistä leikeistä isolla porukalla sekä siten tärkeistä sosiaalisista taidoista.
Mielestäni varhaiskasvatukselle kuuluu ehdottoman tärkeä rooli osana oppimispolkua, sillä niin monet oppimisen kannalta tärkeät asiat opitaan ennen kouluikää ja kaikki eivät näitä taitoja kotona pysty harjoittamaan. Ja vertaissuhdetaitoja ei mielestäni voi olla painottamatta liikaa, lapselle on tärkeää jo pienestä saakka saada positiivisia kokemuksia vertaisten kanssa toimisesta sekä ryhmään kuulumisesta. Mielestäni se on haastavaa nykyaikana kotona oleville lapsille, sillä kuitenkin suurin osa muista lapsista on päiväkodissa päivät ja taloyhtiön leikkipaikalla tai leikkipuistoissa ei juuri ole ketään, kenen kanssa luoda vertaissuhteita.
Positiivinen kasvatus on oma todellisuutensa. Teoria edellä luotu kehitelmä joka ehkä on täydellinen sen teorian näkökulmasta, mutta käytännön elämässä sitten jotain ihan muuta. Erittäin harvoilla on halua (tai mahdollisuuttakaan) lähteä syvällisesti tutustumaan positiivisen kasvatuksen teoriaan voidakseen toteuttaa sitä tarkoitetussa muodossa. Ja vaikka olisi, niin toteutukseen ei varsinkaan ammattikasvattajilla yleensä riitä aika. Kun vielä otetaan huomioon se, että tällä hetkellä varsinkin päiväkodeissa on työnjohdon taholta erittäin kova paine sille, että kaikki käyttäisivät positiivista kasvatusta, niin tästä ei voi oikein syntyä muuta kuin katastrofi. Levottomuus ja kurittomuus lasten keskuudessa lisääntyy rajusti, kun vanhoja keinoja millä kuria pidettiin ei saa enää käyttää, ja myöskään positiivisella kasvatuksella ei saada tuloksia aikaan.
Lastenhoitajien vertaaminen koulunkäynninohjaajiin ei ole relevantti. Päiväkoti ei ole mikään koulu eikä siellä ole sellaista roolien tai työtehtävien eroa kuin mitä esimerkiksi luokanopettajan ja koulunkäynninohjaajan välillä on. Kasvatusvastuullinen henkilökunta päiväkodissa tekee hyvin pitkälti samaa työtä vaikka nimikkeet ja koulutukset ovat erilaisia. Lastenhoitajienkin koulutuksia on monenlaisia. Esimerkiksi lastenohjaajan koulutus sisältää 2 vuotta nimenomaan pienten lasten kasvatuksen opettelua.
Päiväkodin toiminnan päätarkoitus on lasten hoitaminen sellaisina aikoina, kun lasten vanhemmilla ei itsellään ole siihen aikaa. Muut tarkoitukset ovat nykyisistä nimityksistä ("varhaiskasvatus") huolimatta toissijaisia, ja se, että näistä toissijaisista tarkoituksista yritetään väen väkisin tehdä toiminnan päätarkoitusta on suurin yksittäinen syy sille, että päiväkodit ovat kriisissä.
Normaali lapsi ei tarvitse päiväkotia tasapainoisen kehityksen tai varsinkaan koulumenestyksen varmistamiseen. Poikkeuksia tähän ovat lähinnä sellaiset perheet joiden kotioloissa on oikeasti jotain todella pahasti pielessä (esimerkiksi liittyen vanhempien terveys- tai päihdeongelmiin) ja toisaalta sellaiset perheet missä kotikieli on eri kuin lasten tuleva koulunkäyntikieli eikä lapsille ole muuta keinoa opettaa sitä koulunkäyntikieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette päiväkodeissa työskentelevistä ryhmäavustajista? Haluaisin tietää kokemuksia hyvät/huonot puolet?
Kuuluuko lapsista vastuu työtehtäviin?Vaka-avustaja ei ole kasvatusvastuullinen, mutta voi olla yksin lasten kanssa.
Avustaja voi olla yksin huoneessa lasten kanssa jos toisessa huoneessa on kasvattaja. Koko ryhmässä yksin ei voi olla.
Ei siihen ole mitään syytä miksei voisi olla yksin lasten kanssa joko sisällä tai ulkona. On aivan tavallista, että esimerkiksi henkilökohtainen avustaja on yksin sisällä hoidokkinsa kanssa tai ryhmäavustaja vaikka lähtee yksin leikkipuistoon tai pulkkamäkeen pienemmän lapsijoukon kanssa.
Henk-kohtainen/erityisavustaja voi ja saa tottakai olla kahdestaan avustettavansa kanssa ja onkin esimerkiksi opettelemassa monia asioita, mutta yksikään yhmäavustaja ei todellakaan suostu lähtemään vastuullisena aikuisena pienryhmän kanssa pulkkamäkeen tai retkelle, vaan siinä on oltava se vastuulliseksi nimetty hoitaja.
Vaikka se vastuullinen hoitaja olisi ihan ekaa päivää keliitaidottomana töissä ja se ryhmäavustaja olisi kokenut, niin kasvatusvastuulliseksi katsotaan aina se hoitaja, eli työnimike määrittelee sen vastuualudeen mihin kukakin on suostunut työsopimusta allekirjoittaesaan. Jos olet suostunut hoitajaksi, vastuu ja ryhmän ohjaavatyö kuuluu sinulle. Joskus joku vetelä hoitaja toki yrittää lykkää röyhkeästi omia töitään avustajalle mutta sellaisen paikan avustajat kiertää lopulta kaukaa. Hyvissä paikoissa ne vakkariavustajat viihtyy.
Ryhmäavustaja saa lähteä ja myös käytännössä lähtevät. Olen itsekin tehnyt tuota kun olin ryhmäavustajana, enkä todellakaan ollut ainoa joka teki/tekee niin. Ei ole mitään syytä miksei voisi lähteä, koska yksi aikuinen pärjää aivan hyvin vaikkapa 5 lapsen kanssa.
Kasvatusvastuulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, koska vastuu lasten ehjänä pysymisestä on eri asia kuin kasvatusvastuu. Kasvatusvastuu tarkoittaa sitä, että on vastuussa kasvatustavoitteista ja suunnitelusta.
En ole ollut töissä yhdessäkään päiväkodissa, jossa avustaja olisi saanut jäädä yksin lasten kanssa tai lähteä jonnekin lasten kanssa. Avustajaa ei edes lasketa vastuulliseksi. Ei näy esim. ryhmän prosenteissa, koska ei ole vastuussa lapsista.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei ole suhdeluvuissa mukana.
Avustaja- nimikkeellä työskentelevä ei ole kasvatusvastuullinen eikä saa olla yksin lasten kanssa.
Avustaja on vastuullinen vaikka ei olekaan kasvatusvastuullinen.
Ei ole eikä saa olla yksin lasten kanssa."
Kirjoitatko tähän sen vakalain , pykälän ja toimenkuvan mihin tuo perustuu ettei saa.
Loppuu turha epämääräisyys vaustajien ympäriltä kun lyöt tietämäsi faktan pöytään lailla. Vai tiedätkö itsekään?
Varhaiskasvatuslaista löytyy vastuussa olevat henkilöt päiväkodissa. Avustajaa ei lasketa mukaan henkilöstöön vaan on ylimääräinen apu. Ei vastuuta eikä saa jäädä lasten kanssa yksin.
Kasvatusvastuu on edelleenkin eri asia kuin se, että saako jäädä lasten kanssa yksin. Varsinkin henkilökohtaisen avustajan työtä olisi hyvin vaikea tehdä jos ei saisi olla yksin lapsen kanssa.
Saa olla eri tilassa kunhan vastuuaikuinen on kuitenkin lähellä. Yksin ei saa olla ulkona lapsen kanssa. Aina se vastuu on vain niillä vastuuta kantavilla. Ei ole mikään mielipide vaan tosiasia. Johtaja on päävastuussa, mutta avustajalla täytyy olla tieto mitä saa tehdä. Ihan oman oikeusturvan takia.
Nyt sinulla on mennyt sekaisin opiskelija/työkokeilija ja avustaja. Ensin mainituilla ei ole vastuuta lapsista kun taas jälkimmäisillä on. Tämä tarkoittaa sitä, että jos opiskelija tai työkokeilija vastoin ohjeita on yksin lasten kanssa ja lapsille sattuu jotain, niin hän ei ole siitä vastuussa.
No ei ole mennyt sekaisin. Avustaja ei ole vastuussa oleva eikä saa olla yksin lasten kanssa. Kyllä tämän tiedän aivan varmasti kolmenkymmenen vuoden kokemuksella.
Taitaa olla joku teidän oma käytäntö. Valtakunnallisesti asia ei ole noin.
Ihan laimukainen asia.
Minä olen sitten käynyt eri koulutuksessa, ei meillä ollut tuollaista. Tuo on sitä hattarahöttömeininkiä, jota en tiedä oikein kenenkään kannattavan.
Työskentelen jo lasten parissa opiskelun ohella ja ihan normaalisti meillä on kuri ja säännöt ja sen LISÄKSI harrastamme Huomaa hyvä -systeemiä ja vahvuusvariksia. Toimii kuin unelma! Tai no, henkilöstöpula vaivaa, mutta noin muuten homma toimii.
Yliopistokoulutuksen tarkoituksena mielestäni onkin juuri se, että ihminen oppii kyseenalaistamaan asioita ja muodostamaan ITSE mielekkäitä ja perusteltuja kokonaisuuksia eri teorioista. Ja ymmärtää tietenkin syvällisesti lapsen kehitysvaiheet, kehityksen häiriöt,jne, ja ottaa tämän kaiken huomioon työssään.