Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.
Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.
Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.
Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:
1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.
2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.
Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.
Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.
Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.
Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.
Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?
No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..
Voi luoja, vieläkö joku edes puhuu jäähyistä?! Yksi pahimmista asioista joita lapselle voi tehdä varhaiskasvatuksessa tai koulussa (jos nyt ei lasketa lukuun mitään väkivaltaa tai vastaavaa), on sulkea lapsi pois ryhmästä esimerkiksi jäähyn avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut päiväkodissa töissä yli 20 vuotta eikä mitään kaaosta ole ollut näkyvillä. Vahva arjen pedagogiikka toimii aina, selkeät rutiinit ja ohjausta. Joskus pitää sanoa tiukasti, mutta senkin voi tehdä lempeän päättäväisesti ja rauhallisesti eikä tarvitse olla vihainen. Kiire on kaaoksen ystävä. Pidetään arki kiireettömänä, niin kaikki toimii.
En ymmärrä tätä vouhkaamista, että meillä on nyt kauhean vaikeaa. Nyt on kuitenkin toimiva laki ja jos ongelmia tulee, on selkeät ohjeet, miten toimia. Ennen oli isommat ryhmät ka kauhea paine pitää käyttöaste korkeana, ei ole enää.
Sinun kaltaistesi takia ala ei koskaan muutu. Jos itsellä sattuu menemään hyvin, niin kielletään, ettei muualla voisi olla ongelmia.
Sieltä muualta voisi käydä katsomassa, miten toimivissa yksiköissä selvitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuli asiakaspalaute.
Henkilökunta pihalla vain juttelee eikä ole lasten kanssa.
Tekisi mieli vain huutaa etten jaksa enää.
Olen koko päivän pyörittänyt vajaalla henkilökunnalla ryhmää,
jossa erityistä tukea tarvitsevia.
Olen pukenut ja riisunut,
syöttänyt ja siivonnut.
Laulanut ja leikkinyt.
Ohjannut ja opettanut.
Ja vihdoin saanut koko porukan ulos.
Ulkona olen nähnyt ensimmäistä kertaa tällä viikolla työkaverini,
jotka ovat samassa tilanteessa.
Toinen toistamme tsempaten teemme tilannekatsauksen,
ja suunnittelemme miten selviämme loppupäivän.
Loppuviikon. Loppuvuoden. "
(Teksti Varhaiskasvatuksenkertomuksia Instagram-tililtä, aloituksessa olevasta linkin artikkelista)
En ole äiti mutta miksi lasten kanssa täytyisi ulkona erikseen "olla"? Tarhan pihassa riehuu 30 mukulaa, mihin muuhun sitä aikuista tarvitaan kun vahtimaan leikkejä?
En muista omasta lapsuudestani, että tarhantädit olisi hirveästi muuta tehneet kun jutelleet keskenään ja tarvittaessa esim. tulleet auttamaan jossain asiassa jne.
Vai onko nykyään niin että lapsien ulkoleikitkin pitää ohjata ja sanoittaa?
No itse asiassa pitää. Myös ulkoilu on pedagogisesti suunniteltua toimintaa. Ainakin korulauseissa.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.
Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.
Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.
Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:
1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.
2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.
Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.
Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.
Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.
Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.
Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?
No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..
Voi luoja, vieläkö joku edes puhuu jäähyistä?! Yksi pahimmista asioista joita lapselle voi tehdä varhaiskasvatuksessa tai koulussa (jos nyt ei lasketa lukuun mitään väkivaltaa tai vastaavaa), on sulkea lapsi pois ryhmästä esimerkiksi jäähyn avulla.
Kaikki kurinpito tuottaa ikävää oloa lapselle eli on henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Jäähy on yksi pahimmista henkisen väkivallan muodoista. Tutkimusten mukaan jäähytetyt lapset syrjäytyvät yli kymmenkertaisella todennäköisyydellä verrattuna muihin lapsiin ja heillä on merkittäviä vaikeuksia muodostaa ihmissuhteita lapsuudessaan kokemiensa hylkäämiskokemusten vuoksi. Yksikään ammattitaitoinen varhaiskasvatuksen asiantuntija Suomessa ei ole käyttänyt jäähyjä enää ainakaan 3–4 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.
Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.
Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.
Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:
1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.
2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.
Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.
Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.
Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.
Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.
Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?
No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..
Voi luoja, vieläkö joku edes puhuu jäähyistä?! Yksi pahimmista asioista joita lapselle voi tehdä varhaiskasvatuksessa tai koulussa (jos nyt ei lasketa lukuun mitään väkivaltaa tai vastaavaa), on sulkea lapsi pois ryhmästä esimerkiksi jäähyn avulla.
Kaikki kurinpito tuottaa ikävää oloa lapselle eli on henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Jäähy on yksi pahimmista henkisen väkivallan muodoista. Tutkimusten mukaan jäähytetyt lapset syrjäytyvät yli kymmenkertaisella todennäköisyydellä verrattuna muihin lapsiin ja heillä on merkittäviä vaikeuksia muodostaa ihmissuhteita lapsuudessaan kokemiensa hylkäämiskokemusten vuoksi. Yksikään ammattitaitoinen varhaiskasvatuksen asiantuntija Suomessa ei ole käyttänyt jäähyjä enää ainakaan 3–4 vuoteen.
Vankilat ovat täynnä entisiä jäähyllä pidettyjä lapsia. Merkittävä osa heistä on jääkiekon pelaajia joille hylkäämiskokemukset on tuottanut valmentaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne "kurittomat" lapset vielä koulussakin teettää paljon töitä. Olen koulunkäynninohjaajana luokassa, jossa 5 tehostetussa tuessa ja 2 erityisessä tuessa. Ja niiden lisäksi moni muukin tarvitsisi tukea ja ohjausta oppimiseen. Ollaan opettajien kanssa välillä ihan väsyksissä eikä mekään ehditä aina halutessamme vessaan. Osa oppilaista väkivaltaisia muita kohtaan eikä voi jättää valvomatta. Pienryhmäpaikkoja ei ole tarjolla eikä kaikki vanhemmat suostu lastaan niihin laittamaan. Me sitten koetamme selviytyä näiden "ongelmalapsien" kanssa.
Kun olen itse elänyt tarkkailuluokka ajan, sitä on ikävä. Tunnen myös tarkkikselle joutuneita, osa heistäkin pit siitä hyvänä keinona.
Kun Suomessa kaikki on tänä päivänä politikoitunut, mitä puoluetta pitää äänestää, että saadaan vanha, hyväksi havaittu win-win-systeemi takaisin? Kokoomusta? Persuja? Keskustaa? LiikeNyttiä? Sanokaapa viisaammat. Olen valmis mihin vaan, kunhan tämä sekoilu saadaan loppumaan. Vielä olisi työvuosia ja -haluja jäljellä, mutta tällä nykyisellä mallilla jaksan max vuoden. Tässä kärsii kaikki, eikä alalle saada jatkossa ns. hyvää ainesta.
Olen eräs tässä ketjussa väsymystään kommentoinut varhaiskasvattaja ja on pakko sanoa, että ei tuota jäähypolitiikkaa enää käytetä, itseasiassa en muista milloin sitä edes olisi käytetty, en ainakaan omilta työvuosiltani muista, mutta ehkä alkuvuosina, itse en ainakaan sitä ole harjoittanut, enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja viimeiset 7v ollut talossa jossa se luetaan kaltoinkohteluksi eikä millään tapaa edesauta lasta tai "tilanteen" hoitamista.
Kuulostaa hyvin vanhanaikaiselta ja aikansa eläneeltä metodilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eräs tässä ketjussa väsymystään kommentoinut varhaiskasvattaja ja on pakko sanoa, että ei tuota jäähypolitiikkaa enää käytetä, itseasiassa en muista milloin sitä edes olisi käytetty, en ainakaan omilta työvuosiltani muista, mutta ehkä alkuvuosina, itse en ainakaan sitä ole harjoittanut, enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja viimeiset 7v ollut talossa jossa se luetaan kaltoinkohteluksi eikä millään tapaa edesauta lasta tai "tilanteen" hoitamista.
Kuulostaa hyvin vanhanaikaiselta ja aikansa eläneeltä metodilta.
Kurinpito ylipäätään on vanhanaikaista. Nykyisin mennään positiivisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattatisiko varhaiskasvattajien hetki miettiä sitä, että jos teillä on resurssia vähintään 3 aikuista 21 lasta kohden e¨ja edelleen uuvutte, mitä teette väärin?
Lue idiootti tämä ketju läpi. Tai seuraa uutisia.
Ja lopuksi; ota itse vastuullesi edes yhdeksi päiväksi 7kpl 6v lasta joista, keskiverrosti, 1-2kpl on erityisen tuen tarpeisia käytöshaasteineen ja tule sitten aukomaan.
Tai mene siihen 21 kersan ryhmään jossa keskiverrosti 3-4kpl erityisen tuen lasta käytöshaasteineen ja nauti työpäivästäsi (niiden 1- 2 kasvattajakollegasi kanssa yhteisen n.5h työpäivän aikana, kun aamu/iltapvät mennään kaksin, tai yksin jos/kun sijaista ei saatu) muista, WC:ssäkään et aina käy vaikka hätä olisi (ym lieveilmiöt päivän aikana).Kyllä, inulla on 24 oppilasta vastuullaani, joissa on osa myös erityistuen oppilaita ja tehostetussa tuessa sekä s2. Minulla - toisin kuin sinulla - menee koko työpäivä yksin.
Mutta sinä pääset välitunneilla käymään vessassa, pitämään kahvitauon ja lounastauon. Sinulla on opetusta vain sen verran, että ehdit työajan puutteissa tehdä kaikki paperityöt rauhassa opettajanhuoneessa ja suunnitella tulevaa opetusta. Sinulla on oppitunneiksi tarkasti mietityt sisällöt ja koko luokkatilanne on ihan erilainen. Kyllä eskareidenkin kanssa pärjää yksi ihminen aina yhden 45 minuuttia kerrallaan, tehtäviä ja muuta suunniteltua puuhastelua tehden. Osaavat pukea itse päälle jne. Luulen, että suurin osa kuormittuneista varhaiskasvatuksen opettajista on nimenomaan noissa 0-5 vuotiaiden ryhmissä, joissa lapsilla voi olla ihan eri tavalla ikävä vanhempiaan, eroahdistusta, eivät välttämättä osaa ilmaista itseään vielä kunnolla, tarvitsevat apua vessassa ja pukemisessa, syömisessä, nukahtamisessa, itsensä hillitsemisessä, kaveritaidoissa jne.
Pakko kyllä sen verran puuttua, opettajilla ei ole taukoja. Todellakaan ei ehdi pitää mitään lounastaukoja! Hyvä kun 5 minuuttia on aikaa syödä. Saati, että sais kahvitauon pidettyä, kyllä sen kahvin juo ihan siinä työnteon lomassa, jos ehtii opehuoneeseen sitä edes hakemaan. Vieläkö joku luulee, että opettajat ehtii istuskella välitunnit opehuoneessa ja työmäärä on niin vähäistä, että hyvin ehtii kaikki päivät suunnitella? Huh huh. Varmaan, jos et tee töitäsi, ehdit istuskella kahvilla, mutta näin on varmasti kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko vielä jatkaa, että on ihan älytöntä vertailla opettajien ja vakatyöntekijöiden töitä, kun molemmat on raskaita ja molemmissa on ongelmia. Typerää tapella keskenään. Opettajan työ on todella raskasta, myös henkisesti. Niin on vakaopettajankin työ, sitä tein vuosia. Se, että opettajalla on lyhyemmät päivät lasten kanssa, ei poista sen työn ongelmia. Opettajiakin palaa loppuun, mutta päiväkodissa enemmän. Ei se, että myöntää opettajan työn olevan raskasta, vaikuta siihen, ettei vakatyö olisi vielä raskaampaa. Olen erkkaope ja välillä kaipaa päiväkotien arkea, koska ongelmat oli pienempiä. Kuitenkin työ oli niin rankkaa, etten voisi enää siihen palata ja tässähän se ongelma on. Tämä ketju keskittyy siihen, mitä ongelmia on varhaiskasvatuksessa, eikä kyse ole siitä, ettei koulumaailmassakin olisi ongelmia.
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen kasvatus on varsin tehokasta verrattuna vanhaan behavioristiseen menetelmään. Tosin suosittelen kasvattajille myös omaan elämään liittyvää positiivisuusajattelua, jotta elämä ja työ tuntuu vähemmän kuormittavalta.
Olen päiväkodissa töissä. Meilläkin on haastavia lapsia ja sama suhdeluku kuin muualla Suomessa, ei ole raskasta
Ryhmässä on täysi kaaos, kun lapsia ei saa rangaista eikä pakottaa. Mutta onneksi positiivinen ajattelu auttaa. :) Kaaoskaan ei ole kaaosta vaan se on voimaantumista ja hyvää itsetuntoa.
Onko teillä kotona kaaos, kun lapsia ei saa enää tukistaa tai piiskata?
Asumme ulkomailla ja täällä saa tukistaa ja piiskata. Ei siis tarvitse tyytyä tunteidensanoitukseen niin kuin Suomessa pitäisi.
Jännä, että sinulla on silti niin vahva mielipide siitä, miten varhaiskasvatuksessa pitäisi tai ei pitäisi Suomessa toimia, vaikka asia ei kosketa sinua henkilökohtaisesti. Mistä edes voit päätellä, ettei positiivinen pedagogiikka toimi, kun ethän sinä ulkomailta käsin voi nähdä, miten se käytännössä toimii suomalaisessa päiväkodissa?
Ärsyttää vanhemmat jotka tuovat liian pienen lapsen päiväkotiin. Pieni lapsi ei hyödy siitä mitään eikä yhdelle lapselle jää aikaa kun on muitakin lapsia. Liian tarvitseva lapsi ei vaan sovellu päiväkotiin. Pienten ryhmät on juuri tämän takia hirveän kaoottisia. Toki joskus isompikaan lapsi ei sovellu päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Sieltä muualta voisi käydä katsomassa, miten toimivissa yksiköissä selvitään.
Kerron heti, jos et tiedä. Toimivissa yksiköissä on mm.
- Rauhallinen alue
- Lasten suht hyvät sosioekonomiset taustat
- Hyvä johtaja
- Vakituinen koulutettu henkilökunta, joka on tiimityöskentelytaitoinen ja lapsilähtöinen
- Päiväkodin hyvä maine, sijaisia saa tarvittaessa ja heitä kohdellaan hyvin, samoin harjoittelijoita
- Lasten äidinkieli pääsääntöisesti suomi
- Päiväkodissa on toimivat sisä-ja ulkotilat ja tarvikkeet (turvallinen piha, ehjiä leluja, askartelutarvikkeita, ehjät huonekalut, ei jättipäiväkoti)
- Toimivat, paikkansa pitävät työvuorolistat
Näillä pääsee jo pitkälle eikä selviämistä ja työuupumista tarvitse miettiä.
Herkkuna päälle olisi myös se, että huomioitaisiin työn vaativuustaso eri yksiköissä. Houkuttimena niissä voisi käyttää vaikka riittävää henkilökuntaa, palkkaa, hyvää ruokaa, pienennettyä ryhmäkokoa, inkluusion osittaista peruutusta, ehjiä ja tarkoituksenmukaisia toimintavälineitä.
Työvaatetuskin olisi jees, ainakin joku essu. Vaatteisiin menee aika paljon rahaa, ja ne on pestävä päivittäin.
Toimivaa ilmanvaihtoa ja siivousta moni työntekijä arvostaisi. Ehkä vanhemmatkin..
Vierailija kirjoitti:
Työntekijät vaihtavat alaa hoitoalalta, varhaiskasvatuksesta, opetusalalta, ravintola-alalta, jne.
Mihin nämä kaikki kymmenet- vai sadattuhannet työntekijät vaihtavat työnsä? Ymmärrän kyllä alojen epäkohdat, mutta en sitä mistä heille kaikille löytyy uusi työpaikka eri alalta.
Olisi hauskaa, jos hoitoalan ihmiset alkaisivat insinööreiksi, varhaiskasvatuksesta siirrytään rakennuksille töihin, opetusala ryhtyy maanviljelijöiksi ja ravintola-ala poliitikoiksi. Siellä sitten insinöörit hoitaisivat sairaat ja neuvolat, raksatyypit lapset, maanviljelijät oppilaat ja poliitikot pyörittävät keittiöt, baarit ja ravintolat. Vaikka vuosi mennään näin, toki palkka tulisi työn mukaan. Sitten vaihdetaan kokemuksia. Aika hedelmällistä olisi varmaan kuulla nämä keskustelut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.
Kyllä, juuri näin! Ja jos olet sijainen, olet monesti kuin kilo pjasskaa, joka on tarttunut kaikkien kengänpohjiin. Ammattitaidoton, kyseenalaistava, liian asiakasmyönteinen, liian positiivinen vaikka kuinka yrittäisi olla kieli keskellä suuta. Samaan aikaan lasten ja vanhempien palaute on positiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eräs tässä ketjussa väsymystään kommentoinut varhaiskasvattaja ja on pakko sanoa, että ei tuota jäähypolitiikkaa enää käytetä, itseasiassa en muista milloin sitä edes olisi käytetty, en ainakaan omilta työvuosiltani muista, mutta ehkä alkuvuosina, itse en ainakaan sitä ole harjoittanut, enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja viimeiset 7v ollut talossa jossa se luetaan kaltoinkohteluksi eikä millään tapaa edesauta lasta tai "tilanteen" hoitamista.
Kuulostaa hyvin vanhanaikaiselta ja aikansa eläneeltä metodilta.Kurinpito ylipäätään on vanhanaikaista. Nykyisin mennään positiivisen kautta.
Ja tulos on hyvinvoivia, tasapainoisia ja onnellisia lapsia, jotka eivät kiusaa muita? Niin varmaan…
Alue: Aihe vapaa
Mutta sinä pääset välitunneilla käymään vessassa, pitämään kahvitauon ja lounastauon. Sinulla on opetusta vain sen verran, että ehdit työajan puutteissa tehdä kaikki paperityöt rauhassa opettajanhuoneessa ja suunnitella tulevaa opetusta. Sinulla on oppitunneiksi tarkasti mietityt sisällöt ja koko luokkatilanne on ihan erilainen. Kyllä eskareidenkin kanssa pärjää yksi ihminen aina yhden 45 minuuttia kerrallaan, tehtäviä ja muuta suunniteltua puuhastelua tehden. Osaavat pukea itse päälle jne. Luulen, että suurin osa kuormittuneista varhaiskasvatuksen opettajista on nimenomaan noissa 0-5 vuotiaiden ryhmissä, joissa lapsilla voi olla ihan eri tavalla ikävä vanhempiaan, eroahdistusta, eivät välttämättä osaa ilmaista itseään vielä kunnolla, tarvitsevat apua vessassa ja pukemisessa, syömisessä, nukahtamisessa, itsensä hillitsemisessä, kaveritaidoissa jne.