Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattatisiko varhaiskasvattajien hetki miettiä sitä, että jos teillä on resurssia vähintään 3 aikuista 21 lasta kohden e¨ja edelleen uuvutte, mitä teette väärin?

Lue idiootti tämä ketju läpi. Tai seuraa uutisia.

Ja lopuksi; ota itse vastuullesi edes yhdeksi päiväksi 7kpl 6v lasta joista, keskiverrosti, 1-2kpl on erityisen tuen tarpeisia käytöshaasteineen ja tule sitten aukomaan.

Tai mene siihen 21 kersan ryhmään jossa keskiverrosti 3-4kpl erityisen tuen lasta käytöshaasteineen ja nauti työpäivästäsi (niiden 1- 2 kasvattajakollegasi kanssa yhteisen n.5h työpäivän aikana, kun aamu/iltapvät mennään kaksin, tai yksin jos/kun sijaista ei saatu) muista, WC:ssäkään et aina käy vaikka hätä olisi (ym lieveilmiöt päivän aikana).

Vaikuttaa siltä että jos tämän on kirjoittanut hoitaja niin loppuunpalaminen on lähellä ja lapset vaarassa. ( idiootti, kersat, tule sitten aukomaan.. oikeasti?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattatisiko varhaiskasvattajien hetki miettiä sitä, että jos teillä on resurssia vähintään 3 aikuista 21 lasta kohden e¨ja edelleen uuvutte, mitä teette väärin?

Lue idiootti tämä ketju läpi. Tai seuraa uutisia.

Ja lopuksi; ota itse vastuullesi edes yhdeksi päiväksi 7kpl 6v lasta joista, keskiverrosti, 1-2kpl on erityisen tuen tarpeisia käytöshaasteineen ja tule sitten aukomaan.

Tai mene siihen 21 kersan ryhmään jossa keskiverrosti 3-4kpl erityisen tuen lasta käytöshaasteineen ja nauti työpäivästäsi (niiden 1- 2 kasvattajakollegasi kanssa yhteisen n.5h työpäivän aikana, kun aamu/iltapvät mennään kaksin, tai yksin jos/kun sijaista ei saatu) muista, WC:ssäkään et aina käy vaikka hätä olisi (ym lieveilmiöt päivän aikana).

Älä viitsi nimitellä muita idiooteiksi, se ei saa heitä ymmärtämään.

Muuten kirjoitat asiaa. Unohdit vaan sen, että joskus ainoa työkaverisi joutuu sijaiseksi naapuriryhmään. Tai jos teitä joskus on kolme, joku saattaa joutua naapuritaloon kun siellä on vielä huonompi tilanne. Tai teet ylitöitä joista et saa korvausta etkä pysty ottamaan tunti tunnista.

Bonuksena: Ne käytöshaasteet ei ole vain sitä ettei lapsi jaksa kuunnella satua ja pelleilee.

Lisättäköön tähän vielä työvuorojen arvaamattomuus. Luokanopettajana voit melko pitkälti luottaa siihen, että jos lukujärjestyksessäsi ensimmäinen tunti alkaa klo 8, rehtori ei määrää sinua tulemaan huomenna jo klo 6.30, koska työkaverisi on sairastunut. Pääset myös lähtemään töistä lukujärjestyksen mukaan (tai sitten, kun itse päätät lopettaa oppituntien ulkopuoliset tehtäväsi), etkä joudu jouluaatonaattona odottamaan viimeistä hakijaa vielä 20 minuuttia työvuorosi päättymisen jälkeen, kun vanhempi soittaa olevansa myöhässä, koska Prismassa oli ruuhkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.

Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.

Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.

Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:

1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.

2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.

Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.

Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.

Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.

Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.

Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattatisiko varhaiskasvattajien hetki miettiä sitä, että jos teillä on resurssia vähintään 3 aikuista 21 lasta kohden e¨ja edelleen uuvutte, mitä teette väärin?

Lue idiootti tämä ketju läpi. Tai seuraa uutisia.

Ja lopuksi; ota itse vastuullesi edes yhdeksi päiväksi 7kpl 6v lasta joista, keskiverrosti, 1-2kpl on erityisen tuen tarpeisia käytöshaasteineen ja tule sitten aukomaan.

Tai mene siihen 21 kersan ryhmään jossa keskiverrosti 3-4kpl erityisen tuen lasta käytöshaasteineen ja nauti työpäivästäsi (niiden 1- 2 kasvattajakollegasi kanssa yhteisen n.5h työpäivän aikana, kun aamu/iltapvät mennään kaksin, tai yksin jos/kun sijaista ei saatu) muista, WC:ssäkään et aina käy vaikka hätä olisi (ym lieveilmiöt päivän aikana).

Vaikuttaa siltä että jos tämän on kirjoittanut hoitaja niin loppuunpalaminen on lähellä ja lapset vaarassa. ( idiootti, kersat, tule sitten aukomaan.. oikeasti?)

Mitäs kuvittelit kun puhuttiin loppuunpalamisesta? Yleensä kyllä puhetyylistä huolimatta käy niin, että alkaa itkeä eikä pysty lopettamaan. Mutta jos vielä potkaset? Oppiipahan olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.

Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.

Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.

Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:

1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.

2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.

Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.

Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.

Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.

Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.

Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?

No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.

Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.

Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.

Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:

1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.

2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.

Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.

Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.

Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.

Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.

Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?

No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..

Ja tuo parempi keino kuin positiivinen ohjaaminen ja tilanteen läpikäyminen lapsen kanssa keskustellen, koska...? Aikuisen aikaa tuo ei ainakaan säästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattatisiko varhaiskasvattajien hetki miettiä sitä, että jos teillä on resurssia vähintään 3 aikuista 21 lasta kohden e¨ja edelleen uuvutte, mitä teette väärin?

Lue idiootti tämä ketju läpi. Tai seuraa uutisia.

Ja lopuksi; ota itse vastuullesi edes yhdeksi päiväksi 7kpl 6v lasta joista, keskiverrosti, 1-2kpl on erityisen tuen tarpeisia käytöshaasteineen ja tule sitten aukomaan.

Tai mene siihen 21 kersan ryhmään jossa keskiverrosti 3-4kpl erityisen tuen lasta käytöshaasteineen ja nauti työpäivästäsi (niiden 1- 2 kasvattajakollegasi kanssa yhteisen n.5h työpäivän aikana, kun aamu/iltapvät mennään kaksin, tai yksin jos/kun sijaista ei saatu) muista, WC:ssäkään et aina käy vaikka hätä olisi (ym lieveilmiöt päivän aikana).

Älä viitsi nimitellä muita idiooteiksi, se ei saa heitä ymmärtämään.

Muuten kirjoitat asiaa. Unohdit vaan sen, että joskus ainoa työkaverisi joutuu sijaiseksi naapuriryhmään. Tai jos teitä joskus on kolme, joku saattaa joutua naapuritaloon kun siellä on vielä huonompi tilanne. Tai teet ylitöitä joista et saa korvausta etkä pysty ottamaan tunti tunnista.

Bonuksena: Ne käytöshaasteet ei ole vain sitä ettei lapsi jaksa kuunnella satua ja pelleilee.

Lisättäköön tähän vielä työvuorojen arvaamattomuus. Luokanopettajana voit melko pitkälti luottaa siihen, että jos lukujärjestyksessäsi ensimmäinen tunti alkaa klo 8, rehtori ei määrää sinua tulemaan huomenna jo klo 6.30, koska työkaverisi on sairastunut. Pääset myös lähtemään töistä lukujärjestyksen mukaan (tai sitten, kun itse päätät lopettaa oppituntien ulkopuoliset tehtäväsi), etkä joudu jouluaatonaattona odottamaan viimeistä hakijaa vielä 20 minuuttia työvuorosi päättymisen jälkeen, kun vanhempi soittaa olevansa myöhässä, koska Prismassa oli ruuhkaa.

Niinpä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.

Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.

Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.

Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:

1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.

2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.

Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.

Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.

Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.

Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.

Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?

No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..

Onko jäähy toimiva keino silloin, kun lapsi ei jaksa keskittyä toimintaan, vaan häiritsee muita? Lapsihan saa silloin tahtonsa läpi, kun hänet poistetaan tilanteesta, johon hän ei edes halunnut osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.

Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.

Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.

Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:

1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.

2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.

Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.

Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.

Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.

Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.

Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?

No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..

Ja tuo parempi keino kuin positiivinen ohjaaminen ja tilanteen läpikäyminen lapsen kanssa keskustellen, koska...? Aikuisen aikaa tuo ei ainakaan säästä.

Siksi koska positiivinen ohjaaminen ei useinkaan tuota tuloksia kuin vasta viikkojen-kuukausien-vuosien päästä jos silloinkaan. Positiivinen kasvattaja joutuu siis keskimäärin sietämään lapsen huonoa käytöstä moninkertaisesti pidempään ja tekemään lukemattomia toistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.

Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.

Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.

Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:

1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.

2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.

Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.

Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.

Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.

Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.

Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?

No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..

Onko jäähy toimiva keino silloin, kun lapsi ei jaksa keskittyä toimintaan, vaan häiritsee muita? Lapsihan saa silloin tahtonsa läpi, kun hänet poistetaan tilanteesta, johon hän ei edes halunnut osallistua.

Riippuu tapauksesta. Iso osa lapsista kokee, että virikkeetön paikallaanistuminen jäähypenkillä on sen verran epämiellyttävää, että toiminnassa mukana oleminen on parempi vaihtoehto. Toisaalta jos jäähy ei tehoa, niin sitten on kokeiltava esimerkiksi jotain muuta rangaistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.

Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.

Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.

Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:

1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.

2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.

Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.

Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.

Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.

Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.

Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?

No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..

Onko jäähy toimiva keino silloin, kun lapsi ei jaksa keskittyä toimintaan, vaan häiritsee muita? Lapsihan saa silloin tahtonsa läpi, kun hänet poistetaan tilanteesta, johon hän ei edes halunnut osallistua.

Riippuu tapauksesta. Iso osa lapsista kokee, että virikkeetön paikallaanistuminen jäähypenkillä on sen verran epämiellyttävää, että toiminnassa mukana oleminen on parempi vaihtoehto. Toisaalta jos jäähy ei tehoa, niin sitten on kokeiltava esimerkiksi jotain muuta rangaistusta.

Millaista rangaistusta kokeillaan, jos jäähy ei tehoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.

Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.

Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.

Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:

1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.

2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.

Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.

Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.

Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.

Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.

Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?

No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..

Ja tuo parempi keino kuin positiivinen ohjaaminen ja tilanteen läpikäyminen lapsen kanssa keskustellen, koska...? Aikuisen aikaa tuo ei ainakaan säästä.

Siksi koska positiivinen ohjaaminen ei useinkaan tuota tuloksia kuin vasta viikkojen-kuukausien-vuosien päästä jos silloinkaan. Positiivinen kasvattaja joutuu siis keskimäärin sietämään lapsen huonoa käytöstä moninkertaisesti pidempään ja tekemään lukemattomia toistoja.

Sinulla kaiketi on linkata jotain tutkimustietoa väitteesi perusteeksi?

Kyllä ne "kurittomat" lapset vielä koulussakin teettää paljon töitä. Olen koulunkäynninohjaajana luokassa, jossa 5 tehostetussa tuessa ja 2 erityisessä tuessa. Ja niiden lisäksi moni muukin tarvitsisi tukea ja ohjausta oppimiseen. Ollaan opettajien kanssa välillä ihan väsyksissä eikä mekään ehditä aina halutessamme vessaan. Osa oppilaista väkivaltaisia muita kohtaan eikä voi jättää valvomatta. Pienryhmäpaikkoja ei ole tarjolla eikä kaikki vanhemmat suostu lastaan niihin laittamaan. Me sitten koetamme selviytyä näiden "ongelmalapsien" kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.

Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.

Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.

Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:

1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.

2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.

Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.

Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.

Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.

Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.

Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?

No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..

Onko jäähy toimiva keino silloin, kun lapsi ei jaksa keskittyä toimintaan, vaan häiritsee muita? Lapsihan saa silloin tahtonsa läpi, kun hänet poistetaan tilanteesta, johon hän ei edes halunnut osallistua.

Riippuu tapauksesta. Iso osa lapsista kokee, että virikkeetön paikallaanistuminen jäähypenkillä on sen verran epämiellyttävää, että toiminnassa mukana oleminen on parempi vaihtoehto. Toisaalta jos jäähy ei tehoa, niin sitten on kokeiltava esimerkiksi jotain muuta rangaistusta.

Millaista rangaistusta kokeillaan, jos jäähy ei tehoa?

Lapsille on aika paljon erilaisia rangaistuksia olemassa ja keksittävissä. Sinäkin tiedät varmasti monia niistä, kunhan vähän mietit.

Kuinka yleistä on, että oppilas saa koulusta häädön?

Siis keitä laitetaan jäähylle? Onko se laillista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.

Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.

Mutta ei positiivisessa kasvatuksessa, eikä tunnetaitokasvatuksessakaan ole ajatuksena se, ettei lapsen tarvitse totella sääntöjä. Positiivisesta pedagogiikasta on paljon kirjallisuutta, siitä vaan tutustumaan, kun se selvästi kiinnostaa.

Ei toki ole ajatuksena, että säännöt poistetaan. Mutta sinulta meni ohi kaksi pointtia:

1) Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa on asetettu rima paljon alemmas sen suhteen, että mitä pidetään autoritaarisuutena taikka liiallisena tottelevaisuutena.

2) Keinoja varmistaa tottelevaisuus tilanteissa missä lapsi on uhmakas tai vastahakoinen on paljon vähemmän. Hyvin usein ollaan niissä tilanteissa, missä mahdollinen totteleminen tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Tämä on ilmeisen tarkoituksellinen linjaus, koska tavoitteena on vain kehittää lasta ihmisenä eikä niinkään pitää kuria.

Kyllähän rankaisevassa/kurinpidollisessa kasvatuksessakin lapsen totteleminen tapahtuu vasta tulevaisuudessa: rangaistus annetaan, jotta lapsi ei vastaisuudessa enää toimisi samalla tavalla. Oletetaan, että lapsi seuraavalla kerralla muistaisi, että viimeksi sai rangaistuksen, kun ei totellut aikuista. Siinä kyseessä olevassa tilanteessahan rangaistus ei auta, koska lapsi on jo tekonsa tehnyt/ollut tottelematon.

Minä toivoisin sinulta jotain konkreettisia esimerkkejä, kuinka aikuisen mielestäsi tulisi toimia tilanteissa, joissa lapsi on tottelematon.

Rangaistuksella tai pakottamisella saadaan yleensä katkaistua meneillään oleva kielletty tekeminen. Positiivisessa kasvatuksessa ja tunnekasvatuksessa se on paljon vaikeampaa.

Lisäksi rankaisu tai pakottaminen toimii varoittavana esimerkkinä ryhmän muille lapsille. Ei ole harvinaista, että kun pahimman pukarin vie jäähylle, niin muutkin lopettavat kielletyn tekemisen.

Esim. mikä on se rangaistus tai pakko, minkälaisessa tilanteessa? Lapsi viedään jäähylle, kuka vie, minne vie ja kuinka pitkäksi aikaa? Kuka on muiden lasten kanssa sillä aikaa? Mitä, jos lapsi karkaa jäähyltä kesken - kuten todennäköisesti tekee, jos ei ymmärrä jäähyn tarkoitusta?

No tietenkin hoitaja vie jäähylle ja kertoo lapselle, että miksi joutuu sinne. Jäähyllä ollaan lähtökohtaisesti niin kauan kunnes se tehoaa eli uhma katoaa lapselta. Yleensä tässä menee joku 5–10 min. Jäähypaikka on yleensä sellaisessa paikassa, että samalla pystyy valvomaan jäähyllä olijaa kuin muitakin lapsia. Useimmat lapset eivät karkaa jäähyltä kun tietävät, että sinne viedään takaisin jos karkaa. Toki osa karkaa koko ajan silti, ja heille joutuu keksimään jonkin muun rangaistuksen. Kuten vaikka sen, että pitelee heitä sylissä tai seisomassa tai keskeyttää heiltä leikin. Rangaistuksen jälkeen käydään vielä se asia lyhyesti keskustelemalla läpi, että miksi sai rangaistuksen..

Onko jäähy toimiva keino silloin, kun lapsi ei jaksa keskittyä toimintaan, vaan häiritsee muita? Lapsihan saa silloin tahtonsa läpi, kun hänet poistetaan tilanteesta, johon hän ei edes halunnut osallistua.

Riippuu tapauksesta. Iso osa lapsista kokee, että virikkeetön paikallaanistuminen jäähypenkillä on sen verran epämiellyttävää, että toiminnassa mukana oleminen on parempi vaihtoehto. Toisaalta jos jäähy ei tehoa, niin sitten on kokeiltava esimerkiksi jotain muuta rangaistusta.

Mistä lapsi voi tietää, että jäähypenkillä istuminen on epämiellyttävää, jos ei ole aikaisemmin siellä istunut?

Vierailija kirjoitti:

Siis keitä laitetaan jäähylle? Onko se laillista?

Ei ketään enää nykypäivänä, eikä tuo koko jäähykeskustelu liity mitenkään ketjun aiheeseen.

Positiivinen kasvatus on varsin tehokasta verrattuna vanhaan behavioristiseen menetelmään. Tosin suosittelen kasvattajille myös omaan elämään liittyvää positiivisuusajattelua, jotta elämä ja työ tuntuu vähemmän kuormittavalta.

Olen päiväkodissa töissä. Meilläkin on haastavia lapsia ja sama suhdeluku kuin muualla Suomessa, ei ole raskasta

Vierailija kirjoitti:

Positiivinen kasvatus on varsin tehokasta verrattuna vanhaan behavioristiseen menetelmään. Tosin suosittelen kasvattajille myös omaan elämään liittyvää positiivisuusajattelua, jotta elämä ja työ tuntuu vähemmän kuormittavalta.

Olen päiväkodissa töissä. Meilläkin on haastavia lapsia ja sama suhdeluku kuin muualla Suomessa, ei ole raskasta

Ryhmässä on täysi kaaos, kun lapsia ei saa rangaista eikä pakottaa. Mutta onneksi positiivinen ajattelu auttaa. :) Kaaoskaan ei ole kaaosta vaan se on voimaantumista ja hyvää itsetuntoa.