Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin paluu edessä maanantaina ja viime päivät on jo ahdistanut tosi paljon. En halua, en jaksa, en kestä enää.
Edessä uusi talo, uusi ryhmä, uudet työkaverit, lapset ja perheet. Ei minulla ole yhtään voimavaroja lähteä taas kokonaan uuteen ympäristöön. Normityökin tutussa paikassa on aivan tarpeeksi kuormittavaa, saati tämä jatkuva talosta toiseen pomputtelu.
Asennoidu niin, että aloitat puhtaalta pöydältä. Työnantajan velvollisuus on perehdyttää uusi työntekijä tehtäviin ja työyhteisön toimintatapoihin. Varaatte siihen riittävästi aikaa työsuhteen alkuun.
Sitten pikkuhiljaa tutustut uuteen työpaikkaan ja alat ottaa vastuuta asteittain kykysi ja osaamisesi mukaan. Ilmoittaudu työnantajan tarjoamiin koulutuksiin tarpeesi mukaan, niihin on kaikilla oikeus ja velvollisuus, jotta voit työskennellä parhaan osaamisesi mukaan ja koet työn motivoivana.
Muista, että työterveyslaitoksen tehtävä on tukea sinua ihmisenä, jotta fyysinen, psyykkinen ja sosio-emotionaalinen toimintakykysi pysyy hyvänä tai paranee. Jos et ole työkunnossa, vaikka osittainkin, neuvottele työterveyslääkärin ja työnantajan edustajan kanssa tarpeistasi.
Jos olet itse kunnossa, mutta työpaikassa on puutteita, ilmoita niistä kirjallisesti työnantajalle ja tarvittaessa aluevalvontaviranomaiselle. Kerro selvästi työpaikan kokouksissa, mitkä asiat vaativat mielestäsi korjaamista ja millä tavalla.
Jos olet eri mieltä työyhteisössä tehdyistä päätöksistä, kirjauta kokouspöytäkirjaan eriävä mielipide. Sen voi tehdä myös seuraavassa kokouksessa kokouksen kohdassa "hyväksytään edellisen kokouksen pöytäkirja / muistio". Tämä on tärkeää, koska kokouksiin osallistuu yleensä max 30% työntekijöistä. Siivoojat, keittäjät, avustajat, sijaiset eivät saa osallistua yleensä koskaan, vaikka ovat työyhteisön jäseniä siinä missä muutkin. Aika räikeää ulossulkemista.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät todellakaan toteudu vakassa kuten pitäisi. Kun tähän ryhdytään puuttumaan, alkaa työyhteisöissä oikeasti olla pakko katsoa peiliin ja tunnistaa kaksinaamaisuus. Miten toteutuu "lapsen etu"? Kuka sen määrittelee ja millä perusteilla? Miten lapsen ja huoltajan kanta asioihin on selvitetty ja miten se käytännössä huomioidaan toiminnassa? Entäs, kun ne kaikki ovat keskenään erilaisia ja vastakkaisiakin näkemyksiä? "Voittaako" aina pelottavin jyrä, kieroin pelaaja tai pomon pallilla istuva, vain koska voi?
Päiväkotityö on kaikkea muuta kuin helppoa. Ei ihme, että siellä uuvutaan ja ahdistutaan.
Mä aloitin uudessa työpaikkassa ja uskalsin sanoa eriävät mielipiteet ääneen. Lopputuloksena pomo yrittää savustaa mut ulos.
Minut on myös savustettu ulos kun vaadin että erään lapsen käytösongelmiin puututaan heti ja että hänelle hankitaan avustaja. Toin selkeästi ilmi mikä hänen käytöksessä huolestuttaa ja että vanhempien kanssa tulee heti saada asiat puhuttua selväksi. Minut koettiin jotenkin vihamieliseksi ja uhkaavaksi ja sopimukseni irtisanottiin. Onneksi tajusin jättää tuon läpimädän alan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö päiväkodeissa ole todella hiljaista, kun lapsia syntyy ennätysvähän? Koulujakin ollaan suljettu viimevuosina satoja, kun lapsimäärät tippuneet dramaattisesti. Ihan ollaan huolissaan miten vähän on syntynyt lapsia viime vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Maakunnissa on paljon joutilaita alkoholistuneita työikäisiä miehiä loisimassa tuilla. Ne pitäisi velvottaa lastenhotajiksi tukiensa vastineeksi.
ei tarvita lisää p3dar3ita.
Kavenderido kirjoitti:
Eikö päiväkodeissa ole todella hiljaista, kun lapsia syntyy ennätysvähän? Koulujakin ollaan suljettu viimevuosina satoja, kun lapsimäärät tippuneet dramaattisesti. Ihan ollaan huolissaan miten vähän on syntynyt lapsia viime vuosina.
Päiväkoteja (niitä alle 100 lasta/talo) on lakkautettu tosi paljon, koska ei haluta sijoittaa rahaa peruskorjauksiin.
Lapset keskitetään nykyään 150-350 lapsen päiväkotilaitosrakennuksiin, joissa on muunneltavia moduulitiloja. Lapsia yhdistellään päivän mittaan erilaisiin kokoonpanoihin, jotka sijoitetaan erilaisiin kevytrakenteilla jaettaviin koppitiloihin tai suuriin keskustiloihin sen mukaan, kuinka paljon henkilöstöä on saatavilla. Iltaisin ja viikonloppuisin tiloja vuokrataan ulkopuolisille. Ulko- ja sisätiloissa on tallentava kameravalvonta, jota myös johtoporras tarkkailee näytöltä reaaliajassa toimistossaan.
Lapsimäärät eivät ole tippuneet dramaattisesti, vaan keskittyneet suuriin kasvukeskuksiin. Syntyvyys länsimaissa on vähentynyt tasaisesti sitten 1960-luvun, rokotusten ja hygieniatason noustua, koulutustason nousun ja naisten kodin ulkopuolisen palkkatyön kasvun jälkeen. Näin käy muuallakin, kun ehkäisyosaaminen ja naisten koulutustaso nousee. On maita, joissa naisten juuri ei haluta kouluttautuvan ja tätä alistusta pidetään yllä käyttämällä hyväksi esim. populismia, tarkoitushakuista uskonnontulkintaa, valtaa, väkivaltaa, pelottelua ja eliminointia.
Myös oheen lainattu kommentti voidaan nähdä leikittelevän populistisella propagandalla, vihjailulla ja lietsonnalla, jossa nostetaan tarkoitushakuisesti naiivi huomautus esille ja sen kautta pyritään pelaamaan "kaksilla rattailla" ja lietsomaan vastakkainasettelua, sekasortoa, riitelyä ja epäjohdonmukaisuuksista aiheutuvaa huolta.
Korkeakoulutuksella eliminoidaan yhteiskuntaa rampauttavia toimintatapoja ja siksi myös varhaiskasvatuksen ammattilaisia koulutetaan jatkuvasti korkeammille koulutusasteille. Olosuhteet on työstettävä sille tasolle, että korkeakoulutetut näkevät mahdolliseksi työskentelyn lasten opetuksen ja kasvatuksen parissa sekä erilaisten perheiden tukemisessa ja yhteiskunnallisessa kasvatuskeskustelussa.
Alalta eläköityy suuret määrät opettajia ja hoitajia, osa vaihtaa uraa ja uuden vakalain myötä henkilöstörakenne muuttuu, joten tällä hetkellä on lain mukaisen pätevän henkilöstön vaje. Tämä tulee korjata siirtymäsäännöksen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä. Vuosina 2019-2022 syntyi ennätysmäärä lapsia. He ovat lapsia ja oppivelvollisuuden alaisia vuosiin 2037-2040 saakka.
Ilmastonmuutoksen ja yhteiskuntarakenteen johdosta odotetaan Suomen olevan haluttu muuttokohde tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin paluu edessä maanantaina ja viime päivät on jo ahdistanut tosi paljon. En halua, en jaksa, en kestä enää.
Edessä uusi talo, uusi ryhmä, uudet työkaverit, lapset ja perheet. Ei minulla ole yhtään voimavaroja lähteä taas kokonaan uuteen ympäristöön. Normityökin tutussa paikassa on aivan tarpeeksi kuormittavaa, saati tämä jatkuva talosta toiseen pomputtelu.
Asennoidu niin, että aloitat puhtaalta pöydältä. Työnantajan velvollisuus on perehdyttää uusi työntekijä tehtäviin ja työyhteisön toimintatapoihin. Varaatte siihen riittävästi aikaa työsuhteen alkuun.
Sitten pikkuhiljaa tutustut uuteen työpaikkaan ja alat ottaa vastuuta asteittain kykysi ja osaamisesi mukaan. Ilmoittaudu työnantajan tarjoamiin koulutuksiin tarpeesi mukaan, niihin on kaikilla oikeus ja velvollisuus, jotta voit työskennellä parhaan osaamisesi mukaan ja koet työn motivoivana.
Muista, että työterveyslaitoksen tehtävä on tukea sinua ihmisenä, jotta fyysinen, psyykkinen ja sosio-emotionaalinen toimintakykysi pysyy hyvänä tai paranee. Jos et ole työkunnossa, vaikka osittainkin, neuvottele työterveyslääkärin ja työnantajan edustajan kanssa tarpeistasi.
Jos olet itse kunnossa, mutta työpaikassa on puutteita, ilmoita niistä kirjallisesti työnantajalle ja tarvittaessa aluevalvontaviranomaiselle. Kerro selvästi työpaikan kokouksissa, mitkä asiat vaativat mielestäsi korjaamista ja millä tavalla.
Jos olet eri mieltä työyhteisössä tehdyistä päätöksistä, kirjauta kokouspöytäkirjaan eriävä mielipide. Sen voi tehdä myös seuraavassa kokouksessa kokouksen kohdassa "hyväksytään edellisen kokouksen pöytäkirja / muistio". Tämä on tärkeää, koska kokouksiin osallistuu yleensä max 30% työntekijöistä. Siivoojat, keittäjät, avustajat, sijaiset eivät saa osallistua yleensä koskaan, vaikka ovat työyhteisön jäseniä siinä missä muutkin. Aika räikeää ulossulkemista.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät todellakaan toteudu vakassa kuten pitäisi. Kun tähän ryhdytään puuttumaan, alkaa työyhteisöissä oikeasti olla pakko katsoa peiliin ja tunnistaa kaksinaamaisuus. Miten toteutuu "lapsen etu"? Kuka sen määrittelee ja millä perusteilla? Miten lapsen ja huoltajan kanta asioihin on selvitetty ja miten se käytännössä huomioidaan toiminnassa? Entäs, kun ne kaikki ovat keskenään erilaisia ja vastakkaisiakin näkemyksiä? "Voittaako" aina pelottavin jyrä, kieroin pelaaja tai pomon pallilla istuva, vain koska voi?
Päiväkotityö on kaikkea muuta kuin helppoa. Ei ihme, että siellä uuvutaan ja ahdistutaan.
Mä aloitin uudessa työpaikkassa ja uskalsin sanoa eriävät mielipiteet ääneen. Lopputuloksena pomo yrittää savustaa mut ulos.
Minut on myös savustettu ulos kun vaadin että erään lapsen käytösongelmiin puututaan heti ja että hänelle hankitaan avustaja. Toin selkeästi ilmi mikä hänen käytöksessä huolestuttaa ja että vanhempien kanssa tulee heti saada asiat puhuttua selväksi. Minut koettiin jotenkin vihamieliseksi ja uhkaavaksi ja sopimukseni irtisanottiin. Onneksi tajusin jättää tuon läpimädän alan.
Sinun onni sillä hetkellä ehkä, mutta mikä olisi ollut sen lapsen onni? Palkka maksetaan siitä, että pidät niiden lasten oikeuksista ja jokaisen lapsen edusta huolta. Tarvittaessa taistelet niiden puolesta, toki lain ja pelisääntöjen mukaan. Ei missään ole väitetty, että peruslähtökohtana enemmistö tai esihenkilö olisivat aina oikeassa. Jos tunnistat epäkohtia ja korjausmahdollisuuksia, esitä ne asiallisesti, perustellen, niille tarkoitetuissa foorumeissa. Vaadi muita, vastakkaisia tai esittämääsi kritisoivia henkilöitä esittämään yhtä lailla itse näkemänsä vasunmukaiset toimintatavat pätevine perusteluineen.
Jos esim. joku toimintatapa perustellaan "se on lapsen etu", ei tämä vielä riitä, vaan pitää kertoa konkreettisesti, millä konkreettisilla tavoilla se on jokaisen vaikutuksenalaisen lapsen etu, vasun ja lain mukaista ja lisäksi parempi toimintatapa kuin joku muu ehdotettu. Myös työlainsäädäntö pitää huomioida eikä esim. perustella lasten edulla sitä, että henkilöstö ostaa omalla palkallaan kirjoja, leluja, saippuakuplia, retkivälineitä, Spotify-tilejä jne. voidakseen tehdä työtään ja lapset iloisiksi tai että vaaditaan opettajaa pysymään koko työajan lapsiryhmässä ja tekemään lakisääteiset suunnittelu-, arviointi-, kasvatuskumppanuus- ja kehittämistehtävät kirjallisine dokumentaatioineen työaikansa ulkopuolella omalla vapaa-ajallaan.
Lähtemällä pois alalta yksilön oma tilanne todennäköisesti kohenee. Työnantajien (kunnat) näyttötaakka toiminnan laadusta ei kuitenkaan konkretisoidu. Onko työnantajilla aitoa halua ja kykyä selvittää, miksi ammattilaiset jättävät varhaiskasvatuksen? Mitä tehdään ja on tehty väärin, että alalle ei jäädä, tulla eikä viihdytä?
Lasten vika se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin paluu edessä maanantaina ja viime päivät on jo ahdistanut tosi paljon. En halua, en jaksa, en kestä enää.
Edessä uusi talo, uusi ryhmä, uudet työkaverit, lapset ja perheet. Ei minulla ole yhtään voimavaroja lähteä taas kokonaan uuteen ympäristöön. Normityökin tutussa paikassa on aivan tarpeeksi kuormittavaa, saati tämä jatkuva talosta toiseen pomputtelu.
Asennoidu niin, että aloitat puhtaalta pöydältä. Työnantajan velvollisuus on perehdyttää uusi työntekijä tehtäviin ja työyhteisön toimintatapoihin. Varaatte siihen riittävästi aikaa työsuhteen alkuun.
Sitten pikkuhiljaa tutustut uuteen työpaikkaan ja alat ottaa vastuuta asteittain kykysi ja osaamisesi mukaan. Ilmoittaudu työnantajan tarjoamiin koulutuksiin tarpeesi mukaan, niihin on kaikilla oikeus ja velvollisuus, jotta voit työskennellä parhaan osaamisesi mukaan ja koet työn motivoivana.
Muista, että työterveyslaitoksen tehtävä on tukea sinua ihmisenä, jotta fyysinen, psyykkinen ja sosio-emotionaalinen toimintakykysi pysyy hyvänä tai paranee. Jos et ole työkunnossa, vaikka osittainkin, neuvottele työterveyslääkärin ja työnantajan edustajan kanssa tarpeistasi.
Jos olet itse kunnossa, mutta työpaikassa on puutteita, ilmoita niistä kirjallisesti työnantajalle ja tarvittaessa aluevalvontaviranomaiselle. Kerro selvästi työpaikan kokouksissa, mitkä asiat vaativat mielestäsi korjaamista ja millä tavalla.
Jos olet eri mieltä työyhteisössä tehdyistä päätöksistä, kirjauta kokouspöytäkirjaan eriävä mielipide. Sen voi tehdä myös seuraavassa kokouksessa kokouksen kohdassa "hyväksytään edellisen kokouksen pöytäkirja / muistio". Tämä on tärkeää, koska kokouksiin osallistuu yleensä max 30% työntekijöistä. Siivoojat, keittäjät, avustajat, sijaiset eivät saa osallistua yleensä koskaan, vaikka ovat työyhteisön jäseniä siinä missä muutkin. Aika räikeää ulossulkemista.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät todellakaan toteudu vakassa kuten pitäisi. Kun tähän ryhdytään puuttumaan, alkaa työyhteisöissä oikeasti olla pakko katsoa peiliin ja tunnistaa kaksinaamaisuus. Miten toteutuu "lapsen etu"? Kuka sen määrittelee ja millä perusteilla? Miten lapsen ja huoltajan kanta asioihin on selvitetty ja miten se käytännössä huomioidaan toiminnassa? Entäs, kun ne kaikki ovat keskenään erilaisia ja vastakkaisiakin näkemyksiä? "Voittaako" aina pelottavin jyrä, kieroin pelaaja tai pomon pallilla istuva, vain koska voi?
Päiväkotityö on kaikkea muuta kuin helppoa. Ei ihme, että siellä uuvutaan ja ahdistutaan.
Mä aloitin uudessa työpaikkassa ja uskalsin sanoa eriävät mielipiteet ääneen. Lopputuloksena pomo yrittää savustaa mut ulos.
Pomokin on työntekijä, lakien, vasuperusteiden ja kuntavasun määräysten alainen. Ei sinua voi minnekään savustaa, jos esität asiallisen, perustellun näkemyksen. Jos näkemyksesi on virheellinen, on toiminnasta vastaavan päiväkodinjohtajan kerrottava sinulle, miten se on virheellinen ja mihin perustuen. Voit kyseenalaistaa johtajan esittämän hankkimalla riittävästi tietoa ja/tai näyttöä oman näkemyksesi perusteiksi. Erityisen tuen ja erityisten (tai yleisten) tuentarpeiden kysymyksissä kannattaa konsultoida organisaation sisällä sekä sen ulkopuolisia asiantuntijoita. Tärkeintä on olla kävelemättä lapsen itsensä ja hänen huoltajiensa mielipiteen ja näkemyksen yli. Heillä on säilyttävä täysi oikeus ja velvollisuus ilmaista kantansa itseään koskevassa asiassa. Ennen päätösten tekoa. Myös oikeus tietää kaikki heidän asiaansa koskeva neuvottelu ja laadittu materiaali.
Euroopan tietosuojavaatimus ei ole vapaaehtoinen asia vaan velvoittava.
Ylihuomenna se sitten alkaa, uusi toimintakausi ja arki kesölomien ja päivystyksen jälkeen, kesä on nautittu auringosta ja levätty.
Eikun🤔🌧💧
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua vähän kans ahdistaa töihinpaluu loman jälkeen. Meidän yksikössä on todella huono ilmapiiri ja kaikista puhutaan selän takana pahaa. Se tuntuu kamalalta ja ahdistavalta.
Silti vaikea lähteä, koska en haluaisi luovuttaa ja palkkakin on parempi kuin monessa muussa paikassa, koska saan lisiä tietyistä vastuutehtävistä.
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän kans ahdistaa töihinpaluu loman jälkeen. Meidän yksikössä on todella huono ilmapiiri ja kaikista puhutaan selän takana pahaa. Se tuntuu kamalalta ja ahdistavalta.
Silti vaikea lähteä, koska en haluaisi luovuttaa ja palkkakin on parempi kuin monessa muussa paikassa, koska saan lisiä tietyistä vastuutehtävistä."
Täältä on nyt aika monta "luovuttanut".
Henkilökohtaisesti en arvosta näitä työkavereita pätkääkään. Vaihdetaan kesken kaiken (kun lasten luottamus saavutettu) toiseen taloon . Usieimmilla vaihtajilla aivan samat ongelmat työyhteisössä seuraa siihen seuraavaankin taloon.
Toisaalta ne ovat yleensä pahimpia ja ilkeimpiä valittajia joille ei ikinä mikään ole hyvin, milloin pomo on pasca, työkaverit ei tajuu, kaikki päin helkkaria paitsi oma työpanos tietty ensiluokkaista, joten no oikeastaan heippa vaan, menkää älkääkä tulko takaisin.
Toivomme pysyviä normaaleja tasapainoisia aikuisia ja perusterveitä (ilman jatkuvia saikkuja) työkavereita ,jotka kykenee oikeasti tiimityöhön ,siis muuhunkin kuin vettuilemaan selän takana, työskentelemään mieluummin yhdessä. Onneksi näitä vielä on.
En ymmärrä miksi pitäisi ekana ajatella että mä häivyn jos kerran on työssä missä on aina halunnut olla. Me ajatellaan ekana, että teemme kaikkemme, että lasten olosuhteet paranee ja kunnioitetaan kaikkia työkavereita. Puhalletaan yhteen hiileen , kimpassa. Ketään ei ole tarvetta kiusata.
Tykätään työstämme ja ensisijaisesti omaa yksikköä parannetaan ja lähdetään siitä itsestä ja omasta toiminnasta. Luovutetaan vasta kun näyttää siltä että kaikki keinot käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin paluu edessä maanantaina ja viime päivät on jo ahdistanut tosi paljon. En halua, en jaksa, en kestä enää.
Edessä uusi talo, uusi ryhmä, uudet työkaverit, lapset ja perheet. Ei minulla ole yhtään voimavaroja lähteä taas kokonaan uuteen ympäristöön. Normityökin tutussa paikassa on aivan tarpeeksi kuormittavaa, saati tämä jatkuva talosta toiseen pomputtelu.
Asennoidu niin, että aloitat puhtaalta pöydältä. Työnantajan velvollisuus on perehdyttää uusi työntekijä tehtäviin ja työyhteisön toimintatapoihin. Varaatte siihen riittävästi aikaa työsuhteen alkuun.
Sitten pikkuhiljaa tutustut uuteen työpaikkaan ja alat ottaa vastuuta asteittain kykysi ja osaamisesi mukaan. Ilmoittaudu työnantajan tarjoamiin koulutuksiin tarpeesi mukaan, niihin on kaikilla oikeus ja velvollisuus, jotta voit työskennellä parhaan osaamisesi mukaan ja koet työn motivoivana.
Muista, että työterveyslaitoksen tehtävä on tukea sinua ihmisenä, jotta fyysinen, psyykkinen ja sosio-emotionaalinen toimintakykysi pysyy hyvänä tai paranee. Jos et ole työkunnossa, vaikka osittainkin, neuvottele työterveyslääkärin ja työnantajan edustajan kanssa tarpeistasi.
Jos olet itse kunnossa, mutta työpaikassa on puutteita, ilmoita niistä kirjallisesti työnantajalle ja tarvittaessa aluevalvontaviranomaiselle. Kerro selvästi työpaikan kokouksissa, mitkä asiat vaativat mielestäsi korjaamista ja millä tavalla.
Jos olet eri mieltä työyhteisössä tehdyistä päätöksistä, kirjauta kokouspöytäkirjaan eriävä mielipide. Sen voi tehdä myös seuraavassa kokouksessa kokouksen kohdassa "hyväksytään edellisen kokouksen pöytäkirja / muistio". Tämä on tärkeää, koska kokouksiin osallistuu yleensä max 30% työntekijöistä. Siivoojat, keittäjät, avustajat, sijaiset eivät saa osallistua yleensä koskaan, vaikka ovat työyhteisön jäseniä siinä missä muutkin. Aika räikeää ulossulkemista.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät todellakaan toteudu vakassa kuten pitäisi. Kun tähän ryhdytään puuttumaan, alkaa työyhteisöissä oikeasti olla pakko katsoa peiliin ja tunnistaa kaksinaamaisuus. Miten toteutuu "lapsen etu"? Kuka sen määrittelee ja millä perusteilla? Miten lapsen ja huoltajan kanta asioihin on selvitetty ja miten se käytännössä huomioidaan toiminnassa? Entäs, kun ne kaikki ovat keskenään erilaisia ja vastakkaisiakin näkemyksiä? "Voittaako" aina pelottavin jyrä, kieroin pelaaja tai pomon pallilla istuva, vain koska voi?
Päiväkotityö on kaikkea muuta kuin helppoa. Ei ihme, että siellä uuvutaan ja ahdistutaan.
Mä aloitin uudessa työpaikkassa ja uskalsin sanoa eriävät mielipiteet ääneen. Lopputuloksena pomo yrittää savustaa mut ulos.
Pomokin on työntekijä, lakien, vasuperusteiden ja kuntavasun määräysten alainen. Ei sinua voi minnekään savustaa, jos esität asiallisen, perustellun näkemyksen. Jos näkemyksesi on virheellinen, on toiminnasta vastaavan päiväkodinjohtajan kerrottava sinulle, miten se on virheellinen ja mihin perustuen. Voit kyseenalaistaa johtajan esittämän hankkimalla riittävästi tietoa ja/tai näyttöä oman näkemyksesi perusteiksi. Erityisen tuen ja erityisten (tai yleisten) tuentarpeiden kysymyksissä kannattaa konsultoida organisaation sisällä sekä sen ulkopuolisia asiantuntijoita. Tärkeintä on olla kävelemättä lapsen itsensä ja hänen huoltajiensa mielipiteen ja näkemyksen yli. Heillä on säilyttävä täysi oikeus ja velvollisuus ilmaista kantansa itseään koskevassa asiassa. Ennen päätösten tekoa. Myös oikeus tietää kaikki heidän asiaansa koskeva neuvottelu ja laadittu materiaali.
Euroopan tietosuojavaatimus ei ole vapaaehtoinen asia vaan velvoittava.
Pomo voi kyllä tehdä elämän työpaikalla kurjaksi vaikka asiakkaiden oikeuksia ei poljettaisikaan. Esimerkiksi työvuorotoiveitten huomiotta jättäminen, vapaiden evääminen tai viime tipassa myöntäminen, arvostelu toisten kuullen tai piilovi*tuillen, kurjien työtehtävien jatkuva nakittaminen, sijaisia ei löydy kyseiseen ryhmään niin hyvin kuin muihin, sairauslomien kyseenalaistaminen, informoimatta jättäminen... pienistä puroista se merikin syntyy.
Toki noin laajamittaisena kyseessä olisi jo suoranainen työpaikkakiusaaminen. Usein kiusaamistilanteissakin on valitettavasti helpompi vaihtaa paikkaa kuin selvittää sotku esimerkiksi työterveyden kanssa. Ja silloinhan se savustaminen on onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret ottaa vallan, kirjoitettiin "jossakin". Näin tulee käymään.
Kavenderido kirjoitti:
Eikö päiväkodeissa ole todella hiljaista, kun lapsia syntyy ennätysvähän? Koulujakin ollaan suljettu viimevuosina satoja, kun lapsimäärät tippuneet dramaattisesti. Ihan ollaan huolissaan miten vähän on syntynyt lapsia viime vuosina.
Lapsia syntyy vähän, mutta varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä on kasvanut. Päiväkoti aloitetaan aiempaa nuorempana ja valtaosa yli 3-vuotiaista on jo päiväkodeissa. Tämä näkyy siinä, että suurin osa päiväkotiin hakijoista on pieniä, minkä takia joudutaan tekemään näitä 1-4-vuotiaiden tai 2-5-vuotiaiden sekaryhmiä. Yli 3-vuotiaita hakijoita on sen verran vähän, että isojen ryhmiä ei saada täyteen, mutta alle 3-vuotiaita puolestaan niin paljon, että kaikki eivät mahdu pienten ryhmiin.
Lisäksi viime vuosien aikana se, mitä ei osattu ennustaa, oli korona-aikaan kasvanut syntyvyys sekä ukrainalaiset lapset. Joissain kunnissa oli jo ehditty lakkauttaa vanhoja päiväkoteja ja rakentaa tilalle uusi iso yksikkö, joka on nyt sitten valmiiksi liian pieni, kun ennustettu lapsimäärän väheneminen ei toteutunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mua vähän kans ahdistaa töihinpaluu loman jälkeen.
Meidän yksikössä on todella huono ilmapiiri ja kaikista puhutaan selän takana pahaa.
Se tuntuu kamalalta ja ahdistavalta.
Silti vaikea lähteä, koska en haluaisi luovuttaa ja palkkakin on parempi kuin monessa muussa paikassa, koska saan lisiä tietyistä vastuutehtävistä."
Täältä on nyt aika monta "luovuttanut".
Henkilökohtaisesti en arvosta näitä työkavereita pätkääkään. Vaihdetaan kesken kaiken (kun lasten luottamus saavutettu) toiseen taloon . Usieimmilla vaihtajilla aivan samat ongelmat työyhteisössä seuraa siihen seuraavaankin taloon.
Toisaalta ne ovat yleensä pahimpia ja ilkeimpiä valittajia joille ei ikinä mikään ole hyvin, milloin pomo on pasca, työkaverit ei tajuu, kaikki päin helkkaria paitsi oma työpanos tietty ensiluokkaista, joten no oikeastaan heippa vaan, menkää älkääkä tulko takaisin.
Toivomme pysyviä normaaleja tasapainoisia aikuisia ja perusterveitä (ilman jatkuvia saikkuja) työkavereita ,jotka kykenee oikeasti tiimityöhön ,siis muuhunkin kuin vettuilemaan selän takana, työskentelemään mieluummin yhdessä. Onneksi näitä vielä on.
En ymmärrä miksi pitäisi ekana ajatella että mä häivyn jos kerran on työssä missä on aina halunnut olla. Me ajatellaan ekana, että teemme kaikkemme, että lasten olosuhteet paranee ja kunnioitetaan kaikkia työkavereita. Puhalletaan yhteen hiileen , kimpassa. Ketään ei ole tarvetta kiusata.
Tykätään työstämme ja ensisijaisesti omaa yksikköä parannetaan ja lähdetään siitä itsestä ja omasta toiminnasta. Luovutetaan vasta kun näyttää siltä että kaikki keinot käytetty."
Pitkästä aikaa ainakin yhdessä yksikössä on ihmisillä ihanaa palata töihin lomalta.
Sillä ilouutinen odotti : ahdistavin, veemäisin ja kaksinaamaisin parivaljakko ja pahin selän takana keskenään hähättävä-juoruilija kaksikko on vaihtanu työpaikkaa , ja ovat nyt pikku horrorhovinsa kanssa samassa uudessa yksikössä kaikki.
Onnea ISOSTI heille uuteen työpaikkaan, toivottavasti viihtyvät, saivat sinne nyt oikein alan parhaimmistoa jos vetelistä sarjasaikuttajista ja sarkastisista vettuilijoista puhutaan.
Koko yksikkö huokaisi kiitollisena ja kohti uusia haasteita ja työrauhaa mennään .
Ehtivät lähtijät laittaa ihan silkkaa piruuttansa viime päivinään koko pakan sekaisin että yksikkö näyttäisi oikein pahalta, joten tehtävää meillä jääneillä riittää lasten kanssa,
vaan eipä haittaa!
Ei tosiaankaan kannata aina olla ekana lähtemässä, vaan rauhassa seurata ja harkita tilannetta miettien muita ratkaisuja, ja odottaa että joskus se ikävin aines oikeasti liikkuu ihan itse eteenpäin, kun missään eikä kenenkään kanssa ole joillakin ikinä hyvä.
Täältä tullaan lapset, täynnä energiaa ja hyvää mieltä, me pidetään teistä niin niin niin hyvää huolta kuin vain voidaan!
"Mä aloitin uudessa työpaikassa ja uskalsin sanoa eriävät mielipiteet ääneen. Lopputuloksena pomo yrittää savustaa mut ulos.[/quote]"
"Minut on myös savustettu ulos, kun vaadin että erään lapsen käytösongelmiin puututaan heti ja että hänelle hankitaan avustaja.
Toin selkeästi ilmi mikä hänen käytöksessä huolestuttaa ja että vanhempien kanssa tulee heti saada asiat puhuttua selväksi. Minut koettiin jotenkin vihamieliseksi ja uhkaavaksi ja sopimukseni irtisanottiin."
Nuo on justiinsa kaikista ikävimpiä tapauksia, kuitenkin tossakin työntekijä vain teki työtään just niinkuin pitääkin, eli hän halusi jollekin ryhmänsä lapsista hyvää ja ajatteli sen lapsen etua. Kertoo työyhteisöstä enemmän kuin työntekijästä joka vaatii lapselle tukea.
Nykyään vanhemmat jo osaa katsoakin että paikat missä on asiallisia avustajia lapsia varten ovat yleensä ottaen erittäin okei . Ne paikat, jotka säästää avustajista tai eivät ykisnkertaisiesti saa ketään toimipaikkaansa tulemaan ,ovat sitten yleensä taas toisenlaisia. Se näkyy kyllä.
" Mua vähän kans ahdistaa töihinpaluu loman jälkeen. Meidän yksikössä on todella huono ilmapiiri ja kaikista puhutaan selän takana pahaa. Se tuntuu kamalalta ja ahdistavalta.
Silti vaikea lähteä, koska en haluaisi luovuttaa ja palkkakin on parempi kuin monessa muussa paikassa, koska saan lisiä tietyistä vastuutehtävistä."
Oon ajatellut että olemme kuitenkin varhaiskasvatusalalla, joten meidän jos kenen tulisi olla esimerkkejä näille lapsille ryhmissämme siitä, kuinka (työ) kaveria kohdellaan.
Varsinkin opettajat, opettajia sijaistavat jotka laitetaan myös varajohtajiksi, opettajia sijaistavat hoitajat --muistakaa että se on se teidän oma tiimi se, mistä tulee pitää hyvää huolta. Tiimin tulee voida hyvin että lapset ryhmässä voivat hyvin ja heillä on turvallista olla ryhmässä.
Aloitetaan jokainen ottamalla vastuu siitä omasta suhtautumisesta työkaveriin ja myös huomioida hänen työhönsä.
Keskustella oikeasti tiimin kanssa asioista, eikä lymytä toimistossa läppärin takana päättäen "pedapalaverissa" asioista. Olisi hienoa, jos te kommunikoisitte ja auttaisitte enemmän arjessa, ei vaan määräten, toisen yli kävellen ja kritisoiden kaikesta moitteita etsien,auttamatta, kiittämättä ja kehumatta koskaan.
Vierailija kirjoitti:
"Mä aloitin uudessa työpaikassa ja uskalsin sanoa eriävät mielipiteet ääneen. Lopputuloksena pomo yrittää savustaa mut ulos.
"
"Minut on myös savustettu ulos, kun vaadin että erään lapsen käytösongelmiin puututaan heti ja että hänelle hankitaan avustaja.
Toin selkeästi ilmi mikä hänen käytöksessä huolestuttaa ja että vanhempien kanssa tulee heti saada asiat puhuttua selväksi. Minut koettiin jotenkin vihamieliseksi ja uhkaavaksi ja sopimukseni irtisanottiin."
Nuo on justiinsa kaikista ikävimpiä tapauksia, kuitenkin tossakin työntekijä vain teki työtään just niinkuin pitääkin, eli hän halusi jollekin ryhmänsä lapsista hyvää ja ajatteli sen lapsen etua. Kertoo työyhteisöstä enemmän kuin työntekijästä joka vaatii lapselle tukea.
Nykyään vanhemmat jo osaa katsoakin että paikat missä on asiallisia avustajia lapsia varten ovat yleensä ottaen erittäin okei . Ne paikat, jotka säästää avustajista tai eivät ykisnkertaisiesti saa ketään toimipaikkaansa tulemaan ,ovat sitten yleensä taas toisenlaisia. Se näkyy kyllä.
Miksi kaikki puhuu vain avustajista?
Nykyisin päiväkodeissa on myös alan koulutuksen saaneita kasvattajia jotka ovat "yksi kasvattaja muiden muassa" eli sen ryhmän kasvatus vastuullinen, koulutettu ns ylimääräinen kasvattajaresurssi.
Avustajat ovat asia erikseen ja jotkut kaupungit ei heitä enää edes palkkaa, koska panostavat koulutettuun henkilöstöön.
"Miksi kaikki puhuu vain avustajista?
Nykyisin päiväkodeissa on myös alan koulutuksen saaneita kasvattajia jotka ovat "yksi kasvattaja muiden muassa" eli sen ryhmän kasvatus vastuullinen, koulutettu ns ylimääräinen kasvattajaresurssi.
Avustajat ovat asia erikseen ja jotkut kaupungit ei heitä enää edes palkkaa, koska panostavat koulutettuun henkilöstöön."
.
Ensinäkin tuo mitä kirjoitit, että erityisavustajia ei palkata, vaikka tunnustettu ja tunnistettu tarve olisi, on äärimmäisen epäviisasta sekä täysin väärin tehostetuntuentarpeisia lapsia kohtaan.
Varmaankin siksi noista avustajista , avustajien tarpeesta ja avustajien puuttumisesta on alettu puhua , koska tehostetuntuentarpeisten lasten määrä näyttää lisääntyneen. Tuentarpeisten lasten siis, joille on haastavaa löytää sitä aikuista, vaikka tarve ja päätös tukeen on olemassa.
Lisäksi se lapsien tuentarve päiväkotiarjessa vaikuttaa ryhmään ja sen toiminnansuunnitteluun monin eri tavoin, jos tuentarpeisia on useampia per iso ryhmä vailla mitään avustavaa henkilökuntaa.
Avustavaa (nimeomaan avustajia) henkilökuntaa muuten löytyy ihan korkeakoulutettuina siinä missä täysin kouluttamattomiakin.
Erityislapsen (tehostetuntuen)avustajien on hallittava ainakin perusviittomat, kuvatuki, you name it , he ovat ammattitaitoisia moniosaajia koska ilman mitään kasvatusalan osaamista ja takki auki, ei tuentarpeisen lapsen kanssa pärjää ainakaan kovin hyvin. Tai erityistarpeinen lapsi ei hyödy sellaisesta avustamisesta mikä on puutteellinen eikä panosta lapseen täysillä, tuentarpeisena yksilönä.
Laidasta laitaan löytyy siis kouluttamattomia ja koulutettuja avustajia aivan kuten hoitajistakin löytyy.
Hoitajista, joita automaattisesti pidetään kasvatusvastuullisina vaikka hoitaja-sijaisiltakin saattaa esimerkiksi alkeellisinkin työkokemus saati osaaminen lasten kasvatuksessa puuttua täysin.
Eli kaikkea löytyy kentältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä aloitin uudessa työpaikassa ja uskalsin sanoa eriävät mielipiteet ääneen. Lopputuloksena pomo yrittää savustaa mut ulos.
"
"Minut on myös savustettu ulos, kun vaadin että erään lapsen käytösongelmiin puututaan heti ja että hänelle hankitaan avustaja.
Toin selkeästi ilmi mikä hänen käytöksessä huolestuttaa ja että vanhempien kanssa tulee heti saada asiat puhuttua selväksi. Minut koettiin jotenkin vihamieliseksi ja uhkaavaksi ja sopimukseni irtisanottiin."
Nuo on justiinsa kaikista ikävimpiä tapauksia, kuitenkin tossakin työntekijä vain teki työtään just niinkuin pitääkin, eli hän halusi jollekin ryhmänsä lapsista hyvää ja ajatteli sen lapsen etua. Kertoo työyhteisöstä enemmän kuin työntekijästä joka vaatii lapselle tukea.
Nykyään vanhemmat jo osaa katsoakin että paikat missä on asiallisia avustajia lapsia varten ovat yleensä ottaen erittäin okei . Ne paikat, jotka säästää avustajista tai eivät ykisnkertaisiesti saa ketään toimipaikkaansa tulemaan ,ovat sitten yleensä taas toisenlaisia. Se näkyy kyllä.
Miksi kaikki puhuu vain avustajista?
Nykyisin päiväkodeissa on myös alan koulutuksen saaneita kasvattajia jotka ovat "yksi kasvattaja muiden muassa" eli sen ryhmän kasvatus vastuullinen, koulutettu ns ylimääräinen kasvattajaresurssi.
Avustajat ovat asia erikseen ja jotkut kaupungit ei heitä enää edes palkkaa, koska panostavat koulutettuun henkilöstöön."
Tuo "ylimääräinen kasvattajaresurssi /kasvattaja muiden muassa" mitä painotat on todennäköisesti tyyppi jota siirrellään ryhmästä toiseen henkilökuntavajeen paikkaamiseksi, eikä niin? Aika kaukana esimerkiksi henkilökohtaisesta lakisääteisesti erityisentuen tarpeiselle lapselle määrätystä avustajasta.
Mä aloitin uudessa työpaikkassa ja uskalsin sanoa eriävät mielipiteet ääneen. Lopputuloksena pomo yrittää savustaa mut ulos.