Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä.

Tilanne on hyvä, jos tarvittava tuki sen tarvitsijoille on jo myönnetty. Nähtävästi yksi lapsi kahden paikalla, ryhmäavustaja 3/3, sekä yleiset varhaiskasvatukselliset tukitoimet? Ryhmässä on 3 kasvattajaa, joista vähintään yksi on opettaja.

Kauden aloitus on hankalaa lapsille siinä missä työntekijöile ja vanhemmillekin, koska ryhmä hakee vasta muotoaan ja lapset paikkaansa siinä, tiimit eivät ole välttämättä vielä ajaneet itseään sisään, huoltajat tarvitsevat tukea luottamussuhteen rakentamiseen ja työyhteisö on jälleen hajonnut, saanut uusia jäseniä ja tarvitsee johtajuutta, jolla työtä ohjataan. Samaan aikaan on oppimisympäristön rakentamisen haasteita, aloituskeskusteluja, valtavasti paperityötä, hankintojen tekoa, suunnittelua, vahinkoja ja virheitä sekä niiden selvittämistä....

Kolmen viikon päästä tulee joku päivä ensimmäiset onnistumisen kokemukset, se tuo uskoa hommaan. Puolen vuoden päästä on jo rutiinit, niillä mennään. Älä aseta rimaa liian korkealle. Suunnittelu kannattaa ja se on oltava realistista, mitä voi tarjota olemassaolevilla resursseilla 7h 39 min/pv työajassa ja yhden 12 min tauon varassa? Pidä huoli, että syöt aterian päivän aikana, vaikka tauollasi, jos ei muuten voi. Jos verensokerisi laskee ja olet nälkäinen tai vessan / lepotauon tarpeessa, on tämä hoidettava kuntoon. Muuten et toimi järkevästi vaativassa ryhmässä.

Lapset on jaettava pienryhmiin, ei mihinkään 20 lasta kaikki yhdessä koko päivä. Yhdessä ryhmässä 2 erityisen tuen lasta + 4 muuta ja avustaja + 1 h&k, kahdessa muussa ryhmässä 7 lasta kumassakin, joista kummassakin yksi erityisen tuen tarvitsija ja yksi h&k. Rutiineja ja selkeitä ohjeita, ei mennä ongelmien ehdoilla vaan onnistujien imussa.

Huom, kattava suunnittelu ja ennakoiminen on pakko toteutua.

Kyllä se siitä, teillä tilanne on paljon parempi kuin monessa muussa paikassa."

Kirojoitit täyttä asiaa! Mutta mikä tuo hk on? 

H & k on Hoito- ja kasvatusvastuullinen henkilökunta. Siis he, joilla on varhaiskasvatuksen opettajan, - erityisopettajan, - sosionomin tai - hoitajan työsopimus. Myös päiväkodin johtaja ja varajohtaja ovat hoito- ja kasvatusvastuullisia ollessaan ryhmässä ja esim. poikkeus- ja hätätilanteissa. Arkityössään johtajaa ei kuitenkaan kirjata/lasketa h&k henkilöstövahvuuteen, koska eivät ole siellä hoitamassa ja kasvattamassa. Opettajat, vaikka olisivat hoitamassa pakollisia toimistotyötehtäviään tai kokouksia ja koulutuksia, näkyvät laskennallisessa mitoituksessa yhä h&k:ssa. Tämä on suuri epäkohta, sillä henkilö ei voi olla kasvatusvastuussa tai vastuussa esim. lasten tapaturmista, kun ei ole edes paikalla. Toimistotyötehtävät ja asiantuntijapalaverit ovat lakisääteisiä tehtäviä, jotka on pakko tehdä. Niitä on jatkuvasti enemmän. Avustajia eivät ole hoito- ja kasvatusvastuullisia, kuten eivät keittäjät ja siivoajatkaan, hoitajien ja opettajien sijaiset ovat, vaikkei pätevyyttä tehtäviin olisikaan.

Lapsilla ei siis ole lakisääteisen minimin edellyttämää hoito- ja kasvatusvastuullisen henkilöstön määrää käytettävissään koskaan koko hoitopäivänsä ajan. Ei yhtenäkään päivänä. Aamu- ja iltapäivisin ei edes ole töissä laisinkaan kuin 1/3 koko kasvatushenkilöstöstä.

Työnantajat eli kunnat eivät puutu asiaan ja korjaa tilannetta, jollei sitä niiltä vaadita. Henkilöstö on vuosia yrittänyt muuttaa tilanteen, muttei asiaa ole korjattu. Siksi huomattavan moni on irtisanoutunut ja sanonut palaavansa vasta sitten, kun toiminta on lasten edun näkökulmasta vähintään lain edellyttämän minimin mukaista. Jos halutaan puhua "laadukkaasta" ei voida mennä edes minimillä vaan satsata laatuun ja minimiä parempaan.

Kunnat, jotka väittävät nykyistä toimintaansa laadukkaaksi valehtelevat. Lain hengen alittava mitoitus on monessa paikassa ala-arvoista eikä laadukasta.

Eli koulutettuja, kokeneita, päteviä ja lasten asialla olevia kasvatus- ja opetusalan ammattilaisia tässä maassa on runsaasti reservissä. Heitä ei saada pidettyä päiväkodeissa töissä, koska työmäärää ja tehtäviä on lisätty runsaasti sitten 1973 laaditun päivähoitolain aikaisen toiminnan, mutta mahdollisuudet tehdä nuo työtehtävät on suunniteltu tehtäväksi lasten edusta tinkien. Kasvattajat eivät enää olekaan ryhmissä lasten kanssa vaan hanke- ja tietokonetöissä. Silti kirjataan mittauspöytäkirjoihin, että ovat muka lasten kanssa.

0-6-vuotiaat eivät tiedä, kuinka laatia julkishallinnollinen valituskirje. He eivät osaa lukea, kirjoittaa tai ottaa asioista muuten selvää kuin kysymällä : " hei liitta, mittä tä olit?" "leikitään!" "tyliin!"

Ja siihen vastaat, "voi muru, mä en nyt voi, on sellaonen tietsikkahomma / palaveri / koulutus/ portfoliotyö/ kirjaus/keskustelu/siivoustyö/lakananvaihto/puhelu/huoltoilmoituksen teko/järjestelmäpäivitys..."

Siinä jo varhain opitaan: "Ei musta kukaan välitä, olen ikuinen kakkonen tai kolmonen, kaikille aikuisten työelämän tulostavoitteille, kotona ja varhaiskasvatuksessa."

Vuoropäiväkodit. Käykääpä katsomassa vanhemmat mikä meininki siellä.

"Varhaiskasvatusta" illalla, päivällä ja yöllä ja viikonloppuina.

Mahdollistaa vanhempien säännöllisen vuorotöissä käynnin tai opiskelun.

Tottakai "hoito" tapahtuu mahdollisimman isoissa yksiköissä.

Kaaoksessa. Siellä erityisentuentarpeisa lapsia ilman avustajia seassa, yrittäen karata, paiskoen tavaroilla hoitajia ja toisia lapsia, vanhempia jotka hakiessaan huutavat ilman estoja kurkku suorana hoitajille, kuinka huonoja ja  pascoja hoitajia nämä (näissä järkyttävissä olosuhteissa) ovat, kun eivät pidä' heidän lapsistaan tarpeeksi hyvää huolta.

Kentältä kuultua.

Lieneekö totta?

Kokemuksia? Kertokaa. Nyt on sen aika.

Ei ihme ettei lisää lapsia tehdä kun lapsiin ei satsata tällä hetkellä. Toivotaan että suunta muuttuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mä aloitin uudessa työpaikassa ja uskalsin sanoa eriävät mielipiteet ääneen. Lopputuloksena pomo yrittää savustaa mut ulos.

"

"Minut on myös savustettu ulos, kun vaadin että erään lapsen käytösongelmiin puututaan heti ja että hänelle hankitaan avustaja.

Toin selkeästi ilmi mikä hänen käytöksessä huolestuttaa ja että vanhempien kanssa tulee heti saada asiat puhuttua selväksi. Minut koettiin jotenkin vihamieliseksi ja uhkaavaksi ja sopimukseni irtisanottiin."

Nuo on justiinsa kaikista ikävimpiä tapauksia, kuitenkin tossakin työntekijä vain teki työtään just niinkuin pitääkin, eli hän halusi jollekin ryhmänsä lapsista hyvää ja ajatteli sen lapsen etua. Kertoo työyhteisöstä enemmän kuin työntekijästä joka vaatii lapselle tukea.

Nykyään vanhemmat jo osaa katsoakin että paikat missä on asiallisia avustajia lapsia varten ovat yleensä ottaen erittäin okei . Ne paikat, jotka säästää avustajista tai eivät ykisnkertaisiesti saa ketään toimipaikkaansa tulemaan ,ovat sitten yleensä taas toisenlaisia. Se näkyy kyllä.

Miksi kaikki puhuu vain avustajista?

Nykyisin päiväkodeissa on myös alan koulutuksen saaneita kasvattajia jotka ovat "yksi kasvattaja muiden muassa" eli sen ryhmän kasvatus vastuullinen, koulutettu ns ylimääräinen kasvattajaresurssi.

Avustajat ovat asia erikseen ja jotkut kaupungit ei heitä enää edes palkkaa, koska panostavat koulutettuun henkilöstöön."

Tuo "ylimääräinen kasvattajaresurssi /kasvattaja muiden muassa" mitä painotat on todennäköisesti tyyppi jota siirrellään ryhmästä toiseen henkilökuntavajeen paikkaamiseksi, eikä niin? Aika kaukana esimerkiksi henkilökohtaisesta lakisääteisesti erityisentuen tarpeiselle lapselle määrätystä avustajasta.

En tiedä mistä puhut, en tiedä myöskään taloa jolla olisi kokonaan oma ryhmästä toiseen hyppivä aikuinen jokaiselle päivälle, ehei, mutta sen tiedän, että on tietylle alueelle ja tiettyjä taloja kiertävä poissaolijaa/oita paikkaava sijainen, tai jopa vakisopimuksella oleva, joka on vuorotellen ja tarpeen mukaan kussakin talossa sellaisina päivinä, kun talosta puuttuu väkeä.

Itse tarkoitin mitä kirjoitin eli kys kasvattaja on työsopimuksensa ja talon pomon kanssa yhdessä laaditun sopimuksen mukaisesti 1-2 ryhmässä tyyliin ma-ke toisessa ja to-pe toisessa ja se päätetään kauden alkaessa ja lapsiaineksen ollessa tiedossa sen mukaan kummassa ryhmässä on enemmän niitä jotka erityisellä tuella eli tarvitaan se ylimääräinen kasvattaja sinne.

Tai hän voi olla myös vain 1 ryhmässä koko ajan.

Tiedän tämän, koska seuraan aika läheltä alan toimia oman työni vuoksi (toimistorotta)."

Tuon kuvailemasi työntekijän nimi on yleensä ryhmäavustaja. Toki hän voi ihan hoitajanimikeen allakin toimia.

Onko sinulla oikeasti noin pahoja vaikeuksia luetun ymmärtämisessä?

EN puhu ENKÄ tarkoita minkään sortin avustajia, EI ole kysymys avustajasta, EI ryhmä,-hlökohtainen,-talokohtainen tai mikään muukaan kuten kiertävä avustaja.

Ja ryhmäavustaja on ryhmäavustaja, ei vakahoitaja, hänellä ei ole vakahoitajan koulutusta, työsopimusta eikä työnkuvaa ja vastuita, koska hän on avustaja.

Tiedän, mitä tarkoitat, koska olen itse tällainen lisäresurssiksi palkattu lastenhoitaja. Edellisellä kaudella ryhmässä oli avustaja, nyt siis resurssilastenhoitaja. Tämä ryhmä sellaisen sai, koska ryhmässä on useita, joilla on kehitysviivästymä, autisminkirjoa tai sitten muita kielellisiä haasteita (osa ulkomaalaistaustaisia, osa suomalaisia). Pätevyyttä hommaan ei vaadittu. Tärkein kriteeri oli erinomainen suomen kielen taito. Näin siis ryhmässä, jossa myöskään opettajilla ei ole pätevyyttä. Toisella ei edes sitä kielitaitoa.

En ole resurssilastenhoitajista kuullutkaan, sen sijaan ylimääräisestä kasvattajaresurssista olen, mutta kyseisellä henkilöllä on oltava alan koulutus ja mieluusti vielä lisäkoulutus/perehdytys hommaan, ainakin täällä taas pk-seudulla ja varsinkin, jos vakituisella työsopimuksella.

No niin, tästä se taas syyskausi pyörähti käyntiin: hoitoon tuli aiemmin viikolla lapsi, jonka nenästä tuli räkäkuplia liki jokaisella henkäyksellä. Flunssa oli siis selvästi alkamassa, mutta niin sitä vaan yksivuotias hoitoon kärrättiin. Nyt ryhmän aikuisista kaksi kolmesta on tulossa kipeäksi ja johtaja saa etsiä sijaisia ensi viikolle. Sitten saa kuulla vanhemmilta harmistuneita kyselyitä siitä, miksi ryhmässä on taas vieraita aikuisia paikalla.

Mitä korona-ajasta opittiin: ei yhtään mitään!

Vierailija kirjoitti:

No niin, tästä se taas syyskausi pyörähti käyntiin: hoitoon tuli aiemmin viikolla lapsi, jonka nenästä tuli räkäkuplia liki jokaisella henkäyksellä. Flunssa oli siis selvästi alkamassa, mutta niin sitä vaan yksivuotias hoitoon kärrättiin. Nyt ryhmän aikuisista kaksi kolmesta on tulossa kipeäksi ja johtaja saa etsiä sijaisia ensi viikolle. Sitten saa kuulla vanhemmilta harmistuneita kyselyitä siitä, miksi ryhmässä on taas vieraita aikuisia paikalla.

Mitä korona-ajasta opittiin: ei yhtään mitään!

Vau, saatteko te jostain sijaisia!? Siis elokuussa? Ottaako pomo elokuussa sijaisia, vaikka yksikössä voi olla vajausta mitoituksessa, käyttö esim. 98 eikä 104?

Vierailija kirjoitti:

No niin, tästä s

e taas syyskausi pyörähti käyntiin: hoitoon tuli aiemmin viikolla lapsi, jonka nenästä tuli räkäkuplia liki jokaisella henkäyksellä. Flunssa oli siis selvästi alkamassa, mutta niin sitä vaan yksivuotias hoitoon kärrättiin. Nyt ryhmän aikuisista kaksi kolmesta on tulossa kipeäksi ja johtaja saa etsiä sijaisia ensi viikolle. Sitten saa kuulla vanhemmilta harmistuneita kyselyitä siitä, miksi ryhmässä on taas vieraita aikuisia paikalla.

Mitä korona-ajasta opittiin: ei yhtään mitään!

Ei voi olla totta! Noita vanhempia pitäisi alkaa sakottaa kun eivät muuten opi. Oli kamalaa olla jatkuvasti flunssassa tai vatsataudissa kun tein töitä päiväkodissa.

Kuntarekryn kautta saa sijaisia yksittäisille päiville vielä tässä vaiheessa vuotta ihan hyvin, tilanne on vaikeampi sitten, kun flunssakausi on täysillä päällä. Näin siis täällä Pohjois-Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän sitä hakisi opiskelemaan, kun alan vaihto ollut mielessä jo vuosia, mutta elämä estänyt muun kuin täyden palkan saamisen+se, että ei hajuakaan mitä muuta sitä ylipäätään haluaisi opiskella?

Miten edes voi olla näin ulalla itsestään ettei mitään mielikuvaa eikä mitään siitä mitä opiskella, mille alalle. Ja jotain pitäisi keksiä, koska en missään nimessä jaksa eläkeikään asti varhaiskasvatustyötä tällaisena mitä se on nykyisin, ja viimeiset liki 10v, on ollut.

Tein lastenhoito-koulunkäyntiohjaaja työtä 6.v. Nyt oon täysin palanut loppuun alan huonojen työolojen vuoksi ja päädyin eri alalle. Työllistyin nopeasti vakitöihin. Sijaisia ei saatu tai heillä ei ollut kokemusta erityislapsista, lähes aina joku ryhmän aikuinen puuttui. Joku teki 4 päivää viikko ja lastentarhanopettaja 3 päivän viikkoa, siinä sit kituat kiireessä. Uloslähtö oli haastavaa, ulkoilu ahdistavaa kun lapsilla autusminkirjoa yms kehitysvammaa. Selkäydinvammaiset vaativat ulos yhden aikuisen aina, lisäksi menivät aiemmin sisälle. Oli haastavia lapsia ryhmässä, joita ryhmän vertaistoverit pelkäsivät. Purivat, raapivat yms. Sijaisena kivaa jäädä yksin pihalle, kun hyvä kun tunnistat lapset ulkonäöltä saati tiedät nimet tai mikä vaate on kenenkin. Kerran mulle soitti joku vanhempi lapsen kiusaamisesta, kun olin ekaa päivää töissä koululla. Vaati tietoa asiasta ja syyllisti minua, vaikka en edes ollut ikinä nähnyt tuon lasta tai tiennyt koko tapausta. Kuraattorille asti lopulta oli soittanut ja mä siinä selvittelin täysin itselle vieraan lapsen kiusaamista. Ihan ihme menoa. Sit oli paljon lapsia jotka olisi tarvinnut psyykkistä hoitoa eikä olleet kypsiä kouluun tai päikkyyn, kun voivat pahoin.

https://www.vauva.fi/keskustelu/5230092/miksi-tuot-ripuloivan-lapsesi-p…

Näitähän riittää, mulkeroita jotka viis veisaavat muiden, lasten tai aikuisten, terveydestä, koska se on se oma kakara ja napa lähinnä. Sillä kun ei ole mitään väliä, että ne ryhmän, ja päiväkodin ollessa kyseessä, muutkin lapset ja aikuiset hyvin todnäk saavat sitten sen tartunnan ja ollaan entistäkin enemmän helisemässä sen arjen keskellä, tuleeko sijaisia vai ei ym, pääasia että saa sen oman kakaransa muiden hoteisiin päivien ajaksi. Ja tokihan samalla vaaditaan ja edellytetään, että on ulkoiltu sekä aamu että iltapäivällä, nukuttu vain 15-30min jos sitäkään jne.

Sitten tullaan hakemaan se jälkeläinen kotiin

8-10h päivän jälkeen, mennään kotiin ja aamulla uusiksi, tarvittaessa vaikka suppo peppuun niin vaikuttaa mahd terveeltä.

T. Otteita elävästä elämästä varhaiskasvatuksessa

" ..oon täysin palanut loppuun alan huonojen työolojen vuoksi ja päädyin eri alalle. Työllistyin nopeasti vakitöihin.

Sijaisia ei saatu tai heillä ei ollut kokemusta erityislapsista, lähes aina joku ryhmän aikuinen puuttui. Joku teki 4 päivää viikko ja lastentarhanopettaja 3 päivän viikkoa, siinä sit kituat kiireessä.

Uloslähtö oli haastavaa, ulkoilu ahdistavaa kun lapsilla autusminkirjoa yms kehitysvammaa. Selkäydinvammaiset vaativat ulos yhden aikuisen aina, lisäksi menivät aiemmin sisälle.

Oli haastavia lapsia ryhmässä, joita ryhmän vertaistoverit pelkäsivät.

Purivat, raapivat yms.

Sijaisena kivaa jäädä yksin pihalle, kun hyvä kun tunnistat lapset ulkonäöltä saati tiedät nimet tai mikä vaate on kenenkin.

Kerran mulle soitti joku vanhempi lapsen kiusaamisesta, kun olin ekaa päivää töissä koululla. Vaati tietoa asiasta ja syyllisti minua, vaikka en edes ollut ikinä nähnyt tuon lasta tai tiennyt koko tapausta.

Kuraattorille asti lopulta oli soittanut ja mä siinä selvittelin täysin itselle vieraan lapsen kiusaamista.

Ihan ihme menoa.

Sit oli paljon lapsia jotka olisi tarvinnut psyykkistä hoitoa eikä olleet kypsiä kouluun tai päikkyyn, kun voivat pahoin."

Tervetuloa alati muuttuvaan ja ketterään hoito- ja kasvatusalalle.

Mikä surullisen monessa paikassa on nykyään täyttä selviytymistä , riskien hallintaa ja kaaosta. Pidä siinä lapsista "hyvää huolta".

Koska tä'hän puututaan? Lisäämällä resursseja ja pienentämällä kokoja lapsille inhimillisiksi?

Kuinka vaikeaa se muka on?

Sekopäät ryhmät tuotaa sekopäisiä lapsia. Tulevaisuudessa lapset maksaa kovaa hintaa karseiden nykyolosuhteiden vuoksi, missä joutuvat viettämään lapsuusaikansa.

Miksi päättäjistä ei löydy yhtä ainoaa järkevää, joka oikeasti, rehellisesti ja jämäkästi välittäisi näistä lapsista joita kohdellaan kuin karjaa ?

" https://www.vauva.fi/keskustelu/5230092/miksi-tuot-ripuloivan-lapsesi-p…

Näitähän riittää, mulkeroita jotka viis veisaavat muiden, lasten tai aikuisten, terveydestä, koska se on se oma kakara ja napa lähinnä. Sillä kun ei ole mitään väliä, että ne ryhmän, ja päiväkodin ollessa kyseessä, muutkin lapset ja aikuiset hyvin todnäk saavat sitten sen tartunnan ja ollaan entistäkin enemmän helisemässä sen arjen keskellä, tuleeko sijaisia vai ei ym, pääasia että saa sen oman kakaransa muiden hoteisiin päivien ajaksi. Ja tokihan samalla vaaditaan ja edellytetään, että on ulkoiltu sekä aamu että iltapäivällä, nukuttu vain 15-30min jos sitäkään jne.

Sitten tullaan hakemaan se jälkeläinen kotiin

8-10h päivän jälkeen, mennään kotiin ja aamulla uusiksi, tarvittaessa vaikka suppo peppuun niin vaikuttaa mahd terveeltä.

T. Otteita elävästä elämästä varhaiskasvatuksessa"

Nykyvanhempi vaikka olisi päivisin kotonaan, hioo mieluummin puulattiaa viikkokausia ja tapetoi seiniään tai naamaansa tai treenaa kroppaansa taikka tutustuu upouuteen vauvaan kaikessa rauhassa kahdestaan kotona, kuin viettää aikaansa omien lapsiensa kanssa.

Lapsi nakataan pokkana joka ikinen päivä kasan päälle, oli hän sitten kuumeessa, ripuloivana ja vihreä räkävana valuen yskivänä hoitoon aina koko päiväksi että päästään tekmään jotain tärkeämpää ja mielekkäämpää.

Lähtiessä huikataan henkilökunnalle ohjeita mitä lapsi tykkäisi tänään tehdä  ja että etsisivät sen viime vuonna kadonneen muumilapasen ja muistuttavat tiukasti että nukkua hän saa sitten max 15 minuuttia.

Hakiessa haukutaan hoitaja terassilla istuskelijaksi ja tivataan hoitajalta miten tämä on niin hölmö ettei ole huomannut ettei lapsen uusi sadetakki olekaan pitänyt vettä vaan lapsen pusero on kastunut?

Koska voidaan ja on oikeus. Ja ollaan nykyaikaisia vanhempia.

Eipä ihme että yhä useampi ottaa päiväkodista  loparit ja huutaa mennessään:

hoitakaa kuulkaas itse jatkossa lapsenne kuten parhaaksi näette!

Tervetuloa sitten alalle kaikki jotka suinkin suostuu, kielitaidottomat sijaiset, ammattia vailla olevat, koulupudokkaat tukityöllistettävät, epävarmat just 16-18v nuoret opiskelija-harjoittelijat, jne.

Kyllähän ala silläkin pyörii,eiks vaan,  sillä eihän se lapsen vahtiminen päikyssä niin kummaa osaamista ja vastuuta vaadi, eihän?

Vierailija kirjoitti:

Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä.

Tämä minuakin hirvittää!

Olen itse aloittamassa 2-4 vuotiaiden ryhmässä. Tiedän kyllä alan paineet ja haasteet, silti hakeuduin töihin koska koen lapset sydämen asiakseni.

Nyt pelkäänkin sitä henkistä taakkaa siitä etten pärjää ja riitä.

Minulla on kotona myös omia lapsia kolme kappaletta ja näiden kaikkien kertomuksien takia pelkään että kohta heillä on vain varjo äidistä jäljellä, joka ei enää jaksa mitään tai ketään!

Minulle tämä mahdollistaisi opinnot samalla, ja aiemmassa työssäni toimin vuorotyössä. Nyt kaipasin arkeen rytmejä.

"  haastavia lapsia ryhmässä, joita ryhmän vertaistoverit pelkäsivät.

Purivat, raapivat yms. Sijaisena kivaa jäädä yksin pihalle, kun hyvä kun tunnistat lapset ulkonäöltä saati tiedät nimet tai mikä vaate on kenenkin. Kerran mulle soitti joku vanhempi lapsen kiusaamisesta, kun olin ekaa päivää töissä koululla. Vaati tietoa asiasta ja syyllisti minua, vaikka en edes ollut ikinä nähnyt tuon lasta tai tiennyt koko tapausta. Kuraattorille asti lopulta oli soittanut ja mä siinä selvittelin täysin itselle vieraan lapsen kiusaamista. Ihan ihme menoa. Sit oli paljon lapsia jotka olisi tarvinnut psyykkistä hoitoa eikä olleet kypsiä kouluun tai päikkyyn..."

Niinpä. Haastavat lapset joita muut pelkäävät.

Semmosta. Tyyliin lapselle annettaan joku hemmetin naurettava tarra kirjaan ja hyvä-hieno juttu-kehuja jos pysty oleen yhden päivän niin ettei kehenkään pahemmin sattunut tai aikuinen sattunu näkemään kuinka joku lapsista otti taas osumaa.

Muut lapset ei saaneet mitään. Siis ne muut jotka ottivat iskuja vastaan ja elivät sitä "haastavaa" peläten.

Että tommosia oli keinot tasokkaassa vaka-kasvatuksessa ihan näillä koulutetuilla opettajilla joista nyt hirmu krooninen pula ja  jotka sanoittivat tunteita ja tykkäsivät tarroista mieluummin kuin kykenivät osoittamaan kasvattamalla rajat lapselle tai ohjaamaan lapsen selkeän avuntarpeen takia vaikka osastohoitoon tarkkailuun miksi tekee noin toisille.

Muutama tais ottaa tuolloin lapsensa suosiolla pois moisen varhaiskasvatuksen piiristä, ne siis jotka lapsistaan välittivät niin etteivät altistaneet tommoselle. Haastava sai uuden tarrakirjan.

Onneksi on sekin piltti jo jonkun open murheena opetuksen piirissä. 

Toki uusia haastavia on jo jonossa tulemassa päikkyyn, eiku anteeksi varhaiskasvatuksen pariin.

Onko nyt jo asiat paremmin, kertokaa kiitos tilannetta?

" Tulevaisuudessa lapset maksaa kovaa hintaa karseiden nykyolosuhteiden vuoksi, missä joutuvat viettämään lapsuusaikansa.

Miksi päättäjistä ei löydy yhtä ainoaa järkevää, joka oikeasti, rehellisesti ja jämäkästi välittäisi näistä lapsista joita kohdellaan kuin karjaa ?"

Yhtä ainoaa järkevää syytä ei löydy miksi ei lailla voi taata pienempiä (turvallisia) ryhmäkokoja ja enemmän henkilökuntaa lapsien hyväksi.

Kuka päättäjistä on se joka jaksaa ja välittää pitää näiden lapsien puolta (siis siitä huolimatta välittäisi näistä broilerikasvattamolapsista, vaikka se oma lapsi olisi ensiluokkaisissa olosuhteissa hoidossa)?

Haaste:  tulee edes viikoksi 8h joka päivä seuraamaan kentälle miten se tasokas varhaiskasvatus toteutuu sen lapsen saati henkilökunnan näkökulmasta?

Meillä noita erityislapsia palkittiin herkuilla. Saivat karkkia, sipsiä, keksejä kun tekivät jotain pieniä juttuja esim. Leikkiin osallistuminen tai joku palapeli. Tai jos pesi kädet sai karkit. Palkintoja oli jopa vessassa. Ja erityislto siis nämä otti käytäntöön.

" tästä se taas syyskausi pyörähti käyntiin: hoitoon tuli aiemmin viikolla lapsi, jonka nenästä tuli räkäkuplia liki jokaisella henkäyksellä.

Flunssa oli siis selvästi alkamassa, mutta niin sitä vaan yksivuotias hoitoon kärrättiin.

Nyt ryhmän aikuisista kaksi kolmesta on tulossa kipeäksi ja johtaja saa etsiä sijaisia ensi viikolle.

Sitten saa kuulla vanhemmilta harmistuneita kyselyitä siitä, miksi ryhmässä on taas vieraita aikuisia paikalla."

"Me ny kokeillaan josko se jaksais vaikk yöllä se kyl yökkäs ja yski."

" Meillä noita erityislapsia palkittiin herkuilla.

Saivat karkkia, sipsiä, keksejä kun tekivät jotain pieniä juttuja esim. Leikkiin osallistuminen tai joku palapeli.

Tai jos pesi kädet sai karkit.

Palkintoja oli jopa vessassa.

Ja erityislto siis nämä otti käytäntöön."

Mitä ne muut lapset sai? Siis ne ryhmän kiltit lapset, jotka eivät olleet erityisiä,

mutta olivat välillä mustelmilla potkuista ja nipistyksistä ja iskuista?

Ne, jotka kuunteli aikuista ja totteli, eivätkä kiusanneet ketään.

Jotka joutuivat joka päivä pelkäämään että koska sattuu omalle kohdalle kivulias pikkuylläri.

Vierailija kirjoitti:

Meillä noita erityislapsia palkittiin herkuilla. Saivat karkkia, sipsiä, keksejä kun tekivät jotain pieniä juttuja esim. Leikkiin osallistuminen tai joku palapeli. Tai jos pesi kädet sai karkit. Palkintoja oli jopa vessassa. Ja erityislto siis nämä otti käytäntöön.

Erikoista. Meillä on kielletty kaikki ylimääräinen sokeri tai syötävä, mikä ei kuulu talon tarjoamaan ruokailuun. Ei siis mitään synttäritarjoiluja tai juhlatarjoiluja ikinä.

Meillä erityislapset menettävät normaalit etuudet, kuten mieluisan leikkihuoneen käytön tai luvan olla apulainen/ensimmäinen jne tahallisesta perseilystä. Mikäli perseily ei ole tahallista vaan lapsi ei kykene parempaan, häntä autetaan ja motivoidaan kehuilla pienestäkin yrittämisestä.

Minä opettajana olen auktoriteetti ja pomo, joten minun yli ei lapset kävele. En siedä huonoa käytöstä, ja lapset oppivat sen hyvin pian. Nyt puhun 5-7 -vuotiaista lapsista.

Normaali käytös on lähtöolettamus ja jokainen pystyy käyttäytymään hyvin, niin halutessaan ja sitä minä vaadin.

Minulla on aika vähän häiriöitä eskariryhmässä, vaikka erityisen tuen lapsis on 4 ja tehostettuja 5. Tuki on rakennettu arkeen sisälle toimivaksi toimintakulttuuriksi ja rutiineiksi. Ryhmäavustaja löytyy myös.