Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Mene päiväkotiin töihin, niin näet jotain!

Koffenbaum kirjoitti:

Muista pestä kädet, kun tulet sisälle.

Lapsi, älä itke vanhempasi / huoltajasi perään.

Älä itke päivän aikana.

Ole hiljaa.

Älä juokse sisällä.

Älä kiusaa.

Nuku heti, kun nukutetaan - älä pyöri äläkä puhu.

Onko tuo sen pätevöityneen vakahoitajan , eli lähihoitajan oppikurssin nro 1 pedagoginen sisältö ?

Vierailija kirjoitti:

VAKA-hoitajan pätevyys on yleensä ottaen yhtä kuin lähihoitaja.

Riippuu suuntautuneisuudesta, siis se pätevyys ja kelpoisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VAKA-hoitajan pätevyys on yleensä ottaen yhtä kuin lähihoitaja.

Riippuu suuntautuneisuudesta, siis se pätevyys ja kelpoisuus.

Juuri niin, varhaiskasvatuksessa on v.2005 lähtien vaadittu lapset-ja nuoret suuntauneisuus vakahoitajilta, ainakin vakituisissa työsuhteissa ja pitkissä sijaisuuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VAKA-hoitajan pätevyys on yleensä ottaen yhtä kuin lähihoitaja.

Riippuu suuntautuneisuudesta, siis se pätevyys ja kelpoisuus.

Juuri niin, varhaiskasvatuksessa on v.2005 lähtien vaadittu lapset-ja nuoret suuntauneisuus vakahoitajilta, ainakin vakituisissa työsuhteissa ja pitkissä sijaisuuksissa.

Tai onko näin että vastaavasti kahden (2) päivän perehdytys Seuressa ennen keikkaa kasvatusvastuullisena sijaisena vakahoitajana?

" Meillä tuli stoppi kyseiselle touhulle jo n.3v sitten, kun pomo ilmoitti vanhemmille,

että varsinkin alle 3v lapsen hyvinvointi vaatii lepohetkeä pitkän ja ärsykerikkaan päivän aikana ja jos lapsi nukahtaa niin häntä väsyttää ja siksi nukahtaa ja saa nukkua, piste.             Ketään ei herätetä tyyliin 15min nukahtamisen jälkeen, se on fyysiseen kurittamiseen rinnastettava teko.

Ja kaikki lapset, pienten ryhmässä, lepäävät klo12-13.30 välisen ajan, lepää vaikkei nukkuisi, siinä ei kasvattaja voi hyppiä sängystä toiseen ja ovelle ja sieltä pois, koska Minttu pitäisi herättää 10min jälkeen, Unto ja Kaisla 20min kohdalla ja VeikkoJuuliaMatiasUnelma viimeistään 30min kohdalla.

Siihen ei riitä resurssit eikä voimavarat eikä se ole niille lapsille hyväksi, nukkui tai ei."

Juuri nuo viisaat ja jämäkät pomot pelastaa alaa paljon.

Haluaisin töihin sun pomon alaiseksi."

.

" Meillä taas pomo suostui siihen, että osa lapsista herätetään 30min kuluttua nukkarin alkamisesta, yksi työntekijä voi kuulemma olla lopun ajan viereisessä huoneessa hereilläolijoiden kanssa ja pitää lapset hiljaisena etteivät herätä niitä, joiden vanhemmat eivät ole antaneet käskyä nukkua max puoli tuntia.[/quote]

Osaamaton pomo.

Kasvattajien ei tarvitse tuollaista noudattaa. Ei kuulu päiväkodinjohtajan tehtäväkenttään tehdä yksinään tuollaista päätöstä. Nyt johtaja ylitti valtuutensa ja käytti väärin johtoasemaansa.

Ryhmän pedagogisista käytännöistä päättää kasvatustiimi lasten (ei vanhempien) tarpeiden mukaisesti. Yksilön etu ei myöskään mene ryhmän edun edelle. Päiväkoti on ryhmämuotoinen varhaiskasvatusmuoto. Varhaiskasvatusta tarjotaan myös perhepäivähoitona, kerhoissa, leikkipuistoissa ja kotihoidontukena. Perheet voivat valita omalle lapselleen ja perheen tarpeisiin parhaiten sopivan muodon. Perhe ei voi asiakkaana alkaa muuttaa kunnallisia ja yksityisiä palvelumuotoja sisältäpäin omien tarpeidensa ja mielihalujensa mukaiseksi. Sehän olisi kaikkien tasa-arvovaatimusten ja demokratian vastaista. Perustuslaki koskee myös varhaiskasvatusta asiakkaineen."

.

Kentältä kuului että nyt taisi tulla (ehkä) ennätys spesiaalivaatimuksien suhteen:

eräät vanhemmat olivat sitten päättäneet (eivät vaatia vaan)  ihan ilmloituisluontoisena asiana ilmoittaa, että heidän lapsi saa nukkua 15 minuuttia.

Siis täsmälleen 15 minuuttia eikä yhtään enempää.

Siellä sitä hoitajat nyökytteli niskat nöyränä nöyristellen että joojoo tottakai kuten haluatte.

Sekuntikelloko niillä on siellä lepohuoneessa tollasia varten?

Voi veddu kun oikeesti risoo, sillä en tiedä kummat on tässä yhtälössä hölmöimpiä:

ne jotka vaatii tommosta kohtelua lapselleen, vai ne jotka suostuu lasta noin kohtelemaan.

Mitä mieltä sinä olet?

Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä.

" Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä."

1. Mikä on työnkuvasi?

2. Ketä ovat lähimmät työkaverisi ryhmässä?

3. Millaista tukea on hankittu näille ryjhmäsi 4:lle erityisentuentarpeiselle lapselle?

Vierailija kirjoitti:

" Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä."

1. Mikä on työnkuvasi?

2. Ketä ovat lähimmät työkaverisi ryhmässä?

3. Millaista tukea on hankittu näille ryjhmäsi 4:lle erityisentuentarpeiselle lapselle?

Eivät ole mielestäni nyt niin oleellisia kysymyksiä etteikö ilman niiden tietämystä voisi vinkkejä yleisellä tasolla antaa.

Ryhmässä on avustaja, mutta ei koko ajan ja hänhän on vain yksi ihminen ei sen enempää.

Ja lähes koko ajan kuitenkin ryhmän muu kasvattajaresurssi vajaalla, kun työaika on mitä on eli aina aamuisin/iltapäivisin joku poissa, on kyettävä toteuttamaan ns koneaikaa eli pois lapsiryhmästä (en niitä kotiinkaan vie) ym ja auta armias, kun alkaa syksyn sairaskierteet ymv eikä sijaisia saa tai ovat "yhtä tyhjän kanssa" (niitäkin on, ovat paikalla, mutta sama kuin eivät olisikaan, fakta josta on turha suuttua kenenkään).

Vierailija kirjoitti:

Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä.

Otat lopputilin.

Mitähän sitä hakisi opiskelemaan, kun alan vaihto ollut mielessä jo vuosia, mutta elämä estänyt muun kuin täyden palkan saamisen+se, että ei hajuakaan mitä muuta sitä ylipäätään haluaisi opiskella?

Miten edes voi olla näin ulalla itsestään ettei mitään mielikuvaa eikä mitään siitä mitä opiskella, mille alalle. Ja jotain pitäisi keksiä, koska en missään nimessä jaksa eläkeikään asti varhaiskasvatustyötä tällaisena mitä se on nykyisin, ja viimeiset liki 10v, on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä.

Tilanne on hyvä, jos tarvittava tuki sen tarvitsijoille on jo myönnetty. Nähtävästi yksi lapsi kahden paikalla, ryhmäavustaja 3/3, sekä yleiset varhaiskasvatukselliset tukitoimet? Ryhmässä on 3 kasvattajaa, joista vähintään yksi on opettaja.

Kauden aloitus on hankalaa lapsille siinä missä työntekijöile ja vanhemmillekin, koska ryhmä hakee vasta muotoaan ja lapset paikkaansa siinä, tiimit eivät ole välttämättä vielä ajaneet itseään sisään, huoltajat tarvitsevat tukea luottamussuhteen rakentamiseen ja työyhteisö on jälleen hajonnut, saanut uusia jäseniä ja tarvitsee johtajuutta, jolla työtä ohjataan. Samaan aikaan on oppimisympäristön rakentamisen haasteita, aloituskeskusteluja, valtavasti paperityötä, hankintojen tekoa, suunnittelua, vahinkoja ja virheitä sekä niiden selvittämistä....

Kolmen viikon päästä tulee joku päivä ensimmäiset onnistumisen kokemukset, se tuo uskoa hommaan. Puolen vuoden päästä on jo rutiinit, niillä mennään. Älä aseta rimaa liian korkealle. Suunnittelu kannattaa ja se on oltava realistista, mitä voi tarjota olemassaolevilla resursseilla 7h 39 min/pv työajassa ja yhden 12 min tauon varassa? Pidä huoli, että syöt aterian päivän aikana, vaikka tauollasi, jos ei muuten voi. Jos verensokerisi laskee ja olet nälkäinen tai vessan / lepotauon tarpeessa, on tämä hoidettava kuntoon. Muuten et toimi järkevästi vaativassa ryhmässä.

Lapset on jaettava pienryhmiin, ei mihinkään 20 lasta kaikki yhdessä koko päivä. Yhdessä ryhmässä 2 erityisen tuen lasta + 4 muuta ja avustaja + 1 h&k, kahdessa muussa ryhmässä 7 lasta kumassakin, joista kummassakin yksi erityisen tuen tarvitsija ja yksi h&k. Rutiineja ja selkeitä ohjeita, ei mennä ongelmien ehdoilla vaan onnistujien imussa.

Huom, kattava suunnittelu ja ennakoiminen on pakko toteutua.

Kyllä se siitä, teillä tilanne on paljon parempi kuin monessa muussa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä."

1. Mikä on työnkuvasi?

2. Ketä ovat lähimmät työkaverisi ryhmässä?

3. Millaista tukea on hankittu näille ryjhmäsi 4:lle erityisentuentarpeiselle lapselle?

Eivät ole mielestäni nyt niin oleellisia kysymyksiä etteikö ilman niiden tietämystä voisi vinkkejä yleisellä tasolla antaa.

Ryhmässä on avustaja, mutta ei koko ajan ja hänhän on vain yksi ihminen ei sen enempää.

Ja lähes koko ajan kuitenkin ryhmän muu kasvattajaresurssi vajaalla, kun työaika on mitä on eli aina aamuisin/iltapäivisin joku poissa, on kyettävä toteuttamaan ns koneaikaa eli pois lapsiryhmästä (en niitä kotiinkaan vie) ym ja auta armias, kun alkaa syksyn sairaskierteet ymv eikä sijaisia saa tai ovat "yhtä tyhjän kanssa" (niitäkin on, ovat paikalla, mutta sama kuin eivät olisikaan, fakta josta on turha suuttua kenenkään)."

100% oleellisia kysymyksiä nuo 3, eli elleivät ole nuo asiat kunnossa niin ilmanmuuta lopputili ja irtisanoutuminen ennen kuin sairastuu fyysisesti tai mieleltään. 

Sitten lähtökohta pohdintoihisi onkin aivan toinen sen suhteen että mitähän sitä nyt alkaisi tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä."

1. Mikä on työnkuvasi?

2. Ketä ovat lähimmät työkaverisi ryhmässä?

3. Millaista tukea on hankittu näille ryjhmäsi 4:lle erityisentuentarpeiselle lapselle?

Eivät ole mielestäni nyt niin oleellisia kysymyksiä etteikö ilman niiden tietämystä voisi vinkkejä yleisellä tasolla antaa.

Ryhmässä on avustaja, mutta ei koko ajan ja hänhän on vain yksi ihminen ei sen enempää.

Ja lähes koko ajan kuitenkin ryhmän muu kasvattajaresurssi vajaalla, kun työaika on mitä on eli aina aamuisin/iltapäivisin joku poissa, on kyettävä toteuttamaan ns koneaikaa eli pois lapsiryhmästä (en niitä kotiinkaan vie) ym ja auta armias, kun alkaa syksyn sairaskierteet ymv eikä sijaisia saa tai ovat "yhtä tyhjän kanssa" (niitäkin on, ovat paikalla, mutta sama kuin eivät olisikaan, fakta josta on turha suuttua kenenkään).

Mitkä mielestäsi olisivat oleellisia kysymyksiä tilanteessa, jos eivät esitetyt ole?

Henkilöstön tehtäväkuvat ovat tärkeitä, kun määritellään, kuka teistä tekee mitäkin. Ei siellä kukaan voi yksin sooloilla, kaikki hoitavat oman kenttänsä. Teet sitä työtä, minkä tehtävän ja ammatin mukaisen työsopimuksen olet solminut työnantajan kanssa. Työnantaja ostaa sinulta joko lastenhoitajan työtä tai opettajan työtä, tarvittaessa avustajan, veon tai sosionomin työpanosta. Et voi tehdä hyvin työtä, mihin sinulla ei ole osaamista, tietoa ja kykyä. Sijaisten kohdalla usein tyydytään vajaaseenkin työtaitoon, koska kyseessä on poikkeustilanne.

Tuki, joka kullekin lapselle on myönnetty on ensiarvoisen oleellista, jos koitat selvittää, kuinka tilanne ratkaistaan pedagogisesti kestävällä tavalla.

Jos tarpeesi on vain kauhistella ja valittaa, älä suotta pyytele ihmisiltä neuvoja työsi suorittamiseen. Ne lapset ansaitsevat parempaa.

Selviytymisneuvo numero 1 nykyvakassa: Tiedä kuka olet, mihin pystyt ja mihin olet menossa, ennen sinne menemistä.

Älä mene, jos et osaa, opi nopeasti tai halua.

Jos menet, ole realisti äläkä idealisti. Vastaat omasta tehtävästäsi kiinteässä työajassa. Samoin kaikki muut.

Älä lupa vanhemmille, lapsille tai työyhteisölle sellaista, mitä et voi tarjota.

Hyväksy fakta, että nykyiseen varhaiskasvatukseen ympätyistä työtehtävistä voi täysijärkinen, pätevä ja kokenut työntekijä, jolla on motivaatio kohdallaan, suorittaa säädetyssä työajassa n. 50-60%. Loput 40-50% jäävät tekemättä, jollet tee niitä ilmaiseksi vapaa-ajallasi. Sinun ja tiimisi on siis tehtävä valintoja joka päivä ja sovittava, mitkä asiat tehdään ja mitä ei tehdä.

Varsin usein tiimit valitsevat (tietoisesti ja tiedostamattaan), että huonosti käyttäytyvät, riehuvat, muita vahongoittavat, asosiaaliset ja omaehtoiset lapset, jotka eivät noudata ryhmän yhteisiä sääntöjä ja toimintatapoja saavat 80% huomiosta ja henkilökohtaisen huomion joka tilanteessa. Oikein toimivien lasten osaksi jää joko jäädä paitsioon tai ryhtyä itsekin riehimaan ja toimimaan niin, että huomiota alkaa tulla.

"Erityisen tuen tarve" voi olla varsin usein huonosti suunnitellun toiminnan ja älyttömien rakenteiden aikaansaama, osaamattomien kasvattajien itse aiheuttama tilanne.

Siinä ei mitkään avustajat mitään auta tai sensitiiviset tunnemittarit. Ryhmän aikuisilla on yhtäläinen vastuu jokaisen lapsen varhaiskasvatuksen toteutumisesta. Millä perusteella muille kuuluva huomio annetaan parille kolmelle, jotka kokevat huomion palkinnoksi omasta tarkoitushakuisesti tuhoavasta käytöksestään?

Mitä siellä oikein halutaan lasten oppivan ja miten? Että pahis on jotenkin yhteiskunnan ulottumattomissa oleva sankari, ylivoimainen voittaja, jolle yhtään kukaan ei voi mitään. Kouluampuja-tyyppi?

Vierailija kirjoitti:

Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä.

Tämä ihmetyttää nykykasvattajissa: aikuinen on "lapsen perässä" tai kuvittelee, että siellä hänen pitäisi olla. Täysin nurinkurinen asetelma.

Vuosituhansia asia on kaikilla nisäkäslajeilla ollut niin, että poikaset seuraavat, mitä lajin täysikasvuiset tekevät ja heille näytetään,allinnetaan ja heiltä nimenomaan vaaditaan esimerkin mukaan toimimista, jos tarkoitus on kasvaa omatoimiseksi ja yhteistyökykyiseksi yhteisön jäseneksi.

Mihin perustuu käsitys, että aikuinen seuraa lasta ja koittaa takanapäin siloitella kompuroivan uhmaikäisen tohellusta ja poukkoilua?

Ihmislaji on evoluutiossa kehittynyt pisteeseen, jossa koulusivistys, opettaminen ja suunnitelmallinen kaitsemus ovat mahdollisia. Miksi ihmeessä tätä tietoa ei hyödynnetä tavoitteellisesti, vaan on suistuttu mielivaltaiseen rajattomien lasten perässä juoksemiseen ja selittelyyn mitä kummallisimmilla tulkinnoilla esoteriasta yli-inhimillisiin lapsienkeleihin? Lapset ovat kehittyviä ihmisiä, jotka tarvitsevat johdonmukaisia kasvatusmetodeja, jotta heistä tulee toimintakykyisiä aikuisia.

On järjetöntä jättää lapset kasvattamatta ja opettamatta ja sitten 20 vuoden kuluttua koittaa korjata mielen ja käyttäytymisen häiriöistä kärsiviä nuoria aikuisia, jotka eivät oikeasti osaa mitään. Eivät edes suunnitella elämäänsä, sietää pettymyksiä tai tunnistaa ominaisuuksiaan realistisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko antaa selviytymisneuvoja tmv?

Aloitin tällä viikolla 3-5v lasten ryhmässä jossa lapsia 20kpl joista 4 lapsella erityisen tuen päätös ja minusta tuntuu jo näin viikon jälkeen, että en jaksa enkä pysty enkä selviä tästä alkavasta syksystä ja talvesta😢.

Heidän jokaisen perässään pitäisi olla jos ei koko ajan niin ainakin melkein ja itse asiassa eräs heistä on KOKO ajan sellaisessa vireessä, että häntä on PAKKO pitää silmällä, olla vieressä, ohjata, neuvoa, kieltää, sanoittaa etc ja se on siis hyvä tilanne jos vain 1 siinä vireessä, kun usein heistä on 2-4 samaan aikaan niin.

Ja sitten on ne 16 muuta lasta jotka tarvitsisivat tietysti myös aikuista ja heidän aikaansa ja huomiotansa, apua ym. Mutta kun samaan aikaan saattaa kaikki 4 vaatia kasvattajaa tai "vain" 2 tai 3 niin mihin siinä repeää ja miten.

Ensimmäinen viikko tosiaan takana ja nyt jo mietin maanantaita ja uutta viikkoa, miten se klaarataan ja miten sen jaksaa, minä en tiedä.

Tilanne on hyvä, jos tarvittava tuki sen tarvitsijoille on jo myönnetty. Nähtävästi yksi lapsi kahden paikalla, ryhmäavustaja 3/3, sekä yleiset varhaiskasvatukselliset tukitoimet? Ryhmässä on 3 kasvattajaa, joista vähintään yksi on opettaja.

Kauden aloitus on hankalaa lapsille siinä missä työntekijöile ja vanhemmillekin, koska ryhmä hakee vasta muotoaan ja lapset paikkaansa siinä, tiimit eivät ole välttämättä vielä ajaneet itseään sisään, huoltajat tarvitsevat tukea luottamussuhteen rakentamiseen ja työyhteisö on jälleen hajonnut, saanut uusia jäseniä ja tarvitsee johtajuutta, jolla työtä ohjataan. Samaan aikaan on oppimisympäristön rakentamisen haasteita, aloituskeskusteluja, valtavasti paperityötä, hankintojen tekoa, suunnittelua, vahinkoja ja virheitä sekä niiden selvittämistä....

Kolmen viikon päästä tulee joku päivä ensimmäiset onnistumisen kokemukset, se tuo uskoa hommaan. Puolen vuoden päästä on jo rutiinit, niillä mennään. Älä aseta rimaa liian korkealle. Suunnittelu kannattaa ja se on oltava realistista, mitä voi tarjota olemassaolevilla resursseilla 7h 39 min/pv työajassa ja yhden 12 min tauon varassa? Pidä huoli, että syöt aterian päivän aikana, vaikka tauollasi, jos ei muuten voi. Jos verensokerisi laskee ja olet nälkäinen tai vessan / lepotauon tarpeessa, on tämä hoidettava kuntoon. Muuten et toimi järkevästi vaativassa ryhmässä.

Lapset on jaettava pienryhmiin, ei mihinkään 20 lasta kaikki yhdessä koko päivä. Yhdessä ryhmässä 2 erityisen tuen lasta + 4 muuta ja avustaja + 1 h&k, kahdessa muussa ryhmässä 7 lasta kumassakin, joista kummassakin yksi erityisen tuen tarvitsija ja yksi h&k. Rutiineja ja selkeitä ohjeita, ei mennä ongelmien ehdoilla vaan onnistujien imussa.

Huom, kattava suunnittelu ja ennakoiminen on pakko toteutua.

Kyllä se siitä, teillä tilanne on paljon parempi kuin monessa muussa paikassa."

Kirojoitit täyttä asiaa! Mutta mikä tuo hk on? 

" Selviytymisneuvo numero 1 nykyvakassa: Tiedä kuka olet, mihin pystyt ja mihin olet menossa, ennen sinne menemistä.

Älä mene, jos et osaa, opi nopeasti tai halua.

Jos menet, ole realisti äläkä idealisti. Vastaat omasta tehtävästäsi kiinteässä työajassa. Samoin kaikki muut.

Älä lupa vanhemmille, lapsille tai työyhteisölle sellaista, mitä et voi tarjota.

Hyväksy fakta, että nykyiseen varhaiskasvatukseen ympätyistä työtehtävistä voi täysijärkinen, pätevä ja kokenut työntekijä, jolla on motivaatio kohdallaan, suorittaa säädetyssä työajassa n. 50-60%. Loput 40-50% jäävät tekemättä, jollet tee niitä ilmaiseksi vapaa-ajallasi. Sinun ja tiimisi on siis tehtävä valintoja joka päivä ja sovittava, mitkä asiat tehdään ja mitä ei tehdä.

Varsin usein tiimit valitsevat (tietoisesti ja tiedostamattaan), että huonosti käyttäytyvät, riehuvat, muita vahongoittavat, asosiaaliset ja omaehtoiset lapset, jotka eivät noudata ryhmän yhteisiä sääntöjä ja toimintatapoja saavat 80% huomiosta ja henkilökohtaisen huomion joka tilanteessa.

Oikein toimivien lasten osaksi jää joko jäädä paitsioon tai ryhtyä itsekin riehimaan ja toimimaan niin, että huomiota alkaa tulla.

"Erityisen tuen tarve" voi olla varsin usein huonosti suunnitellun toiminnan ja älyttömien rakenteiden aikaansaama, osaamattomien kasvattajien itse aiheuttama tilanne.

Siinä ei mitkään avustajat mitään auta tai sensitiiviset tunnemittarit.

Ryhmän aikuisilla on yhtäläinen vastuu jokaisen lapsen varhaiskasvatuksen toteutumisesta. Millä perusteella muille kuuluva huomio annetaan parille kolmelle, jotka kokevat huomion palkinnoksi omasta tarkoitushakuisesti tuhoavasta käytöksestään?

Mitä siellä oikein halutaan lasten oppivan ja miten?

Että pahis on jotenkin yhteiskunnan ulottumattomissa oleva sankari, ylivoimainen voittaja, jolle yhtään kukaan ei voi mitään. Kouluampuja-tyyppi?"

Tämä (edellä) kommentti oli niin mietittyä ja rehellistä asiaa, että piti lukea tuo kirjoitus useampaan otteeseen, ajatuksen kanssa.

Mietin pitäisikö tällainen tulostaa seinätauluksi ja ohjeeksi.

Lohdullista tässä ketjussa on välillä huomata, että on (vielä toistaiseksi)  järkevää tolkun porukkaa alalla, jotka aidosti välittää lapsien hyvinvoinnista. Kiitos heille ja voimia työhön.

"Vuosituhansia asia on kaikilla nisäkäslajeilla ollut niin, että poikaset seuraavat,

mitä lajin täysikasvuiset tekevät ja heille näytetään, mallinnetaan  ja heiltä nimenomaan vaaditaan esimerkin mukaista toimimista , jos tarkoitus on kasvaa omatoimiseksi  ja yhteistyökykyiseksi yhteisön jäseneksi.

Mihin perustuu käsitys, että aikuinen seuraa lasta ja koittaa takanapäin siloitella kompuroivan uhmaikäisen tohellusta ja poukkoilua?

Ihmislaji on evoluutiossa kehittynyt pisteeseen, jossa koulusivistys, opettaminen ja suunnitelmallinen kaitsemus ovat mahdollisia.

Miksi ihmeessä tätä tietoa ei hyödynnetä tavoitteellisesti,

vaan on suistuttu mielivaltaiseen rajattomien lasten perässä juoksemiseen ja selittelyyn mitä kummallisimmilla tulkinnoilla esoteriasta yli-inhimillisiin lapsienkeleihin?

Lapset ovat kehittyviä ihmisiä jotka tarvitsevat johdonmukaisia kasvatusmetodeja jotta heistä tulee toimintakykyisiä aikuisia. 

On järjetöntä jättää lapset kasvattamatta ja opettamatta ja sitten 20 vuoden kuluttua koittaa korjata mielen ja käyttäytymisen häiriöistä kärsiviä nuoria aikuisia, jotka eivät oikeasti osaa mitään.

Eivät edes suunnitella elämäänsä, sietää pettymyksiä tai tunnistaa ominaisuuksiaan realistisesti."

Kiitos täsmän kirjoittajalle!

Kirojitus pitäisi melkeinpä naulata  "varhaiskasvatus"laitostenne oveen , ihan teesiksi kuten Martti Luther aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mä aloitin uudessa työpaikassa ja uskalsin sanoa eriävät mielipiteet ääneen. Lopputuloksena pomo yrittää savustaa mut ulos.

"

"Minut on myös savustettu ulos, kun vaadin että erään lapsen käytösongelmiin puututaan heti ja että hänelle hankitaan avustaja.

Toin selkeästi ilmi mikä hänen käytöksessä huolestuttaa ja että vanhempien kanssa tulee heti saada asiat puhuttua selväksi. Minut koettiin jotenkin vihamieliseksi ja uhkaavaksi ja sopimukseni irtisanottiin."

Nuo on justiinsa kaikista ikävimpiä tapauksia, kuitenkin tossakin työntekijä vain teki työtään just niinkuin pitääkin, eli hän halusi jollekin ryhmänsä lapsista hyvää ja ajatteli sen lapsen etua. Kertoo työyhteisöstä enemmän kuin työntekijästä joka vaatii lapselle tukea.

Nykyään vanhemmat jo osaa katsoakin että paikat missä on asiallisia avustajia lapsia varten ovat yleensä ottaen erittäin okei . Ne paikat, jotka säästää avustajista tai eivät ykisnkertaisiesti saa ketään toimipaikkaansa tulemaan ,ovat sitten yleensä taas toisenlaisia. Se näkyy kyllä.

Miksi kaikki puhuu vain avustajista?

Nykyisin päiväkodeissa on myös alan koulutuksen saaneita kasvattajia jotka ovat "yksi kasvattaja muiden muassa" eli sen ryhmän kasvatus vastuullinen, koulutettu ns ylimääräinen kasvattajaresurssi.

Avustajat ovat asia erikseen ja jotkut kaupungit ei heitä enää edes palkkaa, koska panostavat koulutettuun henkilöstöön."

Tuo "ylimääräinen kasvattajaresurssi /kasvattaja muiden muassa" mitä painotat on todennäköisesti tyyppi jota siirrellään ryhmästä toiseen henkilökuntavajeen paikkaamiseksi, eikä niin? Aika kaukana esimerkiksi henkilökohtaisesta lakisääteisesti erityisentuen tarpeiselle lapselle määrätystä avustajasta.

En tiedä mistä puhut, en tiedä myöskään taloa jolla olisi kokonaan oma ryhmästä toiseen hyppivä aikuinen jokaiselle päivälle, ehei, mutta sen tiedän, että on tietylle alueelle ja tiettyjä taloja kiertävä poissaolijaa/oita paikkaava sijainen, tai jopa vakisopimuksella oleva, joka on vuorotellen ja tarpeen mukaan kussakin talossa sellaisina päivinä, kun talosta puuttuu väkeä.

Itse tarkoitin mitä kirjoitin eli kys kasvattaja on työsopimuksensa ja talon pomon kanssa yhdessä laaditun sopimuksen mukaisesti 1-2 ryhmässä tyyliin ma-ke toisessa ja to-pe toisessa ja se päätetään kauden alkaessa ja lapsiaineksen ollessa tiedossa sen mukaan kummassa ryhmässä on enemmän niitä jotka erityisellä tuella eli tarvitaan se ylimääräinen kasvattaja sinne.

Tai hän voi olla myös vain 1 ryhmässä koko ajan.

Tiedän tämän, koska seuraan aika läheltä alan toimia oman työni vuoksi (toimistorotta)."

Tuon kuvailemasi työntekijän nimi on yleensä ryhmäavustaja. Toki hän voi ihan hoitajanimikeen allakin toimia.

Onko sinulla oikeasti noin pahoja vaikeuksia luetun ymmärtämisessä?

EN puhu ENKÄ tarkoita minkään sortin avustajia, EI ole kysymys avustajasta, EI ryhmä,-hlökohtainen,-talokohtainen tai mikään muukaan kuten kiertävä avustaja.

Ja ryhmäavustaja on ryhmäavustaja, ei vakahoitaja, hänellä ei ole vakahoitajan koulutusta, työsopimusta eikä työnkuvaa ja vastuita, koska hän on avustaja.

Tiedän, mitä tarkoitat, koska olen itse tällainen lisäresurssiksi palkattu lastenhoitaja. Edellisellä kaudella ryhmässä oli avustaja, nyt siis resurssilastenhoitaja. Tämä ryhmä sellaisen sai, koska ryhmässä on useita, joilla on kehitysviivästymä, autisminkirjoa tai sitten muita kielellisiä haasteita (osa ulkomaalaistaustaisia, osa suomalaisia). Pätevyyttä hommaan ei vaadittu. Tärkein kriteeri oli erinomainen suomen kielen taito. Näin siis ryhmässä, jossa myöskään opettajilla ei ole pätevyyttä. Toisella ei edes sitä kielitaitoa.