Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Jos ryhmässä on täysi kaaos, varmasti henkilökunnan osaamisessa on vakavia puutteita eikä vika ole positiivisessa kasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ryhmässä on täysi kaaos, varmasti henkilökunnan osaamisessa on vakavia puutteita eikä vika ole positiivisessa kasvatuksessa.

Mitä positiivinen kasvattaja tekee jos ryhmässä on kaaos? Yrittää vähitellen luoda positiivista luottamussuhdetta lapsiin, jotta saisi lapset tulevaisuudessa tottelemaan?

Olen ollut päiväkodissa töissä yli 20 vuotta eikä mitään kaaosta ole ollut näkyvillä. Vahva arjen pedagogiikka toimii aina, selkeät rutiinit ja ohjausta. Joskus pitää sanoa tiukasti, mutta senkin voi tehdä lempeän päättäväisesti ja rauhallisesti eikä tarvitse olla vihainen. Kiire on kaaoksen ystävä. Pidetään arki kiireettömänä, niin kaikki toimii.

En ymmärrä tätä vouhkaamista, että meillä on nyt kauhean vaikeaa. Nyt on kuitenkin toimiva laki ja jos ongelmia tulee, on selkeät ohjeet, miten toimia. Ennen oli isommat ryhmät ka kauhea paine pitää käyttöaste korkeana, ei ole enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sille eskarisuhdanteelle kävi?

Pari vuotta sitten oli 13 lasta per opettaja? Nytkö enää 7 lasta per opettaja?

Enpä usko...

Ja koska vaka arki on kuralla, mukaan lukien eskari, on myös sillä ekanluokan opettajalla ISO urakka edessä! Ihan yhtä kuraa se on molemmilla!

Vaka uupumus on siis itse aiheutettua? Hahaha :D

Saatte mun paikan heti jos uskallatte kokeilla :)

Jos lapsi käy pelkässä esiopetuksessa, heitä saa olla yhdellä opettajalla 13. Jos lapsi osallistuu esiopetuksen lisäksi varhaiskasvatukseen, heitä saa olla 7. Pelkkään eskariin osallistuva lasketaan paperilla puolikkaaksi lapseksi.

Itse eskari aika lasketaan erikseen. Eli eskari on klo 9-13 on suhdeluvut 13 lasta per kasvattaja ja tämän aikataulun ulkopuolella se on 7 lasta per kasvattaja.

Tällöin ryhmässä voi olla 26 lasta kirjoilla 2 opettajalle. Kunhan ennen eskaria ja sen jälkeen on enään 14 lasta paikalla.

Korjaus ENÄÄ

rahat loppu ja rahaa ei saa lisää mistään millään tavalla näemmä.

maailma kallistuu ja monimutkaistuu kokoajan

mutta suomi kerää verot tiukkaan 1970 luvun tyyliin vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut päiväkodissa töissä yli 20 vuotta eikä mitään kaaosta ole ollut näkyvillä. Vahva arjen pedagogiikka toimii aina, selkeät rutiinit ja ohjausta. Joskus pitää sanoa tiukasti, mutta senkin voi tehdä lempeän päättäväisesti ja rauhallisesti eikä tarvitse olla vihainen. Kiire on kaaoksen ystävä. Pidetään arki kiireettömänä, niin kaikki toimii.

En ymmärrä tätä vouhkaamista, että meillä on nyt kauhean vaikeaa. Nyt on kuitenkin toimiva laki ja jos ongelmia tulee, on selkeät ohjeet, miten toimia. Ennen oli isommat ryhmät ka kauhea paine pitää käyttöaste korkeana, ei ole enää.

Päiväkodeissa on nykyään ihan hirvittäviä eroja. Ihan kaupungin sisälläkin. Itse olen Vantaalla töissä ”hyvällä alueella” ja työ on mielekästä. Meillä on sama ammattitaitoinen henkilökunta ja lapset on pääosin suomalaisia. Ei tarvitse mennä kun 5km päähän toiseen päiväkotiin missä meno on ihan toista. Pysyvää henkilökuntaa ei ole. Työ kuormittaa ihan hirveästi jos koko ajan mennään vajaalla tai jos ihmiset ei osaa tehdä työtänsä. Ulkomaalais taustaiset lapset/vanhemmat myös lisäävät usein työmäärää koska yhteistä kieltä ei välttämättä ole. Vantaalla on jo paljon päiväkoteja joissa on enemmistö ulkomaalaisia

lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Positiivinen kasvatus on varsin tehokasta verrattuna vanhaan behavioristiseen menetelmään. Tosin suosittelen kasvattajille myös omaan elämään liittyvää positiivisuusajattelua, jotta elämä ja työ tuntuu vähemmän kuormittavalta.

Olen päiväkodissa töissä. Meilläkin on haastavia lapsia ja sama suhdeluku kuin muualla Suomessa, ei ole raskasta

Ryhmässä on täysi kaaos, kun lapsia ei saa rangaista eikä pakottaa. Mutta onneksi positiivinen ajattelu auttaa. :) Kaaoskaan ei ole kaaosta vaan se on voimaantumista ja hyvää itsetuntoa.

Onko teillä kotona kaaos, kun lapsia ei saa enää tukistaa tai piiskata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Positiivinen kasvatus on varsin tehokasta verrattuna vanhaan behavioristiseen menetelmään. Tosin suosittelen kasvattajille myös omaan elämään liittyvää positiivisuusajattelua, jotta elämä ja työ tuntuu vähemmän kuormittavalta.

Olen päiväkodissa töissä. Meilläkin on haastavia lapsia ja sama suhdeluku kuin muualla Suomessa, ei ole raskasta

Ryhmässä on täysi kaaos, kun lapsia ei saa rangaista eikä pakottaa. Mutta onneksi positiivinen ajattelu auttaa. :) Kaaoskaan ei ole kaaosta vaan se on voimaantumista ja hyvää itsetuntoa.

Onko teillä kotona kaaos, kun lapsia ei saa enää tukistaa tai piiskata?

Asumme ulkomailla ja täällä saa tukistaa ja piiskata. Ei siis tarvitse tyytyä tunteidensanoitukseen niin kuin Suomessa pitäisi.

Entä sitten? Kaikkeahan voi väittää. Tarhan tädit ovat minun oman kokemukseni mukaan itsekeskeisiä mukavuudenhaluisia narsistisia psykopaatteja ja patologisia valehtelijoita. Jos lapsi vähän rääkäisee vieressä, tietenkin se tuollaista luonnetta 'ottaa voimille'. Ehkä ei kannata lapsia tehdä jos ne pitää paimentaa tuollaisten käsiin eläintarhoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Positiivinen kasvatus on varsin tehokasta verrattuna vanhaan behavioristiseen menetelmään. Tosin suosittelen kasvattajille myös omaan elämään liittyvää positiivisuusajattelua, jotta elämä ja työ tuntuu vähemmän kuormittavalta.

Olen päiväkodissa töissä. Meilläkin on haastavia lapsia ja sama suhdeluku kuin muualla Suomessa, ei ole raskasta

Ryhmässä on täysi kaaos, kun lapsia ei saa rangaista eikä pakottaa. Mutta onneksi positiivinen ajattelu auttaa. :) Kaaoskaan ei ole kaaosta vaan se on voimaantumista ja hyvää itsetuntoa.

Onko teillä kotona kaaos, kun lapsia ei saa enää tukistaa tai piiskata?

Asumme ulkomailla ja täällä saa tukistaa ja piiskata. Ei siis tarvitse tyytyä tunteidensanoitukseen niin kuin Suomessa pitäisi.

🤢 Eli koska asut jossakin lasten oikeuksien kehitysmaassa niin tukistat ja piiskaat omaasi, "kasvatuksen" varjolla?

Olet kuvottavan vastenmielinen luuseri ja käytöksesi satoa keräät myöhemmin. Pelolla ja kivulla ei lasta rakasteta eikä kasvateta!!

Syy tähän on yksinkertaisesti huono palkka. Ei tuolla palkalla makseta Helsingissä asumiskuluja, kun sitä ruokaakin tarvitsee elääkseen syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että esikoulussa ryhmät ovat pieniä ja monta aikuista ohjaa heitä? Mutta seuraavana vuonna he siirtyvät ensimmäiselle luokalle ja ryhmät ovatkin suuria ja vain yksi aikuinen ohjaa.

Miten varhiskasvatus esikoulussa voi väittää, että resurssit ovat vähäiset?

(alle 3v: korkeintaam 4lasta/1 aikuinen)

Yli 3v osalta: korkeintaan 7lasta/1 aikuinen

osapäiväisessä hoidossa: korkeintaan 13 lasta / 1 aikuinen.

Kun seuraavana syksynä siirtyvät ekalle luokalle, 25-30 lasta/1 aikuinen.

Nämä luvut näyttävät hyviltä mutta käytännössähän tilanne on näiden lukujen mukainen muutaman tunnin päivässä muutamana päivänä kuukaudessa. Muina aikoina pyöritetään palettia aivan äärirajoilla, koska on palaveria,suunnittelua,poissaoloa,aikaisia aamuvuoroja jne.

Entäs se ekaluokan ope, jonka koko päivä koostuu yksin olemisesta luokkansa kanssa ja on palaveria suunnittelua…

toukokuu 2021: ryhmässä 21 eskaria, ryhmässä 3 aikuista.

elokuu 2021: ryhmässä 25 ekaluokkalaista, ryhmässä yksi aikuinen.

Mikä muuttui kesällä niin paljon, että ekaluokan ope pystyykin vetämään koko ryhmää ilman kahta lisäaikuista? Samat s2-oppilaat, samat kntegroidut eo:t, samat palaverit, samat kirjaamiset..

Anteeksi, mutta en todellakaan nyt ymmärrä tuota valitusta, että toukokuussa oltiin burnoit kolmen aikuisen turvin, kun on niin raskasta, mutta kun elokuu tulee, katoaa ryhmästä kaksi aikuista ja oppilasmäärä voi olla lähemmäksi 30.

Alle kouluikäinen on päiväkodissa koko päivän. Kasvattajia tarvitaan paikalle koko päiväkodin aukioloajaksi.

Ekaluokkalaisten päivät ovat lyhyitä. Ope hoitaa opettamisen, muut asiat oppilaat pääsääntöisesti itse.

Alakoulussa ei ole mitenkään kummallista, että sama opettaja opettaa kahta tai useampaa luokkaa päivän aikana, koska ekaluokkalaiset koulupäivä on minissään 19h, mutta opettajan opetusvelvollisuus on 24h. Yleensä kuitenkin 1-2 luokilla on paljon jakotunteja (mm. käsityöt), jolloin opettajan opetusvelvollisuus saadaan ainakin osittain täytettyä.

Mutta tämä ei edelleenkään vastaa siihen, miten varhaiskasvatuksen aikuiset voivat olla burnout, kun ryhmässä on 21 kohti 3 aikuista toukokuussa, mutta elokuussa sitä esim. 25 lapsilaumaa hoitaakin yksi opettaja. Tiedän myös kouluja, joissa on yhdistetty 1-2 luokkaa ja oppilaita vajaa 60 ja aikuisia on kaksi (nimellinen ykkösen ope ja kakkosen ope).

1-2 -luokkalaiset ovat pääsääntöisesti sisäsiistejä, suurin osa osaa kävellä jonossa ja olla omatoimisia. Eskarivuoden aikana on opittu kouluvalmiuksia omassa porukassa. Suurin osa on motivoitunut koulun aloitukseen, ja he tietävät itsekin, ettei koulu ole hoitopaikka.

Olisiko mahdollista, että pääsisit vanhempana / muuten asiantuntijana opettamaan varhaiskasvatuksen henkilökunnalle miten he organisoisivat asiat paremmin, ettei tulisi burnoutia?

Meinaan, kun rakennemuutoksesta alkaen viesti ylemmiltä on ollut suunnilleen näin: "ikävää, että sinusta tuntuu tuolta, asenne on huono, kannattaa mennä vaikka joogaan kun se rentouttaa". Olishan se kiva, että mekin ymmärrettäisiin miten 30 - 60 kpl 2-5-vuotiaita (tai 10kk- 3v) lapsia hoidetaan parilla aikuisella kuten koulussa. Sehän tehostaisi toimintaa huomattavasti! 😂

Moni lapsi on varsinkin ekaluokan aloittaessaan lähes tai täysin samalla tasolla kuin eskarivuonna. Yrität nyt jostain syystä vedota vakaopettajan työn merkittävyyteen ja samalla väheksyt luokanopettajan työn haasteita. Niitä kouluvalmiuksia harjoitellaan tosiasiassa vasta sitten koulussa, eskarihan ei juuri eroa päiväkodista ainakaan täällä Suomessa. Muualla saattaa toki olla toisin.

No ei, en todella yrittänyt väheksyä, eikä ole mitään järkeä kisata siitä, kummalla on enemmän haasteita. Molempien työ on yhtä merkittävää. Molemmilla on haasteita työssään.

Saatoin kyllä pöyristyä tästä: "miten varhaiskasvatuksen aikuiset voivat olla burnout". Se tökkäsi, myönnän. Että miten varhaiskasvatuksen aikuiset voivat olla burnout, kun paperilla on 3 aikuista. Käytännössä tosiaan usein yksi, oli ne lapset sitten 10 kk tai 6 v. Se tökkäsi siksi, että sitä pärjäämistä oikeasti odotetaan "tilapäisesti" eli ihan milloin vaan.

En voi muuta kuin mennä mustalla huumorilla kun joku vihjaa että pitää pärjätä kun koulussakin pärjää, ja kun ajattelen että kaksi aikuista hoitelisi koko päivän päiväkodissa 60 lasta, ikä mitä vaan.

Kyllä tuo minustakin on ihan aiheellinen huomio, että jos kerran oletetaan että luokanopettaja yksin pärjää ison lapsilauman kanssa niin eikö voida olettaa että varhaiskasvatuksessa/esiopetuksessa pärjättäisiin myös, kun aikuisia suhteessa lapsiin on kuitenkin enemmän.

Et voi väittää etteikö tuossa kommentissasi olisi ollut ihan selkeää vähättelyä luokanopettajan työn haasteita kohtaan, siinähän käytännössä sanottiin että lapset olisi eskarissa jo vakahenkilökunnan toimesta opetettu koululaisiksi. Et taida itse oikein tuntea niitä haasteita joita koulunaloitukseen liittyy. Moni lapsi ehkä onkin tosi motivoitunut ja jonkin verran jo itsenäistynyt mutta sitten on paljon niitäkin joiden voisi sanoa jopa taantuvan koulun alkaessa, jotkut reagoi aika voimakkaastikin. Esikoulusta ei todellakaan siirry pelkästään niitä valmiita koululaisia koulunpenkille istumaan ja tehtäviä tekemään vaan koulunaloitus on usein iso muutos lapselle eikä se siirtyminen esikoulusta kouluun useinkaan käy ihan noin helposti kuin annat ymmärtää.

Säikeessä on aika monta kommentoijaa, vastaan edelliselle.

Sanoin: On opittu kouluvalmiuksia, en sanonut että on opittu kouluvalmiudet. Pahoittelen, jos se koettiin vähättelyksi (sic!).

Käytin myös sanoja suurin osa, sinä käytit sanaa moni.

Kritiikkini kohdistuu aiemmissa kommenteissa oleviin kohtaan "miten varhaiskasvatuksen aikuiset voivat olla burnout" ja "anteeksi, en todellakaan ymmärrä tätä valitusta". Varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvat 10 kk - 6 vuotiaat lapset.

Tässä keskustelussa ei ollut aiheena ihmetellä eskariaikuisten huonommuutta perusopetuksen opettajaan nähden. Käsittääkseni on kyse koko varhaiskasvatuksen tilanteesta eikä mistään vaka - ekaluokan ope pistepelistä. (Joo, tiedän että olen ihan samalla sivuraiteella, jos jollain on tarve "olla napakka ja näpäyttää")

Tuulikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut päiväkodissa töissä yli 20 vuotta eikä mitään kaaosta ole ollut näkyvillä. Vahva arjen pedagogiikka toimii aina, selkeät rutiinit ja ohjausta. Joskus pitää sanoa tiukasti, mutta senkin voi tehdä lempeän päättäväisesti ja rauhallisesti eikä tarvitse olla vihainen. Kiire on kaaoksen ystävä. Pidetään arki kiireettömänä, niin kaikki toimii.

En ymmärrä tätä vouhkaamista, että meillä on nyt kauhean vaikeaa. Nyt on kuitenkin toimiva laki ja jos ongelmia tulee, on selkeät ohjeet, miten toimia. Ennen oli isommat ryhmät ka kauhea paine pitää käyttöaste korkeana, ei ole enää.

Päiväkodeissa on nykyään ihan hirvittäviä eroja. Ihan kaupungin sisälläkin. Itse olen Vantaalla töissä ”hyvällä alueella” ja työ on mielekästä. Meillä on sama ammattitaitoinen henkilökunta ja lapset on pääosin suomalaisia. Ei tarvitse mennä kun 5km päähän toiseen päiväkotiin missä meno on ihan toista. Pysyvää henkilökuntaa ei ole. Työ kuormittaa ihan hirveästi jos koko ajan mennään vajaalla tai jos ihmiset ei osaa tehdä työtänsä. Ulkomaalais taustaiset lapset/vanhemmat myös lisäävät usein työmäärää koska yhteistä kieltä ei välttämättä ole. Vantaalla on jo paljon päiväkoteja joissa on enemmistö ulkomaalaisia

lapsia.

Ja se 5v joka on juuri muuttanut Suomeen eikä ymmärrä yhtään sanaa Suomea, on samalla viivalla koko ikänsä Suomessa asuneen kanssa. Toinen vaatii vaan enemmän aikuisen ohjausta, kuvatukea, kädestä pitäen ohjaamista yms. Ja kuten edellä kirjoitettiin, toisissa yksiköissä on enemmän näitä ei-suomea puhuvia kuin toisessa.

Jos ryhmässä on 50% s2 lapsia, ei toimintaa voida rakentaa samalla tavalla kuin ryhmään missä heitä on 5%.

Milloin s2 pääsee tukitoimien piiriin? Silloin kun hän turhautuu ja alkaa väkivaltaiseksi!!!!

Joissakin kunnissa s2-lapset ovat ensimmäisen puolen vuoden ajan kertoimella 2, eli vievät ryhmästä kaksi paikkaa. Jos omassa kunnassasi ei ole tätä käytäntöä, sitä kannattaa ehdottaa.

Vantaalta tuollaiset S2 kertoimet poistettiin jo vuosia sitten, ihan yks yhteen ovat lapset, oli suomenkielentaitoa vähän, paljon tai ei ollenkaan..

Ja edelleenkin, palkka on liian huono. Minulla menee vaatteisiin paljon rahaa kun joka päivän jälkeen on pestävä tahraiset vaatteet. Ja ulkoillaan säässä kuin säässä. Laadukkaat ulkovaatteet on kalliita!

Meillä ei ole mitään työsuhde-etuja,ei edes ruokaetua.

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Kaikkeahan voi väittää. Tarhan tädit ovat minun oman kokemukseni mukaan itsekeskeisiä mukavuudenhaluisia narsistisia psykopaatteja ja patologisia valehtelijoita. Jos lapsi vähän rääkäisee vieressä, tietenkin se tuollaista luonnetta 'ottaa voimille'. Ehkä ei kannata lapsia tehdä jos ne pitää paimentaa tuollaisten käsiin eläintarhoihin. 

Olipahan ilkeästi sanottu. Montakos tätiä tämä sun otanta sisältää? Onko sulla kokemusta itselläsi nykypäivän varhaiskasvatuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Joissakin kunnissa s2-lapset ovat ensimmäisen puolen vuoden ajan kertoimella 2, eli vievät ryhmästä kaksi paikkaa. Jos omassa kunnassasi ei ole tätä käytäntöä, sitä kannattaa ehdottaa.

Puoli vuotta on todella lyhyt aika! Eihän kuudessa kuukaudessa voi millään oppia samoja kielellisiä valmiuksia kuin suomea äidinkielenään puhuvilla lapsilla on.

Puoli vuotta on enemmän kuin ei yhtään kuukautta. Useimmat lapset oppivat puolessa vuodessa ymmärtämään yksinkertaisia arkisia ohjeita.