Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Voimia

Vierailija kirjoitti:

hoitsut taas alapeukuttamassa asiallisesti kirjoitettuja kuvauksia opettajan työstä. oikeasti mikä se on mitä kadehditte työstämme? mielelläni luovutan vasut teille ja menen itse sillä välin sinne nukkariin lukemaan satua. mutta voi olla ettei huoltajat kovasti tykkäisi kun vasut jäisi pinnallisiksi..

Kuule, ei tässä mitään syvällisiä vasuja tarvita eikä haluta vaan lapselle turvallinen hoito työpäivän ajaksi!

Paljon päälliköitä, vähän intiaaneja on huono systeemi tässäkin asiassa.

Kohta lapset loppuu Suomesta, niin ei tarvitse enää stressata.

Piituski. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä.

Tämä minuakin hirvittää!

Olen itse aloittamassa 2-4 vuotiaiden ryhmässä. Tiedän kyllä alan paineet ja haasteet, silti hakeuduin töihin koska koen lapset sydämen asiakseni.

Nyt pelkäänkin sitä henkistä taakkaa siitä etten pärjää ja riitä.

Minulla on kotona myös omia lapsia kolme kappaletta ja näiden kaikkien kertomuksien takia pelkään että kohta heillä on vain varjo äidistä jäljellä, joka ei enää jaksa mitään tai ketään!

Minulle tämä mahdollistaisi opinnot samalla, ja aiemmassa työssäni toimin vuorotyössä. Nyt kaipasin arkeen rytmejä.

Mä oon lapseton nuori sinkku ja työpäivien jälkeen en jaksanut yleensä tehdä juuri mitään. Olo oli kuin olisin jäänyt junan alle. Mitään ääniä en kestänyt. Jos vaikka bussissa joku vauva huusi niin meinasin alkaa huutamaan. Joskus kesken unien heräsin ja kuulin vaan lasten huutoa päässäni.

.

 " paljon lapsia jotka olisi tarvinnut psyykkistä hoitoa eikä olleet kypsiä kouluun tai päikkyyn..."

Miksi näitä lapsia pokkana tuodaan kouluun tai tosiaan päikkyyn riehumaan sen sijaan että heidät ohjattaisiin heti napakasti tuen ja avun piiriin (esim osalla juuri psykiatrisen).

Tämä on ihan järkyttävä säästölinjaus että sinne vaan koulutielle ja päivähoitoon, sillä kellä opettajalla tai nippanappa lähihoitajalla on psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus tai muu käytös- tai tunne-elämänhäiriöiden käsittelemiseen suuntauva koulutus?

Pelkkä tarra- tai kehukirja ei tosiaan ole ihan riittävä. Siinähän muu ryhmän lapsista tarvitsee traumaterapiaa jos yhden (pahimmassa tapauksessa useamman vahdittavan per ryhmä) annetaan riehua.

"Vuosituhansia asia on kaikilla nisäkäslajeilla ollut niin, että poikaset seuraavat, mitä lajin täysikasvuiset tekevät ja heille näytetään,mallinnetaan ja heiltä nimenomaan vaaditaan esimerkin mukaan toimimista, jos tarkoitus on kasvaa omatoimiseksi ja yhteistyökykyiseksi yhteisön jäseneksi."

"On järjetöntä jättää lapset kasvattamatta ja opettamatta ja sitten 20 vuoden kuluttua koittaa korjata mielen ja käyttäytymisen häiriöistä kärsiviä nuoria aikuisia,

jotka eivät oikeasti osaa mitään.

Eivät edes suunnitella elämäänsä, sietää pettymyksiä tai tunnistaa ominaisuuksiaan realistisesti."

Juuri näin.

.

" oon täysin palanut loppuun alan huonojen työolojen vuoksi ja päädyin eri alalle.

.... Sijaisia ei saatu tai heillä ei ollut kokemusta erityislapsista,

lähes aina joku ryhmän aikuinen puuttui."

Tuossa pähkinänkuortessa vaka-alan ongelma.

"  Voimia "

Resursseja tässä kipeästi tarvitaan ja paljon pienempiä ryhmäkokoja.

Voimat alkaa olla loppu.

" Opettajat, vaikka olisivat hoitamassa pakollisia toimistotyötehtäviään tai kokouksia ja koulutuksia, näkyvät laskennallisessa mitoituksessa yhä h&k:ssa.

Tämä on suuri epäkohta, sillä henkilö ei voi olla kasvatusvastuussa tai vastuussa esim. lasten tapaturmista, kun ei ole edes paikalla.

Toimistotyötehtävät ja asiantuntijapalaverit ovat lakisääteisiä tehtäviä, jotka on pakko tehdä. Niitä on jatkuvasti enemmän.

Avustajat eivät ole hoito- ja kasvatusvastuullisia, kuten eivät keittäjät ja siivoajatkaan, hoitajien ja opettajien sijaiset ovat, vaikkei pätevyyttä tehtäviin olisikaan.

Lapsilla ei siis ole lakisääteisen minimin edellyttämää hoito- ja kasvatusvastuullisen henkilöstön määrää käytettävissään koskaan koko hoitopäivänsä ajan.

Ei yhtenäkään päivänä.

Aamu- ja iltapäivisin ei edes ole töissä laisinkaan kuin 1/3 koko kasvatushenkilöstöstä.

Työnantajat eli kunnat eivät puutu asiaan ja korjaa tilannetta, jollei sitä niiltä vaadita. Henkilöstö on vuosia yrittänyt muuttaa tilanteen, muttei asiaa ole korjattu.

Siksi huomattavan moni on irtisanoutunut ja sanonut palaavansa vasta sitten, kun toiminta on lasten edun näkökulmasta vähintään lain edellyttämän minimin mukaista."

Tämä on järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

"  Voimia "

Resursseja tässä kipeästi tarvitaan ja paljon pienempiä ryhmäkokoja.

Voimat alkaa olla loppu.

Ei ala.

Ne on olleet jo pitkään, itselläni vuosia.

Ja pakko on vain edelleen jaksaa, kun ei muutakaan ole.

" Meillä noita erityislapsia palkittiin herkuilla. Saivat karkkia, sipsiä, keksejä kun tekivät jotain pieniä juttuja esim. Leikkiin osallistuminen tai joku palapeli. Tai jos pesi kädet sai karkit. Palkintoja oli jopa vessassa. Ja erityislto siis nämä otti käytäntöön."

Kannattaa olla tosi pahansisuinen häirikkö. Sillä kun on hetken aikaa ihmisiksi saa herkkuja.

Välillä mietin ihan julmetun tyytyväinen virne naamallani sitä aikaa, kun nämä "penska päiväkotiin täysiksi päiviksi viim.1v iässä, sairaana, kaikkina loma-aikoina" jne vanhemmat ovatkin sen pienen 1-3-luokkalaisen kanssa eikä enää olekaan varhaiskasvatuksen tarjoamaa täysipalvelua tarjolla 🤣😂😀.

Siinä sitä sitten ollaan sormi suussa ja toinen jossain toisessa reiässä, että hei pitääks mun oikeesti olla tuon lapsen kanssa vai kuka sitä hoitaa (ja kasvattaa).

" Välillä mietin ihan julmetun tyytyväinen virne naamallani sitä aikaa, kun nämä "penska päiväkotiin täysiksi päiviksi viim.1v iässä, sairaana, kaikkina loma-aikoina" jne vanhemmat ovatkin sen pienen 1-3-luokkalaisen kanssa eikä enää olekaan varhaiskasvatuksen tarjoamaa täysipalvelua tarjolla 🤣😂😀.

Siinä sitä sitten ollaan sormi suussa ja toinen jossain toisessa reiässä, että hei pitääks mun oikeesti olla tuon lapsen kanssa vai kuka sitä hoitaa (ja kasvattaa)."

Ne siirtyy riehumaanja kiljumaan sinne  iltapäiväkerhoon koulun jälkeen...

Vuodenvaihteessa vaihdoin alaa. Nyt jaksan työpäivän jälkeenkin jotain enkö vain lysäh loppuunpalaneena sohvanpohjalle stressaamaan miten jaksaa loppuviikon. Elämäni paras päätös lopettaa työ varhaiskasvatuksessa. Olisin varmaan burnoutin vuoksi sairaslomalla jos en olisi alaa vaihtanut

Vierailija kirjoitti:

Vuodenvaihteessa vaihdoin alaa. Nyt jaksan työpäivän jälkeenkin jotain enkö vain lysäh loppuunpalaneena sohvanpohjalle stressaamaan miten jaksaa loppuviikon. Elämäni paras päätös lopettaa työ varhaiskasvatuksessa. Olisin varmaan burnoutin vuoksi sairaslomalla jos en olisi alaa vaihtanut"

Neljä (4) vuotta on nykyään vaka-alalla nykyisissä kuormittavissa olosuhteissa kuulemma se ehdoton maksimi, jonkja jälkeen brakaa työntekijän pää tai keho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VAKA-hoitajan pätevyys on yleensä ottaen yhtä kuin lähihoitaja.

Riippuu suuntautuneisuudesta, siis se pätevyys ja kelpoisuus.

Juuri niin, varhaiskasvatuksessa on v.2005 lähtien vaadittu lapset-ja nuoret suuntauneisuus vakahoitajilta, ainakin vakituisissa työsuhteissa ja pitkissä sijaisuuksissa.

Itse tunnen yhden lähihoitajan jolla suuntautuminen ihan toinen ja hänelle juuri tarjottiin vakaopettajan työtä Että en kovinkaan paljoa näihin vaatimuksiin luottaisi. Myös merkonomi toimi työparinani vakahoitajan nimikkeellä. Kumpikaan ei ole/ollut sijainen.

Vierailija kirjoitti:

Vuodenvaihteessa vaihdoin alaa. Nyt jaksan työpäivän jälkeenkin jotain enkö vain lysäh loppuunpalaneena sohvanpohjalle stressaamaan miten jaksaa loppuviikon. Elämäni paras päätös lopettaa työ varhaiskasvatuksessa. Olisin varmaan burnoutin vuoksi sairaslomalla jos en olisi alaa vaihtanut

Ihan mielenkiinnosta, mille alalle vaihdoit? Olen nimittäin miettinyt samaa. Juurikin sen takia, että työpäivät on niin raskaita ja vie voimat lähes kokonaan, ja olisi tärkeää jaksaa töiden jälkeen viettää aikaa ja touhuta omien lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuodenvaihteessa vaihdoin alaa. Nyt jaksan työpäivän jälkeenkin jotain enkö vain lysäh loppuunpalaneena sohvanpohjalle stressaamaan miten jaksaa loppuviikon. Elämäni paras päätös lopettaa työ varhaiskasvatuksessa. Olisin varmaan burnoutin vuoksi sairaslomalla jos en olisi alaa vaihtanut

Ihan mielenkiinnosta, mille alalle vaihdoit? Olen nimittäin miettinyt samaa. Juurikin sen takia, että työpäivät on niin raskaita ja vie voimat lähes kokonaan, ja olisi tärkeää jaksaa töiden jälkeen viettää aikaa ja touhuta omien lasten kanssa."

Minua kiinnostaisi myös mihin alalle vaihdoitte, kiitos jos vastaatte.