Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Halveksuttavia ihmisiksi epäkelpoja apinan perseitä täällä. Katsotte ylhäältä alas ammattilaisia joiden "palveluja" varmasti suurin osa teistäkin tarvinnut/tarvitsee.

Mitä te oikein luulette olevanne????

Minunkin on pitänyt tätä ketjua lukiessa muistuttaa itseäni, ihmetellessäni tätä rapakuonan määrää, että tämähän on vauva.fi. Ihmekös tuo.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää vanhemmat jotka tuovat liian pienen lapsen päiväkotiin. Pieni lapsi ei hyödy siitä mitään eikä yhdelle lapselle jää aikaa kun on muitakin lapsia. Liian tarvitseva lapsi ei vaan sovellu päiväkotiin. Pienten ryhmät on juuri tämän takia hirveän kaoottisia. Toki joskus isompikaan lapsi ei sovellu päiväkotiin.

Sen pienen lapsen tuo päiväkotiin perhe, jolla ei ole varaa olla vuosikausia kotona. Se on todennäköisesti perhe, jossa tarvitaan kahden suht pienituloisen aikuisen palkat eikä kotihoidontuki riitä elämiseen. Toivottavasti et työskentele päiväkodissa, jos et kykene lainkaan ymmärtämään niiden perheiden tilannetta, joille päiväkoti tuottaa palvelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää vanhemmat jotka tuovat liian pienen lapsen päiväkotiin. Pieni lapsi ei hyödy siitä mitään eikä yhdelle lapselle jää aikaa kun on muitakin lapsia. Liian tarvitseva lapsi ei vaan sovellu päiväkotiin. Pienten ryhmät on juuri tämän takia hirveän kaoottisia. Toki joskus isompikaan lapsi ei sovellu päiväkotiin.

Sen pienen lapsen tuo päiväkotiin perhe, jolla ei ole varaa olla vuosikausia kotona. Se on todennäköisesti perhe, jossa tarvitaan kahden suht pienituloisen aikuisen palkat eikä kotihoidontuki riitä elämiseen. Toivottavasti et työskentele päiväkodissa, jos et kykene lainkaan ymmärtämään niiden perheiden tilannetta, joille päiväkoti tuottaa palvelua.

Minusta tuossa ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Sitähän varten päiväkodit on alkuaan perustettu, että lasten vanhemmat pääsisivät töihin. Eri juttu ovat sitten nämä laiskanpulskeat virikelasten vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijät vaihtavat alaa hoitoalalta, varhaiskasvatuksesta, opetusalalta, ravintola-alalta, jne.

Mihin nämä kaikki kymmenet- vai sadattuhannet työntekijät vaihtavat työnsä? Ymmärrän kyllä alojen epäkohdat, mutta en sitä mistä heille kaikille löytyy uusi työpaikka eri alalta.

Olisi hauskaa, jos hoitoalan ihmiset alkaisivat insinööreiksi, varhaiskasvatuksesta siirrytään rakennuksille töihin, opetusala ryhtyy maanviljelijöiksi ja ravintola-ala poliitikoiksi. Siellä sitten insinöörit hoitaisivat sairaat ja neuvolat, raksatyypit lapset, maanviljelijät oppilaat ja poliitikot pyörittävät keittiöt, baarit ja ravintolat. Vaikka vuosi mennään näin, toki palkka tulisi työn mukaan. Sitten vaihdetaan kokemuksia. Aika hedelmällistä olisi varmaan kuulla nämä keskustelut.

Sitten se valitus siirtyisi niille aloille, joille heikommat astiat siirtyvät.

Mistä niitä lapsia varhaiskasvatukseen sikiää, kun huudetaan ettei Suomeen lapsia synny tarpeeksi.

Varhainkasvattajat nääntyvät taakkansa alla koko ajan hurjemmin ja hurjemmin, kohta lapset joutuvat näitä hoitamaan. Tuleeko niitä vauvoja nyt kumiveneissä vai laittavatko vauvat ensin lentokoneissa  kapaloissaan tänne, että isi ja äiti isovanhempineen saavat tulla perässä.  Pikkukylien lukioihin tuodaan opiskelijoita ulkomailta, että lukio pysyy toiminnassa? Kyläkoulujen perään itketään,  kun ei ole lapsia?

Jokin ei täsmää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa on selkeä hierarkia ja veitsenterävä työnjako opettaja ja koulunkäyntiavustajien välillä. Päivähoidossa taas työtehtävät ja vastuu ovat pitkälti samat, vaikka lastentarhanopettaja saattaa olla maisteri ja lastenhoitaja lähäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa on selkeä hierarkia ja veitsenterävä työnjako opettaja ja koulunkäyntiavustajien välillä. Päivähoidossa taas työtehtävät ja vastuu ovat pitkälti samat, vaikka lastentarhanopettaja saattaa olla maisteri ja lastenhoitaja lähäri.

Sinä haluat varmaan samanlaisen hierarkian opettajien ja hoitajien välille päiväkotiin? Sekö ratkaisisi varhaiskasvatuksen ongelmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa on selkeä hierarkia ja veitsenterävä työnjako opettaja ja koulunkäyntiavustajien välillä. Päivähoidossa taas työtehtävät ja vastuu ovat pitkälti samat, vaikka lastentarhanopettaja saattaa olla maisteri ja lastenhoitaja lähäri.

Sinä haluat varmaan samanlaisen hierarkian opettajien ja hoitajien välille päiväkotiin? Sekö ratkaisisi varhaiskasvatuksen ongelmat?

Se selventäisi oleellisesti tilannetta ja parantaisi ilmapiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa on selkeä hierarkia ja veitsenterävä työnjako opettaja ja koulunkäyntiavustajien välillä. Päivähoidossa taas työtehtävät ja vastuu ovat pitkälti samat, vaikka lastentarhanopettaja saattaa olla maisteri ja lastenhoitaja lähäri.

Sinä haluat varmaan samanlaisen hierarkian opettajien ja hoitajien välille päiväkotiin? Sekö ratkaisisi varhaiskasvatuksen ongelmat?

Sillä päästäisiin nokittelusta. Nykyisin päivähoidossa eroja keksitään keinotekoisesti lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien välille, kun tarve kuitenkin on erottautua jotenkin. Saatetaan esimerkiksi määrätä, että ruokailulla lastentarhanopettaja koulutetumpina jakavat lapsille ruokaa ja lastenhoitajat taas vain kaatavat maitoa kuppeihin. Jos erot työnkuvien välillä olisivat selkeät niin tällaista ei tapahtuisi ja voitaisiin keskittyä itse työntekoon nokittelun sijaan.

Perheet:

Lukekaa tiedotteet joita ryhmästä tulee, nimikoikaa vaatteet, pitäkää kiinni ilmoittamistanne hoitoajoista ja hoitakaa lapsenne kotona jos olette ns. normiperheitä/älkää kuormittako päiväkotia tuomalla kaikkia yli 10kk ikäisiä lapsianne hoitoon, jos itse olette kotona. Kuten jo sossunkin toimesta todettu, eri asia on perheiden, joilla on työttömyyden, mt/päihdeongelmien kanssa ongelmia, lapset. Ne, joita kodin ilmapiiri tai olosuhteet vahingoittavat.

Päiväkodin tädit ja sedät:

Kunnioita perheitä, lapsia ja omia työkavereitasi, ovat he minkä tahansa ammattikunnan edustajia. Auta, tee hyvää. Jos tiedät työkaveristasi puhuttavan pahaa selän takana, kiusattavan, tee asia näkyväksi, ota puheeksi. Ole rohkea. Älä osallistu kiusaamiseen. Noudata itse niitä periaatteita joita lapsille opetat. Viekää yhdessä epäkohtia johtajille pelkäämättä hankalan tyypin mainetta. Älkää unohtako ammattiliittojen ja eduskunnan velvoitetta auttaa.

Varhaiskasvatuksen isot ja pienet johtajat:

Ole tasapuolinen, älä suosi. Avaa silmäsi ja korvasi, anna tilaa alaisille oikeasti PUHUA yhteisissä palavereissa, koulutuspäivissä, täyttämättä niitä sen sijaan syyllistävillä ”täydennyskoulutuksilla” ”näin olet parempi kasvattaja” ja kuorruttamatta niitä koreilla sanoilla ja tsemppipuheilla, ”yhdessä olemme vahvoja”. Uskaltakaa olla rohkeita ja kuunnelkaa, uskaltakaa puhua ja antaa puhua. Miettikää yhdessä, myös ylempien/alempienne kanssa mitä OIKEASTI on tehtävissä tilanteen korjaamiseksi.

Myös kuntien ja kaupunkien varhaiskasvatusjohtajien täytyy suoristaa selkänsä ja uskaltaa irrottautua omasta norsunluututistaan sekä hyvä veli/sisko-piireistään, ja toimia läpinäkyvästi, avoimesti ja rehellisesti. Ja palauttaa mieleen mitä perustyö tarkoittaa (tänä päivänä). *Se tavallaan sama, mitä itse joskus olet nuorena tehnyt, ennen kuin epäpätevänä asemaasi ylenit.

Just a little help from my friends.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Ja palkassa. On typerää resurssien haaskausta, että yliopiston käynyt ihminen pyyhkii pyllyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Niin.

Yhteistyötä hoitjat-opettajat-avustajat  olisi hyvä tukea ja kannustaa toimivaan ja toisiaan tukevaan tiimityöhön yksikkönä, missä jokainen on yhtä arvokas tekijä.

Nyt on menty metsään kun toimenkuvia alettu eriyttämään sillä tavoin, ettei se kombo valitettavasti käytännössä näytä toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Miten erotat veitsenterävästi hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuuden?

Pedagoginen johtajuus tulee selkeästi olla opettajalla, mutta työtehtäviä voidaan jakaa myös sen perusteella, mikä on kunkin vahvuus.

Kunnan ja valtion töissä on tyypillistä korostaa muodollisia pätevyyksiä, muualla keskitytään enemmän työntekijän tosiasialliseen osaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Ja palkassa. On typerää resurssien haaskausta, että yliopiston käynyt ihminen pyyhkii pyllyjä.

Ja koultuksen haaskausta jos täytyy käydä yliopisto osatakseen pyyhkiä niitä pyllyjä, mitä pienten puolella se työ arjessa on. Toki siihenkin voi joku komitea laatia pedagogiset ohjeet-kasvatustieteen kurssin , missä opetellaan sanoittamaan tai laulamaan hämä-hämä-häkkiä samalla kuin pyyhitään peppua kakasta. Opettaja voi sitten vieressä seuraten todeta toteutuuko tämä mullistava oppi käytännössä hoitajan suorittaessa vaativaa toimenpidettä annettujen ohjesääntöjen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Ja palkassa. On typerää resurssien haaskausta, että yliopiston käynyt ihminen pyyhkii pyllyjä.

Ja koultuksen haaskausta jos täytyy käydä yliopisto osatakseen pyyhkiä niitä pyllyjä, mitä pienten puolella se työ arjessa on. Toki siihenkin voi joku komitea laatia pedagogiset ohjeet-kasvatustieteen kurssin , missä opetellaan sanoittamaan tai laulamaan hämä-hämä-häkkiä samalla kuin pyyhitään peppua kakasta. Opettaja voi sitten vieressä seuraten todeta toteutuuko tämä mullistava oppi käytännössä hoitajan suorittaessa vaativaa toimenpidettä annettujen ohjesääntöjen mukaisesti.

Todella turhauttavaa lukea tällaisia kommentteja. Oikeasti opiskelkaa itse kasvatustieteitä niin ei tarvitse suoltaa tällaista p a s k a a tänne. Sitten ymmärrätte, että meidän työ ei ole pelkkää pyllynpyyhkimistä, ja että on äärimmäisen tärkeää pienten ryhmässä, että opettaja on oikeasti pätevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te varhaiskasvatuksen työntekijät mitätöitte toistenne ahdinkoa? Vakaopet arvostelevat lastenhoitajia ja hoitajat opettajia. Ei ihme, että kukaan ei enää halua työskennellä päiväkodissa jos siellä joutuu päivittäin todistelemaan muille omaa osaamistaan. Kuka jaksaa työssä, jossa joutuu muiden kyttäämäksi? On totta, että kaikki alalla työskentelevät eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tässäkin keskustelussa on nii ilkeää arvostelua opettajien kissanristijäisistä ja siitä, että hoitajat kelpaavat tyyliin pesemään kurahousuja. Itse toimin vakaopen tehtävissä vuoden ja kyllästyin kollegoiden arvosteluun. Koskaan en kuullut työstäni mitään positiivista paitsi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Työkaverit taas moittivat milloin mistäkin eikä todellakaan millään rakentavalla tavalla. Välillä lähdettiin ulos liian myöhään, toisena hetkenä liian aikaisin, joskus vetämäni liikuntahetki oli liian helppo lapsille ja seuraavaksi satuhetki turhan pitkä. Ja pahaa puhuttiin selän takana paljon. Ei tällaisesta ilmapiirissä jaksa, ainakaan minunlaiseni tunnollinen, herkkä tyyppi.

Tää oli yksi syy, miksi lähdin alalta pois. Hoitajat puhui pahaa selän takana (osa päin naamaa) ja opet pyöritteli silmiään, kun hoitajat ei ymmärrä. Tein töitä varmaan 10 eri päiväkodissa, kahdessa oli aivan ihana henkilökunta. En osallistunut pahanpuhumiseen tai opettaja-hoitaja asetteluun, niin usein jäin ulkopuoliseksi. Yhdessä paikassa hoitaja tokaisi päin naamaa, ettei meitä opettajia kaivata avuksi. Uskomaton tilanne. Välit hoitajien ja opettajien välillä on tosi tulehtuneet. Kahvihuoneessa haukuttiin hoitajia, kun eivät olleet kuulemassa ja varmasti päinvastoin. Itse istuin hiljaa ja yritin vaan juoda kahvini, jotta pääsisi pois. Johtajille irvailtiin ja naurettiin. Kyllästyin tohon yhden tosi rankan vuoden jälkeen ja hain opiskelemaan.

Koulumaailmassa en ole koskaan törmännyt vastaavaan, ohjaajia kunnioitetaan ja samoin opettajia.

Koulumaailmassa ohjaajan ja opettajan toimenkuvat on eriytyneet enemmän. Itse näkisin, että isoin ongelma on vaatia opettajilta osallistumista hoitajien hommiin ja toisaalta vaatia hoitajia osallistumaan pedagogisiin suunnitteluihin. Tämä osallistaminen on se syy miksi siellä sitten kyräillään, kun ei hahmoteta enää, että kyseessä on kaksi eri ammattia.

Ei. Yksi ongelma on nimenomaan siinä, että yritetään mennä hierarkian ja eriarvoistamisen suuntaan alalla, jossa kaikki ovat aiemmin olleet tasa-arvoisia ja kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa. Vakaopettajien omanarvontuntoa kohotetaan (esim. paremmat työajat, suunnitteluajat ja palaverit jotka pois toiminnasta) monin tavoin. Heistä on tehty pelkästään opettajia, koneella istujia, kokoustajia ja pikkupomoja lastenhoitajille. Lastenhoitaja joustaa. Lastenhoitajan pitää "pärjätä" siinä missä opettaja saa apukädet.

Jos opettajat toimivat ryhmässä ylimääräisinä aikuisina ollen paikalla vain opetustuokioita vetämässä, tämä on ihan ok jos ryhmässä on tarpeeksi käsipareja tekemään lastenhoito-ja kasvatustyötä.

Eriytetään sitten kokonaan nämä työt toisistaan jos on pakko. Lastenhoitaja(t) saa myös keskittyä perustehtäväänsä, joka ei ole pelkästään opettajan apulainen, kurahanskojen etsiminen, vaatehuolto ja lapsilauman siirtely paikasta toiseen aikataulun mukaan.

Jos ryhmässä olisi niiden kahden opettamiseen ja sihteerintyöhön keskittyneiden opettajan lisäksi kolme lastenhoitajaa, jotka saisivat keskittyä lasten kanssa olemiseen, lukemiseen, pelaamiseen, jutteluun, sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitoon, leikkiin, ohjaukseen ja perushoitoon kuten ennen, niin 🥰

Siis miksi lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan pitäisi tehdä samoja tehtäviä? Toinen on käynyt peruskoulun jälkeen 3 vuotta ammattikoulua, toinen on käynyt 3 vuotta lukioa + 3 vuotta korkeakoulua. Miksi koulutusero ei saisi näkyä työssä?

Tietysti se saa näkyä. Lapset (ryhmässä 12 - 21 kpl) eivät kuitenkaan ole mitään perunasäkkejä, joiden siirtelyyn ja liikuttamiseen riittää yksi käsipari.

Jos aidosti halutaan eriyttää koulutustason mukaan (ryhmän 2 kpl opettajaa eivät hoida lapsia ja osallistu arkeen), ryhmä ei toimi yhdellä lastenhoitajalla.

Ei se yksi opettajakaan pysty pyörittämään ryhmää yksinään, vaikka on koulutetumpi. Hänelläkin on vain kaksi kättä ja yksi syli.

Se ei toimi niin, että yksi tekee perustyön, johon kaksi ei osallistu kuin parin tuokion verran. Se on mahdotonta, koska kyse on elävistä lapsista. He tarvitsevat läsnä olevia aikuisia ja heidän apuaan, hoitoa ja huomiota.

Kasvatus ja opetus tapahtuu arjessa. Se on lastenhoitajan työtä (perushoidon lisäksi). Se on työ, johon lastenhoitaja on koulutettu. Miksi se ei saisi näkyä työssä? Miksi lastenhoitajan pitäisi tehdä pelkästään ryhmän siirtelyä paikasta toiseen ja samaan aikaan avustajan tehtävät (vaatehuolto, pöytien pyyhkimiset etc)?