Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Nyt onkin keksitty erityisen tuen tarve lapselle! Tätä tarvetta äiti käyttää erottaakseen lapsen isästään ja saadakseen yhteiskunnalta rahaa jotta voisi jatkaa vapaamatkustajan elämää tekemättä työtä.

Lapsi on aivan normaali vajaa neljävuotias, fiksu, oppivainen ja iloinen.

Koko lapsuuden ajan äiti on vastustanut kunnollisen ja työtätekevän, tervehenkisen isän tapaamista ja virittää asianajajansa avustuksella oikeusjuttuja, mitkä saa ilmaiseksi, kun on niin vähävarainen.

Äiti ei suostu puhumaan isälle lainkaan, ainoastaan oikeudenkäynnissä itkee ja vuodattaa tunteitaan. Viime aikoina hän ei ole antanut lasta tapaamisoikeuden mukaisiin tapaamisoikeus, eikä antanut lääkitä lasta kun isä käytti lastenlääkärillä, joka huomasi korvassa vahatulpan, josta johtuen ilmenee nuhaa ja yskimistä, mikä on usein ns syy olla tuomatta isälle tapaamiseen.

Päiväkodin johtaja väitti, että isä häiritsi heidän työtään kysymyksillään, vaikka ei mitenkään siitä ollut kyse. Isä on saanut oikeudelta kyselyoikeuden voidakseen seurata lapsen kasvua.

Isä on joutunut massiivisen huoltokiusaaminen kohteeksi.

Mitä sosiaalihuolto ja lainkäyttäjät odottavat? Lapsen ja isän murtumistako?

Taloudellinen pahoinpitely ja lapsen perusturvallisuuden murtaminen on käynnissä,

Mitä vielä haluatte? Eikö jo riitä tämä sairas yhteiskunta. Tarvitaanko lisää uhreja,

Erikan lisäksi. Paikkakunnan lakimiehet ovat lihottaneet jutulla huomattavilla summilla elantoaan.

" Läheskään joka ryhmässä ei ole edes vakituista vaka-opea, hyvä jos edes joku vakituinen työntekijä löytyy, joka sitten vastaa ryhmän toiminnasta ilman tarvittavaa koulutusta tai resursseja.

Lapset ja perheet ja heidän asenteet ovat muuttuneet siihen suuntaan, että he tarvitsisivat paljon enemmän tukea ja ohjausta ihan kaikessa,

mutta toisaalta resurssit ovat huonontuneet tosi paljon, alalta lähtee hyvät ja osaavat työntekijät pois, enkä kyllä ihmettele yhtään. 

Lapset tässä kärsii ja seurauksia tullaan kantamaan pitkään. Fiksut ja omista lapsistaan välittävät vanhemmat uskaltavat toimia kuten järki ja sydän sanoo ja hoitavat lapsensa kotona kaikesta painostuksesta huolimatta.

Älkää ainakaan laittako niitä vauvoja päiväkoteihin tai virikehoitoon pieniä taaperoita, jos itse olette kotona! Näillä lapsilla pitäisi ehdottomasti olla oikeus olla kotona omien vanhempiensa kanssa."

KIITOS että vihdoinkin alan ihmiset alkavat puhua rehellisesti ja suoraan  tilanteesta, eivätkä suostu enää vaikenemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Mutta onko päiväkoti ratkaisu kaikkiin perheiden kokemiin haasteisiin? Onko varhaiskasvatuksen työntekijät kykeneväisiä ottamaan vastuulleen kaikenlaiset ongelmat ja tilanteet maan ja taivaan väliltä?

Tuntuu siis, että lastensuojelun ym. ensisijainen tukimuoto on sysätä lapsi aina vaan pidemmäksi aikaa päiväkotiin, aamusta iltaan vuoden ympäri. Silläkö ratkeaa perheiden ongelmat? Vai olisiko syytä jonkinlaiseen muuhunkin tukeen?"

Varhaiskasvatuksen eli päiväkodin missä pääasiassa hoidetaan lapsia joita vanhhemmat sinne hoitoon tuovat odotetaan ihan pokkana nykyään olevan:

- instanssi joka kasvattaa (käytös, emotionaalinen kasvatus tunnetaitoineen, ryhmä- ja leikkitaidot), opettaa (pedagogiset taidot, motoriikka- ja liikunnalliset taidot kuten pyöräily, luistelu,uinti, ulkopelit ja leikit,+  hoitaa lapsen kokonaisvaltaisesti perushoidosta lähtien (vaatehuolto, lepo-ja rahoittuminen, hygieniakasvatus, ravitsemis-ja ruokailukäytänteet), akateemisesti lasten kehitystä raportoiva sekä sen tavoitteita ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa yhdessä vanhempien ja kasvatustiimin kanssa säännöllisesti  evaluoiva vastuullinen instanssi.

sen lisäksi

- perheneuvola

- 24 tuntia auki/ joka päivä

- sosiaalitoimisto /lastensuojelun tarpeen arviointiyksikkö

- lasten psykiatrian akuuttiosasto

- psykologisia palveluja tarjoava taho

-moniammatillisesti valveutunut multitaskaaja ja joka vanhemman/lapsen ongelmaan oikeaa asiantuntijuutta tarjoava osaamis- ja kriisikeskus 

Voi kuule minä asun rivitalossa jonka toisessa päädyssä on päiväkoti. Kyllä hoitotädit ehtivät huolehtia meidän talossa asuvien asiatkin. Minustakin tekivät eläinsuojeluilmoituksen koska kissani ulkoilee omalla takapihallani kiinni pidettynä, valvotusti. Kissani on 18 vuotias joten enköhän minä sen osa hoitaa. Sen totesi eläinsuojelukin.

Joka kerta kun oveni aukaisen niin siellä ne tädit naama pitkällä möllöttää ja alkaa supina ja juoruaminen. Ai että sapettaa. Keskittyisivät niihin lapsiin ja antaisivat meidän asukkaiden elää rauhassa.

🤣 Huolikoulutetut ammattilaiset asialla.

"... on menty niin hurjaa kyytiä kohti ala-arvoista työntekijöiden ja lasten kohtelua aivan joka ikisestä näkökulmasta arvioituna, etten enää edes harkitse alalle paluuta.

Lähdin pois surullisena, parhaassa työiässä reilu nelikymppisenä, eikä mikään saa palaamaan tuohon nykyisen kaltaiseen vastenmieliseen kidutukseen. Pääkaupunkiseudulla työ päiväkodeissa on nykyään helvetill*stä.

Edes työyhteisön sisällä ei ole keskinäistä iloa, arvostusta ja toistensa työn tukemista. Valovuosien päässä on menneiden vuosikymmenten leikit, sadut ja teatteriprojektit."

Täysin totta!

Lisäksi "työyhteisö" voi kuormittavimmissa ryhmissä muodostua pääosin vaihtuvista ja satunnaisista sijaisuuksista.

"On täysin absurdia, että koulutetut vanhemmat eivät usko todellisuutta,

vaan jotenkin kuvittelevat, että päiväkodeissa (juuri siellä omassa),

asiat olisivat jotenkin hyvin,

vaikka lapsi muuttuu apaattiseksi, stressaantuneeksi, itkuiseksi, etääntyneeksi ja keskittumiskyvyttömäksi.

Tottakai muuttuu.

Lukekaa mediaa ja uskokaa, siellä päiväkodeissa ei ole sellaista kuin oli silloin, kun äiti ja isi oli pieniä."

Totta!

Vierailija kirjoitti:

" Läheskään joka ryhmässä ei ole edes vakituista vaka-opea, hyvä jos edes joku vakituinen työntekijä löytyy, joka sitten vastaa ryhmän toiminnasta ilman tarvittavaa koulutusta tai resursseja.

Lapset ja perheet ja heidän asenteet ovat muuttuneet siihen suuntaan, että he tarvitsisivat paljon enemmän tukea ja ohjausta ihan kaikessa,

En usko, että lapset tarvitsevat yhtään enempää tukea tai vakaopeja. Sen sijaan lapset tarvitsisivat kurin. Eli perinteisen hoitajan joka uskaltaa komentaa ja rangaista jos lapset eivät tottele. Vakat, tuet ja muu positiivinen lässytys ovat ongelmien juurisyy eivätkä ratkaisu niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Mutta onko päiväkoti ratkaisu kaikkiin perheiden kokemiin haasteisiin? Onko varhaiskasvatuksen työntekijät kykeneväisiä ottamaan vastuulleen kaikenlaiset ongelmat ja tilanteet maan ja taivaan väliltä?

Tuntuu siis, että lastensuojelun ym. ensisijainen tukimuoto on sysätä lapsi aina vaan pidemmäksi aikaa päiväkotiin, aamusta iltaan vuoden ympäri. Silläkö ratkeaa perheiden ongelmat? Vai olisiko syytä jonkinlaiseen muuhunkin tukeen?"

Varhaiskasvatuksen eli päiväkodin missä pääasiassa hoidetaan lapsia joita vanhhemmat sinne hoitoon tuovat odotetaan ihan pokkana nykyään olevan:

- instanssi joka kasvattaa (käytös, emotionaalinen kasvatus tunnetaitoineen, ryhmä- ja leikkitaidot), opettaa (pedagogiset taidot, motoriikka- ja liikunnalliset taidot kuten pyöräily, luistelu,uinti, ulkopelit ja leikit,+  hoitaa lapsen kokonaisvaltaisesti perushoidosta lähtien (vaatehuolto, lepo-ja rahoittuminen, hygieniakasvatus, ravitsemis-ja ruokailukäytänteet), akateemisesti lasten kehitystä raportoiva sekä sen tavoitteita ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa yhdessä vanhempien ja kasvatustiimin kanssa säännöllisesti  evaluoiva vastuullinen instanssi.

sen lisäksi

- perheneuvola

- 24 tuntia auki/ joka päivä

- sosiaalitoimisto /lastensuojelun tarpeen arviointiyksikkö

- lasten psykiatrian akuuttiosasto

- psykologisia palveluja tarjoava taho

-moniammatillisesti valveutunut multitaskaaja ja joka vanhemman/lapsen ongelmaan oikeaa asiantuntijuutta tarjoava osaamis- ja kriisikeskus 

Voi kuule minä asun rivitalossa jonka toisessa päädyssä on päiväkoti. Kyllä hoitotädit ehtivät huolehtia meidän talossa asuvien asiatkin. Minustakin tekivät eläinsuojeluilmoituksen koska kissani ulkoilee omalla takapihallani kiinni pidettynä, valvotusti. Kissani on 18 vuotias joten enköhän minä sen osa hoitaa. Sen totesi eläinsuojelukin.

Joka kerta kun oveni aukaisen niin siellä ne tädit naama pitkällä möllöttää ja alkaa supina ja juoruaminen. Ai että sapettaa. Keskittyisivät niihin lapsiin ja antaisivat meidän asukkaiden elää rauhassa.

🤣 Huolikoulutetut ammattilaiset asialla.

Sille kissalle pitää näyttää tunnelämpömittari, että se voi valita, miltä tuntuu. Tosi epäsensitiivistä olla selvittämättä ja dokumentoimatta kissan tunnetiloja. Ja tuollainen valjastaminen on väkivaltaa ja kissan oikeuksien rikkomus. Sitäpaitsi lapset traumatisoituvat, kun näkevät päivittäin tuollaista kohtelua ja kuulevat, kuinka hoitoauktoriteetit sanoittavat kissan tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.

Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.

Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.

Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?

Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.

Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.

Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.

Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.

Paksu nahka on kätevä, suosittelen.

Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.

Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...

Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.

Koska hoksataan, että tämä uusi "positiivinen ja humaani" kasvatusmalli on täysin epärealistinen? Se ajaa perheet ja päiväkodit kaaokseen, tekee lapsista hirviöitä ja aikuisista hermoheikkoja.

Tekee lapsista myös hermoheikkoja. Aikuiset väsyy, vanhemmat ulkoistavat kasvatuksen kun eivät vaan jaksa itse ja varhaiskasvatuksen ja koulujen työntekijät väsyvät ihan yhtä lailla ja vaihtavat alaa.

Vierailija kirjoitti:

Noin mielenkiinnosta herää kysymys, onko esim. sodassa tapahtuva kidutus, raiskaaminen, tappaminen, varastaminen, hyväksikäyttö, silpominen, aivopesu ym. terrori jotenkin helpommin käsiteltävissä, jos on kasvanut tunnetaitoiseksi? Että voi paremmin selittää itselleen, miltä nyt tuntuu ja että tuosta vihollisen sotilaasta tuntuu varmaan siltä ja tältä kun se nyt hakkaa minua ja vetelee kynsiäni pois. Auttaako tunnetaito selviämään tilanteesta paremmin (jos on vielä hengissä) vai voiko se traumatisoida vielä pahemmin, kun oma uskomusjärjestelmä on niin kaukana todellisuudesta?

Tämä ei ole hypoteettinen kysymys vaan realistinen. Sota on käynnissä ja jatkuu tuossa ihan naapurissa. Ja niitä sodan uhreja pakenee Suomeen joka päivä, ihan sinne päiväkoteihinkin. Kuka kantaa vastuun, kun joku Tuija siellä auttaa sanoittamaan näiden ihmisten tunteita? Siis millä pätevyydellä? Tietääkö Tuija yhtään, mitä se sota siellä Sudanissa tai Ukrainassa pitää sisällään?

Ei ne mitään vastuuta mistään kanna. Jos lapsi sekoaa lisää, ulkoistetaan hoito seuraavalle luukulle. Kun tämä tunnehölmöily aikanaan loppuu ja tulee seuraava kehitysidea noudatettavaksi, ei kukaan ole muistavinaan koko prokkista. Ne on suurin osa semmoisia vähän pyyleviä ja typeriä lampaita, jotka kulkee jonossa ja sanoo määä aina sen kellokaulaisen perässä.

Sodassa ne raiskattaisiin siinä muiden muassa eikä kukaan reagoisi mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

"On täysin absurdia, että koulutetut vanhemmat eivät usko todellisuutta,

vaan jotenkin kuvittelevat, että päiväkodeissa (juuri siellä omassa),

asiat olisivat jotenkin hyvin,

vaikka lapsi muuttuu apaattiseksi, stressaantuneeksi, itkuiseksi, etääntyneeksi ja keskittumiskyvyttömäksi.

Tottakai muuttuu.

Lukekaa mediaa ja uskokaa, siellä päiväkodeissa ei ole sellaista kuin oli silloin, kun äiti ja isi oli pieniä."

Totta!

Tätä minun on hyvin vaikea ymmärtää. Miten vanhemmat eivät halua nähdä todellisuutta vaikka se on täysin nähtävillä siinä heidän silmiensä edessä? Itse en ole päiväkodissa töissä, mutta olen ollut sielläkin ja nyt päättänyt hoitaa lapseni kotona niin pitkään kuin suinkin vaan on mahdollista.

Sen sijaan minun valintaani nämä vanhemmat avoimesti ja jopa huolestuneena ihmettelevät. Ai enkö ole laittanut vajaa 4-vuotiastani VIELÄKÄÄN päiväkotiin (ikäänkuin lapsi nyt kärsisi suunnattomasti vanhemman itsekkäästi valinnasta!) ? Miten voin edes jaksaa kunnolla hoitaa kotona useampaa lasta (juu toki vieras ihminen hoitaisi heidät paremmin ylisuuressa ryhmässä!)? Paljon hullumpaahan se mielestäni olisi viedä osa lapsista hoitoon ja itse olla yhden lapsen kanssa kotona, vaikka tiedän kyllä että tämä on nykyään normi. Vielä kun on ilmainen kerho useamman kerran viikossa melkein naapurissa, niin näe yhtään syytä sille miksi veisin yhtäkään lastani hoitoon, tai siis sinne varhaiskasvatukseen. Ei ne niin ihmeellisiä ole ne asiat, joita pienten kanssa siellä opetellaan ja harjoitellaan ettenkö minä lasten äiti osaisi lapsilleni niitä opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Noin mielenkiinnosta herää kysymys, onko esim. sodassa tapahtuva kidutus, raiskaaminen, tappaminen, varastaminen, hyväksikäyttö, silpominen, aivopesu ym. terrori jotenkin helpommin käsiteltävissä, jos on kasvanut tunnetaitoiseksi? Että voi paremmin selittää itselleen, miltä nyt tuntuu ja että tuosta vihollisen sotilaasta tuntuu varmaan siltä ja tältä kun se nyt hakkaa minua ja vetelee kynsiäni pois. Auttaako tunnetaito selviämään tilanteesta paremmin (jos on vielä hengissä) vai voiko se traumatisoida vielä pahemmin, kun oma uskomusjärjestelmä on niin kaukana todellisuudesta?

Tämä ei ole hypoteettinen kysymys vaan realistinen. Sota on käynnissä ja jatkuu tuossa ihan naapurissa. Ja niitä sodan uhreja pakenee Suomeen joka päivä, ihan sinne päiväkoteihinkin. Kuka kantaa vastuun, kun joku Tuija siellä auttaa sanoittamaan näiden ihmisten tunteita? Siis millä pätevyydellä? Tietääkö Tuija yhtään, mitä se sota siellä Sudanissa tai Ukrainassa pitää sisällään?

Kyllä tuija tietää mitä tuijan tarvitsee tietää.

Vierailija kirjoitti:

Nyt onkin keksitty erityisen tuen tarve lapselle! Tätä tarvetta äiti käyttää erottaakseen lapsen isästään ja saadakseen yhteiskunnalta rahaa jotta voisi jatkaa vapaamatkustajan elämää tekemättä työtä.

Lapsi on aivan normaali vajaa neljävuotias, fiksu, oppivainen ja iloinen.

Koko lapsuuden ajan äiti on vastustanut kunnollisen ja työtätekevän, tervehenkisen isän tapaamista ja virittää asianajajansa avustuksella oikeusjuttuja, mitkä saa ilmaiseksi, kun on niin vähävarainen.

Äiti ei suostu puhumaan isälle lainkaan, ainoastaan oikeudenkäynnissä itkee ja vuodattaa tunteitaan. Viime aikoina hän ei ole antanut lasta tapaamisoikeuden mukaisiin tapaamisoikeus, eikä antanut lääkitä lasta kun isä käytti lastenlääkärillä, joka huomasi korvassa vahatulpan, josta johtuen ilmenee nuhaa ja yskimistä, mikä on usein ns syy olla tuomatta isälle tapaamiseen.

Päiväkodin johtaja väitti, että isä häiritsi heidän työtään kysymyksillään, vaikka ei mitenkään siitä ollut kyse. Isä on saanut oikeudelta kyselyoikeuden voidakseen seurata lapsen kasvua.

Isä on joutunut massiivisen huoltokiusaaminen kohteeksi.

Mitä sosiaalihuolto ja lainkäyttäjät odottavat? Lapsen ja isän murtumistako?

Taloudellinen pahoinpitely ja lapsen perusturvallisuuden murtaminen on käynnissä,

Mitä vielä haluatte? Eikö jo riitä tämä sairas yhteiskunta. Tarvitaanko lisää uhreja,

Erikan lisäksi. Paikkakunnan lakimiehet ovat lihottaneet jutulla huomattavilla summilla elantoaan.

Unohda se äiti. Verkostoidu muiden vanhempien kanssa ja tee sekä puhu niiden kanssa vain kivoista jutuista, kutsu mukaan piknikille, metsäretkelle, leffaan, mummolaan, museoihin jne. Älä mene äidin kotkotuksiin mukaan, se vaan haluaa pitää sut pihdeissään ja valtansa alla. Aloita seurustelu- tai muu suhde jonkun kivan ihmisen kanssa ja pidä katse tulevaisuudessa. Kun pidät oman kurssisi suorassa ja omana tietonasi, homma sujuu. Olet lapsesi isä koko elämäsi ja hänen elämänsä ajan, kuoltuannekin, sitä ei voi kukaan muuksi muuttaa. Ole sellainen isä ja ihminen tuolle lapselle kuin koet itsellesi hyväksi ja oikeaksi. Älä tuhlaa aikaanne tai voimavarojasi sen äidin temppuihin, hän hoitakoon oman osansa miten parhaaksi näkee.

Enää 15 vuotta ja lapsesi on aikuinen, paljon ennen sitä lapsi jo osaa itse arvioida, millainen tyyppi hänen mielestään olet. Voiko sinuun luottaa ja oletko turvallinen, on joka ikiselle lapselle tärkeintä. Voit kuunnella, jos lapsi puhuu äidistään, mutta älä itse ota asiaan kantaa. Teidän yhteinen aikanne on vain teidän, siinä ei äidillä ole enää sijaa.

Voimia, usko itseesi! Siellä oikeudessa ramppaa nykyään lähes kaikki eroparit. Näin se nykyään on. Koita suhtautua rennosti, sille ei voi mitään, kun tuollaisia ne nykymammat on. Vakatyöntekijänä voin sanoa, että näitä äityleitä ei arvosta alalla kukaan. Mutta mekin ollaan vaan hiljaa, kun ei niiden meuhkaamista kestä kukaan. Mieluummin piirrellään lasten kanssa, tai kirjaillaan suunnitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Läheskään joka ryhmässä ei ole edes vakituista vaka-opea, hyvä jos edes joku vakituinen työntekijä löytyy, joka sitten vastaa ryhmän toiminnasta ilman tarvittavaa koulutusta tai resursseja.

Lapset ja perheet ja heidän asenteet ovat muuttuneet siihen suuntaan, että he tarvitsisivat paljon enemmän tukea ja ohjausta ihan kaikessa,

En usko, että lapset tarvitsevat yhtään enempää tukea tai vakaopeja. Sen sijaan lapset tarvitsisivat kurin. Eli perinteisen hoitajan joka uskaltaa komentaa ja rangaista jos lapset eivät tottele. Vakat, tuet ja muu positiivinen lässytys ovat ongelmien juurisyy eivätkä ratkaisu niihin.

Toi on totta, mutta kokemuksesta sanon, että on ihan hirveän raskasta koittaa tehdä sitä kasvatustyötä aikuisen oikeasti, jos tiimissä kaikki jäsenet ei sitoudu järkevään aikuisen toimintaan, struktuuriin ja rajoihin. Lapset menee sekaisin ja reagoi kuka mitenkin siihen epäjohdonmukaisuuteen. Niinhän se on kotonakin, ei isällä ja äidillä voi olla ihan vastakkaiset toimintatavat vaan perheessä pitää olla yhteiset, selvät säännöt ja rutiinit.

Tämä palkitsemishomma. Siis sanotaan lapselle vaikka, että nyt lähdetään ulos meneppäs pukemaan, lapsi juoksee käytävällä/hyppii sohvalla/kiipeää kaapissa, tästä seurauksena sanotaan lapselle, että "saat tarran jos puet", lapsi lopettaa riehumisen ja menee pukemaan ja saa tarran palkinnoksi.

Ihan kaikilta ihmisiltä, oli sitten vaka:ssa töissä tai kysyn, mitä lapsi tuolla kuviolla mielestänne oppii? Ja tämä ei valitettavasti ole mikään keksitty esimerkki vaan ihan päivittäin käytössä oleva pedagoginen palkitsemistilanne.

Vierailija kirjoitti:

Tämä palkitsemishomma. Siis sanotaan lapselle vaikka, että nyt lähdetään ulos meneppäs pukemaan, lapsi juoksee käytävällä/hyppii sohvalla/kiipeää kaapissa, tästä seurauksena sanotaan lapselle, että "saat tarran jos puet", lapsi lopettaa riehumisen ja menee pukemaan ja saa tarran palkinnoksi.

Ihan kaikilta ihmisiltä, oli sitten vaka:ssa töissä tai kysyn, mitä lapsi tuolla kuviolla mielestänne oppii? Ja tämä ei valitettavasti ole mikään keksitty esimerkki vaan ihan päivittäin käytössä oleva pedagoginen palkitsemistilanne.

Ei sitä noin tehdäkään, kuten esität. Tuohan on pelkkää behavioristista soopaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On täysin absurdia, että koulutetut vanhemmat eivät usko todellisuutta,

vaan jotenkin kuvittelevat, että päiväkodeissa (juuri siellä omassa),

asiat olisivat jotenkin hyvin,

vaikka lapsi muuttuu apaattiseksi, stressaantuneeksi, itkuiseksi, etääntyneeksi ja keskittumiskyvyttömäksi.

Tottakai muuttuu.

Lukekaa mediaa ja uskokaa, siellä päiväkodeissa ei ole sellaista kuin oli silloin, kun äiti ja isi oli pieniä."

Totta!

Tätä minun on hyvin vaikea ymmärtää. Miten vanhemmat eivät halua nähdä todellisuutta vaikka se on täysin nähtävillä siinä heidän silmiensä edessä? Itse en ole päiväkodissa töissä, mutta olen ollut sielläkin ja nyt päättänyt hoitaa lapseni kotona niin pitkään kuin suinkin vaan on mahdollista.

Sen sijaan minun valintaani nämä vanhemmat avoimesti ja jopa huolestuneena ihmettelevät. Ai enkö ole laittanut vajaa 4-vuotiastani VIELÄKÄÄN päiväkotiin (ikäänkuin lapsi nyt kärsisi suunnattomasti vanhemman itsekkäästi valinnasta!) ? Miten voin edes jaksaa kunnolla hoitaa kotona useampaa lasta (juu toki vieras ihminen hoitaisi heidät paremmin ylisuuressa ryhmässä!)? Paljon hullumpaahan se mielestäni olisi viedä osa lapsista hoitoon ja itse olla yhden lapsen kanssa kotona, vaikka tiedän kyllä että tämä on nykyään normi. Vielä kun on ilmainen kerho useamman kerran viikossa melkein naapurissa, niin näe yhtään syytä sille miksi veisin yhtäkään lastani hoitoon, tai siis sinne varhaiskasvatukseen. Ei ne niin ihmeellisiä ole ne asiat, joita pienten kanssa siellä opetellaan ja harjoitellaan ettenkö minä lasten äiti osaisi lapsilleni niitä opettaa.

Olet ihana! Olet myös ymmärtänyt, mikä lapsillesi on parhaaksi. Jatka valitsemallasi tiellä!

T. Vakaope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On täysin absurdia, että koulutetut vanhemmat eivät usko todellisuutta,

vaan jotenkin kuvittelevat, että päiväkodeissa (juuri siellä omassa),

asiat olisivat jotenkin hyvin,

vaikka lapsi muuttuu apaattiseksi, stressaantuneeksi, itkuiseksi, etääntyneeksi ja keskittumiskyvyttömäksi.

Tottakai muuttuu.

Lukekaa mediaa ja uskokaa, siellä päiväkodeissa ei ole sellaista kuin oli silloin, kun äiti ja isi oli pieniä."

Totta!

Tätä minun on hyvin vaikea ymmärtää. Miten vanhemmat eivät halua nähdä todellisuutta vaikka se on täysin nähtävillä siinä heidän silmiensä edessä? Itse en ole päiväkodissa töissä, mutta olen ollut sielläkin ja nyt päättänyt hoitaa lapseni kotona niin pitkään kuin suinkin vaan on mahdollista.

Sen sijaan minun valintaani nämä vanhemmat avoimesti ja jopa huolestuneena ihmettelevät. Ai enkö ole laittanut vajaa 4-vuotiastani VIELÄKÄÄN päiväkotiin (ikäänkuin lapsi nyt kärsisi suunnattomasti vanhemman itsekkäästi valinnasta!) ? Miten voin edes jaksaa kunnolla hoitaa kotona useampaa lasta (juu toki vieras ihminen hoitaisi heidät paremmin ylisuuressa ryhmässä!)? Paljon hullumpaahan se mielestäni olisi viedä osa lapsista hoitoon ja itse olla yhden lapsen kanssa kotona, vaikka tiedän kyllä että tämä on nykyään normi. Vielä kun on ilmainen kerho useamman kerran viikossa melkein naapurissa, niin näe yhtään syytä sille miksi veisin yhtäkään lastani hoitoon, tai siis sinne varhaiskasvatukseen. Ei ne niin ihmeellisiä ole ne asiat, joita pienten kanssa siellä opetellaan ja harjoitellaan ettenkö minä lasten äiti osaisi lapsilleni niitä opettaa.

Olet ihana! Olet myös ymmärtänyt, mikä lapsillesi on parhaaksi. Jatka valitsemallasi tiellä! <3

T. Vakaope

Juuri näin! Kunpa useampikin vanhempi uskaltaisi valita lapsensa parhaan. Pikkulapsi-ikä on niin kovin lyhyt, ja silti aivan valtavan merkityksellinen ihmisen koko loppu elämälle. Onnittelen arvomaailmasi terveydestä.

T. Toinenkin vakaope, myös päiväkodin johtajana toiminut (voittoa tavoittelematon yritys)

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista että tilanne on päästetty näin pitkälle?

Porukka alkaa lakoomaan allalla työuupuminen syynä.

Kyllä tuo oli arvattavissa jo 80luvulla kun demarit innoissaan alkoi muttaa kaikkia kivaksi.Vankilat muutettiin hotelleiksi ja puolustuvoimat siinä kunnossa kun tietoa tulee ,eli ihan pilalla.Koulumuutoksista vanhat opettajat oli mielissään että pääsee eläkkeelle,ennekuin hullunmylly alkoi.Kärsijöitä olivat vanhukset jotka vieläkin ovat mopenosilla kyseisiä rahareikiä kun jatkuvasti paikataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä palkitsemishomma. Siis sanotaan lapselle vaikka, että nyt lähdetään ulos meneppäs pukemaan, lapsi juoksee käytävällä/hyppii sohvalla/kiipeää kaapissa, tästä seurauksena sanotaan lapselle, että "saat tarran jos puet", lapsi lopettaa riehumisen ja menee pukemaan ja saa tarran palkinnoksi.

Ihan kaikilta ihmisiltä, oli sitten vaka:ssa töissä tai kysyn, mitä lapsi tuolla kuviolla mielestänne oppii? Ja tämä ei valitettavasti ole mikään keksitty esimerkki vaan ihan päivittäin käytössä oleva pedagoginen palkitsemistilanne.

Ei sitä noin tehdäkään, kuten esität. Tuohan on pelkkää behavioristista soopaa.

No valitettavasti noin tehdään ja ihan omin silmin päivittäin sitä omalla työpaikalla katselen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä palkitsemishomma. Siis sanotaan lapselle vaikka, että nyt lähdetään ulos meneppäs pukemaan, lapsi juoksee käytävällä/hyppii sohvalla/kiipeää kaapissa, tästä seurauksena sanotaan lapselle, että "saat tarran jos puet", lapsi lopettaa riehumisen ja menee pukemaan ja saa tarran palkinnoksi.

Ihan kaikilta ihmisiltä, oli sitten vaka:ssa töissä tai kysyn, mitä lapsi tuolla kuviolla mielestänne oppii? Ja tämä ei valitettavasti ole mikään keksitty esimerkki vaan ihan päivittäin käytössä oleva pedagoginen palkitsemistilanne.

Ei sitä noin tehdäkään, kuten esität. Tuohan on pelkkää behavioristista soopaa.

Puhdasoppiset positiiviset kasvattajat eivät hyväksy behaviorismia. Heidän mukaansa kaikki pitäisi tehdä positiivisen vahvistamisen kautta.